Lue keskustelun säännöt.
Ikäiseni viisikymppiset naiset, jotka eivät pidä huolta kunnostaan.
29.06.2026 |
Olen 53v. Noin 7 vuotta sitten havahduin siihen, että lihaskunto ei pysy enää "itsestään" yllä. Alkoi olla nivelkipua, ylipainoa, hartiat jumissa, selkä kipeä jne. Pelsätyin, että jos alle viisikymppisenä olen huonossa kunnossa, niin miten paha tilanne on 70 vuotiaana ja siitä ereenpäin.
Aloitin salilla käymisen, aluksi PT:n ohjauksessa ja sitten itsenäisesti ohjelmaa noudattaen. Matkan varrella otin ohjelmaani mukaan kehon liikkuvuuden ylläpidon, siihen löysin netistä paljon ohjeita. Olen myös panostanut itseeni rahallisesti käymällä muutaman kerran fysioterapeutilla.
Enää ei ole hartiat jumissa eikä selkä kipeä. Nivelkivuista ei tietoakaan ja olo on jäntevä. Ylipainoa on jonkin verran, mutta se ei oikeastaan haittaa mitenkään.
Nyt olen huomannut itsessäni sen, että turhauttaa sellaiset ikäiseni ihmiset, erityisesti naiset, jotka eivät liiku, eivätkä tee mitään fyysisen hyvinvointinsa eteen. Odottavat vain, että saisivat lääkettä, joka korjaisi ongelmat. Tekosyitä heillä riittää siihen, miksi eivät voi oikeasti ottaa vastuuta itsestään. Valittavat vain kun terveydenhuolto ei auta.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mun voisikin harrastaa jotain liikuntaa. Mulla se rajoittuu uimiseen, vesijumppaan, kävelyyn ja fyysiseen maataloustyöhön. Tämän rajumpaan en pysty. Kaikesta muusta liikunnasta tulee hirveä "krapula", päätä särkee, huono olo, olen kiukkuinen ihan kaikille, jäätävä väsymys. Ei todellakaan tee mieli lähteä esim salille repimään, kun tietää mikä olo on jälkeenpäin.
No varmasti tämä on totta jos kokeilee kerran kaksi ja sitten luovuttaa. Totta kai kroppa aluksi vähän pistää vastaan jos ei ole sykettä nostanut kunnolla vuosikausiin. Pitäisi vaan jaksaa säännöllisesti hikoilla niin kyllä se siitä helpottaa.
Minulle on myös aina tullut jäätävä päänsärky todella helposti esim. punnertamisesta. Jo ihan nuorena siis. Niinpä välttelen punnertamista ja muuta samantyyppistä jumppaa. So simple. En tosin myöskään ole koskaan oikein ymmärtänyt terveysfanaatikkojen saarnoja treenaamisen autuaaksi tekevästä voimasta. Omat mummoni ja isomummoni ovat eläneet yli 90-vuotiaiksi käytännössä kotona maaten, joten en tajua miksi hikoilisin ja repisin jotain painoja eliniän pidentämiseksi.
Kyse ei ole eliniän pidentämisestä vaan elämän laadusta. Itse liikun ja nostelen painoja, jotta ainakaan sen vuoksi ei tatvitse kasikymppisenä kulkea rollaattorin kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok. Ja mistä haluat keskustella? Näistä turhautumisen tunteista?
Ikävää, että turhaudut muiden ihmisten asioista. Voimia jatkoon.
Hän haluaa markkinoida TP-palveluitaan tai kuntosaliaan. Kuulostaa markkinoinnilta, vaikka aihe on toki ihan relevantti, mutta myös muuten voi parantaa lihaskuntoaan kuin TP:llä ja kuntosalilla.
Vierailija kirjoitti:
Syitä voi olla monia. Aika moni ihminen on loppujen lopuksi vähän aloitekyvytön jossain asiassa. Liikun itse aktiivisesti. Jokin aika sitten oli kaikenlaista kolotusta ja nivelkipuja. Niihin auttoi loppujen lopuksi estrogeenihoito. Eli välillä apu tulee oikeasti purkista.
Itse liikun aktiivisesti mm. uimalla, juoksemalla, pyöräilemällä ja hiihtämällä. Tiedän, että tässä iässä pitäisi käydä salilla, mutta se on minulle todella vastenmielistä.
Lihaskunnon ylläpitoon ei ole mikään pakko salilla käydä.
