Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vähävaraiset ovat pihalla siitä, mikä on keskiluokkaisilla normaalia rahankäyttöä
06.07.2026 |
Kommentti otettu rippijuhlakeskustelusta, mutta täyttä asiaa muutenkin:
"Ottamatta sen tarkemmin kantaa tähän tapaukseen, olen huomannut (ja asiasta on myös tutkimuksia) että monella vähävaraisella on väärä luulo siitä, mikä on normaalia rahankäyttöä. Myös tämä artikkeli antaa viittauksia tähän. Moni vähävarainen ajattelee, että pitopalvelu rippijuhlissa on normaali asia keskiluokkien juhlissa, vaikka todellisuudessa keskiluokkaisessa perheessä rypytetään piirakat ja leivotaan pulla pakkaseen viikko ennen juhlia perheen kesken. Kenellekään keskiluokkaiselle ei tulisi mieleen lähettää lasta taksilla rippileirille, vaan ensin selvitettäisiin kimppakyytimahdollisuus tai voiko joku sukulainen kuljettaa lapsen. Taksin käyttö on jotenkin impulsiivista ja lyhytnäköistä."
Tämä. Moni vähävarainen on ihan pihalla siitä, mitä keskiluokkaisissa perheissä tehdään. Tietämäni vähävarainen ihminen vei lapsensa huvipuistoretkelle, ostivat rannekkeet, huvipuistossa kalliit hampurilaisateriat, jäätelöt ja karkkia. Itse keskiluokkaisena en raaski maksaa huvipuistohintoja tarjottavista, joten meillä on kulkenut mukana kylmälaukussa eväät isommallekin porukalle ja kotimatkalla on haettu kaupasta jäätelöt. Kun keskiluokkaisena saa kaikesta maksaa täyden hinnan (ei ole mitään työttömien, eläkeläisten yms alennuksia), niin rahankäyttöä saa miettiä. Äkkiä olisi tili nollilla, jos ei yhtään miettisi.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme, jos osalla on tiukkaa rahasta, jos on yh ja omistaa omakotitalon.
Kattoremontti maksaa 23000 euroa. Miten yksin asuvilla on rahaa remontteihin, kun ei vakuutus korvaa mitään vanhaa vuotavaa kattoa.
Meidän kattoremontti oli 20 000e ja otin remonttilainaa, jota maksa osissa pankille. Miten pariskunnat maksaa kattoremonttejaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Isä oli valvojna venäjä.irak.afganistan ja nigeriassa vissii. Et varmaan oli hyvät tulot kyllä. Talon rakensi ite ja miljoonamarjkaa oli talo pystyssä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskituloinen yksinhuoltaja täällä. Tai ei eletä mitenkään tukien varassa, elatusmaksut ja lapsilisät tulee kyllä kelasta. Palkka vähän yli 3000e.
On omistusasunto ja auto. Auto ikivanha, hyvänä pidetty ja huollettu. Sitä tarvitsen harrastuskuskauksiin ja kauppareissuille. Töihin kuljen pyörällä tai kävellen. Baareissa en hillu. Tupakkaa en polta. Hiuksia en värjää. Ei ole kynsiä, ripsiä, tatuointeja. Luxus on meillä sitä, kun ostetaan kaupasta valmisruokaa tai herkkuja. Töihin en ikinä osta valmisruokia. Useimmiten mukana on joku peruna- tai riisipohjainen kotiruoka ja salaatti. Kun rahat on tiukilla, niin puuro. Limsaa meillä ei juoda kuin juhlissa ja saunapäivänä joskus. Alkoholia ei koskaan. Iltaisin juon teetä, aamuisin kahvia (töissä). Lapsetkin juo teetä tai viikonloppuisin kaakaota. Maitoa ostamme vain viikonlopuiksi. Ruokajuoma on yleensä vesi tai piimä. Ruoka on tuikitavallista, lihan osuus lähinnä mausteena. Teemme kiusauksia, risottoja, keittoja. Leivän päällä pelkkä margariini. Nyt kesällä toki kurkku/paprika/tomaatti.
Ei ole kalliita harrastuksia. Jumppaan kotona. Lapsilla partion, seurakunnan ja palokunnan ilmaisia/lähes ilmaisia harrastuksia sekä koulun kerhotoimintaa. Lisäksi kukin saa halutessaan yhden kohtuuhintaisen harrastuksen, jossa käyminen onkin sitten pakollista, kun se on maksettu. Välineet etsimme käytettynä, jos mahdollista. Kierrämme kirpputoreilla ja hyödynnämme lahjoituksia. En ole vuosiin ostanut uusia vaatteita, kun saan läheisten hylkäämiä hyväkuntoisia pieneksi jääneitä vaatteita, joista tarvittaessa muokkaan ompelukoneella itselleni sopivat. Ostan vain kenkiä ja alusvaatteita uutena.
