Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?

en ole tavannut tinderin kautta kuin yhtä henkilöä. Kirjoittelin kyllä useamman kanssa muutaman kuukauden ajan, mutta tätä tapasin jokusen kerran. Pidin häntä hyvin komeana ja mukava herrasmieshän hän oli. Mutta en minä kyllä ihastunut ekan parin tapaamisen aikana, enhän edes tuntenut häntä vielä! Toisella tapaamiskerralla suudeltiin. Olisko ollut neljännellä kun oli seksiä. Koin ihastuneeni häneen. Harmi kyllä seksi ei tuntunut luontevalta, emme vaan sopineet kehoilta ja kosketukselta yhteen. Tavattiin vielä kerran, mutta tarvittavaa fiilistä ei vaan syttynyt.

Jos hän olisi ensimmäisen tapaamisen jälkeen kysynyt seurustellaanko ja tapailenko muita, olisin varmaan nauranut hermostuneesti ja lähtenyt kotiin, pysyvästi.  En kylläkään tapaillut, ei ollut ensinnäkään aikaa useampaan päällekkäiseen säätöön ja oudolta sellainen tuntuisi muutenkin.

45 vuotta. Yhteen muutettiin kun päästiin eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Enkä minä ymmärrä vieläkään että koska se seurustelu näillä "ei mitään tapailua, seurustelu alkaa heti"-ihmisillä oikeasti alkaa. Tindermatchista? Siitä kun toinen jossain kuppilassa pyytää numeroa, ja toinen sen antaa? Vai kun toinen kysyy kahville?

Sekava kuvio mielestäni. Lähtisin juoksemaan, jos joku mies alkaisi selittää vastaan tulleelle tutulleen ekoilla treffeillä ravintolassa että tässä on Tiia, me seurustellaan. :D

Sehän siinä on, ettei ennen vanhaan ollut tinderiä eikä sovittuja treffejä. Mentiin vaikka illaksi diskoon ja siinä oli aikaa tarkkailla toisen fyysistä liikehdintää ja arvioida juttelun perusteella älykkyystasoa. Tanssiessa toisen lähellä tunsi, onko keskinäistä kemiaa vai ei. Jos oli kivaa yhdessä, alettiin seurustelemaan ja rakastuttiin toiseen. 

No höpö höpö taas. Tinder ei liity mitenkään siihen, että normaalit ihmiset eivät ala seurustelemaan samana iltana kuin tapaavat. :D

Väitätkö minua epänormaaliksi? Itse näen tässä taustalla kulttuurisen muutoksen. Ihmisillä ei ole enää tilaisuuksia kohdata toisiaan normaaleissa olosuhteissa, joiden pohjalta voisi nopeammin arvioida toista mahdollisena puolisoehdokkaana. Näen myös, että seksi ja rakkaus ovat erkaantuneet toisistaan. 

Väitän todellakin että on epänormaalia tavata tanssilattialla ja alkaa siitä paikasta seurustelemaan. Ja se on ollut sitä aina. Itsekin tapasin mieheni livenä, mutta ei se alun kiinnostus ja ihastus mihinkään välittömään sitoutumiseen johtanut, vaan siihen että alettiin tutustua toisiimme ihmisinä. Eli tapailla. Se kemiahan on nimenomaan aivojen ja kehon hormonimyrskyä, ei se kerro aidosta yhteensopivuudesta vielä mitään.

Olen eri, mutta ketjussa näyttää olevan muutamia henkilöitä tai ehkä vain yksi, joilla on kova tarve leimata muita epänormaaleiksi. Se kuitenkin on vain osoitus omista ongelmista asian tiimoilta. Onhan näitä asioita tutkittukin eikä ole millään tavoin epänormaalia tai epätavallista aloittaa seurustelu ensitapaamisella. 

Tuntuu, että nykypäivänä monet haluaa tapailla pitkään ennen kuin sovitaan seurustelusta. Mä olen sitä mieltä, että jos on jo parin kuukauden ajan tavattu vaikka kerran viikossa ja on oltu yötä yhdessä, niin mun mielestä silloin tuntee toisen sen verran hyvin, että voi jo päättää, että haluaako seurustella vai etsiä paremman naisen/miehen.