Kehonpainoharjoitteluun löytyy netin täydeltä tehokkaita ammattilaisten ohjaamia treenejä.
Voi tehdä kotona omassa rauhassa ja nyt kesällä ulkona.
Monilla on varmasti tietoa, mitä pitäisi tehdä, mutta ei ole energiaa muutokseen. Esim. raskas fyysinen työ, joten vapaa-aika menee pääosin palautumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen olen pistänyt merkille että jo lähes kymmenen vuoden ajan ikäiseni naiset on alkaneet paksuuntua ja hidastua. Kaupassakin liikutaan kuin vetäisi ankkuria perässä. Pulla- ja alkoholiosastoa eivät kuitenkaan jätä läpikäymättä.
M56
Suomalaiset kautta linjan, nuoret, keski-ikäiset jne. ovat järkyttävän lihavia.
Lihavuus ei ole edes se suurin ongelma vaan se huonokuntoisuus. Kun ei mitään liikunnallista harrasteta, ei liikuta luonnossa tms. niin lopputulos on tämä.
Tästä seuraa se että sellainen lihaskoordinaatio katoaa. Moni viiskymppinen ei pysty enää edes juoksemaan lyhyttä matkaa. Ei se johdu kunnon puutteesta tai ylipainosta vaan siitä että juoksutaito on hävinnyt lihasmuistista kun sitä ei ole käytetty 25 vuoteen.
Ja niille jotka sanovat että juoksu on joku erikoislaji totean että ihminen oppii ihan itsestään juoksemaan melkein heti sen jälkeen kun nousee kahden jalan varaan taaperona.
En pystynyt juoksemaan edes kaksikymppisenä. Aion kuitenkin kokeilla miten se onnistuu kunhan saan toiseenkin polveen tekonivelen. Ellei tule jotain uutta ongelmaa.
Sairastuin parikymppisenä MS-tautiin ja nivelrikkoon. Se oli raskasta ihmiselle, joka oli aina tykännyt liikkua aktiivisesti. Harrastin tanssimista ja voimistelua ja kävin kuntosalillakin säännöllisesti. Välillä lenkkeilinkin.
Kummassakin sairaudessa on ollut parempia ja huonompia hetkiä. Välillä en ole pystynyt kävelemään nivelkipujen tai hermosärkyjen takia ja välillä halvaantumisen takia. Painokin on välillä noussut ja liikunta jäänyt vähemmälle em. syiden takia.
Nyt olen viisikymppinen, vaihdevuosissa ja melko hyvässä kunnossa muuten paitsi että toinen polvi ei kestä kävelemistä. Leikkausjonossa kuitenkin olen ja elättelen toiveita että pystyisin vielä juoksemaan edes muutaman askeleen.
Päällepäin näytän vain laiskalta ja veltolta naiselta, joka ei ole viitsinyt pitää huolta kunnostaan. Siitä välillä kuulee kommenttia ihmisiltä, jotka ovat vanhemmalla iällä yhtäkkiä löytäneet kuntosalin ja kaurapuuron ja jotka kokevat velvollisuudekseen valistaa kaikkia muita.
Hyvää kesää meille kaikille, niin hyväkuntoisille kuin huonokuntoisillekin. Yritetään olla paheksumatta toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Oho, näyttää menneen aihe monella ns. tunteisiin. Villi veikkaus, että aloituksesta suuttuneet ovat niitä ylipainoisia sohvaperunoita, jotka keksivät tekosyitä liukuhihnalla, ettei vain tatvitsisi tehdä mitään liikuntaan viittaavaa.
Minulla on yksi pakkomielteisesti treenaava ystävä, joka soimaa meitä muita, kun hän on niin hyväkuntoinen ja parempi kuin muut.
Hän on meistä ainoa, jolla on tekoniveliä. Viisikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 51v. kun kojahtaa skeitatessa niin menee se 3-7 päivää aina toipumiseen :) .
Joskus sitä oli aina laudan päällä seuraavana päivänä,vaikka kävi kipeetä.