Ja niin. Rahaa on säästössä. Auto on velaton. Asunto pian maksettu.
Kun luen keskusteluja siitä miten lapsiperheköyhyys on sitä, kun ei pääse huvipuistoon tai ole varaa laskettelu/ratsastustunteihin, niin ihmettelen missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Eräs työtön äiti haki sosiaalitoimesta tukea 8-vuotiaan lapsen läppäriin. Eivät kuulemma voi käyttää yhteistä läppäriä ja lapsi tarvitsee läppäriä koulunkäyntiin. Siis toisella luokalla?? Meillä on yksi yhteinen läppäri koko perheelle ja osa lapsista on jo yläasteella. Kirjastossakin on tietokoneita, jos tulee kotona ruuhkaa. Ei käydä joka vuosi huvipuistoissa. Ja jos harrastusmaksut on kolminumeroisia kuussa, niin valitettavasti pitää joko itse tehdä töitä harrastuksensa eteen tai luopua koko jutusta. Pettymykset kuuluu elämään, kaikkea ei voi saada. Kun sitten on loma tai juhlat, niin kaikki kiva tuntuu kaksinverroin ihanalta, kun on myös se tuikitavallinen arki tuomassa kontrastia. Me keskituloiset ei syödä sisäfileitä, juoda skumppaa tai tuoda noutoruokaa kotiin milloin huvittaa. Eikä me matkusteta joka lomalla minnekään. Itseasiassa useimmiten möllötetään lomat kotona tai käydään korkeintaan sukuloimassa.
Sulla on omistusasunto. Monella taas pieni vuokra-asunto.
Yleensä kai ne vuokra-asunnot ovat isompia, kuin omistusasunnot, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Lapsilla on oma huone ja aikuisillakin, kun vuokralla asutaan. Omistusasunnoissa taas kärvistellään vaikka miten pienissä, kun rahat ei riitä isompaan, vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, ja lapsilla ei ole omia huoneita.
Ei ole kaikilla. Jos perheen vanhemmista toinen on töissä ei perhe saa asumistukea. Vuokrat on kalliita joten moni asuu pienessä asunnossa jotta jää rahaa ruokaan.
Sen takia asutaan myös liian pienissä omistusasunnoissa, että jäisi rahaa ruokaan.
Ja liian pienissä vuokra-asunnoissa. Kylpyhuoneeseen tule hometta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kävin kouluja 80- ja 90-luvuilla minulla oli jatkuvasti sellainen tunne, että koulussa ei opeteta elämässä tarvittavia asioita, vaan jotain muuta. Nyt aikuisena ja yli 5-kymppisenä tiedän, että se on totta.
Yksi lähes tärkeimmistä asioista mitä ihmisille pitäisi jo koulussa opettaa, on taloustaidot. Pitäisi opettaa millaista rahankäyttäminen tyypillisesti on eri yhteiskuntaluokissa ja miten tuhlailevalta elämäntavalta voi välttyä. Pitäisi opettaa budjetointia, säästämistä ja sijoittamista. Pitäisi opettaa että itse asiassa vaurastuminen on yksi elämän tärkeimmistä asioista, koska se tuo sinulle aivan huikeasti valinnanvapautta.
Kyllä meille ainakin tätä opetettiin kotitaloudentunneilla 90-luvulla. Tehtiin kuukausibudjetteja ja katseltiin käppyröitä säästämisestä/koroista/osakkeista ja lainakuluista jne. Osa tästä opetetaan myös matematiikan ja yhteiskuntaopintunnilla.
Samaa koulua käynyt ystäväni väitti ettei opetettu näitä asioita, mutta ihan samoilla tunneilla käytiin.
Kaikkea ei voi myöskään sälyttää koululle.
Toisaalta tuollainen kuuluu vain työttömänä ollessa. Ei työssäkäyvän pitäisi miettiä mitään budjetteja. Älytöntä roskaa. Tässä vain kasvatetaan lisää köyhäluokkaa että rikkaat saataisi enemmän rahaa. Minä muuten tunnen syyllisyyttä siitä että joka kuukausi pistän tonneja rahastoon. Meiltä voisi ihan kernaasti leikata ja verottaa. Ette tiedäkään miten rikkaita ihmisiä Suomessa on että te saisitte budjetoida sitä mitä voitte ostaa päivän aikana...
