Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten valitetaan, että isovanhemmat eivät enää auta. No ei ihme.

Niin, sitä voi ihmetellä, miten on kehittynyt sukupolvi, jolle ainoa ajatus on aina ne omat tarpeet. Edes lapsenlapsessa ei muuta nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää molottaa jotain murretta?

Totta helvetissä pitää molottaa murretta ja perusteellisesti, eihän kirjakielellä puhuta vaan murteella. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi murretta ei saa puhua?! Rutiinit ja nukkumaanmenoajat vielä ymmärrrän.  

 

Mä olisin todella onnellinen, jos lasten mummun kanssa murre olisi edes top 100 -listalla ongelmissa.

En itsekään välitä murteista, mutta en siitä tekisi numeroa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ihanaa lapsena olikaan, kun pääsi joskus mummille ja vaarille yökylään - ja juuri siksi, että siellä oli niin erilaista kuin kotona. Sai maistaa kahvia, sai karkkia, sai katsoa tv:tä, sai nukkua mummin ja vaarin vieressä. En todellakaan mennyt piloille tästä, vaan nämä kyläilyt ovat näin kuuskymppisenäkin rakkaimpia lapsuusmuistojani. 

Meillä saa lapset tehdä tuota kaikkea kotonakin, tosin nukkuvat mun ja isänsä kanssa, eivät isovanhempiensa.

Riippuu varmaan siitä, että mitä se "omalla tavallaan" oleminen tarkoittaa. Meillä mummi oli sitä mieltä, että lasta saa fyysisesti kurittaa. No on entinen mummi se.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää sitä yleiskasvatuslinjaa noudattaa. 

Niin että äiti määrää jopa mitä kirjaa saa lukea ja kuinka monta lukua. Ihanan rentoa yhteistä aikaa ja oloa mummin ja lastenlasten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten valitetaan, että isovanhemmat eivät enää auta. No ei ihme.

Niin, sitä voi ihmetellä, miten on kehittynyt sukupolvi, jolle ainoa ajatus on aina ne omat tarpeet. Edes lapsenlapsessa ei muuta nähdä.

Kasvattaako nykyvanhemmat myös lapsistaan tyranneja jotka sitten aikuisena määräilevät heitä, latelevat tiukat säännöt, pienestäkin poikkeamasta välit poikki.

Kumpa sais kunnon Gilffiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten valitetaan, että isovanhemmat eivät enää auta. No ei ihme.

Niin, sitä voi ihmetellä, miten on kehittynyt sukupolvi, jolle ainoa ajatus on aina ne omat tarpeet. Edes lapsenlapsessa ei muuta nähdä.

Kasvattaako nykyvanhemmat myös lapsistaan tyranneja jotka sitten aikuisena määräilevät heitä, latelevat tiukat säännöt, pienestäkin poikkeamasta välit poikki.

Lapset ottavat mallia vanhemmistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihanaa lapsena olikaan, kun pääsi joskus mummille ja vaarille yökylään - ja juuri siksi, että siellä oli niin erilaista kuin kotona. Sai maistaa kahvia, sai karkkia, sai katsoa tv:tä, sai nukkua mummin ja vaarin vieressä. En todellakaan mennyt piloille tästä, vaan nämä kyläilyt ovat näin kuuskymppisenäkin rakkaimpia lapsuusmuistojani. 

Meillä saa lapset tehdä tuota kaikkea kotonakin, tosin nukkuvat mun ja isänsä kanssa, eivät isovanhempiensa.

Mahtavaa, kotona saa syödä karkkia ja katsoa telkkaria. Vain mummin luona kiellettyä, siellä pitää opetella kasvisten syöntiin.

Kohta käydään hakemassa pikkuiset meille viikonlopuksi, ihanaa! Ja saadaan olla ihan niin kuin mummolassa on tapana, ei annan äiti eikä isä sen kummempia ohjeita. Tietävät jo, että meillä osataan pestä hampaat aamuin illoin, meillä syödään terveellisesti, mitä nyt jätskiä saa jälkiruoaksi ja mehua saunan jälkeen. Lapsia vahditaan ja heidän kanssaan leikitään. Aamupalalla saa katsoa telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihanaa lapsena olikaan, kun pääsi joskus mummille ja vaarille yökylään - ja juuri siksi, että siellä oli niin erilaista kuin kotona. Sai maistaa kahvia, sai karkkia, sai katsoa tv:tä, sai nukkua mummin ja vaarin vieressä. En todellakaan mennyt piloille tästä, vaan nämä kyläilyt ovat näin kuuskymppisenäkin rakkaimpia lapsuusmuistojani. 

