Lue keskustelun säännöt.
Ikäiseni viisikymppiset naiset, jotka eivät pidä huolta kunnostaan.
29.06.2026 |
Olen 53v. Noin 7 vuotta sitten havahduin siihen, että lihaskunto ei pysy enää "itsestään" yllä. Alkoi olla nivelkipua, ylipainoa, hartiat jumissa, selkä kipeä jne. Pelsätyin, että jos alle viisikymppisenä olen huonossa kunnossa, niin miten paha tilanne on 70 vuotiaana ja siitä ereenpäin.
Aloitin salilla käymisen, aluksi PT:n ohjauksessa ja sitten itsenäisesti ohjelmaa noudattaen. Matkan varrella otin ohjelmaani mukaan kehon liikkuvuuden ylläpidon, siihen löysin netistä paljon ohjeita. Olen myös panostanut itseeni rahallisesti käymällä muutaman kerran fysioterapeutilla.
Enää ei ole hartiat jumissa eikä selkä kipeä. Nivelkivuista ei tietoakaan ja olo on jäntevä. Ylipainoa on jonkin verran, mutta se ei oikeastaan haittaa mitenkään.
Nyt olen huomannut itsessäni sen, että turhauttaa sellaiset ikäiseni ihmiset, erityisesti naiset, jotka eivät liiku, eivätkä tee mitään fyysisen hyvinvointinsa eteen. Odottavat vain, että saisivat lääkettä, joka korjaisi ongelmat. Tekosyitä heillä riittää siihen, miksi eivät voi oikeasti ottaa vastuuta itsestään. Valittavat vain kun terveydenhuolto ei auta.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi myös kun se kunto tosiaan on huono ja on ruma ja lihava niin se kynnys mennä jonnekin kuntosalille on ihan jo pelkästään noiden syiden takia äärimmäisen korkea. Jonnekin naisille tarkoitetulle ei trendisalille, jossa muutkin asiakkaat ovat ei mallin mitoissa olevia keski-ikäisiä naisia, paras kuvaus lienee tässä yhteydessä av-mamma voisi ehkä uskaltaakin. Siellä tuskin kukaan yrittää lähestyä, ahdistella, häiritä tai vastaavaa.
Harrasta kotona. Mutta oikeasti ketään ei kiinnosta salilla muiden asiat. Eli ei sitäkään tarvitse pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Kärsit korvaamattoman ihmisen syndroomasta. Miksi olet tunkenut itse tuollaiseen myllyyn?
Vierailija kirjoitti:
No mistä niitä helppoja ja upeita treenejä youtbesta löytää? Miten englanniksi edes haetaan omankehonpaino?? En minä ainakaan osaa. T. 64 vee
Avaa vaikkapa seuraava YouTube-kanava: Lucy Wyndham-Read
Hän on koulutettu ja palkittu pt ja yli 50-vuotias itsekin.
Mummobaletti
Vasta-alkajille silvuplee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen mainitsemasi yli 5-kymppinen. Minulla ei ole mitään kolotuksia eikä kipuja eikä häikkää nivelissä. Joskus toki jäykistyn, jos istun koko päivän aloillani, mutta se poistuu kyllä, kunhan taas tulee tehtyä jotain muutakin.
En harrasta kuntosalia enkä liikuntaa, antaas katsoa, mihin asti liikkumiskyky säilyy.
Olen kyllä huomannut samaa lihaskatoa, josta mainitsit, mutta koska siihen ei liity kipuja niin en koe tarpeelliseksi tehdä asialle sen enempää.
5-kymppisenä sitä vielä pärjääkin. Mutta vanhempana on ihan kiva päästä itse ylös sängystä, sohvalta ja vessanpöntöltä sekä jaksaa kantaa itse ruokaostoksensa ja mahdollisesti vielä kävelläkin sinne kauppaan.
Liikunta on sijoitus tulevaisuuden toimintakykyyn.
Mä olen aina liikkunut paljon ja liikun nytkin viisikymppisenä. Mutta tuo perustelu ontuu. Ei tämä viisikymppisenä hankittu lihaskunto pysy vanhuuteen asti yhtään enempää kuin tänä aamuna syöty aamiainen pidä nälkää ysikymppisenä. Että ihan turha tässä on liioitella, ei tämän viikon treeni ole mikään investointi vanhuuteen vaan ihan vaan tähän hetkeen.