Teikäläisiä kusetetaan ja olen ollut samassa veneessä kuin te. Vain onni voi auttaa teitä kurjat. Töitä ei ole tarjolla nyt.
No anna ne liiat rahasi pois, jos noin kovasti kärsit. Mutta älä rupea hövelinä jakamaan muiden rahoja.
Budjetti täytyy olla aina. Minullakin on semmoinen, vaikka sijoitan myös tuntuvasti. Kyllä hyvänkin palkan saa kulumaan, jos ei yhtään suunnittele elämäänsä.Minulla on lapsia joiden tileille menee. Vuodessa saa laillisesti heittää viisitonnia ilman että lähtee veroja. Minut on pakotettu pistämään lapsille ja rahastoihin. Näin on säädelty. Mikäs siinä. Mun lapset on rikkaampia kuin duunarit on. Näin on päätetty. Eikä ne ole edes kotitöitä tehneet. Tonnea menee heille nyt, koska päättäjät on ajatelleet että duunarit saa elää köyhyydessä ja me rikkaat onnekkaat laitetaan omille kakaroilel rahaa tilille. Ne on rikkaampia kuin suomen kovaa työtä tekevät.
Tätä halutaan nyt. Miettikää tarkkaan ketä äänestätte. Jos minulta otetaan, niin se on kärpäsen paska ilmassa. Mutta jos kaikilta minun kaltaisilta otetaan tulonsiirtona työtätekeville, niin siitä syntyy reilu yhteiskunta. Ei kenenkään pitäisi kärvistellä työtätekevänä alle 2000e tuloilla, jos tekee täyttä päivää ja viikkoa. Ei kenenkään kuuluisi kärsiä niin pahasti. Minäpä tiedän siitä kärssimyksestä ja se ei ole ihmisarvoista elämää!
Tarvitaan kovempaa verotusta tulevaisuudessa ja me voimme äänestää siitä.
Mikä sinua estää lahjottamasta rahojasi vähävaraisille?
Olen ostanut neljän sadan euron vuohia afrikkalaisille ja lahjoittanut vuoden koulutukset lapselle yms. Ei minua mikään estele. Suomessa pitäisi vain verotus olla säädetty siten että köyhät saisi sen ilman kerjäämistä. Köyhillä nyt tarkoitan pätkätyöläisiä ja pätkätyöttömiä. Se että minä lahjoittaisin hyvinvointivaltiossa erikseen oman kotimaan köyhille, niin sitä tapahtuu ihan sukulaisille ja lapsien muodossa. lahjoitusta tapahtuu jo kokoajan.
Verotus pitäisi olla meillä se jolla työtätekevät saisi itselleen motivaation käydä töissä. Nyt ei ole niin.
Siksi muualta haetaan rosvottavaksi ihmisiä ärimmäisen huonoihin työoloihin.
Näin tekemällä pidät ne afrikkalaiset jatkossakin köyhinä ja menetät omia rahojasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme, jos osalla on tiukkaa rahasta, jos on yh ja omistaa omakotitalon.
Kattoremontti maksaa 23000 euroa. Miten yksin asuvilla on rahaa remontteihin, kun ei vakuutus korvaa mitään vanhaa vuotavaa kattoa.
Meidän kattoremontti oli 20 000e ja otin remonttilainaa, jota maksa osissa pankille. Miten pariskunnat maksaa kattoremonttejaan?
Kaikki ei välttämättä saa remonttilainaa esim. 1000 euron eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskituloinen yksinhuoltaja täällä. Tai ei eletä mitenkään tukien varassa, elatusmaksut ja lapsilisät tulee kyllä kelasta. Palkka vähän yli 3000e.
