anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas. 
- palstalla kerran viikossa käväisevä 

Näitä kokemuksia riittää. Olen nähnyt myös työssäni.

 

T. Kätilö

Työskentelet varmaan paljon kiinalaisnaisten parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Nämä anopit ei näe omaa itsekkyyttään. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison pitää laittaa rajat äidilleen.

Äidinrakkauden on AINA suurempaa kuin puolison. 

Mutta terveissä tapauksissa ihan erilaista.

Se poika on aikuisena ihan itsellinen olento. Äiti ei omista häntä, eikä hänen lapsiaan.

Myöskään aikuisen pojan puoliso ei ole tämän pojan äidin omaisuutta, eikä myöskään väline jälkeläisten tuottamista varten tälle miehensä äidille.

Oppikaa hyväksymään aikuisten ihmisten erillisyys ja oma persoona. Kukaan toinen aikuinen ei ole sinun jatkeesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Se on ihan täysin sinun päätettävissäsi, miten sinut otetaan vastaan. Tuo jo, että heti alat jauhaa rahasta on TODELLA LUOTAANTYÖNTÄVÄÄ ja herjaavaa. Samaten se että samaistat itsesi öykkäreihin, uhriudut etkä kykene yhtään ottamaan tietoa vastaan tai reflektoimaan.

En ole tuollainen kuin kuvaat. Eikä siihen tarvita kuin miniä joka ei halua lainkaan olla tekemisissä ensinäkemisen ensiminuutista alkaen. On jo etukäteen päättänyt suhtautumisensa.  

Vastasin erikirjoituksissa olleisiin väitteisiin yhdellä kertaa. En minä rahasta jauha tai muustakaan livenä. Olen järkyttynyt ihmisten ilkeydestä. 

Minulla ei ollut ihanne anoppi. Toimeen tultiin kuitenkin hyvin. Minulle oli tärkeää mahdollistaa se, että lapsille voi muodostua oma suhde molempiin isovanhempiinsa. Omat isovanhempani näin kerran vuodessa. Olisin kaivannut enemmän. Haluaisin olla mummo, mutta en mikään tuppaantuja. Siis ihminen joka voi vähän hemmotella lastenlasta joskus. Olla hetkittäin mukana hänen elämässä. Omasta huushollistaan aikuinen lapsi tietysti päättää itse. En sisusta muille elleivät itse pyydä. Enkä ole ovella sopimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Mä olen joutunut ulkoistamaan anoppini oman mielenterveyteni ja lasteni turvallisuuden vuoksi elämästämme. 

Kuinka toivoisinkaan, että anoppini olisi ihminen. Sellainen, jonka voisi satunnaisesti kutsua syömään, jonka kanssa jutella niitä näitä joutumatta henkisesti murskatuksi joka kerta. Johon voisi luottaa niin paljon, että lapset voisi jättää hoitoon joskus, kun väitteen mukaan hoitohaluja on. Tämä ei ole mahdollista, kun on esim syöttänyt lapselle allergisoivaa ruokaa, jättänyt vartioimatta rappusten viereen jne. Lisäksi anoppi on totuudentorvi, joka voi mielestään totuuden nimissä laukoa mitä vaan, esim onpas Pirkolla ruma tukka. Koska kyllä anopin (aina ilkeämielinen) mielipide on totuus. 

Pitkä ja tuskallinen prosessi tuo oli minullekin. En usko, että kukaan ihan huvikseen ja muodin vuoksi katkoo välejä puolison sukulaiseen, varsinkaan tämän äitiin. Mulle oli kyse mun ja lasteni elämästä ja elämisen laadusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti persoonallisuushäiriöinen anoppi ei vaivaudu auttamaan ketään, vaan keskittyy itsekkäästi omiin tarpeisiinsa ja on kylmä kuin kivi.

Ap kuvaa kokenutta vanhempaa naista, joka tietää, miten raskasta vauva-arki on ja tarjoutuu auttamaan, koska välittää.

Kannattaa pitää välit anoppiin nyt, koska ap huomaa kyllä jo kuukauden päästä, miksi sitä apua tarvitaan.

Mun lapset on nyt 24 ja 22. En ole vieläkään kyllä keksinyt, mihin olisin anoppia tarvinnut.