Se on muuten jännä kuinka ärsyttäviä keski-ikäiset naiset ovat :)
Tekivät tai jättivät tekemättä, jotakuta korpeaa. Salitkin täyttävät, jättäisivät tilaa nuoremmille kun niillä on kiire tai vanhemmille kun niillä on kremppaa enemmän. Kaupassakin käyvät, joko jotain yhtä mitätöntä ostosta hakemassa mutta jonon tukkeena, puhumattakaan jos isommat ostokset tekee, kylläpä rouvalle ruoka maistuu... Antakaa jokaisen kulkea oma polkunsa, pysähtyä omilla pysäkeillään, oivaltaa ja oppia, elää omaa elämäänsä. Mielenrauhaa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mun voisikin harrastaa jotain liikuntaa. Mulla se rajoittuu uimiseen, vesijumppaan, kävelyyn ja fyysiseen maataloustyöhön. Tämän rajumpaan en pysty. Kaikesta muusta liikunnasta tulee hirveä "krapula", päätä särkee, huono olo, olen kiukkuinen ihan kaikille, jäätävä väsymys. Ei todellakaan tee mieli lähteä esim salille repimään, kun tietää mikä olo on jälkeenpäin.
No varmasti tämä on totta jos kokeilee kerran kaksi ja sitten luovuttaa. Totta kai kroppa aluksi vähän pistää vastaan jos ei ole sykettä nostanut kunnolla vuosikausiin. Pitäisi vaan jaksaa säännöllisesti hikoilla niin kyllä se siitä helpottaa.
Minulle on myös aina tullut jäätävä päänsärky todella helposti esim. punnertamisesta. Jo ihan nuorena siis. Niinpä välttelen punnertamista ja muuta samantyyppistä jumppaa. So simple. En tosin myöskään ole koskaan oikein ymmärtänyt terveysfanaatikkojen saarnoja treenaamisen autuaaksi tekevästä voimasta. Omat mummoni ja isomummoni ovat eläneet yli 90-vuotiaiksi käytännössä kotona maaten, joten en tajua miksi hikoilisin ja repisin jotain painoja eliniän pidentämiseksi.
Kyse ei ole eliniän pidentämisestä vaan elämän laadusta. Itse liikun ja nostelen painoja, jotta ainakaan sen vuoksi ei tatvitse kasikymppisenä kulkea rollaattorin kanssa
En tunne yhtään kasikymppistä, jotka kulkisivat rollan kanssa ja sohvaperunoita olleet kaikki. Yksin asuvat, autoilevat, käyvät vessassa, suihkussa ja kaupassa.
Miksi teit tämän aloituksen?
T. Ikätoveri, joka käy salilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä nykyistä vouhotusta. Nykyajan vanhukset eivät harrastaneet mitään kuntosaliharjoittelua eikä paljoa muutakaan liikuntaa. Hyötyliikuntaa oli enemmän mutta sehän ei ole lihaskuntoharjoittelua. Tuntuu että mitä enemmän kiinnitetään huomiota täydelliseen ruokavalioon, painoon ja oikeanlaiseen liikuntaan niin sitä sairaammiksi ihmiset tulevat. Itse uskon ettei salaisuus ole näissä jutuissa vaan siinä että ihmiset tekisivät enemmän asioita joista he pitävät ja rentoutuisivat enemmän. Jatkuva itsensä kontrollointi, pakottaminen, aikataulutus ja vapaa-ajan suorittaminen lisää vain stressiä ja huonontaa unta. Nämä taas johtavat muihin ongelmiin, kuten ylenmääräiseen syömiseen. Minun mielestäni vastaus ei ole siis kontrollin ja tekemisen lisääminen vaan vapauden ja levon lisääminen. Kun aivot ja kroppa saa riittävästi lepoa niin alkaa liikkuminen ja puuhastelu taas kiinnostaa. Jos jotain haluaisi kontrolloida ja rajoittaa niin se olisi kännykän käyttö ja somessa roikkuminen.
Nykyajan vanhukset harrastivat fyysistä hyötyliikuntaa jota ei ole enää olemassa. Työnnettiin ruohonleikkuria, harvennettiin käsin metsää, haravoitiin, oltiin normaalipainoisia jne. Mutta lisäksi paljon liikuntaa kuten hiihtoa ja kuljettiin jalan kouluun. Jos nykyajan keski-ikäinen ei tee tuota vaan istuu päivät koneen ääressä, pitää lähteä erikseen harrastamaan liikuntaa.
Niin samaa mieltä! Tosi paljon on esim. fb-kavereissani 5-kymppisiä (tai allekin) naisia, joilla tuntuu olevan mitä kivuliaimpia sairauksia, ja sitä ylipainoa tosiaan löytyy. Lenkkipolulla enkä salilla en ole heihin koskaan törmännyt.