On omistusasunto ja auto. Auto ikivanha, hyvänä pidetty ja huollettu. Sitä tarvitsen harrastuskuskauksiin ja kauppareissuille. Töihin kuljen pyörällä tai kävellen. Baareissa en hillu. Tupakkaa en polta. Hiuksia en värjää. Ei ole kynsiä, ripsiä, tatuointeja. Luxus on meillä sitä, kun ostetaan kaupasta valmisruokaa tai herkkuja. Töihin en ikinä osta valmisruokia. Useimmiten mukana on joku peruna- tai riisipohjainen kotiruoka ja salaatti. Kun rahat on tiukilla, niin puuro. Limsaa meillä ei juoda kuin juhlissa ja saunapäivänä joskus. Alkoholia ei koskaan. Iltaisin juon teetä, aamuisin kahvia (töissä). Lapsetkin juo teetä tai viikonloppuisin kaakaota. Maitoa ostamme vain viikonlopuiksi. Ruokajuoma on yleensä vesi tai piimä. Ruoka on tuikitavallista, lihan osuus lähinnä mausteena. Teemme kiusauksia, risottoja, keittoja. Leivän päällä pelkkä margariini. Nyt kesällä toki kurkku/paprika/tomaatti.
Ei ole kalliita harrastuksia. Jumppaan kotona. Lapsilla partion, seurakunnan ja palokunnan ilmaisia/lähes ilmaisia harrastuksia sekä koulun kerhotoimintaa. Lisäksi kukin saa halutessaan yhden kohtuuhintaisen harrastuksen, jossa käyminen onkin sitten pakollista, kun se on maksettu. Välineet etsimme käytettynä, jos mahdollista. Kierrämme kirpputoreilla ja hyödynnämme lahjoituksia. En ole vuosiin ostanut uusia vaatteita, kun saan läheisten hylkäämiä hyväkuntoisia pieneksi jääneitä vaatteita, joista tarvittaessa muokkaan ompelukoneella itselleni sopivat. Ostan vain kenkiä ja alusvaatteita uutena.
Ja niin. Rahaa on säästössä. Auto on velaton. Asunto pian maksettu.
Kun luen keskusteluja siitä miten lapsiperheköyhyys on sitä, kun ei pääse huvipuistoon tai ole varaa laskettelu/ratsastustunteihin, niin ihmettelen missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Eräs työtön äiti haki sosiaalitoimesta tukea 8-vuotiaan lapsen läppäriin. Eivät kuulemma voi käyttää yhteistä läppäriä ja lapsi tarvitsee läppäriä koulunkäyntiin. Siis toisella luokalla?? Meillä on yksi yhteinen läppäri koko perheelle ja osa lapsista on jo yläasteella. Kirjastossakin on tietokoneita, jos tulee kotona ruuhkaa. Ei käydä joka vuosi huvipuistoissa. Ja jos harrastusmaksut on kolminumeroisia kuussa, niin valitettavasti pitää joko itse tehdä töitä harrastuksensa eteen tai luopua koko jutusta. Pettymykset kuuluu elämään, kaikkea ei voi saada. Kun sitten on loma tai juhlat, niin kaikki kiva tuntuu kaksinverroin ihanalta, kun on myös se tuikitavallinen arki tuomassa kontrastia. Me keskituloiset ei syödä sisäfileitä, juoda skumppaa tai tuoda noutoruokaa kotiin milloin huvittaa. Eikä me matkusteta joka lomalla minnekään. Itseasiassa useimmiten möllötetään lomat kotona tai käydään korkeintaan sukuloimassa.
Mua isänä on vähän harmittanut kun tein kovaa duunia ja rikoin vartaloni. Olkapää on kulunut kirjaimellisesti 10e tuntipalkka hommissa alle nelikymppisenä. Vasen lonkka on myös kulunut. Röntgenissä nähty. Polvissakin vihloo toisinaan. Koko korttitalo romahtaa. Nämä on sitten vetänyt selkärangankin kipeäksi. Sairaseläkkeelle en pääse. Tämä on nyt tämä mitä aikoinaan kuulin alan opettajilta, kun olivat viisikymppisiä. Eivät kyenneet enää töihin, mutta opettamiseen vielä kykenivät. Ihmiset kulutettu loppuun. Vaimon kanssa päädytiin eroon. En näe lapsiakaan, en ole oikein siinä kunnossa lääkityksen takia ja noin muutenkaan en tunne heitä, kun olin aina töissä että olisin voinut viedä huvipuistoon joskus tai eläintarhaan. En koskaan kymmenen vuoden aikana kyennyt taloudellissti viemään lapsia tykkimäelle tai mihinkään. Kaikki aika meni vain töissä. Suhteet lapsiin on huonot. En muista mitään lapsuusajoista. Olin aina töissä ja mitä jäi säästöön niiltä vuosilta? Tilillä oli vähän päälle tonni 12 vuoden kovasta duuniputkesta. Kaikki meni mitkä tuli. Suurin osa meni vuokraan. Voin lohduttaa, että ei mulla olisi ollut rahoja muutenkaan viedä tyttöjä eläintarhaan tai tykkimäelle. Turhaan suren sitä että olisi pitänyt viedä. Nyt olen yksin ja rikki, itkeskelen välillä lääketokkurassani ja kärsin kivuissani. Olen parhaassa iässä oleva uros ja rikki ja yksin. En usko että tästä enää mitään hyvää tulee jatkossa. Alan nähdä kuolemaa pikkuhiljaa. Jos saisin nyt päättää, niin en olisi ryhtynyt työelämään. En ikinä saa luotua suhteita lapsiini, en ikinä saa itseäni samaan kuntoon kuin nuorena. Nivelet on tuhoutuneet ja syön kipulääkkeitä. Elän tokkuraista elämää ja välillä tuntuu että olisin unohtanut suurimman osan elämästäni, mutta olin silloin töissä, kun piti elää elämää. 10-12h päiviä ilman ylityölisiä ilman mitään palkallisia lomia.
