Ihmiset eivät kuluta koska sijoittaminen yleistyy.

En minä ainakaan työssäkäyvänä jaksa/ehdi arjessa kuluttaa kuin aivan välttämättömään. Niin montaa viikkoa vuodessa ei ole edes lomaa, että ehtisi kaiken säästyneen rahan kuluttamaan pois. Vapaa-ajalla nautin enemmän edullisesta liikunnasta ja luonnossa liikkumisesta kuin jostain ostoskeskuksessa pyörimisestä tai ylihintaisella kampaajalla tai ravintolassa istumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole toisiaan poissulkevia 

Kuinka niin ei ole? Jos laitat palkasta joka kuukausi vaikka 500e sijoituksiin niin eikö se 500e ole silloin kulutuksesta pois?

Oletuksesi on, että niitä sijoitettuja rahoja ei kuluteta koskaan?

Ei niitä käytännössä kulutetakaan. Sijoittaminen kasvattaa ihmisestä sellaisen nuukajussin, että kaikki liikenevä laitetaan poikimaan ja siitä tulee elämän sisältö. Tietysti jälkipolvet polttavat perintönsä hyvinkin nopeasti, mutta se on tässä tilanteessa vasta kymmenien vuosien päästä. Tunnen paljonkin sijoittajia ja kaikilla on tämä sama piirre. Kertyneestä pääomasta ei luovuta. Minullakin on se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitää olla hyvä eli sellaista 5000e-10 000e kuukaudessa jotta voi sijoittaa,kuluttaa rahaa ja perustaa perheen.

Nyt tienaan sen 3400e kuukaudessa ja elän erittäin nuukasti koska kaikki ylimääräinen menee amerikan pörssiin. Lapsia en tee koska ei ole varaa ja orjatyöt lopetan heti kun saan sijoituksista 20 000e/v osinkoja. 

M31

Ja sitten kun ehkä joskus saavutat tuon tavoitteesi huomaat olevasikin vanha ja sairas ja siinä nuukaillessa meni elämän hyvät vuodet ohi.

Elämässä pitää olla tavotteita ja unelmia pitää saavuttaa. Minun unelma ja saavutus on vaurastua sekä saavuttaa taloudellinen omavaraisuus jottei tarvitse käydä orjatöissä enää. Jokainen meistä vanhenee ja toivottavasti myös sinulla on tavotteita elämässäsi :) 

M31

No en mä tonnin kuukausituloilla kovin vaurasta elämää näe kenenkään viettävän, sinunkaan. Mutta kullakin unelmansa, jos tuo on sinun niin ei se tietenkään keltään muulta ole pois. Kannattaa vaan muistaa elää myös siinä välissä kun unelmaa tavoittelee. Kaikki eivät vanhene, kyllä se saattaa elämä loppua nuorenakin.

Varaurasta? Mistä kumpuaa ajatus että sen elämän pitäisi olla jotenkin vaurasta? Itselleni riittää ihan kyllin hyvä elämä, jossa on se suoja, vaatteet ja ruoka. Sisältö on raameja tärkeämpää. 

Totta. Mun vanhemmat olivat molemmat tosi köyhistä perheistä lähtöisiin. Äitini vanhemmilla ei ollut varaa maksaa yhdellekään neljästä lapsestaan edes oppikoulua, vaikka äitini oli matemaattisesti erittäin lahjakas. Isäni vanhemmilla oli kuudesta lapsestaan varaa maksaa vain yhdelle oppikoulu ja se sattui olemaan mun isäni. Kun vanhempani aikoinaan tapasivat ja 1952 muuttivat Helsinkiin, koska isä oli päässyt Otaniemeen teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan, heillä oli koko omaisuus vain yhdessä matkalaukussa. Jos he olisivat eläneet tavalla, jossa kaikki raha, mitä tulee, pistetään kuukaudessa haisemaan, eivät he olisi koskaan voineet ostaa edes omistusasuntoa. 

