Lue keskustelun säännöt.
Miten sen kunnollisen miehen löytää - mahdoton tehtävä
06.07.2026 |
Kaikki vinkit kehiin, miten ihmeessä löytää kunnollinen mies? Vai onko peli menetetty. Olen 40+, lapset jo teinejä/aikuisia. Olen normaali, keskiluokkainen ja ihan hyvin toimeentuleva. Harrastuksia on. Ulkonäkö ok, ei ylipainoa.
Kokemukset menneistä suhteista. JOKAINEN mies on pettänyt. Yleensä eksiensä kanssa, toisinaan löytäneet myös uusia seuralaisia. Yksi oli alkoholisti ja heitti minua kodistamme ulos, se liitto loppui siihen. Yhdessä suhteessa olin täysin yksin, eikä mies kommentoinut mihinkään mitään eikä ottanut mitään vastuutta yhteisestä kodista tms. Pari miestä eivät ole kyselleet minun asioita tai kuulumisia mitenkään.
Onko vaatimukseni aivan liian kohtuuttomia, jos toivoisin suhteelta sitä ettei mies karkaa ensimmäisen vikittelevän eksän tai muun naisen mukaan, keskustelisi ja ottaisi osaa keskusteluun ja yhteisten asioiden suunnitteluun, elämänhallinta olisi kunnossa ja olisi vaikka vähän huumoariakin. Alkon käyttökin tulisi olla hanskassa. Rikas ei tarvitse olla, mutta ei myöskään hölmöillyt raha-asioitaan. Plussa jos lapset olisi edes teini-iässä, ettei ihan pieniä, tai sitten ei lapsia ollenkaan. Ikähaitarina kelpaisi 35-55v ainakin. Ulkonäellä tai pituudella ei väliä.
Mahdoton tehtävä?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Jos joka vuosi tapahtuu 14000 eroa, eli 7000 miestä vapautuu markkinoille, niin eivät ne kaikki voi kaistapäisiä olla.
Voivat olla. Tottakai.
Todennäköisesti eivät ihan kaikki ole, mutta eihän hyvästä erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea löytää tasapainoista naista. Erosin 48 vuotiaana vaimoni lopettaessa seksin. Viisi vuotta etsin kumppania, mutta aika outoa ja urautunutta käytöstä koin naisilta. Mikään arjesta poikkeava ei sopinut kalenteriin. Luovutin ja päätin elää omillani, jos kohtalo ei puutu peliin. Osaava, älykäs, kiltti, urheilullinen ja kaikin puolin kookas mies vapaana...edelleen.
Mitä tarkoittaa "arjesta poikkeava"?
En halua suhdetta eli en ole löydettävissä.
Sinun pitää tarkistaa omaa miesmakua. Se auttoi itselläni, kun vähän tarkisti kriteereitä. Kaksi edellistä katseli muiden hameiden perään. Nykyinen on uskollista tyyppiä.
Kerron; älä etsi suomalaista, heissäkin on hyviä miehiä kyllä, mutta helpompaa maassa, jossa hyvät tavat on perusedellytys kaikille ja sosiaalusuus on normi. Olen asunut täällä briteissä jo yli 20vuotta, seurustelin mieheni kanssa vuoden ennenkuin muutin tänne.
Ihmiset ovat kohteliaita ja tietynlainen herrasmiesmäisyys omitaan jo syntyessä. Tämä on tietysti luokkayhteiskunta, jossa ylemmällä luokalla ehkä paremmat edellytykset tätä toteuttaa. Mieheni puolesta olemme jotain ylempää keskiluokkaa. Lapsia meillä on kolme, tai nuoria aikuisia nämä jo ovat, ainakin vanhemmat.
Toki täällä on varmasti myös incel- tyyppisiä nuoria, mutta toisaalta tämä luokkayhteiskunta suojaa näiltä, jokainen elää omassa viiteryhmässään.
Olin täällä siis vaihto- opiskelijana, palasin suomeen, mutta en tuntenut kuuluvani suomeen , en ehkä ollut koskaan tuntenutkaan kuuluvani. Palasin tänne ja perustimme perheen. En kadu yhtään!
