Lue keskustelun säännöt.
Ikäiseni viisikymppiset naiset, jotka eivät pidä huolta kunnostaan.
29.06.2026 |
Olen 53v. Noin 7 vuotta sitten havahduin siihen, että lihaskunto ei pysy enää "itsestään" yllä. Alkoi olla nivelkipua, ylipainoa, hartiat jumissa, selkä kipeä jne. Pelsätyin, että jos alle viisikymppisenä olen huonossa kunnossa, niin miten paha tilanne on 70 vuotiaana ja siitä ereenpäin.
Aloitin salilla käymisen, aluksi PT:n ohjauksessa ja sitten itsenäisesti ohjelmaa noudattaen. Matkan varrella otin ohjelmaani mukaan kehon liikkuvuuden ylläpidon, siihen löysin netistä paljon ohjeita. Olen myös panostanut itseeni rahallisesti käymällä muutaman kerran fysioterapeutilla.
Enää ei ole hartiat jumissa eikä selkä kipeä. Nivelkivuista ei tietoakaan ja olo on jäntevä. Ylipainoa on jonkin verran, mutta se ei oikeastaan haittaa mitenkään.
Nyt olen huomannut itsessäni sen, että turhauttaa sellaiset ikäiseni ihmiset, erityisesti naiset, jotka eivät liiku, eivätkä tee mitään fyysisen hyvinvointinsa eteen. Odottavat vain, että saisivat lääkettä, joka korjaisi ongelmat. Tekosyitä heillä riittää siihen, miksi eivät voi oikeasti ottaa vastuuta itsestään. Valittavat vain kun terveydenhuolto ei auta.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mun voisikin harrastaa jotain liikuntaa. Mulla se rajoittuu uimiseen, vesijumppaan, kävelyyn ja fyysiseen maataloustyöhön. Tämän rajumpaan en pysty. Kaikesta muusta liikunnasta tulee hirveä "krapula", päätä särkee, huono olo, olen kiukkuinen ihan kaikille, jäätävä väsymys. Ei todellakaan tee mieli lähteä esim salille repimään, kun tietää mikä olo on jälkeenpäin.
No varmasti tämä on totta jos kokeilee kerran kaksi ja sitten luovuttaa. Totta kai kroppa aluksi vähän pistää vastaan jos ei ole sykettä nostanut kunnolla vuosikausiin. Pitäisi vaan jaksaa säännöllisesti hikoilla niin kyllä se siitä helpottaa.
Minulle on myös aina tullut jäätävä päänsärky todella helposti esim. punnertamisesta. Jo ihan nuorena siis. Niinpä välttelen punnertamista ja muuta samantyyppistä jumppaa. So simple. En tosin myöskään ole koskaan oikein ymmärtänyt terveysfanaatikkojen saarnoja treenaamisen autuaaksi tekevästä voimasta. Omat mummoni ja isomummoni ovat eläneet yli 90-vuotiaiksi käytännössä kotona maaten, joten en tajua miksi hikoilisin ja repisin jotain painoja eliniän pidentämiseksi.
Kyse ei ole eliniän pidentämisestä vaan elämän laadusta. Itse liikun ja nostelen painoja, jotta ainakaan sen vuoksi ei tatvitse kasikymppisenä kulkea rollaattorin kanssa
Ja silti voi käydä niin, että juuri sinä kuljet rollaattorin kanssa ja joku muu pistelee menemään ilman. Liikuntaa kannattaa harrastaa ihan sen itsensä vuoksi, ei siksi että kuvittelee jotain täysin epärealistisia hyötyjä vuosikymmenten päähän.
