anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Vierailija kirjoitti:

Itseä ahdisti todella kovasti se että anoppi oli päättänyt ettei lapset ja koirat kuulu samaan talouteen. Meillä oli 2 isoa koiraa jotka olivat jo liki 10 vuotiaita kun esikoinen syntyi. Kun jatkuvasti kuuntelet sitä miten koirat ovat vaaraksi laselle (esim. karvaa ja hiekka tulee sisälle koirathan voivat purra lasta), meni hermot aivan totaalisesti. Jokaisessa keskustelussa vihjailtiin että eikös ne jo jouda piikille ja että eihän koiria enää tarvita kun nyt on niitä lapsia, koirat kuulemma ovat lapsen korvikkeita nuorille pareille.

Meillä taas anoppi on koiraihminen ja nillittää jatkuvasti, kun meillä ei koiraa ole eikä tule. Lapsetkin tykkäisivät, kuulemma. Toinen lapsista pelkää koiria, koska anopin entinen koira puri lastani. Anoppi nauroi, kun koira puri. Eikä ole anopin koirakaan tervetullut meille, koska sitä ei ole koulutettu yhtään, räksyttää non stop ja haisee kuvottavalta. 

Sinänsä huvittavaa, anoppi jeesustelee tuttavilleen kuinka minä ja mieheni "ei pärjätä" lasten kanssa, mutta "pärjäämistä" sitten auttaisi pari piskiä? Koiraa en ole ikinä omistanut, mutta jos sellaisen hankkii, niin pitäähän se huolehtia kunnolla. Juuri nyt on riittävän kiireistä, kun on työt, lapset, omat ja lasten harrastukset, arjen pyörittäminen...

Se on niin, että anopit ei tajua, että heidän HETKI meni jo! Se hetki, kun on uusi, ihana ja tuhiseva vauva sylissä. Nyt on miniän vuoro. Onko niin, että se oma hetki tuli ryssittyä ja se meni vaan ohi ja nyt harmittaa?  Mennyttä ei takaisin saa, ei nuoruutta eikä oman vastasyntyneen vauvan iloa. Aivan kuin yrittäisivät kostaa kateuksissaan nuorille miniöilleen sitä, että he elävät nyt onnellista HETKEÄÄN ja osaavat myös nauttia siitä!

Vierailija kirjoitti:

Se on niin, että anopit ei tajua, että heidän HETKI meni jo! Se hetki, kun on uusi, ihana ja tuhiseva vauva sylissä. Nyt on miniän vuoro. Onko niin, että se oma hetki tuli ryssittyä ja se meni vaan ohi ja nyt harmittaa?  Mennyttä ei takaisin saa, ei nuoruutta eikä oman vastasyntyneen vauvan iloa. Aivan kuin yrittäisivät kostaa kateuksissaan nuorille miniöilleen sitä, että he elävät nyt onnellista HETKEÄÄN ja osaavat myös nauttia siitä!

Oma anoppi on aikoinaan hoidattanut omat lapsensa äidillään. Kuulemma on suvun tapa. Mä taas olen lapseni tehnyt itselleni enkä koe velvollisuudekseni antaa lapsiani anopin kasvatettavaksi. 

Eläin maailmassakin synnyttänyt naaras rauhoitetaan poikasensa kanssa, eikä mennä häiritsemään ja härkkimään. Pitäisi olla selviö. Annetaan apua ja neuvoja pyydettäessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

Olet oikea maailman valo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Ahaa. Nyt ymmärrän. Miniä on liian uhkea.

Minullekin aikoinaan anoppi tokaisi, että saisit jo lopettaa tuon imettämisen. (Imetin liian pitkään hänen mielestään - vauvalle ja itselleni taas sopi oikein hyvin.)

Vierailija kirjoitti:

Olen vastarannan kiiski, tai ehkä mielipiteeni johtuu siitä, että edesmennyt anoppini oli aivan ihana ihminen.

