anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi muuta kuin että mies, joka asettaa äitinsä vaimonsa edelle (ja siis esimerkiksi puolustaa ajatusta, että äitinsä tulee "auttamaan") on raivostuttava.

Mieheni on sellainen, edelleen, 40 yhteisen vuoden jälkeenkin. Onneksi pluspuolet kompensoivat riittävästi tätä piiiitkää miinusta.

Ja sitten valitetaan siitäkin ettei anoppi auta lapsiarjessa. Meille oli täysin selvää, eträ molemmat isoäidit tulivat kahdeksi viikoksi toisen synnytyksen jälkeen avuksi. Mikä ongelma tuo kellekään voi olla? 

Mitä hemmetin auttamista tarvitsitte ? 

En minä ainakaan tarvinnut ketään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

älä yritä miniän elämään, problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Vierailija kirjoitti:

Anopit eivät kelpaa muuhun kuin rahalahjoituksia tekemään poikansa perheelle.  Muuten pysykööt kaukana. 

Näin on. Kunpa sen tajuaisivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

SE on sen miniän lapsi. Et sinä siihen voi minkäänlaista kontaktia saada ohi lapsen äidin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Se on hänen lapsensa. Isovanhemmalla ei ole lakiin kirjattu mitään oikeutta lapsenlapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Anopit eivät kelpaa muuhun kuin rahalahjoituksia tekemään poikansa perheelle.  Muuten pysykööt kaukana. 

Jos anoppi on sitä mieltä, että kaikki, mitä miniä tekee, on väärin tai huonosti tehty, voi anoppi mennä rahoineen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

t. miniä ja anoppi

Olen vastarannan kiiski, tai ehkä mielipiteeni johtuu siitä, että edesmennyt anoppini oli aivan ihana ihminen.

Mielestäni, jos ei jotain erityistä syytä ole, on vain suotavaa että isovanhemmat tulee synnärille katsomaan vastasyntynyttä. Ei olisi tullut mieleenkään kieltää omilta eikä miehen vanhemmilta. Samoin kotiin saivat tulla kuten myös sisarukseni. Kukaan ei ollut vaivaksi asti. 
Jos joku olisi pidemmäksi aikaa ollut tulossa, niin ehkä olisin sanonut, että en usko apua nyt tarvitsevani ja harjoitellaan rytmejä vielä tms.

Ihanaahan se on jos isovanhemmat ovat kiinnostuneet lapsenlapsestaan ja pääsevät heti vauvasta asti luomaan suhdetta tulokkaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen vastarannan kiiski, tai ehkä mielipiteeni johtuu siitä, että edesmennyt anoppini oli aivan ihana ihminen.

Mielestäni, jos ei jotain erityistä syytä ole, on vain suotavaa että isovanhemmat tulee synnärille katsomaan vastasyntynyttä. Ei olisi tullut mieleenkään kieltää omilta eikä miehen vanhemmilta. Samoin kotiin saivat tulla kuten myös sisarukseni. Kukaan ei ollut vaivaksi asti. 
Jos joku olisi pidemmäksi aikaa ollut tulossa, niin ehkä olisin sanonut, että en usko apua nyt tarvitsevani ja harjoitellaan rytmejä vielä tms.

Ihanaahan se on jos isovanhemmat ovat kiinnostuneet lapsenlapsestaan ja pääsevät heti vauvasta asti luomaan suhdetta tulokkaaseen.

Se on aina jokaisen henk koht päätös. Itse en ole ollut appivanhempien kanssa tekemisissä 20 vuoteen. Ainoa mitä kadun on se että edes yritin. 

Minä olen synnytänyt pitkän kaavan mukaan päätyen sektioon sekä normaalisti alateitse. 
Kumpaakin lastani tulivat kaikki isovanhemmat sairaalaan katsomaan. Tietysti. Olin niin ylpeä ja lumoutunut lapsistani, että halusin päästä esittelemään heidät myös lähisuvulle mahdollisimman pian.

Surullista huomata kuinka etäisiä osa on perheidensä  kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen synnytänyt pitkän kaavan mukaan päätyen sektioon sekä normaalisti alateitse. 
Kumpaakin lastani tulivat kaikki isovanhemmat sairaalaan katsomaan. Tietysti. Olin niin ylpeä ja lumoutunut lapsistani, että halusin päästä esittelemään heidät myös lähisuvulle mahdollisimman pian.

Surullista huomata kuinka etäisiä osa on perheidensä  kanssa.

Ei anoppi ole minun perhettäni eikä,edes sukulaiseni.