Melankolia on suomalaisen miehen lopullinen palkkio. Minulla on elämää edessä noin arviolta 10-30v tukien varassa vaivaisena. Sanoisin että 30 on yläkanttiin mitattu, kun syön näitä lääkkeitä kuin muroja ja käytän runsaasti alkoa. Miettikää nuoret sitä työelämää kaksi kertaa. Kerkeätte tehdä töitä sitten viisikymppisenäkin. Ottakaa eläkkeenne nyt ennakkona. Olette ansainneet sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskituloinen yksinhuoltaja täällä. Tai ei eletä mitenkään tukien varassa, elatusmaksut ja lapsilisät tulee kyllä kelasta. Palkka vähän yli 3000e.
On omistusasunto ja auto. Auto ikivanha, hyvänä pidetty ja huollettu. Sitä tarvitsen harrastuskuskauksiin ja kauppareissuille. Töihin kuljen pyörällä tai kävellen. Baareissa en hillu. Tupakkaa en polta. Hiuksia en värjää. Ei ole kynsiä, ripsiä, tatuointeja. Luxus on meillä sitä, kun ostetaan kaupasta valmisruokaa tai herkkuja. Töihin en ikinä osta valmisruokia. Useimmiten mukana on joku peruna- tai riisipohjainen kotiruoka ja salaatti. Kun rahat on tiukilla, niin puuro. Limsaa meillä ei juoda kuin juhlissa ja saunapäivänä joskus. Alkoholia ei koskaan. Iltaisin juon teetä, aamuisin kahvia (töissä). Lapsetkin juo teetä tai viikonloppuisin kaakaota. Maitoa ostamme vain viikonlopuiksi. Ruokajuoma on yleensä vesi tai piimä. Ruoka on tuikitavallista, lihan osuus lähinnä mausteena. Teemme kiusauksia, risottoja, keittoja. Leivän päällä pelkkä margariini. Nyt kesällä toki kurkku/paprika/tomaatti.
Ei ole kalliita harrastuksia. Jumppaan kotona. Lapsilla partion, seurakunnan ja palokunnan ilmaisia/lähes ilmaisia harrastuksia sekä koulun kerhotoimintaa. Lisäksi kukin saa halutessaan yhden kohtuuhintaisen harrastuksen, jossa käyminen onkin sitten pakollista, kun se on maksettu. Välineet etsimme käytettynä, jos mahdollista. Kierrämme kirpputoreilla ja hyödynnämme lahjoituksia. En ole vuosiin ostanut uusia vaatteita, kun saan läheisten hylkäämiä hyväkuntoisia pieneksi jääneitä vaatteita, joista tarvittaessa muokkaan ompelukoneella itselleni sopivat. Ostan vain kenkiä ja alusvaatteita uutena.
Ja niin. Rahaa on säästössä. Auto on velaton. Asunto pian maksettu.