Juurikin näin. Nykyään joka paikassa viljellään sellaista harhaa että ihminen pystyisi omalla toiminnallaan estämään sairastumisen ja toimintakyvyn laskun. Jos olet hoikka ja liikut niin et sairastu ja pysyt vanhana toimintakykyisenä hautaan saakka. Näinhän se ei suinkaan ole. Elintavat ovat vain yksi tekijä paletissa. Niillä on merkitystä mutta ne eivät ratkaise kenenkään kohtaloa. Siksi muiden osoittelu ja syyllistäminen on tyhmää ja turhaa, sen lisäksi että se on huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin joku alkaa vasta vanhana käymään kuntosalilla tai lenkillä, jos ei ole siellä ikänsä käynyt. Ja joo myönnän, oma äitini on superterve 75-v, alkanut vasta hiljattain polkea kuntopyörällä ja käydä kuntoportaissa. On superterve vaikkei ole koskaan käynyt kuntosalilla eikä juoksulenkillä. Mutta hänellä onkin ollut poikkeuksellisen terveellinen ruokavalio (ei osta kaupasta mitään herkkuja eikä naposteltavia koskaan) ja on painanut puutarhahommia keväästä syksyyn 16 h/ vrk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mun voisikin harrastaa jotain liikuntaa. Mulla se rajoittuu uimiseen, vesijumppaan, kävelyyn ja fyysiseen maataloustyöhön. Tämän rajumpaan en pysty. Kaikesta muusta liikunnasta tulee hirveä "krapula", päätä särkee, huono olo, olen kiukkuinen ihan kaikille, jäätävä väsymys. Ei todellakaan tee mieli lähteä esim salille repimään, kun tietää mikä olo on jälkeenpäin.
No varmasti tämä on totta jos kokeilee kerran kaksi ja sitten luovuttaa. Totta kai kroppa aluksi vähän pistää vastaan jos ei ole sykettä nostanut kunnolla vuosikausiin. Pitäisi vaan jaksaa säännöllisesti hikoilla niin kyllä se siitä helpottaa.
Minulle on myös aina tullut jäätävä päänsärky todella helposti esim. punnertamisesta. Jo ihan nuorena siis. Niinpä välttelen punnertamista ja muuta samantyyppistä jumppaa. So simple. En tosin myöskään ole koskaan oikein ymmärtänyt terveysfanaatikkojen saarnoja treenaamisen autuaaksi tekevästä voimasta. Omat mummoni ja isomummoni ovat eläneet yli 90-vuotiaiksi käytännössä kotona maaten, joten en tajua miksi hikoilisin ja repisin jotain painoja eliniän pidentämiseksi.
Kyse ei ole eliniän pidentämisestä vaan elämän laadusta. Itse liikun ja nostelen painoja, jotta ainakaan sen vuoksi ei tatvitse kasikymppisenä kulkea rollaattorin kanssa
Ja silti voi käydä niin, että juuri sinä kuljet rollaattorin kanssa ja joku muu pistelee menemään ilman. Liikuntaa kannattaa harrastaa ihan sen itsensä vuoksi, ei siksi että kuvittelee jotain täysin epärealistisia hyötyjä vuosikymmenten päähän.
Juurikin näin. Nykyään joka paikassa viljellään sellaista harhaa että ihminen pystyisi omalla toiminnallaan estämään sairastumisen ja toimintakyvyn laskun. Jos olet hoikka ja liikut niin et sairastu ja pysyt vanhana toimintakykyisenä hautaan saakka. Näinhän se ei suinkaan ole. Elintavat ovat vain yksi tekijä paletissa. Niillä on merkitystä mutta ne eivät ratkaise kenenkään kohtaloa. Siksi muiden osoittelu ja syyllistäminen on tyhmää ja turhaa, sen lisäksi että se on huonoa käytöstä.
Tollot. Kaikki tuntevat 90-vuotiaita jotka edelleen tupakoivat.
On asioita joita voi tehdä oman terveytensä eteen. Lihaskuntoliikunta (ei suinkaan välttämättä salilla) on yksi iso positiivininen teko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Mitä hyötyä on siitä, että huolehdit kaikista muista, jopa kodin ulkopuolisista, mutta et itsestäsi? Lihaskuntoharjoittelu ei varsinkaan alkuun tarvi kuin 20min 3-4 kertaa viikossa. Senkin voi tehdä kymmenen minuutin osissa.