Mielestäni, jos ei jotain erityistä syytä ole, on vain suotavaa että isovanhemmat tulee synnärille katsomaan vastasyntynyttä. Ei olisi tullut mieleenkään kieltää omilta eikä miehen vanhemmilta. Samoin kotiin saivat tulla kuten myös sisarukseni. Kukaan ei ollut vaivaksi asti. 
Jos joku olisi pidemmäksi aikaa ollut tulossa, niin ehkä olisin sanonut, että en usko apua nyt tarvitsevani ja harjoitellaan rytmejä vielä tms.

Ihanaahan se on jos isovanhemmat ovat kiinnostuneet lapsenlapsestaan ja pääsevät heti vauvasta asti luomaan suhdetta tulokkaaseen.

Se on ihanaa silloin, kun kaikki asiaan liittyvät aikuiset ovat tervejärkisiä, normaaleja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä ahdisti todella kovasti se että anoppi oli päättänyt ettei lapset ja koirat kuulu samaan talouteen. Meillä oli 2 isoa koiraa jotka olivat jo liki 10 vuotiaita kun esikoinen syntyi. Kun jatkuvasti kuuntelet sitä miten koirat ovat vaaraksi laselle (esim. karvaa ja hiekka tulee sisälle koirathan voivat purra lasta), meni hermot aivan totaalisesti. Jokaisessa keskustelussa vihjailtiin että eikös ne jo jouda piikille ja että eihän koiria enää tarvita kun nyt on niitä lapsia, koirat kuulemma ovat lapsen korvikkeita nuorille pareille.

Meillä taas anoppi on koiraihminen ja nillittää jatkuvasti, kun meillä ei koiraa ole eikä tule. Lapsetkin tykkäisivät, kuulemma. Toinen lapsista pelkää koiria, koska anopin entinen koira puri lastani. Anoppi nauroi, kun koira puri. Eikä ole anopin koirakaan tervetullut meille, koska sitä ei ole koulutettu yhtään, räksyttää non stop ja haisee kuvottavalta. 

Sinänsä huvittavaa, anoppi jeesustelee tuttavilleen kuinka minä ja mieheni "ei pärjätä" lasten kanssa, mutta "pärjäämistä" sitten auttaisi pari piskiä? Koiraa en ole ikinä omistanut, mutta jos sellaisen hankkii, niin pitäähän se huolehtia kunnolla. Juuri nyt on riittävän kiireistä, kun on työt, lapset, omat ja lasten harrastukset, arjen pyörittäminen...

Meitä taas kiellettiin käymästä perheenä mummolassa, koska miehen siskolla oli lapsi, joka oli kovasti allerginen koirille ja meillä niitä oli. 

Tosin se lapsi ei ikinä käynyt mummolassa. Porttikieltomme lievenikin vuosien mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Eläin maailmassakin synnyttänyt naaras rauhoitetaan poikasensa kanssa, eikä mennä häiritsemään ja härkkimään. Pitäisi olla selviö. Annetaan apua ja neuvoja pyydettäessä. 

Ihmismaailmassa oletetaan että anoppi on heti tervetullut

Eiköhän synnärillä viimeistään ajeta anoppi pois. Sanot kätilöille että ahdistaa se kyylä. Sitten ette kerro koska kotiudutte. Miehelle sanot että olet väsynyt ja haluat kotona levätä. Sairaalassahan ei kukaan pysty nukkumaan ja lepäämään. 

Mun yksi ystävä meni kaikkien kolmen synnytyksen jälkeen hotelliin asumaan kahdeksi viikoksi vauvan kanssa, koska se oli ainoa mahdollisuus olla rauhassa. Aika hirveää, ettei omaa kotia koe turvalliseksi. 

Oma anoppini kuoli ennen kuin meille tuli lapsia, mutta hänkään ei ikinä ymmärtänyt, mitä koko sana raja tarkoittaa. Ilmestyi oven taakse ihan milloin itse halusi, jopa aamulla kuudelta. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen veli asui vaimonsa kanssa usean sadan kilometrin päässä, joten kun isovanhemmat tulivat katsomaan vauvaa, he tuli yökylään, kun vauva oli viikon ikäinen. Isovanhemmat asettuivat istumaan sohvalle ja aikansa odotettuaan anoppi kysyi "eikö täällä saa edes kahvia". Poikansa oli mennyt "piipahtamaan" jonnekin ja tuore äiti yritti imettää vauvaa. Tuo kuulosti ihan kauhealle.

