Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käy ansiotyössä luulisi jo kotona olonkin maittavan joskus ainakin  ja lapsetkin kotona tehdä omia juttujaan. Olisi aika tehdä kasvislautasia.

Meillä ei noin sukurakasta porukkaa.  Enemmän harvoin tavataan.

Harva siinä perhevapaalla töissä käy. Tyypillisesti silloin onkin aikaa mm. sukuloida. 

Olisi aikaa opetella tekemään kasviksia ruuaksi, ei tarvitsisi käydä anopilta vaatimassa.

Mistä lähtee ajatuksesi, tietysti olet nuori, että varakas anoppila olisi jotenkin vastuussa teistä, lastenne hampaista. Totuttaa lapsia terveellisiin ruokiiin.

Juuri siksi on ne kelan maksamat perhevapaat jotta perhe voi hoitaa lapsensa ja kasvattaa. 

Ymmärrän jos lähellä olevat appikset on kyllästyneitä eikä niin innoissaan ole vastuusta jota heille yritetään kieräyttää.

Hän ei vaatinut ruokaa anoppilaata, vaan pyysi nimenomaan ettö lapselle ei koko ajan syötettäisi jotain. Oletko joku peruskoulun drop out kun et tajua?

Kyllä hän kommenteissaan on vaatinut että anoppilassa totutettaisiin lapset kasvisruokiin kun ei kiireisessä kotiäidin arjessaan ehdi.

Ja tuossa kirjoitti että päivittäin kävivät kunnes appikset alkoi mököttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ei pese lapsen hampaita, mutta isovanhemmilta sitä odotetaan ja muistutellaan. Ei tarvitse muistuttaa, muistetaan kyllä muutenkin. Äiti tarvii lepoa (äiti kotona), joten lapset päiväkotiin ja ekaluokkalainen iltapäiväkerhossa loppuun asti, kaverit haettu jo pari tuntia aikaisemmin. Iskä harrastaa, kun 'mies tarvii harrastuksia". Lasten kanssa ei vanhemmat askartele, piirrä tai ulkoile. Isovanhemmilla sitten puuhataan yhdessä ja mennään leikkipuistoon joka päivä.

Voi voi. Kylläpä olet huonosti kasvattanut omat lapsesi. 

Ei ole omia lapsia vaan veljen tytär, jonka lapsille olen mummona kun äitinsä edesmennyt ja anoppinsa asuu ulkomailla.

"Olisi aikaa opetella tekemään kasviksia ruuaksi, ei tarvitsisi käydä anopilta vaatimassa."

Hei, se oli vain idea! :)

Kun tuntuu, että osa isovanhemmista miettii, että miksi lapsenlapset ei useammin käy ja ehkä toivovat näkevänsä useammin... 

Niin oon tästä satavarma, että jos mummolassa saa hyvää ruokaa, eikä näytetä ruutua, niin moni vanhempi ois paljon hanakammin viemässä tenavoitaan katsomaan mummia! Jos siis isovanhemmat haluavat heitä nähdä! 

Ei isovanhemmat toki ole 100% vastuussa lasten hampaista. Mutta jos he toivovat enemmän vierailuja, vastuu kasvaa. Jos taas toivovat vain harvoin vierailuja, silloin toki ei ole niin justiinsa, jos vaikka kerran vuodessa käydään.  Jos minulla käy kavereiden lapsia, totta kai ajattelen, että olen heistä ja heidän terveydestään silloin vierailun aikana vastuussa. En todellakaan ulkoista vastuuta, se ei olisi oikein.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, pahoittelin tuossa aiemmin jo käyttämääni epäselvää sanamuotoa! 

 

Kyse oli siis siitä, että päivässä saisi olla 5-6 ruokailua eli happohyökkäystä, maksimissaan. Mutta isovanhemmat (kun vielä kävimme heillä useammin) olisivat jatkuvasti halunneet ylittää tämän. Eli syöttää koko ajan välipaloja.

 

Tuolla 5-6 ateriaa tarkoitin sitä, että jos he olivat vaikka syöneet jo aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen, illalla saisi olla enää yksi iltapala. Maksimissaan kaksi. Itsekin pyrin noudattamaan säännöllistä ateriarytmiä. Minusta siinä ei kertakaikkiaan ole mitään outoa.

Kylänluudaksi ennen sanottiin ihmisiä jotka ei yhtään osanneet pysyä kotonaan vaan kylästä kylään.

Vierailija kirjoitti:

"Olisi aikaa opetella tekemään kasviksia ruuaksi, ei tarvitsisi käydä anopilta vaatimassa."

 

Hei, se oli vain idea! :)

 

Kun tuntuu, että osa isovanhemmista miettii, että miksi lapsenlapset ei useammin käy ja ehkä toivovat näkevänsä useammin... 

 

Niin oon tästä satavarma, että jos mummolassa saa hyvää ruokaa, eikä näytetä ruutua, niin moni vanhempi ois paljon hanakammin viemässä tenavoitaan katsomaan mummia! Jos siis isovanhemmat haluavat heitä nähdä! 

