Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?

"Eli asuitte tavallaan yhteistaloudessa jos päivittäistä yhdessäoloa, saunomista, tarjoilut isovanhemmilta."

Siis mitä, nyt olet tajunnut ihan väärin. Kävimme aiemmin, kyllä, tosi usein heillä.  Niin kuin kai useimmat, jos välimatkaa ei ole kuin muutama kilometri? Käymme muutenkin tosi usein ihmisillä kylässä. Kuka sitä kotonansa jaksaa kykkiä seiniä tuijotellen. Ennen lapsia eriävät mielipiteet oli näin aikuisena helppo ohittaa. Lasten kanssa toki miettii tarkemmin, mitä he omaksuvat ympäristöstään. En halua esim. että oppivat rasistisia asenteita.

Ei se ollut todellakaan mikään yhteistalous! He ovat todella rikkaita ja todella rakastavat ns. hyysätä. Ja esimerkiksi siivouksen ostavat muualta ja rahaa on millä mällätä. Me emme silti odottaneet heiltä ruokaa, jos se nyt jostakusta on pöyristyttävä vaatimus. Tuo 5-6 ateriaa päivässä tarkoitti maksimia, kun he aina halusivat YLITTÄÄ tuon pelkästään yhden illan aikana. Eli syöttävät koko ajan välipaloja, että pahimmillaan koko ilta oli yhtä happohyökkäystä..

Sepä olisikin ollut hyvä, jos mitään tarjoiluja ei olisi ollut! Eipä olisi tätäkään ongelmaa tullut. Emme siis todellakaan ole vaatineet mitään ihmeellistä. He tosiaan osaavat erittäin tiukasti vaatia esim. että jäädään saunomaan, jäädään yöksi, jäädään tekemään sitä ja tätä.  Ennen lapsia se oli ihan sympaattista ja ehkä vielä silloinkin kun lapset oli ihan pieniä. Mutta ajan myötä muuttunut inhottavammaksi, mökötystä, syyllistämistä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siis menitte päivittäin isovanhemmilta  vaatimaan sitä ja tätä ja kunnioitusta? Paasaamaan periaatteistanne, syyttelemään huonoista hampaista, kiikutitte todistuksen lasten reikiintyneistä hampaista.  He eivät pystyneet vaatimustasoonne vastaamaan joten nyt on hyvä,  näette harvoin."

 

Siis mitä, oletko oikeasti sitä mieltä, että seuraavat jutut ovat liikaa:

- Ei sokerisia herkkuja, vaan normaalia kotiruokaa n. 5-6 ruokailua päivässä. Kun eivät uskoneet, yritimme saada uskomaan lääkärin diagnoosilla. Eli ME yritimme tosissamme antaa heille mahdollisuuden isovanhemmuuteen.

- Ei toisten ulkonäön kommentointia eikä rasistisia puheita. Meillä on paljon maahanmuuttajaystäviä.

- Ei isoja leluja lahjaksi ilman, että on sovittu ja mietitty, onko tilaa.

 

Oikeasti, tämä on mielestäni todella vähän :'D jos tämä on nykypäivän isovanhempien mielestä VALTAVASTI vaatimuksia, niin ei ihme, että meistä heidän jälkeläisistä niin moni tarvii terapiaa.

 

Asumme lähekkäin, ja olimme ennen lapsia hyvin läheisiä. Siksi alkuun vierailimme usein.

 

Mutta on mulla onneksi muita sukulaisia, joiden kanssa homma toimii! Ja jos itsellä on muiden lapsia hoidossa, mielelläni kuuntelen perheen toiveet tarkkaan, on iso vastuu saada toisten lapsia hoitoon ja se ei ole paikka vetää itse pääroolia siinä! :) Kaikki respekti pienten lasten vanhemmille! 

Mutta he eivät pystyneet vaatimustenne  mukaiseen toimintaan joten nyt on hyvä. Eikö vain?

Jos lapseni perhe tulisi minulta vaatimaan 5-6 ruokailua päivittäin en tiedä mitä tekisin.  Jos olisivat työttömiä ja rahattomia yrittäisin jotenkin auttaa pahimman ylitse. 

