Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Jos naisten palkkataso on niin huono, ettei heistä löydy tarpeeksi hyviä kumppaneita, miksette miehet tee mitään asialle? Teillä se valta on.
Naisvaltaisten alojen palkat laahavat vuodesta toiseen pohjamudissa. Korkeasti koulutettu nainen tienaa vähemmän kuin mies samassa asemassa. Ei mutta niinhän se olikin, tämä sopiikin teille hyvin. Voi alistaa, käyttää hyväkseen ja siihen päälle sitten vähän arvostella naisia.
Tähän olisi aika hauska saada joltakin älykkäältä ja koulutetulta mieheltä vastaus. Perusteltu ja mietitty. Koska se, että palkkataso määräytyy sukupuolen mukaan, on täysin ekspliittisesti väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde joka on hyvin eriparinen taloudellisesti ei toimi, jos varakkaampi ei ole antelias luonne. Sama pätee ystävyyteenkin. Ystäväni on pienipalkkainen ja asuntovelkaa on paljon, siksi tarjoan hänelle aina ravintolassa ja hän onneksi ei siitä kiusaannu. Voisin muutenkin avustaa häntä lainanmaksussa silloin tällöin, mutta ihan niin varakas en ole. Ystäväni on tosi hyvä rahankäyttäjä ja saa rahat hyvin riittämään, siksipä olisi tosi kiva antaa välillä hänelle jotain, että rahaa jäisi tehdä jotain kivaa.
En maininnut matkakuluja nostaakseni itseäni jalkustalle vaan siksi, ettei jäisi kuvaa siitä, että lasken jokaisen pennin.
Pointti on siinä, että tapailukumppanini on sanonut ettei tarvitse keneltäkään rahaa ja hän on tyytyväinen elämäänsä. Se nyt ei ole ongelma kenellekään jos maksan matkakulut tai syömiset kun pysähdytään vaellusreissulta tullessa jossain.
Mutta aikaisemmissa suhteissa on alettu toivomaan enemmän, vaikka on nimenomaan sanottu, ettei missään nimessä haluta muuttaa yhteen tai yhdistää talouksia.
ap
On aika normaalia toivoa ajan kanssa parisuhteelta enemmän kuin vain tapailua. (Vaikkei välttämättä yhteisasumista tai talouksien varsinaista yhdistämistä.) Ja siis onko nainenkin alussa sanonut, ettei halua ylipäätään yhteisasumista jne, vai onko kuitenkin ollut niin, että vain sinä olet näin ilmoittanut?
En tiedä löytyykö kuinka paljon sellaisia (naisia), jotka haluavat parisuhteensa olevan aina vain tuollainen tapailusuhteen kaltainen. Uskoisin, että moni haluaa suhteen syventyessä ja jatkuessa ainakin enemmän yhteisiä suunnitelmia tms. Jos siis joku perheen perustaminen tms. on siis molemmille ollut alusta alkaen selvä nounou.
Joku toi esille hyvän pointin: Ap kertoi tarjoavansa sijoitusasuntoaan nimellisellä vuokralla läheiselleen, auttaakseen. Tästä voi päätellä, ettei Ap näe kumppaniaan läheisenä. Joten en usko, että luottamuksen puute tai raha on tässä ongelma, vaan rakkauden puute.
Usein tällaiset pihit miehet katsovat hyötyvänsä jollakin tavalla siitä kumppanista, kyseessä on puhtaasti hyötysuhde. Ja kun asioita vähän perkaa, taustalla voi jopa olla taloudellista hyötymistä, vaikka kuulostaakin nurinkuriselta.
Esim. ystäväni oli suhteessa miehen kanssa, joka ei koskaan tai hyvin harvoin, tuli naisen luo. Hän piti itsestäänselvänä, että nainen näkee vaivan, maksaa bensat, maksaa bussiliput tullakseen miehen luo. Kun piti ostaa yhteisiä lippuja tapahtumiin, hän piti selviönä, että nainen ostaa molemmille liput, hoitaa selvittelytyön ja maksut. Mies maksoi sitten oman lippunsa, muttei koskaan palvelumaksua, joka jäi naiselle. Jne.