Enemmänkin pitää pitää holtti mukana treeneissä, ettei hanki vammoja ja kulumia vanhuuden riesaksi. Varsinkin just viisikymppisenä naisena saa äkkiä lonkat ja polvet pilalle, jos treenaa kipua vasten nivelpintojen kärsiessä hormoniperäisestä kuivuudesta.
Hyvänen aika, eihän olekaan tarkoitus, että viisikymppisenä käydään hetken salilla ja sitten ei tehdä mitään.
Viimeistään viisikymppisenä on tärkeää aloittaa lihaskunnon kehitys ja ylläpito ja jatkaa sitä koko elämä.
Tämän viikon treeni on investointi myös tulevaisuuteen, kun sitä treeniä jatkaa säännöllisesti.
Ja niihin pelkäämiisi kulumiin auttaa nimenomaan lihaskunto. Ei perus treenaaja saa niveliä kulumaan sallilla, päkn vastoin.
Mulla on vaikka mitä kolotuksia vaikka käyn salilla ja lenkeillä. Enkä tiedä ketään kaveriani joka ei liikkuisi tai kävisi kuntosalilla. Aika monelle se on välttämätöntä jopa sairaseläkeläisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mun voisikin harrastaa jotain liikuntaa. Mulla se rajoittuu uimiseen, vesijumppaan, kävelyyn ja fyysiseen maataloustyöhön. Tämän rajumpaan en pysty. Kaikesta muusta liikunnasta tulee hirveä "krapula", päätä särkee, huono olo, olen kiukkuinen ihan kaikille, jäätävä väsymys. Ei todellakaan tee mieli lähteä esim salille repimään, kun tietää mikä olo on jälkeenpäin.
No varmasti tämä on totta jos kokeilee kerran kaksi ja sitten luovuttaa. Totta kai kroppa aluksi vähän pistää vastaan jos ei ole sykettä nostanut kunnolla vuosikausiin. Pitäisi vaan jaksaa säännöllisesti hikoilla niin kyllä se siitä helpottaa.
Minulle on myös aina tullut jäätävä päänsärky todella helposti esim. punnertamisesta. Jo ihan nuorena siis. Niinpä välttelen punnertamista ja muuta samantyyppistä jumppaa. So simple. En tosin myöskään ole koskaan oikein ymmärtänyt terveysfanaatikkojen saarnoja treenaamisen autuaaksi tekevästä voimasta. Omat mummoni ja isomummoni ovat eläneet yli 90-vuotiaiksi käytännössä kotona maaten, joten en tajua miksi hikoilisin ja repisin jotain painoja eliniän pidentämiseksi.
Kyse ei ole eliniän pidentämisestä vaan elämän laadusta. Itse liikun ja nostelen painoja, jotta ainakaan sen vuoksi ei tatvitse kasikymppisenä kulkea rollaattorin kanssa
En tunne yhtään kasikymppistä, jotka kulkisivat rollan kanssa ja sohvaperunoita olleet kaikki. Yksin asuvat, autoilevat, käyvät vessassa, suihkussa ja kaupassa.
Et taida tuntea kovin montaa kasikymppistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä alapeukut.
Hullulla on halvat huvit.
Itse olen aina liikkunut ja ollut urheilullinen, mutta alapeukku sen takia, että ihmisen ei kannata turhautua ja pilata elämäänsä miettimällä sitä, mitä joku randon ihminen ei viitsi/jaksa tehdä.
Ihan sama mulle jos joku on jalaton 60v, kun ei ole jaksanut koskaan pitää itsestään huolta. Ei ole minun ongelma. Yritän pitää huolta siitä, että jos asia minusta riippuu, en itse ole tuossa jamassa vanhempana. Muihin en voi vaikuttaa. Kannattaa siis unohtaa asiat joihin ei itse pysty vaikuttamaan, kuten siihen, että joku ei viitsi liikkua ja hoitaa lihaskuntoaan.
No jonkun lähisukulaisen ongelmaksi sitä kyllä päätyy, ne jotka ei itsestään huolehdi. Nimimerkillä yhdestä sukulaisesta juuri tässä huolehditaan. Ehkä sullakin on joku, joka tulee jossain vaiheessa apua pyytämään? Sitten pitää vaan kovettaa sydämensä jos ei tosiaankaan ole oma ongelma.