Seurustelu on sitä aikaa, kun tutustutaan toiseen sillä mielellä, olisiko kumpikin valmis sitoutumaan toiseen eliniäksi (usein avioliiton muodossa). Edellytys seurustelulle on molemminpuolinen kiinnostus ja tykkääminen (ts. pitää toista kivan oloisena ja näköisenä tyyppinä), jotka voi syntyä ensi tapaamisella. Ei se seurustelun aloittaminen vaadi syvää ihastumista, koska sellaiset tunteet syntyy yhteisen ajan myötä, jos toinen ei osoittaudu ihan  mätämunaksi. Tällainen syvällinen tutustuminen ei onnistu, jos "tapailee" useita ihmisiä samaan aikaan, koska tutustuminen jää pinnalliseksi. Mutta sarjatapailijoilla harvemmin on tavoitteena aviopuolison löytyminen. Jos tällä mallilla toimii, voi löytää loppuelämän kumppanin. Alkuvaiheessa kannattaa tehdä suoraan toiselle osapuolelle selväksi mitä etsii ja mitä haluaa parisuhteelta. Jos toinen ei halua  samaa mitä itse, niin tutustuminen kannattaa lopettaa heti alkuunsa. Tulevaa puolisoa hakiessa kannattaa olla vähän konservatiivi, sitoutumishaluttomille se on useimmiten  "punainen lippu".

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nykypäivänä monet haluaa tapailla pitkään ennen kuin sovitaan seurustelusta. Mä olen sitä mieltä, että jos on jo parin kuukauden ajan tavattu vaikka kerran viikossa ja on oltu yötä yhdessä, niin mun mielestä silloin tuntee toisen sen verran hyvin, että voi jo päättää, että haluaako seurustella vai etsiä paremman naisen/miehen.

Mutta joskus voi valitettavasti käydä niin, että ihastuksesta huolimatta ei fyysinen yhteys toimi, tai sellaisissa arvoissa mitä ei oikein osaa sanoiksi pukea on ylitsepääsemätön ristiriita. Näitä vo olla esim suhtautuminen omiin lapsiin jos toinen osapuoli on lapseton, tai lapsuuden perheeseen jos toinen on elänyt hyvin itsenäistä elämää. Tai vaikka suhde päihteiden käyttöön. Itse en ajattelisi voivani aloittaa seurustelua ennen ensimmäistäkään seksikertaa tai ilman että saa jotain kosketusta toisen arkiminään.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nykypäivänä monet haluaa tapailla pitkään ennen kuin sovitaan seurustelusta. Mä olen sitä mieltä, että jos on jo parin kuukauden ajan tavattu vaikka kerran viikossa ja on oltu yötä yhdessä, niin mun mielestä silloin tuntee toisen sen verran hyvin, että voi jo päättää, että haluaako seurustella vai etsiä paremman naisen/miehen.

Sopivatko jotkut oikeasti seurustelusta? Olen aina luullut, että sitä vain tapaillaan ja kun tapaamista on kulunut jonkin aikaa, niin voidaan jo sanoa, että seurustellaan. Ettei siihen mitään sopimista tarvita.

Pari viikkoa. 

"Jos toinen on hitaastilämpeävä eikä tiedä, niin ei hän ole minulle oikea tyyppi ollenkaan ja olen myös hänelle väärä eli ihan oikeinhan se menee, kun tällainen tapailu lopetetaan."

Juuri näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nykypäivänä monet haluaa tapailla pitkään ennen kuin sovitaan seurustelusta. Mä olen sitä mieltä, että jos on jo parin kuukauden ajan tavattu vaikka kerran viikossa ja on oltu yötä yhdessä, niin mun mielestä silloin tuntee toisen sen verran hyvin, että voi jo päättää, että haluaako seurustella vai etsiä paremman naisen/miehen.

Sopivatko jotkut oikeasti seurustelusta? Olen aina luullut, että sitä vain tapaillaan ja kun tapaamista on kulunut jonkin aikaa, niin voidaan jo sanoa, että seurustellaan. Ettei siihen mitään sopimista tarvita.

Kenelle se sitten sanotaan? Sille toiselle? Silloinhan asiasta sovitaan. Itselleni ei todellakaan seurustelun / tapailun alussa tullut mieleen esitellä miestä kenellekään seurustelukumppaninani, ennen kuin oltiin yhdessä puhuttu että nyt seurustellaan.

"Mutta en minä kyllä ihastunut ekan parin tapaamisen aikana, enhän edes tuntenut häntä vielä! Toisella tapaamiskerralla suudeltiin. Olisko ollut neljännellä kun oli seksiä. Koin ihastuneeni häneen." 

Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Itse en ikipäivänä suutelisi ihmisen kanssa, johon en ole edes ihastunut! 😳 Ja sitten vielä sänkyynkin, ja sitten vasta toteaa että ei sovita yhteen. 