Tämä on myös lapsiystävällisempi yhteiskunta. Suomessa monasti vedotaan sotatraumoihin, mutta olihan WW2 täälläkin, silti myönteisyys ja positiivisuus on ihan eri luokkaa. Suomessa oli niin ahdasta ja ankeutettua elämään suhtautuminen, luterilaista ja patriarkaalista. Olen ollut hyvin tyytyväinen elämäämme täällä. Toki tässä on ollut onnellisten sattumien summaa, että asiat näin menivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti hankala löytää sopivaa tuossa iässä. Hyvä mies, kuten minä, joka on ollut naimisissa 37 vuotta alle 60-vuotiaana, arvostaa menneisyyttä, yhdessä tehtyjä asioita ja lapsia enemmän kuin minkäänlaista "perstyrkkystä". Arvomaailmaltani olen konservatiivinen siinä mielessä, että pidän perhettä ja omaisuutta tärkeinä asioina elämässä. Kaverini ja ystäväni ovat myös hyvin samankaltaisia ja heillä myös pitkä avioliitto. Hyväksyn muunlaiset näkökulmat, mutta en voisi ikinä kuvitella ryhtyväni edes kaveeraamaan vasemmistolaisen arvomaailman omaavan ihmisen kanssa, oli kyse miehestä tai naisesta. Joten jos vinkkiä haluat, niin kannattaa hakeutua hieman konservatiivisempien ihmisten seuraan ja muistaa se, että vaikka henkilö olisi tapaamishetkellä aivan ihana, hänestä voi tulla täysin paska ja toisinpäin.
Kuulostat hirveältä ihmiseltä.
Ota myös huomioon että olet heinäkuisena kesäiltana Vauva AV:llä ennen kuin kehut itseäsi enempää.
Vierailija kirjoitti:
Mistä löytäisi normaalipainoisen ok-nököisen ja täyspäisen 50+ miehen yksiavioiseen seksisuhteeseen niin, ettei tarvitse pelätä tauteja, muttei muuteta yhteen ja tapaillaan, kun sopii?
Menin naimisiin yhden pinnallisen miehen kanssa, jpka alkoi haukkua mimua rumaksi. Kun erosin, hän kiinnostui uudestaan ja aloimme seksisuhteeseen ja ajattelin, että sillä lailla voisimmekin jatkaa hyvin. Mutta ei kauan kestänyt, kun mies alkoi taas vihjailla minulle laihduttamisesta ja kuntoilusta ja alkoi antaa jumppavinkkejä, eli en edelleenkään kelpaa hänelle.
Olisi ihana tavata sellainen mies, jolla naisen kiinnostus seksiin kompensoisi sitä, ettei enää 50+ ikäisenä näytä missiltä. Onko sellaisia miehiä olemassakaan? On tullut kuva, että he valitsevat mieluummin vaikka frigidin missin, kuin ikäistään naista.
Mitä se naisen kiinnostus seksiin kompensoi, jos miestä ei niin kiinnostelekaan varttuneemmat rouvat?
Kaikki meistä vanhenee, ei siitä mihinkään pääse. Fyysisesltä muodoltaan osa hitaammin, osa nopeammin. Paljon riippuu geeneistä ja jonkinverran itsestä.
Iän myötä etenkin kyllä se fyysisestä kunnosta huolehtiminen alkaa maksamaan osinkoa. Ihon haurastuessa ja sidekudoksen venyessä, akviitisesti urheilevat alkavat erottumaan visuaalisesti yhä enemmän ja enemmän. Löysä iho näyttää ryppyisemmältä, läski velloo enemään kuin nuorempana ja vastaavasti lihaksettomuus näyttäytyy ryppynahkana luiden päällä. Ei kovin halua herättävää miehessä, tai naisessa.
Jos haluaa elää ns. kuin sika pellossa, kannattaa hyväksyä sama myös kumppaniltaan. Joku pyylevä ja hieman epäsiisti karvakasa varmaankin löytyy helpolla. Jos siitä sitten itse syttyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joka vuosi tapahtuu 14000 eroa, eli 7000 miestä vapautuu markkinoille, niin eivät ne kaikki voi kaistapäisiä olla.
Vain puolet eroavistako siis on heteropareja?
Vai onko tämä taas jotain korkeampaa AV-matematiikkaa...
Olin eron jälkeen (yli 25 v yhteiselo) noin 6 kuukautta itse valitusti tavoittamattomissa. Heinäkuussa 2024 kävin ekan kerran diskossa eron jälkeen ja syyskuussa aloitin sosiaalisen harrastuksen (lavatanssien alkeiskurssi). Joulukuussa -24 oli lyhyeksi jäänyt diskossa alkanut suhde ja kesäkuussa -25 aloitin seurustelun tanssikurssilla tapaamani kanssa.