- minä en ole urheilullinen, että sinänsä en tajua aloituksen hehkutusta miten se on ainoa tie terveelliseen ja kivuttomaan elämään tjsp. Olen päälle viisikymppinen, hoikka, syön terveellisesti mutta en harrasta urheilua. Ei nivelkipuja, ei kohonnutta verenpainetta, terve siis. Arkiliikuntaa kyllä (ok-talo ja iso piha) mutta salille mua ei saa. ... tarviiko mennäkään ääripäästä toiseen, että ne sohvaperunat jotka hyötyisivät liikkumisesta, heidän täytyy oikein sitoutua kokonaan uuteen harrastukseen, vaikka siihen salilla käymiseen? Eikö mikään vähempi riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, jotka olette sitä mieltä että turha sitä lihastreeniä on viisikymppisenä aloittaa, kun sen voi aloittaa vasta kadikymppisenä. Osteoporoosia ei enää kasikymppisenä korjata. Sen ehkäisy on syytä aloittaa vuosikymmeniä aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette sitä mieltä että turha sitä lihastreeniä on viisikymppisenä aloittaa, kun sen voi aloittaa vasta kadikymppisenä. Osteoporoosia ei enää kasikymppisenä korjata. Sen ehkäisy on syytä aloittaa vuosikymmeniä aikaisemmin.
Joo ja lihastreeni liittyy osteoporoosiin miten? Parempi tasapaino, luut ei katkea, vai mitä meinaat? Saliharjoittelu ei osteoporoosiin auta. Luita vahvistaa kävely, juoksu, liikunta jossa tulee tärähtelyitä. Niin no onhan salilla juoksumattoja ja kengurukenkätunteja ym. Mutta ihan yhtälailla auttaa tavallinen arkiliikunta kuten se kävely.
Kalsiumia purkista on naiselle melko pakollinen, pelkkä liikuntakaan ei luita pidä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummo säilyi toimintakuntoisena 85 v asti kun asui vanhassa maalaistalossa, vesi tuli kaivosta ja halot hakattiin itse jne
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette sitä mieltä että turha sitä lihastreeniä on viisikymppisenä aloittaa, kun sen voi aloittaa vasta kadikymppisenä. Osteoporoosia ei enää kasikymppisenä korjata. Sen ehkäisy on syytä aloittaa vuosikymmeniä aikaisemmin.
Et sä sitä tuolla tavalla ehkäise. Ihan normaali aktiivinen elämä sekä mielellään estrogeenilisä, sopivasti tärähdyksiä ja vinoja ja vaihtelevia rasituskulmia. Ei pidä hurahtaa mihinkään liialliseen vegeilyyn, vaan ainakin kahvimaito ja juusto ja jugurtti kannattaa pitää päivittäisessä elämässä. Ja kala viikoittaisessa elämässä. Enempää et voi tehdä, sitten se osteoporoosi joko tulee tai ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mummo säilyi toimintakuntoisena 85 v asti kun asui vanhassa maalaistalossa, vesi tuli kaivosta ja halot hakattiin itse jne
No juuri tämä. Kun se arkiliikuntakin on paljon. Ehkä sitä on vaikea hahmottaa, jos tekee itse vaikka istumatyötä ja taloyhtiö hoitaa kaiken. Oma äitini on just 80-vuotias, kantaa multasäkit, kääntää perunamaat, talvella lumityöt ja halkojen kantamiset. Hoikka ja jäntevä (olisko 52 - 53 kiloinen). Ei mitään kipuja tai kolotuksia. On oikeasti liikkeellä, hyödyllisellä tavalla. Kun häntä katson niin en mitenkään ymmärrä miten täällä jokukin edellä sanoi, että saliharjoittelu on vähän pakollinen "kaikille".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä alapeukut.
Hullulla on halvat huvit.
Itse olen aina liikkunut ja ollut urheilullinen, mutta alapeukku sen takia, että ihmisen ei kannata turhautua ja pilata elämäänsä miettimällä sitä, mitä joku randon ihminen ei viitsi/jaksa tehdä.
Ihan sama mulle jos joku on jalaton 60v, kun ei ole jaksanut koskaan pitää itsestään huolta. Ei ole minun ongelma. Yritän pitää huolta siitä, että jos asia minusta riippuu, en itse ole tuossa jamassa vanhempana. Muihin en voi vaikuttaa. Kannattaa siis unohtaa asiat joihin ei itse pysty vaikuttamaan, kuten siihen, että joku ei viitsi liikkua ja hoitaa lihaskuntoaan.
