Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vähävaraiset ovat pihalla siitä, mikä on keskiluokkaisilla normaalia rahankäyttöä
06.07.2026 |
Kommentti otettu rippijuhlakeskustelusta, mutta täyttä asiaa muutenkin:
"Ottamatta sen tarkemmin kantaa tähän tapaukseen, olen huomannut (ja asiasta on myös tutkimuksia) että monella vähävaraisella on väärä luulo siitä, mikä on normaalia rahankäyttöä. Myös tämä artikkeli antaa viittauksia tähän. Moni vähävarainen ajattelee, että pitopalvelu rippijuhlissa on normaali asia keskiluokkien juhlissa, vaikka todellisuudessa keskiluokkaisessa perheessä rypytetään piirakat ja leivotaan pulla pakkaseen viikko ennen juhlia perheen kesken. Kenellekään keskiluokkaiselle ei tulisi mieleen lähettää lasta taksilla rippileirille, vaan ensin selvitettäisiin kimppakyytimahdollisuus tai voiko joku sukulainen kuljettaa lapsen. Taksin käyttö on jotenkin impulsiivista ja lyhytnäköistä."
Tämä. Moni vähävarainen on ihan pihalla siitä, mitä keskiluokkaisissa perheissä tehdään. Tietämäni vähävarainen ihminen vei lapsensa huvipuistoretkelle, ostivat rannekkeet, huvipuistossa kalliit hampurilaisateriat, jäätelöt ja karkkia. Itse keskiluokkaisena en raaski maksaa huvipuistohintoja tarjottavista, joten meillä on kulkenut mukana kylmälaukussa eväät isommallekin porukalle ja kotimatkalla on haettu kaupasta jäätelöt. Kun keskiluokkaisena saa kaikesta maksaa täyden hinnan (ei ole mitään työttömien, eläkeläisten yms alennuksia), niin rahankäyttöä saa miettiä. Äkkiä olisi tili nollilla, jos ei yhtään miettisi.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Monella eläkeläisellä näyttää olevan katto- ja putkiremontit tekemättä. Vakuutus ei korvaa, jos tulee vesivahinko ja on vanha katto tai putket.
Mitä sä tätä hoet koko ajan????? Rauhoitu ennenkuin pääsin räjähtää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä nykyään ole kaikilla lapsilla omia huoneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella eläkeläisellä näyttää olevan katto- ja putkiremontit tekemättä. Vakuutus ei korvaa, jos tulee vesivahinko ja on vanha katto tai putket.
Mitä sä tätä hoet koko ajan????? Rauhoitu ennenkuin pääsin räjähtää
Ei se mun ongelma ole. Se on eläkeläisten ongelma ja heidän aikuisten lasten jotka asunnon perivät 🤣🤣🤣🤣🤣.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä nykyään ole kaikilla lapsilla omia huoneita.
Perheitä asuu vuokralla kaksioissa ja kolmioissa.
Etuovessa on myynnissä 1980- luvun taloja, missä kaikki remontit tekemättä. Ei niitä kukaan osta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etuovessa on myynnissä 1980- luvun taloja, missä kaikki remontit tekemättä. Ei niitä kukaan osta.
Perikunta saa remontoida ja asua itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskituloinen yksinhuoltaja täällä. Tai ei eletä mitenkään tukien varassa, elatusmaksut ja lapsilisät tulee kyllä kelasta. Palkka vähän yli 3000e.
On omistusasunto ja auto. Auto ikivanha, hyvänä pidetty ja huollettu. Sitä tarvitsen harrastuskuskauksiin ja kauppareissuille. Töihin kuljen pyörällä tai kävellen. Baareissa en hillu. Tupakkaa en polta. Hiuksia en värjää. Ei ole kynsiä, ripsiä, tatuointeja. Luxus on meillä sitä, kun ostetaan kaupasta valmisruokaa tai herkkuja. Töihin en ikinä osta valmisruokia. Useimmiten mukana on joku peruna- tai riisipohjainen kotiruoka ja salaatti. Kun rahat on tiukilla, niin puuro. Limsaa meillä ei juoda kuin juhlissa ja saunapäivänä joskus. Alkoholia ei koskaan. Iltaisin juon teetä, aamuisin kahvia (töissä). Lapsetkin juo teetä tai viikonloppuisin kaakaota. Maitoa ostamme vain viikonlopuiksi. Ruokajuoma on yleensä vesi tai piimä. Ruoka on tuikitavallista, lihan osuus lähinnä mausteena. Teemme kiusauksia, risottoja, keittoja. Leivän päällä pelkkä margariini. Nyt kesällä toki kurkku/paprika/tomaatti.
