anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oma anoppi ei yrittänyt tuppautua synnärille tai väkipakolla auttamaan vastasyntyneen kanssa. Halusin mieluummin oman äitini auttamaan. Äiti on äiti. Saa olla vapaasti oma itsensä ja oma äiti ymmärtää paremmin mitä tuore äiti käy läpi. Jos on siis hyvä äiti ja hyvät välit häneen. Selvittiin kyllä ekat viikot hyvin miehen kanssa kahdestaan. Oma puoliso on se tärkein tuki.

Eli sinä saat ottaa oman äitisi teidän yhteiseen kotiin häärimään, mutta mies ei omaansa. Aina tunnutaan unohtavan, että se lapsi on yhtä lailla lapsen isän kuin äidinkin. 

Jotenkin ihan kauheaa! Lapsen tulisi olla molempien vanhempien ja antaa mahdollisuus myös anopille. Kammottavaa, että miehen äiti ei saa mahdollisuutta tutustua vauvaan ja olla tasapuolisesti isovanhempi. Mistä nämä hirviöäidit tulevat, jotka käyttävät valtaansa näin? 

Anopilla ei edelleenkään ole lakiinkirjattua oikeutta lapseen.

Jotenkin ihan kauheaa! Lapsen tulisi olla molempien vanhempien ja antaa mahdollisuus myös anopille. Kammottavaa, että miehen äiti ei saa mahdollisuutta tutustua vauvaan ja olla tasapuolisesti isovanhempi. Mistä nämä hirviöäidit tulevat, jotka käyttävät valtaansa näin? 

Se lapsi elänee jotain 70 vuotta. Olen ihan varma, että siihen ehtii normaalikäytöksinen ihminen tutustua, vaikkei pääsisikään ekaan kahteen viikkoon sinne synnyttäjää rääkkäämään.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihan kauheaa! Lapsen tulisi olla molempien vanhempien ja antaa mahdollisuus myös anopille. Kammottavaa, että miehen äiti ei saa mahdollisuutta tutustua vauvaan ja olla tasapuolisesti isovanhempi. Mistä nämä hirviöäidit tulevat, jotka käyttävät valtaansa näin? 

 

Se lapsi elänee jotain 70 vuotta. Olen ihan varma, että siihen ehtii normaalikäytöksinen ihminen tutustua, vaikkei pääsisikään ekaan kahteen viikkoon sinne synnyttäjää rääkkäämään.

Tasapuolisesti isovanhempi? Tämä se riitoja aiheuttaa. kun pitää olla "tasapuolinen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihan kauheaa! Lapsen tulisi olla molempien vanhempien ja antaa mahdollisuus myös anopille. Kammottavaa, että miehen äiti ei saa mahdollisuutta tutustua vauvaan ja olla tasapuolisesti isovanhempi. Mistä nämä hirviöäidit tulevat, jotka käyttävät valtaansa näin? 

 

Se lapsi elänee jotain 70 vuotta. Olen ihan varma, että siihen ehtii normaalikäytöksinen ihminen tutustua, vaikkei pääsisikään ekaan kahteen viikkoon sinne synnyttäjää rääkkäämään.

Tasapuolisesti isovanhempi? Tämä se riitoja aiheuttaa. kun pitää olla "tasapuolinen"

Aivan. Kun käyttäydytään kuin se lapsi olisi jätskipaketti ja elämä menee sen toisen mummon kyttäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihan kauheaa! Lapsen tulisi olla molempien vanhempien ja antaa mahdollisuus myös anopille. Kammottavaa, että miehen äiti ei saa mahdollisuutta tutustua vauvaan ja olla tasapuolisesti isovanhempi. Mistä nämä hirviöäidit tulevat, jotka käyttävät valtaansa näin? 

 

Se lapsi elänee jotain 70 vuotta. Olen ihan varma, että siihen ehtii normaalikäytöksinen ihminen tutustua, vaikkei pääsisikään ekaan kahteen viikkoon sinne synnyttäjää rääkkäämään.