Meillä saa lapset tehdä tuota kaikkea kotonakin, tosin nukkuvat mun ja isänsä kanssa, eivät isovanhempiensa.

Mahtavaa, kotona saa syödä karkkia ja katsoa telkkaria. Vain mummin luona kiellettyä, siellä pitää opetella kasvisten syöntiin.

Ei, mummi syöttää liikaa herkkuja ja telkkariakin katsovat. Mummula on sen verran kaukana, että muutama päivä kesässä ei haittaa.

Isovanhemmat saavat olla miten haluavat. Mulle tulee näissä jutuissa aina mieleen, että miksi se koetaan isovanhempien taholta niin vaikeaksi kunnioittaa vanhempien tapoja. Esimerkiksi jos vaikka lapsella on tietty rytmi, niin miksi on niin vaikeeta olla toteuttamatta sitä? Tai jos vanhemmat eivät halua, että lapsi syö karkkia, niin isovanhemmat ihan loukkaantuvat, kun eivät saa syöttää karkkia. Ei tietenkään pidä lähteä mihinkään hulluihin vaatimuksiin, mutta välillä tuntuu, että näissä tulee ilmi jotenkin isovanhempien ja vanhempien puutteelliset ihmissuhdetaidot tai sitten jotain muuta katkeruutta taustalla.

Minun lapsillani ei ole isovanhempia ja antaisin mitä vain, että heillä olisi eikä kiinnostaisi, vaikka valvottaisi läpi yön ja söisivät pelkkää karkkia, kunhan olisi ne isovanhemmat, joiden kanssa viettää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat saavat olla miten haluavat. Mulle tulee näissä jutuissa aina mieleen, että miksi se koetaan isovanhempien taholta niin vaikeaksi kunnioittaa vanhempien tapoja. Esimerkiksi jos vaikka lapsella on tietty rytmi, niin miksi on niin vaikeeta olla toteuttamatta sitä? Tai jos vanhemmat eivät halua, että lapsi syö karkkia, niin isovanhemmat ihan loukkaantuvat, kun eivät saa syöttää karkkia. Ei tietenkään pidä lähteä mihinkään hulluihin vaatimuksiin, mutta välillä tuntuu, että näissä tulee ilmi jotenkin isovanhempien ja vanhempien puutteelliset ihmissuhdetaidot tai sitten jotain muuta katkeruutta taustalla.

 

Minun lapsillani ei ole isovanhempia ja antaisin mitä vain, että heillä olisi eikä kiinnostaisi, vaikka valvottaisi läpi yön ja söisivät pelkkää karkkia, kunhan olisi ne isovanhemmat, joiden kanssa viettää aikaa.

No just tämä. Aikanaan mummu salaa syötti lapselle herkkuja, kun oli vielä alle 1-vuotias ja tiesi että oltiin toivottu ettei niitä syötettäisi. Oltiin siis käymässä, ja kuulin kun mummu sanoi ”Äkkiä ennen kuin isi ja äiti huomaa”. Sanottiin asiallisesti että toivotaan, että saa herkkuja vasta kasvettuaan. Mummu loukkaantui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat saavat olla miten haluavat. Mulle tulee näissä jutuissa aina mieleen, että miksi se koetaan isovanhempien taholta niin vaikeaksi kunnioittaa vanhempien tapoja. Esimerkiksi jos vaikka lapsella on tietty rytmi, niin miksi on niin vaikeeta olla toteuttamatta sitä? Tai jos vanhemmat eivät halua, että lapsi syö karkkia, niin isovanhemmat ihan loukkaantuvat, kun eivät saa syöttää karkkia. Ei tietenkään pidä lähteä mihinkään hulluihin vaatimuksiin, mutta välillä tuntuu, että näissä tulee ilmi jotenkin isovanhempien ja vanhempien puutteelliset ihmissuhdetaidot tai sitten jotain muuta katkeruutta taustalla.

