Lue keskustelun säännöt.
Miten sen kunnollisen miehen löytää - mahdoton tehtävä
06.07.2026 |
Kaikki vinkit kehiin, miten ihmeessä löytää kunnollinen mies? Vai onko peli menetetty. Olen 40+, lapset jo teinejä/aikuisia. Olen normaali, keskiluokkainen ja ihan hyvin toimeentuleva. Harrastuksia on. Ulkonäkö ok, ei ylipainoa.
Kokemukset menneistä suhteista. JOKAINEN mies on pettänyt. Yleensä eksiensä kanssa, toisinaan löytäneet myös uusia seuralaisia. Yksi oli alkoholisti ja heitti minua kodistamme ulos, se liitto loppui siihen. Yhdessä suhteessa olin täysin yksin, eikä mies kommentoinut mihinkään mitään eikä ottanut mitään vastuutta yhteisestä kodista tms. Pari miestä eivät ole kyselleet minun asioita tai kuulumisia mitenkään.
Onko vaatimukseni aivan liian kohtuuttomia, jos toivoisin suhteelta sitä ettei mies karkaa ensimmäisen vikittelevän eksän tai muun naisen mukaan, keskustelisi ja ottaisi osaa keskusteluun ja yhteisten asioiden suunnitteluun, elämänhallinta olisi kunnossa ja olisi vaikka vähän huumoariakin. Alkon käyttökin tulisi olla hanskassa. Rikas ei tarvitse olla, mutta ei myöskään hölmöillyt raha-asioitaan. Plussa jos lapset olisi edes teini-iässä, ettei ihan pieniä, tai sitten ei lapsia ollenkaan. Ikähaitarina kelpaisi 35-55v ainakin. Ulkonäellä tai pituudella ei väliä.
Mahdoton tehtävä?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
minä olen viime vuosien aikana käynyt treffeillä 63 miehen kanssa. Näistä miehistä 2/3 antoi minulle pakit joko heti ensitreffien jälkeen tai viimeistään parin kuukauden tapailun jälkeen. Vain neljä lyhyttä tapailusuhdetta muodostunut. ELi tuntuu siltä, että suurin osa miehistä on tosi nirsoja eivätkä he ymmärrä, millaiset heidän omat resurssinsa on saada se kaikista halutuin nainen.
En sano tätä loukatakseni, mutta antamiesi tietoja perusteella veikkaan, että et todennäköisesti ole kovin viehättävä ulkoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan siitä ei ole haittaa, että jatkossa keskityt enemmän siihen mitä mies tekee kuin siihen mitä mies sanoo. Vastaako miehen teot puheita vai onko ne vaan sanoja.
Actions always prove why words mean nothing.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ensin pitää hyväksyä se tosiasia, että itse tosiaan on se yhteinen nimittäjä.
Enkä siis tarkoita pahalla, samaistun sinuun niin täysin.
Kun kumppanista on alkanut tulla ikäviä piirteitä esiin, niin yleensä joku lähipiiristä on todennut, että tästä tuli outo vaikutelma. Eli jotain, mitä muut huomaavat mutta minä en.
Siksi en mene yhteenkään suhteeseen, ennenkuin olen käynyt terapiat läpi.
Itsellä on ollut päinvastoin, eli lähipiiri on ollut innoissaan näistä "hyvistä miehistä", ja ovat kehoittaneet unohtamaan epäilykseni, kun vaikuttaa niin kunnolliselta ja kivalta.
-sama
Eli sinulla on siis vaistot kertoneet, että jotain on oudosti.
Eli sitä kuuntelet jatkossa enemmän.
Itse olen ihmissuhteiden alussa niin sinisilmäinen, etten näe noita varoitusmerkkejä.
Mä olin myös nuorena aivan liian sinisilmäinen plus kelpuutin ihan kenet vaan joka osoitti kiinnostusta jopa silloinkin kun joku sisäinen ääni ymmärsi varoittaa että tästä se ei hyvä taatusti seuraa. Eikä seurannut. (lisään vielä, ettei noita kiinnostuneita miehiä siis koskaan ole jonoksi asti ollut)
Nykyisin olen sitten ilmeisesti jo liiankin kyyninen, koska nyt niitä varoitusmerkkejä tuntuu löytyvän kaikista enkä osaa erottaa mikä on oikeasti varoitusmerkki ja mikä vain väärää tulkintaani jolle ei pidä antaa mitään painoarvoa.