No jonkun lähisukulaisen ongelmaksi sitä kyllä päätyy, ne jotka ei itsestään huolehdi. Nimimerkillä yhdestä sukulaisesta juuri tässä huolehditaan. Ehkä sullakin on joku, joka tulee jossain vaiheessa apua pyytämään? Sitten pitää vaan kovettaa sydämensä jos ei tosiaankaan ole oma ongelma.
- minä en ole urheilullinen, että sinänsä en tajua aloituksen hehkutusta miten se on ainoa tie terveelliseen ja kivuttomaan elämään tjsp. Olen päälle viisikymppinen, hoikka, syön terveellisesti mutta en harrasta urheilua. Ei nivelkipuja, ei kohonnutta verenpainetta, terve siis. Arkiliikuntaa kyllä (ok-talo ja iso piha) mutta salille mua ei saa. ... tarviiko mennäkään ääripäästä toiseen, että ne sohvaperunat jotka hyötyisivät liikkumisesta, heidän täytyy oikein sitoutua kokonaan uuteen harrastukseen, vaikka siihen salilla käymiseen? Eikö mikään vähempi riitä?
Nuo omakotitalojen arkiliikunnat ovat niin mitätön asia nykyaikana, ettei niillä pidetä kuntoa yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mummo säilyi toimintakuntoisena 85 v asti kun asui vanhassa maalaistalossa, vesi tuli kaivosta ja halot hakattiin itse jne
No juuri tämä. Kun se arkiliikuntakin on paljon. Ehkä sitä on vaikea hahmottaa, jos tekee itse vaikka istumatyötä ja taloyhtiö hoitaa kaiken. Oma äitini on just 80-vuotias, kantaa multasäkit, kääntää perunamaat, talvella lumityöt ja halkojen kantamiset. Hoikka ja jäntevä (olisko 52 - 53 kiloinen). Ei mitään kipuja tai kolotuksia. On oikeasti liikkeellä, hyödyllisellä tavalla. Kun häntä katson niin en mitenkään ymmärrä miten täällä jokukin edellä sanoi, että saliharjoittelu on vähän pakollinen "kaikille".
Rehellisesti, kuinka monta kertaa vuodessa niitä multasäkkejä pitää kantaa tai tehdä lumitöitä?
Olen liikkunut koko ikäni lukuisia lajeja harrastaen ja töitäkin liikunta-alalla tehneenä. Olin vielä viisikymppisenä todella hyvässä kunnossa, notkea ja ketterä, salitreenejäkin monta kertaa viikossa. Ei ylipainoa.
No, nyt olen kohta 60. Kävely on alkanut muistuttaa lonkkavaivaisen vanhuksen kävelyä, murtumia tulee helposti ja kunto on etenkin koronan jäljiltä huono. Sydän prakaa. Niveliä kolottaa. Vanhuus tulee vaikka kuinka eläisi ja söisi terveellisesti. En tupakoi, en käytä alkoholia. Mitään lääkitystä ei ole.
Taidan tästä mennä päiväunille kun on loma.
Viisikymppisestä kuusikymppiseksi on iso hyppäys.
Se on muuten ihan paradoksaalista, että just siinä iässä, kun naiselle olisi hyväksi lisätä kalsiumin ja proteiinin saantia, tosi moni ryhtyy kasvissyöjäksi ja korvaa maitotuotteita kauravalmisteilla. Siinä ei ole minkäänlaista järkeä. Nimenomaan yli viisikymppisenä naisena kannattaa syödä hyvä pihvi ja laittaa leivän päälle kovaa juustoa.
Olen käynyt salilla parikymppisestä, tänä vuonna mittariin tulee 50v. Harrastan muutakin liikuntaa, kuten golfia, kävelyä jne. Mulle nimenomaan salitreeni antaa virtaa myös henkisesti, ilman treeniä olen ihan voimaton ja väsynyt töiden jälkeen. Nukun myös paremmin, kun liikun säännöllisesti. Siinä vasta henkisen puolen plussat. Selässä ja lonkassa on kulumaa, myös niiden kivut pysyy aisoissa ja hyvässä kunnossa, kun teen raskasta painoharjoittelua
Nuorethan treentaan nykyään ihan rikki. Kymmenvuotiailla kaupunginosajoukkueen futareilla on rasitusmurtumia. Totta kai semmoinen vaikuttaa, tosi iso osa lapsista on tavoitteellisen ruohonjuuritason liikuntavalmennuksen piirissä.