Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?
06.07.2026 |
Ollaan nyt tapailtu vapusta lähtien, mutta mies ei halua vielä tehdä seurustelupäätöstä. Itse haluaisin jo seurustella ja kutsua häntä poikaystäväksi. Tuntuu kauhealta odottaa aina vaan.
Kommentit (462)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuollaisia useiden viikkojen tai jopa kuukausien tapailuja kun pitää muka vielä miettiä ollaanko oikeasti yhdessä vai ei. En olisi katsonut tuollaista touhua vapusta saakka. Itsellä on seurustelut alkaneet erittäin nopeasti. Nykypäivänä on tuota saakelin tapailua vaikka kuinka pitkään ja siksi onkin parempi olla yksin kuin altistaa itsensä jollekin kusipäälle joka ei muka tiedä haluaako seurustella.
Juoksisin karkuun tuollaista pakottajaa.
Miksi olet noin yksinkertainen? Ei ole tarvinnut ketään pakottaa seurustelemaan mun kanssa. Mistä edes keksit tuollaista typerää?
Ja millä helvetin oikeudella sä yrität määrätä siitä mitä mä haluan ja mitä en halua? Jos mä en halua pitkiä epämääräisiä tapailuita, niin se on mun valinta eikä kuulu peen vertaa sulle.
Hui hitto, miten aggressiivinen ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään nuoret aikuiset tapailee ensin varsinaisesti sitoutumatta. Tytär tapaili poikaystäväänsä n.2kk ja sitten alkoivat "virallisesti" seurustella. Me vanhat aloimme heti seurustella aikoinaan eikä muita mietitty enää siinä vaiheessa. Alkuhan on sitä parasta aikaa kun kaikki on niin uutta ja ihanaa.
Minusta olisi ahdistavaa ajatella, että ihastuksellani voisi alussa olla muitakin sänkykavereita. Kuinka siinä voisi vapautuneesti tutustua toiseen ja avautua hänelle?
Aa, no tässäkin on yksi ero ihmisten välillä. En minä ainakaan alussa ole ihastunut niihin tapailukumppaneihin, ihastus tulee sitten myöhemmin kun tutustuu toiseen kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että ymmärrysongelma tässä syntyy nyt siitä, että ennen se kumppani tunnettiin jo entuudestaan kaveripiiristä, opiskelun kautta yms. Nykyään tavataan tinderin tai muiden deittisovellusten kautta, eli tapailuvaihe on korvannut sen entisen kaveripiirissä luonnollisesti tutustumisen ja hengailun.
En minä ainakaan alkaisi seurustella ihmisen kanssa jonka tapasin viikko sitten tinderissä ja jota olen nähnyt kerran kahvilassa. Eihän siinä vielä tiedä yhtään millainen se toinen on oikeasti. En suostu sitoutumaan vakavasti ihmiseen, ketä en tunne.
No älä suostu. Meillä taas mies muutti heti mun luokseni. Yhden illan tutustumisen jälkeen. Siinähän sitä tutustui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta.
Miten edettiin tuohon vaiheeseen, että alkoi tykkäämään toisesta ja sen myötä alettiin seurustelemaan?
No hetihän sen huomaa toisesta, onko hän kiva. Ja se vetovoima syntyy jo heti alussa. Ihastuksen tunne. Sen vain tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään nuoret aikuiset tapailee ensin varsinaisesti sitoutumatta. Tytär tapaili poikaystäväänsä n.2kk ja sitten alkoivat "virallisesti" seurustella. Me vanhat aloimme heti seurustella aikoinaan eikä muita mietitty enää siinä vaiheessa. Alkuhan on sitä parasta aikaa kun kaikki on niin uutta ja ihanaa.
Minusta olisi ahdistavaa ajatella, että ihastuksellani voisi alussa olla muitakin sänkykavereita. Kuinka siinä voisi vapautuneesti tutustua toiseen ja avautua hänelle?
Aa, no tässäkin on yksi ero ihmisten välillä. En minä ainakaan alussa ole ihastunut niihin tapailukumppaneihin, ihastus tulee sitten myöhemmin kun tutustuu toiseen kunnolla.