Ei ole kalliita harrastuksia. Jumppaan kotona. Lapsilla partion, seurakunnan ja palokunnan ilmaisia/lähes ilmaisia harrastuksia sekä koulun kerhotoimintaa. Lisäksi kukin saa halutessaan yhden kohtuuhintaisen harrastuksen, jossa käyminen onkin sitten pakollista, kun se on maksettu. Välineet etsimme käytettynä, jos mahdollista. Kierrämme kirpputoreilla ja hyödynnämme lahjoituksia. En ole vuosiin ostanut uusia vaatteita, kun saan läheisten hylkäämiä hyväkuntoisia pieneksi jääneitä vaatteita, joista tarvittaessa muokkaan ompelukoneella itselleni sopivat. Ostan vain kenkiä ja alusvaatteita uutena.
Ja niin. Rahaa on säästössä. Auto on velaton. Asunto pian maksettu.
Kun luen keskusteluja siitä miten lapsiperheköyhyys on sitä, kun ei pääse huvipuistoon tai ole varaa laskettelu/ratsastustunteihin, niin ihmettelen missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Eräs työtön äiti haki sosiaalitoimesta tukea 8-vuotiaan lapsen läppäriin. Eivät kuulemma voi käyttää yhteistä läppäriä ja lapsi tarvitsee läppäriä koulunkäyntiin. Siis toisella luokalla?? Meillä on yksi yhteinen läppäri koko perheelle ja osa lapsista on jo yläasteella. Kirjastossakin on tietokoneita, jos tulee kotona ruuhkaa. Ei käydä joka vuosi huvipuistoissa. Ja jos harrastusmaksut on kolminumeroisia kuussa, niin valitettavasti pitää joko itse tehdä töitä harrastuksensa eteen tai luopua koko jutusta. Pettymykset kuuluu elämään, kaikkea ei voi saada. Kun sitten on loma tai juhlat, niin kaikki kiva tuntuu kaksinverroin ihanalta, kun on myös se tuikitavallinen arki tuomassa kontrastia. Me keskituloiset ei syödä sisäfileitä, juoda skumppaa tai tuoda noutoruokaa kotiin milloin huvittaa. Eikä me matkusteta joka lomalla minnekään. Itseasiassa useimmiten möllötetään lomat kotona tai käydään korkeintaan sukuloimassa.
Sulla on omistusasunto. Monella taas pieni vuokra-asunto.
Yleensä kai ne vuokra-asunnot ovat isompia, kuin omistusasunnot, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Lapsilla on oma huone ja aikuisillakin, kun vuokralla asutaan. Omistusasunnoissa taas kärvistellään vaikka miten pienissä, kun rahat ei riitä isompaan, vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, ja lapsilla ei ole omia huoneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan hyvipuistotapauksessa voi olla että se huvipuistomatka on perheen vuoden ainoa lomamatka ja kohokohta, jolloin voidaan ne hampparitkin ostaa koko porukalla. Keskiluokkaiselle se voi olla huvipuisto, satunnaiset ravintolakäynnit siellä täällä pitkin vuotta ja päälle yksi Tallinnan matka ja viikko Italiassa.
Se saattaa olla jopa koko lapsuuden ainoa huvipuistokäynti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etuovessa on myynnissä 1980- luvun taloja, missä kaikki remontit tekemättä. Ei niitä kukaan osta.
Perikunta saa remontoida ja asua itse.
Jos on kaksi lasta niin se toinen voi maksaa omakotitalosta sisarelle puolet, kun ei noita kukaan ulkopuolinen halua ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen koko ikäni ollut puoluepolittisesti sitoutumaton. En ole ollut oikealla, vasemmalla enkä keskelläkään. Mutta jos on pitänyt valita, niin enemmän mä aiemmin olin vasemmalle kallellani. Vaikka hyväosainen olinkin. Nykyisin tuntuu, että yllättävän moni olisi valmis tulemaan tuhjentämään mun jääkaappini, viemään kaikki mun lääkkeeni, ihan jokaisen vähänkään arvokkaamman jutun kuten vaikka rippiristini jne. Jotkut ehkä veisivät mennessään ton mun 19v kissanikin. Kiduttaisivat sen hengiltä ihan vaan siitä ilosta, että hähhä..näytinpäs tolle mummolle, joka ens kuussa alkaa saada jopa 2000 € nettona eläkettä kouraan.
