anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen synnytänyt pitkän kaavan mukaan päätyen sektioon sekä normaalisti alateitse. 
Kumpaakin lastani tulivat kaikki isovanhemmat sairaalaan katsomaan. Tietysti. Olin niin ylpeä ja lumoutunut lapsistani, että halusin päästä esittelemään heidät myös lähisuvulle mahdollisimman pian.

Surullista huomata kuinka etäisiä osa on perheidensä  kanssa.

Ei anoppi ole minun perhettäni eikä,edes sukulaiseni.

Kyllä on ihan käsittämätön asenne miehen lapsuuden perhettä kohtaan. Sitten ymmärrän, kun kohtelet samoin omaa äitiäsi.

Anoppi ei ole perhettä, eikä minun sukulaiseni. Hän on mieheni äiti ja osa hänen lapsuuden perhettä. Lasteni sukulainen, mutta ei osa heidän perhettään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla aikanaan onneksi niin anoppi kun oma äitikin osasi kunnioittaa perheemme rajoja ja auttoivat kun pyydettiin ja niissä asioissa johon apua pyysimme.

 

Mitähän tällaiset rajattomat isovanhemmat sanoisi siihen kun alettaisiin väkisin varata heille vanhainkodita paikkaa ja edunvalvojaa kun ovat niin vanhoja että heidän kuuluu jo mennä tekemään kuolemaa sinne, eivätkä pysty asioitaan enää itse hoitamaan. Uskoisin että eivät ilahtuisi siitä että heidän lapsensa puuttuisivat heidän elämäänsä vastaavalla tavalla, miksi sitten tuoreiden vanhemien pitäisi olla kiitolisia siitä että heidän rajojaan ei kunnioiteta "auttamisen" varjolla?

Tuollaisia lapsia on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla aikanaan onneksi niin anoppi kun oma äitikin osasi kunnioittaa perheemme rajoja ja auttoivat kun pyydettiin ja niissä asioissa johon apua pyysimme.

 

Mitähän tällaiset rajattomat isovanhemmat sanoisi siihen kun alettaisiin väkisin varata heille vanhainkodita paikkaa ja edunvalvojaa kun ovat niin vanhoja että heidän kuuluu jo mennä tekemään kuolemaa sinne, eivätkä pysty asioitaan enää itse hoitamaan. Uskoisin että eivät ilahtuisi siitä että heidän lapsensa puuttuisivat heidän elämäänsä vastaavalla tavalla, miksi sitten tuoreiden vanhemien pitäisi olla kiitolisia siitä että heidän rajojaan ei kunnioiteta "auttamisen" varjolla?

Tuollaisia lapsia on olemassa.

Kenenköhän käytösmallin ovat perineet?

Vierailija kirjoitti:

Ennen nuoripari sanoi, että halutaan pari ekaa viikkoa olla kahdestaan ja sitä ihmiset kunnioitti. Kutsuttiin käymään, jos haluttiin nähdä aikaisemmin. Vietiin itse pullat ja suolaiset tarjottavat, koska ymmärrettiin, että uudessa perheenjäsenessä on työtä. Kysyttiin voiko auttaa jotenkin. Viivyttiin kohtuullinen aika. Kaikilla ei edes ole anoppia joka tulis käymään. Ei kaikki anopit ole hirviöitä. Taitaa olla kommunikointikyvyn puutetta puolin ja toisin, jos on rajattomuutta. Miksei vauva voi hetkeä olla isovanhempien sylissä tai hoivassa? Yleensä se on vaan hyvä asia, että lapsen elämässä on useita aikuisia.

Ei kukaan ole väittänyt, että kaikki anopit ovat hirviöitä. Oma anoppini menee tuohon kategoriaan, mutta tiedän niitäkin, joilla anoppi on läheisempi kuin oma äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärrän, ettei anopin paikka ole synnärillä.

Mutta miten valitetaan siitä, että anoppi eli lapsen mummo haluaa  auttaa vauvan hoidon kanssa?? Hirveä valitus päivittäin siitä, kuink  isovanhemmat eivät auta. Yrittäkää äidit päättää mitä haluatte. 

Se anoppi oli jo synnärillä synnyttäessään omia lapsiaan, todellakin liian intiimi tilaisuus toisen ihmisen synnytys, jossa muutenkin pitäisi saada olla rauhassa ja vanhempien tehtävä tutustua lapseensa. Muut kerkeää myöhemmin tutustua lapseen.

