Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Onpa lapsellista leimaamista. Et ole kovin hyvä esimerkki menetelmäsi kestävyydestä, kun kerran suhteesi eivät ole kestäneet. Kun molemmat ovat epävarmoja jopa seurustelun aloittamisesta, ei suhteen jatkokaan kovin varmalla pohjalla liene kuten suhteesi lyhyet kestot kertovat - voisinhan minäkin tällaisen lapsellisen yleistyksen laatia. 

Vähän veikkaan, että tuollaisista sarjaseurustelijoista tulee suurimmalle osalle epästabiili kuva. On mullakin yksi kaveri jolle kaikki on heti seurustelua, suhteet vaihtuvat ja heti ollaan täysin rakastuneita ja sitten dramaattinen ero hetken päästä. 

Muutenkin typerä kommentti alkaa lällättelemään toiselle monikossa, että hänen parisuhteensa eivät kestä, kun takana on yksi päättynyt suhde ja toinen edelleen jatkuva suhde joka on kestänyt jo 15 vuotta, mikä ei ole mikään lyhyt parisuhde. 

Yhtä typerää on lällätellä meille joilla ei ole ollut onnea rakkauselämässä. Oikein hierotaan naamaan, että sä olet vain huono ihminen ja lälläälällää mä olen hyvä, kun pitkä parisuhde! Ei, en ole mikään sarjaseurustelija, mutta muutama seurustelusuhde löytyy tähän 47 vuoden ikään mennessä. Ei kaikki ole yhtä onnekkaita, että löytyy heti oikea tai suhteita on ollut vain pari. Tekee muutenkin aivan helvetin kipeää, kun sitä elämän kestävää rakkautta ei löytynytkään. Kuvittelen meneväni kerran naimisiin ja sen ainoan kerran tuhlasin ihmiseen joka jätti todella kylmästi.

Kukaan ei ole lällättänyt teille. Jos oma parisuhteettomuus ottaa noin koville, ei varmaan kannata kuisata itseään lukemalla seurusteluaiheista ketjua.

Kyllä on lällätelty ja viisasteltu. Kannattaa lukea paremmin. Mulla on yhtälailla oikeus osallistua tähän keskusteluun ja tuoda esille asioita joita ei jotkut selvästi tajua. 

Totta kai sinäkin saat kirjoitella ketjussa. Tulee vaan mieleen, että ihmiset ovat epätäydellisiä. Parisuhteet eivät varmaan ole kellekään helppoja, mutta niiden kautta oppii itsestään ja toisista ihmisistä. Ja itse asiassa olet vielä ihan nuorikin. 

Nuori?!?!?!? Mistä lähtien 47v on ollut nuori?????

Mä en voi sietää tuollaista, että tullaan hieromaan naamaa, että mäpäs olen parempi kun heti löysin sen oikean ja sä olet huono! HV suoraan sanottuna. Oikein potkitaan lisää vaikka toinen vielä kertoo, että kipeää tekee. Olette te niin saatanan hienoja ihmisiä. Kyllä olen kiukkuinen ja katkera ja teidän paskanjauhanta vain pahentaa mun mieltä! Millä helvetin oikeudella te tulette mulle vittuilemaan ja viisastelemaan!?

Tarkoitukseni ei ollut vittuilla sinulle, vaan lohduttaa. Minun näkökulmastani olet nuori. Itse löysin sinuakin vanhempana vielä suhteen, josta kyllä pian huomasin, että hänkin oli nykymaailman hapattama ja halusi pelkkää seksiä viikonloppuihinsa. En kuitenkaan näe itseäni epäonnistuneena ihmisenä. 

Alettiin heti tapailemaan toisiamme tosi usein, melkein päivittäin, ja parin viikon jälkeen kysyin, oletko mun? Vastasi, että heti alusta astihan hän on mun ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen puhuu pitkittyneesti tapailusta, niin kyseessä on ihan puhtaasti se, että haluaa panna myös toisten kanssa. Kun käyttää termiä tapailla, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa ja voi vuoropäivin nussia ketä haluaa. Välittämättä siitä että vieressä voi olla ihminen, joka on korviaan myöten ihastunut. Tämän pari kertaa kokeneena, en katsele tällaista pitkittynyttä tapailua enää kenenkään kanssa. Teen alussa selväksi että keskityn yhteen ihmiseen kerrallaan ja odotan samaa vastapuolelta. En odota kihlasormusta, rakkaudentunnustuksia tai minkäänlaista sitoutumista, mutta sen verran kunnioitusta että mun luota ei lähdetä suihkun kautta hoitamaan seuraavaa. Jos tämä ei käy, niin suhteella ei voi olla tulevaisuutta.

Miksi näet tämän vain seksin kautta? Onhan ihmissuhteet muutakin kuin seksiä ja sen normittamista.

Tuo on mustasukkaisuutta. 

Eri. Ystäviä voi olla monenlaisia ja molempia sukupuolia, niin itsellänikin on. Mutta romanttinen ihastus, kutsutaan sitä sitten tapailuksi tai seurusteluksi, tarkoittaa minulle sitä, että ei pussata eikä todellakaan harrasteta seksiä muiden kanssa. Jos tämä ei toiselle sovi niin meidän ei tarvitse jatkaa. 

Sulle seksi määrittää liikaa seurustelu/ihmissuhdetta.

On mustasukkaista kytätä toista sillä ajatuksella, että nyt se piip muita omine lupineen. Ihan kuin ei suhteessa olisi muuta kuin se seksi. 