Jos siellä ollaan koko päivä, lapsella on 5-6 ateriaa. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Olethan sinä ruokkinu ne omasikin jo noin. 

Ohis

Mutta päivittäin kävivät? 

Nykyisten sosiaalietuuksien aikaan saa sosiaaliapua. Tietysti jos isovanhemmilla on rahaa lähellä asuvalle lapsen perheelle 5 6 areriaa päivässä tarjota, ihan ok sekin 

Lapsi ei käy päiväkodissa missä saa kolme ruokaa?

Jos käy ansiotyössä luulisi jo kotona olonkin maittavan joskus ainakin  ja lapsetkin kotona tehdä omia juttujaan. Olisi aika tehdä kasvislautasia.

Meillä ei noin sukurakasta porukkaa.  Enemmän harvoin tavataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siis menitte päivittäin isovanhemmilta  vaatimaan sitä ja tätä ja kunnioitusta? Paasaamaan periaatteistanne, syyttelemään huonoista hampaista, kiikutitte todistuksen lasten reikiintyneistä hampaista.  He eivät pystyneet vaatimustasoonne vastaamaan joten nyt on hyvä,  näette harvoin."

 

Siis mitä, oletko oikeasti sitä mieltä, että seuraavat jutut ovat liikaa:

- Ei sokerisia herkkuja, vaan normaalia kotiruokaa n. 5-6 ruokailua päivässä. Kun eivät uskoneet, yritimme saada uskomaan lääkärin diagnoosilla. Eli ME yritimme tosissamme antaa heille mahdollisuuden isovanhemmuuteen.

- Ei toisten ulkonäön kommentointia eikä rasistisia puheita. Meillä on paljon maahanmuuttajaystäviä.

- Ei isoja leluja lahjaksi ilman, että on sovittu ja mietitty, onko tilaa.

 

Oikeasti, tämä on mielestäni todella vähän :'D jos tämä on nykypäivän isovanhempien mielestä VALTAVASTI vaatimuksia, niin ei ihme, että meistä heidän jälkeläisistä niin moni tarvii terapiaa.

 

Asumme lähekkäin, ja olimme ennen lapsia hyvin läheisiä. Siksi alkuun vierailimme usein.

 

Mutta on mulla onneksi muita sukulaisia, joiden kanssa homma toimii! Ja jos itsellä on muiden lapsia hoidossa, mielelläni kuuntelen perheen toiveet tarkkaan, on iso vastuu saada toisten lapsia hoitoon ja se ei ole paikka vetää itse pääroolia siinä! :) Kaikki respekti pienten lasten vanhemmille! 

Mutta he eivät pystyneet vaatimustenne  mukaiseen toimintaan joten nyt on hyvä. Eikö vain?

Jos lapseni perhe tulisi minulta vaatimaan 5-6 ruokailua päivittäin en tiedä mitä tekisin.  Jos olisivat työttömiä ja rahattomia yrittäisin jotenkin auttaa pahimman ylitse. 

Jos siellä ollaan koko päivä, lapsella on 5-6 ateriaa. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Olethan sinä ruokkinu ne omasikin jo noin. 

Ohis

Mutta päivittäin kävivät? 

Nykyisten sosiaalietuuksien aikaan saa sosiaaliapua. Tietysti jos isovanhemmilla on rahaa lähellä asuvalle lapsen perheelle 5 6 areriaa päivässä tarjota, ihan ok sekin 

Lapsi ei käy päiväkodissa missä saa kolme ruokaa?

Täh? Kyse oli lapsen ateriamäärästä päivässä. Samahan se on missä se niitä syö, mutta tuo on se normaali määrä ja ideana on, että on ateriarytmi, eikä koko ajan syödä jotain. Meillä oli ihan sama ongelma, että syödä oliis pitänyt tauotta. Siis kirjaimellisesti jopa työnnettiin ruokaa lapsen suuhun, kun lapsi puhui. 