Kysytkö tosissasi, että mitä hyötyä siitä on että huolehdin muista ja vielä kodin ulkopuolisista henkilöistä? kohtuullisen omanapainen katsontakanta. Siitä on valtavasti hyötyä heille ketä autan, sekä se työ minun elämääni paljon enemmän merkitystä kuin salilla käynti tuo. Tuo iänikuinen mantra siitä, että sehän vaatii vaan sen 10min pari kertaa viikossa soveltuu ehkä täysin liikkumattomille, 10-20 minsassa et vaihda vaatteita, tee treeniä ja käy suihkussa. Minullehan tämä tilanteeni ei ole ongelma vaan aloittajan kaltaisille ihmettelijöille.
Mielenkiintoista, että kirjoitukseeni vastattiin heti siten että uhriutuisin tai valittaisin, vaikka niin en tehnyt. Itsestään huolta pitämiseen liittyy paljon muutakin kuin salilla käynti.
Jos sua ei ole olemassa, et voin pitää huolta muista. Lentokoneessakin pannaan ensin happimaski omille kasvoille ja vasta sen jälkeen autetaan muita. Ja kuntosalilla ei tarvitse käydä, lihaskunnosta voi huolehtia kotonakin.
Stressaavassa ja kiireisessä elämänvaiheessa on ihan sama treenaako lihaskuntoa vai ei jos ei ole sen suhteen suurempia ongelmia. Lihaskuntoa ehtii treenaamaan myöhemminkin kun on enemmän aikaa ja jaksamista. Lihaskunto paranee treenalla myös vanhempana.
-eri
No minua turhauttaa tuo sama jo paljon nuorempana. Veljeni ja yksi siskoistani, mummista puhumattakaan, on aivan invalidisoinut itsensä puhtaasti elintavoillaan :/
Tunnistan kuitenkin, että jokin vika on minussa kun muiden asiat näin ärsyttää. Olen yrittänyt kaikkia heitä lempeästi kannustaa kävelylle heille mieluisiin kohteisiin ja yrittänyt jakaa hyödyllisiä liikkuvuusvinkkejä KUN henkilö itse on valitellut kipujaan. ...mutta minkäs teet kun se ihminen ei ole valmis ja voivottelee vaan.
Toinen mummi on kymmenen vuotta tuota sohvaläskimummua vanhempi, mutta ui avannossa ja lenkkeilee ja jumppaa. Ja tämä huonokuntoisempi on valittanut näitä kipuja, jumeja, väsymystä jo alle 50v että aijjhaijai kun ei ole enää nuori.... 🙄
Kai siinä erityisesti ahdistaa, että heidän elämä on ilmeisesti yhtä kipua ja epämukavuutta ja lyhyeksikin jää, mummi nyt 70v aivan onnettomassa kunnossa kun tuo 79v yhä lenkkeilee. Ja veli lähes kävelykyvytön ja yli 140kg kolmikymppisenä. No can do.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Mitä hyötyä on siitä, että huolehdit kaikista muista, jopa kodin ulkopuolisista, mutta et itsestäsi? Lihaskuntoharjoittelu ei varsinkaan alkuun tarvi kuin 20min 3-4 kertaa viikossa. Senkin voi tehdä kymmenen minuutin osissa.
Kysytkö tosissasi, että mitä hyötyä siitä on että huolehdin muista ja vielä kodin ulkopuolisista henkilöistä? kohtuullisen omanapainen katsontakanta. Siitä on valtavasti hyötyä heille ketä autan, sekä se työ minun elämääni paljon enemmän merkitystä kuin salilla käynti tuo. Tuo iänikuinen mantra siitä, että sehän vaatii vaan sen 10min pari kertaa viikossa soveltuu ehkä täysin liikkumattomille, 10-20 minsassa et vaihda vaatteita, tee treeniä ja käy suihkussa. Minullehan tämä tilanteeni ei ole ongelma vaan aloittajan kaltaisille ihmettelijöille.
Mielenkiintoista, että kirjoitukseeni vastattiin heti siten että uhriutuisin tai valittaisin, vaikka niin en tehnyt. Itsestään huolta pitämiseen liittyy paljon muutakin kuin salilla käynti.