Seksi on intiimeintä, mitä toiselle voi tarjota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään nuoret aikuiset tapailee ensin varsinaisesti sitoutumatta. Tytär tapaili poikaystäväänsä n.2kk ja sitten alkoivat "virallisesti" seurustella. Me vanhat aloimme heti seurustella aikoinaan eikä muita mietitty enää siinä vaiheessa. Alkuhan on sitä parasta aikaa kun kaikki on niin uutta ja ihanaa. 

Minusta olisi ahdistavaa ajatella, että ihastuksellani voisi alussa olla muitakin sänkykavereita. Kuinka siinä voisi vapautuneesti tutustua toiseen ja avautua hänelle? 

Aa, no tässäkin on yksi ero ihmisten välillä. En minä ainakaan alussa ole ihastunut niihin tapailukumppaneihin, ihastus tulee sitten myöhemmin kun tutustuu toiseen kunnolla.

Miksi haluat tapailla ihmistä, johon et ole ihastunut? Okei, ehkä olet sitten vaan erilainen kuin minä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tuollaisia useiden viikkojen tai jopa kuukausien tapailuja kun pitää muka vielä miettiä ollaanko oikeasti yhdessä vai ei. En olisi katsonut tuollaista touhua vapusta saakka. Itsellä on seurustelut alkaneet erittäin nopeasti. Nykypäivänä on tuota saakelin tapailua vaikka kuinka pitkään ja siksi onkin parempi olla yksin kuin altistaa itsensä jollekin kusipäälle joka ei muka tiedä haluaako seurustella.

Juoksisin karkuun tuollaista pakottajaa.

Miksi olet noin yksinkertainen? Ei ole tarvinnut ketään pakottaa seurustelemaan mun kanssa. Mistä edes keksit tuollaista typerää?

Ja millä helvetin oikeudella sä yrität määrätä siitä mitä mä haluan ja mitä en halua? Jos mä en halua pitkiä epämääräisiä tapailuita, niin se on mun valinta eikä kuulu peen vertaa sulle.

Hui hitto, miten aggressiivinen ihminen!

Minusta hän vaikuttaa tervejärkiseltä ja määrätietoiselta ihmiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään nuoret aikuiset tapailee ensin varsinaisesti sitoutumatta. Tytär tapaili poikaystäväänsä n.2kk ja sitten alkoivat "virallisesti" seurustella. Me vanhat aloimme heti seurustella aikoinaan eikä muita mietitty enää siinä vaiheessa. Alkuhan on sitä parasta aikaa kun kaikki on niin uutta ja ihanaa. 

Minusta olisi ahdistavaa ajatella, että ihastuksellani voisi alussa olla muitakin sänkykavereita. Kuinka siinä voisi vapautuneesti tutustua toiseen ja avautua hänelle? 

Aa, no tässäkin on yksi ero ihmisten välillä. En minä ainakaan alussa ole ihastunut niihin tapailukumppaneihin, ihastus tulee sitten myöhemmin kun tutustuu toiseen kunnolla.

 

Mä en ainakaan alkaisi tapailla ketään johon en olisi millään tasolla ihastunut. Ahdistavaa tuollainen ja siinä sitten odottaa tuleeko se ihastuminen sieltä. 

Onko ihastuminen nyt sitä kun on tunteita toista kohtaan, vai se kun todetaan että se toinen on hyvännäköinen ja kiinnostava? Itselläni ainakin siinä ihastumisen tunteen kehittymisessä kestää niin tolkuttoman pitkään, että on pakko tapailla sitä ennenkin.

Sama. Tunsin kumppanini töissä pari vuotta ennen kuin ihastuin. Sittenkin tapailtiin vuoden verran ennen kuin alettiin avoimesti seurustella ja muutettiin käytännössä yhteen. En ole koskaan ihastunut keneenkään yksin ulkonäön pohjalta. No, ehkä joskus puberteetin kynnyksellä. Sittemmin ihastuminen on vaatinut ystävystymistä, siis sitä että pidän toista hauskana, kiinnostavana keskustelukumppanina, arvomaailmaltaan sopivana jne. Ja tietysti viehättävänä myös.

Kumppanin etsiminen saattaisi osoittautua mulle melko aikaavieväksi projektiksi, eli olen onnekas että pääädyin samaan työpaikkaan rakkauteni kohteen kanssa. Olimme molemmat yhä entisissä suhteissamme, joten en etsinyt mitään, ja tuskin olisin toisenlaisessa tilanteessa häneen edes tutustunut.

Miksi kuvittelet ihastumisen ennen tapailua tai seurustelua perustuvan vain ulkonäköön? Etkö ymmärrä, että ei kaikki tarvitse vuosia siihen, että ihastuu johonkin eikä sinua nopeammin ihastuminen ole mitenkään väärin?

Voisitko sinä tai joku muu samoilla linjoilla oleva vihdoin vastata miten sen ihastus syntyy jos ei ole edes tapailtu? Kyseessähän on silloin ventovieras ihminen, joten mihin muuhun kuin ulkonäköön ihastuminen silloin perustuu?

Olen eri, mutta omalla kohdallani siihen miten toinen käyttäytyi, puhui, suhtautui minuun puhuessaan. Ja aivan samanlainen huumorintaju. Naurettiin paljon heti ekalla keskustelulla. Katseeseen ihastuin myös, en niinkään ulkonäköön. Mutta yhtä kaikki se, miten jutellessa tuntui heti, että onpa mukavaa, toinen tuntui heti tutulta.

Harvan kanssa sellaista tunnetta on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapustahan on vasta pari kuukautta.

 

Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.

 

Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.

Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.

Eihän meistä kummallakaan ollut seksiä muiden kanssa ja muihin tutustuminenkin jäi melko pian ensitapaamisen jälkeen, molemmilta.