Musta on aina ollut surullista, miten kahtia jaettu tämä maa nykyisin on. Se yksikin mikä lie hönö kaikissa ketjuissa aina vaahtoaa siitä, miten saa vain 595 €/ kk ja hänen mielestään kenenkään ei pitäisi saada yhtään sen enempää'. Ei edes niiden, jotka on tehneet 45 vuotta töitä. Hönö tuntuu rakastavan pelotella ihmisiä tulevalla ja mun mielestä on oikeastaan ihan hyväkin, että pelottelee. Koska jokaisen meistä pitää ihan itse varautua siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hönö on jo monta kertaa kirjoittanut, että ei aio auttaa koskaan edes omia vanhempiaan saati sitten ketään muutakaan.
Mun mielestä ihan jokaisen 50 v täyttäneen pitäisi viimeistään nyt alkaa suunnittelemaan omaa vanhuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verrokkina: omat vanhempani ovat amk-tasoa vastaavan koulutuksen käyneitä, luokkaa amk-insinööri ja sairaanhoitaja. Vanhempieni tulotasolla oli mahdollista hankkia pikkukaupungista iso tiilitalo, perheessämme oli 2 autoa, 2 lasta ja osuus kahdesta kesämökistä. Oli vara harrastaa ja ei ollut mistään pula.
Nyt kun itse olen vanhempieni iässä. Olemme miehen kanssa molemmat yliopiston käyneitä, vakituiset työpaikat pk-seudulla. Varaa on asua ympäryskunnassa 40 neliötä pienemmässä rivarissa kuin mitä lapsuuden omakotitalomme oli. Asuntolainaa maksetaan vielä 20 v päästä. Ei mahdollisuutta eikä aikaa kesämökin hankkimiseen. 1 lapsi, jolle on varaa kustantaa hyvä elämä ja antaa oma huone.
Onhan tämä hullua, että ennen duunarinkin palkalla sai omakotitalon ja puoliso saattoi hoitaa lapsia kotona.
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot! Kannattaa katsoa, mihin rahansa pistää.
Eihän toi fraasi liity mitenkään lainaamaasi tekstiin. Päinvastoin. Kirjoittajan vanhempien tuloilla ero selittyisi tänäkin päivänä. Amk inssin tulot on helposti tuplat verrattuna yliopiston käyneeseen. Riippuu alasta toki. Mutta periaatteessa vanhemmillaan on ollut kolmen yliopiston käyneen vastaavat tulot. Ainakin.
Toki pointti oli se miten hinnat on noussut yms. Ja totta se onkin. Siinä suurin syy ja kyllä, aika hullua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella eläkeläisellä näyttää olevan katto- ja putkiremontit tekemättä. Vakuutus ei korvaa, jos tulee vesivahinko ja on vanha katto tai putket.
Mitä sä tätä hoet koko ajan????? Rauhoitu ennenkuin pääsin räjähtää
Ei se mun ongelma ole. Se on eläkeläisten ongelma ja heidän aikuisten lasten jotka asunnon perivät 🤣🤣🤣🤣🤣.
Nimenomaan tuntuu olevan sinun ongelma koska samaa jankutat kymmeniä kertoja joka ketjuun.Menisit hoitoon jo😁😁😁🤢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskituloinen yksinhuoltaja täällä. Tai ei eletä mitenkään tukien varassa, elatusmaksut ja lapsilisät tulee kyllä kelasta. Palkka vähän yli 3000e.
On omistusasunto ja auto. Auto ikivanha, hyvänä pidetty ja huollettu. Sitä tarvitsen harrastuskuskauksiin ja kauppareissuille. Töihin kuljen pyörällä tai kävellen. Baareissa en hillu. Tupakkaa en polta. Hiuksia en värjää. Ei ole kynsiä, ripsiä, tatuointeja. Luxus on meillä sitä, kun ostetaan kaupasta valmisruokaa tai herkkuja. Töihin en ikinä osta valmisruokia. Useimmiten mukana on joku peruna- tai riisipohjainen kotiruoka ja salaatti. Kun rahat on tiukilla, niin puuro. Limsaa meillä ei juoda kuin juhlissa ja saunapäivänä joskus. Alkoholia ei koskaan. Iltaisin juon teetä, aamuisin kahvia (töissä). Lapsetkin juo teetä tai viikonloppuisin kaakaota. Maitoa ostamme vain viikonlopuiksi. Ruokajuoma on yleensä vesi tai piimä. Ruoka on tuikitavallista, lihan osuus lähinnä mausteena. Teemme kiusauksia, risottoja, keittoja. Leivän päällä pelkkä margariini. Nyt kesällä toki kurkku/paprika/tomaatti.
