Lue keskustelun säännöt.
Miten sen kunnollisen miehen löytää - mahdoton tehtävä
06.07.2026 |
Kaikki vinkit kehiin, miten ihmeessä löytää kunnollinen mies? Vai onko peli menetetty. Olen 40+, lapset jo teinejä/aikuisia. Olen normaali, keskiluokkainen ja ihan hyvin toimeentuleva. Harrastuksia on. Ulkonäkö ok, ei ylipainoa.
Kokemukset menneistä suhteista. JOKAINEN mies on pettänyt. Yleensä eksiensä kanssa, toisinaan löytäneet myös uusia seuralaisia. Yksi oli alkoholisti ja heitti minua kodistamme ulos, se liitto loppui siihen. Yhdessä suhteessa olin täysin yksin, eikä mies kommentoinut mihinkään mitään eikä ottanut mitään vastuutta yhteisestä kodista tms. Pari miestä eivät ole kyselleet minun asioita tai kuulumisia mitenkään.
Onko vaatimukseni aivan liian kohtuuttomia, jos toivoisin suhteelta sitä ettei mies karkaa ensimmäisen vikittelevän eksän tai muun naisen mukaan, keskustelisi ja ottaisi osaa keskusteluun ja yhteisten asioiden suunnitteluun, elämänhallinta olisi kunnossa ja olisi vaikka vähän huumoariakin. Alkon käyttökin tulisi olla hanskassa. Rikas ei tarvitse olla, mutta ei myöskään hölmöillyt raha-asioitaan. Plussa jos lapset olisi edes teini-iässä, ettei ihan pieniä, tai sitten ei lapsia ollenkaan. Ikähaitarina kelpaisi 35-55v ainakin. Ulkonäellä tai pituudella ei väliä.
Mahdoton tehtävä?
Kommentit (306)
Mistäs nyt tuulee? Täällähän on mammaraati jo vuosia sitten päättänyt ettei nainen halua miestä elämäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet kerta toisensa jälkeen onnistunut päätymään suhteisiin sellaisten miesten kanssa, jotka eivät selvästikään ole rakastaneet sinua, tai edes tykänneet sinusta?
Sinulle voi olla koska se mitä entiset miehesi ovat sinulle tehneet ei kerro miehistä yleensä vaan ennemminkin siitä millaisia miehiä valitset. Eli jos et muuta miesmakuasi niin et voi löytää kunnon miestä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle voi olla koska se mitä entiset miehesi ovat sinulle tehneet ei kerro miehistä yleensä vaan ennemminkin siitä millaisia miehiä valitset. Eli jos et muuta miesmakuasi niin et voi löytää kunnon miestä.
Olen eri, mutta miten miesmakua voisi muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle voi olla koska se mitä entiset miehesi ovat sinulle tehneet ei kerro miehistä yleensä vaan ennemminkin siitä millaisia miehiä valitset. Eli jos et muuta miesmakuasi niin et voi löytää kunnon miestä.
Olen eri, mutta miten miesmakua voisi muuttaa?
”Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.” Albert Einstein
Jos miesmakua ei voi muuttaa niin sitten lopputuloskaan ei muutu. En tiedä voiko miesmakua muuttaa, mutta usein oman käytöksen ongelmiin haetaan apua terapeutilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle voi olla koska se mitä entiset miehesi ovat sinulle tehneet ei kerro miehistä yleensä vaan ennemminkin siitä millaisia miehiä valitset. Eli jos et muuta miesmakuasi niin et voi löytää kunnon miestä.
Olen eri, mutta miten miesmakua voisi muuttaa?
En tiedä miten se tehdään. Mutta APn kannattaisi asiaa selvittää, muuten hän tulee vain jatkamaan tätä samaa näytelmää uudestaan ja uudestaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Sinä et siis kaipaa naisesta kumppanuutta, läheistä tunnesuhdetta, merkityksellistä seksiä? Ok. Sitten parempi pysyä sinkkuna. Mutta sellainenkin joukko miehiä on olemassa - toki valtaosa heistä on jo sitoutuneesti parisuhteessaan.
Täällä menee taas miehillä kiltti ja tylsä samaan nippuun. Ei, mies voi olla ei-tylsä ja silti kiltti.
Tylsillekin löytyy vastinparinsa, mutta kannattaa satsata sen toisen yhtä tylsän löytämiseen, muuten parisuhde on molemmille aika raskas, halutaan toiselta asioita, joita hän ei pysty antamaan.
T Jänniksen vaimo
Kyllä. Parasta olisi hauska ja kiltti mies. Ne kun eivät sulje toisiaan pois.