Kun luen keskusteluja siitä miten lapsiperheköyhyys on sitä, kun ei pääse huvipuistoon tai ole varaa laskettelu/ratsastustunteihin, niin ihmettelen missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Eräs työtön äiti haki sosiaalitoimesta tukea 8-vuotiaan lapsen läppäriin. Eivät kuulemma voi käyttää yhteistä läppäriä ja lapsi tarvitsee läppäriä koulunkäyntiin. Siis toisella luokalla?? Meillä on yksi yhteinen läppäri koko perheelle ja osa lapsista on jo yläasteella. Kirjastossakin on tietokoneita, jos tulee kotona ruuhkaa. Ei käydä joka vuosi huvipuistoissa. Ja jos harrastusmaksut on kolminumeroisia kuussa, niin valitettavasti pitää joko itse tehdä töitä harrastuksensa eteen tai luopua koko jutusta. Pettymykset kuuluu elämään, kaikkea ei voi saada. Kun sitten on loma tai juhlat, niin kaikki kiva tuntuu kaksinverroin ihanalta, kun on myös se tuikitavallinen arki tuomassa kontrastia. Me keskituloiset ei syödä sisäfileitä, juoda skumppaa tai tuoda noutoruokaa kotiin milloin huvittaa. Eikä me matkusteta joka lomalla minnekään. Itseasiassa useimmiten möllötetään lomat kotona tai käydään korkeintaan sukuloimassa.
Sulla on omistusasunto. Monella taas pieni vuokra-asunto.
Yleensä kai ne vuokra-asunnot ovat isompia, kuin omistusasunnot, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Lapsilla on oma huone ja aikuisillakin, kun vuokralla asutaan. Omistusasunnoissa taas kärvistellään vaikka miten pienissä, kun rahat ei riitä isompaan, vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, ja lapsilla ei ole omia huoneita.
Ei ole kaikilla. Jos perheen vanhemmista toinen on töissä ei perhe saa asumistukea. Vuokrat on kalliita joten moni asuu pienessä asunnossa jotta jää rahaa ruokaan.
Sen takia asutaan myös liian pienissä omistusasunnoissa, että jäisi rahaa ruokaan.
Ja liian pienissä vuokra-asunnoissa. Kylpyhuoneeseen tule hometta.
No, eipä ole omistusasunto, jos kerrostalo homehtuu. Pienissä asunnoissa käy moni suihkussa ja pyykkejä kuivatetaan isot määrät. Ei mahdu kuivausrumpua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä nykyään ole kaikilla lapsilla omia huoneita.
Eikä ole ollut ennenkään. Aika kultaa muistot. Oma huone tuli sitä mukaa seuraavaksi vanhemmalle, kun vanhimmat sisarukset muuttivat pois.
Vierailija kirjoitti:
Yleisessä asumistuessa saa olla yksin asuvalla tilillä 10000 ja pariskunnalla 20000, jotta saa vuokra-asuntoon asumistukea.
Ei kun tuosta alkaa vasta tuen määrä laskea. Itse saan 80 e/kk, tileillä ja rahastoissa 47000 e. Näistä tehtiin joku laskelma vähennyksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskituloinen yksinhuoltaja täällä. Tai ei eletä mitenkään tukien varassa, elatusmaksut ja lapsilisät tulee kyllä kelasta. Palkka vähän yli 3000e.
On omistusasunto ja auto. Auto ikivanha, hyvänä pidetty ja huollettu. Sitä tarvitsen harrastuskuskauksiin ja kauppareissuille. Töihin kuljen pyörällä tai kävellen. Baareissa en hillu. Tupakkaa en polta. Hiuksia en värjää. Ei ole kynsiä, ripsiä, tatuointeja. Luxus on meillä sitä, kun ostetaan kaupasta valmisruokaa tai herkkuja. Töihin en ikinä osta valmisruokia. Useimmiten mukana on joku peruna- tai riisipohjainen kotiruoka ja salaatti. Kun rahat on tiukilla, niin puuro. Limsaa meillä ei juoda kuin juhlissa ja saunapäivänä joskus. Alkoholia ei koskaan. Iltaisin juon teetä, aamuisin kahvia (töissä). Lapsetkin juo teetä tai viikonloppuisin kaakaota. Maitoa ostamme vain viikonlopuiksi. Ruokajuoma on yleensä vesi tai piimä. Ruoka on tuikitavallista, lihan osuus lähinnä mausteena. Teemme kiusauksia, risottoja, keittoja. Leivän päällä pelkkä margariini. Nyt kesällä toki kurkku/paprika/tomaatti.
Ei ole kalliita harrastuksia. Jumppaan kotona. Lapsilla partion, seurakunnan ja palokunnan ilmaisia/lähes ilmaisia harrastuksia sekä koulun kerhotoimintaa. Lisäksi kukin saa halutessaan yhden kohtuuhintaisen harrastuksen, jossa käyminen onkin sitten pakollista, kun se on maksettu. Välineet etsimme käytettynä, jos mahdollista. Kierrämme kirpputoreilla ja hyödynnämme lahjoituksia. En ole vuosiin ostanut uusia vaatteita, kun saan läheisten hylkäämiä hyväkuntoisia pieneksi jääneitä vaatteita, joista tarvittaessa muokkaan ompelukoneella itselleni sopivat. Ostan vain kenkiä ja alusvaatteita uutena.
