Lue keskustelun säännöt.
Miten sen kunnollisen miehen löytää - mahdoton tehtävä
06.07.2026 |
Kaikki vinkit kehiin, miten ihmeessä löytää kunnollinen mies? Vai onko peli menetetty. Olen 40+, lapset jo teinejä/aikuisia. Olen normaali, keskiluokkainen ja ihan hyvin toimeentuleva. Harrastuksia on. Ulkonäkö ok, ei ylipainoa.
Kokemukset menneistä suhteista. JOKAINEN mies on pettänyt. Yleensä eksiensä kanssa, toisinaan löytäneet myös uusia seuralaisia. Yksi oli alkoholisti ja heitti minua kodistamme ulos, se liitto loppui siihen. Yhdessä suhteessa olin täysin yksin, eikä mies kommentoinut mihinkään mitään eikä ottanut mitään vastuutta yhteisestä kodista tms. Pari miestä eivät ole kyselleet minun asioita tai kuulumisia mitenkään.
Onko vaatimukseni aivan liian kohtuuttomia, jos toivoisin suhteelta sitä ettei mies karkaa ensimmäisen vikittelevän eksän tai muun naisen mukaan, keskustelisi ja ottaisi osaa keskusteluun ja yhteisten asioiden suunnitteluun, elämänhallinta olisi kunnossa ja olisi vaikka vähän huumoariakin. Alkon käyttökin tulisi olla hanskassa. Rikas ei tarvitse olla, mutta ei myöskään hölmöillyt raha-asioitaan. Plussa jos lapset olisi edes teini-iässä, ettei ihan pieniä, tai sitten ei lapsia ollenkaan. Ikähaitarina kelpaisi 35-55v ainakin. Ulkonäellä tai pituudella ei väliä.
Mahdoton tehtävä?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Sinä et siis kaipaa naisesta kumppanuutta, läheistä tunnesuhdetta, merkityksellistä seksiä? Ok. Sitten parempi pysyä sinkkuna. Mutta sellainenkin joukko miehiä on olemassa - toki valtaosa heistä on jo sitoutuneesti parisuhteessaan.
Täällä menee taas miehillä kiltti ja tylsä samaan nippuun. Ei, mies voi olla ei-tylsä ja silti kiltti.
Tylsillekin löytyy vastinparinsa, mutta kannattaa satsata sen toisen yhtä tylsän löytämiseen, muuten parisuhde on molemmille aika raskas, halutaan toiselta asioita, joita hän ei pysty antamaan.
T Jänniksen vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta ennen päiväyksen ohittaneet naiset ja statusmiehet sekoittuu yhtä hyvin kuin vesi ja öljy. Parempi tuuri seuraavassa elämässä :^).
Vierailija kirjoitti:
Parasta ennen päiväyksen ohittaneet naiset ja statusmiehet sekoittuu yhtä hyvin kuin vesi ja öljy. Parempi tuuri seuraavassa elämässä :^).
Millä tavalla se tekee miehestä statusmiehen, jos tämä ei pysy naisen rinnalla? Myöskään itseään nuorempien perässä juoksijaa ei voi kovin laadukkaaksi kuvata. Mutta nämä taitavat olla näitä miesten käsityksiä "statusmiehistä", naisilla on vähän eri kriteerit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Sinä et siis kaipaa naisesta kumppanuutta, läheistä tunnesuhdetta, merkityksellistä seksiä? Ok. Sitten parempi pysyä sinkkuna. Mutta sellainenkin joukko miehiä on olemassa - toki valtaosa heistä on jo sitoutuneesti parisuhteessaan.
Täällä menee taas miehillä kiltti ja tylsä samaan nippuun. Ei, mies voi olla ei-tylsä ja silti kiltti.
Tylsillekin löytyy vastinparinsa, mutta kannattaa satsata sen toisen yhtä tylsän löytämiseen, muuten parisuhde on molemmille aika raskas, halutaan toiselta asioita, joita hän ei pysty antamaan.
T Jänniksen vaimo
Kyllä. Parasta olisi hauska ja kiltti mies. Ne kun eivät sulje toisiaan pois.
Surkeat naiset pariutuvat surkeiden miesten kanssa ja sitten valittavat että miehet ovat surkeita. Itsessähän ei tietenkään ole mitään vikaa.