 

t. Sama

Niin, mutta asiasta ei puhuttu kuin vasta muutaman kuukauden päästä. Itse kyllä haluaisin tuollaisesta sopia heti ja jos toiselle ei tuo käy, niin homma loppuu heti siihen. 

Minusta tällainen sopiminen on melko keinotekoista. Ennemmin tutustun itse ihmiseen. 

 

Minulle seksi on niin tärkeä ja iso asia, että haluan harrastaa sitä vain luotettavan ja turvalliseksi kokemani ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnen vahvaa kiintymystä. Tällaisia tunteita minulle ei kehity salamannopeasti. Siis kun tapaan uuden miehen ja alamme tutustua, menee jonkin aikaa siihen että seksi tulee kuvioihin. Siinä vaiheessa ei ole enää mahdollista että kiinnostuisin seksistä jonkun toisen kanssa, koska häneenkin pitäisi ensin tutustua samalla tavalla pitkän kaavan mukaan. Tuollainen tutustuminen useampaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan ei onnistu. (Puhumattakaan siitä, että on äärimmäisen harvinaista ylipäätään tavata useampi tutustumisen arvoinen ihminen samaan aikaan.)

 

Kun aloin tutustua nykyiseen mieheeni, hän vaikutti alusta asti melko samanlaiselta kuin itse olen. Tutustumisen myötä tämä on käynyt aina vain selvemmäksi. Minulle riitti aivan hyvin se, että mies selvästi halusi viettää kanssani aikaa, keskustella syvällisesti tärkeistä ja vaikeistakin asioista, ja että kun olimme yhdessä, hän vaikutti yhtä ihastuneelta minuun kuin itsekin olin häneen. Ei siinä tule mieleenkään alkaa viritellä jotain sänkytouhuja jonkun muun kanssa :D Asiasta erikseen sopiminen olisi ylimääräistä ja outoa. Ennemmin annan tilaa toiselle olla ja ajatella kuten hänelle on luontevinta.

 

Toki on aina mahdollista että toista lukee ja ymmärtää väärin. Teoriassa voinut käydä niin että tämä mies olisi paljastunut häntäheikiksi. Silloin olisin vain lopettanut tapailun. Jos oletetaan että mies on häntäheikki (ja lisäksi antaa virheellistä tietoa itsestään kun keskustelemme, jonka pohjalta minulle pääsee syntymään väärä kuva hänestä), ei sitä tilannetta pelasteta sopimalla että ei panna muita. Tällainen mies ehkä suostuu noin sopimaan ja sopimusta noudattamaan jonkin aikaa, mutta jos hän ei ole ihmisenä  yksiavioiseen suhteeseen sopiva niin ei siitä pidemmän päälle onnellista suhdetta tule.

 

t. Sama

No se on sun päänsärkysi, että tuo on muka keinotekoista. Mun mielestä ei ole ja pitää alusta saakka olla selvää, että muita ei tapailla. 

Älä pidä omia tapojasi ainoina oikeina. Mulle on ihan sama miten sä toimit, mutta älä sä tule sanelemaan muiden tapoja keinotekoisiksi. 

Totta kai kaikki saavat tehdä kuten haluavat. Täällä vain oli aiemmin kommentti että tapailu loppuu siihen paikkaan jos heti ekan tapaamisen jälkeen ei suostu olemaan tapailematta muita. Voihan niin toimia jos tahtoo, mutta itse olen sitten ennemmin lopettanut tapailun jos mies on alkanut painostaa liian nopeasti suhteeseen. Kummassakin tavassa on omat riskinsä.

 

En halua arvostella omastani poikkeavaa tyyliä sinänsä, mutta tuollainen toisen osapuolen painostaminen ei minusta ole ok. Joskus olisi hyvä miettiä onko se oikeasti edes tarpeen.

HV edelleen. Edelleen sä pädet ja auot päätäsi ja kuvittelet olevasi parempi. 

Ei ole mitään painostamista, jos toinen ei ole valmis olemaan tapailematta muita ja homma loppuu siihen. Siinä vain todetaan, että kiitos ja hei eikä aleta asiasta sen enempää keskustelemaan. Ja missä helvetissä mä kirjoitin, että ensimmäisen tapaamisen jälkeen?!?!?!?!? Kirjoitin, että heti alusta eli kun oikeasti jo tapaillaan eikä vain käy typerillä treffeillä silloin tällöin.

Mutta tapailuhan on sitä kun käydään niillä treffeillä?

Olen ihan eri mutta ketjuun aikaisemmin kirjoittanut ja hei, jos aihe herättää oikeasti näin paljon tunteita että pitää raivota anonyyminä, kannattaa mennä lukemaan jotakin toista ketjua. Kukaan ei ole lällätellyt kenellekään.

Ulkopuolisena huomauttaisin, että kyllä tuolle kirjoittelijalle joku on kritiikkiä osoittanut. Hyvin on puoliaan pitänyt. Olen itse samaa mieltä hänen kanssaan. Ei kannata tuhlata aikaansa mieheen, joka haluaa vielä tapailla muitakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään nuoret aikuiset tapailee ensin varsinaisesti sitoutumatta. Tytär tapaili poikaystäväänsä n.2kk ja sitten alkoivat "virallisesti" seurustella. Me vanhat aloimme heti seurustella aikoinaan eikä muita mietitty enää siinä vaiheessa. Alkuhan on sitä parasta aikaa kun kaikki on niin uutta ja ihanaa. 

Minusta olisi ahdistavaa ajatella, että ihastuksellani voisi alussa olla muitakin sänkykavereita. Kuinka siinä voisi vapautuneesti tutustua toiseen ja avautua hänelle? 