Itse en tiedä onko tuo kiltti edes paras sana kuvaamaan hyvää miestä. Tosin voi olla, että itse vaan määrittelen hyvän miehen eri tavalla mutta minulle sopiva mies on lempeä ja rauhallinen sekä vakaa, turvallinen ja sopuisa ihminen. Ei hötkyile eikä hätäile turhista saati vouhkaa ja elämöi joutavista vaan on sellainen vastuullinen jalat maassa -tyyppinen peruskallio jonka seurassa on helppo viihtyä.
Minusta tuollainen kiltti on liian usein muita myötäilevä kynnysmatto, sellainen kivireki jolla käy kaikki mutta minkään eteen ei pistä itse tikkuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Sinä et siis kaipaa naisesta kumppanuutta, läheistä tunnesuhdetta, merkityksellistä seksiä? Ok. Sitten parempi pysyä sinkkuna. Mutta sellainenkin joukko miehiä on olemassa - toki valtaosa heistä on jo sitoutuneesti parisuhteessaan.
Täällä menee taas miehillä kiltti ja tylsä samaan nippuun. Ei, mies voi olla ei-tylsä ja silti kiltti.
Tylsillekin löytyy vastinparinsa, mutta kannattaa satsata sen toisen yhtä tylsän löytämiseen, muuten parisuhde on molemmille aika raskas, halutaan toiselta asioita, joita hän ei pysty antamaan.
T Jänniksen vaimo
Kyllä. Parasta olisi hauska ja kiltti mies. Ne kun eivät sulje toisiaan pois.
Itse en tiedä onko tuo kiltti edes paras sana kuvaamaan hyvää miestä. Tosin voi olla, että itse vaan määrittelen hyvän miehen eri tavalla mutta minulle sopiva mies on lempeä ja rauhallinen sekä vakaa, turvallinen ja sopuisa ihminen. Ei hötkyile eikä hätäile turhista saati vouhkaa ja elämöi joutavista vaan on sellainen vastuullinen jalat maassa -tyyppinen peruskallio jonka seurassa on helppo viihtyä.
Minusta tuollainen kiltti on liian usein muita myötäilevä kynnysmatto, sellainen kivireki jolla käy kaikki mutta minkään eteen ei pistä itse tikkuakaan.
Sana "kiltti" on todellakin aika outo, en ymmärrä, miksi sitä näissä keskusteluissa viljellään. Ei sitä oikein käytetä missään muussa yhteydessä. Entisaikaan lasten toivottiin olevan kilttejä, ja sillä tarkoitettiin lähinnä tottelevaisuutta ja sitä ettei tuo esiin omia tarpeitaan, toiveitaan ja mielipiteitään. Mutta nykyisin kiltteyttä ei ihannoida enää lastenkaan kohdalla. Mitähän tällä oikeastaan tarkoitetaan aikuisten kohdalla puhuttaessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet 20 vuotta myöhässä. Parikymppisenä ihmiset tuppaavat kumppaninsa löytämään. Kunnolliset pysyvät varattuina läpi elämänsä.
Itse asiassa 20-vuotiaana aloitetuista suhteista valtaosa vielä purkautuu. Pysyvämpiä suhteita muodostuu enemmän vasta 25+ ikäisenä.
Minä olin 25, kun aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni. On pysynyt läpi elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Sinä et siis kaipaa naisesta kumppanuutta, läheistä tunnesuhdetta, merkityksellistä seksiä? Ok. Sitten parempi pysyä sinkkuna. Mutta sellainenkin joukko miehiä on olemassa - toki valtaosa heistä on jo sitoutuneesti parisuhteessaan.
Täällä menee taas miehillä kiltti ja tylsä samaan nippuun. Ei, mies voi olla ei-tylsä ja silti kiltti.
Tylsillekin löytyy vastinparinsa, mutta kannattaa satsata sen toisen yhtä tylsän löytämiseen, muuten parisuhde on molemmille aika raskas, halutaan toiselta asioita, joita hän ei pysty antamaan.
T Jänniksen vaimo
Kyllä. Parasta olisi hauska ja kiltti mies. Ne kun eivät sulje toisiaan pois.
Itse en tiedä onko tuo kiltti edes paras sana kuvaamaan hyvää miestä. Tosin voi olla, että itse vaan määrittelen hyvän miehen eri tavalla mutta minulle sopiva mies on lempeä ja rauhallinen sekä vakaa, turvallinen ja sopuisa ihminen. Ei hötkyile eikä hätäile turhista saati vouhkaa ja elämöi joutavista vaan on sellainen vastuullinen jalat maassa -tyyppinen peruskallio jonka seurassa on helppo viihtyä.