Ja niin. Rahaa on säästössä. Auto on velaton. Asunto pian maksettu.
Kun luen keskusteluja siitä miten lapsiperheköyhyys on sitä, kun ei pääse huvipuistoon tai ole varaa laskettelu/ratsastustunteihin, niin ihmettelen missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Eräs työtön äiti haki sosiaalitoimesta tukea 8-vuotiaan lapsen läppäriin. Eivät kuulemma voi käyttää yhteistä läppäriä ja lapsi tarvitsee läppäriä koulunkäyntiin. Siis toisella luokalla?? Meillä on yksi yhteinen läppäri koko perheelle ja osa lapsista on jo yläasteella. Kirjastossakin on tietokoneita, jos tulee kotona ruuhkaa. Ei käydä joka vuosi huvipuistoissa. Ja jos harrastusmaksut on kolminumeroisia kuussa, niin valitettavasti pitää joko itse tehdä töitä harrastuksensa eteen tai luopua koko jutusta. Pettymykset kuuluu elämään, kaikkea ei voi saada. Kun sitten on loma tai juhlat, niin kaikki kiva tuntuu kaksinverroin ihanalta, kun on myös se tuikitavallinen arki tuomassa kontrastia. Me keskituloiset ei syödä sisäfileitä, juoda skumppaa tai tuoda noutoruokaa kotiin milloin huvittaa. Eikä me matkusteta joka lomalla minnekään. Itseasiassa useimmiten möllötetään lomat kotona tai käydään korkeintaan sukuloimassa.
Mua isänä on vähän harmittanut kun tein kovaa duunia ja rikoin vartaloni. Olkapää on kulunut kirjaimellisesti 10e tuntipalkka hommissa alle nelikymppisenä. Vasen lonkka on myös kulunut. Röntgenissä nähty. Polvissakin vihloo toisinaan. Koko korttitalo romahtaa. Nämä on sitten vetänyt selkärangankin kipeäksi. Sairaseläkkeelle en pääse. Tämä on nyt tämä mitä aikoinaan kuulin alan opettajilta, kun olivat viisikymppisiä. Eivät kyenneet enää töihin, mutta opettamiseen vielä kykenivät. Ihmiset kulutettu loppuun. Vaimon kanssa päädytiin eroon. En näe lapsiakaan, en ole oikein siinä kunnossa lääkityksen takia ja noin muutenkaan en tunne heitä, kun olin aina töissä että olisin voinut viedä huvipuistoon joskus tai eläintarhaan. En koskaan kymmenen vuoden aikana kyennyt taloudellissti viemään lapsia tykkimäelle tai mihinkään. Kaikki aika meni vain töissä. Suhteet lapsiin on huonot. En muista mitään lapsuusajoista. Olin aina töissä ja mitä jäi säästöön niiltä vuosilta? Tilillä oli vähän päälle tonni 12 vuoden kovasta duuniputkesta. Kaikki meni mitkä tuli. Suurin osa meni vuokraan. Voin lohduttaa, että ei mulla olisi ollut rahoja muutenkaan viedä tyttöjä eläintarhaan tai tykkimäelle. Turhaan suren sitä että olisi pitänyt viedä. Nyt olen yksin ja rikki, itkeskelen välillä lääketokkurassani ja kärsin kivuissani. Olen parhaassa iässä oleva uros ja rikki ja yksin. En usko että tästä enää mitään hyvää tulee jatkossa. Alan nähdä kuolemaa pikkuhiljaa. Jos saisin nyt päättää, niin en olisi ryhtynyt työelämään. En ikinä saa luotua suhteita lapsiini, en ikinä saa itseäni samaan kuntoon kuin nuorena. Nivelet on tuhoutuneet ja syön kipulääkkeitä. Elän tokkuraista elämää ja välillä tuntuu että olisin unohtanut suurimman osan elämästäni, mutta olin silloin töissä, kun piti elää elämää. 10-12h päiviä ilman ylityölisiä ilman mitään palkallisia lomia.