Aa, no tässäkin on yksi ero ihmisten välillä. En minä ainakaan alussa ole ihastunut niihin tapailukumppaneihin, ihastus tulee sitten myöhemmin kun tutustuu toiseen kunnolla.

Miksi haluat tapailla ihmistä, johon et ole ihastunut? Okei, ehkä olet sitten vaan erilainen kuin minä. 

En ole tuo jolta kysyt, mutta itse tapailen nimenomaa selvittääkseni onko kyseessä vain kiva henkilö vai sellainen johon voisin ihastua. Jos kyseessä on jälkimmäinen, ihastus syttyy tapailun myötä ja jos näin käy myös toiselle, homma etenee seurusteluksi.

Olen harkitsevainen luonne ja kaipaan kunnollista tutustumista, jotta minulle alkaa muodostumaan romanttisia tunteita toista kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään nuoret aikuiset tapailee ensin varsinaisesti sitoutumatta. Tytär tapaili poikaystäväänsä n.2kk ja sitten alkoivat "virallisesti" seurustella. Me vanhat aloimme heti seurustella aikoinaan eikä muita mietitty enää siinä vaiheessa. Alkuhan on sitä parasta aikaa kun kaikki on niin uutta ja ihanaa. 

Minusta olisi ahdistavaa ajatella, että ihastuksellani voisi alussa olla muitakin sänkykavereita. Kuinka siinä voisi vapautuneesti tutustua toiseen ja avautua hänelle? 

Aa, no tässäkin on yksi ero ihmisten välillä. En minä ainakaan alussa ole ihastunut niihin tapailukumppaneihin, ihastus tulee sitten myöhemmin kun tutustuu toiseen kunnolla.

 

Mä en ainakaan alkaisi tapailla ketään johon en olisi millään tasolla ihastunut. Ahdistavaa tuollainen ja siinä sitten odottaa tuleeko se ihastuminen sieltä. 

Onko ihastuminen nyt sitä kun on tunteita toista kohtaan, vai se kun todetaan että se toinen on hyvännäköinen ja kiinnostava? Itselläni ainakin siinä ihastumisen tunteen kehittymisessä kestää niin tolkuttoman pitkään, että on pakko tapailla sitä ennenkin.

Sama. Tunsin kumppanini töissä pari vuotta ennen kuin ihastuin. Sittenkin tapailtiin vuoden verran ennen kuin alettiin avoimesti seurustella ja muutettiin käytännössä yhteen. En ole koskaan ihastunut keneenkään yksin ulkonäön pohjalta. No, ehkä joskus puberteetin kynnyksellä. Sittemmin ihastuminen on vaatinut ystävystymistä, siis sitä että pidän toista hauskana, kiinnostavana keskustelukumppanina, arvomaailmaltaan sopivana jne. Ja tietysti viehättävänä myös.

Kumppanin etsiminen saattaisi osoittautua mulle melko aikaavieväksi projektiksi, eli olen onnekas että pääädyin samaan työpaikkaan rakkauteni kohteen kanssa. Olimme molemmat yhä entisissä suhteissamme, joten en etsinyt mitään, ja tuskin olisin toisenlaisessa tilanteessa häneen edes tutustunut.

Miksi kuvittelet ihastumisen ennen tapailua tai seurustelua perustuvan vain ulkonäköön? Etkö ymmärrä, että ei kaikki tarvitse vuosia siihen, että ihastuu johonkin eikä sinua nopeammin ihastuminen ole mitenkään väärin?

Voisitko sinä tai joku muu samoilla linjoilla oleva vihdoin vastata miten sen ihastus syntyy jos ei ole edes tapailtu? Kyseessähän on silloin ventovieras ihminen, joten mihin muuhun kuin ulkonäköön ihastuminen silloin perustuu?

Olen eri, mutta omalla kohdallani siihen miten toinen käyttäytyi, puhui, suhtautui minuun puhuessaan. Ja aivan samanlainen huumorintaju. Naurettiin paljon heti ekalla keskustelulla. Katseeseen ihastuin myös, en niinkään ulkonäköön. Mutta yhtä kaikki se, miten jutellessa tuntui heti, että onpa mukavaa, toinen tuntui heti tutulta.

Harvan kanssa sellaista tunnetta on. 

Tajuan mitä tuolla katseella tarkoitetaan. Itselläkin ihastumiseen kumppaniini vaikutti katse. Se katse oli se kun vastapuoli piti minua viehättävänä ja haluttavana. Jotkut miehet osaavat tuon katseen vaikka eivät varsinaisesti olisi edes yrittämässä mitään ja ainahan siihen itsekin jotenkin reagoi, nyt olen vaan jo sen verran elänyt elämää, että osaan sivuuttaa sen reaktion itsessäni.

silti arvelen että aika monta sopivaa menee ohi jos odottaa juttujen ja huumorin natsaavan ensikohtaamisella. Itse en ainakaan tuo itsestäni, en nyt tiedä parhainta, mutta ainakaan aidointa itseäni esille täysin vieraan ihmisen seurassa. Hienoa jos sellaisia ihmisiä on, jotka eivät jossain ensitreffeillä mene ollenkaan kipsiin. He varmaan pärjäävät hienosti myös työhaastatteluissa.

Vähän alle kuukausi siinä meni, kun käytiin keskustelu ja sovittiin "virallisesti", että seurustellaan. Siitä vuoden päästä mentiin kihloihin ja kihloista vuoden päästä naimisiin. Oltiin molemmat 30v kun tavattiin.

