anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykyään ole enää tavallista, että viersilutunnin aikana sukulaiset ja ystävät voivat tulla katsomaan uutta tulokasta? Voihan isä näyttää tuolloin vauvaa vaikka käytävällä.

70-80-luvulla sairaalasta ei vielä kotiutettu seuraavana päivänä, joten sai seurata sitä vierailurumbaa.

Kun toinen vauvamme syntyi, huoneessa oli useita äitejä vauvoineen. Yhdellä (sektiosynnytys eli oli n. 2 viikkoa sairaalassa) ramppasi porukkaa tosi paljon. Huippu oli työkaverin uusi naisystävä, jota tuo synnyttäjä ei edes ollut tavannut aiemmin.

Siinä sitten yritti pitää itseään siistinä (saattoi helposti olla veriläiskä sairaalapaidassa) naapurin vieraiden takia.

Itsellä kävi vain isä ja isompi sisarus, jotka otin vastaan yhteisessä oleskelutilassa, enkä raskauttanut huonetovereita vierailijoillani.

Vauvat olivat vierihoidossa, joten ei ollut ihme, että omani kotiutui nuhaisena, kuten moni muukin vauva.

Missäpäin oli vauvoilla vierihoito 70-luvulla? Tai edes kasarilla?

Omani syntyivät 90-luvun alkupuolella Naistenklinikalla eikä silloinkaan ollut vierihoitoa.

Se tulee tarkastamaan tavaraa jota poikansa on höylännyt.

Hyi hitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.

Minulle valitettavasti uhkailtiin tätä samaa, kun en taipunut kaikkeen.

Järjestin kuviot sitten niin, etten tosiaan tarvinnut apua. Sen jälkeen olinkin sitten vieraannuttaja.

Mun esikoinen oli 2, kun mulla meni tunkeilevaan, mitätöivään anoppiin hermot ihan lopullisesti. Esikoinen nyt 13. Mulle myös sanottiin, että tulen katumaan sitä, kun sanoin anopille, että mä lopetan kynnysmattona olemisen tähän sekuntiin, enkä tarvitse häneltä enää ikinä hoitoapua.

Kyllä mä kadun yhtä asiaa. Sitä, että en saanut tehtyä tuota päätöstä pari vuotta aikaisemmin. Monta itkua olisi jäänyt väliin ja suunnaton määrä ahdistusta ja pahaa mieltä olisi jäänyt kokematta.

mites miehesi suhtautui?

Näissä tarinoissa ei miehillä ole koskaan mitään roolia. Ihan  mitääntekemättömiä tossukoita ovat.

Millainen mies antaa äitinsä kiusata vaimoaan?

Sellainen, jota on syntymästä asti koulutettu pitämään äiti tyytyväisenä. Jolle on opetettu, että äidin paha mieli on katastrofi, eikä tästä syystä aikuisenakaan oikein uskalla asettua äitiään vastaan, vaikka äiti olisi kuinka kamala tahansa. Tämä mies näkee ylikävelyn ihan normaalina tapana toimia, koska on nähnyt samaa koko elämänsä. Kokee, että riita vaimon kanssa on pienempi paha kuin äidin vastustaminen. Kun äiti väittää tunkeutumustaan "hyvän tahdon" eleeksi, niin poika haluaa sen uskoa.

Oikeasti tämä on miehellekin hyvin raskas tilanne. Helppo haukkua lapaseksi, mutta käyttäytymismallien muuttaminen ei ole helppia. Varmasti on myös itsetunto-ongelmia, kun on joutunut pienestä pitäen olemaan äitinsä mielivallan kohde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Mä olen joutunut ulkoistamaan anoppini oman mielenterveyteni ja lasteni turvallisuuden vuoksi elämästämme. 

Kuinka toivoisinkaan, että anoppini olisi ihminen. Sellainen, jonka voisi satunnaisesti kutsua syömään, jonka kanssa jutella niitä näitä joutumatta henkisesti murskatuksi joka kerta. Johon voisi luottaa niin paljon, että lapset voisi jättää hoitoon joskus, kun väitteen mukaan hoitohaluja on. Tämä ei ole mahdollista, kun on esim syöttänyt lapselle allergisoivaa ruokaa, jättänyt vartioimatta rappusten viereen jne. Lisäksi anoppi on totuudentorvi, joka voi mielestään totuuden nimissä laukoa mitä vaan, esim onpas Pirkolla ruma tukka. Koska kyllä anopin (aina ilkeämielinen) mielipide on totuus. 