On toki totta, että jotkut kuolevat jo nuorena. Mutta jos ei itse päätä päiviensä määrää vähemmäksi kuin mitä kohtalo päättää, niin saattaa elää jopa yli 100-vuotiaaksi. Ja mikä kenellekin sitten yleensäkään on "vaurasta"? Onko se uusin Tesla pihassa ja autolainaa niin paljon, ettei ole varaa oikein edes hammaslääkäriin?  Mulla tossa pari kuukautta sitten kipeytyi taas sorminivelet - nivelreuma kun on ollut jo yli 30 vuotta - niin paljon, että ihan kotityötkin oli aika tuskallista. Olisin toki voinut ottaa yhteyttä terveyskeskukseen. Koska sorminivelten kipeytymiseen ei kuole, niin ehkä olisin saanut ajan jonnekin 3 kuukauden päähän. Siellä olisi sitten tk-lääkäri laittanut lähetteen HUS:iin reumapolille ja jos oikein hyvä mäihä olisi känyt, noin 3 kuukautta myöhemmin olisin päässyt vastaanotollekin.  Mutta koska mulla oli säästöjä, varasin vaan netin kautta seuraavalle päivälle ajan Terveystaloon reumalääkärille. Kortisonipiikit niveliin ja homma sillä selvä. Ei tarvinnut kärvistellä kenties jopa puolta vuotta. 

Pitäisi keksiä jotain mihin kuluttaisi. Krääsää ei tarvitse ja elämykset ovat ilmaisia. Voisihan sitä tietysti ostaa huolta ja murhetta, mutta niistä mieluummin hankkiutuu eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole toisiaan poissulkevia 

Kuinka niin ei ole? Jos laitat palkasta joka kuukausi vaikka 500e sijoituksiin niin eikö se 500e ole silloin kulutuksesta pois?

Oletuksesi on, että niitä sijoitettuja rahoja ei kuluteta koskaan?

Ei niitä käytännössä kulutetakaan. Sijoittaminen kasvattaa ihmisestä sellaisen nuukajussin, että kaikki liikenevä laitetaan poikimaan ja siitä tulee elämän sisältö. Tietysti jälkipolvet polttavat perintönsä hyvinkin nopeasti, mutta se on tässä tilanteessa vasta kymmenien vuosien päästä. Tunnen paljonkin sijoittajia ja kaikilla on tämä sama piirre. Kertyneestä pääomasta ei luovuta. Minullakin on se.

Mieluummin silti se, kuin katuojaan yleistuella potkittuna kituminen suomen sääoloissa. Katsos kun niitä vaihtoehtoja ei nykyisin enää tavalliselle ihmiselle juuri anneta. Se normaali elämä missä yhteiskunnassa organisoitiin työttömyysvakuutuksella suoja tilapäisesti kohdalle osuvan työttömyyden sattuessa ja tuettiin työpaikan saamisessa ja tarvittaessa sitten tutkintoon johtavassa kouluttautumisessa niin sitä ei enää ole. Vain kiusaamista ja potkimista helposti ja nopeasti leikkautuvin minituin ja opiskelu estetty käytännössä sanktioimalla se henkeä uhkaavin seurauksin kun jos menetät suomessa asunnon talvella se voi olla äkkiä jopa häädön jälkeen henki pois eikä sieltä maailmasta ainakaan enää nousta terveenä elävien kirjoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole toisiaan poissulkevia 

Kuinka niin ei ole? Jos laitat palkasta joka kuukausi vaikka 500e sijoituksiin niin eikö se 500e ole silloin kulutuksesta pois?

Kulutuksen kohteet vaihtuu. Toki sijoittajat ovat tarkempia rahankäytössään noin yleensä. Ei osteta turhaa eikä roskaa. Mutta rahaa käytetään eri tavoin palveluihin, kestävämpiin tuotteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole toisiaan poissulkevia 

Kuinka niin ei ole? Jos laitat palkasta joka kuukausi vaikka 500e sijoituksiin niin eikö se 500e ole silloin kulutuksesta pois?

Oletuksesi on, että niitä sijoitettuja rahoja ei kuluteta koskaan?

Ei niitä käytännössä kulutetakaan. Sijoittaminen kasvattaa ihmisestä sellaisen nuukajussin, että kaikki liikenevä laitetaan poikimaan ja siitä tulee elämän sisältö. Tietysti jälkipolvet polttavat perintönsä hyvinkin nopeasti, mutta se on tässä tilanteessa vasta kymmenien vuosien päästä. Tunnen paljonkin sijoittajia ja kaikilla on tämä sama piirre. Kertyneestä pääomasta ei luovuta. Minullakin on se.