Hei, minä arvostan sinua. Huolehdit nuorista ja vielä vanhoistakin! Teet arvokasta työtä.
Mutta muista huolehtia myös itsestäsi. Yritä tehdä se niin helposti kuin mahdollista.
Kun sinulla on 10-15 minuuttia tyhjää aikaa, olipa se milloin tahansa vuorokauden aikana paitsi yöllä, avaa YouTube ja tee sieltä low impact walking workout. Näitä on eri mittaisia (5-30 minuuttia yleisimmin). Yritä tehdä joka päivä vaikkapa tällainen 10-15 minuutin jumppa paitsi silloin, jos olet sairaana. Tätä varten ei tarvitse vaihtaa vaatteita! Tieteenkään esimerkiksi kovin paksuissa ja kireissä farkuissa ei pysty jumppaamaan.
Tämä tekee todella hyvää kokonaisvaltaisesti! Eikä maksa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin joku alkaa vasta vanhana käymään kuntosalilla tai lenkillä, jos ei ole siellä ikänsä käynyt. Ja joo myönnän, oma äitini on superterve 75-v, alkanut vasta hiljattain polkea kuntopyörällä ja käydä kuntoportaissa. On superterve vaikkei ole koskaan käynyt kuntosalilla eikä juoksulenkillä. Mutta hänellä onkin ollut poikkeuksellisen terveellinen ruokavalio (ei osta kaupasta mitään herkkuja eikä naposteltavia koskaan) ja on painanut puutarhahommia keväästä syksyyn 16 h/ vrk.
Kyllä kuntosalilla alkaa käydä mutta tuskin lenkillä. Minun äitini sekä mieheni vanhemmat ovat alkaneet käydä kuntosalilla vasta seitsemänkymppisinä. Minun kummitäti alkoi käydä kuntosalilla yli kahdeksankymppisenä ja kertoi että on siellä muitakin mutta ei yhtään niin vanhaa kuin hän. Nauroin hänelle että juu ei varmaan kun moni osa on tuossa iässä jo mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin joku alkaa vasta vanhana käymään kuntosalilla tai lenkillä, jos ei ole siellä ikänsä käynyt. Ja joo myönnän, oma äitini on superterve 75-v, alkanut vasta hiljattain polkea kuntopyörällä ja käydä kuntoportaissa. On superterve vaikkei ole koskaan käynyt kuntosalilla eikä juoksulenkillä. Mutta hänellä onkin ollut poikkeuksellisen terveellinen ruokavalio (ei osta kaupasta mitään herkkuja eikä naposteltavia koskaan) ja on painanut puutarhahommia keväästä syksyyn 16 h/ vrk.
Kuule, yllättävän moni alkaa. Ja yllättävän moni nuorena liikunnallinen lopettaa liikkumisen vanhetessaan. Ei noilla ole mitään erityistä tekemistä keskenään. Jokainen elämänvaihe on omansa. Vain vammat ja kulumat saa pitää jokainen hyvänään, ne seuraavat kyllä mukana vanhenemisen edetessä.
Siitä on myös ihan tutkimustietoa, että lihaskuntoharjoittelulla saa tuloksia aikaan vanhuksenakin, vaikkei olisi aikaisemmin sitä treenannut.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä alapeukut.
Hyvä, sillä laitoin sulle lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt mitenkään ärsyynny siitä, että moni ikäiseni kärsii fyysisistä vaivoista puhtaasti ylipainon, liikkumattomuuden ja huonon lihaskunnon vuoksi. Monella ikäiselläni vaivaa polvet ja selkä, ja eiköhän nämä johdu ihan siitä ylipainon kuormittavuudesta. Tunnistan tuon saman "ihmepillerin" odotuksen lääkäriltä, joka hoitaa vaivat pois. Joskus sitä valitusta sadannen kerran kuunnellessa tekisi mieli sanoa, että oletko oikeasti miettinyt painon pudotusta? Itsehän olen polvivaivainen normaalipainoinen. En ole koskaan ollut ylipainoinen ja polvessa on jonkinlainen rakenteellinen vika, koska se vaivasi jo teininä. En ole käynyt asian takia lääkärissä. Olen täysin toimintakykyinen vielä, mutta tiedostan, että tilanne todennäköisesti joskus vielä vaatii muutakin kuin normaalipainossa pysymistä ja kehonhuoltoa ja lihaskuntoa. Ylipainoisena todennäköisesti olisin jo työkyvytön ainakin tällä alalla, missä jalkoihin kohdistuu rasitusta. Olen työperäisten käsivaivojen takia käynyt fyssarilla ja ohjeeksi saanut lihaskunnon ylläpitoa ja venyttelyä, samalla reseptillä toimin polvia tukevien lihasten kanssa.