Mä en ainakaan alkaisi tapailla ketään johon en olisi millään tasolla ihastunut. Ahdistavaa tuollainen ja siinä sitten odottaa tuleeko se ihastuminen sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Asia on kyllä ihan päinvastoin eli ne, jotka ovat alusta asti olleet tosissaan rakastuneita, ovat näitä pitkien suhteiden ihmisiä. Omakin suhde on kestänyt melkein 40 vuotta. Rakkaus ilmenee haluna sitoutua, varsinkin miehillä. Näin se vain tuppaa olemaan, että rakastunut mies haluaa sitoutumisella varmistaa, ettei haluttu nainen mene muille. Evoluution tuomaa ajattelua kenties. Halu sitoutua näkyy myös pyrkimyksenä miellyttää monin tavoin, sitä ei ole kuukausia jatkuva roikottaminen eli itse kyllä tulkitsen sen tarkoittavan, että suhteesta ei tule milloinkaan oikeaa ja rakkaudellista parisuhdetta. Näitä on nähty, monesti naiset, joiden avioliitto osoittautuu onnettomaksi, aloittavat suhteen epämääräisellä venkoilulla miehen puolelta. Olisi kannattanut jättää homma sikseen jo heti aluksi.
Sivusta. Kyllä se näin on. Itse "tapailin" miestäni muutaman tunnin ravintolan pöydässä, josta jatkoimme hänen luokseen. Nyt olemme olleet yhdessä 39 vuotta ja viisi lasta. Jotenkin se vaan oli niin selvää alusta saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapustahan on vasta pari kuukautta.
Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.
Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.
Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.
Eihän meistä kummallakaan ollut seksiä muiden kanssa ja muihin tutustuminenkin jäi melko pian ensitapaamisen jälkeen, molemmilta.
t. Sama
Niin, mutta asiasta ei puhuttu kuin vasta muutaman kuukauden päästä. Itse kyllä haluaisin tuollaisesta sopia heti ja jos toiselle ei tuo käy, niin homma loppuu heti siihen.
Minusta tällainen sopiminen on melko keinotekoista. Ennemmin tutustun itse ihmiseen.
Minulle seksi on niin tärkeä ja iso asia, että haluan harrastaa sitä vain luotettavan ja turvalliseksi kokemani ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnen vahvaa kiintymystä. Tällaisia tunteita minulle ei kehity salamannopeasti. Siis kun tapaan uuden miehen ja alamme tutustua, menee jonkin aikaa siihen että seksi tulee kuvioihin. Siinä vaiheessa ei ole enää mahdollista että kiinnostuisin seksistä jonkun toisen kanssa, koska häneenkin pitäisi ensin tutustua samalla tavalla pitkän kaavan mukaan. Tuollainen tutustuminen useampaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan ei onnistu. (Puhumattakaan siitä, että on äärimmäisen harvinaista ylipäätään tavata useampi tutustumisen arvoinen ihminen samaan aikaan.)
Kun aloin tutustua nykyiseen mieheeni, hän vaikutti alusta asti melko samanlaiselta kuin itse olen. Tutustumisen myötä tämä on käynyt aina vain selvemmäksi. Minulle riitti aivan hyvin se, että mies selvästi halusi viettää kanssani aikaa, keskustella syvällisesti tärkeistä ja vaikeistakin asioista, ja että kun olimme yhdessä, hän vaikutti yhtä ihastuneelta minuun kuin itsekin olin häneen. Ei siinä tule mieleenkään alkaa viritellä jotain sänkytouhuja jonkun muun kanssa :D Asiasta erikseen sopiminen olisi ylimääräistä ja outoa. Ennemmin annan tilaa toiselle olla ja ajatella kuten hänelle on luontevinta.