Ei kaikki jälkipolvet polta perintöään nopeasti. Niitä nuukailijoita voi olla jälkipolvissakin. Mun äidilläni oli muun omaisuutensa lisäksi joku mikä lie säästöhenkivakuutus, jossa edunsaajina oli lapsenlapset. Lapsenlapsia oli kaikkiaan 4 ja jokainen sai vähän yli 50 000 €. Yksi lapsenlapsista pisti koko summan haisemaan jo kuukaudessa. Kaksi lapsenlapsista teki kyllä jonkin verran hankintoja, mutta laittoivat lopun rahan säästöön. Ja se neljäs sijoitti koko summan. Tuo neljäs on mun poikani ja se on kyllä ollut lapsesta lähtien yks Roope Ankka. Jos sai lapsena vaikka 20e setelin synttärilahjaksi, niin siinä missä moni muu olisi käynyt ostamassa edes osalla rahasta karkkia, tämä laittoi setelin kirjekuoreen ja kirjekuoren takaisin lipastonlaatikkoon. 

Sijoittaminen toki saattaa kasvattaa ihmisestä nuukajussin, mutta sekin saattaa kasvattaa, että yks kaks oletkin rahaton, asunnoton ja työtön.  Et halua kokea sitä koskaan enää, koska tiedät, mitä se on. Ja kun alat taas  saada elämäsi kuntoon, et haluakaan humpata kaikkia rahojasi minne sattuu. Mä tiedän, millaista on 19-vuotiaana nukkua yönsä puistonpenkillä. Omilla lapsillani oli aina matalampi elintaso kuin mihin mulla olisi todellisuudessa ollut varaa, jos olisin pistänyt vaan surutta rahaa haisemaan. Muistan muuten, kun aikoinaan kävin eri pankeissa kyselemässä asuntolainaa. Yksi pankeista olisi myöntänyt mulle omasta mielestäni ihan älyttömän summan. Olisin voinut ostaa asunnon Helsingistä tai Espoosta. Mutta ei mulla olisi sen lainan kanssa jäänyt sitten oikein mitään säästöön eikä varsinkaan yhtäkään euroa sijoituksiin. Olisihan se ollut tottakai coolimpaa asua Helsingissä tai edes Espoossa kuin täällä Vantaalla, mutta halusin yksinhuoltajaäitinäkin pystyä asuntolainan maksamisen lisäksi myös säästämään ja sijoittamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasemmistohallitus opetti ihmisille, että ilman palveluitakin voi elää. Ei tarvitse käyttää rahaa kahviloihin tai kampaajiin, kun voi möllöttää kotona.

suomalaisiin iskostettiin kautta aikain kummallinen ajatus siitä, että sijoittaminen ei kannata. toisin ajatellaan esim Ruotsissa, joissa nimenomaan vasemmisto kannustaa ihmisiä sijoittamaan. siksi suomalaisten ja ruotsalaisten kotitalouksien varallisuudessa on suuri ero. 

Suomem vasemmiston käsittåmätön tavoite on pitää mahdollisimman moni ihminen köyhänä.

Silti oikeiston valtakauden aikana köyhyys on lisääntynyt rajusti. Samoin kodittomuus.

Suomessa ei ole oikeistoa. Todellinen oikeisto ärähtäisi välittömästi ja huomauttaisi, että Suomessa sekä tulo- että varallisuuserot ovat mikroskooppisen pienet. Ja siitä, että Suomessa ei edes rikkaat ole rikkaita. Suomen rikkaimman prosentin keskimääräinen varallisuus on 1,7 miljoonaa.

Missä tämä tilasto on? Kiinnostaa. Minusta Suomen rikkainta prosenttia ei ole julkaistu enää vähään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole toisiaan poissulkevia 

Kuinka niin ei ole? Jos laitat palkasta joka kuukausi vaikka 500e sijoituksiin niin eikö se 500e ole silloin kulutuksesta pois?

Oletuksesi on, että niitä sijoitettuja rahoja ei kuluteta koskaan?

Ei niitä käytännössä kulutetakaan. Sijoittaminen kasvattaa ihmisestä sellaisen nuukajussin, että kaikki liikenevä laitetaan poikimaan ja siitä tulee elämän sisältö. Tietysti jälkipolvet polttavat perintönsä hyvinkin nopeasti, mutta se on tässä tilanteessa vasta kymmenien vuosien päästä. Tunnen paljonkin sijoittajia ja kaikilla on tämä sama piirre. Kertyneestä pääomasta ei luovuta. Minullakin on se.

