Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?

Jos mummina oleminen omalla tavallaan on pienessä humalassa olemista vuorokauden ympäri, vaikka lapsenlapset ovat kylässä, niin vastaus on ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos mummina oleminen omalla tavallaan on pienessä humalassa olemista vuorokauden ympäri, vaikka lapsenlapset ovat kylässä, niin vastaus on ei.

Tuosta ei varmaan ollut kuitenkaan kysymys, kun aloitusta lukee.

Vierailija kirjoitti:

Mummin pitää totella lapsiaan, sillä tottelevathan mummin lapsetkin, lapsiaan.

Näinhän tämä valitettavasti on monessa perheessä oikeasti kääntynyt. Vaikka heitoksi tarkoitit niin monessa perheessä se on juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi murretta ei saa puhua?! Rutiinit ja nukkumaanmenoajat vielä ymmärrrän.  

 

Mä olisin todella onnellinen, jos lasten mummun kanssa murre olisi edes top 100 -listalla ongelmissa.

En itsekään välitä murteista, mutta en siitä tekisi numeroa. 

Ei voi käsittää enää mitä täällä kirjoitellaan. Rakkaus, halit, huolenpito ja turvallisuudentunne ei ole murteista kiinni. 

T: kahden jo aikuisen miehen isoäiti, joka puhuu savonmurretta ja "pojat" turkkusta. Ollaan parhaat kaverit keskenään.

En ole kokenut tarpeelliseksi kauheasti säädellä isovanhempien tekemisiä. Toivon että herkkuja ei annettaisi jatkuvasti, yksi päivässä riittää ja karkit on kova ei, koska lapsi vasta 3v. Toivon myös ettei lapsen edessä heitetä rasistisia vitsejä, mikä jostain syystä on omalle isälleni haastavaa. Appivanhemmille ei tarvitse edes tämän vertaa sääntöjä esittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi murretta ei saa puhua?! Rutiinit ja nukkumaanmenoajat vielä ymmärrrän.  

 

Mä olisin todella onnellinen, jos lasten mummun kanssa murre olisi edes top 100 -listalla ongelmissa.

En itsekään välitä murteista, mutta en siitä tekisi numeroa. 

Ei voi käsittää enää mitä täällä kirjoitellaan. Rakkaus, halit, huolenpito ja turvallisuudentunne ei ole murteista kiinni. 

T: kahden jo aikuisen miehen isoäiti, joka puhuu savonmurretta ja "pojat" turkkusta. Ollaan parhaat kaverit keskenään.

Ei haittaa. Varmaan on monia muitakin asioita joita et käsitä.

Vierailija kirjoitti:

Tulee kyllä mieleen miksi lapsi alunperin  on totutettu kovaan karkkimäärään ja hampaita ei ole harjattu jos lääkärit jo lasulla uhkailee. Tai arkiruokia syömään, siis jos terve ja kouluruuathan eivät mitään "simpukoita" ole.

Ohiksena pakko sanoa, että ei hampaat reikiinny pelkästään karkinsyönnistä. Ystävän lapsi joi pienenä aika paljon mehua tuttipullosta ( tyhmää, joo, mutta oli yksin tosi hankalan lapsen kanssa).

Hampaat kyllä harjattiin aamuin illoin , mutta koska lapsella oli kovin tiukka ylähuuli, ienraja jäi huonosti harjatuksi, ja sen myötä koko ienraja oli ihan reikäinen ja todella kamalassa kunnossa, kun hammaslääkäri sen bongasi.

Ongelma kun huomattiin, sitä alettiin hoitaa, ja onneksi ei vaikuttanut tuleviin pysyviin hampaisiin, jotka ovat olleet aina reiättömät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi murretta ei saa puhua?! Rutiinit ja nukkumaanmenoajat vielä ymmärrrän.  

 

Mä olisin todella onnellinen, jos lasten mummun kanssa murre olisi edes top 100 -listalla ongelmissa.

En itsekään välitä murteista, mutta en siitä tekisi numeroa. 

Ei voi käsittää enää mitä täällä kirjoitellaan. Rakkaus, halit, huolenpito ja turvallisuudentunne ei ole murteista kiinni. 

T: kahden jo aikuisen miehen isoäiti, joka puhuu savonmurretta ja "pojat" turkkusta. Ollaan parhaat kaverit keskenään.

Ei haittaa. Varmaan on monia muitakin asioita joita et käsitä.

No joo, tämä vaan yksi niistä. Toinen on kaltaistesi ylimielinen kuittailu. 

