Lue keskustelun säännöt.
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2146)
Ja silti se lapsiperhe saa elää aina vaan arkea, arkea, arkea.
Mummo sitten kilpailuviettisenä ihmisenä järjestää sen kaiken harmaan ja sen juhlan pikkukeisareille, joille se koko mummon käytös tuo valtavasti turvattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja silti se lapsiperhe saa elää aina vaan arkea, arkea, arkea.
Mummo sitten kilpailuviettisenä ihmisenä järjestää sen kaiken harmaan ja sen juhlan pikkukeisareille, joille se koko mummon käytös tuo valtavasti turvattomuutta.
Eli mummon pitäisi mielestäsi oikein keskittyä olemaan tylsä ja tehdä lapsen olo mummolassa epämiellyttäväksi. Normaalille lapselle tuo pieni extra mummolassa ei tuo yhtään turvaattomuutta, päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Ja silti se lapsiperhe saa elää aina vaan arkea, arkea, arkea.
Mummo sitten kilpailuviettisenä ihmisenä järjestää sen kaiken harmaan ja sen juhlan pikkukeisareille, joille se koko mummon käytös tuo valtavasti turvattomuutta.
Pikkuisen kuulostaa nyt kateellisen äidin uhriutumiselta.
Minulle on ihan sama, vaikka lapsi söisi koko mummolavisiitin sokeria, tuijottaisi ruutua eikä nukkuisi ollenkaan. En kuitenkaan hyväksy sitä, että lapselle annetaan päiväysvanhaa ruokaa tai vaikka leikkeleitä minkä viimeinen käyttöpäivä oli 5 päivää sitten. Tällaisia esimerkkejä on miljoona ja turhauttaa tuntea olonsa nipoksi, kun tämän tason jutuista joutuu jatkuvasti huomauttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja silti se lapsiperhe saa elää aina vaan arkea, arkea, arkea.
Mummo sitten kilpailuviettisenä ihmisenä järjestää sen kaiken harmaan ja sen juhlan pikkukeisareille, joille se koko mummon käytös tuo valtavasti turvattomuutta.
Pikkuisen kuulostaa nyt kateellisen äidin uhriutumiselta.
Ei kyse ole kateudesta, vaan siitä turhautumisesta, kun ikävuosiensa mukaan aikuinen ihminen ei käyttäydy kuin aikuisen kuuluisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan sama, vaikka lapsi söisi koko mummolavisiitin sokeria, tuijottaisi ruutua eikä nukkuisi ollenkaan. En kuitenkaan hyväksy sitä, että lapselle annetaan päiväysvanhaa ruokaa tai vaikka leikkeleitä minkä viimeinen käyttöpäivä oli 5 päivää sitten. Tällaisia esimerkkejä on miljoona ja turhauttaa tuntea olonsa nipoksi, kun tämän tason jutuista joutuu jatkuvasti huomauttamaan.
Kumpi mummo noin teki, se joka kuoli kun esikoisesi oli kaksi vai se toinen joka on ollut nyt jo vuosikymmeniä kuolleena? lapsesi taitavat olla alle 25-vuotiaaita.
Toki jos ruuat ovat tuollainen ongelma, kannattaa hoitoon yleensä ottaen viedä ruokakassi mukana.
Isovanhemmat ovat rikkaus ja lapsi tarvitsee turvallisia aikuisia ympärilleen. Ihan pellossa ei mummolassakaan pidä olla, mutta kyllä pienet hemmottelut tekevät lapsellekin hyvää. Lapset erottavat kyllä vanhempien ja isovanhempien roolit. Itselle isovanhemmat olivat todella läheisiä ja olin paljon heidän luonaan. Pientä hemmottelua aina, mutta myös kotitöitä ja sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vielä ole tavannut alle 10-vuotiasta huippusuorittajaa. Hirveetä jos te oikeesti pakotatte jo tenavat huippu-urheiljoiksi, tähtipianisteiksi jne.