Ei olisi osannut arvatakaan nuorempana kuinka hirveän hankalaksi kaikki voikaan mennä.
varoitusmerkkejä tuntuu löytyvän kaikista
Jos päättää hakemalla hakea "punaisia lippuja" ihmisistä, niin niitä on helppo keksiä kaikista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ensin pitää hyväksyä se tosiasia, että itse tosiaan on se yhteinen nimittäjä.
Enkä siis tarkoita pahalla, samaistun sinuun niin täysin.
Kun kumppanista on alkanut tulla ikäviä piirteitä esiin, niin yleensä joku lähipiiristä on todennut, että tästä tuli outo vaikutelma. Eli jotain, mitä muut huomaavat mutta minä en.
Siksi en mene yhteenkään suhteeseen, ennenkuin olen käynyt terapiat läpi.
Itsellä on ollut päinvastoin, eli lähipiiri on ollut innoissaan näistä "hyvistä miehistä", ja ovat kehoittaneet unohtamaan epäilykseni, kun vaikuttaa niin kunnolliselta ja kivalta.
-sama
Eli sinulla on siis vaistot kertoneet, että jotain on oudosti.
Eli sitä kuuntelet jatkossa enemmän.
Itse olen ihmissuhteiden alussa niin sinisilmäinen, etten näe noita varoitusmerkkejä.
Mä olin myös nuorena aivan liian sinisilmäinen plus kelpuutin ihan kenet vaan joka osoitti kiinnostusta jopa silloinkin kun joku sisäinen ääni ymmärsi varoittaa että tästä se ei hyvä taatusti seuraa. Eikä seurannut. (lisään vielä, ettei noita kiinnostuneita miehiä siis koskaan ole jonoksi asti ollut)
Nykyisin olen sitten ilmeisesti jo liiankin kyyninen, koska nyt niitä varoitusmerkkejä tuntuu löytyvän kaikista enkä osaa erottaa mikä on oikeasti varoitusmerkki ja mikä vain väärää tulkintaani jolle ei pidä antaa mitään painoarvoa.
Ei olisi osannut arvatakaan nuorempana kuinka hirveän hankalaksi kaikki voikaan mennä.
Minulla on sama ongelma. En osaa tulkita, mikä on oikea varoitusmerki ja saattaa johtaa ongelmiin ja mikä on vain väärää tulkintaa tai normaalia. Kukaan kun ei ole täydellinen.
Minä voin sanoa, että niitä miehiä on ollut jonoksikin asti ja olen saanut valita. Olen vain tehnyt valinnat aivan pieleen, vaikka olen yrittänyt ottaa opiksi ja varonut aina edellisen suhteen antamia vinkkejä sudenkuopista.
Voi olla, etten enää uskalla ottaa riskiä ja altistaa itseäni suhteide tuomille ongelmille. Se on niin rankkaa, kun heittäytyy täysin mukaan ja sitten pettyy kovasti. Ei jaksa niitä sydänsuruja. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö kuka on on yhdistänyt kaikkia suhteitasi? Sinä.
Mieti ap sitä, sinä olet se joka on valinnut juuri nuo miehet.
Joillekin naisille pitäisi määrätä joku holhooja joka vähän katsoo perään millaisten miesten kanssa nämä sen suhteen aloittavat.