Ahdistaisi itseänikin noin monen kuukauden epämääräinen suhdetilanne, enkä kyllä siihen suostuisikaan, vaan olisin ottanut asian itse puheeksi jo paljon aiemmin.

Ilmeisesti en ole koskaan seurustellut, kun siitä ei ole kumppaneiden kanssa ikinä erikseen sovittu. Ollut kolmessa pitkäaikaisessa suhteessa, nykyisen kanssa 15 vuotta ja asuttujen yhdessä yli kymmenen vuotta,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapustahan on vasta pari kuukautta.

 

Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.

 

Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.

Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.

Eihän meistä kummallakaan ollut seksiä muiden kanssa ja muihin tutustuminenkin jäi melko pian ensitapaamisen jälkeen, molemmilta.

 

t. Sama

Niin, mutta asiasta ei puhuttu kuin vasta muutaman kuukauden päästä. Itse kyllä haluaisin tuollaisesta sopia heti ja jos toiselle ei tuo käy, niin homma loppuu heti siihen. 

Minusta tällainen sopiminen on melko keinotekoista. Ennemmin tutustun itse ihmiseen. 

 

Minulle seksi on niin tärkeä ja iso asia, että haluan harrastaa sitä vain luotettavan ja turvalliseksi kokemani ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnen vahvaa kiintymystä. Tällaisia tunteita minulle ei kehity salamannopeasti. Siis kun tapaan uuden miehen ja alamme tutustua, menee jonkin aikaa siihen että seksi tulee kuvioihin. Siinä vaiheessa ei ole enää mahdollista että kiinnostuisin seksistä jonkun toisen kanssa, koska häneenkin pitäisi ensin tutustua samalla tavalla pitkän kaavan mukaan. Tuollainen tutustuminen useampaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan ei onnistu. (Puhumattakaan siitä, että on äärimmäisen harvinaista ylipäätään tavata useampi tutustumisen arvoinen ihminen samaan aikaan.)

 

Kun aloin tutustua nykyiseen mieheeni, hän vaikutti alusta asti melko samanlaiselta kuin itse olen. Tutustumisen myötä tämä on käynyt aina vain selvemmäksi. Minulle riitti aivan hyvin se, että mies selvästi halusi viettää kanssani aikaa, keskustella syvällisesti tärkeistä ja vaikeistakin asioista, ja että kun olimme yhdessä, hän vaikutti yhtä ihastuneelta minuun kuin itsekin olin häneen. Ei siinä tule mieleenkään alkaa viritellä jotain sänkytouhuja jonkun muun kanssa :D Asiasta erikseen sopiminen olisi ylimääräistä ja outoa. Ennemmin annan tilaa toiselle olla ja ajatella kuten hänelle on luontevinta.

 

Toki on aina mahdollista että toista lukee ja ymmärtää väärin. Teoriassa voinut käydä niin että tämä mies olisi paljastunut häntäheikiksi. Silloin olisin vain lopettanut tapailun. Jos oletetaan että mies on häntäheikki (ja lisäksi antaa virheellistä tietoa itsestään kun keskustelemme, jonka pohjalta minulle pääsee syntymään väärä kuva hänestä), ei sitä tilannetta pelasteta sopimalla että ei panna muita. Tällainen mies ehkä suostuu noin sopimaan ja sopimusta noudattamaan jonkin aikaa, mutta jos hän ei ole ihmisenä  yksiavioiseen suhteeseen sopiva niin ei siitä pidemmän päälle onnellista suhdetta tule.

 

t. Sama

No se on sun päänsärkysi, että tuo on muka keinotekoista. Mun mielestä ei ole ja pitää alusta saakka olla selvää, että muita ei tapailla. 

Älä pidä omia tapojasi ainoina oikeina. Mulle on ihan sama miten sä toimit, mutta älä sä tule sanelemaan muiden tapoja keinotekoisiksi. 

Totta kai kaikki saavat tehdä kuten haluavat. Täällä vain oli aiemmin kommentti että tapailu loppuu siihen paikkaan jos heti ekan tapaamisen jälkeen ei suostu olemaan tapailematta muita. Voihan niin toimia jos tahtoo, mutta itse olen sitten ennemmin lopettanut tapailun jos mies on alkanut painostaa liian nopeasti suhteeseen. Kummassakin tavassa on omat riskinsä.

 

En halua arvostella omastani poikkeavaa tyyliä sinänsä, mutta tuollainen toisen osapuolen painostaminen ei minusta ole ok. Joskus olisi hyvä miettiä onko se oikeasti edes tarpeen.

HV edelleen. Edelleen sä pädet ja auot päätäsi ja kuvittelet olevasi parempi. 

Ei ole mitään painostamista, jos toinen ei ole valmis olemaan tapailematta muita ja homma loppuu siihen. Siinä vain todetaan, että kiitos ja hei eikä aleta asiasta sen enempää keskustelemaan. Ja missä helvetissä mä kirjoitin, että ensimmäisen tapaamisen jälkeen?!?!?!?!? Kirjoitin, että heti alusta eli kun oikeasti jo tapaillaan eikä vain käy typerillä treffeillä silloin tällöin.

Mutta tapailuhan on sitä kun käydään niillä treffeillä?

Olen ihan eri mutta ketjuun aikaisemmin kirjoittanut ja hei, jos aihe herättää oikeasti näin paljon tunteita että pitää raivota anonyyminä, kannattaa mennä lukemaan jotakin toista ketjua. Kukaan ei ole lällätellyt kenellekään.

Sä äm mä et määrää mihin mä kirjoitan. Kyllä todellakin on lällätelty ja tästä en mieltäni muuta. Ettehän te saatanan täydelliset näe mitä aiheutatte muille kirjoituksillanne, kun luulette vain olevanne niin hyviä ihmisiä.