Meillä 35 ja 33 ja todella monessa asiassa on isovanhempia tarvittu ja apua saatu.

Toki olisi ilmankin pärjätty, mutta onneksi ei tarvinnut.

Anopin kuolema on valtavan huojentava kokemus. Omalla kohdalla tosin anoppi ei tunkenut hoitamaan lapsiamme, sillä hän ei osannut hoitaa lapsia. Oman poikansa hoidon hän oli aikanaan ulkoistanut omalle äidilleen.

Ominaista anopilleni sen sijaan oli, että hän odotti meidän järjestävän itselleen hyviä elämyksiä; lasten piti esiintyä hänelle. Mitään sormiruokailuja tai kakkavaippoja ei hänen maailmaansa kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Ahaa. Nyt ymmärrän. Miniä on liian uhkea.

Minullekin aikoinaan anoppi tokaisi, että saisit jo lopettaa tuon imettämisen. (Imetin liian pitkään hänen mielestään - vauvalle ja itselleni taas sopi oikein hyvin.)

Joo, onpa hirveää kun äiti "hilloaa" vauvaa rinnoillaan ja imettää. Se vie ilon anopinkääkältä. Mieluummin vauva pullon kanssa anopin hillottavaksi niin ilo säilyy. Apua, millaisia anoppeja tänne kirjoittaa, ihan kauheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Ahaa. Nyt ymmärrän. Miniä on liian uhkea.

Minullekin aikoinaan anoppi tokaisi, että saisit jo lopettaa tuon imettämisen. (Imetin liian pitkään hänen mielestään - vauvalle ja itselleni taas sopi oikein hyvin.)

Joo, onpa hirveää kun äiti "hilloaa" vauvaa rinnoillaan ja imettää. Se vie ilon anopinkääkältä. Mieluummin vauva pullon kanssa anopin hillottavaksi niin ilo säilyy. Apua, millaisia anoppeja tänne kirjoittaa, ihan kauheita.

Kuin se lapsi olisi anopin millään tavalla

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä millaista apua anopilta tai omalta äidiltä saa. Jos heidän mielestä mummo sylittelee lasta ja käy vaunukävelyillä, niin ei siitä kauheasti apua ole. 

Miehen täti lähinnä istuskeli poikansa kotona vauva sylissä ja odotti, että vastasynnyttänyt miniänsä tekee ruokaa, siivoaa ja seurustelee hänen kanssa.

Ai, meillä lähellä asuva appi haki aina päiväkävelylleen vauvan vaunuineen mukaan. Oli ihanaa saada tunnin hengähdystauko ja vieläpä niin, että tuli ukkikin onnelliseksi samalla. Joskus menivät vielä vähäksi aikaa anoppilaan, niin sai mummokin vauvaa paapoa.

Kyllä se minusta ihan avulta tuntui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.

Minulle valitettavasti uhkailtiin tätä samaa, kun en taipunut kaikkeen.

Järjestin kuviot sitten niin, etten tosiaan tarvinnut apua. Sen jälkeen olinkin sitten vieraannuttaja.

Mun esikoinen oli 2, kun mulla meni tunkeilevaan, mitätöivään anoppiin hermot ihan lopullisesti. Esikoinen nyt 13. Mulle myös sanottiin, että tulen katumaan sitä, kun sanoin anopille, että mä lopetan kynnysmattona olemisen tähän sekuntiin, enkä tarvitse häneltä enää ikinä hoitoapua.

Kyllä mä kadun yhtä asiaa. Sitä, että en saanut tehtyä tuota päätöstä pari vuotta aikaisemmin. Monta itkua olisi jäänyt väliin ja suunnaton määrä ahdistusta ja pahaa mieltä olisi jäänyt kokematta.

mites miehesi suhtautui?

Näissä tarinoissa ei miehillä ole koskaan mitään roolia. Ihan  mitääntekemättömiä tossukoita ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti persoonallisuushäiriöinen anoppi ei vaivaudu auttamaan ketään, vaan keskittyy itsekkäästi omiin tarpeisiinsa ja on kylmä kuin kivi.

Ap kuvaa kokenutta vanhempaa naista, joka tietää, miten raskasta vauva-arki on ja tarjoutuu auttamaan, koska välittää.