Ei ole noin yksinkertaista. Ihmiset on ihastumis-rakastumis -vaiheessa parhaimmillaan ja suhteessa toisiinsa samankaltaisimmillaan. Etsitään yhdistäviä tekijöitä ja halutaan vähintään alitajuisesti olla toisen toiveen mukaisia. Kokeillaan, mistä toinen syttyy ja mikä itseä hänessä sytyttää. Kum suhde kestää pitempään ja tulee tutummaksi, vanhat kiintymyssuhdemallit aktivoituvat vasta kunnolla. "Nalkutat siivouksesta ihan kuin mutsi." "Ja taas kritisoit ja väheksyt kuin isä aina." Alun huumassa ei vielä näy, millaisia ollaan, kun tulee isompia vastoinkäymisiä. Pakeneeko toinen vastuuta, osaako emotionaalisesti kypsällä tavalla kommunikoida jne. Osalle lasten saaminen kääntää vipua ja asetutaan ylimääräiseksi nihkeäksi teiniksi lasten jatkoksi. Siinä romantiikka kuolee äkkiä. Päihteiden käyttö voi lisääntyä. Paljon asioita, jotka paljastuvat vasta vuosien kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Tämän olen huomanut miesten keskuudessa. Todella moni eronnut keski-ikäinen mies haluaa ottaa vain rusinat pullasta. Nauttia satunnaisesta seksistä ja muuten hengailla omillaan. Ymmärrän sen kyllä. Itse voisin ryhtyä samanlaiseen elämäntyyliin. Seksi ja henkinen yhteys vaan olisi se, jota kaipaisin turvallisesta parisuhteesta. Seksi kun on mielestäni parempaa tutun kumppanin kanssa. Miehillä taitaa olla tämän asian kanssa helmpompaa ja he pystyvät paremmin vain mekaaniseen suoritukseen paineiden purkamiseksi. -ap
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan siitä ei ole haittaa, että jatkossa keskityt enemmän siihen mitä mies tekee kuin siihen mitä mies sanoo. Vastaako miehen teot puheita vai onko ne vaan sanoja.
Actions always prove why words mean nothing.
Tämä teen ehdottomasti. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muita en ala neuvomaan, mutta itse päätin toimia jatkossa niin että etenen paljon hitaammin kuin tähän asti. Tapana ei ole ollut hypätä samoihin lakanoihin ekoilla eikä tokillakaan treffeillä ennenkään, mutta silti liian usein kävi niin että tutustumisen myötä toiseen alkoi tuntea hurjaa fyysistä vetoa jonka sitten sotkin siihen oikeaan, aitoon ihastumiseen-rakastumiseen. Sitten juttu lätsähti kun tajusi, että eihän me olla sittenkään riittävästi samalla aaltopituudella eikä ole sitä oikeaa kemiaakaan vaan se oli vain himo ja halu, joka sai toisen vaikuttamaan tosi potentiaaliselta elämänkumppanilta kaikella tapaa.
Minä olen takuulla myös edennyt liian nopeasti. Sitten kun se palava rakkaus on syttynyt, on vaikea enää perääntyä vaikka jotain huonoja merkkejä huomaisikin. Tilanteen rauhoittaminen alkuunsa varmasti auttaa. Ei suinpäin mihinkään.-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan siitä ei ole haittaa, että jatkossa keskityt enemmän siihen mitä mies tekee kuin siihen mitä mies sanoo. Vastaako miehen teot puheita vai onko ne vaan sanoja.
Actions always prove why words mean nothing.
Tämä teen ehdottomasti. -ap
Eeei.
Hiliaisuus möllötys poies.
Puhetta ja ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Sinä et siis kaipaa naisesta kumppanuutta, läheistä tunnesuhdetta, merkityksellistä seksiä? Ok. Sitten parempi pysyä sinkkuna. Mutta sellainenkin joukko miehiä on olemassa - toki valtaosa heistä on jo sitoutuneesti parisuhteessaan.
Koita tutkia omia toimintamallejasi kriittisesti: minkä takia kerta toisensa jälkeen päädyt sellaisten miesten kanssa suhteeseen, jotka pettävät sinua?
Mikä näissä miehissä vetosi sinuun? Mistä sinä löysit näitä miehiä? Mitä yhteisiä piirteitä näillä miehillä oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ensin pitää hyväksyä se tosiasia, että itse tosiaan on se yhteinen nimittäjä.
Enkä siis tarkoita pahalla, samaistun sinuun niin täysin.
Kun kumppanista on alkanut tulla ikäviä piirteitä esiin, niin yleensä joku lähipiiristä on todennut, että tästä tuli outo vaikutelma. Eli jotain, mitä muut huomaavat mutta minä en.
Siksi en mene yhteenkään suhteeseen, ennenkuin olen käynyt terapiat läpi.
Itsellä on ollut päinvastoin, eli lähipiiri on ollut innoissaan näistä "hyvistä miehistä", ja ovat kehoittaneet unohtamaan epäilykseni, kun vaikuttaa niin kunnolliselta ja kivalta.
