Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö mummin tarpeita tärkeämpää ole, että lapsi saa pitää kiinni tutuista rutiineista?

Tästä ketjusta tulee taas ilmi, miten tylsää ja ilotonta lapsiperhe-elämä on.

Rutiinit luovat lapselle turvallisuutta.

Kyllä, arkena se on tärkeää. Mutta kyllä lomalla pitää pystyä vähän hölläämään. Ihme, kun vanhemmista tuntuu että lomalla ei ole saanut levättyä ja on vaan stressaantunut, kun samaa suorittamista ja aikataulua koko loma. Ja joskus pitäisi vain pysähtyä ja olla eiikä koko aika olla menossa sinne ja tänne. Mutta kun sitä tylsyyttä pitäisi opetella sietämään jo lapsena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan eläkkeellä oleva 65v. isovanhemmat ja n. 30v. pienten lasten äiti. 

Kuvitellaan, että mummo päässyt vasta eläkkeelle, ja omakotitalo myyty. Tilillä polttelee myös sijoitustuottoja ja perintörahoja. Omaisuutta on +300 000€ ja lisäksi kesämökkiä, autoja ja metsää. 

Sitten on pienten lasten äiti, joka kituuttaa kotihoidontuella, koska määräaikainen työsopimus ei jatkunut äitiysloman yli. Omaa taloa ei ole, koska pätkätyöt. Säästöjä on mennyt synnytyksen jälkeisten komplikaatioiden hoitamiseen ja kuntoutumiseen. 

Eläkkeellä oleva mummo saa nukkua kokonaisia öitä. Sen sijaan pienten lasten äiti ei ole viime vuosina saanut nukkua juuri ollenkaan, koliikkivauva valvottaa edelleen taaperona. Isä tekee töitä enemmän, että saadaan kurottua umpeen kotihoidon tuen pienuuden aiheuttamaa taloudellista rasitusta. 

He asuvat suht läheikkäin, alle 40km säteellä. 

Minusta on outoa, että täällä on useassa kommentissa käynyt ilmi, että mummon ei tule ns. palvella lapsiaan. Että omat ruoat pitää tuoda mummolaan ja mummoille kuuluu rusinat pullasta. Että ei mummon pidä tehdä mitään töitä lastenlasten eteen. Kun sitähän pienet lapset pääasiassa ovat, työtä! Mummon pitää saada sylitellä vauvaa, mutta jos vauvan äiti sanoo mitään, on se "ihmeellisten periaatteiden ja vaatimusten paasaamista". 

Erään ystäväni äiti oisi järkyttynyt tästä. Hän laittoi ruokaa pakkaseen vauvaperheelle. Hän kävi siivoamassa ja auttoi monin tavoin vauvaperhettä, että he saavat rankassa elämäntilanteessa tukea. Hän ei pyytänyt vauvaa syliin vaan pyrki auttamaan niin, että lapsen äiti itse pystyisi nauttimaan mahdollisimman paljon sylittelystä ja voimavaroja säästyisi kodinhoidolta vauvalle. 

En voi kuin ihmetellä joidenkin tähän ketjuun kirjoittaneiden asennetta siitä, että mummon pitää saada parhaat hetket: pitää saada antaa herkkuja, pitää saada antaa lahjoja, pitää antaa hemmotella lasta ja pitää antaa luoda omat säännöt. Oikeuksia kyllä pitää olla, mutta ei velvollisuuksia... Ei, vauva-arki ja pikkulapsiaika on kovaa työtä ja sitä työnmäärää olisi todella kiva välillä jakaa ja vieläpä niin, että luotetaan vanhempien tuntevan parhaiten lastensa tarpeet ja kuunnellaan heitä. Ehkä ymmärrän hemmottelun tarpeen, jos välimatkaa on oikeasti paljon esim. yli 500km ja nähdään vain kerran tai pari vuodessa. 

Aika paljon saa kuvitella, että uskoo mummon myyneen omakotitalon eikä ole sijoittanut rahoja uuteen, esteettömään asuntoon. Itse myin rivariasunnon ja jouduin ottamaan erotuksen säästöistä, että rahat riittivät uuteen kerrostaloasuntoon. 

No minä myin ison omakotitalon Helsingistä ja ostin kotikaupungistani kerrostalokolmion. Jäi 400 000 euroa yli. 