Miksei tuohon voi sanoa. Juu saa kahvia. Voitko auttaa? Kahvinkeitin on siellä ja tykötarpeet tuolla.

Ei se sinne saa lupaa tulla. Ainakin ennen oltiin tarkkoja.

Ennen nuoripari sanoi, että halutaan pari ekaa viikkoa olla kahdestaan ja sitä ihmiset kunnioitti. Kutsuttiin käymään, jos haluttiin nähdä aikaisemmin. Vietiin itse pullat ja suolaiset tarjottavat, koska ymmärrettiin, että uudessa perheenjäsenessä on työtä. Kysyttiin voiko auttaa jotenkin. Viivyttiin kohtuullinen aika. Kaikilla ei edes ole anoppia joka tulis käymään. Ei kaikki anopit ole hirviöitä. Taitaa olla kommunikointikyvyn puutetta puolin ja toisin, jos on rajattomuutta. Miksei vauva voi hetkeä olla isovanhempien sylissä tai hoivassa? Yleensä se on vaan hyvä asia, että lapsen elämässä on useita aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sinne saa lupaa tulla. Ainakin ennen oltiin tarkkoja.

Mummon oikeus, kyllä pääsee!

Lähde: mun anoppi, kaikkitietävä

Vierailija kirjoitti:

Ennen nuoripari sanoi, että halutaan pari ekaa viikkoa olla kahdestaan ja sitä ihmiset kunnioitti. Kutsuttiin käymään, jos haluttiin nähdä aikaisemmin. Vietiin itse pullat ja suolaiset tarjottavat, koska ymmärrettiin, että uudessa perheenjäsenessä on työtä. Kysyttiin voiko auttaa jotenkin. Viivyttiin kohtuullinen aika. Kaikilla ei edes ole anoppia joka tulis käymään. Ei kaikki anopit ole hirviöitä. Taitaa olla kommunikointikyvyn puutetta puolin ja toisin, jos on rajattomuutta. Miksei vauva voi hetkeä olla isovanhempien sylissä tai hoivassa? Yleensä se on vaan hyvä asia, että lapsen elämässä on useita aikuisia.

Ennen nuoripari sanoi, että halutaan pari ekaa viikkoa olla kahdestaan ja sitä ihmiset kunnioitti.

Niin, ongelma on tässä tiivistettynä. Ennen ihmiset kunnioitti. Nykyään ei kunnioita. Sitä vain ängetään ja tungetaan ja poljetaan jalkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen synnytänyt pitkän kaavan mukaan päätyen sektioon sekä normaalisti alateitse. 
Kumpaakin lastani tulivat kaikki isovanhemmat sairaalaan katsomaan. Tietysti. Olin niin ylpeä ja lumoutunut lapsistani, että halusin päästä esittelemään heidät myös lähisuvulle mahdollisimman pian.

Surullista huomata kuinka etäisiä osa on perheidensä  kanssa.

Ei anoppi ole minun perhettäni eikä,edes sukulaiseni.

Kyllä on ihan käsittämätön asenne miehen lapsuuden perhettä kohtaan. Sitten ymmärrän, kun kohtelet samoin omaa äitiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen nuoripari sanoi, että halutaan pari ekaa viikkoa olla kahdestaan ja sitä ihmiset kunnioitti. Kutsuttiin käymään, jos haluttiin nähdä aikaisemmin. Vietiin itse pullat ja suolaiset tarjottavat, koska ymmärrettiin, että uudessa perheenjäsenessä on työtä. Kysyttiin voiko auttaa jotenkin. Viivyttiin kohtuullinen aika. Kaikilla ei edes ole anoppia joka tulis käymään. Ei kaikki anopit ole hirviöitä. Taitaa olla kommunikointikyvyn puutetta puolin ja toisin, jos on rajattomuutta. Miksei vauva voi hetkeä olla isovanhempien sylissä tai hoivassa? Yleensä se on vaan hyvä asia, että lapsen elämässä on useita aikuisia.