Minusta tuollainen kiltti on liian usein muita myötäilevä kynnysmatto, sellainen kivireki jolla käy kaikki mutta minkään eteen ei pistä itse tikkuakaan.
Sana "kiltti" on todellakin aika outo, en ymmärrä, miksi sitä näissä keskusteluissa viljellään. Ei sitä oikein käytetä missään muussa yhteydessä. Entisaikaan lasten toivottiin olevan kilttejä, ja sillä tarkoitettiin lähinnä tottelevaisuutta ja sitä ettei tuo esiin omia tarpeitaan, toiveitaan ja mielipiteitään. Mutta nykyisin kiltteyttä ei ihannoida enää lastenkaan kohdalla. Mitähän tällä oikeastaan tarkoitetaan aikuisten kohdalla puhuttaessa?
Tällä palstalla sana kilttimies ("nice guy") alkoi aikoinaan kummittelemaan jännämiehen mukamas vastakohtana, vaikka molemmat ovat ongelmia tuottavia otuksia. Jopa urbaanisanakirjassa viitataan kilttimiehen osalta vauva.fi - palstaan.
M60+
Vierailija kirjoitti:
Miten olet kerta toisensa jälkeen onnistunut päätymään suhteisiin sellaisten miesten kanssa, jotka eivät selvästikään ole rakastaneet sinua, tai edes tykänneet sinusta?
En ole ap, jolle osoitat kysymyksesi, mutta kommentoin:
Minä olen päätynyt suhteeseen niiden kanssa, jotka osoittivat jonkinlaista kiinnostusta minuun, ja joihin itse kiinnitin jostain syystä huomiota. Myönnän, että nuorena ulkonäkö oli a&o. En tarkoita yleisesti naisten ihailemaa miestyyppiä, vaan sitä tyyppiä, j9ma minua viehättää (oma lajinsa tämä).
Minua saattoi vikitellä joku muukin, josta en kumminkaan viehättynyt, tod näk ei ollut ulkoisesti tyyppiäni. Useimpiin minua kiinnostaneisiin miehiin en uskaltanut ottaa mitään kontaktia, jos eivät näyttää vihreää valoa. Siksi päädyin näihin, joilta sain vähänkin vastakaikua. En koskaan ollut nirppanokkainen ja itsetietoinen valikoija, päin vastoin. En flirttaile, olin ujo ja herkkä, miessuhteissa naiivi. Tämä karsi pois monia ehkä parempia kumppaniehdokkaita ja sain niitä joille kelpasin tai jotka näkivät minussa manipuloinnin ja hyväksikäytön kohteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet 20 vuotta myöhässä. Parikymppisenä ihmiset tuppaavat kumppaninsa löytämään. Kunnolliset pysyvät varattuina läpi elämänsä.
Ihmiset muuttuvat ajan kuluessa ja siksi eroja tulee ihmisten kunnollisuudesta huolimatta.
Sanoisin, että ihmiset alkavat enemmän ymmärtää ja tuntea itseään vanhempana. Eivät he välttämättä muutu miksikään, mutta tajuavat jossain vaiheessa keitä ovat ja mitä haluavat/eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan erittäin hyvää tuuria mm.löytää loppuelämän kestävä liitto,hyvä mies tai nainen. Tunnen hyviä tyyppejä,jotka silti joutuvat elämään sinkkuna. Vika: kemiat ei vaan ole kohdanneet,ei vaan ole sopiva tyyppi sattunut vastaan. Ei se aina ole ihmisessä vika.
Niin, en tiedä, onko kysymys tuurista tai kohtalosta. Molemmat kuulostavat yhtä sattumanvaraisilta ja järjettömiltä, siis ei voi järjellä perustella. Järjellä taas voi perustella kariutuneet ja "epätoivoiset" (lue: jo alkujaan mahdottomat) parisuhteet, jossa molemmat osapuolet ovat omalla tavallaan eksyksissä ja itsetuntemus kadoksissa. Näihin sisältyvät diagnosoimattomat persoonallisuushäiriöt, lapsena traumatisoituneet ja (maskaavat) neurokirjon ihmiset, joista harvoilla on diagnoosia ja siten ei itsekään ymmärretä, miksi kaikki on niin vaikeaa, normaali elämä mahdotonta. Suhteessa sitten vaaditaan, uhraudutaan, riidellään ja syytellään, kuormitutaan.