Pitkä ja tuskallinen prosessi tuo oli minullekin. En usko, että kukaan ihan huvikseen ja muodin vuoksi katkoo välejä puolison sukulaiseen, varsinkaan tämän äitiin. Mulle oli kyse mun ja lasteni elämästä ja elämisen laadusta.

No tuohan on ymmärrettävää mitä kirjoitit. Vastasit kuitenkin ihmiselle, joka on todella tarkka noudattamaan esim diettejä eikä muutenkaan arvostele kenenkään ulkonäköä tai ominaisuutta. Tuliko mieleen, että jollakin muulla voi olla mielenterveysongelmainen miniä joka todellakin näkee mörköjä siellä missä niitä ei ole ja hankaloittaa asioita tarkoituksella. Haluaa sen miehensä irtaannuttaa miehen omista läheisistä kokonaan keksittyjen juttujen avulla ylitulkitsemalla asioita edukseen. Sellaisen ihmisen seurassa mikään käytös ei ole riittävän hyvää. Eikä kukaan riittävän hyvä, jos hän on niin päättänyt jo tutustumatta ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.

Minulle valitettavasti uhkailtiin tätä samaa, kun en taipunut kaikkeen.

Järjestin kuviot sitten niin, etten tosiaan tarvinnut apua. Sen jälkeen olinkin sitten vieraannuttaja.

Mun esikoinen oli 2, kun mulla meni tunkeilevaan, mitätöivään anoppiin hermot ihan lopullisesti. Esikoinen nyt 13. Mulle myös sanottiin, että tulen katumaan sitä, kun sanoin anopille, että mä lopetan kynnysmattona olemisen tähän sekuntiin, enkä tarvitse häneltä enää ikinä hoitoapua.

Kyllä mä kadun yhtä asiaa. Sitä, että en saanut tehtyä tuota päätöstä pari vuotta aikaisemmin. Monta itkua olisi jäänyt väliin ja suunnaton määrä ahdistusta ja pahaa mieltä olisi jäänyt kokematta.

mites miehesi suhtautui?

Näissä tarinoissa ei miehillä ole koskaan mitään roolia. Ihan  mitääntekemättömiä tossukoita ovat.

Millainen mies antaa äitinsä kiusata vaimoaan?

Sellainen, jota on syntymästä asti koulutettu pitämään äiti tyytyväisenä. Jolle on opetettu, että äidin paha mieli on katastrofi, eikä tästä syystä aikuisenakaan oikein uskalla asettua äitiään vastaan, vaikka äiti olisi kuinka kamala tahansa. Tämä mies näkee ylikävelyn ihan normaalina tapana toimia, koska on nähnyt samaa koko elämänsä. Kokee, että riita vaimon kanssa on pienempi paha kuin äidin vastustaminen. Kun äiti väittää tunkeutumustaan "hyvän tahdon" eleeksi, niin poika haluaa sen uskoa.

Oikeasti tämä on miehellekin hyvin raskas tilanne. Helppo haukkua lapaseksi, mutta käyttäytymismallien muuttaminen ei ole helppia. Varmasti on myös itsetunto-ongelmia, kun on joutunut pienestä pitäen olemaan äitinsä mielivallan kohde.

Millainenhan tarina on sitten, kun itse olet anoppi. Lapset saaneet hyvän mallin isovanhemmista erossa oloon. Saattavat ottaa mallia sinusta ja katkaista sinuun välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Mä olen joutunut ulkoistamaan anoppini oman mielenterveyteni ja lasteni turvallisuuden vuoksi elämästämme. 

Kuinka toivoisinkaan, että anoppini olisi ihminen. Sellainen, jonka voisi satunnaisesti kutsua syömään, jonka kanssa jutella niitä näitä joutumatta henkisesti murskatuksi joka kerta. Johon voisi luottaa niin paljon, että lapset voisi jättää hoitoon joskus, kun väitteen mukaan hoitohaluja on. Tämä ei ole mahdollista, kun on esim syöttänyt lapselle allergisoivaa ruokaa, jättänyt vartioimatta rappusten viereen jne. Lisäksi anoppi on totuudentorvi, joka voi mielestään totuuden nimissä laukoa mitä vaan, esim onpas Pirkolla ruma tukka. Koska kyllä anopin (aina ilkeämielinen) mielipide on totuus. 

Pitkä ja tuskallinen prosessi tuo oli minullekin. En usko, että kukaan ihan huvikseen ja muodin vuoksi katkoo välejä puolison sukulaiseen, varsinkaan tämän äitiin. Mulle oli kyse mun ja lasteni elämästä ja elämisen laadusta.