Kun vertaa tuota kuviota omiin pitkiin ja hyviin parisuhteisiini, en voi ymmärtää. Hyvissä ja rakastavissa suhteissa ei ole pihtailtu sanoista, hellyydestä, rahasta. Puolin ja toisin olemme maksaneet pitkän suhteen aikana vuorotellen enemmän, myötä- ja vastamäessä. Kaikenlainen kyräily puuttui, ja näissä suhteissa oli myös työttömyyttä, jolloin minä naisena olin se taloudesta pääosin vastuussa oleva. Hyvissä ja pitkissä suhteissa toimitaan useimmiten näin.
Jos ihan aikuisten oikeasti tarkoitat parisuhdetta, siinä on kyse elämänkumppanuudesta, siis yhteisen elämän rakentamisesta. Se on tiimityötä. Silloin ei voi olla isoja elintasoeroja parisuhteen sisällä. Sellainen ”parisuhde”, jossa sinä huolehdit vain omista asioistasi ja toinen omistaan, tulee kaatumaan. Molempien pitää omien resurssien ja taitojen puitteissa toimia yhteiseksi hyväksi, omaksi sekä kumppanin hyväksi. Ja mahdollisesti aikanaan yhteisen perheen hyväksi. Silloin molemmat saatte enemmän hyvää kuin yksin. Jos et ole tähän valmis, se kannattaa kertoa ennen kuin kiintymys syvenee. Koska toinen osapuoli todennäköisesti haluaa kumppanilta näitä asioita. Ja myös ansaitsee sen.
Meillä oli alussa tilanne että mies oli korviaan myöten veloissaan mutta tienasi ihan ok eli pärjäsi velkojensa kanssa mutta ei ollut varaa ns ylimääräiseen kivaan.
Minulla tilanne että olin osa-aikaisena kaupassa töissä mutta mahdollisuus tienata ylimääräistä tuurauskeikoilla.
Pärjäsin hyvin ja oli varaa tehdä myös kaikkea kivaa.
Yhteen menon jälkee huomasin että pikkuhiljaa minulla oli vähemman ja vähemmän varaa kaikkeen kivaan, pikkuhiljaa maksoin kaikesta suurimman osan.
Lopulta sairastuin ja jouduin jäämään kuntoutumistuelle, tässä vaiheessa olimme jo naimisissa ja tulossa toinen lapsi (minä tyhmä).
Huomasin että edelleen maksan kaikesta "oman osan" mikä käytännössä tarkoitti sitä että minulle saattoi jäädä laskujen jälkeen 0,80e tilille "omaan käyttöön" tässä vaiheessa miehellä oli jo kulutusluotot maksettuna ja hänen kulunsa olivat lähinnä asuntolainan lyhennys joka oli 350e/kk, toki hän "joutui" maksamaan lasten ja minun ruokakuluja kun ei sillä 0,8e paljoa ruokia pystynyt ostamaan.
Äitini kusansi kasvavien lasten vaatteita, onneksi.
Nyt olemme tilanteessa että lapset on lentäneet pesästä ja olen edelleen osa-aikainen en tosin enää kaupassa.
Maksan edelleen "oman osan" kuluista mikä tarkoittaa: sähkö, sähkön siirto, vakuutukset (myös kaikkien miehen kulkineiden = 2 moottoripyörää, 2 autoa, moottorikelkka) yhteisenä pidän toisen lapsen auton ja asuntoauton vakuutusta, myös tienhoitomaksut ja likakaivon tyhjennykset.
Asuntolaina on maksettu pois jo pari vuotta sitten, joudun miltei joka kuukausi pyytämään laskuihin rahaa
ja nyt ei minulla todellakaan ole varaa tehdä mitään kivaa, esim miulla oli keväällä viikon loma ja mies otti loman sinne myös ja alkoi kärttämään että minne lähdetään mennäänkö vaikka Tallinnaan, ei menty, kun kysyin että kuinka paljon hän on valmis maksamaan tuosta reissusta minun kulujani, minä en ollut suunnitellut olevani muuta kuin kotona.
Eli jos lähdetään jonnekkin tai tehdään jotain, tehdään se aina sen mukaan mitä puoliso haluaa siitä kustantaa (jos haluaa).
Onneksi on kesä ja voi sästää polttoaineessa kulkemalla polkupyörällä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä haittaa on siitä, jos käyttää vähän rahoja yhteisesti? Nainenhan voi olla ihan sovitusti kotirouva. Hoitaa kodin ja lapset sekä levittää haarat pari kertaa viikossa. Se on ihan riittävästi, vaikka nainen olisi täysin tuloton. Meillä ja monessa tuttavaperheessä toimii hyvin. Ennen kuin joku kysyy, miten naisen eläketurva, niin se on hoidettu sijoitusvakuutuksilla, hänen nimissään olevilla metsillä, arvolaukuilla ja -kelloilla jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielinen tyyppi. Niin tärrellään omien rahojensa päällä että elämä jää kokonaan elämättä. Noh, kukin tyylillään mikäs siinä. Miehekästä tuo ei millään tavalla ole. Ja lapsia tuollaisen kanssa ei todellakaan pidä kenenkään tekemään.