Ilmiannoin kommenttisi, älä hauku muita kirjoittajia. Tämä on anonyymi keskustelupalsta, kukaan ei hyökkää täällä henkilökohtaisesti ketään kohtaan. Jos tuntuu siltä niin kannattaa sulkea se laite jolla tänne kirjoittelee. Tarkoitan tätä nyt ihan hyvällä, olen itsekin joskus laittanut palstan tauolle kun aihepiirit ovat menneet itselle liian rankaksi. Toivottavasti olosi paranee. -149

Taas ulkopuolisena toteaisin, että sinä tulla tupsahdit haukkumaan ihmistä, jota oli haukuttu ketjussa jonkun toisen taholta. Minusta tällä ihmisellä on oikeus tuntea raivoa, kun hänelle tärkeää asiaa noin moititaan. Inhoan kaltaisiasi viestien poistattajia. Sinä et omista vauvapalstaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään nuoret aikuiset tapailee ensin varsinaisesti sitoutumatta. Tytär tapaili poikaystäväänsä n.2kk ja sitten alkoivat "virallisesti" seurustella. Me vanhat aloimme heti seurustella aikoinaan eikä muita mietitty enää siinä vaiheessa. Alkuhan on sitä parasta aikaa kun kaikki on niin uutta ja ihanaa. 

Minusta olisi ahdistavaa ajatella, että ihastuksellani voisi alussa olla muitakin sänkykavereita. Kuinka siinä voisi vapautuneesti tutustua toiseen ja avautua hänelle? 

Aa, no tässäkin on yksi ero ihmisten välillä. En minä ainakaan alussa ole ihastunut niihin tapailukumppaneihin, ihastus tulee sitten myöhemmin kun tutustuu toiseen kunnolla.

 

Mä en ainakaan alkaisi tapailla ketään johon en olisi millään tasolla ihastunut. Ahdistavaa tuollainen ja siinä sitten odottaa tuleeko se ihastuminen sieltä. 

Onko ihastuminen nyt sitä kun on tunteita toista kohtaan, vai se kun todetaan että se toinen on hyvännäköinen ja kiinnostava? Itselläni ainakin siinä ihastumisen tunteen kehittymisessä kestää niin tolkuttoman pitkään, että on pakko tapailla sitä ennenkin.

Sama. Tunsin kumppanini töissä pari vuotta ennen kuin ihastuin. Sittenkin tapailtiin vuoden verran ennen kuin alettiin avoimesti seurustella ja muutettiin käytännössä yhteen. En ole koskaan ihastunut keneenkään yksin ulkonäön pohjalta. No, ehkä joskus puberteetin kynnyksellä. Sittemmin ihastuminen on vaatinut ystävystymistä, siis sitä että pidän toista hauskana, kiinnostavana keskustelukumppanina, arvomaailmaltaan sopivana jne. Ja tietysti viehättävänä myös.

Kumppanin etsiminen saattaisi osoittautua mulle melko aikaavieväksi projektiksi, eli olen onnekas että pääädyin samaan työpaikkaan rakkauteni kohteen kanssa. Olimme molemmat yhä entisissä suhteissamme, joten en etsinyt mitään, ja tuskin olisin toisenlaisessa tilanteessa häneen edes tutustunut.

Miksi kuvittelet ihastumisen ennen tapailua tai seurustelua perustuvan vain ulkonäköön? Etkö ymmärrä, että ei kaikki tarvitse vuosia siihen, että ihastuu johonkin eikä sinua nopeammin ihastuminen ole mitenkään väärin?

Voisitko sinä tai joku muu samoilla linjoilla oleva vihdoin vastata miten sen ihastus syntyy jos ei ole edes tapailtu? Kyseessähän on silloin ventovieras ihminen, joten mihin muuhun kuin ulkonäköön ihastuminen silloin perustuu?

Olen eri, mutta omalla kohdallani siihen miten toinen käyttäytyi, puhui, suhtautui minuun puhuessaan. Ja aivan samanlainen huumorintaju. Naurettiin paljon heti ekalla keskustelulla. Katseeseen ihastuin myös, en niinkään ulkonäköön. Mutta yhtä kaikki se, miten jutellessa tuntui heti, että onpa mukavaa, toinen tuntui heti tutulta.

Harvan kanssa sellaista tunnetta on. 

Kiitos sinulle asiallisesta vastauksesta.

Samanlainen olo tuli minulle, kun tapasin puolisoni, mutta en ihastunut häneen ensi tapaamisella silti. Olemme usein puhuneet siitä, että kumpikin tiesi jo ensitapaamisella, että toisessa on jotain, mutta halusimme tutustua toisiimme silti kunnolla, eli tapailimme useamman kuukauden ja ihastuimme sitä myöten. 

Näissä asioissa on varmasti paljon yksilöllisiä eroja ja ainakin yhden todella huonon nuoruudenkokemuksen myötä olen ollut varovainen. Tärkeintä varmasti on se, että löytää alusta asti samantahtisen ihmisen.

Tavattiin, sovittiin treffit seuraavalle viikonlopulle ja siitä alkaen seurusteltiin pari vuotta. Sitten yhteenmuutto, vuotta myöhemmin kihlat ja pari vuotta siitä häät. Tapaamisesta 20v oltu yhdessä. Ap; n kaveri kusettaa, ei kannata jäädä odottamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapustahan on vasta pari kuukautta.

 

Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.

 

Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.

Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.

Eihän meistä kummallakaan ollut seksiä muiden kanssa ja muihin tutustuminenkin jäi melko pian ensitapaamisen jälkeen, molemmilta.