Tässä tilanteessa, kun julkiseen terveydenhuoltoon eikä vanhustenhuoltoon uskalla kauheasti enää luottaa, kuka uskaltaa jättää oman kuntonsa ja terveytensä retuperälle? Miten on mahdollista, että niin moni?
Ihan oikeasti ne kotijumpat parin kilon kahvakuulalla ei riitä mihinkään. Eikä rauhalliset kävelyt ainoana liikuntamuotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mun voisikin harrastaa jotain liikuntaa. Mulla se rajoittuu uimiseen, vesijumppaan, kävelyyn ja fyysiseen maataloustyöhön. Tämän rajumpaan en pysty. Kaikesta muusta liikunnasta tulee hirveä "krapula", päätä särkee, huono olo, olen kiukkuinen ihan kaikille, jäätävä väsymys. Ei todellakaan tee mieli lähteä esim salille repimään, kun tietää mikä olo on jälkeenpäin.
No varmasti tämä on totta jos kokeilee kerran kaksi ja sitten luovuttaa. Totta kai kroppa aluksi vähän pistää vastaan jos ei ole sykettä nostanut kunnolla vuosikausiin. Pitäisi vaan jaksaa säännöllisesti hikoilla niin kyllä se siitä helpottaa.
Minulle on myös aina tullut jäätävä päänsärky todella helposti esim. punnertamisesta. Jo ihan nuorena siis. Niinpä välttelen punnertamista ja muuta samantyyppistä jumppaa. So simple. En tosin myöskään ole koskaan oikein ymmärtänyt terveysfanaatikkojen saarnoja treenaamisen autuaaksi tekevästä voimasta. Omat mummoni ja isomummoni ovat eläneet yli 90-vuotiaiksi käytännössä kotona maaten, joten en tajua miksi hikoilisin ja repisin jotain painoja eliniän pidentämiseksi.
Kyse ei ole eliniän pidentämisestä vaan elämän laadusta. Itse liikun ja nostelen painoja, jotta ainakaan sen vuoksi ei tatvitse kasikymppisenä kulkea rollaattorin kanssa
En tunne yhtään kasikymppistä, jotka kulkisivat rollan kanssa ja sohvaperunoita olleet kaikki. Yksin asuvat, autoilevat, käyvät vessassa, suihkussa ja kaupassa.
Tilastotasolla tilanne on kuitenkin eri. Neli-viisikymppisten pitäisi etenkin huolehtia puristusvoimasta (jaksaa roikkua pari minuuttia tangossa) ja pakaralihaksista (että pääsee aikanaan sängystä ja pystyy ajamaan autoa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä nykyistä vouhotusta. Nykyajan vanhukset eivät harrastaneet mitään kuntosaliharjoittelua eikä paljoa muutakaan liikuntaa. Hyötyliikuntaa oli enemmän mutta sehän ei ole lihaskuntoharjoittelua. Tuntuu että mitä enemmän kiinnitetään huomiota täydelliseen ruokavalioon, painoon ja oikeanlaiseen liikuntaan niin sitä sairaammiksi ihmiset tulevat. Itse uskon ettei salaisuus ole näissä jutuissa vaan siinä että ihmiset tekisivät enemmän asioita joista he pitävät ja rentoutuisivat enemmän. Jatkuva itsensä kontrollointi, pakottaminen, aikataulutus ja vapaa-ajan suorittaminen lisää vain stressiä ja huonontaa unta. Nämä taas johtavat muihin ongelmiin, kuten ylenmääräiseen syömiseen. Minun mielestäni vastaus ei ole siis kontrollin ja tekemisen lisääminen vaan vapauden ja levon lisääminen. Kun aivot ja kroppa saa riittävästi lepoa niin alkaa liikkuminen ja puuhastelu taas kiinnostaa. Jos jotain haluaisi kontrolloida ja rajoittaa niin se olisi kännykän käyttö ja somessa roikkuminen.
Nykyajan vanhukset harrastivat fyysistä hyötyliikuntaa jota ei ole enää olemassa. Työnnettiin ruohonleikkuria, harvennettiin käsin metsää, haravoitiin, oltiin normaalipainoisia jne. Mutta lisäksi paljon liikuntaa kuten hiihtoa ja kuljettiin jalan kouluun. Jos nykyajan keski-ikäinen ei tee tuota vaan istuu päivät koneen ääressä, pitää lähteä erikseen harrastamaan liikuntaa.