Minun elämässäni rakkaus voittaa aina, mitä lapsenlapsiin tulee. Jos ei lapsi jotain ymmärrä, sen voi selittää. Murteet ovat rikkaus ja iso osa lasten perintöä.

Ne ovat hyvin yksinkertaisia asioita mitä lapsi tarvitsee ollakseen tyytyväinen. Ehkä sinullekin asia valkenee aikanaan, kunhan vanhenet ja toivottavasti viisastut.

Nyt ei kuitenkaan ollut kyse mistään ylipääsemättömästä kielimuurista.

On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.

Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.

Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.

Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.

Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.

Vierailija kirjoitti:

On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.

Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.

Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.

Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.

Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.

Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne. 

Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat,  kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.

Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.

Pieni extrahemmottelu on eri asia.

Mummon pitääkin hemmoitella! 

Psykologin ja lastenlääkärin näkökulmasta rutiinien merkitys lapselle ei ole “kasvatuksellinen mielipidekysymys”, vaan liittyy suoraan aivojen kehitykseen, fysiologiaan ja stressijärjestelmän toimintaan.

1. Kehittyvä hermosto tarvitsee ennakoitavuutta
Pienen lapsen aivot ovat vasta rakentamassa itsesäätelyjärjestelmiään (erityisesti etuotsalohkon ja limbisen järjestelmän yhteistoimintaa). Tämä tarkoittaa, että lapsi ei vielä pysty tehokkaasti rauhoittamaan itseään tai säätelemään vireystilaansa ilman ulkoista tukea.
Rutiinit – kuten säännölliset ruokailut, uni ja päivärytmi – toimivat ulkoisena säätelyjärjestelmänä, joka “lainaa” lapselle aikuisen aivojen ennakoitavuutta.

2. Stressijärjestelmä reagoi epävarmuuteen voimakkaammin kuin aikuisilla
Lapsen HPA-akseli (kehon stressijärjestelmä) aktivoituu herkemmin ja palautuu hitaammin kuin aikuisella. Kun arki on ennakoitavaa, stressitaso pysyy matalampana.
Kun rytmi muuttuu nopeasti (uni, ruokailu, virikkeet), keho tulkitsee sen kuormittavana epävarmuutena seurauksena voi olla kortisolitasojen nousu, levottomuus ja unihäiriöt.

3. Uni, ruokailu ja vuorokausirytmi ovat biologisia, eivät vain “tapoja”
Erityisesti säännöllinen uni ja ruokailu tahdistavat lapsen vuorokausirytmiä (sirkadiaanista rytmiä).
Kun rytmi on vakaa, hormonitoiminta (melatoniini, kortisoli, nälkä-/kylläisyyshormonit) toimii ennustettavasti. Tämä tukee:

parempaa unta

tasaisempaa vireystilaa

parempaa tunnesäätelyä

vähäisempää ylirasitusta

4. Käyttäytyminen on usein seuraus hermoston kuormituksesta, ei “huonoa käytöstä”
Kun lapsi on yliväsynyt tai rytmi on sekaisin, hänen kykynsä säädellä impulssia, pettymyksiä ja tunnetiloja heikkenee. Tämä näkyy helposti kiukkuna, takertumisena tai levottomuutena.

mutta perusrytmin toistuvuus on se suojaava tekijä.

Ydinajatus lääkärin ja psykologin näkökulmasta:
Rutiinit eivät rajoita lasta, vaan säätelevät hänen vielä kehittyvää hermostoaan tavalla, joka vähentää stressiä ja tukee tervettä kehitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummin pitää totella lapsiaan, sillä tottelevathan mummin lapsetkin, lapsiaan.

Näinhän tämä valitettavasti on monessa perheessä oikeasti kääntynyt. Vaikka heitoksi tarkoitit niin monessa perheessä se on juuri näin.

Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen, kun eivät aseta rajoja. Lapsi sa sanella ja huudolla saa tahdon läpi. Ei jakseta kuunnella itkua, lahjotaan leluilla että saa sitä ja tätä kun on kiltisti kaupassa. Ja tabletti käteen, että pysyy hiljaa rattaissa. 

Vierailija kirjoitti:

Psykologin ja lastenlääkärin näkökulmasta rutiinien merkitys lapselle ei ole “kasvatuksellinen mielipidekysymys”, vaan liittyy suoraan aivojen kehitykseen, fysiologiaan ja stressijärjestelmän toimintaan.