 

t. Sama

Niin, mutta asiasta ei puhuttu kuin vasta muutaman kuukauden päästä. Itse kyllä haluaisin tuollaisesta sopia heti ja jos toiselle ei tuo käy, niin homma loppuu heti siihen. 

Minusta tällainen sopiminen on melko keinotekoista. Ennemmin tutustun itse ihmiseen. 

 

Minulle seksi on niin tärkeä ja iso asia, että haluan harrastaa sitä vain luotettavan ja turvalliseksi kokemani ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnen vahvaa kiintymystä. Tällaisia tunteita minulle ei kehity salamannopeasti. Siis kun tapaan uuden miehen ja alamme tutustua, menee jonkin aikaa siihen että seksi tulee kuvioihin. Siinä vaiheessa ei ole enää mahdollista että kiinnostuisin seksistä jonkun toisen kanssa, koska häneenkin pitäisi ensin tutustua samalla tavalla pitkän kaavan mukaan. Tuollainen tutustuminen useampaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan ei onnistu. (Puhumattakaan siitä, että on äärimmäisen harvinaista ylipäätään tavata useampi tutustumisen arvoinen ihminen samaan aikaan.)

 

Kun aloin tutustua nykyiseen mieheeni, hän vaikutti alusta asti melko samanlaiselta kuin itse olen. Tutustumisen myötä tämä on käynyt aina vain selvemmäksi. Minulle riitti aivan hyvin se, että mies selvästi halusi viettää kanssani aikaa, keskustella syvällisesti tärkeistä ja vaikeistakin asioista, ja että kun olimme yhdessä, hän vaikutti yhtä ihastuneelta minuun kuin itsekin olin häneen. Ei siinä tule mieleenkään alkaa viritellä jotain sänkytouhuja jonkun muun kanssa :D Asiasta erikseen sopiminen olisi ylimääräistä ja outoa. Ennemmin annan tilaa toiselle olla ja ajatella kuten hänelle on luontevinta.

 

Toki on aina mahdollista että toista lukee ja ymmärtää väärin. Teoriassa voinut käydä niin että tämä mies olisi paljastunut häntäheikiksi. Silloin olisin vain lopettanut tapailun. Jos oletetaan että mies on häntäheikki (ja lisäksi antaa virheellistä tietoa itsestään kun keskustelemme, jonka pohjalta minulle pääsee syntymään väärä kuva hänestä), ei sitä tilannetta pelasteta sopimalla että ei panna muita. Tällainen mies ehkä suostuu noin sopimaan ja sopimusta noudattamaan jonkin aikaa, mutta jos hän ei ole ihmisenä  yksiavioiseen suhteeseen sopiva niin ei siitä pidemmän päälle onnellista suhdetta tule.

 

t. Sama

No se on sun päänsärkysi, että tuo on muka keinotekoista. Mun mielestä ei ole ja pitää alusta saakka olla selvää, että muita ei tapailla. 

Älä pidä omia tapojasi ainoina oikeina. Mulle on ihan sama miten sä toimit, mutta älä sä tule sanelemaan muiden tapoja keinotekoisiksi. 

Totta kai kaikki saavat tehdä kuten haluavat. Täällä vain oli aiemmin kommentti että tapailu loppuu siihen paikkaan jos heti ekan tapaamisen jälkeen ei suostu olemaan tapailematta muita. Voihan niin toimia jos tahtoo, mutta itse olen sitten ennemmin lopettanut tapailun jos mies on alkanut painostaa liian nopeasti suhteeseen. Kummassakin tavassa on omat riskinsä.

 

En halua arvostella omastani poikkeavaa tyyliä sinänsä, mutta tuollainen toisen osapuolen painostaminen ei minusta ole ok. Joskus olisi hyvä miettiä onko se oikeasti edes tarpeen.

HV edelleen. Edelleen sä pädet ja auot päätäsi ja kuvittelet olevasi parempi. 

Ei ole mitään painostamista, jos toinen ei ole valmis olemaan tapailematta muita ja homma loppuu siihen. Siinä vain todetaan, että kiitos ja hei eikä aleta asiasta sen enempää keskustelemaan. Ja missä helvetissä mä kirjoitin, että ensimmäisen tapaamisen jälkeen?!?!?!?!? Kirjoitin, että heti alusta eli kun oikeasti jo tapaillaan eikä vain käy typerillä treffeillä silloin tällöin.

Mutta tapailuhan on sitä kun käydään niillä treffeillä?

Olen ihan eri mutta ketjuun aikaisemmin kirjoittanut ja hei, jos aihe herättää oikeasti näin paljon tunteita että pitää raivota anonyyminä, kannattaa mennä lukemaan jotakin toista ketjua. Kukaan ei ole lällätellyt kenellekään.

Sä äm mä et määrää mihin mä kirjoitan. Kyllä todellakin on lällätelty ja tästä en mieltäni muuta. Ettehän te saatanan täydelliset näe mitä aiheutatte muille kirjoituksillanne, kun luulette vain olevanne niin hyviä ihmisiä.

Ilmiannoin kommenttisi, älä hauku muita kirjoittajia. Tämä on anonyymi keskustelupalsta, kukaan ei hyökkää täällä henkilökohtaisesti ketään kohtaan. Jos tuntuu siltä niin kannattaa sulkea se laite jolla tänne kirjoittelee. Tarkoitan tätä nyt ihan hyvällä, olen itsekin joskus laittanut palstan tauolle kun aihepiirit ovat menneet itselle liian rankaksi. Toivottavasti olosi paranee. -149

Samoin ilmiannoin minä. Ei tuollaista kiroamista ja mesoamista jaksa eikä tarvitse lukea. Se on asiatonta, ja asiattomista viesteistä kuuluukin täällä ilmoittaa.