Säälittävää ja osoittaa totaalista itsetutkistelun puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Kun alettiin seurustelemaan miesystäväni kanssa, lapset asuivat viikko viikko minulla on ex miehellä toisen viikon.
Käytännössä näimme joka 2 viikonloppu.
En ole ikinä kertonut hänelle älä mene. Itse, kun lähti poikien reissulle, tarkisti ovatko silloin lapset minulla, ei halunnut nähdä kerran 4 viikossa.
Olemme yhdistäneet ystävämme ja käymme lähes joka viikonloppu joidenkin kanssa syömässä ja yleensäkin ulkona.
Keväällä puoliso teki pitkää päivää.
Voitiin sopia ollaan viikonloppu kotona ta lähdetään keskustaan klo 15.
Voin lähteä aamulla puhatöihin kasvimaalle ja hän voi nukkua univelat pois.
Olimme juuri kk Japanissa. Hoidin lähes kaikki varaukset, suunnittelut. Puoliso arvosti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Kun alettiin seurustelemaan miesystäväni kanssa, lapset asuivat viikko viikko minulla on ex miehellä toisen viikon.
Käytännössä näimme joka 2 viikonloppu.
En ole ikinä kertonut hänelle älä mene. Itse, kun lähti poikien reissulle, tarkisti ovatko silloin lapset minulla, ei halunnut nähdä kerran 4 viikossa.
Olemme yhdistäneet ystävämme ja käymme lähes joka viikonloppu joidenkin kanssa syömässä ja yleensäkin ulkona.Keväällä puoliso teki pitkää päivää.
Voitiin sopia ollaan viikonloppu kotona ta lähdetään keskustaan klo 15.
Voin lähteä aamulla puhatöihin kasvimaalle ja hän voi nukkua univelat pois.
Olimme juuri kk Japanissa. Hoidin lähes kaikki varaukset, suunnittelut. Puoliso arvosti
Kuullostaa kahden oikeasti aikuisen ihmisen suhteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnollinen nainen löytää kunnollisen miehen. Jos nainen ei löydä kunnollista miestä, tuskin on itse kunnollinen.
Vierailija kirjoitti:
Kunnollinen nainen löytää kunnollisen miehen. Jos nainen ei löydä kunnollista miestä, tuskin on itse kunnollinen.
Eihän se noin mene nykyjään. Naiset saavat olla ja käyttäytyä ihan miten huvittaa ja miehen pitää olla täydellinen kaikin puolin. Muuten on roskaa. Hienoa on moderni tasa-arvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnollinen nainen löytää kunnollisen miehen. Jos nainen ei löydä kunnollista miestä, tuskin on itse kunnollinen.
Eihän se noin mene nykyjään. Naiset saavat olla ja käyttäytyä ihan miten huvittaa ja miehen pitää olla täydellinen kaikin puolin. Muuten on roskaa. Hienoa on moderni tasa-arvo.
Kunnollinen mies ei katsele kusipäänaista.
Minä olisin sellainen. Ainut, että elämänhallintapuoli ei ehkä kelpaa sulle, kun en välitä pätkääkään rahasta ja olen työttömänä. Mutta olen hyvännäköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee alkaa tutkimaan itseäni. Petänkö sitten jotenkin itse itseäni? Miten, miksi? Miten sen voisin selvittää? Miksi vedän puoleeni miehiä, jotka lankeavat samantien toisen naisen pauloihin eikä pysty hillitsemään itseään? Miksi ne miehet haluavat niin paljon huomioita muilta, etteivät tyydy vain omaan naiseen? Vaikka on seksiä, vaikka on läheisyyttä jne. Onko heillä niin huono itsetunto että sitä huomiota on haettava muualta kokoajan? Mistä tunnistan sen miehen, jolla on huono itsetunto? Aluksi nämä eivät ole tulleet ilmi minulle, tai läheisilleni jotka ovat mieheen tutustuneet.
Sitä on turha miettiä miksi ne miehet on olleet mitä on. Ainoastaan itseensä ihminen voi vaikuttaa. Sitä voi miettiä mitä yhteneväisyyksiä näissä pettäjä miehissä oli että voit olla varovaisempi jatkossa.