Minut (alussa 58v) olisi siis tuon noin vuoden aikana voinut löytää Storyvillestä lauantai-iltaisin, tanssikursseilta tai maaliskuusta -25 alkaen Ruusulinnan tai Pavin lavatansseista. Täyspäisyydestäni en sano mitään.
Suosittelisin ap:lle jonkun (ehkä miesvaltaisen) sosiaalisten harrastusten aloittamista ja sitä kautta hiljakseen tutustumista. Mitä useampaan tutustut sitä todennäköisemmin löydät kelvollisen miehen.
M60+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea löytää tasapainoista naista. Erosin 48 vuotiaana vaimoni lopettaessa seksin. Viisi vuotta etsin kumppania, mutta aika outoa ja urautunutta käytöstä koin naisilta. Mikään arjesta poikkeava ei sopinut kalenteriin. Luovutin ja päätin elää omillani, jos kohtalo ei puutu peliin. Osaava, älykäs, kiltti, urheilullinen ja kaikin puolin kookas mies vapaana...edelleen.
Mitä tarkoittaa "arjesta poikkeava"?
Olen eri mutta arvaisin että hänellä aikaa ei ollut kuin työlle, liikunnalle yksin tai miesporukassa ja ehkä sukulaisten/kavereiden tapaamiselle pari kertaa vuodessa. Sitä arki monelle on. Kalenteriin pitäisi saada mahtumaan sellaisia aktiviteetteja joissa on edes teoreettinen mahdollisuus kohdata mielenkiintoisia ihmisiä. Ilman kohtaamisia todennäköisyys uuden kumppanin löytämiseen on aika lähellä nollaa.
M60+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Kun alettiin seurustelemaan miesystäväni kanssa, lapset asuivat viikko viikko minulla on ex miehellä toisen viikon.
Käytännössä näimme joka 2 viikonloppu.
En ole ikinä kertonut hänelle älä mene. Itse, kun lähti poikien reissulle, tarkisti ovatko silloin lapset minulla, ei halunnut nähdä kerran 4 viikossa.
Olemme yhdistäneet ystävämme ja käymme lähes joka viikonloppu joidenkin kanssa syömässä ja yleensäkin ulkona.Keväällä puoliso teki pitkää päivää.
Voitiin sopia ollaan viikonloppu kotona ta lähdetään keskustaan klo 15.
Voin lähteä aamulla puhatöihin kasvimaalle ja hän voi nukkua univelat pois.
Olimme juuri kk Japanissa. Hoidin lähes kaikki varaukset, suunnittelut. Puoliso arvostiTe olette yhdistäneet ystävänne?
Eikö se ole niiden ystävien oma päätös alkaa löytämään toisistaan seuraa myös, vai mitä ihmettä tuo tarkoittaa... Onko olemassa myös vaihtoehto kieltää kumpaisenkin puolen vanhoja ystäviä ystävystymästä toistensa kanssa?
Tuossa kuvaamassasi olisi omalta kannalta ongelmana esimerkiksi tuo "sovitaan, että viikonloppuna..". Entäs, jos viikonlopuksi keli muuttuukin hyväksi ja hotsittaa tehdä jotain ihan muuta? "Sori, emmä voi lähteä, kun sovittiin kotimussuttelusta...".
Myös kuukauden reissu kahdestaan kuullostaisi itselle aikamoiselta resurssisyöpöltä. Lomapäiviä palaisi ja vasta voisi jäädä piippuun. Ellei sitten omalla kohdalla löytyisi naista, joka rakastaa painaa kuukauden puuteria Japanissa helmikuussa kaiken valoisan ajan, everyday, allday. Sitten olisin mukana. Mutta haluaisin varmaan osan "kundeista" matkaan kuitenkin, koska...no, ei se kuitenkaan jaksaisi, tai uskaltaisi mennä kaikkialla. Kuukauden reissu söisi valtaosan vuoden lomista - millä ajalla ne muut sitten hoitaisi...
-M39, eronnut, eikä takaisin koukkuun enää mene
Haluaisit kundit mukaan, miksi? Vähän ohis, mutta oikeastiko jotkut aikuiset ovat niin kiinni kavereissaan, että kaikki matkatkin pitäisi tehdä kavereiden kanssa? Itse tunnistan tuon ilmiön nuoruudesta, mutta en tunne enää nyt aikuisiällä ketään, kenelle kaverit ovat noin tärkeitä, ja joilla on kavereihin noin tiivis suhde. Kyllähän moni reissaa ystävänkin kanssa, mutta ei kenelläkään ole sellaista, että mitään matkaa tai muitakaan asioita ei voisi tehdä ilman kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minä olen viime vuosien aikana käynyt treffeillä 63 miehen kanssa. Näistä miehistä 2/3 antoi minulle pakit joko heti ensitreffien jälkeen tai viimeistään parin kuukauden tapailun jälkeen. Vain neljä lyhyttä tapailusuhdetta muodostunut. ELi tuntuu siltä, että suurin osa miehistä on tosi nirsoja eivätkä he ymmärrä, millaiset heidän omat resurssinsa on saada se kaikista halutuin nainen.