No, itse en myöskään hylkäisi ihmistä seksin takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Enkä minä ymmärrä vieläkään että koska se seurustelu näillä "ei mitään tapailua, seurustelu alkaa heti"-ihmisillä oikeasti alkaa. Tindermatchista? Siitä kun toinen jossain kuppilassa pyytää numeroa, ja toinen sen antaa? Vai kun toinen kysyy kahville?

Sekava kuvio mielestäni. Lähtisin juoksemaan, jos joku mies alkaisi selittää vastaan tulleelle tutulleen ekoilla treffeillä ravintolassa että tässä on Tiia, me seurustellaan. :D

Sehän siinä on, ettei ennen vanhaan ollut tinderiä eikä sovittuja treffejä. Mentiin vaikka illaksi diskoon ja siinä oli aikaa tarkkailla toisen fyysistä liikehdintää ja arvioida juttelun perusteella älykkyystasoa. Tanssiessa toisen lähellä tunsi, onko keskinäistä kemiaa vai ei. Jos oli kivaa yhdessä, alettiin seurustelemaan ja rakastuttiin toiseen. 

No höpö höpö taas. Tinder ei liity mitenkään siihen, että normaalit ihmiset eivät ala seurustelemaan samana iltana kuin tapaavat. :D

Väitätkö minua epänormaaliksi? Itse näen tässä taustalla kulttuurisen muutoksen. Ihmisillä ei ole enää tilaisuuksia kohdata toisiaan normaaleissa olosuhteissa, joiden pohjalta voisi nopeammin arvioida toista mahdollisena puolisoehdokkaana. Näen myös, että seksi ja rakkaus ovat erkaantuneet toisistaan. 

Väitän todellakin että on epänormaalia tavata tanssilattialla ja alkaa siitä paikasta seurustelemaan. Ja se on ollut sitä aina. Itsekin tapasin mieheni livenä, mutta ei se alun kiinnostus ja ihastus mihinkään välittömään sitoutumiseen johtanut, vaan siihen että alettiin tutustua toisiimme ihmisinä. Eli tapailla. Se kemiahan on nimenomaan aivojen ja kehon hormonimyrskyä, ei se kerro aidosta yhteensopivuudesta vielä mitään.

Olen eri, mutta ketjussa näyttää olevan muutamia henkilöitä tai ehkä vain yksi, joilla on kova tarve leimata muita epänormaaleiksi. Se kuitenkin on vain osoitus omista ongelmista asian tiimoilta. Onhan näitä asioita tutkittukin eikä ole millään tavoin epänormaalia tai epätavallista aloittaa seurustelu ensitapaamisella. 

Näin juuri. Ketjussa on useita jotka ovat nopeasti aloittaneet suhteen, tunteneet että nyt on sopiva löytynyt, ja moni kertoo myös suhteen kestäneen jo todella kauan.

Niin ei, yhden on pakko mollata epänormaaliksi ja vaikka mitä, vaikka ilmeisesti oma suhde ei ole läheskään niin kauaa kestänyt.

En minä väitä että oma tapani, yhteen muutto heti, kihloihin 2 kk ensitapaamisesta, eka raskaus vuoden kuluttua jne, olisi se ainoa ja oikea tapa. Ei tietenkään ole. Mutta ei se nyt mitenkään vääräkään voi olla, koska yhdessä ollaan edelleen 😀 SE fakta kertoo jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään nuoret aikuiset tapailee ensin varsinaisesti sitoutumatta. Tytär tapaili poikaystäväänsä n.2kk ja sitten alkoivat "virallisesti" seurustella. Me vanhat aloimme heti seurustella aikoinaan eikä muita mietitty enää siinä vaiheessa. Alkuhan on sitä parasta aikaa kun kaikki on niin uutta ja ihanaa. 

Minusta olisi ahdistavaa ajatella, että ihastuksellani voisi alussa olla muitakin sänkykavereita. Kuinka siinä voisi vapautuneesti tutustua toiseen ja avautua hänelle? 

Aa, no tässäkin on yksi ero ihmisten välillä. En minä ainakaan alussa ole ihastunut niihin tapailukumppaneihin, ihastus tulee sitten myöhemmin kun tutustuu toiseen kunnolla.

 

Mä en ainakaan alkaisi tapailla ketään johon en olisi millään tasolla ihastunut. Ahdistavaa tuollainen ja siinä sitten odottaa tuleeko se ihastuminen sieltä. 

