anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Se on hänen lapsensa. Isovanhemmalla ei ole lakiin kirjattu mitään oikeutta lapsenlapseen. 

Lapsella ON lakisääteinen oikeus isovanhempiin. Laki on säädetty lapsen turvaksi. Isovanhempi on usein lapsuuden tärkein ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Se on hänen lapsensa. Isovanhemmalla ei ole lakiin kirjattu mitään oikeutta lapsenlapseen. 

Lapsella ON lakisääteinen oikeus isovanhempiin. Laki on säädetty lapsen turvaksi. Isovanhempi on usein lapsuuden tärkein ihminen.

Ei ole. Lapsen asioista päättävät aina huoltajat ja lapsen tärkeimmät ihmiset ovat aina se oma perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Se on hänen lapsensa. Isovanhemmalla ei ole lakiin kirjattu mitään oikeutta lapsenlapseen. 

Lapsella ON lakisääteinen oikeus isovanhempiin. Laki on säädetty lapsen turvaksi. Isovanhempi on usein lapsuuden tärkein ihminen.

Ei ole. Lapsen asioista päättävät aina huoltajat ja lapsen tärkeimmät ihmiset ovat aina se oma perhe.

Onneksi sinä et päätä asiasta. Perheeseen kuuluu isovanhemmat ainakin täällä päin. Hassu tuo sinun yleistävä väite muutenkin, mitenhän selittäisit sen että oma pojantyttäreni sanoi juuri menneellä viikolla että mummo sie olet maailman paras. Hykerrytti kyllä mukavasti ja totesin tytölle että niin olet siekin maailman paras!

Jos et halua,että auttaa,sano hänelle suoraan mutta ystävällisesti vaikka näin,

: 'Kiitos,mutta voisin vaikka ilmoittaa kun tarvitsen apua. Haluan hengähtää tässä ensin ihan meidän omalla porukalla.' Älykäs ihminen ymmärtää tuosta,eikä tuppaa enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Se on hänen lapsensa. Isovanhemmalla ei ole lakiin kirjattu mitään oikeutta lapsenlapseen. 

Lapsella ON lakisääteinen oikeus isovanhempiin. Laki on säädetty lapsen turvaksi. Isovanhempi on usein lapsuuden tärkein ihminen.

Ei ole. Lapsen asioista päättävät aina huoltajat ja lapsen tärkeimmät ihmiset ovat aina se oma perhe.

Onneksi sinä et päätä asiasta. Perheeseen kuuluu isovanhemmat ainakin täällä päin. Hassu tuo sinun yleistävä väite muutenkin, mitenhän selittäisit sen että oma pojantyttäreni sanoi juuri menneellä viikolla että mummo sie olet maailman paras. Hykerrytti kyllä mukavasti ja totesin tytölle että niin olet siekin maailman paras!

Isovanhemmat ovat sukulaisia. Se on ihan virallinen määritelmä. Mikään laki ei todellakaan määrää, että lapsen pitäisi olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Sellaisista asioista päättävät aina lapsen huoltajat. Ja lässyn lässyn. Kyllä olet maailman typerin. 

En nyt halua pilata hourumummon iloa, mutta lapset hokevat myös opettajilleen, että olet hei maailman paras. Minut on piirretty piirustuksiinkin saman kehän sisälle kuin vanhemmat. En silti todellakaan kuvittele, että olisin jotenkin ko. lapsen vanhempien yläpuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä millaista apua anopilta tai omalta äidiltä saa. Jos heidän mielestä mummo sylittelee lasta ja käy vaunukävelyillä, niin ei siitä kauheasti apua ole. 

Miehen täti lähinnä istuskeli poikansa kotona vauva sylissä ja odotti, että vastasynnyttänyt miniänsä tekee ruokaa, siivoaa ja seurustelee hänen kanssa.

Itsekin sain vastasynnyttäneenä kuulla, miten onpi niin sotkuista, ja tuhahdellen alettiin pyytämättä siivoamaan.

En tiedä, kokiko tuon ihan oikeasti olevan apua, itselleni jäi erittäin vahvasti mieleen vain tilanteen tuoman mielipahan takia.

En ikinä menisi tuoreen vauvaperheen luo arvostelemaan siisteystasoa. Tai en kylläkään arvostelisi kenenkään kodin siisteystasoa noin muutenkaan.

Meillä siiteystason arvostelijat saavast heti siivousvälineet käteen ja iloisen kehotuksen alkaa hommiin. Joku jokus erehtyi arvostelemaan, mutta sen jälkeen ei ole sanonut mitään. Oppipahan olemaan .