Tansseissa käytiin joka keskiviikko, perjantai ja lauantai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mun voisikin harrastaa jotain liikuntaa. Mulla se rajoittuu uimiseen, vesijumppaan, kävelyyn ja fyysiseen maataloustyöhön. Tämän rajumpaan en pysty. Kaikesta muusta liikunnasta tulee hirveä "krapula", päätä särkee, huono olo, olen kiukkuinen ihan kaikille, jäätävä väsymys. Ei todellakaan tee mieli lähteä esim salille repimään, kun tietää mikä olo on jälkeenpäin.
No varmasti tämä on totta jos kokeilee kerran kaksi ja sitten luovuttaa. Totta kai kroppa aluksi vähän pistää vastaan jos ei ole sykettä nostanut kunnolla vuosikausiin. Pitäisi vaan jaksaa säännöllisesti hikoilla niin kyllä se siitä helpottaa.
Minulle on myös aina tullut jäätävä päänsärky todella helposti esim. punnertamisesta. Jo ihan nuorena siis. Niinpä välttelen punnertamista ja muuta samantyyppistä jumppaa. So simple. En tosin myöskään ole koskaan oikein ymmärtänyt terveysfanaatikkojen saarnoja treenaamisen autuaaksi tekevästä voimasta. Omat mummoni ja isomummoni ovat eläneet yli 90-vuotiaiksi käytännössä kotona maaten, joten en tajua miksi hikoilisin ja repisin jotain painoja eliniän pidentämiseksi.
Kyse ei ole eliniän pidentämisestä vaan elämän laadusta. Itse liikun ja nostelen painoja, jotta ainakaan sen vuoksi ei tatvitse kasikymppisenä kulkea rollaattorin kanssa
Ja silti voi käydä niin, että juuri sinä kuljet rollaattorin kanssa ja joku muu pistelee menemään ilman. Liikuntaa kannattaa harrastaa ihan sen itsensä vuoksi, ei siksi että kuvittelee jotain täysin epärealistisia hyötyjä vuosikymmenten päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Mitä hyötyä on siitä, että huolehdit kaikista muista, jopa kodin ulkopuolisista, mutta et itsestäsi? Lihaskuntoharjoittelu ei varsinkaan alkuun tarvi kuin 20min 3-4 kertaa viikossa. Senkin voi tehdä kymmenen minuutin osissa.
Kysytkö tosissasi, että mitä hyötyä siitä on että huolehdin muista ja vielä kodin ulkopuolisista henkilöistä? kohtuullisen omanapainen katsontakanta. Siitä on valtavasti hyötyä heille ketä autan, sekä se työ minun elämääni paljon enemmän merkitystä kuin salilla käynti tuo. Tuo iänikuinen mantra siitä, että sehän vaatii vaan sen 10min pari kertaa viikossa soveltuu ehkä täysin liikkumattomille, 10-20 minsassa et vaihda vaatteita, tee treeniä ja käy suihkussa. Minullehan tämä tilanteeni ei ole ongelma vaan aloittajan kaltaisille ihmettelijöille.
Mielenkiintoista, että kirjoitukseeni vastattiin heti siten että uhriutuisin tai valittaisin, vaikka niin en tehnyt. Itsestään huolta pitämiseen liittyy paljon muutakin kuin salilla käynti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä nykyistä vouhotusta. Nykyajan vanhukset eivät harrastaneet mitään kuntosaliharjoittelua eikä paljoa muutakaan liikuntaa. Hyötyliikuntaa oli enemmän mutta sehän ei ole lihaskuntoharjoittelua. Tuntuu että mitä enemmän kiinnitetään huomiota täydelliseen ruokavalioon, painoon ja oikeanlaiseen liikuntaan niin sitä sairaammiksi ihmiset tulevat. Itse uskon ettei salaisuus ole näissä jutuissa vaan siinä että ihmiset tekisivät enemmän asioita joista he pitävät ja rentoutuisivat enemmän. Jatkuva itsensä kontrollointi, pakottaminen, aikataulutus ja vapaa-ajan suorittaminen lisää vain stressiä ja huonontaa unta. Nämä taas johtavat muihin ongelmiin, kuten ylenmääräiseen syömiseen. Minun mielestäni vastaus ei ole siis kontrollin ja tekemisen lisääminen vaan vapauden ja levon lisääminen. Kun aivot ja kroppa saa riittävästi lepoa niin alkaa liikkuminen ja puuhastelu taas kiinnostaa. Jos jotain haluaisi kontrolloida ja rajoittaa niin se olisi kännykän käyttö ja somessa roikkuminen.