Toki on aina mahdollista että toista lukee ja ymmärtää väärin. Teoriassa voinut käydä niin että tämä mies olisi paljastunut häntäheikiksi. Silloin olisin vain lopettanut tapailun. Jos oletetaan että mies on häntäheikki (ja lisäksi antaa virheellistä tietoa itsestään kun keskustelemme, jonka pohjalta minulle pääsee syntymään väärä kuva hänestä), ei sitä tilannetta pelasteta sopimalla että ei panna muita. Tällainen mies ehkä suostuu noin sopimaan ja sopimusta noudattamaan jonkin aikaa, mutta jos hän ei ole ihmisenä yksiavioiseen suhteeseen sopiva niin ei siitä pidemmän päälle onnellista suhdetta tule.
t. Sama
No se on sun päänsärkysi, että tuo on muka keinotekoista. Mun mielestä ei ole ja pitää alusta saakka olla selvää, että muita ei tapailla.
Älä pidä omia tapojasi ainoina oikeina. Mulle on ihan sama miten sä toimit, mutta älä sä tule sanelemaan muiden tapoja keinotekoisiksi.
Totta kai kaikki saavat tehdä kuten haluavat. Täällä vain oli aiemmin kommentti että tapailu loppuu siihen paikkaan jos heti ekan tapaamisen jälkeen ei suostu olemaan tapailematta muita. Voihan niin toimia jos tahtoo, mutta itse olen sitten ennemmin lopettanut tapailun jos mies on alkanut painostaa liian nopeasti suhteeseen. Kummassakin tavassa on omat riskinsä.
En halua arvostella omastani poikkeavaa tyyliä sinänsä, mutta tuollainen toisen osapuolen painostaminen ei minusta ole ok. Joskus olisi hyvä miettiä onko se oikeasti edes tarpeen.
HV edelleen. Edelleen sä pädet ja auot päätäsi ja kuvittelet olevasi parempi.
Ei ole mitään painostamista, jos toinen ei ole valmis olemaan tapailematta muita ja homma loppuu siihen. Siinä vain todetaan, että kiitos ja hei eikä aleta asiasta sen enempää keskustelemaan. Ja missä helvetissä mä kirjoitin, että ensimmäisen tapaamisen jälkeen?!?!?!?!? Kirjoitin, että heti alusta eli kun oikeasti jo tapaillaan eikä vain käy typerillä treffeillä silloin tällöin.
Mutta tapailuhan on sitä kun käydään niillä treffeillä?
Olen ihan eri mutta ketjuun aikaisemmin kirjoittanut ja hei, jos aihe herättää oikeasti näin paljon tunteita että pitää raivota anonyyminä, kannattaa mennä lukemaan jotakin toista ketjua. Kukaan ei ole lällätellyt kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran nähtiin. Nussin rautahetekan päällä sitä naista ihan kyltymättömän himon riivaamana.
Nyt sitten ei oo nähty vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että ymmärrysongelma tässä syntyy nyt siitä, että ennen se kumppani tunnettiin jo entuudestaan kaveripiiristä, opiskelun kautta yms. Nykyään tavataan tinderin tai muiden deittisovellusten kautta, eli tapailuvaihe on korvannut sen entisen kaveripiirissä luonnollisesti tutustumisen ja hengailun.
En minä ainakaan alkaisi seurustella ihmisen kanssa jonka tapasin viikko sitten tinderissä ja jota olen nähnyt kerran kahvilassa. Eihän siinä vielä tiedä yhtään millainen se toinen on oikeasti. En suostu sitoutumaan vakavasti ihmiseen, ketä en tunne.
No älä suostu. Meillä taas mies muutti heti mun luokseni. Yhden illan tutustumisen jälkeen. Siinähän sitä tutustui.
Joillain ei näemmä ole mitään itsesuojeluvaistoa. Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään nuoret aikuiset tapailee ensin varsinaisesti sitoutumatta. Tytär tapaili poikaystäväänsä n.2kk ja sitten alkoivat "virallisesti" seurustella. Me vanhat aloimme heti seurustella aikoinaan eikä muita mietitty enää siinä vaiheessa. Alkuhan on sitä parasta aikaa kun kaikki on niin uutta ja ihanaa.
Minusta olisi ahdistavaa ajatella, että ihastuksellani voisi alussa olla muitakin sänkykavereita. Kuinka siinä voisi vapautuneesti tutustua toiseen ja avautua hänelle?