Ei ole kalliita harrastuksia. Jumppaan kotona. Lapsilla partion, seurakunnan ja palokunnan ilmaisia/lähes ilmaisia harrastuksia sekä koulun kerhotoimintaa. Lisäksi kukin saa halutessaan yhden kohtuuhintaisen harrastuksen, jossa käyminen onkin sitten pakollista, kun se on maksettu. Välineet etsimme käytettynä, jos mahdollista. Kierrämme kirpputoreilla ja hyödynnämme lahjoituksia. En ole vuosiin ostanut uusia vaatteita, kun saan läheisten hylkäämiä hyväkuntoisia pieneksi jääneitä vaatteita, joista tarvittaessa muokkaan ompelukoneella itselleni sopivat. Ostan vain kenkiä ja alusvaatteita uutena.
Ja niin. Rahaa on säästössä. Auto on velaton. Asunto pian maksettu.
Kun luen keskusteluja siitä miten lapsiperheköyhyys on sitä, kun ei pääse huvipuistoon tai ole varaa laskettelu/ratsastustunteihin, niin ihmettelen missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Eräs työtön äiti haki sosiaalitoimesta tukea 8-vuotiaan lapsen läppäriin. Eivät kuulemma voi käyttää yhteistä läppäriä ja lapsi tarvitsee läppäriä koulunkäyntiin. Siis toisella luokalla?? Meillä on yksi yhteinen läppäri koko perheelle ja osa lapsista on jo yläasteella. Kirjastossakin on tietokoneita, jos tulee kotona ruuhkaa. Ei käydä joka vuosi huvipuistoissa. Ja jos harrastusmaksut on kolminumeroisia kuussa, niin valitettavasti pitää joko itse tehdä töitä harrastuksensa eteen tai luopua koko jutusta. Pettymykset kuuluu elämään, kaikkea ei voi saada. Kun sitten on loma tai juhlat, niin kaikki kiva tuntuu kaksinverroin ihanalta, kun on myös se tuikitavallinen arki tuomassa kontrastia. Me keskituloiset ei syödä sisäfileitä, juoda skumppaa tai tuoda noutoruokaa kotiin milloin huvittaa. Eikä me matkusteta joka lomalla minnekään. Itseasiassa useimmiten möllötetään lomat kotona tai käydään korkeintaan sukuloimassa.
Sulla on omistusasunto. Monella taas pieni vuokra-asunto.
Yleensä kai ne vuokra-asunnot ovat isompia, kuin omistusasunnot, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Lapsilla on oma huone ja aikuisillakin, kun vuokralla asutaan. Omistusasunnoissa taas kärvistellään vaikka miten pienissä, kun rahat ei riitä isompaan, vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, ja lapsilla ei ole omia huoneita.
Ei ole kaikilla. Jos perheen vanhemmista toinen on töissä ei perhe saa asumistukea. Vuokrat on kalliita joten moni asuu pienessä asunnossa jotta jää rahaa ruokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäsuosittu mielipide: jos nykyisessä taloustilanteessa meinaa elää, joutuu keskiluokkainenkin ihminen pohtimaan rahankäyttöään. Kaikkeen ei riitä raha. Jossakin perheessä ratkaisu on luopua perheen (toisesta) autosta, osa ostaa marketeista vain kaupan omia merkkejä, jotkut eivät matkusta koskaan ulkomaille jne. Eli kyllä ne keskituloisetkin menojaan joutuvat miettimään.
Joutui miettimään jo ennen nykyistä taloustilannettakin ja pistämään sukanvarteen pahan päivän varalle. Toimeentulotukiasiakas voi luottaa siihen, että saa harkinnanvaraista moneen asiaan johon työssäkäyvän pitää pystyä kaivamaan kuvetta ihan itse. Ei maksa sossu uutta jääkaappia eikä uusia silmälaseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella eläkeläisellä näyttää olevan katto- ja putkiremontit tekemättä. Vakuutus ei korvaa, jos tulee vesivahinko ja on vanha katto tai putket.