Teini osaa jo itse hoitaa ruokavalionsa jos systemaattisesti valmentautuu.
Menee ohi aiheen, mutta kyllä teinikin on sen varassa mitä aikuiset ostaa ja millaisen mallin aikuiset antaa, vaikka kuinka olisi millaisessa valmennuksessa. Harvalla teinillä on koulun ja harrastuksen välissä aikaa suunnitella ja toteuttaa tiettyä ruokavaliota. Kyllä se on aikuisten tehtävä pitää siitä huoli.
Teini osaa antaa listan mitä tarvitsee ruokailusuunnitelman mukaan.
Ja mummoja on turha siitäkään syyllistää, ei ne teinit tokko edes käy saati vietä viikkoja hoidossa.
En syyllistänyt mummoja. Tartuin vain tuohon, että olisi teinin homma hoitaa itse ruokavalionsa. Aika monessa lajissa ei myöskään ole mitään ruokasuunnitelmaa, vaikka olis maajoukkueleirityksessä asti. Vaan se on vanhempien vastuulla, että teini syö järkevästi. Ehkä jotkut 17v+ teinit alkaa jo ottaa siitä itse enemmän vastuuta, mutta ei kyllä nuoremmat.
Että vähän jotain realismia siihen mitä täällä huutelee.
Sekin riippuu teinin "kehitysasteesta." Nykyteinit ovat ällistyttävän hyvin perillä ja tietoisia, lapsen perheessä ihmetellyt. Kumpikin lapsista kokkaa ja olivat ruokatietoisia jo ainakin 14 v.
Eivät tosin mitään yhden lajin teinejä, erilaista liikuntaa/urheilua ovat harrastaneet, molemmat soittavat paria soitinta, kavereita on ja koulussa hyviä.
Ohis, mutta ruokatietoisuus ei ole aina mikään positiivinen juttu. Jos on kauhean tärkeää syödä todella terveellisesti aina ilman mitään syytä (esim. urheilu tai allergiat tms.), se haiskahtaa enemmän syömishäiriöltä kuin pelkästään positiiviselta jutulta.
Onko kaikilla äideillä syömishäiriö kun koko keskustelun ovat hysteerisesti suhtautuneet pullaan ja jälkiruokiin ja mummoloitten ruokiin?
Kotona ollaan ruokatietoisia ortoreksiaan saakka?
Niillä mummoilla on syömishäiriö. Rakastavat ruoalla.
Ruualla rakastaminen ei ole syömishäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan sama, vaikka lapsi söisi koko mummolavisiitin sokeria, tuijottaisi ruutua eikä nukkuisi ollenkaan. En kuitenkaan hyväksy sitä, että lapselle annetaan päiväysvanhaa ruokaa tai vaikka leikkeleitä minkä viimeinen käyttöpäivä oli 5 päivää sitten. Tällaisia esimerkkejä on miljoona ja turhauttaa tuntea olonsa nipoksi, kun tämän tason jutuista joutuu jatkuvasti huomauttamaan.
Kuitenkin kirjoitit eddellä, miten lapsesi ei ollut enää koskaan mummollaan sen vaippaepisodin jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan sama, vaikka lapsi söisi koko mummolavisiitin sokeria, tuijottaisi ruutua eikä nukkuisi ollenkaan. En kuitenkaan hyväksy sitä, että lapselle annetaan päiväysvanhaa ruokaa tai vaikka leikkeleitä minkä viimeinen käyttöpäivä oli 5 päivää sitten. Tällaisia esimerkkejä on miljoona ja turhauttaa tuntea olonsa nipoksi, kun tämän tason jutuista joutuu jatkuvasti huomauttamaan.