Hyvä sinulle. Suurimmasta osasta suomalaisia omakotitaloja saa alle 250 000, jos ylipäätään saa kaupaksi. Suurin osa uusista kolmioista taas maksaa yli 250 000. Eläkkeelle jäävän ei kannata ostaa asuntoa, johon tulossa isoja remonteja omana oletettuna elinaikana tai jossa on mitään esteettömysongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö mummin tarpeita tärkeämpää ole, että lapsi saa pitää kiinni tutuista rutiineista?

Tästä ketjusta tulee taas ilmi, miten tylsää ja ilotonta lapsiperhe-elämä on.

Rutiinit luovat lapselle turvallisuutta.

Rutiinista poikkeaminen lapselle mieluisella tavalla luo elinikäisen ja ihanan muistojäljen. Oma lapsi muistaa vielä aikuisenakin mummon ja papan luona kyläilyt, mummon ruoat ja seikkailut papan kanssa milloin missäkin puuhassa maaseudulla. Vuorokausirytmi oli hieman erilainen, mutta kyllä se kotiuduttua palasi normaaliksi. 

Nykyisin vie kynttilän jouluisin heidän haudalleen, rakkaita ihmisiä olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.

Niin. Eli mummi ei saa olla oma lämmin itsensä ja edes lomalla lapset ei saa aikatauluista rentoutua. Ei ihme että niin lapset kuin aikuiset voivat huonosti.

Aikataulua aikataulun perään jo syntymästä lähtien.

Olispa meillä ollut aikataulut lapsena, ehkä olisi jotenkin säännöllinen unirytmi näin aikuisena. Mutta mitään elämän perustaitoja ei opetettu.

Vaikka kuinka pidät pienelle säännöllistä rytmiä niin odota teini-ikää. 

Meillä teinilläkin on rytmi. Erilainen kuin pienenä, mutta on ne tarpeetkin erilaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Säntillisiä kellontarkkoja aikuisia vaikka nykyisin työelämässä joustavat työajat. Mutta lapsen pitää nousta lomallakin kuudelta. (Vanhemmat löhöö puoleen päivään hotellin sängyssä ja valvoo yöt samaan aikaan kun mummi kello kädessä hoitaa lasta.)

Mulla on periaatteessa joustava työaika, mutta käytännössä mun kalenteri määrää koska on oltava paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö mummin tarpeita tärkeämpää ole, että lapsi saa pitää kiinni tutuista rutiineista?

Tästä ketjusta tulee taas ilmi, miten tylsää ja ilotonta lapsiperhe-elämä on.

Rutiinit luovat lapselle turvallisuutta.

Kyllä, arkena se on tärkeää. Mutta kyllä lomalla pitää pystyä vähän hölläämään. Ihme, kun vanhemmista tuntuu että lomalla ei ole saanut levättyä ja on vaan stressaantunut, kun samaa suorittamista ja aikataulua koko loma. Ja joskus pitäisi vain pysähtyä ja olla eiikä koko aika olla menossa sinne ja tänne. Mutta kun sitä tylsyyttä pitäisi opetella sietämään jo lapsena. 

Osaako joku sanoa, mistä alkaen pilkutarkka minuuttiaikataulu on ollut "muotia" ja minkä ikäisiä lapsia se koskee?

Vilpittömästi ihmettelen, koska omasta 80-luvun lapsuudestani en sellaista muista, ja kun olen aikusiällä asunut kolmessa muussa Euroopan maassa kuin Suomessa, niin missään ei ole ollut sellaista, vaan lapset ovat eläneet muun elämän mukana: jos on ollut vieraita tai menoja tai jotakin muuta, on saanut valvoa pidempään tai syödä herkkuja tai toimia muutenkin eri tavalla kuin perusarjessa. Sen sijaan silloin, kun 00-luvulla kaveripiiri Suomessa alkoi lisääntyä, ihmeteltiin itseksemme, kun mitään ei voinut sopia tai tehdä muuten kuin just tietylle kellonlyömävälille, koska lapsen ruoka-aika tai lapsen päiväunet tai lapsen iltatoimet. Toki ymmärrän, ettei aikatauluja voi ihan läskiksi lyödä, mutta hyvä, ettei heitetty pihalle tasan kello X.00 rutiinien takia.