Meillä oli täysi sota päällä, kun sanottiin anopille että synnärille pääsee vain isät ja vauvan sisarukset. Sairaalan sääntö, ei meidän. Anoppi ei tietenkään uskonut, ja kertoi soittaneensa synnärille tarkistaakseen meidän sanojen todenmukaisuuden. Ei saanut lupaa vierailuun vaikka oli kertomansa mukaan vedonnut mummon oikeiksiinsa.

Meillä vastaava kokemus yhden harrastuksen juhlan kanssa. Häiriköi sitten sinne järjestäjän toimistoon, että kyllä mummon pitää päästä. Vaikka osallistujat rajattu perheeseen tilan takia.

Meillä oli aikoinaan ylioppilasjuhlissa sama tilanne, että vain perhe. Vanhemmat ja sisarukset. Kyllä siellä oli pari mummelia myös, heitä kun ei moiset säännöt koske. 

Jotkut nuoret asuvat kokolapsuutensa  isovanhempien kanssa ja he eivät sitten saisi tulla lakkiaisiin, koska eivät ole vanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärrän, ettei anopin paikka ole synnärillä.

Mutta miten valitetaan siitä, että anoppi eli lapsen mummo haluaa  auttaa vauvan hoidon kanssa?? Hirveä valitus päivittäin siitä, kuink  isovanhemmat eivät auta. Yrittäkää äidit päättää mitä haluatte. 

Se anoppi oli jo synnärillä synnyttäessään omia lapsiaan, todellakin liian intiimi tilaisuus toisen ihmisen synnytys, jossa muutenkin pitäisi saada olla rauhassa ja vanhempien tehtävä tutustua lapseensa. Muut kerkeää myöhemmin tutustua lapseen.

Meillä oli täysi sota päällä, kun sanottiin anopille että synnärille pääsee vain isät ja vauvan sisarukset. Sairaalan sääntö, ei meidän. Anoppi ei tietenkään uskonut, ja kertoi soittaneensa synnärille tarkistaakseen meidän sanojen todenmukaisuuden. Ei saanut lupaa vierailuun vaikka oli kertomansa mukaan vedonnut mummon oikeiksiinsa.

Meillä vastaava kokemus yhden harrastuksen juhlan kanssa. Häiriköi sitten sinne järjestäjän toimistoon, että kyllä mummon pitää päästä. Vaikka osallistujat rajattu perheeseen tilan takia.

Meillä oli aikoinaan ylioppilasjuhlissa sama tilanne, että vain perhe. Vanhemmat ja sisarukset. Kyllä siellä oli pari mummelia myös, heitä kun ei moiset säännöt koske. 

Jotkut nuoret asuvat kokolapsuutensa  isovanhempien kanssa ja he eivät sitten saisi tulla lakkiaisiin, koska eivät ole vanhempia?

Se on koulujen tilavaraus, täysin normaali käytäntö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen synnytänyt pitkän kaavan mukaan päätyen sektioon sekä normaalisti alateitse. 
Kumpaakin lastani tulivat kaikki isovanhemmat sairaalaan katsomaan. Tietysti. Olin niin ylpeä ja lumoutunut lapsistani, että halusin päästä esittelemään heidät myös lähisuvulle mahdollisimman pian.

Surullista huomata kuinka etäisiä osa on perheidensä  kanssa.

Ei anoppi ole minun perhettäni eikä,edes sukulaiseni.

Kyllä on ihan käsittämätön asenne miehen lapsuuden perhettä kohtaan. Sitten ymmärrän, kun kohtelet samoin omaa äitiäsi.

Anoppi ei ole perhettä, eikä minun sukulaiseni. Hän on mieheni äiti ja osa hänen lapsuuden perhettä. Lasteni sukulainen, mutta ei osa heidän perhettään.

Sinun äitisi on myös sinun lapsuuden perhettä. Naimisiin mennessä nuo molempien lapsuuden perheet tavallaan yhdistyvät lähisuvuksi. Törkeää pitää miehen lapsuuden perhettä vähempiarvoisena kuin omaa lapsuuden perhettään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärrän, ettei anopin paikka ole synnärillä.

Mutta miten valitetaan siitä, että anoppi eli lapsen mummo haluaa  auttaa vauvan hoidon kanssa?? Hirveä valitus päivittäin siitä, kuink  isovanhemmat eivät auta. Yrittäkää äidit päättää mitä haluatte. 