Mitä sä tätä hoet koko ajan????? Rauhoitu ennenkuin pääsin räjähtää
Ei se mun ongelma ole. Se on eläkeläisten ongelma ja heidän aikuisten lasten jotka asunnon perivät 🤣🤣🤣🤣🤣.
Nimenomaan tuntuu olevan sinun ongelma koska samaa jankutat kymmeniä kertoja joka ketjuun.Menisit hoitoon jo😁😁😁🤢
Ei ole mun ongelma. Sun se eläkeläisen asunto pitää rempata, kun oot sen lapsi. Jos otat kesämökin perinnöksi ja rahaa tililtä joudut ottamaan myös omistusasunnon.
Et voi ottaa perinnöstä vain rusinoita pullista kuten kesämökkiä järven rannalta. Jos otat mökin otat myös omistusasunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskituloinen yksinhuoltaja täällä. Tai ei eletä mitenkään tukien varassa, elatusmaksut ja lapsilisät tulee kyllä kelasta. Palkka vähän yli 3000e.
On omistusasunto ja auto. Auto ikivanha, hyvänä pidetty ja huollettu. Sitä tarvitsen harrastuskuskauksiin ja kauppareissuille. Töihin kuljen pyörällä tai kävellen. Baareissa en hillu. Tupakkaa en polta. Hiuksia en värjää. Ei ole kynsiä, ripsiä, tatuointeja. Luxus on meillä sitä, kun ostetaan kaupasta valmisruokaa tai herkkuja. Töihin en ikinä osta valmisruokia. Useimmiten mukana on joku peruna- tai riisipohjainen kotiruoka ja salaatti. Kun rahat on tiukilla, niin puuro. Limsaa meillä ei juoda kuin juhlissa ja saunapäivänä joskus. Alkoholia ei koskaan. Iltaisin juon teetä, aamuisin kahvia (töissä). Lapsetkin juo teetä tai viikonloppuisin kaakaota. Maitoa ostamme vain viikonlopuiksi. Ruokajuoma on yleensä vesi tai piimä. Ruoka on tuikitavallista, lihan osuus lähinnä mausteena. Teemme kiusauksia, risottoja, keittoja. Leivän päällä pelkkä margariini. Nyt kesällä toki kurkku/paprika/tomaatti.
Ei ole kalliita harrastuksia. Jumppaan kotona. Lapsilla partion, seurakunnan ja palokunnan ilmaisia/lähes ilmaisia harrastuksia sekä koulun kerhotoimintaa. Lisäksi kukin saa halutessaan yhden kohtuuhintaisen harrastuksen, jossa käyminen onkin sitten pakollista, kun se on maksettu. Välineet etsimme käytettynä, jos mahdollista. Kierrämme kirpputoreilla ja hyödynnämme lahjoituksia. En ole vuosiin ostanut uusia vaatteita, kun saan läheisten hylkäämiä hyväkuntoisia pieneksi jääneitä vaatteita, joista tarvittaessa muokkaan ompelukoneella itselleni sopivat. Ostan vain kenkiä ja alusvaatteita uutena.
Ja niin. Rahaa on säästössä. Auto on velaton. Asunto pian maksettu.
Kun luen keskusteluja siitä miten lapsiperheköyhyys on sitä, kun ei pääse huvipuistoon tai ole varaa laskettelu/ratsastustunteihin, niin ihmettelen missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Eräs työtön äiti haki sosiaalitoimesta tukea 8-vuotiaan lapsen läppäriin. Eivät kuulemma voi käyttää yhteistä läppäriä ja lapsi tarvitsee läppäriä koulunkäyntiin. Siis toisella luokalla?? Meillä on yksi yhteinen läppäri koko perheelle ja osa lapsista on jo yläasteella. Kirjastossakin on tietokoneita, jos tulee kotona ruuhkaa. Ei käydä joka vuosi huvipuistoissa. Ja jos harrastusmaksut on kolminumeroisia kuussa, niin valitettavasti pitää joko itse tehdä töitä harrastuksensa eteen tai luopua koko jutusta. Pettymykset kuuluu elämään, kaikkea ei voi saada. Kun sitten on loma tai juhlat, niin kaikki kiva tuntuu kaksinverroin ihanalta, kun on myös se tuikitavallinen arki tuomassa kontrastia. Me keskituloiset ei syödä sisäfileitä, juoda skumppaa tai tuoda noutoruokaa kotiin milloin huvittaa. Eikä me matkusteta joka lomalla minnekään. Itseasiassa useimmiten möllötetään lomat kotona tai käydään korkeintaan sukuloimassa.