Aa, no tässäkin on yksi ero ihmisten välillä. En minä ainakaan alussa ole ihastunut niihin tapailukumppaneihin, ihastus tulee sitten myöhemmin kun tutustuu toiseen kunnolla.
Mä en ainakaan alkaisi tapailla ketään johon en olisi millään tasolla ihastunut. Ahdistavaa tuollainen ja siinä sitten odottaa tuleeko se ihastuminen sieltä.
Onko ihastuminen nyt sitä kun on tunteita toista kohtaan, vai se kun todetaan että se toinen on hyvännäköinen ja kiinnostava? Itselläni ainakin siinä ihastumisen tunteen kehittymisessä kestää niin tolkuttoman pitkään, että on pakko tapailla sitä ennenkin.
Jos tapailu on sitä, että käydään treffeillä, niin mitä se seurustelu sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapustahan on vasta pari kuukautta.
Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.
Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.
Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.
Eihän meistä kummallakaan ollut seksiä muiden kanssa ja muihin tutustuminenkin jäi melko pian ensitapaamisen jälkeen, molemmilta.
t. Sama
Niin, mutta asiasta ei puhuttu kuin vasta muutaman kuukauden päästä. Itse kyllä haluaisin tuollaisesta sopia heti ja jos toiselle ei tuo käy, niin homma loppuu heti siihen.
Minusta tällainen sopiminen on melko keinotekoista. Ennemmin tutustun itse ihmiseen.
Minulle seksi on niin tärkeä ja iso asia, että haluan harrastaa sitä vain luotettavan ja turvalliseksi kokemani ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnen vahvaa kiintymystä. Tällaisia tunteita minulle ei kehity salamannopeasti. Siis kun tapaan uuden miehen ja alamme tutustua, menee jonkin aikaa siihen että seksi tulee kuvioihin. Siinä vaiheessa ei ole enää mahdollista että kiinnostuisin seksistä jonkun toisen kanssa, koska häneenkin pitäisi ensin tutustua samalla tavalla pitkän kaavan mukaan. Tuollainen tutustuminen useampaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan ei onnistu. (Puhumattakaan siitä, että on äärimmäisen harvinaista ylipäätään tavata useampi tutustumisen arvoinen ihminen samaan aikaan.)
Kun aloin tutustua nykyiseen mieheeni, hän vaikutti alusta asti melko samanlaiselta kuin itse olen. Tutustumisen myötä tämä on käynyt aina vain selvemmäksi. Minulle riitti aivan hyvin se, että mies selvästi halusi viettää kanssani aikaa, keskustella syvällisesti tärkeistä ja vaikeistakin asioista, ja että kun olimme yhdessä, hän vaikutti yhtä ihastuneelta minuun kuin itsekin olin häneen. Ei siinä tule mieleenkään alkaa viritellä jotain sänkytouhuja jonkun muun kanssa :D Asiasta erikseen sopiminen olisi ylimääräistä ja outoa. Ennemmin annan tilaa toiselle olla ja ajatella kuten hänelle on luontevinta.
Toki on aina mahdollista että toista lukee ja ymmärtää väärin. Teoriassa voinut käydä niin että tämä mies olisi paljastunut häntäheikiksi. Silloin olisin vain lopettanut tapailun. Jos oletetaan että mies on häntäheikki (ja lisäksi antaa virheellistä tietoa itsestään kun keskustelemme, jonka pohjalta minulle pääsee syntymään väärä kuva hänestä), ei sitä tilannetta pelasteta sopimalla että ei panna muita. Tällainen mies ehkä suostuu noin sopimaan ja sopimusta noudattamaan jonkin aikaa, mutta jos hän ei ole ihmisenä yksiavioiseen suhteeseen sopiva niin ei siitä pidemmän päälle onnellista suhdetta tule.
t. Sama
No se on sun päänsärkysi, että tuo on muka keinotekoista. Mun mielestä ei ole ja pitää alusta saakka olla selvää, että muita ei tapailla.
Älä pidä omia tapojasi ainoina oikeina. Mulle on ihan sama miten sä toimit, mutta älä sä tule sanelemaan muiden tapoja keinotekoisiksi.