Kirjoitit erittäin viisaasti.
Jos naisella on vähemmän rahaa, miehen kuuluu antaa naiselle kaikki rahansa. Jos naisella on enemmän rahaa miehen pitää tienata itse rahansa. Palstan rahavinkit parisuhteisiin
Vähän yksinkertaistettua, mutta näinhän se on. Mies, joka ei tienaa omia rahojaan, ei ole kauhean haluttava kumppani. Ei sellaisen varaan uskalla elämäänsä rakentaa. Antelias mies taas on mukavaa seuraa ja voi olettaa, että hän huolehtii hyvin vaimostaan ja lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella. "
Eikö parisuhteessa asuta yhdessä?
Minä teen päinvastoin ja se käytäntö on toiminut meillä hyvin jo ainakin 20 vuotta.
Itse maksan hyvin mielelläni kaiken, ettei muijan tarvitse olla missään orjatyössä tai kelan ja te toimiston kiristyksen alaisena.
Minua ei kiinnosta yhtään mitkään ferrarit, kalliit kellot tai muu rihkama. Pääasia on, että voidaan tehdä yhdessä mitä huvittaa., eikä kukaan voi tulla määräilemään tai jauhamaan muuta paskaa.
Eikä todellakaan käy aika pitkäksi. Siitä on molemmille valtavasti hyötyä, iloa ja mielenrauhaa.
Mitä hittoa mä sillä rahalla yksin tekisin? Säästäisin verottajalle vai?
Sen verran pidän huolen, että molempien vanhuusajan toimeentulo on varmistettu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa on siitä, jos käyttää vähän rahoja yhteisesti? Nainenhan voi olla ihan sovitusti kotirouva. Hoitaa kodin ja lapset sekä levittää haarat pari kertaa viikossa. Se on ihan riittävästi, vaikka nainen olisi täysin tuloton. Meillä ja monessa tuttavaperheessä toimii hyvin. Ennen kuin joku kysyy, miten naisen eläketurva, niin se on hoidettu sijoitusvakuutuksilla, hänen nimissään olevilla metsillä, arvolaukuilla ja -kelloilla jne.
Menepä sinä levittelemään omia haarojasi, pois palstalta. Ajatusmaailmasi on harvinaisen ällöttävä ja ruma. Puhut naisesta kuin jostakin alempitasoisesta eliölajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihi ja varakas on yhtä kuin köyhä. Siltä sä näytät muiden silmissä ja elät kuin köyhä.
Eikä säästöistä haudassa ole mitään iloa. Yllätyksiin on hyvä varautua säästöillä, mutta ei siinä ole mitään mieltä, jos estää ihmistä elämästä. Mutta tuskinpa ap on oikeasti rakastunut, jos takaraivossa askarruttaa huoli tuleeko taloudellisesti hyväksikäytetyksi.
Tässä ei taida nyt olla siitä kyse. Aloittaja sijoittaa, koska pelkää menettävänsä työnsä ikäsyrjinnän tai tekoälyn tai molempien vuoksi. Eli rahaa tarvitaan nimenomaan loppuelämän turvaksi eikä käärinliinoihin jemmattavaksi. Sitten tulee näitä kumppaneita, jotka ehdottavat, että tulevaisuuden turvaksi koottuja säästöjä tai niiden kartuttamiseen budjetoituja rahoja käytettäisiinkin isompaan kämppään tai matkoihin.
Pelkäämällä jättää elämän elämättä ja istuu kotona pimeässä, ettei sähkölasku kasva?
Olen tuntenut yhden pimeässä istuvan. Hän kertoi siitä itse yhdessä porukassa.