Ennen nuoripari sanoi, että halutaan pari ekaa viikkoa olla kahdestaan ja sitä ihmiset kunnioitti.

 

Niin, ongelma on tässä tiivistettynä. Ennen ihmiset kunnioitti. Nykyään ei kunnioita. Sitä vain ängetään ja tungetaan ja poljetaan jalkaa.

Noinkohan on,  jos selvästi sanoo. Voidaan nähdä kahden viikon päästä. Pullaa ei ole ellet itse tuo tullessasi.

Vierailija kirjoitti:

Anoppien kannattaisi luoda hyvä ja asiallinen suhde siihen miniään alusta asti. Eikä ensin kyykyttää ja simputtaa vuosia ja sitten rynnätä kimppuun kuin haikala, kun se miniän lapsi tulee kuvioihin. Ei minulla ainakaan enää siinä vaiheessa ollut minkäänlaista hyvää tahtoa tallella anopin kanssa.

Ei ole pakko tykätä, mutta aina voi kohdella asiallisesti.

Kun juttelin ensimmäistä kertaa anoppini kanssa ilman ulkopuolisia korvia, hän suoraan sanoi, että kannattaisi erota, koska poikansa on umpimielinen. Meno on tuosta vain pahentunut, kunnes minulta katkesi hermot. Sen jälkeen alkoi uhriutuminen, kun mä oon ymmärtänyt kaiken väärin ja kuinka häntä on kohdeltu väärin. Mitään vastuuta tekemisistään ja sanomisistaan ei ottanut. Jotain hyvin ulkokultaista sovintoyritystäkin oli, mutta kyllä ne kolmisen vuotta helvettiä oli näyttänyt, että sen naisen kanssa on kaksi vaihtoehtoa: tehdä kuten hän haluaa tai ei olla tekemisissä laisinkaan. Valitsin jälkimmäisen, enkä edes harkitse sitä vaihtoehtoa, että päästäisin tuota naista yhtään lähemmäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen nuoripari sanoi, että halutaan pari ekaa viikkoa olla kahdestaan ja sitä ihmiset kunnioitti. Kutsuttiin käymään, jos haluttiin nähdä aikaisemmin. Vietiin itse pullat ja suolaiset tarjottavat, koska ymmärrettiin, että uudessa perheenjäsenessä on työtä. Kysyttiin voiko auttaa jotenkin. Viivyttiin kohtuullinen aika. Kaikilla ei edes ole anoppia joka tulis käymään. Ei kaikki anopit ole hirviöitä. Taitaa olla kommunikointikyvyn puutetta puolin ja toisin, jos on rajattomuutta. Miksei vauva voi hetkeä olla isovanhempien sylissä tai hoivassa? Yleensä se on vaan hyvä asia, että lapsen elämässä on useita aikuisia.

Ennen nuoripari sanoi, että halutaan pari ekaa viikkoa olla kahdestaan ja sitä ihmiset kunnioitti.

 

Niin, ongelma on tässä tiivistettynä. Ennen ihmiset kunnioitti. Nykyään ei kunnioita. Sitä vain ängetään ja tungetaan ja poljetaan jalkaa.

Noinkohan on,  jos selvästi sanoo. Voidaan nähdä kahden viikon päästä. Pullaa ei ole ellet itse tuo tullessasi.

No lue itse. Meillä tunkivat ihan kutsumatta aamukuudelta ovikelloa rimputtamaan. Eikä ollut edes ainoa kerta. Mieheni selitti varmaan parikymmentä kertaa, että meille voi tulla vain, kun kutsutaan ja erikseen sovitaan. Mutta kun maalla joskus vuonna 1700 oli kuulemma ollut tapana, että ohikulkiessa voi piipahtaa. He asui 200 kilsan päässä, eikä mitään asiaa tännepäinkään muuten kuin meitä häiriköimään.

Ja kaikkein rasittavinta tuossa oli se, että sitten kun tunkivat väkisin, odottivat, että meillä siellä pienessä keittokomerossa olisi koko päivän herkkumuonitus suit sait ja itsellämme aikaa notkua heidän kanssaan koko hiivatin päivä.