No tuohan on ymmärrettävää mitä kirjoitit. Vastasit kuitenkin ihmiselle, joka on todella tarkka noudattamaan esim diettejä eikä muutenkaan arvostele kenenkään ulkonäköä tai ominaisuutta. Tuliko mieleen, että jollakin muulla voi olla mielenterveysongelmainen miniä joka todellakin näkee mörköjä siellä missä niitä ei ole ja hankaloittaa asioita tarkoituksella. Haluaa sen miehensä irtaannuttaa miehen omista läheisistä kokonaan keksittyjen juttujen avulla ylitulkitsemalla asioita edukseen. Sellaisen ihmisen seurassa mikään käytös ei ole riittävän hyvää. Eikä kukaan riittävän hyvä, jos hän on niin päättänyt jo tutustumatta ihmiseen.

Minullakin ex-anoppi oli sitä mieltä, että minä olen sen hankala ja päättänyt vain olla tutustumatta.

Hänen ilkeät kommenttinsa olivat vain suorapuheisuutta, ja minun olisi pitänyt vain olla paksunahkaisempi.

En halua viettää aikaani ihmisten kanssa, joilla ei koskaan mitään hyvää sanottavaa, vaan pelkkää negatiivista arviointia, vihjailuja ja töykeitä kommentteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Ei, viedään ilo vauvasta ällöttävästi käyttäytyvältä ilkeältä isoäidiltä. Mikä on ihan oikein! Jätä miniä ja vauva rauhaan!

Olisi mullakin naama norsuv%%%lla jos tuollaisen ääliön kanssa joutuisin tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.

Minulle valitettavasti uhkailtiin tätä samaa, kun en taipunut kaikkeen.

Järjestin kuviot sitten niin, etten tosiaan tarvinnut apua. Sen jälkeen olinkin sitten vieraannuttaja.

Mun esikoinen oli 2, kun mulla meni tunkeilevaan, mitätöivään anoppiin hermot ihan lopullisesti. Esikoinen nyt 13. Mulle myös sanottiin, että tulen katumaan sitä, kun sanoin anopille, että mä lopetan kynnysmattona olemisen tähän sekuntiin, enkä tarvitse häneltä enää ikinä hoitoapua.

Kyllä mä kadun yhtä asiaa. Sitä, että en saanut tehtyä tuota päätöstä pari vuotta aikaisemmin. Monta itkua olisi jäänyt väliin ja suunnaton määrä ahdistusta ja pahaa mieltä olisi jäänyt kokematta.

mites miehesi suhtautui?

Näissä tarinoissa ei miehillä ole koskaan mitään roolia. Ihan  mitääntekemättömiä tossukoita ovat.

Millainen mies antaa äitinsä kiusata vaimoaan?

Sellainen, jota on syntymästä asti koulutettu pitämään äiti tyytyväisenä. Jolle on opetettu, että äidin paha mieli on katastrofi, eikä tästä syystä aikuisenakaan oikein uskalla asettua äitiään vastaan, vaikka äiti olisi kuinka kamala tahansa. Tämä mies näkee ylikävelyn ihan normaalina tapana toimia, koska on nähnyt samaa koko elämänsä. Kokee, että riita vaimon kanssa on pienempi paha kuin äidin vastustaminen. Kun äiti väittää tunkeutumustaan "hyvän tahdon" eleeksi, niin poika haluaa sen uskoa.

Oikeasti tämä on miehellekin hyvin raskas tilanne. Helppo haukkua lapaseksi, mutta käyttäytymismallien muuttaminen ei ole helppia. Varmasti on myös itsetunto-ongelmia, kun on joutunut pienestä pitäen olemaan äitinsä mielivallan kohde.

Millainenhan tarina on sitten, kun itse olet anoppi. Lapset saaneet hyvän mallin isovanhemmista erossa oloon. Saattavat ottaa mallia sinusta ja katkaista sinuun välit.

Millainenhan tarina on sitten, kun itse olet anoppi. Lapset saaneet hyvän mallin isovanhemmista erossa oloon. Saattavat ottaa mallia sinusta ja katkaista sinuun välit.

Yritä nyt käsittää, että ihminen saa sellaista kohtelua kuin itse antaa. Ei ole mitään sellaista oikeutta olla paska, kun on isovanhempi. Se taas ei liity mihinkään toiseen isovanhempaan mitenkään, vain koska ollaan isovanhempia. Käyttäydy kunnolla, saat samaa takaisin. Ole paska, seurasi ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Ahaa. Nyt ymmärrän. Miniä on liian uhkea.