Totta kai kaikki saavat tehdä kuten haluavat. Täällä vain oli aiemmin kommentti että tapailu loppuu siihen paikkaan jos heti ekan tapaamisen jälkeen ei suostu olemaan tapailematta muita. Voihan niin toimia jos tahtoo, mutta itse olen sitten ennemmin lopettanut tapailun jos mies on alkanut painostaa liian nopeasti suhteeseen. Kummassakin tavassa on omat riskinsä.
En halua arvostella omastani poikkeavaa tyyliä sinänsä, mutta tuollainen toisen osapuolen painostaminen ei minusta ole ok. Joskus olisi hyvä miettiä onko se oikeasti edes tarpeen.
Onko se painostamista, jos toivoo, ettei toinen tapailisi muita samanaikaisesti?
Riippuu kuinka hyvin tunnette. Itse en haluaisi seurustella jos en tunne kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapustahan on vasta pari kuukautta.
Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.
Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.
Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.
Eihän meistä kummallakaan ollut seksiä muiden kanssa ja muihin tutustuminenkin jäi melko pian ensitapaamisen jälkeen, molemmilta.
t. Sama
Niin, mutta asiasta ei puhuttu kuin vasta muutaman kuukauden päästä. Itse kyllä haluaisin tuollaisesta sopia heti ja jos toiselle ei tuo käy, niin homma loppuu heti siihen.
Minusta tällainen sopiminen on melko keinotekoista. Ennemmin tutustun itse ihmiseen.
Minulle seksi on niin tärkeä ja iso asia, että haluan harrastaa sitä vain luotettavan ja turvalliseksi kokemani ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnen vahvaa kiintymystä. Tällaisia tunteita minulle ei kehity salamannopeasti. Siis kun tapaan uuden miehen ja alamme tutustua, menee jonkin aikaa siihen että seksi tulee kuvioihin. Siinä vaiheessa ei ole enää mahdollista että kiinnostuisin seksistä jonkun toisen kanssa, koska häneenkin pitäisi ensin tutustua samalla tavalla pitkän kaavan mukaan. Tuollainen tutustuminen useampaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan ei onnistu. (Puhumattakaan siitä, että on äärimmäisen harvinaista ylipäätään tavata useampi tutustumisen arvoinen ihminen samaan aikaan.)
Kun aloin tutustua nykyiseen mieheeni, hän vaikutti alusta asti melko samanlaiselta kuin itse olen. Tutustumisen myötä tämä on käynyt aina vain selvemmäksi. Minulle riitti aivan hyvin se, että mies selvästi halusi viettää kanssani aikaa, keskustella syvällisesti tärkeistä ja vaikeistakin asioista, ja että kun olimme yhdessä, hän vaikutti yhtä ihastuneelta minuun kuin itsekin olin häneen. Ei siinä tule mieleenkään alkaa viritellä jotain sänkytouhuja jonkun muun kanssa :D Asiasta erikseen sopiminen olisi ylimääräistä ja outoa. Ennemmin annan tilaa toiselle olla ja ajatella kuten hänelle on luontevinta.
Toki on aina mahdollista että toista lukee ja ymmärtää väärin. Teoriassa voinut käydä niin että tämä mies olisi paljastunut häntäheikiksi. Silloin olisin vain lopettanut tapailun. Jos oletetaan että mies on häntäheikki (ja lisäksi antaa virheellistä tietoa itsestään kun keskustelemme, jonka pohjalta minulle pääsee syntymään väärä kuva hänestä), ei sitä tilannetta pelasteta sopimalla että ei panna muita. Tällainen mies ehkä suostuu noin sopimaan ja sopimusta noudattamaan jonkin aikaa, mutta jos hän ei ole ihmisenä yksiavioiseen suhteeseen sopiva niin ei siitä pidemmän päälle onnellista suhdetta tule.
t. Sama
No se on sun päänsärkysi, että tuo on muka keinotekoista. Mun mielestä ei ole ja pitää alusta saakka olla selvää, että muita ei tapailla.
Älä pidä omia tapojasi ainoina oikeina. Mulle on ihan sama miten sä toimit, mutta älä sä tule sanelemaan muiden tapoja keinotekoisiksi.