Oletat väärin. Ensin kipeytyy selkä tai polvet tai molemmat, sitten vähenee liikunta. Kolmannessa vaiheessa sitten kertyy sitä painoa.
Polviongelmat ovat usein perua nuoruuden kilpaurheilusta tai vaikka lasketteluvammoista. Ne vaan alkavat vaivata enemmän vasta 40v jälkeen.
Selkäongelmia tulee esimerkiksi nuoruuden voimisteluharrastuksista. Myös ihan kulumat voivat käydä kipeiksi, ja kolmantena istumatyö, kun työuraa on takana jo yli 20v.
Oikeastiko ajattelet, että nuoruuden urheilutaustalla on isokin merkitys aiheuttajana länsimaiden lihavuus- ja liikkumattomuusepidemiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Mitä hyötyä on siitä, että huolehdit kaikista muista, jopa kodin ulkopuolisista, mutta et itsestäsi? Lihaskuntoharjoittelu ei varsinkaan alkuun tarvi kuin 20min 3-4 kertaa viikossa. Senkin voi tehdä kymmenen minuutin osissa.
Kysytkö tosissasi, että mitä hyötyä siitä on että huolehdin muista ja vielä kodin ulkopuolisista henkilöistä? kohtuullisen omanapainen katsontakanta. Siitä on valtavasti hyötyä heille ketä autan, sekä se työ minun elämääni paljon enemmän merkitystä kuin salilla käynti tuo. Tuo iänikuinen mantra siitä, että sehän vaatii vaan sen 10min pari kertaa viikossa soveltuu ehkä täysin liikkumattomille, 10-20 minsassa et vaihda vaatteita, tee treeniä ja käy suihkussa. Minullehan tämä tilanteeni ei ole ongelma vaan aloittajan kaltaisille ihmettelijöille.
Mielenkiintoista, että kirjoitukseeni vastattiin heti siten että uhriutuisin tai valittaisin, vaikka niin en tehnyt. Itsestään huolta pitämiseen liittyy paljon muutakin kuin salilla käynti.
Jos sua ei ole olemassa, et voin pitää huolta muista. Lentokoneessakin pannaan ensin happimaski omille kasvoille ja vasta sen jälkeen autetaan muita. Ja kuntosalilla ei tarvitse käydä, lihaskunnosta voi huolehtia kotonakin.
Stressaavassa ja kiireisessä elämänvaiheessa on ihan sama treenaako lihaskuntoa vai ei jos ei ole sen suhteen suurempia ongelmia. Lihaskuntoa ehtii treenaamaan myöhemminkin kun on enemmän aikaa ja jaksamista. Lihaskunto paranee treenalla myös vanhempana.
-eri
No itse asiassa ei. Nuorena harrastettu liikunta, erityisesti lihaskuntoharjoittelu, auttaa rakentamaan mahdollisimman vahvan luuston, eikä sitä voi myöhemmin enää saavuttaa samalla tavalla. Lihasmassaa voi kasvattaa kaikenikäisenä, mutta se käy iän myötä vaikeammaksi. Siksi lihaskuntoharjoittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, vaikka kuusikymppisenäkin aloitettuna siitä on edelleen hyötyä. Sama logiikka kuin tupakoinnin lopettamisessa. Mitä aikaisemmin, sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä ap on heikko kun pitää moittia muita, jotta itse kokisi onnistuvansa..