Se anoppi oli jo synnärillä synnyttäessään omia lapsiaan, todellakin liian intiimi tilaisuus toisen ihmisen synnytys, jossa muutenkin pitäisi saada olla rauhassa ja vanhempien tehtävä tutustua lapseensa. Muut kerkeää myöhemmin tutustua lapseen.

Meillä oli täysi sota päällä, kun sanottiin anopille että synnärille pääsee vain isät ja vauvan sisarukset. Sairaalan sääntö, ei meidän. Anoppi ei tietenkään uskonut, ja kertoi soittaneensa synnärille tarkistaakseen meidän sanojen todenmukaisuuden. Ei saanut lupaa vierailuun vaikka oli kertomansa mukaan vedonnut mummon oikeiksiinsa.

Meillä vastaava kokemus yhden harrastuksen juhlan kanssa. Häiriköi sitten sinne järjestäjän toimistoon, että kyllä mummon pitää päästä. Vaikka osallistujat rajattu perheeseen tilan takia.

Meillä oli aikoinaan ylioppilasjuhlissa sama tilanne, että vain perhe. Vanhemmat ja sisarukset. Kyllä siellä oli pari mummelia myös, heitä kun ei moiset säännöt koske. 

Jotkut nuoret asuvat kokolapsuutensa  isovanhempien kanssa ja he eivät sitten saisi tulla lakkiaisiin, koska eivät ole vanhempia?

Se on koulujen tilavaraus, täysin normaali käytäntö. 

Jos nuori asuu isovanhemmilla ja omat vanhemmat on kuollut niin kyllä silloin isovqnhemmat saa tulla. Eihän nuorella ole silloin sielä enempää vieraita kuin muillakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen nuoripari sanoi, että halutaan pari ekaa viikkoa olla kahdestaan ja sitä ihmiset kunnioitti. Kutsuttiin käymään, jos haluttiin nähdä aikaisemmin. Vietiin itse pullat ja suolaiset tarjottavat, koska ymmärrettiin, että uudessa perheenjäsenessä on työtä. Kysyttiin voiko auttaa jotenkin. Viivyttiin kohtuullinen aika. Kaikilla ei edes ole anoppia joka tulis käymään. Ei kaikki anopit ole hirviöitä. Taitaa olla kommunikointikyvyn puutetta puolin ja toisin, jos on rajattomuutta. Miksei vauva voi hetkeä olla isovanhempien sylissä tai hoivassa? Yleensä se on vaan hyvä asia, että lapsen elämässä on useita aikuisia.

Ennen nuoripari sanoi, että halutaan pari ekaa viikkoa olla kahdestaan ja sitä ihmiset kunnioitti.

 

Niin, ongelma on tässä tiivistettynä. Ennen ihmiset kunnioitti. Nykyään ei kunnioita. Sitä vain ängetään ja tungetaan ja poljetaan jalkaa.

Noinkohan on,  jos selvästi sanoo. Voidaan nähdä kahden viikon päästä. Pullaa ei ole ellet itse tuo tullessasi.

Haastan sut keskustelemaan mun anopin kanssa. Hän tulkitsee kaiken sanomasi täysin omaa agendaansa tukevaksi. Jos häntä kieltää tulemasta, niin on kukon laulun aikaan paikalla, koska sinä pyysit. 

Kyllä, narsistisuus on vahvasti läsnä tuossa naisessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veli asui vaimonsa kanssa usean sadan kilometrin päässä, joten kun isovanhemmat tulivat katsomaan vauvaa, he tuli yökylään, kun vauva oli viikon ikäinen. Isovanhemmat asettuivat istumaan sohvalle ja aikansa odotettuaan anoppi kysyi "eikö täällä saa edes kahvia". Poikansa oli mennyt "piipahtamaan" jonnekin ja tuore äiti yritti imettää vauvaa. Tuo kuulosti ihan kauhealle.

Voi luoja. Ihanasti menivät passattavaksi.

Sukulaiset tulivat meille jouluksi, meillä esikoinen ja syyskuussa saatu kuopus. KUKAAN ei tuonut mitään ruokaa/tarjottavaa ja mummo uhriutui kun hänen diabetestaan ei huomioitu tarpeeksi. Myös oli ihan liikaa valmista, mikä osoitti suurta laiskuutta. Ja missään astioiden korjaamisissa tai tiskeissä tai edes lahjapaperien siivoamisessa ei autettu. Oli ihan viimeinen sukujoulu jonka ikinä järjestän.