Ja mitä varsinaiseen ketjun aiheeseen tulee, niin sehän se just mummolassa oleiluiden pointti oli, että ei ollut samat säännöt eikä samat ruuat kuin kotona. Tietty rajansa kaikella (mikään päihteiden käyttö tai rasistiset puheet eivät olisi käyneet päinsä), mutta ei siitä kukaan rikki mennyt, että lounaaksi saattoi olla ohukaisia ja mansikkahilloa tai karjalanpiirakoita ja munavoita, riippuen kumpi mummola oli kyseessä. Kotona sitten kodin säännöt ja kodin ruuat, eikä siitä ollut mitään epäselvyyttä.

Ei kukaan saa olla mitään itse. Ohjeistusta pitää kirjaimellisesti noudattaa tai tulee osumaa.

Kieltolassa on kaikki kiellettyä mikä ei ole erikseen sallittua.

Meillä mummi saa olla mummi. Käytän häntä nyrkkeilysäkkinä. Oikea suora alkaa olla tod hyvässä iskussa. Pääsääntöisesti aina putoo kun eka jabin heitä ja sit suora ni se on morjens

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummi saa olla mummi. Käytän häntä nyrkkeilysäkkinä. Oikea suora alkaa olla tod hyvässä iskussa. Pääsääntöisesti aina putoo kun eka jabin heitä ja sit suora ni se on morjens

Sun elämä ja sää oot varmaan hyvin epämiellyttävä ja epäluotettava.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummi saa olla mummi. Käytän häntä nyrkkeilysäkkinä. Oikea suora alkaa olla tod hyvässä iskussa. Pääsääntöisesti aina putoo kun eka jabin heitä ja sit suora ni se on morjens

Sua ei voi ees sääliä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummi saa olla mummi. Käytän häntä nyrkkeilysäkkinä. Oikea suora alkaa olla tod hyvässä iskussa. Pääsääntöisesti aina putoo kun eka jabin heitä ja sit suora ni se on morjens

Mummi-parka ei taida teillä kovin usein vierailla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummi saa olla mummi. Käytän häntä nyrkkeilysäkkinä. Oikea suora alkaa olla tod hyvässä iskussa. Pääsääntöisesti aina putoo kun eka jabin heitä ja sit suora ni se on morjens

Kyttääks usein mummin tekemisiä........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö mummin tarpeita tärkeämpää ole, että lapsi saa pitää kiinni tutuista rutiineista?

Tästä ketjusta tulee taas ilmi, miten tylsää ja ilotonta lapsiperhe-elämä on.

Rutiinit luovat lapselle turvallisuutta.

Kyllä, arkena se on tärkeää. Mutta kyllä lomalla pitää pystyä vähän hölläämään. Ihme, kun vanhemmista tuntuu että lomalla ei ole saanut levättyä ja on vaan stressaantunut, kun samaa suorittamista ja aikataulua koko loma. Ja joskus pitäisi vain pysähtyä ja olla eiikä koko aika olla menossa sinne ja tänne. Mutta kun sitä tylsyyttä pitäisi opetella sietämään jo lapsena. 

Osaako joku sanoa, mistä alkaen pilkutarkka minuuttiaikataulu on ollut "muotia" ja minkä ikäisiä lapsia se koskee?

Vilpittömästi ihmettelen, koska omasta 80-luvun lapsuudestani en sellaista muista, ja kun olen aikusiällä asunut kolmessa muussa Euroopan maassa kuin Suomessa, niin missään ei ole ollut sellaista, vaan lapset ovat eläneet muun elämän mukana: jos on ollut vieraita tai menoja tai jotakin muuta, on saanut valvoa pidempään tai syödä herkkuja tai toimia muutenkin eri tavalla kuin perusarjessa. Sen sijaan silloin, kun 00-luvulla kaveripiiri Suomessa alkoi lisääntyä, ihmeteltiin itseksemme, kun mitään ei voinut sopia tai tehdä muuten kuin just tietylle kellonlyömävälille, koska lapsen ruoka-aika tai lapsen päiväunet tai lapsen iltatoimet. Toki ymmärrän, ettei aikatauluja voi ihan läskiksi lyödä, mutta hyvä, ettei heitetty pihalle tasan kello X.00 rutiinien takia.