Nykyajan vanhukset harrastivat fyysistä hyötyliikuntaa jota ei ole enää olemassa. Työnnettiin ruohonleikkuria, harvennettiin käsin metsää, haravoitiin, oltiin normaalipainoisia jne. Mutta lisäksi paljon liikuntaa kuten hiihtoa ja kuljettiin jalan kouluun. Jos nykyajan keski-ikäinen ei tee tuota vaan istuu päivät koneen ääressä, pitää lähteä erikseen harrastamaan liikuntaa.
Sillä ei ole mitään merkitystä mitä nykyajan 80-vuotiaat tekivät kouluikäisinä. Tuon ikäiset ihmiset eivät ole 50-vuotiaina harventaneet metsää, työntäneet ruohonleikkuria tai haravoineet jos ei ole ollut metsää eikä omakotitaloa. Kaikki ei myöskään olleet normaalipainoisia eikä liikuntaa harrastettu samalla tavalla kuin nykyään. Minunkaan 80-vuotias äitini ei harrastanut liikuntaa, teki koko työuransa istumatyötä ja on ollut ylipainoinen. Silti hänellä ei ole vieläkään käytössä yhtään säännöllistä lääkitystä. Se mikä erottaa tuota ikäpolvea oli se ettei heidän elämä ollut yhtä stressaavaa ja suorittavaa eikä heille satanut joka tuutista syyllistämistä siitä että osaavatko he nyt aktivoida ja kasvattaa lapsiaan oikein tai osaavatko he syödä ja liikkua optimaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mun voisikin harrastaa jotain liikuntaa. Mulla se rajoittuu uimiseen, vesijumppaan, kävelyyn ja fyysiseen maataloustyöhön. Tämän rajumpaan en pysty. Kaikesta muusta liikunnasta tulee hirveä "krapula", päätä särkee, huono olo, olen kiukkuinen ihan kaikille, jäätävä väsymys. Ei todellakaan tee mieli lähteä esim salille repimään, kun tietää mikä olo on jälkeenpäin.
No varmasti tämä on totta jos kokeilee kerran kaksi ja sitten luovuttaa. Totta kai kroppa aluksi vähän pistää vastaan jos ei ole sykettä nostanut kunnolla vuosikausiin. Pitäisi vaan jaksaa säännöllisesti hikoilla niin kyllä se siitä helpottaa.
Minulle on myös aina tullut jäätävä päänsärky todella helposti esim. punnertamisesta. Jo ihan nuorena siis. Niinpä välttelen punnertamista ja muuta samantyyppistä jumppaa. So simple. En tosin myöskään ole koskaan oikein ymmärtänyt terveysfanaatikkojen saarnoja treenaamisen autuaaksi tekevästä voimasta. Omat mummoni ja isomummoni ovat eläneet yli 90-vuotiaiksi käytännössä kotona maaten, joten en tajua miksi hikoilisin ja repisin jotain painoja eliniän pidentämiseksi.
Kyse ei ole eliniän pidentämisestä vaan elämän laadusta. Itse liikun ja nostelen painoja, jotta ainakaan sen vuoksi ei tatvitse kasikymppisenä kulkea rollaattorin kanssa
En tunne yhtään kasikymppistä, jotka kulkisivat rollan kanssa ja sohvaperunoita olleet kaikki. Yksin asuvat, autoilevat, käyvät vessassa, suihkussa ja kaupassa.
Tilastotasolla tilanne on kuitenkin eri. Neli-viisikymppisten pitäisi etenkin huolehtia puristusvoimasta (jaksaa roikkua pari minuuttia tangossa) ja pakaralihaksista (että pääsee aikanaan sängystä ja pystyy ajamaan autoa).
Tilastotasolla löydät luultavasti ihan helposti ajokortin menettäneitä ja huonosti käveleviä vanhuksia, joilla oli vielä nelikymppisenä puristusvoima ja pakarat moitteettomassa tikissä. Nämä asiat vaan eivät liity toisiinsa yhtään mitenkään. Jos haluat olla vahva kahdeksankymppisenä, sinun pitää treenata voimaa kahdeksankymppisenä eikä nelikymppisenä.
Mitä tekosyitä ne siis keksii? Mun ainut syy on että olen äärimmäisen laiska, onko se tekosyy? Jos on, niin mikä on oikea syy?