Mä olisin sanonut. Ihanaa sinä siis kutsut meidät ensijouluksi maistelemaan kaikkea ihanaa itselaittamaasi. Onko näin? Me tullaan mielellään valmiiseen pöytään. Kiva, kun ehdotit.

Kannattaa ottaa apu vastaan. Tulet vielä tarvitsemaan sitä. Vaikka nyt asia ahdistaa hormonien myllerryksessä, niin muista että anoppikin on nainen ja synnyttänyt joten tietää mitä on odotettavissa edessäpäin. Sinulla on tällä hetkellä vaaleanpunainen kuva vauva-arjesta, mutta se kyllä korjaantuu pian. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen synnytänyt pitkän kaavan mukaan päätyen sektioon sekä normaalisti alateitse. 
Kumpaakin lastani tulivat kaikki isovanhemmat sairaalaan katsomaan. Tietysti. Olin niin ylpeä ja lumoutunut lapsistani, että halusin päästä esittelemään heidät myös lähisuvulle mahdollisimman pian.

Surullista huomata kuinka etäisiä osa on perheidensä  kanssa.

Ei anoppi ole minun perhettäni eikä,edes sukulaiseni.

Kyllä on ihan käsittämätön asenne miehen lapsuuden perhettä kohtaan. Sitten ymmärrän, kun kohtelet samoin omaa äitiäsi.

Anoppi ei ole perhettä, eikä minun sukulaiseni. Hän on mieheni äiti ja osa hänen lapsuuden perhettä. Lasteni sukulainen, mutta ei osa heidän perhettään.

Sinun äitisi on myös sinun lapsuuden perhettä. Naimisiin mennessä nuo molempien lapsuuden perheet tavallaan yhdistyvät lähisuvuksi. Törkeää pitää miehen lapsuuden perhettä vähempiarvoisena kuin omaa lapsuuden perhettään.

Ei se anoppi silti ole mun sukulainen. Tuo vähempiarvoisuus on kyllä sun omaa kuvitelmaa. 

Mun anoppista pidän vähemmän kuin purkasta kengän pohjassa, mutta se on ihan persoonakysymys. Muut miehen sukulaiset ovat etäisiä, mutta kaikkiin muihin on asialliset välit. Etäisyys on miehen valinta, häntä ei edes omat sukulaiset kiinnosta eikä mulla introverttinä ole mielenkiintoa olla viestinviejänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Se on ihan täysin sinun päätettävissäsi, miten sinut otetaan vastaan. Tuo jo, että heti alat jauhaa rahasta on TODELLA LUOTAANTYÖNTÄVÄÄ ja herjaavaa. Samaten se että samaistat itsesi öykkäreihin, uhriudut etkä kykene yhtään ottamaan tietoa vastaan tai reflektoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa apu vastaan. Tulet vielä tarvitsemaan sitä. Vaikka nyt asia ahdistaa hormonien myllerryksessä, niin muista että anoppikin on nainen ja synnyttänyt joten tietää mitä on odotettavissa edessäpäin. Sinulla on tällä hetkellä vaaleanpunainen kuva vauva-arjesta, mutta se kyllä korjaantuu pian. 

Osa ihmisistä ajattelee niin, että kun minulla oli aikoinaan vaikeaa, ei sinunkaan pidä päästä helpommalla. Tuollainen ihminen ei todellakaan ole sopiva "auttamaan" synnytyksen jälkeen. 

Oma anoppi on ollut muuten ihan mukava, mutta hän ihmetteli jatkuvasti sitä, miten yhden vauvan kanssa voi olla väsynyt. Joskus yritin selittää, että hyvänä yönä saan nukuttua kuusi tuntia kolmessa eri pätkässä, usein neljä tuntia neljässä pätkässä, mutta se ei vaikuttanut. Noiden pätkien välit ei olleet hetken heräämisiä vaan silloin piti herätä kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärrän, ettei anopin paikka ole synnärillä.

Mutta miten valitetaan siitä, että anoppi eli lapsen mummo haluaa  auttaa vauvan hoidon kanssa?? Hirveä valitus päivittäin siitä, kuink  isovanhemmat eivät auta. Yrittäkää äidit päättää mitä haluatte. 