Saan varmaan kommentoida, vaikka olenkin ap:tä 10 vuotta nuorempi. Olen kuitenkin itsekin keski-ikäinen nainen ja tunnistan täysin sen, mistä ap. puhuu. Itselläni ei vaan ole mahdollisuutta panostaa millään tavalla omaan hyvinvointiini. Olen köyhä työtön ja joudun huolehtimaan vanhasta, sairaasta ja erittäin hankalasta sukulaisestani, joka vie kirjallisesti kaiken. Kärsin myös mm. mielenterveysongelmista, joiden takia olen onnistunut pääsemään julkisen psykiatrian piiriin saadakseni virallisesti diagnoosin. Todennäköisesti tuo diagnoosi on ahdistus. Olen myös aikaisemmin saanut diagnoosin autismin piirteistä ja yritän myös päästä eteenpäin saadakseni tuostakin virallisen autismin diagnoosin. Joka tapauksessa kun kuormitus on valtavaa ja elämä pelkkää selviytymistä ja rahasta ja jaksamisestakin puutetta ei sitä vaan voi ottaa elämäänsä mitään ylimääräistä. Toki haaveilen voivani paremmin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, mutta tässä on mukana niin paljon tekijöitä, joihin en voi itse vaikuttaa, joten se ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit tämän aloituksen?
T. Ikätoveri, joka käy salilla
Sivusta, koska palstan vakiosisältöä on keski-ikäisten ja siitä ylöspäin olevien, erityisesti naisten nälviminen, moittiminen ja suoranainen kiusaaminen.
Että olemme vääränlaisia kaikissa mahdollisissa asioissa. Tuolle oppii kyllä kohauttamaan nopeasti olkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Mitä hyötyä on siitä, että huolehdit kaikista muista, jopa kodin ulkopuolisista, mutta et itsestäsi? Lihaskuntoharjoittelu ei varsinkaan alkuun tarvi kuin 20min 3-4 kertaa viikossa. Senkin voi tehdä kymmenen minuutin osissa.
Kysytkö tosissasi, että mitä hyötyä siitä on että huolehdin muista ja vielä kodin ulkopuolisista henkilöistä? kohtuullisen omanapainen katsontakanta. Siitä on valtavasti hyötyä heille ketä autan, sekä se työ minun elämääni paljon enemmän merkitystä kuin salilla käynti tuo. Tuo iänikuinen mantra siitä, että sehän vaatii vaan sen 10min pari kertaa viikossa soveltuu ehkä täysin liikkumattomille, 10-20 minsassa et vaihda vaatteita, tee treeniä ja käy suihkussa. Minullehan tämä tilanteeni ei ole ongelma vaan aloittajan kaltaisille ihmettelijöille.
Mielenkiintoista, että kirjoitukseeni vastattiin heti siten että uhriutuisin tai valittaisin, vaikka niin en tehnyt. Itsestään huolta pitämiseen liittyy paljon muutakin kuin salilla käynti.
Jos sua ei ole olemassa, et voin pitää huolta muista. Lentokoneessakin pannaan ensin happimaski omille kasvoille ja vasta sen jälkeen autetaan muita. Ja kuntosalilla ei tarvitse käydä, lihaskunnosta voi huolehtia kotonakin.
Stressaavassa ja kiireisessä elämänvaiheessa on ihan sama treenaako lihaskuntoa vai ei jos ei ole sen suhteen suurempia ongelmia. Lihaskuntoa ehtii treenaamaan myöhemminkin kun on enemmän aikaa ja jaksamista. Lihaskunto paranee treenalla myös vanhempana.
-eri
No itse asiassa ei. Nuorena harrastettu liikunta, erityisesti lihaskuntoharjoittelu, auttaa rakentamaan mahdollisimman vahvan luuston, eikä sitä voi myöhemmin enää saavuttaa samalla tavalla. Lihasmassaa voi kasvattaa kaikenikäisenä, mutta se käy iän myötä vaikeammaksi. Siksi lihaskuntoharjoittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, vaikka kuusikymppisenäkin aloitettuna siitä on edelleen hyötyä. Sama logiikka kuin tupakoinnin lopettamisessa. Mitä aikaisemmin, sen parempi.