Flipataanpa tämä aihe toisin päin. 
Oma lapsi, se poika tai tytär tulee lapsineen mummolaan kuokkimaan. Ollaan kuin omassa kodissa: käydään jääkaapilla omatoimisesti ja otetaan sieltä kysymättä lapset perässä, istutaan valmiiseen ruokapöytään ja noustaan ylös mumisten epämääräisesti kiitoksen tapaista, mennään pienille nokosille ja läträtään sitä kännykkää ihan koko ajan kykenemättä keskustelemaan yhtään mitään. Valitetaan koko ajan kun on niin kiireistä ja rankkaa töissä ja lasten kanssa. Kun ei kerkii harrastaa ja omaa aikaa ei oo. Kerrotaan vielä että ollaan sit joulu poissa ku ollaan 2viikkoa Thaikuissa. Ai niin olikin kyll meidän vuoro järjestää joulu mut kai te pärjäätte kaksistaankin. Me nyt lähdetään tästä kotiin mut laitatko vielä lapsille välipalaa sitä ja tota. Tässä vaiheessa jo vaari on pihalla potkimassa kiviä ja mummi uhriutuu ja yrittää olla kiltti ja joustaa, joustaa ja joustaa. Ovi kolohtaa ja perävalot vilkkuu. Mummi siivoaa ja katsoo tyhjää jääkaappia ja miettii miten rahat riittää ruokaan kun eläke tulee vasta viikon päästä.

Tämä on tarina äidistäni ja isästäni sekä veljeni perheestä. Ja veljeni ihmettelee miksi ihmeessä minun perheeni tykkää käydä mummolassa.

Vierailija kirjoitti:

Flipataanpa tämä aihe toisin päin. 
Oma lapsi, se poika tai tytär tulee lapsineen mummolaan kuokkimaan. Ollaan kuin omassa kodissa: käydään jääkaapilla omatoimisesti ja otetaan sieltä kysymättä lapset perässä, istutaan valmiiseen ruokapöytään ja noustaan ylös mumisten epämääräisesti kiitoksen tapaista, mennään pienille nokosille ja läträtään sitä kännykkää ihan koko ajan kykenemättä keskustelemaan yhtään mitään. Valitetaan koko ajan kun on niin kiireistä ja rankkaa töissä ja lasten kanssa. Kun ei kerkii harrastaa ja omaa aikaa ei oo. Kerrotaan vielä että ollaan sit joulu poissa ku ollaan 2viikkoa Thaikuissa. Ai niin olikin kyll meidän vuoro järjestää joulu mut kai te pärjäätte kaksistaankin. Me nyt lähdetään tästä kotiin mut laitatko vielä lapsille välipalaa sitä ja tota. Tässä vaiheessa jo vaari on pihalla potkimassa kiviä ja mummi uhriutuu ja yrittää olla kiltti ja joustaa, joustaa ja joustaa. Ovi kolohtaa ja perävalot vilkkuu. Mummi siivoaa ja katsoo tyhjää jääkaappia ja miettii miten rahat riittää ruokaan kun eläke tulee vasta viikon päästä.

Tämä on tarina äidistäni ja isästäni sekä veljeni perheestä. Ja veljeni ihmettelee miksi ihmeessä minun perheeni tykkää käydä mummolassa.

Ja? Kukahan tuon veljen on kasvattanut. 

Vierailija kirjoitti:

Jos käy ansiotyössä luulisi jo kotona olonkin maittavan joskus ainakin  ja lapsetkin kotona tehdä omia juttujaan. Olisi aika tehdä kasvislautasia.

Meillä ei noin sukurakasta porukkaa.  Enemmän harvoin tavataan.

Harva siinä perhevapaalla töissä käy. Tyypillisesti silloin onkin aikaa mm. sukuloida. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ihminen ei saa olla ihminen omalla tavallaan. Elämme yhteiskunnassa ja meidän kaikkien pitää taipua tiettyihin "yhdessä sovittuihin" normeihin, joista ei saa poiketa.