Ja mitä varsinaiseen ketjun aiheeseen tulee, niin sehän se just mummolassa oleiluiden pointti oli, että ei ollut samat säännöt eikä samat ruuat kuin kotona. Tietty rajansa kaikella (mikään päihteiden käyttö tai rasistiset puheet eivät olisi käyneet päinsä), mutta ei siitä kukaan rikki mennyt, että lounaaksi saattoi olla ohukaisia ja mansikkahilloa tai karjalanpiirakoita ja munavoita, riippuen kumpi mummola oli kyseessä. Kotona sitten kodin säännöt ja kodin ruuat, eikä siitä ollut mitään epäselvyyttä.

"Osaako joku sanoa, mistä alkaen pilkutarkka minuuttiaikataulu on ollut "muotia" ja minkä ikäisiä lapsia se koskee?"

Varmaan siitä lähtien, kun lasten oikeudet on parantuneet ja niitä on alettu valvomaan. Esimerkiksi minun lapsuudessa, mulla oli erittäin reikiintyneet hampaat ja alakouluikäisenä laajasti paikattu suu. Kukaan ei puuttunut. Tänä päivänä hammaslääkärit uhkailee kovastikin lastensuojeluilmoituksilla vaikka olisi reiän alkua vasta. Suu kun kertoo perheen oloista kaiken heidän mukaansa. Muutenkin paineita on enemmän kuin ennen. Esimerkiksi yksi tuttavan lapsi otettiin osastolle, kun ei kouluruoka maistunut. On tärkeää siis, että JOS mummolassa käydään säännöllisesti, vedetään yhtä köyttä. Jos tarkoitus on vieroittaa lapsi makeasta, jotta kouluruoka alkaa maistumaan, ei makeaa saa antaa mummolassakaan. Myös vaikkapa adhd:ta ja lasten ylipainoa on nykyään paljon. Sekä huolipuhetta - osa viranomaisista herkästi ylitulkitsee pieniäkin asioita ja aloittaa huolipuheen. Se on helppo sanoa, että ei mummolassa ne rutiinien paukkumiset haittaa. Eikä kaikilla lapsilla haittaakkaan. Mutta joskus sen rutiinien paukkumisen hintaa maksetaan kotona sitten pitkään. Minusta sitä paitsi ainakin rutiinit on kivoja. On kiva syödä säännöllisesti niin ei tule nälkä. On hyvä pestä hampaat ajallaan, ulkoilla, liikkua... säännöllisesti ja ajallaan, ei se ole mitenkään stressaavaa.

Ärsyttääkö ketään noi älämölömainokset????

Ei sitten niin tipantippaa innosta ostamaan ja olenkin huomannut, että aina vähemmän ja vähemmän ostan, vaikkei rahasta ole niinkään kyse.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttääkö ketään noi älämölömainokset????

Ei sitten niin tipantippaa innosta ostamaan ja olenkin huomannut, että aina vähemmän ja vähemmän ostan, vaikkei rahasta ole niinkään kyse.

Ja kun mainokset alkavat, niin kanava vaihtuu!

Miksi murretta ei saa puhua?! Rutiinit ja nukkumaanmenoajat vielä ymmärrrän.  

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö mummin tarpeita tärkeämpää ole, että lapsi saa pitää kiinni tutuista rutiineista?

Tästä ketjusta tulee taas ilmi, miten tylsää ja ilotonta lapsiperhe-elämä on.

Rutiinit luovat lapselle turvallisuutta.

Kyllä, arkena se on tärkeää. Mutta kyllä lomalla pitää pystyä vähän hölläämään. Ihme, kun vanhemmista tuntuu että lomalla ei ole saanut levättyä ja on vaan stressaantunut, kun samaa suorittamista ja aikataulua koko loma. Ja joskus pitäisi vain pysähtyä ja olla eiikä koko aika olla menossa sinne ja tänne. Mutta kun sitä tylsyyttä pitäisi opetella sietämään jo lapsena. 

Osaako joku sanoa, mistä alkaen pilkutarkka minuuttiaikataulu on ollut "muotia" ja minkä ikäisiä lapsia se koskee?