Sulla on omistusasunto. Monella taas pieni vuokra-asunto.
En minä tähän omistusasuntoon syntynyt, jos niin luulet. Säästin vuosia asp tilille, ei voitu sinä aikana saada toimeentulotukea, vaikka opiskelin ja pienet lapset sairasteli. Asuin pienessä vuokra-asunnossa, tein keikkatöitä opiskelun lomassa, myimme tavaraa kirppiksellä, poimin marjojakin myyntiin ja tein kotisiivouksia maksusta.
Omaisuus ei ole karttunut helposti. En ole koskaan perinyt mitään. Ex mieheni alkoholisoitui jäätyään työttömäksi ja erosimme, kun lapset olivat vielä päiväkodissa, vanhin koulussa. Aloitin korkeakouluopinnot vanhempainvapaan jälkeen. ASP tilin avasin vielä parisuhteessa ollessani, mutta vasta eron jälkeen taloudellinen tilanteeni helpottui niin, että pystyin säästämään kunnolla.
Ihmiset ei vain synny kultalusikka suussa ja tutkintopaperit kourassa. Ex mieheni jäi työttömäksi, masentui, alkoholisoitui. Hänellä oli perintörahojakin jossain vaiheessa, jotka tuhlasi matkusteluun ja viinaan. Nyt hän on pitkäaikaistyötön, välillä asunnoton. Lapsia ei tapaa lainkaan. Hän olisi voinut rakentaa elämästään vaikka mitä. Hänellä oli hyvät vanhemmat, jotka olisivat olleet tukena siinä. Mutta mukavuudenhalu esti häntä pääsemästä mihinkään. Hän on ihminen, jolla pitää koko ajan olla kivaa ja helppoa. Työttömäksi jäätyään hän aidosti ihmetteli, miksi hänen muka pitäisi tehdä jotain "paskahommia". Hän olisi halunnut heti esimiestehtäviin, ei tajunnut, että ura pitää rakentaa alusta. Ja niin hän masentui. Ja alkoholisoitui. Ja velkaantui. Hetken aikaa katselin ja yritin auttaa. Kun mukaan tuli väkivalta pakkasin lapset ja tavarat ja muutin pois. Sen jälkeen opin paljon köyhyydestä ja katkeruudesta exäni elämää seuraamalla. Yksi asia siinä on räikeää: vastuuttomuus. Aina joku muu on syyllinen siihen omaan kurjuuteen. Sen sijaan, että tarttuisi ongelmia sarvista ja etsisi uuden tien ja ratkaisun omaan hankalaan tilanteeseen, jäädäänkin loputtomiin muistelemaan ja valittamaan jostain lopulta ihan pienestä jutusta, jonka olisi voinut hetkessä selättää.
Miten on rahaa maksaa talon lämmitystä yksin?
Tuohan riippuu ihan talosta! Meillä on sähkölämmitteinen talo ja asumiskulut 350e/kk. Sähkön (lämmitys ja käyttösähkö) osuus tuosta n 150e/kk.
Halvempaa kuin vuokrayksiössä, hyvin pystyisin yksinkin maksamaan
+ kiinteistöverot, jätemaksut, vesi, taloussähkö ja osalla voi olla lainaa. Ja tietyt remontit on pakko tehdä ettei tule vesivahinkoa, kun vanha katto tai putket vuotaa.
Juurihan kirjoitin ASUMISKULUT! Lukutaidossa vikaa? Nuo kaikki sisältyy tuohon summaan jo!
Lainakulut sitten erikseen jos niitä on, meillä ei. Remontteja tuskin meille tulee 20-30 vuoteen vielä, uudehko talo. Vesivahinko menee vakuutukseen kun ei liity ikään. 30 vuotta on tosin asuttu okt:ssa ilman mitään vahinkoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskituloinen yksinhuoltaja täällä. Tai ei eletä mitenkään tukien varassa, elatusmaksut ja lapsilisät tulee kyllä kelasta. Palkka vähän yli 3000e.