Meillä ei edes ole koskana ollut likaista, mutta sotkuista kylläkin siinä mielessä, että on tavrapinoja pöydillä. Kun tykätään kaikki, että asiat on näkyvillä. 

Vierailija kirjoitti:

En nyt halua pilata hourumummon iloa, mutta lapset hokevat myös opettajilleen, että olet hei maailman paras. Minut on piirretty piirustuksiinkin saman kehän sisälle kuin vanhemmat. En silti todellakaan kuvittele, että olisin jotenkin ko. lapsen vanhempien yläpuolella. 

Meidän tapauksessa kyse ei ole mistään sanahelinästä vaan olen ollut tämän pienen tytön tuki ja turva. Äitinsä on kiireinen "ikuisuusopiskelija" ettei aikataulussa ole tilaa niille pienille ihmeellisille asioille - luonnonilmiöiden ja lintujen katselu, pienet retket, leipomiset. Tämäkin saadaan täällä väännettyä miten päin vain mutta pääasia että itse tiedän miten asiat ovat. Ärsyttää tietenkin prinsessa-kompleksin riivaamia äitejä tämä että joillain se mummo on syystä tai toisesta vetänyt pidemmän korren. Tyttö ei ole esimerkiksi kertaakaan halannut äitiänsä oma-aloitteisesti mutta kummasti könyää mummin syliin vähän väliä. Sieppaa varmaan miniää mutta tunne on nykyisin kyllä molemminpuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt halua pilata hourumummon iloa, mutta lapset hokevat myös opettajilleen, että olet hei maailman paras. Minut on piirretty piirustuksiinkin saman kehän sisälle kuin vanhemmat. En silti todellakaan kuvittele, että olisin jotenkin ko. lapsen vanhempien yläpuolella. 

Meidän tapauksessa kyse ei ole mistään sanahelinästä vaan olen ollut tämän pienen tytön tuki ja turva. Äitinsä on kiireinen "ikuisuusopiskelija" ettei aikataulussa ole tilaa niille pienille ihmeellisille asioille - luonnonilmiöiden ja lintujen katselu, pienet retket, leipomiset. Tämäkin saadaan täällä väännettyä miten päin vain mutta pääasia että itse tiedän miten asiat ovat. Ärsyttää tietenkin prinsessa-kompleksin riivaamia äitejä tämä että joillain se mummo on syystä tai toisesta vetänyt pidemmän korren. Tyttö ei ole esimerkiksi kertaakaan halannut äitiänsä oma-aloitteisesti mutta kummasti könyää mummin syliin vähän väliä. Sieppaa varmaan miniää mutta tunne on nykyisin kyllä molemminpuolinen.

Mikä hirveä pakko sulla on kilpailla äidin kanssa? Jos oikeasti rakastaisit tuota lasta, tukisit kaikin keinoin hänen ja äidin välistä suhdetta. Sen sijaan että solvaat äitiä. En käsitä tuollaista törkeyttä lainkaan. Ala-arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)

tuossa tilanteessa kumpikaan ei toivo toisen seuraa, pitäkää etäisyyttä!

Enhän minä miniän seuraa kaipaakaan mutta kun sattuu olemaan minun pojanpoikani tämä vauva jota miniä rinnuksillaan hilloaa. Naama pitkänä vahtaa että osaanko olla vauvan kanssa ja ähisee ja tuhisee jos teen pienenkin virheliikkeen. Näin viedään ilo vauvasta aivan kaikilta. En jaksa uskoa että vauvallekaan on terveellistä tällainen. Ainoa ihmiskontakti on ilmeetön miniäntollukka ja ne miniän ryntäät naamalla aamusta iltaan.

Se on hänen lapsensa. Isovanhemmalla ei ole lakiin kirjattu mitään oikeutta lapsenlapseen. 

Lapsella ON lakisääteinen oikeus isovanhempiin. Laki on säädetty lapsen turvaksi. Isovanhempi on usein lapsuuden tärkein ihminen.

Kerro mikä laki.

Miten laki toteutuu, jos lapsen isovanhemmat ovat kuolleet?

Vierailija kirjoitti:

En nyt halua pilata hourumummon iloa, mutta lapset hokevat myös opettajilleen, että olet hei maailman paras. Minut on piirretty piirustuksiinkin saman kehän sisälle kuin vanhemmat. En silti todellakaan kuvittele, että olisin jotenkin ko. lapsen vanhempien yläpuolella. 

