Vähävaraiset ovat pihalla siitä, mikä on keskiluokkaisilla normaalia rahankäyttöä

Vierailija kirjoitti:

Ei päde kaikkiin vähävaraisiin, suurin osa elää ihan vaatimattomasti. Onhan tässä jo käynyt ilmi, että usein se persaukinen joutuu pakon edessä käyttämään kalliimpia vaihtoehtoja, kun ei ole sitä keskiluokkaista kuplaa, jossa resursseja on jaettavaksi. 

 

On toki köyhiä, jotka tuhlaavat. Tyttäreni ystävä esimerkiksi. Hän saa kuntoutusrahaa, joka on paljon isompi kuin tyttäreni opintoetuudet. Kerran kaupassa tämä ystävä valitti, että ei ole rahaa loppukuuksi tarpeeksi, mutta osti silti jonkin jäähilejuoman, aikuinen ihminen. Tytär kysyi, että: "Eiks sulla ollut rahat vähissä? "Joo, mut mulle tuli kauhea jano." Ei puhettakaan, että olisi hakenut halvimman vesipullon, jos se jano nyt niin kauhea oli, että ihan nääntyy. Olen varma, että tälle kaverille ei riittäisi ikinä mikään raha kokonaista kuukautta. 

Noista kalliimmista vaihtoehdoista tuli mieleen mun lapsen muutto opiskelupaikkakunnalle. Meillä ei ole autoa ja ainoa, jolla olisi aikaa ja mahdollisuuksia meitä muuttaa on iäkäs isäni, mutta hänellä meni selkä. Aikaa ei ole tuhlattavaksi, joten meidän oli pakko ottaa muuttofirma. Vaihtoehtoja mietittiin, kyselin kaikilta mahdollisilta, että ajaisiko joku peräkärryllisen tavaraa naapurikaupunkiin, mutta kaikki ovat lomareissulla tai töissä. 

Tämä vaihtoehto on huomioitu jo vuosi sitten ja olen saanut säästettyä rahaa. Miesystäväni lainasi vielä muutaman satasen. Mutta kaikki säästöni menivät. Toisaalta lapsi pääsee opiskelemaan haluamaansa alaa ja toiveammattiinsa, ehkä se on sen arvoista. Mutta jos rahatilanne olisi huonompi, niin lapsen olisi ollut pakko valita ala kotikaupungista.

Raha avaa mahdollisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen keskituloinen ja ihmettelen sekä keskituloisten että pienituloisten rahan käyttöä. Kuten se että syödään ravintolaruokaa arkena. Minulla oli lapsena ja on yhä aikuisena ravintoruoka erityinen juhlapäivä.

 

Olen ihan suorastaan järkyttynyt siitä kun rahattomat kaverit tilailee woltista ruokaa kotiin. Itsellä ei tulisi mieleenkään ikinä elämässäni. Menen ravintolaan paikalle syömään ja se on tosiaan erityistapaus.

 

Ja mennään poskettoman hintaisille festareille ja keikoille ja kun samat artistit esiintyy ilmaiskonsertissa niin sitten ei huvita mennä. Ja tavataan kavereita tuopilla ja kahvilla baarissa tai kahvilassa. Milloin tuosta elostelusta tuli normaalia? Kaverin voi kutsua kahville tai oluelle kotiinsa. Tai voi mennä kävelylle kaverin kanssa tai muuta. Jotkut persaukiset idiootit kokee että mikään ilmainen ei voi olla kivaa.

Siis kalsarikännit kotona?? Onpa kivaa.

Kalsarikännit tarkoittaa että ollaan yksin juomassa. Ei se oo kalsarikännit jos on kaverin luona kaveri seuras.

 

Mistä erottaa köyhän ja tyhmän köyhän? Tyhmä köyhä menee baariin ja kahvilaan ja tilaa woltista. Sitten vingutaan kun rahat taas loppu ennen rahapäivää ja rutistaan lainaa tutuilta. En lainaa. Tyhmän pitää kärsiä että oppii

Sanoisin, että ne tyhmät eivät opi ikinä, vaikka kärsisisivät, koska ovat tyhmiä. On impulsiivista ostokäyttäytymistä ja tarpeita hankitaan selaamalla nettikauppoja ja seuraamalla somettajia. 

Mä käyn välillä syömässä ulkona, tai terassilla yhdellä tai kahvilla, vaikka olen köyhä. Niistän sitten arkiruoasta. Rahat on kyllä loppu aina loppukuusta, mutta sitten eletään sen mukaan. 