Totta kai kaikki saavat tehdä kuten haluavat. Täällä vain oli aiemmin kommentti että tapailu loppuu siihen paikkaan jos heti ekan tapaamisen jälkeen ei suostu olemaan tapailematta muita. Voihan niin toimia jos tahtoo, mutta itse olen sitten ennemmin lopettanut tapailun jos mies on alkanut painostaa liian nopeasti suhteeseen. Kummassakin tavassa on omat riskinsä.
En halua arvostella omastani poikkeavaa tyyliä sinänsä, mutta tuollainen toisen osapuolen painostaminen ei minusta ole ok. Joskus olisi hyvä miettiä onko se oikeasti edes tarpeen.
HV edelleen. Edelleen sä pädet ja auot päätäsi ja kuvittelet olevasi parempi.
Ei ole mitään painostamista, jos toinen ei ole valmis olemaan tapailematta muita ja homma loppuu siihen. Siinä vain todetaan, että kiitos ja hei eikä aleta asiasta sen enempää keskustelemaan. Ja missä helvetissä mä kirjoitin, että ensimmäisen tapaamisen jälkeen?!?!?!?!? Kirjoitin, että heti alusta eli kun oikeasti jo tapaillaan eikä vain käy typerillä treffeillä silloin tällöin.
Mutta tapailuhan on sitä kun käydään niillä treffeillä?
Olen ihan eri mutta ketjuun aikaisemmin kirjoittanut ja hei, jos aihe herättää oikeasti näin paljon tunteita että pitää raivota anonyyminä, kannattaa mennä lukemaan jotakin toista ketjua. Kukaan ei ole lällätellyt kenellekään.
Sä äm mä et määrää mihin mä kirjoitan. Kyllä todellakin on lällätelty ja tästä en mieltäni muuta. Ettehän te saatanan täydelliset näe mitä aiheutatte muille kirjoituksillanne, kun luulette vain olevanne niin hyviä ihmisiä.
Ilmiannoin kommenttisi, älä hauku muita kirjoittajia. Tämä on anonyymi keskustelupalsta, kukaan ei hyökkää täällä henkilökohtaisesti ketään kohtaan. Jos tuntuu siltä niin kannattaa sulkea se laite jolla tänne kirjoittelee. Tarkoitan tätä nyt ihan hyvällä, olen itsekin joskus laittanut palstan tauolle kun aihepiirit ovat menneet itselle liian rankaksi. Toivottavasti olosi paranee. -149
Minä en ymmärrä koko tapailun ideaa. Joko seurustellaan tai sitten ei seurustella.
Homma oli heti täysin selvä. Muutettiin yhteenkin oikeastaan saman tien. Sen vain tiesi heti, että tässä se on ja haluttiin sitoutua toisiimme nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos tapailu on sitä, että käydään treffeillä, niin mitä se seurustelu sitten on?
Sitä kun ollaan julkisesti parisuhteessa, toisiin sitoutuneina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta.
Miten se tunnesuhde sitten syntyy jos ei ole tapailua, vaan heti aloitetaan seurustelemalla?
Näissä "ennen vanhaa" kommenteissa ei ole mitään logiikkaa. Seurustelemaan aletaan parhaillaan ensitreffeistä/suukosta/jne ja sitten kuitenkin sanotaan seurustelun tarkoittavan sitä, että tunnsuhde on jo syntynyt.
Se logiikka taitaa olla siinä, että ennen vanhaan ei ollut niitä deittisovelluksia. Kumppani tavattiin reaalimaailmassa, jossa siitä tehtiin pikainen analyysi niin kuin ihmiset on tehneet vuosituhansia (miljoonia?). Eli ulkonäkö, kehonkieli, älykkyys jne. Jos oltiin tanssipaikassa, niin siinä pystyi tekemään kivasti analyysin potentiaalisen kumppanin geeneistäkin nopeasti ominaistuoksun perusteella. Ei siihen muuta tarvita.
Minusta olisi ahdistavaa ajatella, että ihastuksellani voisi alussa olla muitakin sänkykavereita. Kuinka siinä voisi vapautuneesti tutustua toiseen ja avautua hänelle?