Oletteko ne samat kaksi jotka sensuroivat muitakin ketjuja? Mitä teillä on sanottavaa parisuhteen nykytouhusta? 

Joku 2 vuotta. Mies oli työtön eikä halunnut sitoutua työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti en ole koskaan seurustellut, kun siitä ei ole kumppaneiden kanssa ikinä erikseen sovittu. Ollut kolmessa pitkäaikaisessa suhteessa, nykyisen kanssa 15 vuotta ja asuttujen yhdessä yli kymmenen vuotta,

En minäkään, mutta tämän ketjun perusteella olisi pitänyt sopia. Täällä on ihmisiä joiden mielestä ensitreffit sinetöivät seurustelun ja jos se on ollut seurustelua, vaikka parin viikon päästä oltaisiinkin lähdetty eri teille.

Omasta mielestäni olen seurustellut kaksi kertaa, mutta tämän ketjun perusteella en voi tietää kuinka monta kertaa minun kanssani on seurusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti en ole koskaan seurustellut, kun siitä ei ole kumppaneiden kanssa ikinä erikseen sovittu. Ollut kolmessa pitkäaikaisessa suhteessa, nykyisen kanssa 15 vuotta ja asuttujen yhdessä yli kymmenen vuotta,

No kukin tavallaan. Itse olen sellainen, että haluan puhua asioista (etenkin noin tärkeistä) suoraan ja avoimesti, ja mulle oli tärkeää myös että molemmat on samaa mieltä siitä, millainen suhde meillä on. Samalla poisteltiin tinderit ja sovittiin, että nyt ollaan vain toisillemme. Vaikka eipä kumpikaan ollut muutenkaan enää ensitapaamisen jälkeen muita treffaillut, vaan keskityimme toisiimme tutustumiseen.

Tavattiin maaliskuun lopussa, vappuna ”seurusteltiin” ja syyskuussa muutettiin saman katon alle. Kihloihin mentiin seuraavan vuoden helmikuussa. Yhdessä nyt 16 v, josta naimisissa 5 v kun ei saatu aikaiseksi mennä maistraattiin…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään nuoret aikuiset tapailee ensin varsinaisesti sitoutumatta. Tytär tapaili poikaystäväänsä n.2kk ja sitten alkoivat "virallisesti" seurustella. Me vanhat aloimme heti seurustella aikoinaan eikä muita mietitty enää siinä vaiheessa. Alkuhan on sitä parasta aikaa kun kaikki on niin uutta ja ihanaa. 

Minusta olisi ahdistavaa ajatella, että ihastuksellani voisi alussa olla muitakin sänkykavereita. Kuinka siinä voisi vapautuneesti tutustua toiseen ja avautua hänelle? 

Aa, no tässäkin on yksi ero ihmisten välillä. En minä ainakaan alussa ole ihastunut niihin tapailukumppaneihin, ihastus tulee sitten myöhemmin kun tutustuu toiseen kunnolla.

 

Mä en ainakaan alkaisi tapailla ketään johon en olisi millään tasolla ihastunut. Ahdistavaa tuollainen ja siinä sitten odottaa tuleeko se ihastuminen sieltä. 

Onko ihastuminen nyt sitä kun on tunteita toista kohtaan, vai se kun todetaan että se toinen on hyvännäköinen ja kiinnostava? Itselläni ainakin siinä ihastumisen tunteen kehittymisessä kestää niin tolkuttoman pitkään, että on pakko tapailla sitä ennenkin.

Sama. Tunsin kumppanini töissä pari vuotta ennen kuin ihastuin. Sittenkin tapailtiin vuoden verran ennen kuin alettiin avoimesti seurustella ja muutettiin käytännössä yhteen. En ole koskaan ihastunut keneenkään yksin ulkonäön pohjalta. No, ehkä joskus puberteetin kynnyksellä. Sittemmin ihastuminen on vaatinut ystävystymistä, siis sitä että pidän toista hauskana, kiinnostavana keskustelukumppanina, arvomaailmaltaan sopivana jne. Ja tietysti viehättävänä myös.

Kumppanin etsiminen saattaisi osoittautua mulle melko aikaavieväksi projektiksi, eli olen onnekas että pääädyin samaan työpaikkaan rakkauteni kohteen kanssa. Olimme molemmat yhä entisissä suhteissamme, joten en etsinyt mitään, ja tuskin olisin toisenlaisessa tilanteessa häneen edes tutustunut.

Miksi kuvittelet ihastumisen ennen tapailua tai seurustelua perustuvan vain ulkonäköön? Etkö ymmärrä, että ei kaikki tarvitse vuosia siihen, että ihastuu johonkin eikä sinua nopeammin ihastuminen ole mitenkään väärin?

oletpas sinä aggressiivinen.

Nyt on kyse minun tavastani ihastua. Ei onnistu minulta ennen kuin tunnen sen ihastuksen kohteen. 

En ihan ymmärrä miksi sinä koet minun ja ilmeisesti jonkun muunkin henkilökohtaisen tunteiden kehittymisen kaaren jonkinlaisena arvosteluna sinua kohtaan. Ehkä sinulla on monta suhdetta takana missä ihastuminen ja nopea suhteen alku on myös päättynyt nopeasti, ja se mietityttää?

Minulla on takanani neljä seurustelua, joista kaksi ennen 17 ikävuotta, seuraava kesti 20 vuotta ja nykyinen kestänyt kymmenkunta.

Olit siis vuoden salasuhteessa?