On omistusasunto ja auto. Auto ikivanha, hyvänä pidetty ja huollettu. Sitä tarvitsen harrastuskuskauksiin ja kauppareissuille. Töihin kuljen pyörällä tai kävellen. Baareissa en hillu. Tupakkaa en polta. Hiuksia en värjää. Ei ole kynsiä, ripsiä, tatuointeja. Luxus on meillä sitä, kun ostetaan kaupasta valmisruokaa tai herkkuja. Töihin en ikinä osta valmisruokia. Useimmiten mukana on joku peruna- tai riisipohjainen kotiruoka ja salaatti. Kun rahat on tiukilla, niin puuro. Limsaa meillä ei juoda kuin juhlissa ja saunapäivänä joskus. Alkoholia ei koskaan. Iltaisin juon teetä, aamuisin kahvia (töissä). Lapsetkin juo teetä tai viikonloppuisin kaakaota. Maitoa ostamme vain viikonlopuiksi. Ruokajuoma on yleensä vesi tai piimä. Ruoka on tuikitavallista, lihan osuus lähinnä mausteena. Teemme kiusauksia, risottoja, keittoja. Leivän päällä pelkkä margariini. Nyt kesällä toki kurkku/paprika/tomaatti.
Ei ole kalliita harrastuksia. Jumppaan kotona. Lapsilla partion, seurakunnan ja palokunnan ilmaisia/lähes ilmaisia harrastuksia sekä koulun kerhotoimintaa. Lisäksi kukin saa halutessaan yhden kohtuuhintaisen harrastuksen, jossa käyminen onkin sitten pakollista, kun se on maksettu. Välineet etsimme käytettynä, jos mahdollista. Kierrämme kirpputoreilla ja hyödynnämme lahjoituksia. En ole vuosiin ostanut uusia vaatteita, kun saan läheisten hylkäämiä hyväkuntoisia pieneksi jääneitä vaatteita, joista tarvittaessa muokkaan ompelukoneella itselleni sopivat. Ostan vain kenkiä ja alusvaatteita uutena.
Ja niin. Rahaa on säästössä. Auto on velaton. Asunto pian maksettu.
Kun luen keskusteluja siitä miten lapsiperheköyhyys on sitä, kun ei pääse huvipuistoon tai ole varaa laskettelu/ratsastustunteihin, niin ihmettelen missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Eräs työtön äiti haki sosiaalitoimesta tukea 8-vuotiaan lapsen läppäriin. Eivät kuulemma voi käyttää yhteistä läppäriä ja lapsi tarvitsee läppäriä koulunkäyntiin. Siis toisella luokalla?? Meillä on yksi yhteinen läppäri koko perheelle ja osa lapsista on jo yläasteella. Kirjastossakin on tietokoneita, jos tulee kotona ruuhkaa. Ei käydä joka vuosi huvipuistoissa. Ja jos harrastusmaksut on kolminumeroisia kuussa, niin valitettavasti pitää joko itse tehdä töitä harrastuksensa eteen tai luopua koko jutusta. Pettymykset kuuluu elämään, kaikkea ei voi saada. Kun sitten on loma tai juhlat, niin kaikki kiva tuntuu kaksinverroin ihanalta, kun on myös se tuikitavallinen arki tuomassa kontrastia. Me keskituloiset ei syödä sisäfileitä, juoda skumppaa tai tuoda noutoruokaa kotiin milloin huvittaa. Eikä me matkusteta joka lomalla minnekään. Itseasiassa useimmiten möllötetään lomat kotona tai käydään korkeintaan sukuloimassa.
Sulla on omistusasunto. Monella taas pieni vuokra-asunto.
Yleensä kai ne vuokra-asunnot ovat isompia, kuin omistusasunnot, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Lapsilla on oma huone ja aikuisillakin, kun vuokralla asutaan. Omistusasunnoissa taas kärvistellään vaikka miten pienissä, kun rahat ei riitä isompaan, vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, ja lapsilla ei ole omia huoneita.
Ei ole kaikilla. Jos perheen vanhemmista toinen on töissä ei perhe saa asumistukea. Vuokrat on kalliita joten moni asuu pienessä asunnossa jotta jää rahaa ruokaan.
Sen takia asutaan myös liian pienissä omistusasunnoissa, että jäisi rahaa ruokaan.
Alue: Aihe vapaa
Väitätkö hyvätuloisten ahneuden olevan köyhien köyhyyden syynä? Miten ihmeessä se voisi olla?