Minullekin aikoinaan anoppi tokaisi, että saisit jo lopettaa tuon imettämisen. (Imetin liian pitkään hänen mielestään - vauvalle ja itselleni taas sopi oikein hyvin.)

Joo, onpa hirveää kun äiti "hilloaa" vauvaa rinnoillaan ja imettää. Se vie ilon anopinkääkältä. Mieluummin vauva pullon kanssa anopin hillottavaksi niin ilo säilyy. Apua, millaisia anoppeja tänne kirjoittaa, ihan kauheita.

Kuin se lapsi olisi anopin millään tavalla

Tuosta tulee sellainen käsitys ettei anoppi saanut yhtään pitää vauvaa tai olla hänen kanssa. Hyvää tekisi äidillekkin hellittää vaikka tunniksi vauva toisen käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.

Minulle valitettavasti uhkailtiin tätä samaa, kun en taipunut kaikkeen.

Järjestin kuviot sitten niin, etten tosiaan tarvinnut apua. Sen jälkeen olinkin sitten vieraannuttaja.

Mun esikoinen oli 2, kun mulla meni tunkeilevaan, mitätöivään anoppiin hermot ihan lopullisesti. Esikoinen nyt 13. Mulle myös sanottiin, että tulen katumaan sitä, kun sanoin anopille, että mä lopetan kynnysmattona olemisen tähän sekuntiin, enkä tarvitse häneltä enää ikinä hoitoapua.

Kyllä mä kadun yhtä asiaa. Sitä, että en saanut tehtyä tuota päätöstä pari vuotta aikaisemmin. Monta itkua olisi jäänyt väliin ja suunnaton määrä ahdistusta ja pahaa mieltä olisi jäänyt kokematta.

mites miehesi suhtautui?

Näissä tarinoissa ei miehillä ole koskaan mitään roolia. Ihan  mitääntekemättömiä tossukoita ovat.

Millainen mies antaa äitinsä kiusata vaimoaan?

Sellainen, jota on syntymästä asti koulutettu pitämään äiti tyytyväisenä. Jolle on opetettu, että äidin paha mieli on katastrofi, eikä tästä syystä aikuisenakaan oikein uskalla asettua äitiään vastaan, vaikka äiti olisi kuinka kamala tahansa. Tämä mies näkee ylikävelyn ihan normaalina tapana toimia, koska on nähnyt samaa koko elämänsä. Kokee, että riita vaimon kanssa on pienempi paha kuin äidin vastustaminen. Kun äiti väittää tunkeutumustaan "hyvän tahdon" eleeksi, niin poika haluaa sen uskoa.

Oikeasti tämä on miehellekin hyvin raskas tilanne. Helppo haukkua lapaseksi, mutta käyttäytymismallien muuttaminen ei ole helppia. Varmasti on myös itsetunto-ongelmia, kun on joutunut pienestä pitäen olemaan äitinsä mielivallan kohde.

Millainenhan tarina on sitten, kun itse olet anoppi. Lapset saaneet hyvän mallin isovanhemmista erossa oloon. Saattavat ottaa mallia sinusta ja katkaista sinuun välit.

Millainenhan tarina on sitten, kun itse olet anoppi. Lapset saaneet hyvän mallin isovanhemmista erossa oloon. Saattavat ottaa mallia sinusta ja katkaista sinuun välit.

 

Yritä nyt käsittää, että ihminen saa sellaista kohtelua kuin itse antaa. Ei ole mitään sellaista oikeutta olla paska, kun on isovanhempi. Se taas ei liity mihinkään toiseen isovanhempaan mitenkään, vain koska ollaan isovanhempia. Käyttäydy kunnolla, saat samaa takaisin. Ole paska, seurasi ei kelpaa.

Ei se kaikkien ihmisten kanssa noin mene. Olet onnekas, jos olet saanut  mukavasti käyttäytyviä ihmisiä ympärillesi ja kaikki ovat aina sinulle mukavia kuten itsekkin olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Ei, viedään ilo vauvasta ällöttävästi käyttäytyvältä ilkeältä isoäidiltä. Mikä on ihan oikein! Jätä miniä ja vauva rauhaan!

 

Olisi mullakin naama norsuv%%%lla jos tuollaisen ääliön kanssa joutuisin tekemisiin.

Isoäiti on loukkaantunut ja pettynyt. Ei ole saanut sellaista roolia kuin haluaisi. Luulisin, että äidin ja vauvan symbioosivaihe hellittää myöhemmin ja saat vähän osallistua. Pura pettymyksesi muuhun älä miniään. Hellitä odotuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Tuollainen kuin ap:n anoppi ei koskaan tule olemaan oikeasti avuksi. Jos on noin vuorovaikutustaidoton että edes yrittää tunkea laitokselle ilman kutsua niin se on siinä.