Löysitkö oikeasti 63 omasta mielestäsi kiinnostavaa miestä, vai miten päädyit noin monen kanssa treffeille? Olen itse kolme kertaa elämässäni kokeillut deittisovelluksia, mutta en niiden kolmen kerran aikana swaipannut oikealle edes yhteensä noin monta miestä! Treffeillä olen viime vuosien aikana käynyt 8 miehen kanssa. Näistä muodostui yksi tapailusuhde, yksi suhde ja yhden kanssa tapailin muutaman kerran ja yhden kanssa näin pari kertaa. En usko, että edes koko elömäni aikana tulen yhteensä kohtaamaan 63 kiinnostavaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneena miehenä, joka kai suunnilleen vastaa kriteereihisikin: Miksi minä alkaisin parisuhteeseen?
Erosin vuosi sitten ja olen nauttinut ihan pirusti kaikesta omasta ajasta ja vapaasta päätösvallasta.
Kaveri- ja laajemmassa tuttavaporukassa muutamia on samassa tilanteessa. Meno on hauskaa kuin joskus nuorena miehenä: käymme muutamia harrastereissuja (laskettelu, golf, pyöräily, metsästysreissu) vuoteen vaihtelevilla porukoilla, ilman tarvetta sovitella ja keskustella näistä kenenkään kanssa.
En kaipaa minkäänlaisia parisuhdeiltoja sohvalla. Nyt saan katsoa vapaasti urheilua, kun huvittaa. Ottaa muutaman oluen rauhassa ja katsao vaikka yömatsit MM-kisoissa, nukkua aamulla puolillepäivin, ja lähteä touhuamaan omia juttuja.
Mitä lisäarvoa parisuhde, vs. ne "pari suhdetta", toisi tähän kuvioon Minulle? Ei yhtään mitään.
Ne "jännäukot", jotka kaipaavat sitä äitihahmoa elämästä selviytyäkseen, on sitten ne, jotka samantien yrittävät löytää seuraavan naisen, jonka kyljessä loisia. Sen takia ne korostuvat naisten kokemuksissakin.
Jos et kaipaa parisuhdetta, sitten se ei ole sinun juttusi nyt. Ei tässä ketjussa varmasti pointtina olekaan, että kaikkien miesten pitäisi haluta suhdetta. Sehän on vain fiksua, että et etsi etkä ryhdy suhteeseen, jos et kerran sellaista kaipaa.
Itselläni vähän sama, paitsi että olen nainen. En kaipaa yhtään parisuhdetta, vaan nautin elämästä itsekseni. Tosin omalla kohdallani on kuitenkin niin, että jos kohtaan oikeanlaisen ihmisen, olen silloin valmis suhteeseen. Jos ihastun ja rakastun, kyllä se parisuhde silloin alkaa kiinnostaa. Mutta nyt kun sellaista ihmistä ei ole näköpiirissä, en mitään suhdetta kaipaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä että rimasi on aivan liian alhaalla jos otat kaiken maailman verkkopaitaiset kaljaranet sinne nurkkiin pyörimään. Kyllä sen kohtuuttoman alkonkäytön huomaa jo aika varhaisessa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan erittäin hyvää tuuria mm.löytää loppuelämän kestävä liitto,hyvä mies tai nainen. Tunnen hyviä tyyppejä,jotka silti joutuvat elämään sinkkuna. Vika: kemiat ei vaan ole kohdanneet,ei vaan ole sopiva tyyppi sattunut vastaan. Ei se aina ole ihmisessä vika.