Totta kai sitäkin kannattaa miettiä millaisia nämä miehet ovat olleet ja miksi juuri se ihmistyyppi vetää ap puoleensa. Esim ap saattaa olla läheisriippa joka helposti rakastuu vahvalta vaikuttavaan narsistiin tai alkoholistiin, jota hoivata.
Väestöliiton tutkimuksessa 39% suomalaisista miehistä myönsi pettäneensä joskus. Oikea prosentti on luultavasti vielä suurempi kuin mitä ihmiset itse myöntävät. Eiköhän tohon joukkoon mahdu aika monenlaisia ihmistyyppejä.
Jokainen pettämistä koskeva tutkimus jonka olen nähnyt, on antanut täsmälleen saman tuloksen: väestötasolla naiset ja miehet pettävät ihan yhtä usein.
Vaikea löytää tasapainoista naista. Erosin 48 vuotiaana vaimoni lopettaessa seksin. Viisi vuotta etsin kumppania, mutta aika outoa ja urautunutta käytöstä koin naisilta. Mikään arjesta poikkeava ei sopinut kalenteriin. Luovutin ja päätin elää omillani, jos kohtalo ei puutu peliin. Osaava, älykäs, kiltti, urheilullinen ja kaikin puolin kookas mies vapaana...edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee alkaa tutkimaan itseäni. Petänkö sitten jotenkin itse itseäni? Miten, miksi? Miten sen voisin selvittää? Miksi vedän puoleeni miehiä, jotka lankeavat samantien toisen naisen pauloihin eikä pysty hillitsemään itseään? Miksi ne miehet haluavat niin paljon huomioita muilta, etteivät tyydy vain omaan naiseen? Vaikka on seksiä, vaikka on läheisyyttä jne. Onko heillä niin huono itsetunto että sitä huomiota on haettava muualta kokoajan? Mistä tunnistan sen miehen, jolla on huono itsetunto? Aluksi nämä eivät ole tulleet ilmi minulle, tai läheisilleni jotka ovat mieheen tutustuneet.
Sitä on turha miettiä miksi ne miehet on olleet mitä on. Ainoastaan itseensä ihminen voi vaikuttaa. Sitä voi miettiä mitä yhteneväisyyksiä näissä pettäjä miehissä oli että voit olla varovaisempi jatkossa.
Totta kai sitäkin kannattaa miettiä millaisia nämä miehet ovat olleet ja miksi juuri se ihmistyyppi vetää ap puoleensa. Esim ap saattaa olla läheisriippa joka helposti rakastuu vahvalta vaikuttavaan narsistiin tai alkoholistiin, jota hoivata.
Väestöliiton tutkimuksessa 39% suomalaisista miehistä myönsi pettäneensä joskus. Oikea prosentti on luultavasti vielä suurempi kuin mitä ihmiset itse myöntävät. Eiköhän tohon joukkoon mahdu aika monenlaisia ihmistyyppejä.
Jokainen pettämistä koskeva tutkimus jonka olen nähnyt, on antanut täsmälleen saman tuloksen: väestötasolla naiset ja miehet pettävät ihan yhtä usein.
Mitä sitten? Tässä ap:n ketjussa nyt oli kyse miehistä.
Ei se mahdoton tehtävä ole. Miehen etsintä vaatii aikaa, pettymyksien ja vastoinkäymisten sietoa ja kyllä se vaatii rahaakin, koska täytyy käydä treffeillä paljon. Kun lataat esim. tinderin, täytyy jaksaa keskustella ja olla kiinnostunut toisesta. Miehet haluavat aika nopeasti läheisyyttä. Kannattaa kuulostella, että onko mies pelkän erotiikan perässä vai kiinnostunut muutenkin.
Jos oikeasti haluat löytää sopivan miehen, tiedät mitä tehdä. Tietynlaiset viihtyvät tietyissä paikoissa. Jos kotihiirtä etsit, nettiin etsimään seuranhakupaikoista. Jos menevää ja kosteaa, seurallinen baari (esim. jossa kisatöllö tai karaoke). Mikäli työssäkäyvää, lounasravintola jonkun firman läheisyydestä. Sitten vain pistät parastasi olemalla tyrkky muttet kuitenkaan liiaksi. Erotat varmasti ympäristöstä sen uroksen joka ei ole hetkeen saanut.