1. Kehittyvä hermosto tarvitsee ennakoitavuutta
Pienen lapsen aivot ovat vasta rakentamassa itsesäätelyjärjestelmiään (erityisesti etuotsalohkon ja limbisen järjestelmän yhteistoimintaa). Tämä tarkoittaa, että lapsi ei vielä pysty tehokkaasti rauhoittamaan itseään tai säätelemään vireystilaansa ilman ulkoista tukea.
Rutiinit – kuten säännölliset ruokailut, uni ja päivärytmi – toimivat ulkoisena säätelyjärjestelmänä, joka “lainaa” lapselle aikuisen aivojen ennakoitavuutta.

2. Stressijärjestelmä reagoi epävarmuuteen voimakkaammin kuin aikuisilla
Lapsen HPA-akseli (kehon stressijärjestelmä) aktivoituu herkemmin ja palautuu hitaammin kuin aikuisella. Kun arki on ennakoitavaa, stressitaso pysyy matalampana.
Kun rytmi muuttuu nopeasti (uni, ruokailu, virikkeet), keho tulkitsee sen kuormittavana epävarmuutena seurauksena voi olla kortisolitasojen nousu, levottomuus ja unihäiriöt.

3. Uni, ruokailu ja vuorokausirytmi ovat biologisia, eivät vain “tapoja”
Erityisesti säännöllinen uni ja ruokailu tahdistavat lapsen vuorokausirytmiä (sirkadiaanista rytmiä).
Kun rytmi on vakaa, hormonitoiminta (melatoniini, kortisoli, nälkä-/kylläisyyshormonit) toimii ennustettavasti. Tämä tukee:

parempaa unta

tasaisempaa vireystilaa

parempaa tunnesäätelyä

vähäisempää ylirasitusta

4. Käyttäytyminen on usein seuraus hermoston kuormituksesta, ei “huonoa käytöstä”
Kun lapsi on yliväsynyt tai rytmi on sekaisin, hänen kykynsä säädellä impulssia, pettymyksiä ja tunnetiloja heikkenee. Tämä näkyy helposti kiukkuna, takertumisena tai levottomuutena.

mutta perusrytmin toistuvuus on se suojaava tekijä.

Ydinajatus lääkärin ja psykologin näkökulmasta:
Rutiinit eivät rajoita lasta, vaan säätelevät hänen vielä kehittyvää hermostoaan tavalla, joka vähentää stressiä ja tukee tervettä kehitystä.

Parempi kun pitää lapsen kaukana mummoista. He pilaavat lapsen ihan lopullisesti. Marjakiisseli ja pulla kesällä, lasta ei saa enää koskasn illalla nukkumaan.

Miten ihmiskunta on pysynyt elossa kun vanhemmat eivät ole osanneet tieteellistä sanastoa ja psykologiaa ja ties mitä.

Käyttöohjeen kanssa kasvatetaan lapsi. Mummin syli ja juhannuskokko ,  pysyvät neurologiset gäisriöt, hermosto pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiskunta on pysynyt elossa kun vanhemmat eivät ole osanneet tieteellistä sanastoa ja psykologiaa ja ties mitä.

Käyttöohjeen kanssa kasvatetaan lapsi. Mummin syli ja juhannuskokko ,  pysyvät neurologiset gäisriöt, hermosto pilalla.

Saisivat vanhemmat ja ne mummotkin ylipäätään lukea enemmän lapsipsykologiaa. Ei syli ja juhannuskokko sulje pois terveellistä ruokaa eikä rutiineita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiskunta on pysynyt elossa kun vanhemmat eivät ole osanneet tieteellistä sanastoa ja psykologiaa ja ties mitä.

Käyttöohjeen kanssa kasvatetaan lapsi. Mummin syli ja juhannuskokko ,  pysyvät neurologiset gäisriöt, hermosto pilalla.

Saisivat vanhemmat ja ne mummotkin ylipäätään lukea enemmän lapsipsykologiaa. Ei syli ja juhannuskokko sulje pois terveellistä ruokaa eikä rutiineita. 

Ihan paras ratkaisu , lapsille ei edes näytetä mummoja. Heitä ainakaan ei voi syyttää sitten

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää molottaa jotain murretta?

Todella törkeä kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.

Tämän päivän kakaroita vanhemmat ole millään tavalla "kasvattaneet", Tiktokhan sen asian hoitaa.

Ihana toksinen mummi siellä 💛

Lapsi kannattaa pitää ympäri vuoden ilman lomia päiväkodissa 7 -16. Säilyy rytmi, lomat on pahaksi.. Kouluikäisille saatava kesäleirit lomien ajaksi (maksuttomat kuten mummilat) ei pääse isovanhemmat rutiineja pilaamaan.