Minulla on veli ja sisko. Molemmat edelleen avioliitossa, vieläpä ensimmäisen eli ainoan tyttö- ja poikaystävänsä kanssa. Minä olen sinkku, taas. En jaksa edes muistella montako parisuhdeviritelmää elämässäni on ollut. Olen väsynyt edes yrittämään enää. Onneksi minulla on nyt diagnoosi, joka selittää kehnon ja kummallisen suhdehistoriani. Se ei silti selitä, miksi en koskaan tavannut ihmistä, joka olisi sopinut kumppanikseni. Monenlaiset ihmiset ovat pitkässä parisuhteessa, kun oikea vastinpari on löytynyt. En näe miksi minä en voisi olla. Tuuri, kohtalo?
Mikä sinun diagnoosi on?
Minulla on ollut vaikeuksia lapsuudessa ja se ehdottomasti vaikuttaa myös suhteisiin. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulle voi olla koska se mitä entiset miehesi ovat sinulle tehneet ei kerro miehistä yleensä vaan ennemminkin siitä millaisia miehiä valitset. Eli jos et muuta miesmakuasi niin et voi löytää kunnon miestä.
Voin muuttaa miesmakuani tältä seisomalta, jos joku kertoo miten.
Haluan vakaan, turvallisen ja rauhallisen miehen. Sellaisia olen ottanutkin, mutta muuta olen lopulta saanut. Mistä voin tietää sen, että miehen käytös muuttuu jossain vaiheessa eikä hän olekaan turvallinen ja luotettava? Mistä sen voi ennustaa?
Miehet ovat olleet minusta kiinnostuneita. Valitettavasti vaan muutkin naiset alkaneet kiinnostaa. Syynä ehkä miehen huono itsetunto? Saalistusvietti? Vai vaan tyhmyys? En tiedä.
-ap
Lisään vielä että kaikki mieheni ovat olleet keskenään erilaisia. En löydä heistä yhteistä muuta kuin sen, että ovat pettäneet. Olen yrittänyt ottaa aina erilaisen miehen, jotta en joutuisi samaan. - ap
Sorry. Olen ollut työkomennuksella ulkomaassa. En siis tavattavissa.
Katsokaapa kaikki parisuhdetta kaipaavat TV1:ltä tuleva sarja Unelmien mies, on myös Areenassa. Aika hiuksia nostattavaa molempien sukupuolten näkökulmasta.
Itse oli pakko katsoa kaikki jaksot putkeen, kun kerran ryhdyin katsomaan. Huh huh
Kaikkein tolkuimmat ja kunnollisimmat miehet/naiset päätyvät yleensä pitkiin suhteisiin, koska eivät mene kimppaan kenenkään kanssa hetken mielijohteesta, puhumattakaan lapsien tekemisestä ilman, että tietävät suhteen perustan olevan vakaa ja toimiva.
Toki ihmiset kasvavat erilleen ja hekin saattavat päätyä eroon, mutta sen verran harvinaisia yksisarvisia ovat, ettei heitä ole helppo tavata.
Olen 48v mies enkä koskaan ole seurustellut lyhyitä virityksiä lukuunottamatta. Käyn töissä, en juo enkä polta. Talousasiat ovat kunnossa ja elämä rullaa. Olen poliittisesti maltillisesti vasemmalla.
Olen etsinyt parisuhdetta koko aikuisikäni löytämättä sellaista ja nyt alkaa pahin vaihe olla ohi eli en enää kaipaa naista elämääni muuten kuin seksin muodossa.
En enää osaa kuvitella mitä yhteistä minulla lapsettomalla miehellä olisi lapsia omaavan naisen kanssa. En vain usko että sellainen nainen arvostaisi minussa mitään ja minkälaisia yhteisiä tulevaisuuden haaveita meillä voisi olla? Lapsia en enää tässä iässä halua enkä halua ketään enää 24/7 saman katon alle asumaan.
On vaan niin että naisella olisi paljon todistettavaa itsessään jotta vakuuttuisin siitä että mielenrauhani säilyy jatkossakin. En siis sulje parisuhteen mahdollisuutta pois kokonaan mutta minusta on tullut nirso sen suhteen ketä enää voin hyväksyä kumppanikseni. Ennen riitti jos nainen oli hyvännäköinen ja osasi hymyillä.
Naiset halua hyvännäköisen miehen. Ei se luonne ole ennenkään erkannut naisille mitään. Olen nähnyt paljon tapauksia jossa nainen kehuu miestään komeeksi ja sitten on tullut petetyksi ja hakatuksi.