Provohan tää oli tai sarkasmia, mutta olisi kyllä tosi ankea ja jäykkä kuva elämästä näin ajatella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Flipataanpa tämä aihe toisin päin. 
Oma lapsi, se poika tai tytär tulee lapsineen mummolaan kuokkimaan. Ollaan kuin omassa kodissa: käydään jääkaapilla omatoimisesti ja otetaan sieltä kysymättä lapset perässä, istutaan valmiiseen ruokapöytään ja noustaan ylös mumisten epämääräisesti kiitoksen tapaista, mennään pienille nokosille ja läträtään sitä kännykkää ihan koko ajan kykenemättä keskustelemaan yhtään mitään. Valitetaan koko ajan kun on niin kiireistä ja rankkaa töissä ja lasten kanssa. Kun ei kerkii harrastaa ja omaa aikaa ei oo. Kerrotaan vielä että ollaan sit joulu poissa ku ollaan 2viikkoa Thaikuissa. Ai niin olikin kyll meidän vuoro järjestää joulu mut kai te pärjäätte kaksistaankin. Me nyt lähdetään tästä kotiin mut laitatko vielä lapsille välipalaa sitä ja tota. Tässä vaiheessa jo vaari on pihalla potkimassa kiviä ja mummi uhriutuu ja yrittää olla kiltti ja joustaa, joustaa ja joustaa. Ovi kolohtaa ja perävalot vilkkuu. Mummi siivoaa ja katsoo tyhjää jääkaappia ja miettii miten rahat riittää ruokaan kun eläke tulee vasta viikon päästä.

Tämä on tarina äidistäni ja isästäni sekä veljeni perheestä. Ja veljeni ihmettelee miksi ihmeessä minun perheeni tykkää käydä mummolassa.

Ja? Kukahan tuon veljen on kasvattanut. 

Varmaan vaimo on uudelleen kouluttanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siis menitte päivittäin isovanhemmilta  vaatimaan sitä ja tätä ja kunnioitusta? Paasaamaan periaatteistanne, syyttelemään huonoista hampaista, kiikutitte todistuksen lasten reikiintyneistä hampaista.  He eivät pystyneet vaatimustasoonne vastaamaan joten nyt on hyvä,  näette harvoin."

 

Siis mitä, oletko oikeasti sitä mieltä, että seuraavat jutut ovat liikaa:

- Ei sokerisia herkkuja, vaan normaalia kotiruokaa n. 5-6 ruokailua päivässä. Kun eivät uskoneet, yritimme saada uskomaan lääkärin diagnoosilla. Eli ME yritimme tosissamme antaa heille mahdollisuuden isovanhemmuuteen.

- Ei toisten ulkonäön kommentointia eikä rasistisia puheita. Meillä on paljon maahanmuuttajaystäviä.

- Ei isoja leluja lahjaksi ilman, että on sovittu ja mietitty, onko tilaa.

 

Oikeasti, tämä on mielestäni todella vähän :'D jos tämä on nykypäivän isovanhempien mielestä VALTAVASTI vaatimuksia, niin ei ihme, että meistä heidän jälkeläisistä niin moni tarvii terapiaa.

 

Asumme lähekkäin, ja olimme ennen lapsia hyvin läheisiä. Siksi alkuun vierailimme usein.

 

Mutta on mulla onneksi muita sukulaisia, joiden kanssa homma toimii! Ja jos itsellä on muiden lapsia hoidossa, mielelläni kuuntelen perheen toiveet tarkkaan, on iso vastuu saada toisten lapsia hoitoon ja se ei ole paikka vetää itse pääroolia siinä! :) Kaikki respekti pienten lasten vanhemmille! 

Mutta he eivät pystyneet vaatimustenne  mukaiseen toimintaan joten nyt on hyvä. Eikö vain?

Jos lapseni perhe tulisi minulta vaatimaan 5-6 ruokailua päivittäin en tiedä mitä tekisin.  Jos olisivat työttömiä ja rahattomia yrittäisin jotenkin auttaa pahimman ylitse. 