Olen elänyt pienituloisen sekä keskituloisen elämää. Aina ovat rahat riittäneet. Oonko joku ihme fakiiri vai osaanko sopeuttaa kulutuksen tilanteen mukaan? Kyllä. Suurin syy tähän on ajatus siitä, että terveen aikuisen ihmisen tulee pystyä seistä omilla jaloillaan ja selviytyä sekä hoitaa asiansa. Samalla voi myös säilyttää tietynlaisen vapauden ja riippumattomuuden.

Okei, olen joutunut myös hakemaan yhteisestä laarista. Mutta olen myös sinne maksanut. Ja toki koko ajan olen maksanut mm. välillisiä veroja. Mutta mitään ymmärrystä minulta ei heru heille, jotka tavoittelevat vain makeaa elämää toisen ihmisen rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta kuvaa keskiluokkaista perhettä tuo kirjoituksesi vaan pienituloisia työssäkäyviä. Eikä köyhien tuillaelävien kulutustottumuksia kuvasta kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan maaninen vaihe, jossa otetaan yhteyttä mediaan, 

En muista nähneeni mitään eväskylmälaukkuja huvipuistossa kellään, lapseni rippimekon ja kenkien hinta saisi sinut varmasti pyörtymään. Olen hyvätuloinen yh eli varmaan keskiluokkaa.

McDonaldsin hampurilaiset säilyy hyvänä koleassa kesässä n. 4h. Kylmägeelipaketti repussa mukana ja säilyvät sen 8h. Eli kun käy McDonaldsista nappaamassa mukaan tuplajuustot kaikille, niin 3h kohdalla pikku välipala ja 6h kohdalla kotio. Lämmitys hoituu Linnamäeltä löytyvällä mikroaaltouunilla. Niihin aterioihin tai edes makkaraperunoihin ei tuolla ole varaa, saati sitten limppareihin.

Toki kun työnantaja vaihtui ja ei niitä ilmaisrannekkeita enää saa, niin ei ole pystynyt tuolla lasten kanssa käymään ollenkaan.

 

Mutta hyvä että niillä verorahoilla pääsee sitten joku tukielätti tuolla pyörähtämään lastensa kanssa.

- Hyvätuloinen

Hyvätuloinen mutta vähäjärkinen.

Ei käynyt mielessä, että iljettävän lämmitetyn mäkkärin burgerin sijaan kaupasta saisi edullisesti juurikin mikrossa lämmitettäväksi tarkoitettua tuotetta? 

Turha on valittaa, jos on ostanut liian kalliin kämpän ja auton. Kenties myös mökin ja veneen jne. Ole, keskituloinen, realisti, niin ei tarvitse valittaa!

Jos vanhempani olisivat suoraan valitelleet köyhyyttään. Tai vaikka epäsuorasti rikkaita kadehtimalla tai "herroja" kiroamalla, niin olisin voinut kokea jonkinlaista negatiivista. Onneksi eivät näin tehneet. 

Äiti teki keikkaa cittarin kahviossa 70-luvun lopulla ja toi joskus ylijäämä ranskalaisia foliossa kotiin. Lapsuuden juhlahetkiä. 

Jokseenkin vitu.ttaa tämä puhe syrjäytymisestä kaveriporukasta, jos on vain toiseksi viimeisin iPhone.

Nyky-Suomessa on äärimmäisiä poikkeuksia lukuunottamatta vain suhteellista köyhyyttä. Siitä ylenmäärin kärsiminen on järjen köyhyyttä. Sitä ei kannata omassa ahneus- ja menestyskiimassa istuttaa lapsiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei päde kaikkiin vähävaraisiin, suurin osa elää ihan vaatimattomasti. Onhan tässä jo käynyt ilmi, että usein se persaukinen joutuu pakon edessä käyttämään kalliimpia vaihtoehtoja, kun ei ole sitä keskiluokkaista kuplaa, jossa resursseja on jaettavaksi. 

 

On toki köyhiä, jotka tuhlaavat. Tyttäreni ystävä esimerkiksi. Hän saa kuntoutusrahaa, joka on paljon isompi kuin tyttäreni opintoetuudet. Kerran kaupassa tämä ystävä valitti, että ei ole rahaa loppukuuksi tarpeeksi, mutta osti silti jonkin jäähilejuoman, aikuinen ihminen. Tytär kysyi, että: "Eiks sulla ollut rahat vähissä? "Joo, mut mulle tuli kauhea jano." Ei puhettakaan, että olisi hakenut halvimman vesipullon, jos se jano nyt niin kauhea oli, että ihan nääntyy. Olen varma, että tälle kaverille ei riittäisi ikinä mikään raha kokonaista kuukautta. 