Vilpittömästi ihmettelen, koska omasta 80-luvun lapsuudestani en sellaista muista, ja kun olen aikusiällä asunut kolmessa muussa Euroopan maassa kuin Suomessa, niin missään ei ole ollut sellaista, vaan lapset ovat eläneet muun elämän mukana: jos on ollut vieraita tai menoja tai jotakin muuta, on saanut valvoa pidempään tai syödä herkkuja tai toimia muutenkin eri tavalla kuin perusarjessa. Sen sijaan silloin, kun 00-luvulla kaveripiiri Suomessa alkoi lisääntyä, ihmeteltiin itseksemme, kun mitään ei voinut sopia tai tehdä muuten kuin just tietylle kellonlyömävälille, koska lapsen ruoka-aika tai lapsen päiväunet tai lapsen iltatoimet. Toki ymmärrän, ettei aikatauluja voi ihan läskiksi lyödä, mutta hyvä, ettei heitetty pihalle tasan kello X.00 rutiinien takia.

Ja mitä varsinaiseen ketjun aiheeseen tulee, niin sehän se just mummolassa oleiluiden pointti oli, että ei ollut samat säännöt eikä samat ruuat kuin kotona. Tietty rajansa kaikella (mikään päihteiden käyttö tai rasistiset puheet eivät olisi käyneet päinsä), mutta ei siitä kukaan rikki mennyt, että lounaaksi saattoi olla ohukaisia ja mansikkahilloa tai karjalanpiirakoita ja munavoita, riippuen kumpi mummola oli kyseessä. Kotona sitten kodin säännöt ja kodin ruuat, eikä siitä ollut mitään epäselvyyttä.

"Osaako joku sanoa, mistä alkaen pilkutarkka minuuttiaikataulu on ollut "muotia" ja minkä ikäisiä lapsia se koskee?"

 

Varmaan siitä lähtien, kun lasten oikeudet on parantuneet ja niitä on alettu valvomaan. Esimerkiksi minun lapsuudessa, mulla oli erittäin reikiintyneet hampaat ja alakouluikäisenä laajasti paikattu suu. Kukaan ei puuttunut. Tänä päivänä hammaslääkärit uhkailee kovastikin lastensuojeluilmoituksilla vaikka olisi reiän alkua vasta. Suu kun kertoo perheen oloista kaiken heidän mukaansa. Muutenkin paineita on enemmän kuin ennen. Esimerkiksi yksi tuttavan lapsi otettiin osastolle, kun ei kouluruoka maistunut. On tärkeää siis, että JOS mummolassa käydään säännöllisesti, vedetään yhtä köyttä. Jos tarkoitus on vieroittaa lapsi makeasta, jotta kouluruoka alkaa maistumaan, ei makeaa saa antaa mummolassakaan. Myös vaikkapa adhd:ta ja lasten ylipainoa on nykyään paljon. Sekä huolipuhetta - osa viranomaisista herkästi ylitulkitsee pieniäkin asioita ja aloittaa huolipuheen. Se on helppo sanoa, että ei mummolassa ne rutiinien paukkumiset haittaa. Eikä kaikilla lapsilla haittaakkaan. Mutta joskus sen rutiinien paukkumisen hintaa maksetaan kotona sitten pitkään. Minusta sitä paitsi ainakin rutiinit on kivoja. On kiva syödä säännöllisesti niin ei tule nälkä. On hyvä pestä hampaat ajallaan, ulkoilla, liikkua... säännöllisesti ja ajallaan, ei se ole mitenkään stressaavaa.

Säännöllisesti, juu, mutta tarkoittaako se, että ruoka on joka päivä joskus noin viiden ja kuuden välillä vai että sen pitää olla nenän edessä just tasan viideltä, jotta ei maailma kaadu? Tuttavapiirissä siis on ollut tätä jälkimmäistä, ja mun on jotenkin vaikea ymmärtää, miten vaikka puolen tunnin heitto sinne tai tänne voisi olla vakavaa, ellei ole kyse erityislapsesta.

Mitä makean syömiseen tulee, ikinä en kotona saanut mitään karkkia tai suklaata, mutta ei mulle silti kouluruoka maistunut enkä sitä syönyt. Sen sijaan nuorena aikuisena omaan kotiin muutettuani otin 20 vuoden vahingon takaisin, jopa vähän korkojen kera. Mutta se on eri keskustelun aihe, miten jonkin asian totaalinen kieltäminen toimii missäkin yhteydessä.

Tulee kyllä mieleen miksi lapsi alunperin  on totutettu kovaan karkkimäärään ja hampaita ei ole harjattu jos lääkärit jo lasulla uhkailee. Tai arkiruokia syömään, siis jos terve ja kouluruuathan eivät mitään "simpukoita" ole.

Ja sitten valitetaan, että isovanhemmat eivät enää auta. No ei ihme.