😅
Kuvittelitko tosiaan että asia ei menisi noin jos varallisuusero olisi toisinpäin? Mies on huomattavasti opportunistisempi olento kuin nainen, siihen ei tarvita edes varallisuuseroa. Kotityöt ja arjen hoitaminen siirtyvät kuin itsestään naisen kontolle ja jos varallisuuseroa sattuu olemaan, myös niistä koituvat kustannukset. Mikäli varallisuusero on huomattava, miestä alkaa yllättäen kiinnostaa sellaiset harrastukset joihin hänellä ei olisi itsellään varaa. Ja auto vaihtuu miehen toiveiden kaltaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Kuten joku tuossa jo kirjoittikin, tässä on hyvin samanlaiset rahankäyttötavat kummallakin, eli kumpikin elää nuukasti. Ja mieltymykset ja harrastukset on hyvin samanlaisia.
En ymmärrä, miksi ongelmia pitää keksiä horisonttiin, jos asiat tuntuvat menevän näin hyvin yksiin.
Onkohan se niin, ettei ap ole kovin ihastunut.
Mietin kans että ei taida olla kovin ihastunut. Nimittäin jos nyt ajatusleikkinä nainen voittaisi lotossa vaikka 2 vuoden päästä, jäisi eläkkeelle ja päättäisi ruveta matkustelemaan että pääsee valokuvaamaan ja vaeltamaan vähän eksoottisemmissa kohteissa. Ap joutuu jatkamaan töitä eikä muutenkaan ihan sellaisia summia pystyisi maksamaan lomista niin jos nainen sitten sanoisi ettei hän nyt enää haluakaan jatkaa koska mies saattaa jossain vaiheessa haluta naisen rahoja, tulisiko tunne ettei koskaan sitten ollutkaan ihan niin kiinnostunut miehestä?
Avauksen perusteella suhde on edelleen tapailuvaiheessa ja kääntymässä vasta seurusteluksi. Itse ainakin pitäisin ja pidän turpani kiinni raha-asioista tutustumisvaiheessa. En nää mitään syytä levitellä suhteen ensimetreillä taloustietojani. Tällöin ainakin huomaa mikä on henkilön todelliset motiivit ja onko vastapuoli kiinnostunut henkilöstä itsestään. Myöhemmin toki turha sitten itkeä, jos on tietoisesti (tai tiedottomasti) rahan ja varauden voimalla pyhrkinyt tekemään vaikutuksen toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut koko ketjun, mutta en oikein ymmärrä ap:n ongelmaa. En myöskään ymmärrä, mikä on tuollaisen suhteen muoto, jossa ap ja lady ovat. Eihän tuo ole parisuhde nyt ainakaan. Mitä tuolla tavoitellaan? Onko hurjaa, eläimellistä seksiä kaiken aikaa? Jos ei, niin hyvänen aika, miksi ap ja naikkonen tuhlaavat omaa ja toistensa aikaa? Halutaan parisuhde haluamatta parisuhdetta. En kyllä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Etsi keskituloisia naisia, ja ongelma ratkaistu.
Ei RAKKAUTTA voi etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö parisuhteessa pitäisi olla samanlaiset arvot? Jos toinen tykkää luksuksesta ja toinen haluaa elää vaatimattomasti, niin pidemmän päälle tuollainen ei tule onnistumaan.
Vaatimattomuus tässä yhteydessä kuulostaa enemmänkin kitsaudelta. Tämä miestyyppi on tuttu naisille. Ei halua antaa naiselleen lahjaa jouluna eikä syntymäpäivänä (syntymäpäivää on turha viettää, tuumaa mies) , ei vie kukkia, kun perheeseen syntyy lapsi. Ei välitä toisen mielipahasta ja halua tätä ilahduttaa mitenkään. Siis kaiken kaikkiaan vastenmielinen olento.
...ja usein tuollainen mieson itse saamapuolella ongelmitta ;)
Miksi ette sitten tekisi yhdessä kaikkea kivaa?
Jos raha ahdistaa ja liität sen parisuhteeseen, älä seurustele.
Elintaso nostetaan yhdessä. Käytännön asioista sovitaan niin että ne on reilut kummallekin.
Et kuulosta ihastuneelta ap
Alue: Aihe vapaa
Olen seurustellut ja ollut naimisissa koulutettujen, vaan melko PA olevien ulkomaalaisten naisten kanssa. Raha vaan ei olekaan kantava voima. Hyvä että sitä on, hyvä parisuhde löytyy kuitenkin läsnäolemisesta arjesta. Kuullostaa kliseiseltä, seinään ajetaan jos et hoida parisuhdettasi. Ei se että pelimerkkejä on. Suomessa kylläkin yhdessä asuessa, on hyvä että kumpikin käy töissä. Sitten on kullankaivajat erikseen.