Tasapuolisesti isovanhempi? Tämä se riitoja aiheuttaa. kun pitää olla "tasapuolinen"

Taas se jätskipaketti. Molemmille mummoille yhtä paksu siivu. Mutta miten tuo mitataan oikeassa elämässä? Js Maijamummo antaa palan kääretorttua, niin ollaanko tasoissa, kun Tuijamummo antaa suklaatuutin? Voiko Tuijamummon kanssa lasta pistää parin päivän tunturivaellukselle kun Maijamummo ei ulkoile kun omassa pihassa koska voi sataa, muutenkin odottaa lonkkaleikkausta. Mikä tuossa on se mitattava elementti, että tiedetään asian olevan tasan?

Miehen veli asui vaimonsa kanssa usean sadan kilometrin päässä, joten kun isovanhemmat tulivat katsomaan vauvaa, he tuli yökylään, kun vauva oli viikon ikäinen. Isovanhemmat asettuivat istumaan sohvalle ja aikansa odotettuaan anoppi kysyi "eikö täällä saa edes kahvia". Poikansa oli mennyt "piipahtamaan" jonnekin ja tuore äiti yritti imettää vauvaa. Tuo kuulosti ihan kauhealle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihan kauheaa! Lapsen tulisi olla molempien vanhempien ja antaa mahdollisuus myös anopille. Kammottavaa, että miehen äiti ei saa mahdollisuutta tutustua vauvaan ja olla tasapuolisesti isovanhempi. Mistä nämä hirviöäidit tulevat, jotka käyttävät valtaansa näin? 

 

Se lapsi elänee jotain 70 vuotta. Olen ihan varma, että siihen ehtii normaalikäytöksinen ihminen tutustua, vaikkei pääsisikään ekaan kahteen viikkoon sinne synnyttäjää rääkkäämään.

Tasapuolisesti isovanhempi? Tämä se riitoja aiheuttaa. kun pitää olla "tasapuolinen"

Jos mun anopilta kysytään, niin jokainen sekunti mitä mun lapset viettää mun äidin kanssa on jotenkin anopilta pois. Mun isän kanssa lasteni viettämä aika taas ei ole anopilta pois, vaan ok. Mun anopin näkökulmasta tasatilannetta ei ikinä tule, hän on aina saamispuolella. 

Tämä on hänen elämässään ikuinen kriisi, aina jotain puuttuu, ja hän on oikeutettu kaikkeen mitä jollain muulla on. Aivan pohjattoman kateellinen kaikesta. Kehtaa vielä huutaa ääneen näistä elämänsä epäkohdista. Kuulostaa neljävuotiaalta, jota harmittaa kaverin uusi hieno pokemonpehmo, vaikka itsellä on kolme vastaavaa, mutta ei samanlaista, kotona.

Vierailija kirjoitti:

Miehen veli asui vaimonsa kanssa usean sadan kilometrin päässä, joten kun isovanhemmat tulivat katsomaan vauvaa, he tuli yökylään, kun vauva oli viikon ikäinen. Isovanhemmat asettuivat istumaan sohvalle ja aikansa odotettuaan anoppi kysyi "eikö täällä saa edes kahvia". Poikansa oli mennyt "piipahtamaan" jonnekin ja tuore äiti yritti imettää vauvaa. Tuo kuulosti ihan kauhealle.

Voi luoja. Ihanasti menivät passattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veli asui vaimonsa kanssa usean sadan kilometrin päässä, joten kun isovanhemmat tulivat katsomaan vauvaa, he tuli yökylään, kun vauva oli viikon ikäinen. Isovanhemmat asettuivat istumaan sohvalle ja aikansa odotettuaan anoppi kysyi "eikö täällä saa edes kahvia". Poikansa oli mennyt "piipahtamaan" jonnekin ja tuore äiti yritti imettää vauvaa. Tuo kuulosti ihan kauhealle.

Voi luoja. Ihanasti menivät passattavaksi.

Sukulaiset tulivat meille jouluksi, meillä esikoinen ja syyskuussa saatu kuopus. KUKAAN ei tuonut mitään ruokaa/tarjottavaa ja mummo uhriutui kun hänen diabetestaan ei huomioitu tarpeeksi. Myös oli ihan liikaa valmista, mikä osoitti suurta laiskuutta. Ja missään astioiden korjaamisissa tai tiskeissä tai edes lahjapaperien siivoamisessa ei autettu. Oli ihan viimeinen sukujoulu jonka ikinä järjestän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oma anoppi ei yrittänyt tuppautua synnärille tai väkipakolla auttamaan vastasyntyneen kanssa. Halusin mieluummin oman äitini auttamaan. Äiti on äiti. Saa olla vapaasti oma itsensä ja oma äiti ymmärtää paremmin mitä tuore äiti käy läpi. Jos on siis hyvä äiti ja hyvät välit häneen. Selvittiin kyllä ekat viikot hyvin miehen kanssa kahdestaan. Oma puoliso on se tärkein tuki.