Niin, en tiedä, onko kysymys tuurista tai kohtalosta. Molemmat kuulostavat yhtä sattumanvaraisilta ja järjettömiltä, siis ei voi järjellä perustella. Järjellä taas voi perustella kariutuneet ja "epätoivoiset" (lue: jo alkujaan mahdottomat) parisuhteet, jossa molemmat osapuolet ovat omalla tavallaan eksyksissä ja itsetuntemus kadoksissa. Näihin sisältyvät diagnosoimattomat persoonallisuushäiriöt, lapsena traumatisoituneet ja (maskaavat) neurokirjon ihmiset, joista harvoilla on diagnoosia ja siten ei itsekään ymmärretä, miksi kaikki on niin vaikeaa, normaali elämä mahdotonta. Suhteessa sitten vaaditaan, uhraudutaan, riidellään ja syytellään, kuormitutaan.
Minulla on veli ja sisko. Molemmat edelleen avioliitossa, vieläpä ensimmäisen eli ainoan tyttö- ja poikaystävänsä kanssa. Minä olen sinkku, taas. En jaksa edes muistella montako parisuhdeviritelmää elämässäni on ollut. Olen väsynyt edes yrittämään enää. Onneksi minulla on nyt diagnoosi, joka selittää kehnon ja kummallisen suhdehistoriani. Se ei silti selitä, miksi en koskaan tavannut ihmistä, joka olisi sopinut kumppanikseni. Monenlaiset ihmiset ovat pitkässä parisuhteessa, kun oikea vastinpari on löytynyt. En näe miksi minä en voisi olla. Tuuri, kohtalo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee alkaa tutkimaan itseäni. Petänkö sitten jotenkin itse itseäni? Miten, miksi? Miten sen voisin selvittää? Miksi vedän puoleeni miehiä, jotka lankeavat samantien toisen naisen pauloihin eikä pysty hillitsemään itseään? Miksi ne miehet haluavat niin paljon huomioita muilta, etteivät tyydy vain omaan naiseen? Vaikka on seksiä, vaikka on läheisyyttä jne. Onko heillä niin huono itsetunto että sitä huomiota on haettava muualta kokoajan? Mistä tunnistan sen miehen, jolla on huono itsetunto? Aluksi nämä eivät ole tulleet ilmi minulle, tai läheisilleni jotka ovat mieheen tutustuneet.
Tutki itseäsi, älä mieti, millaisia miehet ovat, vaan millainen sinä itse olet. Tässä muutamia pohdittavia asioita:
- Mihin tarpeeseen otit kyseisen miehen? Vastaus ei ole, että rakastuit, vaan taustalla on isompi tarve.
Esim. Pelko, ja otiti miehen turvaksi. Tai häpeä, ja otit tyylikkään miehen nostamaan omaa itsetuntoasi.
- Me myös toistamme lapsuudessa opittua kaavaa. Ehkä mies tuntui tutulta, eli samanlaiselta kuin oma vanhempi oli tai mies luo samanlaisen ilmapiirin kuin kotona. Millainen kotiolosi siis olivat, entä vanhempiesi välinen suhde?- miten itse suhtaudut uskollisuuteen: oletko itse itsellesi luotettava, missä tilanteissa sinä ajattelet, että toisen luottamus on petettävissä?
- kuinka arvokkaaksi koet itsesi? Oletko tärkeä ihminen?
Olen eri, mutta tunnut kuvittelevan, että kaikkien kumppanivalintoja ohjaa jokin ongelma tai trauma. Ei mene näin. Moni pariutuu ihan vaan sellaisen kanssa, jonka kanssa viihtyy, on samalla aaltopituudella ja johon tuntee vetoa, eikä se pohjalla vaikuttava tarve ole sen kummempi uin läheisyydentarve, seksuaalisuus, kumppanuuden kaipuu.
Minusta olet 20 vuotta myöhässä. Parikymppisenä ihmiset tuppaavat kumppaninsa löytämään. Kunnolliset pysyvät varattuina läpi elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet 20 vuotta myöhässä. Parikymppisenä ihmiset tuppaavat kumppaninsa löytämään. Kunnolliset pysyvät varattuina läpi elämänsä.
Itse asiassa 20-vuotiaana aloitetuista suhteista valtaosa vielä purkautuu. Pysyvämpiä suhteita muodostuu enemmän vasta 25+ ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet 20 vuotta myöhässä. Parikymppisenä ihmiset tuppaavat kumppaninsa löytämään. Kunnolliset pysyvät varattuina läpi elämänsä.
Ihmiset muuttuvat ajan kuluessa ja siksi eroja tulee ihmisten kunnollisuudesta huolimatta.
M60+
Olen kunnollinen mies 50v. En juo viinaa, en käy baareissa. Velkaa ei ole euroakaan, tulen toimeen, kalu seisoo, en tupakoi, eksistä en tiedä mitään missä ne on. Harrastan kalastusta..