Tuo on semmoinen läpi yhteiskunnan kulkeva virheajatus, että se sijoitettu raha pitäisi itsessään joskus kuluttaa pois. Idea on kuluttaa tuottoja, ei itse pääomaa. Silloin raha ei lopu koskaan ja sitä jää perinnöksikin ja sillä samalla rahalla turvataan vielä lapsenlastenkin elämä.

Ihan fiksutkin ihmiset usein räknäilevät, kuinka pitkäksi aikaa miljoona euroa riittää, jos käyttää kaksi tonnia kuussa. No se riittää ikuisesti, vaikka käyttäisi joka vuosi inflaation verran enemmän. Se ei ole jakolaskua vaan kertolaskua, kunhan potti on kerran kerätty.

Tämä houkuttaa sijoittajia ja sama ilmiö alkaa kohta turvata eläkkeetkin, kun eläkerahastot ovat pikku hiljaa karttuneet niin, että niiden tuotoilla voi jo rahoittaa kasvavan osan eläkkeistä.

Meillä vanhemmat lapset (mun ja miehen lapset edellisistä liitoista) ovat jo aikuisia ja he sijoittavat. On myös todella yleistä heidän kaveripiirissä. Kulutus näillä nuorilla aikuisilla on todella vähäistä ja yrittävät keksiä edullisia ratkaisuja asiaan kuin asiaan. Kyllä näitä nuoria mietityttää tulevaisuus miten epävarmaa se on joten on hyvä kerätä varallisuutta kun ei tiedä miltä tulevaisuus näyttää. 

Meillä miehen kanssa on vielä 3 alaikäistä kotona, mutta taloudellinen tilanteemme on hyvä. Sijoituksiin menee kyllä osa rahoista, mutta enemmän näin vanhemmiten on alkanut nauttimaan elämästä sillä se on melko rajallinen. Toki voisimme miehen kanssa elää osinko/vuokratuloilla, mutta siinä missä nuorempi sukupolvi säästää ja pihistelee niin me miehen kanssa nautimme elämästä, elämyksistä ja kokemuksista. Emme niinkään ostele fyysistä tavaraa itsellemme kun sitä jo on, nytkin olemme viikonloppureissulla hotellissa ja nautimme konserteista ja hyvistä ravintoloista. Lapsille tietenkin pitää ostaa sitä fyysistä tavaraa ja vaatetta yms luonnolisesti heidän kasvunsa ja kehityksensä mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasemmistohallitus opetti ihmisille, että ilman palveluitakin voi elää. Ei tarvitse käyttää rahaa kahviloihin tai kampaajiin, kun voi möllöttää kotona.

suomalaisiin iskostettiin kautta aikain kummallinen ajatus siitä, että sijoittaminen ei kannata. toisin ajatellaan esim Ruotsissa, joissa nimenomaan vasemmisto kannustaa ihmisiä sijoittamaan. siksi suomalaisten ja ruotsalaisten kotitalouksien varallisuudessa on suuri ero. 

Suomem vasemmiston käsittåmätön tavoite on pitää mahdollisimman moni ihminen köyhänä.

Silti oikeiston valtakauden aikana köyhyys on lisääntynyt rajusti. Samoin kodittomuus.

Suomessa ei ole oikeistoa. Todellinen oikeisto ärähtäisi välittömästi ja huomauttaisi, että Suomessa sekä tulo- että varallisuuserot ovat mikroskooppisen pienet. Ja siitä, että Suomessa ei edes rikkaat ole rikkaita. Suomen rikkaimman prosentin keskimääräinen varallisuus on 1,7 miljoonaa.

Suomessa on oikeisto ja äärioikeisto hallituksessa, ja molemmat puolueet juhlivat viime eduskuntavaalien jälkeen miten "oikeisto voitti", joten ne ovat eri mieltä.

Kokoomuksen pitäisi olla meillä se markkinatalouspuolue. Mutta koska sen jäsenet keskittyvät valkaisemaan hampaitaan ja moraaliaan, he eivät keksi mitään myytävää oikeille markkinoille, vaan kokoomus keskittyi  soten lobbaamiseen porvallinen penis jöpöttäen. Nykyään Kokoomukselle menevä ääni voi yhtä hyvin mennä äärivasemmistolle.

Suomessa äärioikeistokortti lävähtää pöytään ennen kuin ehtii sanoa markkinatalous. Ei yllätä. Kun populaatio on näin väkevästi pakkaantunut vasempaan laitaan, luonnollisesti kaikki nippa nappa yli puolenvälin näyttävät olevan ”ääressä”.