Melankolia on suomalaisen miehen lopullinen palkkio. Minulla on elämää edessä noin arviolta 10-30v tukien varassa vaivaisena. Sanoisin että 30 on yläkanttiin mitattu, kun syön näitä lääkkeitä kuin muroja ja käytän runsaasti alkoa. Miettikää nuoret sitä työelämää kaksi kertaa. Kerkeätte tehdä töitä sitten viisikymppisenäkin. Ottakaa eläkkeenne nyt ennakkona. Olette ansainneet sen.
Jeesus voi pelastaa sinut.
Ja moni vuokralla asuva perhe on koko ajan kotona eli asunto kovassa käytössä. Ei ole mitään mökkejä eikä matkustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etuovessa on myynnissä 1980- luvun taloja, missä kaikki remontit tekemättä. Ei niitä kukaan osta.
Perikunta saa remontoida ja asua itse.
Ne ovat väärissä paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ja moni vuokralla asuva perhe on koko ajan kotona eli asunto kovassa käytössä. Ei ole mitään mökkejä eikä matkustella.
Ihan samoin omistusasunnoissakin ollaan. Meidän perhe on matkustanut viimeksi 12 vuotta sitten. Mökkiä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja moni vuokralla asuva perhe on koko ajan kotona eli asunto kovassa käytössä. Ei ole mitään mökkejä eikä matkustella.
Osa eläkeläisistä jotka asuu kerrostalossa on kesän mökillä.
Vierailija kirjoitti:
Etuovessa on myynnissä 1980- luvun taloja, missä kaikki remontit tekemättä. Ei niitä kukaan osta.
me juuri ostimme. Ihanteellinen tilanne, kun saa itse päättää vapaasti pinnoista ja kalusteista ja sen lisäksi saa hintaa alemmas, koska remontit on tekemättä
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Monesti esim kaupassa käydessä yllätyn siitä mitä kaikkea ns normi-ihmiset ostaa. Tullaan farmari-autolla markettiin ja ostetaan kärryllinen tavaraa. Tai käyn rautakaupassa jossa on myynnissä vesijetti-peräkärry ja kymmeniä erilaisia kaasugrillejä. Kuka voi tarvita tuollaisia peräkärryjä? Itse unelmoin jonkinlaisesta autosta että pääsisin auttamaan ikääntyneitä vanhempia. Huolettaa ostaa sarjalippu julkisiin koska se voi olla pois ruokarahasta. Syön lämpimän ruuan pari kertaa viikossa, muuhun ei ole varaa. Tätä on olla oikeasti köyhä. Ja lapset ei todellakaan käy Lintsillä.
Se että sinä et tarvitse peräkärryä, ei tarkoita ettei joku muu tarvitse, esim. työssään. Joku käy ruokakaupassa kerran viikossa, silloin ostoskärryllinen tulee helposti täyteen, varsinkin kun perhettä on
Aika näköalatonta tekstiä tuotit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja moni vuokralla asuva perhe on koko ajan kotona eli asunto kovassa käytössä. Ei ole mitään mökkejä eikä matkustella.
Ihan samoin omistusasunnoissakin ollaan. Meidän perhe on matkustanut viimeksi 12 vuotta sitten. Mökkiä ei ole.
No, me ei voida remontoida pintoja, mutta voidaan ostaa homeenpoistoaineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etuovessa on myynnissä 1980- luvun taloja, missä kaikki remontit tekemättä. Ei niitä kukaan osta.
me juuri ostimme. Ihanteellinen tilanne, kun saa itse päättää vapaasti pinnoista ja kalusteista ja sen lisäksi saa hintaa alemmas, koska remontit on tekemättä
Ette saa ikinä myytyä.
Nykyään myydään onneksi aika järeitä siivousaineita, millä pestä vuokrakämppää.
Alue: Aihe vapaa
1990-luvun lama teki pahaa jälkeä, molempien työt loppuivat, ja pankki sai puoleksi maksetun asunnon ja meille velkasaneeraus piiiitkäksi aikaa. Nyt molemmat eläkkeellä vuokrakolmiossa, ei ole velkaa eikä omaisuuksia. Nettoeläkkemme noin 3400 €/kk jolla pärjäämme hyvin, ja säästöönkin jää noin 200 €/kk. Muutaman kerran vuodessa käymme Mäkkärillä ja tilaamme pitsat kotiin. Kerran vuodessa päiväreissu Tallinnaan. Olemme tyytyväisä olotilaamme. Pojan perheeseen viemme silloin tällöin vaippoja, lastenvaatetta tms.