 

Minun lapsillani ei ole isovanhempia ja antaisin mitä vain, että heillä olisi eikä kiinnostaisi, vaikka valvottaisi läpi yön ja söisivät pelkkää karkkia, kunhan olisi ne isovanhemmat, joiden kanssa viettää aikaa.

No just tämä. Aikanaan mummu salaa syötti lapselle herkkuja, kun oli vielä alle 1-vuotias ja tiesi että oltiin toivottu ettei niitä syötettäisi. Oltiin siis käymässä, ja kuulin kun mummu sanoi ”Äkkiä ennen kuin isi ja äiti huomaa”. Sanottiin asiallisesti että toivotaan, että saa herkkuja vasta kasvettuaan. Mummu loukkaantui. 

Mummo syntynyt joskus 1900?  Ei vaikuta ihan nykylapsen mummolta?  Jo viiskymppisten vanhemmat olivat hyvin valistuneita.

Menee anoppivitseihin.

Ap:n kysymykseen: saa, ja pitääkin olla!

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan eläkkeellä oleva 65v. isovanhemmat ja n. 30v. pienten lasten äiti. 

Kuvitellaan, että mummo päässyt vasta eläkkeelle, ja omakotitalo myyty. Tilillä polttelee myös sijoitustuottoja ja perintörahoja. Omaisuutta on +300 000€ ja lisäksi kesämökkiä, autoja ja metsää. 

Sitten on pienten lasten äiti, joka kituuttaa kotihoidontuella, koska määräaikainen työsopimus ei jatkunut äitiysloman yli. Omaa taloa ei ole, koska pätkätyöt. Säästöjä on mennyt synnytyksen jälkeisten komplikaatioiden hoitamiseen ja kuntoutumiseen. 

Eläkkeellä oleva mummo saa nukkua kokonaisia öitä. Sen sijaan pienten lasten äiti ei ole viime vuosina saanut nukkua juuri ollenkaan, koliikkivauva valvottaa edelleen taaperona. Isä tekee töitä enemmän, että saadaan kurottua umpeen kotihoidon tuen pienuuden aiheuttamaa taloudellista rasitusta. 

He asuvat suht läheikkäin, alle 40km säteellä. 

Minusta on outoa, että täällä on useassa kommentissa käynyt ilmi, että mummon ei tule ns. palvella lapsiaan. Että omat ruoat pitää tuoda mummolaan ja mummoille kuuluu rusinat pullasta. Että ei mummon pidä tehdä mitään töitä lastenlasten eteen. Kun sitähän pienet lapset pääasiassa ovat, työtä! Mummon pitää saada sylitellä vauvaa, mutta jos vauvan äiti sanoo mitään, on se "ihmeellisten periaatteiden ja vaatimusten paasaamista". 

Erään ystäväni äiti oisi järkyttynyt tästä. Hän laittoi ruokaa pakkaseen vauvaperheelle. Hän kävi siivoamassa ja auttoi monin tavoin vauvaperhettä, että he saavat rankassa elämäntilanteessa tukea. Hän ei pyytänyt vauvaa syliin vaan pyrki auttamaan niin, että lapsen äiti itse pystyisi nauttimaan mahdollisimman paljon sylittelystä ja voimavaroja säästyisi kodinhoidolta vauvalle. 

En voi kuin ihmetellä joidenkin tähän ketjuun kirjoittaneiden asennetta siitä, että mummon pitää saada parhaat hetket: pitää saada antaa herkkuja, pitää saada antaa lahjoja, pitää antaa hemmotella lasta ja pitää antaa luoda omat säännöt. Oikeuksia kyllä pitää olla, mutta ei velvollisuuksia... Ei, vauva-arki ja pikkulapsiaika on kovaa työtä ja sitä työnmäärää olisi todella kiva välillä jakaa ja vieläpä niin, että luotetaan vanhempien tuntevan parhaiten lastensa tarpeet ja kuunnellaan heitä. Ehkä ymmärrän hemmottelun tarpeen, jos välimatkaa on oikeasti paljon esim. yli 500km ja nähdään vain kerran tai pari vuodessa. 

Kuvitellaan vaan, ja kuvitteluksi jääkin.  Mistä mummo on tuollaisen omaisuuden itselleen saanut?  Rahaa tilillä yli 300 tonnia,  sen lisäksi sijoituksia,  perintörahoja, metsää, kesämökki, monta autoa ym.  