-sama
Eli sinulla on siis vaistot kertoneet, että jotain on oudosti.
Eli sitä kuuntelet jatkossa enemmän.
Itse olen ihmissuhteiden alussa niin sinisilmäinen, etten näe noita varoitusmerkkejä.
Saattaa olla. En vain silti tunnista vieläkään mitä ne varoitusmerkit olivat, oli vain epäilyttävä olo. Olisi mukava kuulla, jos joku tietäisi paremmin.
-sama
Se varmaan on just toi epäilyttävä olo ja sellainen kumma tunne toisen seurassa ja kun alkaa ajatella jotain vakavampaa / enempää kyseisen ihmisen kanssa. En kyllä tiedä varmaksi sanoa minäkään.
Mulla on tämä tilanne juuri tällä hetkellä päällä. En ole mustasukkaista tyyppiä, joten siitä ei johdu. Heitänkö siis hanskat tiskiin pelkän kumman tunteen takia, ilman että on mitään todisteita mistään, tuntuu aika hullulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee alkaa tutkimaan itseäni. Petänkö sitten jotenkin itse itseäni? Miten, miksi? Miten sen voisin selvittää? Miksi vedän puoleeni miehiä, jotka lankeavat samantien toisen naisen pauloihin eikä pysty hillitsemään itseään? Miksi ne miehet haluavat niin paljon huomioita muilta, etteivät tyydy vain omaan naiseen? Vaikka on seksiä, vaikka on läheisyyttä jne. Onko heillä niin huono itsetunto että sitä huomiota on haettava muualta kokoajan? Mistä tunnistan sen miehen, jolla on huono itsetunto? Aluksi nämä eivät ole tulleet ilmi minulle, tai läheisilleni jotka ovat mieheen tutustuneet.
Sitä on turha miettiä miksi ne miehet on olleet mitä on. Ainoastaan itseensä ihminen voi vaikuttaa. Sitä voi miettiä mitä yhteneväisyyksiä näissä pettäjä miehissä oli että voit olla varovaisempi jatkossa.
Totta kai sitäkin kannattaa miettiä millaisia nämä miehet ovat olleet ja miksi juuri se ihmistyyppi vetää ap puoleensa. Esim ap saattaa olla läheisriippa joka helposti rakastuu vahvalta vaikuttavaan narsistiin tai alkoholistiin, jota hoivata.
Väestöliiton tutkimuksessa 39% suomalaisista miehistä myönsi pettäneensä joskus. Oikea prosentti on luultavasti vielä suurempi kuin mitä ihmiset itse myöntävät. Eiköhän tohon joukkoon mahdu aika monenlaisia ihmistyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos laittaa takin naulaan ennen saunaan menoa niin on kunnon mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ensin pitää hyväksyä se tosiasia, että itse tosiaan on se yhteinen nimittäjä.
Enkä siis tarkoita pahalla, samaistun sinuun niin täysin.
Kun kumppanista on alkanut tulla ikäviä piirteitä esiin, niin yleensä joku lähipiiristä on todennut, että tästä tuli outo vaikutelma. Eli jotain, mitä muut huomaavat mutta minä en.
Siksi en mene yhteenkään suhteeseen, ennenkuin olen käynyt terapiat läpi.
Itsellä on ollut päinvastoin, eli lähipiiri on ollut innoissaan näistä "hyvistä miehistä", ja ovat kehoittaneet unohtamaan epäilykseni, kun vaikuttaa niin kunnolliselta ja kivalta.
-sama
Eli sinulla on siis vaistot kertoneet, että jotain on oudosti.
Eli sitä kuuntelet jatkossa enemmän.
Itse olen ihmissuhteiden alussa niin sinisilmäinen, etten näe noita varoitusmerkkejä.
Saattaa olla. En vain silti tunnista vieläkään mitä ne varoitusmerkit olivat, oli vain epäilyttävä olo. Olisi mukava kuulla, jos joku tietäisi paremmin.
-sama
Se varmaan on just toi epäilyttävä olo ja sellainen kumma tunne toisen seurassa ja kun alkaa ajatella jotain vakavampaa / enempää kyseisen ihmisen kanssa. En kyllä tiedä varmaksi sanoa minäkään.