Jos siellä ollaan koko päivä, lapsella on 5-6 ateriaa. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Olethan sinä ruokkinu ne omasikin jo noin. 

Ohis

Mutta päivittäin kävivät? 

Nykyisten sosiaalietuuksien aikaan saa sosiaaliapua. Tietysti jos isovanhemmilla on rahaa lähellä asuvalle lapsen perheelle 5 6 areriaa päivässä tarjota, ihan ok sekin 

Lapsi ei käy päiväkodissa missä saa kolme ruokaa?

Täh? Kyse oli lapsen ateriamäärästä päivässä. Samahan se on missä se niitä syö, mutta tuo on se normaali määrä ja ideana on, että on ateriarytmi, eikä koko ajan syödä jotain. Meillä oli ihan sama ongelma, että syödä oliis pitänyt tauotta. Siis kirjaimellisesti jopa työnnettiin ruokaa lapsen suuhun, kun lapsi puhui. 

Sanoit ei sokeriherkkuja vaan 5-6 kotiruokaa päivässä. Siis mummolassa, kun ei mummo totellut?

Mitä sinä et tajua. Hän toivoi ettei lapselle syötetä ihan koko ajan jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Flipataanpa tämä aihe toisin päin. 
Oma lapsi, se poika tai tytär tulee lapsineen mummolaan kuokkimaan. Ollaan kuin omassa kodissa: käydään jääkaapilla omatoimisesti ja otetaan sieltä kysymättä lapset perässä, istutaan valmiiseen ruokapöytään ja noustaan ylös mumisten epämääräisesti kiitoksen tapaista, mennään pienille nokosille ja läträtään sitä kännykkää ihan koko ajan kykenemättä keskustelemaan yhtään mitään. Valitetaan koko ajan kun on niin kiireistä ja rankkaa töissä ja lasten kanssa. Kun ei kerkii harrastaa ja omaa aikaa ei oo. Kerrotaan vielä että ollaan sit joulu poissa ku ollaan 2viikkoa Thaikuissa. Ai niin olikin kyll meidän vuoro järjestää joulu mut kai te pärjäätte kaksistaankin. Me nyt lähdetään tästä kotiin mut laitatko vielä lapsille välipalaa sitä ja tota. Tässä vaiheessa jo vaari on pihalla potkimassa kiviä ja mummi uhriutuu ja yrittää olla kiltti ja joustaa, joustaa ja joustaa. Ovi kolohtaa ja perävalot vilkkuu. Mummi siivoaa ja katsoo tyhjää jääkaappia ja miettii miten rahat riittää ruokaan kun eläke tulee vasta viikon päästä.

Tämä on tarina äidistäni ja isästäni sekä veljeni perheestä. Ja veljeni ihmettelee miksi ihmeessä minun perheeni tykkää käydä mummolassa.

Ja? Kukahan tuon veljen on kasvattanut. 

Varmaan vaimo on uudelleen kouluttanut?

Tuskinpa. Ihan on nynnerömummelin ja pakoilijapapan oman kasvatuksen hedelmä.

Laitan kyllä kädet ristiin nyt, kun olen tämän ketjun käynyt läpi. Minulla on kaksi miniää ja yksi vävy sekä lapsenlapsia. Me kaikki tulemme erinomaisesti toimeen toistemme kanssa, vietämme juhlapyhät yhdessä, matkustelemme yhdessä, kaikki tulevat mielellään mummolaan, yöpyvätkin. Joskus menee kolmekin viikkoa yhdessä! Joskus olen kysellyt toiselta miniältä, eikö hän hermostu jatkuvaan appivanhempien läsnäoloon lomilla. Hän vastaa, että on niin ihanaa tulla meille, kun kaikessa saa aina tarvitessa apua.

Huomenna hän kutsui meidät syömään, myös iso-isoäidin.

Oikeasti, pahoittelin tuossa aiemmin jo käyttämääni epäselvää sanamuotoa! 