Se anoppi oli jo synnärillä synnyttäessään omia lapsiaan, todellakin liian intiimi tilaisuus toisen ihmisen synnytys, jossa muutenkin pitäisi saada olla rauhassa ja vanhempien tehtävä tutustua lapseensa. Muut kerkeää myöhemmin tutustua lapseen.

Meillä oli täysi sota päällä, kun sanottiin anopille että synnärille pääsee vain isät ja vauvan sisarukset. Sairaalan sääntö, ei meidän. Anoppi ei tietenkään uskonut, ja kertoi soittaneensa synnärille tarkistaakseen meidän sanojen todenmukaisuuden. Ei saanut lupaa vierailuun vaikka oli kertomansa mukaan vedonnut mummon oikeiksiinsa.

Meillä vastaava kokemus yhden harrastuksen juhlan kanssa. Häiriköi sitten sinne järjestäjän toimistoon, että kyllä mummon pitää päästä. Vaikka osallistujat rajattu perheeseen tilan takia.

Meillä oli aikoinaan ylioppilasjuhlissa sama tilanne, että vain perhe. Vanhemmat ja sisarukset. Kyllä siellä oli pari mummelia myös, heitä kun ei moiset säännöt koske. 

Jotkut nuoret asuvat kokolapsuutensa  isovanhempien kanssa ja he eivät sitten saisi tulla lakkiaisiin, koska eivät ole vanhempia?

Se on koulujen tilavaraus, täysin normaali käytäntö. 

Jos nuori asuu isovanhemmilla ja omat vanhemmat on kuollut niin kyllä silloin isovqnhemmat saa tulla. Eihän nuorella ole silloin sielä enempää vieraita kuin muillakaan.

Jokaisella on kiintiömäärä vieraille. On ihan turvallisuuskysymys, kuinka paljon väkeä saa olla paikalla.  Se on toissijaista, onko paikalla vanhemmat, mummit vai kummit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Minullakin ainoa lapseni on poika, mutta mikäli isovanhemmuus on koskaan ajankohtaista, niin ajattelin kyllä sitten miettiä mitä itse toivoin vastaavassa tilanteessa.

Ainakin anoppi synnärillä mukana olisi ollut todella epmukavaa, niin en todellakaan olisi sinne menossa, ellei tämä kuvitteellinen miniä sitä minulta erikseen ja johdattelematta pyytäisi.

Ja jos ei haluta käymään edes synnyttäneiden osastolle, niin kunnioittaisin sitäkin ja lähettäisin siinä kohtaa onnittelut puhelimitse. Ja muistuttelisin joka välissä, että olen auttamassa heti kun vain pyytävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Jos olet heille kiva, etkä tuppaudu tai määräile tai pidä poikaasi aina oikeassa(ja miniää väärässä), niin kaikki sujuu hyvin. Anoppini on hyvin erilainen ihminen kuin minä, mutta aina ollut minulle hyvin ystävällinen ja on paljon enemmän tekemisissä lastemme kanssa, kuin omat vanhempani. Mielelläni annan hänen mummeilla ja pyydän häntä meille syömään ja jopa mökkireissulle kanssamme. 

Mutta esimerkiksi ystävälläni on aivan hirveä anoppi, jota en kyllä kestäisi itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Ei kannata uhriutua etukäteen.

Sen sijaan mieti, miten nuo anopit ovat miniöitään kohdelleet. Menisitkö poikasi kotiin järjestelemään keittiön kaapit, kun miniä on laitoksella, omin luvin? Suututko, jos lapselle ei anneta toivomaasi nimeä? Lähettäisitkö tuttavillesi miniästä imetyskuvia, jossa miniä on rinnat paljaana? Menetkö ovelle kolkuttamaan klo 6 aamulla (tai ylipäätään) kunnon erikseen toivottu, että perhe saa olla rauhassa?

Jos vastasit yhteenkään kyllä, sinulla saattaa olla taipumusta olla kammomummo. Jos tuollainen käytös on sinulle käsittämätöntä, vaara on huomattavasti pienempi. 

Sekin on pohtimisen arvoista, miksi samaistut kammomummoihin. Kammomummot ovat uhreja, nimittäin oman käytöksensä seurausten uhreja. Miksi mummona pitäisi olla oikeus terrorisoida oman lapsen perheonnea?

Synnytys on psyko-fyysinen, seksuaalinenkin kokemus. Ei siihen kuulu miehen äiti millään tavalla. Verrattavissa siihen, että mies ottaisi appiukkonsa mukaan mennessään urologille, uusimaan Viagra-reseptiään jne.