Ennemmin helvetti jäätyy kuin löydät hyvän miehen. No ehkä lestadiolaisista, taitaa olla ainut miesryhmä joka vielä lisääntyy. Ja vapaaehtoisesti. Edellyttää että luovut omista toiveistasi ja tulevaisuudenhaaveistasi. Mutta veikkaan että jos hyvä riittää eivät hakkaa ym. ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Kun alettiin seurustelemaan miesystäväni kanssa, lapset asuivat viikko viikko minulla on ex miehellä toisen viikon.
Käytännössä näimme joka 2 viikonloppu.
En ole ikinä kertonut hänelle älä mene. Itse, kun lähti poikien reissulle, tarkisti ovatko silloin lapset minulla, ei halunnut nähdä kerran 4 viikossa.
Olemme yhdistäneet ystävämme ja käymme lähes joka viikonloppu joidenkin kanssa syömässä ja yleensäkin ulkona.Keväällä puoliso teki pitkää päivää.
Voitiin sopia ollaan viikonloppu kotona ta lähdetään keskustaan klo 15.
Voin lähteä aamulla puhatöihin kasvimaalle ja hän voi nukkua univelat pois.
Olimme juuri kk Japanissa. Hoidin lähes kaikki varaukset, suunnittelut. Puoliso arvosti
Te olette yhdistäneet ystävänne?
Eikö se ole niiden ystävien oma päätös alkaa löytämään toisistaan seuraa myös, vai mitä ihmettä tuo tarkoittaa... Onko olemassa myös vaihtoehto kieltää kumpaisenkin puolen vanhoja ystäviä ystävystymästä toistensa kanssa?
Tuossa kuvaamassasi olisi omalta kannalta ongelmana esimerkiksi tuo "sovitaan, että viikonloppuna..". Entäs, jos viikonlopuksi keli muuttuukin hyväksi ja hotsittaa tehdä jotain ihan muuta? "Sori, emmä voi lähteä, kun sovittiin kotimussuttelusta...".
Myös kuukauden reissu kahdestaan kuullostaisi itselle aikamoiselta resurssisyöpöltä. Lomapäiviä palaisi ja vasta voisi jäädä piippuun. Ellei sitten omalla kohdalla löytyisi naista, joka rakastaa painaa kuukauden puuteria Japanissa helmikuussa kaiken valoisan ajan, everyday, allday. Sitten olisin mukana. Mutta haluaisin varmaan osan "kundeista" matkaan kuitenkin, koska...no, ei se kuitenkaan jaksaisi, tai uskaltaisi mennä kaikkialla. Kuukauden reissu söisi valtaosan vuoden lomista - millä ajalla ne muut sitten hoitaisi...
-M39, eronnut, eikä takaisin koukkuun enää mene
Mistä löytäisi normaalipainoisen ok-nököisen ja täyspäisen 50+ miehen yksiavioiseen seksisuhteeseen niin, ettei tarvitse pelätä tauteja, muttei muuteta yhteen ja tapaillaan, kun sopii?
Menin naimisiin yhden pinnallisen miehen kanssa, jpka alkoi haukkua mimua rumaksi. Kun erosin, hän kiinnostui uudestaan ja aloimme seksisuhteeseen ja ajattelin, että sillä lailla voisimmekin jatkaa hyvin. Mutta ei kauan kestänyt, kun mies alkoi taas vihjailla minulle laihduttamisesta ja kuntoilusta ja alkoi antaa jumppavinkkejä, eli en edelleenkään kelpaa hänelle.
Olisi ihana tavata sellainen mies, jolla naisen kiinnostus seksiin kompensoisi sitä, ettei enää 50+ ikäisenä näytä missiltä. Onko sellaisia miehiä olemassakaan? On tullut kuva, että he valitsevat mieluummin vaikka frigidin missin, kuin ikäistään naista.
Niin, jos eroaa sillä mielellä, että vaihdan tästä parempaan, niin metsään yleensä menee. Kannattaa erota ihan vaan siksi, että suhde on huono/epätyydyttävä ja että haluaa itselleen parempaa. Kukaan ei voi luvata onnellista elämää eron jälkeen, se täytyy tehdä itse itselleen sellaista, eikä odottaa, että löytää kumppanin, joka tekee sen. Onni ja tyytyväisyys löytyy lopulta vain itsensä sisältä.