Kyse oli siis siitä, että päivässä saisi olla 5-6 ruokailua eli happohyökkäystä, maksimissaan. Mutta isovanhemmat (kun vielä kävimme heillä useammin) olisivat jatkuvasti halunneet ylittää tämän. Eli syöttää koko ajan välipaloja.

Tuolla 5-6 ateriaa tarkoitin sitä, että jos he olivat vaikka syöneet jo aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen, illalla saisi olla enää yksi iltapala. Maksimissaan kaksi. Itsekin pyrin noudattamaan säännöllistä ateriarytmiä. Minusta siinä ei kertakaikkiaan ole mitään outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Flipataanpa tämä aihe toisin päin. 
Oma lapsi, se poika tai tytär tulee lapsineen mummolaan kuokkimaan. Ollaan kuin omassa kodissa: käydään jääkaapilla omatoimisesti ja otetaan sieltä kysymättä lapset perässä, istutaan valmiiseen ruokapöytään ja noustaan ylös mumisten epämääräisesti kiitoksen tapaista, mennään pienille nokosille ja läträtään sitä kännykkää ihan koko ajan kykenemättä keskustelemaan yhtään mitään. Valitetaan koko ajan kun on niin kiireistä ja rankkaa töissä ja lasten kanssa. Kun ei kerkii harrastaa ja omaa aikaa ei oo. Kerrotaan vielä että ollaan sit joulu poissa ku ollaan 2viikkoa Thaikuissa. Ai niin olikin kyll meidän vuoro järjestää joulu mut kai te pärjäätte kaksistaankin. Me nyt lähdetään tästä kotiin mut laitatko vielä lapsille välipalaa sitä ja tota. Tässä vaiheessa jo vaari on pihalla potkimassa kiviä ja mummi uhriutuu ja yrittää olla kiltti ja joustaa, joustaa ja joustaa. Ovi kolohtaa ja perävalot vilkkuu. Mummi siivoaa ja katsoo tyhjää jääkaappia ja miettii miten rahat riittää ruokaan kun eläke tulee vasta viikon päästä.

Tämä on tarina äidistäni ja isästäni sekä veljeni perheestä. Ja veljeni ihmettelee miksi ihmeessä minun perheeni tykkää käydä mummolassa.

Ja? Kukahan tuon veljen on kasvattanut. 

Varmaan vaimo on uudelleen kouluttanut?

Tuskinpa. Ihan on nynnerömummelin ja pakoilijapapan oman kasvatuksen hedelmä.

Hirveää lukea, miten rumasti täällä puhutaan vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käy ansiotyössä luulisi jo kotona olonkin maittavan joskus ainakin  ja lapsetkin kotona tehdä omia juttujaan. Olisi aika tehdä kasvislautasia.

Meillä ei noin sukurakasta porukkaa.  Enemmän harvoin tavataan.

Harva siinä perhevapaalla töissä käy. Tyypillisesti silloin onkin aikaa mm. sukuloida. 

Olisi aikaa opetella tekemään kasviksia ruuaksi, ei tarvitsisi käydä anopilta vaatimassa.

Mistä lähtee ajatuksesi, tietysti olet nuori, että varakas anoppila olisi jotenkin vastuussa teistä, lastenne hampaista. Totuttaa lapsia terveellisiin ruokiiin.

Juuri siksi on ne kelan maksamat perhevapaat jotta perhe voi hoitaa lapsensa ja kasvattaa. 

Ymmärrän jos lähellä olevat appikset on kyllästyneitä eikä niin innoissaan ole vastuusta jota heille yritetään kieräyttää.

Vierailija kirjoitti:

Laitan kyllä kädet ristiin nyt, kun olen tämän ketjun käynyt läpi. Minulla on kaksi miniää ja yksi vävy sekä lapsenlapsia. Me kaikki tulemme erinomaisesti toimeen toistemme kanssa, vietämme juhlapyhät yhdessä, matkustelemme yhdessä, kaikki tulevat mielellään mummolaan, yöpyvätkin. Joskus menee kolmekin viikkoa yhdessä! Joskus olen kysellyt toiselta miniältä, eikö hän hermostu jatkuvaan appivanhempien läsnäoloon lomilla. Hän vastaa, että on niin ihanaa tulla meille, kun kaikessa saa aina tarvitessa apua.