Mulla on tämä tilanne juuri tällä hetkellä päällä. En ole mustasukkaista tyyppiä, joten siitä ei johdu. Heitänkö siis hanskat tiskiin pelkän kumman tunteen takia, ilman että on mitään todisteita mistään, tuntuu aika hullulta.
Koita tutkiskella, mistä se outo tunne tulee. Itselläni se on tullut esim. siitä, että toinen ei ole emotionaalisesti läsnä, vaikka osaakin käyttäytyä kuin "normaali" ihminen. Emotionaalisesti taustalla sitten tuhoavaa raivoa. Ihmisen seurassa voi olla fyysisesti ja puhua tämän kanssa ikään kuin normaalit ihmiset tapaamatta oikeasti sitä, kuka se ihminen on. Enkä noita haluakaan tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ne oikeasti kiltit miehet ovat niitä naisille näkymättömiä miehiä, jotka tekevät työnsä ja puuhaavat sen jälkeen omia harrastuksiaan. Voin sanoa, että ei ole tullut naisilta kutsua hirveästi mihinkään. Eikä ne omat aloitteetkaan ole hirveästi johtaneet mihinkään. Ja tiedän ja tunnen muitakin samanlaisia miehiä. Eikä se sinänsä niin paha juttu olekaan, sillä lähipiirissä ja lähipiirin ulkopuolellakin melkeinpä kaikki ne parisuhteeseen päässeetkin miehet aina eroavat naisistaan, yleensä monia kertoja, eli melkein kukaan mies ei kelpaa naisille suhteeseen pitkäksi aikaa. Tosi outoa on nykyaika. Isäni ja äitini ovat sentään olleet suhteessa jo semmoset 40 vuotta suunnilleen.
Eli siis sarjamurhaajalta vaikuttavat hyypiöt ovat niitä oikeasti kilttejä? Joku stalkkaava tuijottelija, joka soittelee nimettömiä puheluita mutta ei uskalla puhua, odottaa vain että nainen "kutsuu"? Mistä muuten tiedät että ne muut samanlaiset miehet olisivat hyviä kumppaneita, kun aika moni hissukalta vaikuttava voi olla täysi mulkku parisuhteessa?
Elikä oikeasti tarkoitat, että ne jotka eivät ole pitkiä, komeita ja suosittuja, ovat mielestäsi automaattisesti stalkkaavia hyypiöitä. Näinhän naiset oikeasti arvostelevat miehen, ulkonäön perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ne oikeasti kiltit miehet ovat niitä naisille näkymättömiä miehiä, jotka tekevät työnsä ja puuhaavat sen jälkeen omia harrastuksiaan. Voin sanoa, että ei ole tullut naisilta kutsua hirveästi mihinkään. Eikä ne omat aloitteetkaan ole hirveästi johtaneet mihinkään. Ja tiedän ja tunnen muitakin samanlaisia miehiä. Eikä se sinänsä niin paha juttu olekaan, sillä lähipiirissä ja lähipiirin ulkopuolellakin melkeinpä kaikki ne parisuhteeseen päässeetkin miehet aina eroavat naisistaan, yleensä monia kertoja, eli melkein kukaan mies ei kelpaa naisille suhteeseen pitkäksi aikaa. Tosi outoa on nykyaika. Isäni ja äitini ovat sentään olleet suhteessa jo semmoset 40 vuotta suunnilleen.
Eli siis sarjamurhaajalta vaikuttavat hyypiöt ovat niitä oikeasti kilttejä? Joku stalkkaava tuijottelija, joka soittelee nimettömiä puheluita mutta ei uskalla puhua, odottaa vain että nainen "kutsuu"? Mistä muuten tiedät että ne muut samanlaiset miehet olisivat hyviä kumppaneita, kun aika moni hissukalta vaikuttava voi olla täysi mulkku parisuhteessa?
Elikä oikeasti tarkoitat, että ne jotka eivät ole pitkiä, komeita ja suosittuja, ovat mielestäsi automaattisesti stalkkaavia hyypiöitä. Näinhän naiset oikeasti arvostelevat miehen, ulkonäön perusteella.