Kannattaa pitää välit anoppiin nyt, koska ap huomaa kyllä jo kuukauden päästä, miksi sitä apua tarvitaan.

anopin seura voi olla paljon raskaampaa kuin vauva-arki

just saying

Idea siinä anopin avussa on, että hän hoitaa vauvaa sillä aikaa, kun sinä nukut/käyt suihkussa/syöt/käyt kaupassa/käyt tapaamassa kaveria/käyt miehesi kanssa vaikka ravintolassa syömässä.

Kyllä mä sain käytyä suihkussa, söin ja kävin kaupassa vaikka oli vauva talossa. Siivosin, pesin pyykkiä ja kävin vaunulenkillä. Tämä kaikki ilman ulkopuolista apua! Ei ole pakko turvautua ulkopuoliseen apuun, jos yhtään osaa organisoida. 

Tuokin on totta, nykyään kaikki on niin raskasta ja kuormittavaa ettei millään selvitä oman perheen voimin. Vähän kyllä ihmetyttää.

Tottakai on silti mukavaa saada joskus vähän apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Tuollainen kuin ap:n anoppi ei koskaan tule olemaan oikeasti avuksi. Jos on noin vuorovaikutustaidoton että edes yrittää tunkea laitokselle ilman kutsua niin se on siinä.

Ihan vain huomiona että täällä on heti asenteena anopin lyttääminen ilman mitään tarkempaa tietoa tilanteesta. Siitä miten tilanne on mennyt ei kerro vielä hirveästi että aloittaja kuvaa että on "änkeämässä" tai haluaa tulla "auttamaan". Heti ollaan laittamassa rautaa rajalle. Jos anoppi on kysynyt että saako tulla käymään laitoksella tai sanonut että voi tulla auttamaan vauvan kanssa mutta miniä ei jostain syystä anopistaan pidä ja hänen päässään asia kääntyy tungetteluksi. Nykypäivänä kun ihmiset kokemuksia ei saa kyseenalaistaa eikä ehdottaa miettimäänkään että voisiko omassa tulkinnassa olla jotain vinoumaa. 

Tämä ihan vain sellaisena diskurssianalyysinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa apu vastaan. Tulet vielä tarvitsemaan sitä. Vaikka nyt asia ahdistaa hormonien myllerryksessä, niin muista että anoppikin on nainen ja synnyttänyt joten tietää mitä on odotettavissa edessäpäin. Sinulla on tällä hetkellä vaaleanpunainen kuva vauva-arjesta, mutta se kyllä korjaantuu pian. 

Osa ihmisistä ajattelee niin, että kun minulla oli aikoinaan vaikeaa, ei sinunkaan pidä päästä helpommalla. Tuollainen ihminen ei todellakaan ole sopiva "auttamaan" synnytyksen jälkeen. 

Oma anoppi on ollut muuten ihan mukava, mutta hän ihmetteli jatkuvasti sitä, miten yhden vauvan kanssa voi olla väsynyt. Joskus yritin selittää, että hyvänä yönä saan nukuttua kuusi tuntia kolmessa eri pätkässä, usein neljä tuntia neljässä pätkässä, mutta se ei vaikuttanut. Noiden pätkien välit ei olleet hetken heräämisiä vaan silloin piti herätä kokonaan.

Mun anoppi kerran saapasteli meille samalla ovenavauksella kun mies lähti töihin. Mä olin valvonut koko yön kun vauva oli huutanut. Siinä olin likainen tukka vasemmalla pukluisessa yöpaidassa menossa suihkun kautta nukkumaan, kun hampaita tekevä vauva oli viimeinkin rauhoittunut ja nukkui. Ihmettelin, että mitä hittoa anoppi meillä tekee tähän aikaan. Anoppi ilmoitti iloisesti, että mä saan mennä tänään shoppailemaan, hän hoitaa. Kerroin, että menen nyt nukkumaan (enkä suihkuun), kun en uskaltanut jättää anopille mahdollisuutta herättää vauvaa. 