Huomenna hän kutsui meidät syömään, myös iso-isoäidin.

Tämä! Kuulostaa niin hyvältä. Vaikka olen tässä surkutellut meidän lasten isovanhempia on kuitenkin mahtavaa, että kaikilla ei ole näin. On myös isovanhempia ja muita sukulaisia, joiden kanssa homma toimii ja se on oikeasti niin iso ja tärkeä juttu, rikkaus! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käy ansiotyössä luulisi jo kotona olonkin maittavan joskus ainakin  ja lapsetkin kotona tehdä omia juttujaan. Olisi aika tehdä kasvislautasia.

Meillä ei noin sukurakasta porukkaa.  Enemmän harvoin tavataan.

Harva siinä perhevapaalla töissä käy. Tyypillisesti silloin onkin aikaa mm. sukuloida. 

Olisi aikaa opetella tekemään kasviksia ruuaksi, ei tarvitsisi käydä anopilta vaatimassa.

Mistä lähtee ajatuksesi, tietysti olet nuori, että varakas anoppila olisi jotenkin vastuussa teistä, lastenne hampaista. Totuttaa lapsia terveellisiin ruokiiin.

Juuri siksi on ne kelan maksamat perhevapaat jotta perhe voi hoitaa lapsensa ja kasvattaa. 

Ymmärrän jos lähellä olevat appikset on kyllästyneitä eikä niin innoissaan ole vastuusta jota heille yritetään kieräyttää.

Hän ei vaatinut ruokaa anoppilaata, vaan pyysi nimenomaan ettö lapselle ei koko ajan syötettäisi jotain. Oletko joku peruskoulun drop out kun et tajua?

Perhevapaalla ja lasten hammaslääkäri jo huolissaan lasten hampaidenhoidosta. Mutta mummonhan se on syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Flipataanpa tämä aihe toisin päin. 
Oma lapsi, se poika tai tytär tulee lapsineen mummolaan kuokkimaan. Ollaan kuin omassa kodissa: käydään jääkaapilla omatoimisesti ja otetaan sieltä kysymättä lapset perässä, istutaan valmiiseen ruokapöytään ja noustaan ylös mumisten epämääräisesti kiitoksen tapaista, mennään pienille nokosille ja läträtään sitä kännykkää ihan koko ajan kykenemättä keskustelemaan yhtään mitään. Valitetaan koko ajan kun on niin kiireistä ja rankkaa töissä ja lasten kanssa. Kun ei kerkii harrastaa ja omaa aikaa ei oo. Kerrotaan vielä että ollaan sit joulu poissa ku ollaan 2viikkoa Thaikuissa. Ai niin olikin kyll meidän vuoro järjestää joulu mut kai te pärjäätte kaksistaankin. Me nyt lähdetään tästä kotiin mut laitatko vielä lapsille välipalaa sitä ja tota. Tässä vaiheessa jo vaari on pihalla potkimassa kiviä ja mummi uhriutuu ja yrittää olla kiltti ja joustaa, joustaa ja joustaa. Ovi kolohtaa ja perävalot vilkkuu. Mummi siivoaa ja katsoo tyhjää jääkaappia ja miettii miten rahat riittää ruokaan kun eläke tulee vasta viikon päästä.

Tämä on tarina äidistäni ja isästäni sekä veljeni perheestä. Ja veljeni ihmettelee miksi ihmeessä minun perheeni tykkää käydä mummolassa.

Ja? Kukahan tuon veljen on kasvattanut. 

Varmaan vaimo on uudelleen kouluttanut?

Tuskinpa. Ihan on nynnerömummelin ja pakoilijapapan oman kasvatuksen hedelmä.

Hirveää lukea, miten rumasti täällä puhutaan vanhemmistaan.

Ei nuo minun vanhemmat ole. Se sen sijaan oli rumaa miten tuo yksi puhui omasta veljestään.