Mun toinen lapsi oli päiväkodissa päättänyt, että haluaa muuttaa lempparihoitajan luo. En silti kokenut, että lapsi olisi tykännyt hoitajastaan enemmän kuin minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt halua pilata hourumummon iloa, mutta lapset hokevat myös opettajilleen, että olet hei maailman paras. Minut on piirretty piirustuksiinkin saman kehän sisälle kuin vanhemmat. En silti todellakaan kuvittele, että olisin jotenkin ko. lapsen vanhempien yläpuolella. 

Meidän tapauksessa kyse ei ole mistään sanahelinästä vaan olen ollut tämän pienen tytön tuki ja turva. Äitinsä on kiireinen "ikuisuusopiskelija" ettei aikataulussa ole tilaa niille pienille ihmeellisille asioille - luonnonilmiöiden ja lintujen katselu, pienet retket, leipomiset. Tämäkin saadaan täällä väännettyä miten päin vain mutta pääasia että itse tiedän miten asiat ovat. Ärsyttää tietenkin prinsessa-kompleksin riivaamia äitejä tämä että joillain se mummo on syystä tai toisesta vetänyt pidemmän korren. Tyttö ei ole esimerkiksi kertaakaan halannut äitiänsä oma-aloitteisesti mutta kummasti könyää mummin syliin vähän väliä. Sieppaa varmaan miniää mutta tunne on nykyisin kyllä molemminpuolinen.

Mikä hirveä pakko sulla on kilpailla äidin kanssa? Jos oikeasti rakastaisit tuota lasta, tukisit kaikin keinoin hänen ja äidin välistä suhdetta. Sen sijaan että solvaat äitiä. En käsitä tuollaista törkeyttä lainkaan. Ala-arvoista.

Sanotaan näin että varmaan ymmärtäisit jos tapaisit miniäni. Kunnioitus tulee ansaita, ei riitä että marssitaan sukuun kuin Kaban kuningatar. Ollaan niin maisteria että, mutta samalla perusasiat ovat hakusessa. Hyvä että saa perunat keitettyä ja sitten esiinnytään suunnilleen pitopalvelun emäntänä. Puhelin kädessä haahuillaan ja ihmetellään vain, kyllä yököttää. Meitä on moneen junaan...

Anoppi änkesi esikoisen kohdalla synnärillä. Seuraavien raskauksien aikana ilmoitin varhain ettei muut ole synnärillä tervetullut koska halutaan rauhassa palautua synnytyksestä ja olla rauhaisasti perheen kesken. Luvattu että näkee lapsenlapsen sitten kotiutumisen jälkeen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt halua pilata hourumummon iloa, mutta lapset hokevat myös opettajilleen, että olet hei maailman paras. Minut on piirretty piirustuksiinkin saman kehän sisälle kuin vanhemmat. En silti todellakaan kuvittele, että olisin jotenkin ko. lapsen vanhempien yläpuolella. 

Meidän tapauksessa kyse ei ole mistään sanahelinästä vaan olen ollut tämän pienen tytön tuki ja turva. Äitinsä on kiireinen "ikuisuusopiskelija" ettei aikataulussa ole tilaa niille pienille ihmeellisille asioille - luonnonilmiöiden ja lintujen katselu, pienet retket, leipomiset. Tämäkin saadaan täällä väännettyä miten päin vain mutta pääasia että itse tiedän miten asiat ovat. Ärsyttää tietenkin prinsessa-kompleksin riivaamia äitejä tämä että joillain se mummo on syystä tai toisesta vetänyt pidemmän korren. Tyttö ei ole esimerkiksi kertaakaan halannut äitiänsä oma-aloitteisesti mutta kummasti könyää mummin syliin vähän väliä. Sieppaa varmaan miniää mutta tunne on nykyisin kyllä molemminpuolinen.

Mikä hirveä pakko sulla on kilpailla äidin kanssa? Jos oikeasti rakastaisit tuota lasta, tukisit kaikin keinoin hänen ja äidin välistä suhdetta. Sen sijaan että solvaat äitiä. En käsitä tuollaista törkeyttä lainkaan. Ala-arvoista.

Sanotaan näin että varmaan ymmärtäisit jos tapaisit miniäni. Kunnioitus tulee ansaita, ei riitä että marssitaan sukuun kuin Kaban kuningatar. Ollaan niin maisteria että, mutta samalla perusasiat ovat hakusessa. Hyvä että saa perunat keitettyä ja sitten esiinnytään suunnilleen pitopalvelun emäntänä. Puhelin kädessä haahuillaan ja ihmetellään vain, kyllä yököttää. Meitä on moneen junaan...

Ahaa. Se on miniän koulutus joka hiertää. Lapsen etu on että unohdat tuon omituisen kaunan ja tuet lapsen ja äidin suhdetta.  Niin normaali isovanhempi toimii. 