Ja persut…Talouspolitiikassa puolue on ristiriitainen ja rakenteellisesti heikko. Se kritisoi seurauksia, ei järjestelmää. Hallitusvastuussa on sopeuduttu virkamiesvaltaan ja henkilökohtaisiin etuihin sen sijaan, että järjestelmää olisi haastettu aidosti.

"The Finns Party[4][5][6] (Finnish: Perussuomalaiset [perussuomɑlɑiset], PS; Swedish: Sannfinländarna, Sannf), formerly known as the True Finns,[10] is a right-wing populist political party in Finland.[11] It was founded in 1995 following the dissolution of the Finnish Rural Party."

Ammennat tietosi wikipediasta? Todellinen oikeisto ei kasvattaisi ”yhteistä kakkua” eikä edes säilyttäisi sitä ennallaan. Todellinen oikeisto pyrkisi aktiivisesti pienentämään kakkua, jotta ihmisille itselleen jäisi enemmän. Sen ei luulisi täällä olevan kummoinenkaan homma, kun kokonaisveroaste on tällä tasolla. Persut on arvoiltaan osin konservatiivinen ja sanoittaa monien ihmisten turhautumista, mutta yksipuolisesti. 

Samaa sanoo myös esimerkiksi BBC aina kun uutisoi persuista. Aina mainitaan sen olevan äärioikeistoa.

Ainoastaan Suomen media jättää sen mainitsematta, mutta sehän onkin oikeiston omistamaa.

Höpsö vassu. Right wing ei tarkoita äärioikeistoa, vaan ihan vaan oikeistoa. Meillä ei ole äärioikeistopuolueita eduskunnassa. Äärivasemmistoa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole toisiaan poissulkevia 

Kuinka niin ei ole? Jos laitat palkasta joka kuukausi vaikka 500e sijoituksiin niin eikö se 500e ole silloin kulutuksesta pois?

Oletuksesi on, että niitä sijoitettuja rahoja ei kuluteta koskaan?

Ei niitä käytännössä kulutetakaan. Sijoittaminen kasvattaa ihmisestä sellaisen nuukajussin, että kaikki liikenevä laitetaan poikimaan ja siitä tulee elämän sisältö. Tietysti jälkipolvet polttavat perintönsä hyvinkin nopeasti, mutta se on tässä tilanteessa vasta kymmenien vuosien päästä. Tunnen paljonkin sijoittajia ja kaikilla on tämä sama piirre. Kertyneestä pääomasta ei luovuta. Minullakin on se.

Tuo on semmoinen läpi yhteiskunnan kulkeva virheajatus, että se sijoitettu raha pitäisi itsessään joskus kuluttaa pois. Idea on kuluttaa tuottoja, ei itse pääomaa. Silloin raha ei lopu koskaan ja sitä jää perinnöksikin ja sillä samalla rahalla turvataan vielä lapsenlastenkin elämä.

Ihan fiksutkin ihmiset usein räknäilevät, kuinka pitkäksi aikaa miljoona euroa riittää, jos käyttää kaksi tonnia kuussa. No se riittää ikuisesti, vaikka käyttäisi joka vuosi inflaation verran enemmän. Se ei ole jakolaskua vaan kertolaskua, kunhan potti on kerran kerätty.

Tämä houkuttaa sijoittajia ja sama ilmiö alkaa kohta turvata eläkkeetkin, kun eläkerahastot ovat pikku hiljaa karttuneet niin, että niiden tuotoilla voi jo rahoittaa kasvavan osan eläkkeistä.

Ja juuri tämähän on se syy, miksi ruotsalaiset vaurastuvat. Pääoma siirtyy sukupolvelta toiselle eikä siihen pääomaan kosketa. Tuottoja voidaan käyttää myös jonkin verran kuluttamiseen, mutta osa tuotoistakin käytetään pääoman kasvattamiseen, jotta seuraavalle sukupolvelle siirtyisi enemmän pääomaa ja siten myös enemmän tuottoja.

Suomeen pitäisi ja tulee tehtäväksi kansallinen rahasto Norjan malliin. Sopeuttamalla raha ei riitä. Täältä on myyty kaikki tuottava ja myydyistä on tullut nyt kulu. Telia, Nokia, Neste, Patria, Kemira, Catuna, Fortum... olivat ennen tulovirtaa tuottavia yhtiöitä ja nyt ne ovat ostovoimaa pois imeviä yhtiöitä. Tuo menetetty tulovirta on hankittava takaisin ja se onnistuu parhaiten sijoittamalla, eli ostamalla omistuksia. Mitään muuta keinoa Suomella ei ole selviytyä. Suuretkaan leikkaukset ja perustalouskasvu eivät enää riitä velkatasapainoon.