Ei ne luutkaan pysy ikuisesti, vaan uudistuvat. Olikos se niin, että 15 vuodessa ihmisen koko luusto on uudistunut kertaalleen eikä mikään osa ole enää sitä vanhempaa.
Luustostaan voi pitää huolta sopivalla liikunnalla ja varsinkin naiset voivat parantaa luuston kuntoa vanhana hormonikorvaushoidolla. Perusta on rakennettu jo 25v mennessä, sitten sitä ei enää voi muuttaa. Uudistuminen taas on jatkuvaa, luuta saa vahvistettua sopivalla kuormituksella vielä ihan vanhanakin.
Erilaiset yhdistykset kaipaa vapaaehtoisia. Ehkä ap voisi vetää jumpparyhmää kohderyhmälle.
Fakta on että kaikenlaisia palveluita (pl ma mut) leikataan joten vapaaehtoisten (ammattitaidottomien) merkitys kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Mitä hyötyä on siitä, että huolehdit kaikista muista, jopa kodin ulkopuolisista, mutta et itsestäsi? Lihaskuntoharjoittelu ei varsinkaan alkuun tarvi kuin 20min 3-4 kertaa viikossa. Senkin voi tehdä kymmenen minuutin osissa.
Kysytkö tosissasi, että mitä hyötyä siitä on että huolehdin muista ja vielä kodin ulkopuolisista henkilöistä? kohtuullisen omanapainen katsontakanta. Siitä on valtavasti hyötyä heille ketä autan, sekä se työ minun elämääni paljon enemmän merkitystä kuin salilla käynti tuo. Tuo iänikuinen mantra siitä, että sehän vaatii vaan sen 10min pari kertaa viikossa soveltuu ehkä täysin liikkumattomille, 10-20 minsassa et vaihda vaatteita, tee treeniä ja käy suihkussa. Minullehan tämä tilanteeni ei ole ongelma vaan aloittajan kaltaisille ihmettelijöille.
Mielenkiintoista, että kirjoitukseeni vastattiin heti siten että uhriutuisin tai valittaisin, vaikka niin en tehnyt. Itsestään huolta pitämiseen liittyy paljon muutakin kuin salilla käynti.
Jos sua ei ole olemassa, et voin pitää huolta muista. Lentokoneessakin pannaan ensin happimaski omille kasvoille ja vasta sen jälkeen autetaan muita. Ja kuntosalilla ei tarvitse käydä, lihaskunnosta voi huolehtia kotonakin.
Aikamoisia itsestäänselvyyksiä. Nythän ei ollut kyse siitä, että olisin jotenkin niin huonossa hapessa tai kuoleman kynnyksellä, ettenkö voisi priorisoida muiden auttamista lihaskunnon kohottamisen sijaan. Ja näin 50veenä toki tiedän, että lihaskunnosta voi huolehtia myös kotonakin. Kuten tiedän myös sen, että minun nykyisen lihaskuntoni huomioiden 10-20min aikaikkuna ei sen merkittävään parantamiseen riitä. Tämä ei ole minulle ongelma, joten en tarvitse ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin liikkuisin ilolla, jos olisi varaa palkata ammattilainen auttamaan kuntoilussa niin, että siitä saa itselleen parhaiten hyödyn irti.
Ei ole terveysliikkuminen rakettitiedettä eikä edes tavoitteellinen harrastelija tason urheilukaan. Saat 97% hyödyistä kunhan vaan lähdet liikkeelle. Pyydä vaikka chat gpt:ltä ohjelma.
No mistä niitä helppoja ja upeita treenejä youtbesta löytää? Miten englanniksi edes haetaan omankehonpaino?? En minä ainakaan osaa. T. 64 vee
Jos sua ei ole olemassa, et voin pitää huolta muista. Lentokoneessakin pannaan ensin happimaski omille kasvoille ja vasta sen jälkeen autetaan muita. Ja kuntosalilla ei tarvitse käydä, lihaskunnosta voi huolehtia kotonakin.