Noista kalliimmista vaihtoehdoista tuli mieleen mun lapsen muutto opiskelupaikkakunnalle. Meillä ei ole autoa ja ainoa, jolla olisi aikaa ja mahdollisuuksia meitä muuttaa on iäkäs isäni, mutta hänellä meni selkä. Aikaa ei ole tuhlattavaksi, joten meidän oli pakko ottaa muuttofirma. Vaihtoehtoja mietittiin, kyselin kaikilta mahdollisilta, että ajaisiko joku peräkärryllisen tavaraa naapurikaupunkiin, mutta kaikki ovat lomareissulla tai töissä. 

 

Tämä vaihtoehto on huomioitu jo vuosi sitten ja olen saanut säästettyä rahaa. Miesystäväni lainasi vielä muutaman satasen. Mutta kaikki säästöni menivät. Toisaalta lapsi pääsee opiskelemaan haluamaansa alaa ja toiveammattiinsa, ehkä se on sen arvoista. Mutta jos rahatilanne olisi huonompi, niin lapsen olisi ollut pakko valita ala kotikaupungista.

 

Raha avaa mahdollisuuksia. 

Ollaan tehty kaikki muutot itse. Suhattu edestakaisin peräkärryn kanssa mantereelta toiselle. Ja arvaa mikä olisi ollut halvempaa?

No ei ainakaan suhailu. Aika on rahaa. Ammattilaiset tekee kompaktisti ja ovat lopulta se halvempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa keskituloisen määritelmä vaihtelee käytetyn tilaston mukaan. Tilastokeskuksen palkkatulojen mediaani on noin 3 420–3 460 euroa kuukaudessa. Laajemman tuloluokituksen mukaan keskituloisiksi luetaan henkilöt, joiden tulot ovat noin 2 500–6 800 euroa kuukaudessa.

2500e tienaa nykyään ihan alimmissa duunarihommissa. Ei todellakaan ole mitään keskiluokkaa. Noilla tuloilla asutaan vuokramurjussa ja poljetaan pyörällä töihin. 

No sitten teen alimmista alinta duunarihommaa, koska en ole kahdessakymmenessä vuodessa päässyt lähellekään 2500 euroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei päde kaikkiin vähävaraisiin, suurin osa elää ihan vaatimattomasti. Onhan tässä jo käynyt ilmi, että usein se persaukinen joutuu pakon edessä käyttämään kalliimpia vaihtoehtoja, kun ei ole sitä keskiluokkaista kuplaa, jossa resursseja on jaettavaksi. 

 

On toki köyhiä, jotka tuhlaavat. Tyttäreni ystävä esimerkiksi. Hän saa kuntoutusrahaa, joka on paljon isompi kuin tyttäreni opintoetuudet. Kerran kaupassa tämä ystävä valitti, että ei ole rahaa loppukuuksi tarpeeksi, mutta osti silti jonkin jäähilejuoman, aikuinen ihminen. Tytär kysyi, että: "Eiks sulla ollut rahat vähissä? "Joo, mut mulle tuli kauhea jano." Ei puhettakaan, että olisi hakenut halvimman vesipullon, jos se jano nyt niin kauhea oli, että ihan nääntyy. Olen varma, että tälle kaverille ei riittäisi ikinä mikään raha kokonaista kuukautta. 

Noista kalliimmista vaihtoehdoista tuli mieleen mun lapsen muutto opiskelupaikkakunnalle. Meillä ei ole autoa ja ainoa, jolla olisi aikaa ja mahdollisuuksia meitä muuttaa on iäkäs isäni, mutta hänellä meni selkä. Aikaa ei ole tuhlattavaksi, joten meidän oli pakko ottaa muuttofirma. Vaihtoehtoja mietittiin, kyselin kaikilta mahdollisilta, että ajaisiko joku peräkärryllisen tavaraa naapurikaupunkiin, mutta kaikki ovat lomareissulla tai töissä. 

 

Tämä vaihtoehto on huomioitu jo vuosi sitten ja olen saanut säästettyä rahaa. Miesystäväni lainasi vielä muutaman satasen. Mutta kaikki säästöni menivät. Toisaalta lapsi pääsee opiskelemaan haluamaansa alaa ja toiveammattiinsa, ehkä se on sen arvoista. Mutta jos rahatilanne olisi huonompi, niin lapsen olisi ollut pakko valita ala kotikaupungista.

 

Raha avaa mahdollisuuksia. 

Opiskelujen alkuun pääsee hätätilanteessa vaikka kassillisella tavaraa, patjalla ja kirpputoreilta haetuilla astioilla. Hyvä että kuljetus teillä järjestyi, mutta olisi lyhytnäköistä luopua opiskeluista siksi että koko muuttokuormaa ei saa kerralla kuljetettua.