Eli sinä saat ottaa oman äitisi teidän yhteiseen kotiin häärimään, mutta mies ei omaansa. Aina tunnutaan unohtavan, että se lapsi on yhtä lailla lapsen isän kuin äidinkin. 

Jotenkin ihan kauheaa! Lapsen tulisi olla molempien vanhempien ja antaa mahdollisuus myös anopille. Kammottavaa, että miehen äiti ei saa mahdollisuutta tutustua vauvaan ja olla tasapuolisesti isovanhempi. Mistä nämä hirviöäidit tulevat, jotka käyttävät valtaansa näin? 

Mä tuskin tunsin mun anoppia kun esikoinen syntyi. Sama kuin olisi jonkun random tyypin napannut avuksi. 

Eipä sillä, ei mun äitikään ravannut meillä, asuu kaukana ja kävi vielä töissä tuolloin.

Anopilla on myös lupa käyttäytyä ja ottaa ne miniän tunteet ja toiveet huomioon. Kammomummot ei tätä tee. Miksi?

Oma anoppi asuu valitettavasti samalla paikkakunnalla. Kun olin vielä äitiyslomalla, hän otti tavaksi käydä meillä "auttamassa" ohi ajaessaan. Pahimmillaan kolmesti päivässä. Auttaminen oli jatkuvaa arvostelua, haukkumista, nauroi kuinka typerää on lajitella pyykit kun ripustaa pyykkejä telineeseen. Tämä apu saattoi olla sitä, että hän voi pitää vauvaa, että voin tiskata. Muuten hyvä, mutta vauva nukkui. Ihan pokkana useamman kerran meinasi hakea vauvan päikkäreiltä "pideltäväksi", että voi "auttaa". Halusi vain herättää vauvan. Sehän vasta paha oli jos otin vauvan päikkäreiden ajaksi sohvalle kirjan viihdykkeekseni tai vielä pahempaa, otin myös päikkärit. Ei saa olla laiska!

Niin, kuinka moni kaipaa omaan vauva-arkeensa yllä olevan kaltaista apua? Moniko olisi tuosta kiitollinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Se on hänen lapsensa. Isovanhemmalla ei ole lakiin kirjattu mitään oikeutta lapsenlapseen. 

Lapsella ON lakisääteinen oikeus isovanhempiin. Laki on säädetty lapsen turvaksi. Isovanhempi on usein lapsuuden tärkein ihminen.

Ei ole. Lapsen asioista päättävät aina huoltajat ja lapsen tärkeimmät ihmiset ovat aina se oma perhe.

Onneksi sinä et päätä asiasta. Perheeseen kuuluu isovanhemmat ainakin täällä päin. Hassu tuo sinun yleistävä väite muutenkin, mitenhän selittäisit sen että oma pojantyttäreni sanoi juuri menneellä viikolla että mummo sie olet maailman paras. Hykerrytti kyllä mukavasti ja totesin tytölle että niin olet siekin maailman paras!

Missä on täällä päin, jossa isovanhemmat kuuluu perheeseen?

Anoppien kannattaisi luoda hyvä ja asiallinen suhde siihen miniään alusta asti. Eikä ensin kyykyttää ja simputtaa vuosia ja sitten rynnätä kimppuun kuin haikala, kun se miniän lapsi tulee kuvioihin. Ei minulla ainakaan enää siinä vaiheessa ollut minkäänlaista hyvää tahtoa tallella anopin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä millaista apua anopilta tai omalta äidiltä saa. Jos heidän mielestä mummo sylittelee lasta ja käy vaunukävelyillä, niin ei siitä kauheasti apua ole. 

Miehen täti lähinnä istuskeli poikansa kotona vauva sylissä ja odotti, että vastasynnyttänyt miniänsä tekee ruokaa, siivoaa ja seurustelee hänen kanssa.

Itsekin sain vastasynnyttäneenä kuulla, miten onpi niin sotkuista, ja tuhahdellen alettiin pyytämättä siivoamaan.