Ihan vain huomiona että täällä on heti asenteena anopin lyttääminen ilman mitään tarkempaa tietoa tilanteesta. Siitä miten tilanne on mennyt ei kerro vielä hirveästi että aloittaja kuvaa että on "änkeämässä" tai haluaa tulla "auttamaan". Heti ollaan laittamassa rautaa rajalle. Jos anoppi on kysynyt että saako tulla käymään laitoksella tai sanonut että voi tulla auttamaan vauvan kanssa mutta miniä ei jostain syystä anopistaan pidä ja hänen päässään asia kääntyy tungetteluksi. Nykypäivänä kun ihmiset kokemuksia ei saa kyseenalaistaa eikä ehdottaa miettimäänkään että voisiko omassa tulkinnassa olla jotain vinoumaa. 

Tämä ihan vain sellaisena diskurssianalyysinä.

Jos itse joskus tulen olemaan anoppi ja tuore isoäiti, niin ajattelisin lähestyä tällä:

"Paljon onnea kummallekin! Nyt riittävästi lepoa äidille. Itse aikoinaan samassa tilanteessa en halunnut heti vieraita käymään, niin ymmärrän jos haluatte olla rauhassa. Ilmoitatte sitten aikanaan kun sopii tulla moikkaamaan, ja muistatte, että apua voi pyytää heti jos siltä tuntuu".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Tuollainen kuin ap:n anoppi ei koskaan tule olemaan oikeasti avuksi. Jos on noin vuorovaikutustaidoton että edes yrittää tunkea laitokselle ilman kutsua niin se on siinä.

Ihan vain huomiona että täällä on heti asenteena anopin lyttääminen ilman mitään tarkempaa tietoa tilanteesta. Siitä miten tilanne on mennyt ei kerro vielä hirveästi että aloittaja kuvaa että on "änkeämässä" tai haluaa tulla "auttamaan". Heti ollaan laittamassa rautaa rajalle. Jos anoppi on kysynyt että saako tulla käymään laitoksella tai sanonut että voi tulla auttamaan vauvan kanssa mutta miniä ei jostain syystä anopistaan pidä ja hänen päässään asia kääntyy tungetteluksi. Nykypäivänä kun ihmiset kokemuksia ei saa kyseenalaistaa eikä ehdottaa miettimäänkään että voisiko omassa tulkinnassa olla jotain vinoumaa. 

Tämä ihan vain sellaisena diskurssianalyysinä.

Jos itse joskus tulen olemaan anoppi ja tuore isoäiti, niin ajattelisin lähestyä tällä:

"Paljon onnea kummallekin! Nyt riittävästi lepoa äidille. Itse aikoinaan samassa tilanteessa en halunnut heti vieraita käymään, niin ymmärrän jos haluatte olla rauhassa. Ilmoitatte sitten aikanaan kun sopii tulla moikkaamaan, ja muistatte, että apua voi pyytää heti jos siltä tuntuu".

Miksi pitää komennella moneen kertaan ja paasata omista kokemuksistaan ja näkemyksistään. Mikä se on se jumalainen käsitys yläpuolella olemisesta? Puhutko sinä todella tuolla sävyllä esimerkiksi työkavereillesi???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Mä olen joutunut ulkoistamaan anoppini oman mielenterveyteni ja lasteni turvallisuuden vuoksi elämästämme. 

Kuinka toivoisinkaan, että anoppini olisi ihminen. Sellainen, jonka voisi satunnaisesti kutsua syömään, jonka kanssa jutella niitä näitä joutumatta henkisesti murskatuksi joka kerta. Johon voisi luottaa niin paljon, että lapset voisi jättää hoitoon joskus, kun väitteen mukaan hoitohaluja on. Tämä ei ole mahdollista, kun on esim syöttänyt lapselle allergisoivaa ruokaa, jättänyt vartioimatta rappusten viereen jne. Lisäksi anoppi on totuudentorvi, joka voi mielestään totuuden nimissä laukoa mitä vaan, esim onpas Pirkolla ruma tukka. Koska kyllä anopin (aina ilkeämielinen) mielipide on totuus. 

Pitkä ja tuskallinen prosessi tuo oli minullekin. En usko, että kukaan ihan huvikseen ja muodin vuoksi katkoo välejä puolison sukulaiseen, varsinkaan tämän äitiin. Mulle oli kyse mun ja lasteni elämästä ja elämisen laadusta.