Onko ihastuminen nyt sitä kun on tunteita toista kohtaan, vai se kun todetaan että se toinen on hyvännäköinen ja kiinnostava? Itselläni ainakin siinä ihastumisen tunteen kehittymisessä kestää niin tolkuttoman pitkään, että on pakko tapailla sitä ennenkin.

Sama. Tunsin kumppanini töissä pari vuotta ennen kuin ihastuin. Sittenkin tapailtiin vuoden verran ennen kuin alettiin avoimesti seurustella ja muutettiin käytännössä yhteen. En ole koskaan ihastunut keneenkään yksin ulkonäön pohjalta. No, ehkä joskus puberteetin kynnyksellä. Sittemmin ihastuminen on vaatinut ystävystymistä, siis sitä että pidän toista hauskana, kiinnostavana keskustelukumppanina, arvomaailmaltaan sopivana jne. Ja tietysti viehättävänä myös.

Kumppanin etsiminen saattaisi osoittautua mulle melko aikaavieväksi projektiksi, eli olen onnekas että pääädyin samaan työpaikkaan rakkauteni kohteen kanssa. Olimme molemmat yhä entisissä suhteissamme, joten en etsinyt mitään, ja tuskin olisin toisenlaisessa tilanteessa häneen edes tutustunut.

Miksi kuvittelet ihastumisen ennen tapailua tai seurustelua perustuvan vain ulkonäköön? Etkö ymmärrä, että ei kaikki tarvitse vuosia siihen, että ihastuu johonkin eikä sinua nopeammin ihastuminen ole mitenkään väärin?

Voisitko sinä tai joku muu samoilla linjoilla oleva vihdoin vastata miten sen ihastus syntyy jos ei ole edes tapailtu? Kyseessähän on silloin ventovieras ihminen, joten mihin muuhun kuin ulkonäköön ihastuminen silloin perustuu?

Ei ole todellista. Siis on noin vaikeaa ymmärtää asioita? 

No ihan kuule voi esim. töiden tai kavereiden kautta tavata jonkun ihmisen jonka kanssa on tekemisissä ja siinä vähitellen tai nopeasti ihastuu. Katsos, kun ihmisiin voi tutustua ja ihastua jo ennen mitään tapailua eikä siinä minkään pelkän ulkonäön perusteella ihastuta. Äly hoi taas! Anteeksi nyt vain, mutta vaikutat vähän yksinkertaiselta ihmiseltä. 

En voisi koskaan tapailla ihmistä johon en ole ihastunut. 

Mikä hitto on seurustelupäätös?

Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua? 

Miksi jotkut jankuttaa, että heti ensitapaamisella aloitettu seurustelemaan. Miksi ei mene ymmärrykseen sellainen vaihtoehto, mutta lyhyen tapailun jälkeen on aloitettu seurustelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto on seurustelupäätös?

 

Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua? 

Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.

Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut jankuttaa, että heti ensitapaamisella aloitettu seurustelemaan. Miksi ei mene ymmärrykseen sellainen vaihtoehto, mutta lyhyen tapailun jälkeen on aloitettu seurustelemaan. 

Sama suomeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto on seurustelupäätös?

 

Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua? 

Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.

Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳

Lisäksi kyseinen nainen ei ymmärrä miten voi ihastua toiseen ilman tapailua. Hohhoijaa tuota yksinkertaisuutta. Missään nimessä ei voi myöskään heti tapailun alussa sanoa, että toivoo ettei muita tapailla ja muiden kanssa ei ole seksiä. Sehän on saakeli vieköön painostamista, jos kehtaa esittää tuollaisen toiveen ja jos toinen ei tuota halua toteuttaa ja sen vuoksi itse häipyy tuollaisesta paskasta. Vasta kuukausien päästä otetaan asia puheeksi ja toivotaan, että toinen ei ole nussinut muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto on seurustelupäätös?

 

Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua? 

Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.

Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳

 

Lisäksi kyseinen nainen ei ymmärrä miten voi ihastua toiseen ilman tapailua. Hohhoijaa tuota yksinkertaisuutta. Missään nimessä ei voi myöskään heti tapailun alussa sanoa, että toivoo ettei muita tapailla ja muiden kanssa ei ole seksiä. Sehän on saakeli vieköön painostamista, jos kehtaa esittää tuollaisen toiveen ja jos toinen ei tuota halua toteuttaa ja sen vuoksi itse häipyy tuollaisesta paskasta. Vasta kuukausien päästä otetaan asia puheeksi ja toivotaan, että toinen ei ole nussinut muita.

Kyllähän sen RAKASTUESSA JA RAKKAUDESSA tietää ja tuntee. Heti.

Melkoisen sekopäinen ketju tämäkin taas.