P.s. Eiköhän sillä ole ihan omakin suku

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua,että auttaa,sano hänelle suoraan mutta ystävällisesti vaikka näin,

: 'Kiitos,mutta voisin vaikka ilmoittaa kun tarvitsen apua. Haluan hengähtää tässä ensin ihan meidän omalla porukalla.' Älykäs ihminen ymmärtää tuosta,eikä tuppaa enempää.

Älykäs kyllä. Mitä sitten, kun se mummo ymmärtää vain "minä tahdon".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko on perheetön täti ja rakas ja korvaamaton osa meidän lähipiiriä, ollut aina. On auttanut ja tukenut sekä vanhempia että lapsia ja itsestään selvästi mukana kaikissa perhejuhlissa. Käy lasten ja lastenlasten kanssa Korkeasaaressa ja lounaalla ja vaikka missä.

Mulle on jäänyt erityisesti mieleen, kun palasin kesken odotetun loman kotiin keskenmenon saaneena. Sisko oli mua vastassa, hän keitti teetä ja teki kurkkuvoileipiä ja kuunteli. Juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olen ikuisesti siitä hänelle kiitollinen.

Rakas sisko on täysin eri asia kuin jyräävä anoppi.

Vastasi kun tuolle tädille, jolla oli epäilyksiä, josko häntäkin oikeasti inhotaan. Jatka toki anopeista, jos haluat 

Ah, luojan kiitos, minulla on vain vävyjä, ei yhtään miniää. 

Vierailija kirjoitti:

Onko rajattomat mummot nykyajan ilmiö????

Ei. Luepa vaikka karjalaisia vanhoja sukutarinoita miniän osasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmisiltä on kadonnut kyky kommunikoida? Jos jonkun käytös tuntuu ikävältä, niin siitä voi sanoa hänelle suoraan. Ei hän muuten voi tietää. Miksi pitää ottaa henkilökohtaisesti, jos joku haluaa antaa omasta mielestään hyviä vinkkejä? Kuuntelee ne ja ottaa käyttöön, jos on hyvä vinkki, jos on huono, niin kertoo sitten vastavuoroisesti miksei se toimi. 

 

Esimerkiksi eräs sukulaiseni, terveydenhuollossa uransa tehnyt erittäin koulutettu ammattilainen kauhistui, kun lapsi kävi pesemässä hampaat aamulla ennen aamupalaa. Että herranen aika, eihän noin tehdä, kun hampaat pestään aamupalan jälkeen, eikö neuvolassa edes tuota neuvota nykyisin. Voi tätä nykyaikaa. Valistin häntä sitten siitä, että nykytiedon ja -käytännön mukaan hampaat pestään ennen aamupalaa. Näin hammastahanan happohyökkäykseltä suojaava vakutus vaikuttaa jo syödessä ja se on hammaskiilteelle parempi. Siiäpä oppi sukulainen itse ja vaihtoi itsekin käytäntöä (tosin tarkisti ensin hammaslääkäriltään minun jakaman tiedon)

 

En ottanut sitä henkilökohtaisesti. Ajat muuttuu ja tietenkin ihmiset neuvoo ja kertoo mielipiteitään sitten omien tapojensa mukaan. 

Keskustelu tosielämästä:

Minä: En halua, että käyt meillä joka päivä!

Anoppi: Ei tästä ole minulle mitään vaivaa.

 

Miten kommunikoit tuollaisen kanssa, joka saa väännettyä kaiken sanomasi oman mielensä mukaiseksi. 

jatkat siitä sitten ja kerrot anopille, että stressannut, jos joka päivä käy joku vieras kotona.Avaat asiaa enemmä

Ah.. minusta oli ihanaa kun synytyksen jälkeen pääsi kotiin ja kotona oli anoppi, äitini ja appi sekä isäni. Ei ollut kuulkaan kotini koskaan ollut niin siisti ja ruoka tuli valmiina eteen. Ainoa mitä minun piti tehdä oli nukkua, syöttää vauvaa ja olla vauvakuplassa. Muut ihmiset hoiti sitten kaiken muun.  Tuli todellakin tunne, että minua hemmotellaan. Ei yhtään haitanut neuvotkaan enkä kokenut, että niissä yritettäisiin kertoa minulle miten surkea äiti olen. Päinvastoin. Mieskin oli toki elämässä, mutta joutui olemaan pitkiä päiviä töissä noihin aikoihin. Mies otti sitten takaisin toisen lapsemme kanssa, kun onnistui järjestämään työhommat siten, että voi olla kotona ihastelemassa vastasyntynytt ja viihdyttämässä ensimmäistä.