No tuohan on ymmärrettävää mitä kirjoitit. Vastasit kuitenkin ihmiselle, joka on todella tarkka noudattamaan esim diettejä eikä muutenkaan arvostele kenenkään ulkonäköä tai ominaisuutta. Tuliko mieleen, että jollakin muulla voi olla mielenterveysongelmainen miniä joka todellakin näkee mörköjä siellä missä niitä ei ole ja hankaloittaa asioita tarkoituksella. Haluaa sen miehensä irtaannuttaa miehen omista läheisistä kokonaan keksittyjen juttujen avulla ylitulkitsemalla asioita edukseen. Sellaisen ihmisen seurassa mikään käytös ei ole riittävän hyvää. Eikä kukaan riittävän hyvä, jos hän on niin päättänyt jo tutustumatta ihmiseen.

Minullakin ex-anoppi oli sitä mieltä, että minä olen sen hankala ja päättänyt vain olla tutustumatta.

Hänen ilkeät kommenttinsa olivat vain suorapuheisuutta, ja minun olisi pitänyt vain olla paksunahkaisempi.

En halua viettää aikaani ihmisten kanssa, joilla ei koskaan mitään hyvää sanottavaa, vaan pelkkää negatiivista arviointia, vihjailuja ja töykeitä kommentteja. 

Edelleenkään en ole kommentoitunut tai laukonut mitään arvosteluja. Sinun tilanteessa oli noin. Tässä tilanteessa ei ole tuosta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Ahaa. Nyt ymmärrän. Miniä on liian uhkea.

Minullekin aikoinaan anoppi tokaisi, että saisit jo lopettaa tuon imettämisen. (Imetin liian pitkään hänen mielestään - vauvalle ja itselleni taas sopi oikein hyvin.)

Joo, onpa hirveää kun äiti "hilloaa" vauvaa rinnoillaan ja imettää. Se vie ilon anopinkääkältä. Mieluummin vauva pullon kanssa anopin hillottavaksi niin ilo säilyy. Apua, millaisia anoppeja tänne kirjoittaa, ihan kauheita.

Kuin se lapsi olisi anopin millään tavalla

Tuosta tulee sellainen käsitys ettei anoppi saanut yhtään pitää vauvaa tai olla hänen kanssa. Hyvää tekisi äidillekkin hellittää vaikka tunniksi vauva toisen käsiin.

Miksi olisi pitänyt? Ja kyllä se miniä itse tietää mikä hänelle on hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Tuollainen kuin ap:n anoppi ei koskaan tule olemaan oikeasti avuksi. Jos on noin vuorovaikutustaidoton että edes yrittää tunkea laitokselle ilman kutsua niin se on siinä.

Ihan vain huomiona että täällä on heti asenteena anopin lyttääminen ilman mitään tarkempaa tietoa tilanteesta. Siitä miten tilanne on mennyt ei kerro vielä hirveästi että aloittaja kuvaa että on "änkeämässä" tai haluaa tulla "auttamaan". Heti ollaan laittamassa rautaa rajalle. Jos anoppi on kysynyt että saako tulla käymään laitoksella tai sanonut että voi tulla auttamaan vauvan kanssa mutta miniä ei jostain syystä anopistaan pidä ja hänen päässään asia kääntyy tungetteluksi. Nykypäivänä kun ihmiset kokemuksia ei saa kyseenalaistaa eikä ehdottaa miettimäänkään että voisiko omassa tulkinnassa olla jotain vinoumaa. 

Tämä ihan vain sellaisena diskurssianalyysinä.

Jos itse joskus tulen olemaan anoppi ja tuore isoäiti, niin ajattelisin lähestyä tällä:

"Paljon onnea kummallekin! Nyt riittävästi lepoa äidille. Itse aikoinaan samassa tilanteessa en halunnut heti vieraita käymään, niin ymmärrän jos haluatte olla rauhassa. Ilmoitatte sitten aikanaan kun sopii tulla moikkaamaan, ja muistatte, että apua voi pyytää heti jos siltä tuntuu".

Miksi pitää komennella moneen kertaan ja paasata omista kokemuksistaan ja näkemyksistään. Mikä se on se jumalainen käsitys yläpuolella olemisesta? Puhutko sinä todella tuolla sävyllä esimerkiksi työkavereillesi???

Mikä tuossa ärsytti. Tuohan isoäiti sanoi, että voivat toimia kuten haluavat ja hän ymmärtää sen. Mitä neuvomista siinä oli? Hän kertoi ymmärtävänsä, koska on äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Mä olen joutunut ulkoistamaan anoppini oman mielenterveyteni ja lasteni turvallisuuden vuoksi elämästämme. 

