anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Jos olisin miniäsi muuttaisin mahdollisimman kauaksi sinusta perheineni. Olet selvästi todella henkisesti sairas.

Toivottavasti miniäsi saa sinusta lomaa. Tuollaista stressiä ei vauva-aikana tarvita.

Omat lapseni ovat nuoria aikuisia ja varmaan jossain vaiheessa mummoutuminenkin tulee ajankohtaiseksi.

Annan jo muutenkin lapsilleni rauhan elää, vaikea nähdä että tilanne muuttuis lapsenlapsien myötä.

Ikinä en voisi kuvitellakaan änkeytyväni synnytykseen mukaan, en tyttäreni enkä miniäni, enkä oikeastaan menisi, vaikka pyydettäisiin.

Olen jo valmiiksi ilmoittanut, ettei minusta ole hoitajaksi vauvoille tai pienille lapsille, taloni ei ole lapsille edes turvallinen rantoineen, kaminoineen ja jyrkkine rappusineen. Vauvaa voin kutsuttaessa käydä ihastelemassa, varmasti autan taloudellisesti ja ehkä voin lasten kotona voin käydä joskus hoitoapuna jos tarvetta.

Olen kuitenkin vasta 5-kymppinen, olen töissä ja minulla on oma elämäni. Ehkä näillä kammo-mummoilla ei ole omaa elämää mihin keskittyä, vaan pitää elää lasten kautta uudelleen oman elämän huippuhetkiä...

Omat ex-appivanhempani olivat aivan saatanasta, enkä todellakaan halua olla samanlainen joten pysyn turvavälin mitan päässä.

Vierailija kirjoitti:

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Samoin minulla. On kolme vävyä ja ihania ovat. 

En ole itse antanut anoppini hoitaa lapsiani, enkä aio itse olla anoppi, joka tyrkyttää neuvojaan. Voin kyllä auttaa siivouksessa, ruuanlaitossa, nukuttaa vauvaa vaunuissa yms jos tarvitaan. Äiti ja isä on kuitenkin lapsen tärkeimmät ihmiset ja parhaimmat hoitajat.

No kiellä. Hyvin yksinkertainen vastaus. 

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Työntää nenäänsä joka asiaan? En ole isoäiti, mutta omat lapset jo aikuisia ja nuorin teini. Ei silloin mitään KUTSUJA laitettu synnärille. Kerrottiin, että vauva on syntynyt ja osa ilmoitti tulostaan ja vierailuaikaan sai katsoa ilmestyykö muita. Muistan, kun kaveri sai vauvan (kummityttöni) ja menin sairaalaan, niin sängyn ympärillä oli puoli sukua katsomassa. En sano, että sekään oli ok, mutta se oli sitä aikaa. Eikö voi vaan sanoa, että haluatte olla ensimmäiset päivät rauhassa, ilman sen suurempaa kuvitelmaa, että kyse olisi jostain suuremmasta valtataistelusta tai nokan työstämisestä JOKA asiaan. Eikö voi vaan olla, että kyse on eri tavoista?

Ja kyllä mä ihmettelisin vähän sitäkin jos tuore äiti ensin käskisi tylysti mun pysyä poissa, mutta sitten kutsuisi siivoamaan ja tekemään ruokaa?!! Ihan kumpi vaan yksistään, niin en tiedä menisikö ohi sulattelulla, mutta nyt ekana tulee mieleen, että siihen menisi välit. Minäkin olen vielä ihan työelämässä, vuorotyötä tekevä, ihminen. Niin joku äitiyslomalla oleva nuori kehtaisikin pyytää siivoamaan omia sotkujaan. Vauvan kanssa oleminen on tietty ihan eri asia. 

Apua, musta olisi ihan kamalaa, jos vastasynnyttäneenä meillä kotona pyyhältäisi anoppi tai oma äitini. Omassa rauhassa kotona saa toipua ja kulkea vaikka rinnat paljaana ja keskittyä imettämiseen, jos niin haluaa. En ikinä voisi kulkea puolialasti tai vaikka jälkivuototahraisissa vaatteissa äitini tai anoppini nähden. 

Onneksi en halua lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon uusi täti ja vieraillut veljeni perheen luona, nyt tän ketjun jälkeen mietin vihaavatko hekin minua hiljaa mielessään. Kävin myös sairaalassa synnytyksen jälkeen, kysyttiin tietysti onko ok tulla. Olen tarjonnut apua ja sanonut että voin kyllä hyvin auttaa, mutta pallo on kyllä nyt heillä jos sitä apua haluavat. En halua tunneilla mutta toki toivoisin voivani olla lapsen elämässä sellainen tuttu aikuinen. 

 

 En kyllä ymmärrä miten sairaalassa vierailu voidaan kokea noin vihamielisesti. Tietysti terveenä on tultava. 

Et ole tainnut itse synnyttää.

"Et ole tainnut itse synnyttää."

Tuollaiset on vihamielisiä kommentteja. Synnytykset on kaikki erilaisia ja synnyttäjät on kaikki erilaisia. Varmaan tuo henkilö itse tunsi synnyttäjän sen verran hyvin että uskals mennä katsomaan, kun sai siihen luvan ja kun vielä lähti pois heti, kun vihje tuli, niin ei tehnyt mitään väärää. Ilmeisesti osasi kommunikoida. 

Itse en kokenut synnytystä mitenkään ihmeellisenä suorituksena. Toki olin väsynyt, olisin ollut valmis synnyttämään jo kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta kummasti se sängyssä makoilu tuo voimia. Vieraita ei saanut käydä kuin lapsen isä (sairaalan vaatimus, minua ei nyt hirveäst olisi haitanut viraatkaan, kun osaan terveen itsekkäästi ilmoittaa vieraille sittn kun omat voimat olisi hiipuneet liiaksi. Ja läheiset tuntevat minut, koska ollaan oltu vuorovakutuksessa tiiviisti, niin ei olisi ollut tosiaan mitään ongelmia sanoa kiitti, mutta ei kiitti), muille isä sitten lähetteli kuvia ja vastaili ettei me oteta kotiin vieraita ensimmäiseen kahteen viikkoon, saatte tyytyä kuviin ja mahdollisesti kuvapuheluun. Sen jälkeen oli sitten vanhan tavan mukaan avoimet meillä kotona, niinkun oli ennen lastakin. 

Meille tuli appi mukaan synnytykseen. :D

 Esikoiseni päätti tulla maailmaan samalla lailla kuin äitinsä, eli hetijavälittömästijustnyteijaksaodottaaohitetaanparivaihetta. Appi ammatiltaan lääkäri, joten tosi kiva, että oli mukana synnytyksessä. Anakin joku osasi edes perusteet synnytyksestä ja elvyttää, jos sellaista olisi tarvinnut. Kaikki meni hyvin ja nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Apua, musta olisi ihan kamalaa, jos vastasynnyttäneenä meillä kotona pyyhältäisi anoppi tai oma äitini. Omassa rauhassa kotona saa toipua ja kulkea vaikka rinnat paljaana ja keskittyä imettämiseen, jos niin haluaa. En ikinä voisi kulkea puolialasti tai vaikka jälkivuototahraisissa vaatteissa äitini tai anoppini nähden. 

Onneksi en halua lapsia. 

Tuollaisissa tilanteissa auttaa kummasti, kun vain sanoo kaikille veierailuhalukkaille, että nyt ei voi tulla. ja jos haluaa, niin voi avata sitten, että miksi. Ei tietenkään pakko sitä tehdä, mutta toki se auttaa toista ymmärtämään eikä hänelle tule sellaisia ajatuksia, että se oli henkilökohtaista