Anoppi jäi inttämään, että nyt on hyvä hetki shopoailuun. Sanoin, että oon valvonut koko yön kun vauva huusi, en tasan lähde mihinkään. Anoppi alkoi kailottaa (hänen tapansa korostaa toisen sanomisten mitättömyyttä) että vauva on niin kiltti, ettei koskaan huuda koko yötä. No, eipä se vauva huutanut ilkeyttään mutta huusi silti. Lisäksi vihaan shoppailua. Olin myös oikeasti unen tarpeessa. Totesin uudelleen meneväni nukkumaan ja suljin oven perässäni mennessäni makkariin. Vielä se kammotus pyöri meidän keittiössä vartin ennen kuin ulko-ovi kolahti.

Miehelle sanoin hänen tullessa kotiin, että jatkossa ei saa päästää äitiään aamulla sisälle ellei asiasta ole erikseen sovittu myls mun kanssa. Kuulemma oli ihmetellyt asiaa, mutta kammotus oli kirkkain silmin valehdellut, että mun shoppailureissusta oli sovittu.

En ollut kiitollinen tarjotusta avusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

Minulla on vaan poikia. Toivottavasti en saa miniöitä jotka työntävät pois kokonaan heidän elämästään. En ole tuppautuja, mutta suren kyllä sitä, jos en saa koskaan edes hetkeä viettää lastenlasten ja poikieni seurassa. Rahaa minulla ei ole heille kylvää. Hyvä, että raha riittää itsellekkään. En ole myöskään päällepäsmäri muiden elämään. Nämä haukkumaketjut täällä on ihan järkyttäviä. Täyttä itsekkyyttä täynnä.

Ei kannata uhriutua etukäteen.

Sen sijaan mieti, miten nuo anopit ovat miniöitään kohdelleet. Menisitkö poikasi kotiin järjestelemään keittiön kaapit, kun miniä on laitoksella, omin luvin? Suututko, jos lapselle ei anneta toivomaasi nimeä? Lähettäisitkö tuttavillesi miniästä imetyskuvia, jossa miniä on rinnat paljaana? Menetkö ovelle kolkuttamaan klo 6 aamulla (tai ylipäätään) kunnon erikseen toivottu, että perhe saa olla rauhassa?

Jos vastasit yhteenkään kyllä, sinulla saattaa olla taipumusta olla kammomummo. Jos tuollainen käytös on sinulle käsittämätöntä, vaara on huomattavasti pienempi. 

Sekin on pohtimisen arvoista, miksi samaistut kammomummoihin. Kammomummot ovat uhreja, nimittäin oman käytöksensä seurausten uhreja. Miksi mummona pitäisi olla oikeus terrorisoida oman lapsen perheonnea?

En tee mitään noista enkä ole koskaan tehnyt. Samaistun siksi, että poika toi näytille miniä ehdokkaan joka arvostelee pojalleni kokoajan minua kaikesta. Kasvotusten puhuu nätisti kuten minäkin hänelle. Sohvalla pojan kanssa istuessa kuuloetäisyydellä minusta  kertoo jatkuvasti pojalleni kuinka ensiminuutista alkaen olen tehnyt vain virheitä. Hän tuntuu hakevan kaikesta kanssakäymisestä pieniäkin virheitä joihin puuttua. Tuli sellainen olo, että miniä yrittää saada mustamaalaamalla välit poikani kanssa katki. Olen  yrittänyt jutella harmittomia aiheita, en ole tungetellut kysymyksin. Panostanut tarjoiluun. Mitään arvostelevaa sanaa en ole sanonut tai puuttunut heidän elämään. Enkä ole tuppautunut käymään. Olen antanut heidän elää tavallaan. Mitään valintojaan en ole arvostellut. Silti ensikohtaamisesta alkaen minun kodissani minua on arvosteltu näin. Voihan tilanne muuttua ajanoloon. En tietysti tiedä tuleeko heille lapsia.  Tietysti hyväksyn jos en saa tulevaisuudessa nähdä lapsenlapsia. Olen vain pettynyt. Pojan kanssa olemme olleet läheiset ja viettäneet paljon aikaa yhdessä hänen ollessa lapsi. Poika tuleekin hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Nuoruuden kuohussa otti irtiottoa ja tietysti olen antanut hänen itsenäistyä.  Hän on valinnut kaverinsa, ammattialansa ym. itse. En ole niihin kantaa ottanut. Vastaa omista asioistaan itse. Neuvon kysyttäessä en muutoin. Aikuinenhan hän on.