 

Ei isovanhemmat toki ole 100% vastuussa lasten hampaista. Mutta jos he toivovat enemmän vierailuja, vastuu kasvaa. Jos taas toivovat vain harvoin vierailuja, silloin toki ei ole niin justiinsa, jos vaikka kerran vuodessa käydään.  Jos minulla käy kavereiden lapsia, totta kai ajattelen, että olen heistä ja heidän terveydestään silloin vierailun aikana vastuussa. En todellakaan ulkoista vastuuta, se ei olisi oikein.

Jos he ovat ottaneet välimatkaa ja suhtautuminen viilentynyt sehän on hyvä. Happihyökkäykset kerta vuoteen.

Vastaus otsikon kysymykseen : Ei saa  ! Ei saa olla mummo omalla tavallaan. 

Rumaa mutta silmiä avavaa keskustelua jälleen kuten lähes aina kun toisena osapuolena on noin 60+ henkilö. Ihan sama onko kyse mummoista, eläkkeistä, pilatusta lapsuudesta, talosta muuttotappio kunnassa jne. Aiemmin joku tunsi itsensä äitinä vainotuksi, kuule kyllä niin minäkin.

Meni ohi aiheen kun keitti yli . Tiedoksi en ole kenenkään mummo, äläkä edes yritä nostaa uhriutumiskorttia. Teille on kaikki uhriutumista jos olet eri mieltä .

Jos kyse on normaaleista aikuisista, niin eiköhän mummi (tai ukki) saa olla isovanhempi haluamallaan tavalla.

Itse sanoisin, että tietyt rajat ja rutiinit on hyvä olla, mutta omat lapseni eivät kyllä niin paljoa/usein/pitkiä aikoja mummulassa hengaile, että jos rutiinit muuttuvat tai heillä onkin hieman erilaiset rajat, se mitään haittaisi. Totta kai lapset ovat yksilöitä ja jollekin lapselle pienikin muutos tutuissa rutiineissa voi tuoda haasteita pitkäksi aikaa.

Minun vanhempani eivät ole elossa, mutta appivanhempani ovat aivan tavallisia, järkeviä ihmisiä enkä todellakaan soittele kelloa kytäten, että mitä siellä nyt tapahtuu tai onko nyt varmasti menossa hampaanpesu. Muistan kyllä, että joskus vanhemmuuden alkutaipaleella ärsyttikin jotkut asiat, sittemmin olen ajatellut että saahan ne isovanhemmat hemmotellakin, kuitenkin tiedän että sieltä löytyy myös rajat ja järjen ääni. 

Sitä minä en ymmärrä, että joku isovanhempi aivan tarkoituksellisesti toimii vastoin oikeasti merkitseviä asioita - antaa allergiselle vääriä tuotteita, tuohan on jo kaltoinkohtelua. Tai toimii tarkoituksella vastaan kodin arvoja, mutta toisaalta jos arvot ja toimintamallit jotenkin tosi radikaalisti eroavat toisistaan, niin tämän luulisi olevan tiedossa jo hyvissä ajoin. Tällöin ehkä itse miettisin, voidaanko nämä arvot jotenkin sovittaa yhteen, voidaanko itse joustaa (koska lapsi menee jonkun toisen kotiin) ja jos ei voi, oleskeleeko lapsi sitten kovinkaan pitkää aikaa siellä. Ei isovanhempia mielestäni voi vaatia muuttamaan elämäntyyliään toisenlaiseksi, koska lapsenlapsi tulee kylään, tarkoittaen nyt tavallisia asioita, tai jotain arvoasioita vaikkapa uskonnon, ravinnon tms suhteen. Varmasti joku yksi päivä on ok, mutta pidempi aika… itsekään en jaksaisi pitkän päälle olla muuta kuin olen.

Tätä voi verrata vaikka siihen, että kotiisi tulee usein kyläilemään lapsesi kaveri. Kaverin kotona on erilaiset ajatukset ja arvot asiasta x, ja joka kyläilyn jälkeen kaverin vanhemmat lähestyvät sinua ja puolisoasi valittaen, että pitäisi tehdä niin ja olla tekemättä noin, kun heidän lapsensa on kylässä. Montako kertaa tekisi mieli ottaa kaveria kyläilemään/yökyliin? 

Hyvä jos kerran viikossa jaksan valmistaa itse kokonaisen aterian itselleni ja papalle, jota sitten syömme 2-3 päivää. Olemme molemmat pienituloisia eläkeläisiä, paljon alle mediaanin. 

On suuri ponnistus minulta valmistaa ateria 5-15 hengelle, kun lapset perheineen tulevat käymään. Jos vielä vaaditaan, että pikkupilttejen vahtimisen lisäksi, minun pitää valmistaa heille ateria tuoreista raaka-aineista käyttämättä eineksiä tai puoli/pakastevalmisteita niin alkaa mennä aika mahdottomaksi. 

En ole enää se täysivoimainen nuori ihminen, joka ruokki suurperheensä hyvin, kun halusi itsekin syödä monipuolisesti ja hyvin, että kaikki jaksaisivat ja pysyisivät terveinä. Kyllä se on perheen vanhempien tehtävä eikä meidän hiipuvien vanhusten. 

Syököön kukin tykönänsä, tarvittaessa voin vahtia pilttejä muutaman tunnin ja tarvittaessa tarjota sitä mitä olen jaksanut kotiin hankkia. Näillä mennään.