Ei kun päinvastoin, se käytös, ei ulkonäkö. Voi pitkä ja komeakin olla karmiva hiippari. Kaikki voivat vaikuttaa käytökseensä, oli pituus tai pärstä mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ne oikeasti kiltit miehet ovat niitä naisille näkymättömiä miehiä, jotka tekevät työnsä ja puuhaavat sen jälkeen omia harrastuksiaan. Voin sanoa, että ei ole tullut naisilta kutsua hirveästi mihinkään. Eikä ne omat aloitteetkaan ole hirveästi johtaneet mihinkään. Ja tiedän ja tunnen muitakin samanlaisia miehiä. Eikä se sinänsä niin paha juttu olekaan, sillä lähipiirissä ja lähipiirin ulkopuolellakin melkeinpä kaikki ne parisuhteeseen päässeetkin miehet aina eroavat naisistaan, yleensä monia kertoja, eli melkein kukaan mies ei kelpaa naisille suhteeseen pitkäksi aikaa. Tosi outoa on nykyaika. Isäni ja äitini ovat sentään olleet suhteessa jo semmoset 40 vuotta suunnilleen.
Eli siis sarjamurhaajalta vaikuttavat hyypiöt ovat niitä oikeasti kilttejä? Joku stalkkaava tuijottelija, joka soittelee nimettömiä puheluita mutta ei uskalla puhua, odottaa vain että nainen "kutsuu"? Mistä muuten tiedät että ne muut samanlaiset miehet olisivat hyviä kumppaneita, kun aika moni hissukalta vaikuttava voi olla täysi mulkku parisuhteessa?
Elikä oikeasti tarkoitat, että ne jotka eivät ole pitkiä, komeita ja suosittuja, ovat mielestäsi automaattisesti stalkkaavia hyypiöitä. Näinhän naiset oikeasti arvostelevat miehen, ulkonäön perusteella.
Ethän sä kertonut ulkonäöstäsi yhtään mitään, eikä sanonut kommentoijakaan? Eli kiltteys ei olekaan se syy miksi jäät paitsioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ne oikeasti kiltit miehet ovat niitä naisille näkymättömiä miehiä, jotka tekevät työnsä ja puuhaavat sen jälkeen omia harrastuksiaan. Voin sanoa, että ei ole tullut naisilta kutsua hirveästi mihinkään. Eikä ne omat aloitteetkaan ole hirveästi johtaneet mihinkään. Ja tiedän ja tunnen muitakin samanlaisia miehiä. Eikä se sinänsä niin paha juttu olekaan, sillä lähipiirissä ja lähipiirin ulkopuolellakin melkeinpä kaikki ne parisuhteeseen päässeetkin miehet aina eroavat naisistaan, yleensä monia kertoja, eli melkein kukaan mies ei kelpaa naisille suhteeseen pitkäksi aikaa. Tosi outoa on nykyaika. Isäni ja äitini ovat sentään olleet suhteessa jo semmoset 40 vuotta suunnilleen.
Eräs kiltiksi itseään tituleeraava mies on katkera, kun valitsin toisen. Hän ei pysty ymmärtämään, että valitsin ihmisen joka on huomaavainen ja huomioiva minua kohtaan, joka kutsui esimerkiksi ystäviensä seuraan kun tavattiin, toisin kuin tämä katkera mies, joka sattumalta törmätessä ensin esitti ettei olisi tuntevinaankaan, ja sitten feidasi nopeasti ja osoitti selkeästi että hänellä on parempaa tekemistä ja seuraa. Hänen mielestään minun olisi pitänyt tyyliin kutsua hänet sänkyyni, vain siksi että hän on "kiltti" eli sosiaalisesti törppö.
Muita en ala neuvomaan, mutta itse päätin toimia jatkossa niin että etenen paljon hitaammin kuin tähän asti. Tapana ei ole ollut hypätä samoihin lakanoihin ekoilla eikä tokillakaan treffeillä ennenkään, mutta silti liian usein kävi niin että tutustumisen myötä toiseen alkoi tuntea hurjaa fyysistä vetoa jonka sitten sotkin siihen oikeaan, aitoon ihastumiseen-rakastumiseen. Sitten juttu lätsähti kun tajusi, että eihän me olla sittenkään riittävästi samalla aaltopituudella eikä ole sitä oikeaa kemiaakaan vaan se oli vain himo ja halu, joka sai toisen vaikuttamaan tosi potentiaaliselta elämänkumppanilta kaikella tapaa.