En tiedä, kokiko tuon ihan oikeasti olevan apua, itselleni jäi erittäin vahvasti mieleen vain tilanteen tuoman mielipahan takia.

En ikinä menisi tuoreen vauvaperheen luo arvostelemaan siisteystasoa. Tai en kylläkään arvostelisi kenenkään kodin siisteystasoa noin muutenkaan.

Meillä siiteystason arvostelijat saavast heti siivousvälineet käteen ja iloisen kehotuksen alkaa hommiin. Joku jokus erehtyi arvostelemaan, mutta sen jälkeen ei ole sanonut mitään. Oppipahan olemaan .

 

Meillä ei edes ole koskana ollut likaista, mutta sotkuista kylläkin siinä mielessä, että on tavrapinoja pöydillä. Kun tykätään kaikki, että asiat on näkyvillä. 

Anoppi tykkäsi aikoinaan arvostella meillä siisteyttä. Sinänsä hassua, meidän pahin kaaos ei ole lähellekään yhtä paha kuin anopin kodin normaali. Sukat kirjaimellisesti tarttuu lattiaan, tavaraa on joka paikka täynnä. Kaikki kuorrutettu pölyllä ja koirankarvalla. Mutta joku taikinakulho mun tiskipöydällä on pahempi!

Itseä ahdisti todella kovasti se että anoppi oli päättänyt ettei lapset ja koirat kuulu samaan talouteen. Meillä oli 2 isoa koiraa jotka olivat jo liki 10 vuotiaita kun esikoinen syntyi. Kun jatkuvasti kuuntelet sitä miten koirat ovat vaaraksi laselle (esim. karvaa ja hiekka tulee sisälle koirathan voivat purra lasta), meni hermot aivan totaalisesti. Jokaisessa keskustelussa vihjailtiin että eikös ne jo jouda piikille ja että eihän koiria enää tarvita kun nyt on niitä lapsia, koirat kuulemma ovat lapsen korvikkeita nuorille pareille.

Vierailija kirjoitti:

Anoppien kannattaisi luoda hyvä ja asiallinen suhde siihen miniään alusta asti. Eikä ensin kyykyttää ja simputtaa vuosia ja sitten rynnätä kimppuun kuin haikala, kun se miniän lapsi tulee kuvioihin. Ei minulla ainakaan enää siinä vaiheessa ollut minkäänlaista hyvää tahtoa tallella anopin kanssa.

Ja miehen mielipide??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppien kannattaisi luoda hyvä ja asiallinen suhde siihen miniään alusta asti. Eikä ensin kyykyttää ja simputtaa vuosia ja sitten rynnätä kimppuun kuin haikala, kun se miniän lapsi tulee kuvioihin. Ei minulla ainakaan enää siinä vaiheessa ollut minkäänlaista hyvää tahtoa tallella anopin kanssa.

Ja miehen mielipide??

Mikä miehen mielipide? Ei mun mies päätä minun ylitseni sitä kenen kanssa olen tekemisissä. Ja kukaan normaali mies ei anna kenenkään kohda vaimoaan huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Kiität ja kieltäydyt. 

tässä

Vituttaa nämä ikuiset anoppinarinat. Minua ei tuollaisen miniän tapaaminen kiinnostaisi pätkääkään. Hoitakoon lapsensa niin kuin parhaaksi näkee.

Olen 2 x anoppi. Ei olisi tullut mieleenikään ängetä miniöiden synnytyksiin. Se on lasten isän paikka! Anoppi hoitaa sillä aikaa isompia lapsia.

Minulla aikanaan onneksi niin anoppi kun oma äitikin osasi kunnioittaa perheemme rajoja ja auttoivat kun pyydettiin ja niissä asioissa johon apua pyysimme.

Mitähän tällaiset rajattomat isovanhemmat sanoisi siihen kun alettaisiin väkisin varata heille vanhainkodita paikkaa ja edunvalvojaa kun ovat niin vanhoja että heidän kuuluu jo mennä tekemään kuolemaa sinne, eivätkä pysty asioitaan enää itse hoitamaan. Uskoisin että eivät ilahtuisi siitä että heidän lapsensa puuttuisivat heidän elämäänsä vastaavalla tavalla, miksi sitten tuoreiden vanhemien pitäisi olla kiitolisia siitä että heidän rajojaan ei kunnioiteta "auttamisen" varjolla?