Kuinka toivoisinkaan, että anoppini olisi ihminen. Sellainen, jonka voisi satunnaisesti kutsua syömään, jonka kanssa jutella niitä näitä joutumatta henkisesti murskatuksi joka kerta. Johon voisi luottaa niin paljon, että lapset voisi jättää hoitoon joskus, kun väitteen mukaan hoitohaluja on. Tämä ei ole mahdollista, kun on esim syöttänyt lapselle allergisoivaa ruokaa, jättänyt vartioimatta rappusten viereen jne. Lisäksi anoppi on totuudentorvi, joka voi mielestään totuuden nimissä laukoa mitä vaan, esim onpas Pirkolla ruma tukka. Koska kyllä anopin (aina ilkeämielinen) mielipide on totuus. 

Pitkä ja tuskallinen prosessi tuo oli minullekin. En usko, että kukaan ihan huvikseen ja muodin vuoksi katkoo välejä puolison sukulaiseen, varsinkaan tämän äitiin. Mulle oli kyse mun ja lasteni elämästä ja elämisen laadusta.

No tuohan on ymmärrettävää mitä kirjoitit. Vastasit kuitenkin ihmiselle, joka on todella tarkka noudattamaan esim diettejä eikä muutenkaan arvostele kenenkään ulkonäköä tai ominaisuutta. Tuliko mieleen, että jollakin muulla voi olla mielenterveysongelmainen miniä joka todellakin näkee mörköjä siellä missä niitä ei ole ja hankaloittaa asioita tarkoituksella. Haluaa sen miehensä irtaannuttaa miehen omista läheisistä kokonaan keksittyjen juttujen avulla ylitulkitsemalla asioita edukseen. Sellaisen ihmisen seurassa mikään käytös ei ole riittävän hyvää. Eikä kukaan riittävän hyvä, jos hän on niin päättänyt jo tutustumatta ihmiseen.

Minullakin ex-anoppi oli sitä mieltä, että minä olen sen hankala ja päättänyt vain olla tutustumatta.

Hänen ilkeät kommenttinsa olivat vain suorapuheisuutta, ja minun olisi pitänyt vain olla paksunahkaisempi.

En halua viettää aikaani ihmisten kanssa, joilla ei koskaan mitään hyvää sanottavaa, vaan pelkkää negatiivista arviointia, vihjailuja ja töykeitä kommentteja. 

Edelleenkään en ole kommentoitunut tai laukonut mitään arvosteluja. Sinun tilanteessa oli noin. Tässä tilanteessa ei ole tuosta kyse.

Ei minunkaan ex-anoppini mielestään sanonut koskaan mitään ilkeää. Silti aloin jossain kohtaa vältellä, kun en jaksanut joka kerta olla kuuntelemassa mitä kaikkea taas olin tehnyt aivan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Ahaa. Nyt ymmärrän. Miniä on liian uhkea.

Minullekin aikoinaan anoppi tokaisi, että saisit jo lopettaa tuon imettämisen. (Imetin liian pitkään hänen mielestään - vauvalle ja itselleni taas sopi oikein hyvin.)

Joo, onpa hirveää kun äiti "hilloaa" vauvaa rinnoillaan ja imettää. Se vie ilon anopinkääkältä. Mieluummin vauva pullon kanssa anopin hillottavaksi niin ilo säilyy. Apua, millaisia anoppeja tänne kirjoittaa, ihan kauheita.

Kuin se lapsi olisi anopin millään tavalla

Tuosta tulee sellainen käsitys ettei anoppi saanut yhtään pitää vauvaa tai olla hänen kanssa. Hyvää tekisi äidillekkin hellittää vaikka tunniksi vauva toisen käsiin.

Miksi olisi pitänyt? Ja kyllä se miniä itse tietää mikä hänelle on hyväksi.

No normaaleissa ihmissuhteissa toimitaan niin. Annetaan hetki myös lähisukulaisten tutustua vauvaan. Se on ikiaikainen draditio ottaa vauva yhteisön jäseneksi. Ei tartte ihmetellä, että lapsi perheet voi huonosti. Halutaan niin eristäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Ahaa. Nyt ymmärrän. Miniä on liian uhkea.

Minullekin aikoinaan anoppi tokaisi, että saisit jo lopettaa tuon imettämisen. (Imetin liian pitkään hänen mielestään - vauvalle ja itselleni taas sopi oikein hyvin.)