Jos mummo myi omakotitalon,  minkähän verran siitä olisi saanut?  Nehän on kuulemma kaikki hometönöjä.  Ja onhan sen mummon täytynyt sijoittaa se raha sitten uuteen asuntoon tai maksaa sitten vuokraa.  Jossain on kuitenkin asuttava.

Onko pappa kuollut?  Jos on, niin papan osuus omaisuudesta on tyttären perintöä.  Mihin tytär on perintönsä pistänyt?

Mitä mummo tekee monella autolla?

Tyttären ilmeisesti pitää nyt kuvitella asuvan jossain vuokrakämpässä kauhean isolla vuokralla.  Tyttärellä on mieskin, jonka osuus on vain tehdä paljon töitä, mutta ilmeisesti huonolla palkalla.  Omakotitaloa ei pystytä hommaamaan, mummo ei tietenkään tule asiassa mitenkään vastaan, sehän on selvä, kun asia on kuviteltu.  Mummolla vaan tietenkin rahaa kuin roskaa.  

Jos on noin varakkaan perheen tytär, eiköhän hänen olettaisi opiskelleen itselleen hyväpalkkaisen ammatin?  

Eläkkeellä oleva mummo saa nukkua kokonaisia öitä.  Aha.  Mummo on kuitenkin elänyt pikkuvauva-aika aitsekin ja silloin joutunut valvomaan ihan niin kuin tytär nyt.  Ja mummo on itse ollut silloin nuori ja jaksava, kuten olettaisi tyttärenkin nyt olevan.  

Lisäksi kannattaisi nyt teidän nuorten, jotka eläkeläisten elämää ladehtivat niin kovasti, muistaa myös se, että teillä on edessänne koko pitkä elämä vielä.  Mummoilla ja papoilla ei ole.  He elävät viimeisiä aikojaan, jolloin vielä pystyvät nauttimaan rauhallisesta ja vähemmän työntäyteisestä elämästä.  Se ei yleensä eläkkeelle jääville kestä kuin kymmenisen vuotta, ei usein edes sitä.  Vanhuus alkaa hiipiä, sairaudet tulevat ja monenmoiset vaivat.  Kivuilta ei enää saa kunnon lepoa eikä mitään enää jaksaisi kovasti tehdäkään.

Juuri tapasin kaksi muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyttä entistä työtoveriani.  Toisesta löydettiin hiljakkoin Parkinsonin tauti, toisella vahva syöpäepäily.  Kyllä tämä pistää mielen matalaksi.

Mummi saa olla mummi omalla tavallaan. Ja on ollutkin. Me olemme käyneet siellä kylässä, yleensä 3-4 tuntia kerrallaan. Mummi on leikkinyt ja tehnyt palapelejä lasten kanssa. Nyt kun lapset isompia, saattavat tehdä yhdessä salaattia tai kattaa kahvipöydän tai vain jutella kuulumisia. 

Meidän vanhin lapsi oli aikoinaan siellä yökylässä aina yhden yön kerrallaan, pari kertaa vuodessa, ehkä noin ikävuodet 5-9 v. Muita lapsia eivät ole ottaneet yökylään, ja se on selvä, etteivät olisi jaksaneet. Meillä siis esikoinen oli juuri 5 v. täyttämässä, kun sai sisaruksen. Silloin se oikeastaan lähti tavaksi, että esikoinen saa ns. omaa mummila-aikaa, kun pienempi on kotona. Ja meille syntyi vielä kolmaskin lapsi, 2,5 vuoden ikäerolla toiseen. Esikoinen on ollut helppo lapsi, sellainen vähän pikkuvanha ja kohtelias, mutta nämä nuoremmat ovat olleet persoonaltaan villejä eli vilkkaita. Siksikin kun mummilassa on käyty, ollaan otettu omia leluja mukaan tai menty välillä kerrostalon pihalle leikkimään. Nyt on nuorimmainenkin jo koulussa ja alkaa vähän tasaantua, ei niin rasavilli. Toki kun mummilassa on pienet tilat, ei sinne yövieraita toivotakaan. Tai esikoinen siis sai olla, mutta muille eivät ole yökyläilyä ehdottaneetkaan. Ei varmasti jaksa.

Mummi saa olla mummi, just niinkuin on

Mummin pitää totella lapsiaan, sillä tottelevathan mummin lapsetkin, lapsiaan.