Vierailija kirjoitti:

Pörssi on romahtamassa. Jos ei osaa pelata sitä peliä niin tulee menettämään kaiken.

Pörssi on ollut romahtamassa viimeiset 10 vuotta. Väistämättä näin jossain vaiheessa käykin, mutta tuomionpäiväennustelut osuvat useammin harhaan kuin oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasemmistohallitus opetti ihmisille, että ilman palveluitakin voi elää. Ei tarvitse käyttää rahaa kahviloihin tai kampaajiin, kun voi möllöttää kotona.

suomalaisiin iskostettiin kautta aikain kummallinen ajatus siitä, että sijoittaminen ei kannata. toisin ajatellaan esim Ruotsissa, joissa nimenomaan vasemmisto kannustaa ihmisiä sijoittamaan. siksi suomalaisten ja ruotsalaisten kotitalouksien varallisuudessa on suuri ero. 

Suomem vasemmiston käsittåmätön tavoite on pitää mahdollisimman moni ihminen köyhänä.

Silti oikeiston valtakauden aikana köyhyys on lisääntynyt rajusti. Samoin kodittomuus.

Suomessa ei ole oikeistoa. Todellinen oikeisto ärähtäisi välittömästi ja huomauttaisi, että Suomessa sekä tulo- että varallisuuserot ovat mikroskooppisen pienet. Ja siitä, että Suomessa ei edes rikkaat ole rikkaita. Suomen rikkaimman prosentin keskimääräinen varallisuus on 1,7 miljoonaa.

Missä tämä tilasto on? Kiinnostaa. Minusta Suomen rikkainta prosenttia ei ole julkaistu enää vähään aikaan.

Onkohan 1,7 miljoonaa per nenä, vai talous?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijoittaminen on hyödyllistä suomen kansantaloudelle jos raha sijoitetaan Helsingin pörssiin koska juuri tällä rahalla rahoitetaan yritysten kasvua ja toimintaa Suomessa.....

Paitsi että yritykset nimenomaan ei kehitä, työllistä ja investoi vaan pumppaavat vaan rahaa osinkoihin. Minkä vuoksi taas nuorille aika ikävä tilanne, sijoittamisellakaan kun ei rikastu jossei talous kasva. Pieleen menee exit-toiveet ja nuoruus hukkaan kituuttaessa.

Meillä on kulttuuri jossa listataan missä kaikessa kaikki muut epäonnistuu. Ja ketään ei pitäisi palkita hyvästä suorituksesta. Vaikka osa yrityksistä on ansainnut vaurautensa äärimmäisen kilpailluilla markkinoilla, heidän keräämänsä huikeat tuotot tekevät heistä helppoja arvostelun kohteita.
Yrityskulttuuri, jossa kaikesta rangaistaan vihapuheella, tukahduttaa luovuuden. Jos työntekijät tai johto pelkäävät taloudellisia menetyksiä tai kasvojen menetystä, he eivät uskalla kokeilla uusia ideoita.

Oikea sankari on yrittäjä, joka panee oman perseensä peliin oikeassa maailmassa. Se panee ideansa oikeiden markkinoiden testattavaksi. Oikea sankari ottaa riskin, että omat rahat loppuvat, vaimo jättää ja itse rakentama omakotitalo myydään huutokaupassa pilkkahintaan ex-vaimon isomunaiselle rakastajalle. 

Katselet asiaa miten päin tahansa. Nokian matkapuhelimien äkillinen mahalasku synnytti suomalaisiin vientiin tähtääviin yrityksiin pelon ja kunnianhimottomuuden. Miten voi menestyä ellei edes yritä kurottaa korkealle? Kaikki on myös myynnissä sopuhintaan, jos joku ulkomaalainen ostaja ilmaantuu. Vaatimattomat tavoitteet johtavat vaatimattomiin tuloksiin. Meillä on muutama teknologia- ja ohjelmistoyritys, joka on viimeisen 20 vuoden aikana todella menestynyt. Ohjelmistoala onneksi on sellainen, missä pääasiallinen kulu on henkilöstö, eikä vaadita miljardi-investointeja. Suomi pärjää innovointitilastoissa paljon paremmin kuin mistään talouden indikaattoreista voisi päätellä. Tämä ristiriita on jatkunut jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole toisiaan poissulkevia 

Kuinka niin ei ole? Jos laitat palkasta joka kuukausi vaikka 500e sijoituksiin niin eikö se 500e ole silloin kulutuksesta pois?