Joo, onpa hirveää kun äiti "hilloaa" vauvaa rinnoillaan ja imettää. Se vie ilon anopinkääkältä. Mieluummin vauva pullon kanssa anopin hillottavaksi niin ilo säilyy. Apua, millaisia anoppeja tänne kirjoittaa, ihan kauheita.

Kuin se lapsi olisi anopin millään tavalla

Tuosta tulee sellainen käsitys ettei anoppi saanut yhtään pitää vauvaa tai olla hänen kanssa. Hyvää tekisi äidillekkin hellittää vaikka tunniksi vauva toisen käsiin.

Miksi olisi pitänyt? Ja kyllä se miniä itse tietää mikä hänelle on hyväksi.

No normaaleissa ihmissuhteissa toimitaan niin. Annetaan hetki myös lähisukulaisten tutustua vauvaan. Se on ikiaikainen draditio ottaa vauva yhteisön jäseneksi. Ei tartte ihmetellä, että lapsi perheet voi huonosti. Halutaan niin eristäytyä.

Eikä toimita. Niissä kunnioitetaan äidin näkemystä omasta lapsestaan. Mikä helvetti on draditio??? Ja eikö se lapsi ole yhteisön jäsen jo ihan sillä, että sen vanhemmat on yhteisön jäsen? Mikä tulppasuodatin se isoäiti siinä välissä muka olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Mä olen joutunut ulkoistamaan anoppini oman mielenterveyteni ja lasteni turvallisuuden vuoksi elämästämme. 

Kuinka toivoisinkaan, että anoppini olisi ihminen. Sellainen, jonka voisi satunnaisesti kutsua syömään, jonka kanssa jutella niitä näitä joutumatta henkisesti murskatuksi joka kerta. Johon voisi luottaa niin paljon, että lapset voisi jättää hoitoon joskus, kun väitteen mukaan hoitohaluja on. Tämä ei ole mahdollista, kun on esim syöttänyt lapselle allergisoivaa ruokaa, jättänyt vartioimatta rappusten viereen jne. Lisäksi anoppi on totuudentorvi, joka voi mielestään totuuden nimissä laukoa mitä vaan, esim onpas Pirkolla ruma tukka. Koska kyllä anopin (aina ilkeämielinen) mielipide on totuus. 

Pitkä ja tuskallinen prosessi tuo oli minullekin. En usko, että kukaan ihan huvikseen ja muodin vuoksi katkoo välejä puolison sukulaiseen, varsinkaan tämän äitiin. Mulle oli kyse mun ja lasteni elämästä ja elämisen laadusta.

No tuohan on ymmärrettävää mitä kirjoitit. Vastasit kuitenkin ihmiselle, joka on todella tarkka noudattamaan esim diettejä eikä muutenkaan arvostele kenenkään ulkonäköä tai ominaisuutta. Tuliko mieleen, että jollakin muulla voi olla mielenterveysongelmainen miniä joka todellakin näkee mörköjä siellä missä niitä ei ole ja hankaloittaa asioita tarkoituksella. Haluaa sen miehensä irtaannuttaa miehen omista läheisistä kokonaan keksittyjen juttujen avulla ylitulkitsemalla asioita edukseen. Sellaisen ihmisen seurassa mikään käytös ei ole riittävän hyvää. Eikä kukaan riittävän hyvä, jos hän on niin päättänyt jo tutustumatta ihmiseen.

Minullakin ex-anoppi oli sitä mieltä, että minä olen sen hankala ja päättänyt vain olla tutustumatta.

Hänen ilkeät kommenttinsa olivat vain suorapuheisuutta, ja minun olisi pitänyt vain olla paksunahkaisempi.

En halua viettää aikaani ihmisten kanssa, joilla ei koskaan mitään hyvää sanottavaa, vaan pelkkää negatiivista arviointia, vihjailuja ja töykeitä kommentteja. 

Edelleenkään en ole kommentoitunut tai laukonut mitään arvosteluja. Sinun tilanteessa oli noin. Tässä tilanteessa ei ole tuosta kyse.

Ei minunkaan ex-anoppini mielestään sanonut koskaan mitään ilkeää. Silti aloin jossain kohtaa vältellä, kun en jaksanut joka kerta olla kuuntelemassa mitä kaikkea taas olin tehnyt aivan väärin.

En ole sanonut, että tekee väärin. Enkä neuvojani tuputtanut. Jokainen tekee omat virheensä. Eikä kaikkien ihmissuhteet ole samanlaisia kuin mitä olet nähnyt omassa elämässäsi.