Minä en ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi saada rynnätä vauvaa katsomaan osastolle tai kotiinkaan heti. Omallakin läheisellä on lapsia ja olemme menneet käymään vasta, kun tuore äiti on itse kutsunut kylään. Vauvat ovat olleet noin kuukauden ikäisiä silloin. 

Jos itse synnyttäisin, kenelläkään ei olisi mitään asiaa osastolle, eikä kotiini ennen kuin olen toipunut synnytyksestä kunnolla. Jollei sitä aikaa joku mummo tai täti jaksaisi odottaa, voivoi, eipä olisi minun ongelmani. 

Vastasyntyneelle ne pällistelijät ovat aivan yhdentekeviä, eikä isovanhempien/kummien/ym. suhteen muodostuminen häneen vaikeudu mitenkään, vaikkeivät heti muutaman päivän ikäistä pääsisikään näkemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopit eivät kelpaa muuhun kuin rahalahjoituksia tekemään poikansa perheelle.  Muuten pysykööt kaukana. 

Näin on. Kunpa sen tajuaisivat. 

Niin.  Siinä vaiheessa, kun minä tajusin tuon, rahalahjoitukseni loppuivat siihen.  Ja pysyin kaukana myös.  Metsähän vastaa niin, niin kuin sille huudetaan.  

Uskon, että kaikki voittivat.  

En voi tilanteelle mitään.  Onneksi on toinenkin poika ja hänellä lapsi, joka saa olla kanssani ja hoidan häntä paljonkin.  Siitä olen onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Erittäin luonnollista. 

Ennen asuttiin  yhdessä ja autettiin toisia. Siis ei oltu ydinperheenä yleensä. 

Vastikään iäkkään anopin kanssa juteltiin ja hän kertoi, että kun asui samaa perheidylliä appivanhempien kanssa, oli päättänyt, ettei ikinä  omien lasten kanssa siihen menisi. Ei ollut kuulemma täysin paratiisillista. Tiesinkin jo, hänen anoppinsa aikoinaan uskoi minulle, etteivät puhuneet miniänsä kanssa kuin täysin pakolliset. No eivät riidelleetkään.

Maatalousyhteisöissä tämä asumismuoto oli sääntö, eikä poikkeus. Tulipa siinä lapsenlapset kuitenkin helposti paimennettua, kun koti oli kahden naisen työpaikka.

Mistä ihmeestä tämä anoppiviha? Eikö anopillekin voi sanoa kauniisti, että haluatte olla synnytyksen jälkeen rauhassa perheen kesken ja harjoitella lapsen kanssa oloa. Kyläily on ok. sitten vähän myöhemmin, ja pyydän apua, jos tarvitsen, tällä hetkellä pärjäillään hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tämä anoppiviha? Eikö anopillekin voi sanoa kauniisti, että haluatte olla synnytyksen jälkeen rauhassa perheen kesken ja harjoitella lapsen kanssa oloa. Kyläily on ok. sitten vähän myöhemmin, ja pyydän apua, jos tarvitsen, tällä hetkellä pärjäillään hyvin.

Eikö anoppi voi olla ystävällinen ja puhua kauniisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen synnytänyt pitkän kaavan mukaan päätyen sektioon sekä normaalisti alateitse. 
Kumpaakin lastani tulivat kaikki isovanhemmat sairaalaan katsomaan. Tietysti. Olin niin ylpeä ja lumoutunut lapsistani, että halusin päästä esittelemään heidät myös lähisuvulle mahdollisimman pian.

Surullista huomata kuinka etäisiä osa on perheidensä  kanssa.

Ei anoppi ole minun perhettäni eikä,edes sukulaiseni.

Anoppi on miehesi äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen synnytänyt pitkän kaavan mukaan päätyen sektioon sekä normaalisti alateitse. 
Kumpaakin lastani tulivat kaikki isovanhemmat sairaalaan katsomaan. Tietysti. Olin niin ylpeä ja lumoutunut lapsistani, että halusin päästä esittelemään heidät myös lähisuvulle mahdollisimman pian.

Surullista huomata kuinka etäisiä osa on perheidensä  kanssa.

Ei anoppi ole minun perhettäni eikä,edes sukulaiseni.

Anoppi on miehesi äiti.

Niin on, mieheni sukulainen. Ei minun.

Kommunisteja ovat. Justiinsa noita joiden pitää tehdä ja jakaa KAIKKI lastensa kanssa. Pahimmasta päästä ovat. Sanot nyt vaan suoraan hänelle että: suksiivittuunsinun elämästä. Kannattaa tehdä asia heti kerralla selväksi niin säästyy paljolta. Ovat seuraavaksi vaatimassa ties mitä sinun lapsen kasvatukseen liittyen.