Oletuksesi on, että niitä sijoitettuja rahoja ei kuluteta koskaan?

Ei niitä käytännössä kulutetakaan. Sijoittaminen kasvattaa ihmisestä sellaisen nuukajussin, että kaikki liikenevä laitetaan poikimaan ja siitä tulee elämän sisältö. Tietysti jälkipolvet polttavat perintönsä hyvinkin nopeasti, mutta se on tässä tilanteessa vasta kymmenien vuosien päästä. Tunnen paljonkin sijoittajia ja kaikilla on tämä sama piirre. Kertyneestä pääomasta ei luovuta. Minullakin on se.

Tuo on semmoinen läpi yhteiskunnan kulkeva virheajatus, että se sijoitettu raha pitäisi itsessään joskus kuluttaa pois. Idea on kuluttaa tuottoja, ei itse pääomaa. Silloin raha ei lopu koskaan ja sitä jää perinnöksikin ja sillä samalla rahalla turvataan vielä lapsenlastenkin elämä.

Ihan fiksutkin ihmiset usein räknäilevät, kuinka pitkäksi aikaa miljoona euroa riittää, jos käyttää kaksi tonnia kuussa. No se riittää ikuisesti, vaikka käyttäisi joka vuosi inflaation verran enemmän. Se ei ole jakolaskua vaan kertolaskua, kunhan potti on kerran kerätty.

Tämä houkuttaa sijoittajia ja sama ilmiö alkaa kohta turvata eläkkeetkin, kun eläkerahastot ovat pikku hiljaa karttuneet niin, että niiden tuotoilla voi jo rahoittaa kasvavan osan eläkkeistä.

Mutta ei nuukajussi kuluta niitä tuottojakaan, vaan sijoittaa aina vaan. Mietipä miten ikääntyvätkin sijoittajat neuvovat ja miten heille neuvotaan. Tähtäin ei ole koskaan lähellä ja tehdä pikavoittoja. Tähtäin on aina pitkäjänteinen ja sen tehtävä on varjella pääomaa tappioilta. Sijoittajalla katoaa aikaperspektiivi, eikä sitä kulutusvaihetta tule ikinä. Nuorena kun aloitetaan sijoittaminen, katsotaan 20 vuoden päähän, että sitten ostetaan purjevene ja seilataan vapaina kautta maailman. 20 vuotta livahtaa humauksessa ja tavoite siirtyy 10 vuotta eteenpäin ja 10 vuoden jälkeen keksitään joku uusi sijoitus, josta saisi kivat tuotot. Elämä onkin sitten jo eletty ja sijoittamisesta itsessään on tullut sisältö. Tietysti on poikkeuksia, mutta niitä on hyvin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi ja tulee tehtäväksi kansallinen rahasto Norjan malliin. Sopeuttamalla raha ei riitä. Täältä on myyty kaikki tuottava ja myydyistä on tullut nyt kulu. Telia, Nokia, Neste, Patria, Kemira, Catuna, Fortum... olivat ennen tulovirtaa tuottavia yhtiöitä ja nyt ne ovat ostovoimaa pois imeviä yhtiöitä. Tuo menetetty tulovirta on hankittava takaisin ja se onnistuu parhaiten sijoittamalla, eli ostamalla omistuksia. Mitään muuta keinoa Suomella ei ole selviytyä. Suuretkaan leikkaukset ja perustalouskasvu eivät enää riitä velkatasapainoon.

Meillä on jo eläkerahastot, joissa on noin 12,5% Norjan öljyrahastojen määrästä. Potti kasvaa koko ajan, joten parinkymmenen vuoden kuluttua jo voidaan rahoittaa iso osa eläkkeistä noilla tuotoilla. Siinä kohtaa on mahdollista alentaa eläkemaksuja, mikä taas auttaa työikäisiä ja taloutta.