 Elämäntyylimme on erilainen. Se on tietysti luonnollista, koska on aikuinen ja siirtynyt aikuisen elämään. Enkä oleta hänen elävän kuten minä. Hän tekee omat ratkaisunsa. En ole arvostellut miniäkandinaattia. Olen vain pettynyt. Toivoin mukavia asiallisia välejä. Keskinäistä kunnioitusta ja hyväksyntää. Sitä en vaan saa vaikka yritän kyllä omalta osaltani. Mielestäni en ole hirviö. Eikä kukaan minut todella tunteva noin koe. On minulla ollut mukaviakin miniä kokelaita. Tämä oli yllätys. En ollut varautunut tällaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.

Minulle valitettavasti uhkailtiin tätä samaa, kun en taipunut kaikkeen.

Järjestin kuviot sitten niin, etten tosiaan tarvinnut apua. Sen jälkeen olinkin sitten vieraannuttaja.

Mun esikoinen oli 2, kun mulla meni tunkeilevaan, mitätöivään anoppiin hermot ihan lopullisesti. Esikoinen nyt 13. Mulle myös sanottiin, että tulen katumaan sitä, kun sanoin anopille, että mä lopetan kynnysmattona olemisen tähän sekuntiin, enkä tarvitse häneltä enää ikinä hoitoapua.

Kyllä mä kadun yhtä asiaa. Sitä, että en saanut tehtyä tuota päätöstä pari vuotta aikaisemmin. Monta itkua olisi jäänyt väliin ja suunnaton määrä ahdistusta ja pahaa mieltä olisi jäänyt kokematta.

mites miehesi suhtautui?

Näissä tarinoissa ei miehillä ole koskaan mitään roolia. Ihan  mitääntekemättömiä tossukoita ovat.

Millainen mies antaa äitinsä kiusata vaimoaan?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut itsellä tosi läheiset ja lämpimät välit molempiin mummoihin. He ovat olleet iso rikkaus ja tuki mun elämässä. Onneksi oma äitini mahdollisti ja salli näiden ihmissuhteiden kehittymisen.

Tuohon ole  itsekin äitinä pyrkinyt, vaikkeivät ne omat välit anoppiin ihan helpoimmasta päästä olleetkaan. Mutta mummona hän oli oikein hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti persoonallisuushäiriöinen anoppi ei vaivaudu auttamaan ketään, vaan keskittyy itsekkäästi omiin tarpeisiinsa ja on kylmä kuin kivi.

Ap kuvaa kokenutta vanhempaa naista, joka tietää, miten raskasta vauva-arki on ja tarjoutuu auttamaan, koska välittää.

Kannattaa pitää välit anoppiin nyt, koska ap huomaa kyllä jo kuukauden päästä, miksi sitä apua tarvitaan.

anopin seura voi olla paljon raskaampaa kuin vauva-arki

just saying

Idea siinä anopin avussa on, että hän hoitaa vauvaa sillä aikaa, kun sinä nukut/käyt suihkussa/syöt/käyt kaupassa/käyt tapaamassa kaveria/käyt miehesi kanssa vaikka ravintolassa syömässä.

Kyllä mä sain käytyä suihkussa, söin ja kävin kaupassa vaikka oli vauva talossa. Siivosin, pesin pyykkiä ja kävin vaunulenkillä. Tämä kaikki ilman ulkopuolista apua! Ei ole pakko turvautua ulkopuoliseen apuun, jos yhtään osaa organisoida. 

Tuokin on totta, nykyään kaikki on niin raskasta ja kuormittavaa ettei millään selvitä oman perheen voimin. Vähän kyllä ihmetyttää.

Tottakai on silti mukavaa saada joskus vähän apua.

Jos nyt raatorehellisesti ajatellaan, niin aidosti ollaan tarvittu ylimääräistä apua (pois lukien päivähoito) kun olin synnyttämässä kuopusta. Muut kerrat olisi voitu järjestellä toisin. 

Toki lapset pikkukoululaisina olivat iltapäivähoidossa, mutta sekin olisi saatu hoidettua toisin, koska teen etätöitä. Mun työtehon ja lasten viihtymisen kannalta ulkopuolinen hoito oli parempi, mutta ei pakollinen, vaihtoehto.

Ei kuulu anopille.