Riski on vaan siinä, että lyhytnäköiset poliitikot näkevät rahastossa ihanan tuhlattavan jutun, koska ajattelevat juuri niin tyhmästi, että säästetty raha jotenkin pitäisi kuluttaa aina pois. Ei pidä. Ollaan kuin norjalaiset, vaurastutaan ja nautitaan sitten helpommasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole toisiaan poissulkevia 

Kuinka niin ei ole? Jos laitat palkasta joka kuukausi vaikka 500e sijoituksiin niin eikö se 500e ole silloin kulutuksesta pois?

Oletuksesi on, että niitä sijoitettuja rahoja ei kuluteta koskaan?

Ei niitä käytännössä kulutetakaan. Sijoittaminen kasvattaa ihmisestä sellaisen nuukajussin, että kaikki liikenevä laitetaan poikimaan ja siitä tulee elämän sisältö. Tietysti jälkipolvet polttavat perintönsä hyvinkin nopeasti, mutta se on tässä tilanteessa vasta kymmenien vuosien päästä. Tunnen paljonkin sijoittajia ja kaikilla on tämä sama piirre. Kertyneestä pääomasta ei luovuta. Minullakin on se.

Tuo on semmoinen läpi yhteiskunnan kulkeva virheajatus, että se sijoitettu raha pitäisi itsessään joskus kuluttaa pois. Idea on kuluttaa tuottoja, ei itse pääomaa. Silloin raha ei lopu koskaan ja sitä jää perinnöksikin ja sillä samalla rahalla turvataan vielä lapsenlastenkin elämä.

Ihan fiksutkin ihmiset usein räknäilevät, kuinka pitkäksi aikaa miljoona euroa riittää, jos käyttää kaksi tonnia kuussa. No se riittää ikuisesti, vaikka käyttäisi joka vuosi inflaation verran enemmän. Se ei ole jakolaskua vaan kertolaskua, kunhan potti on kerran kerätty.

Tämä houkuttaa sijoittajia ja sama ilmiö alkaa kohta turvata eläkkeetkin, kun eläkerahastot ovat pikku hiljaa karttuneet niin, että niiden tuotoilla voi jo rahoittaa kasvavan osan eläkkeistä.

Mutta ei nuukajussi kuluta niitä tuottojakaan, vaan sijoittaa aina vaan. Mietipä miten ikääntyvätkin sijoittajat neuvovat ja miten heille neuvotaan. Tähtäin ei ole koskaan lähellä ja tehdä pikavoittoja. Tähtäin on aina pitkäjänteinen ja sen tehtävä on varjella pääomaa tappioilta. Sijoittajalla katoaa aikaperspektiivi, eikä sitä kulutusvaihetta tule ikinä. Nuorena kun aloitetaan sijoittaminen, katsotaan 20 vuoden päähän, että sitten ostetaan purjevene ja seilataan vapaina kautta maailman. 20 vuotta livahtaa humauksessa ja tavoite siirtyy 10 vuotta eteenpäin ja 10 vuoden jälkeen keksitään joku uusi sijoitus, josta saisi kivat tuotot. Elämä onkin sitten jo eletty ja sijoittamisesta itsessään on tullut sisältö. Tietysti on poikkeuksia, mutta niitä on hyvin vähän.

Minähän juuri sanoin, että kulutusvaihe on tyhmien puhetta. Ei tietenkään tule ikinä semmoista kulutusvaihetta, missä sijoitukset pistettäisiin lihoiksi ja taivaan tuuliin. Mutta. Useimmat ottavat sieltä fiksusti 2 % tai 3% per vuosi ja sillä rahoittavat esimerkiksi remontteja tai auton vaihdon, välttäen kalliit lainat ja kulutusluotot. Sinä et vaan tunnista tuota asiaa, koska sillä ei kerskuta eikä siitä huudella. Se on vaan ihan normaalia elämää ja taloudenhallintaa.

Sijoittamista myös jatketaan, vaikka sieltä toisaalta otetaan rahaa,  kun on tarve. Se on normaalia omaisuuden hoitamista. Ostetaan sitä, mikä näyttää tulevaisuudessa kannattavalta, myydään sitä, mikä on käymässä tarpeettomaksi tai ei enää tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pörssi on romahtamassa. Jos ei osaa pelata sitä peliä niin tulee menettämään kaiken.

Pörssi on ollut romahtamassa viimeiset 10 vuotta. Väistämättä näin jossain vaiheessa käykin, mutta tuomionpäiväennustelut osuvat useammin harhaan kuin oikeaan.

Ja jos pörssi romahtaa niin silloin ei pidä myydä. Mieluummin ostaa laatufirmoja halvalla, jos on ylimääräistä.