Kirjoitat hyvin ristiriitaisesti. Pari sivua sitten kirjoitit: "Ei ole mummo hoitanut kertaakaan tuon jälkeen (siis se vaippajuttu), ja siitä on tullut kovasti syyllistämistä kun on "rakastava" mummo vieraannutettu lapsista." Miten ihmeessä tuon jälkeen on voinut tulla miljoona esimerkkiä, miten olet joutunut mummolavisiitillä huomauttamaan epäasiallisista syömisistä
Olen saanut olla mummo ihsn omalla tavallani. Toki kunnioitan tämän päivän ohjeita ja vanhrmpirn hyvin järkeviä ajatuksia. Murretta kannattaa puhua. Se kehittää lapsen kielen vivahteidrn ja vaihtelun tajua ja sanavarastoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan sama, vaikka lapsi söisi koko mummolavisiitin sokeria, tuijottaisi ruutua eikä nukkuisi ollenkaan. En kuitenkaan hyväksy sitä, että lapselle annetaan päiväysvanhaa ruokaa tai vaikka leikkeleitä minkä viimeinen käyttöpäivä oli 5 päivää sitten. Tällaisia esimerkkejä on miljoona ja turhauttaa tuntea olonsa nipoksi, kun tämän tason jutuista joutuu jatkuvasti huomauttamaan.
Kirjoitat hyvin ristiriitaisesti. Pari sivua sitten kirjoitit: "Ei ole mummo hoitanut kertaakaan tuon jälkeen (siis se vaippajuttu), ja siitä on tullut kovasti syyllistämistä kun on "rakastava" mummo vieraannutettu lapsista." Miten ihmeessä tuon jälkeen on voinut tulla miljoona esimerkkiä, miten olet joutunut mummolavisiitillä huomauttamaan epäasiallisista syömisistä
Siten se on mahdollista, kun on kehitetty oma kuvitteellinen pissis-pahis-hörhö-kammo-hurumummo ihan pelkästään riidan haastaminen mielessä. Keksitään sitten mitä merkillisimpiä toilailuja ja riitoja tämän kuvitteellisen henkilön kanssa.
Tai sitten vaan vainoharhainen riitaa haastava härdääjä kuvittelee keskustelevansa vain yhden kirjoittajan kanssa, kun luonnollisesti täällä on niitä kirjoittajia vaikka kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä jutut on monet semmoisia joita 60-luvun äidit ( 30-luvulla syntyneet) olisivat voineet kirjoitella äideistään ja anopeistaan. Nuo mummothan olivat lapsensa hoitaneet ehkä erilaisissa oloissa ja muun askareen ohessa. Siitä jo oli iso harppaus 1930-luvusta 1960-lukuun. Oli tullut neuvoloiden valistus ja tarkempi hygienia. Ja 60-luvustakin taas tähän päivään. 60-luvullakin lapsi kasvoi vielä perheessä mukana, nyt johtotähtenä kokoaikaisen huomion saaden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vielä ole tavannut alle 10-vuotiasta huippusuorittajaa. Hirveetä jos te oikeesti pakotatte jo tenavat huippu-urheiljoiksi, tähtipianisteiksi jne.
Teini osaa jo itse hoitaa ruokavalionsa jos systemaattisesti valmentautuu.
Menee ohi aiheen, mutta kyllä teinikin on sen varassa mitä aikuiset ostaa ja millaisen mallin aikuiset antaa, vaikka kuinka olisi millaisessa valmennuksessa. Harvalla teinillä on koulun ja harrastuksen välissä aikaa suunnitella ja toteuttaa tiettyä ruokavaliota. Kyllä se on aikuisten tehtävä pitää siitä huoli.
Teini osaa antaa listan mitä tarvitsee ruokailusuunnitelman mukaan.
Ja mummoja on turha siitäkään syyllistää, ei ne teinit tokko edes käy saati vietä viikkoja hoidossa.
En syyllistänyt mummoja. Tartuin vain tuohon, että olisi teinin homma hoitaa itse ruokavalionsa. Aika monessa lajissa ei myöskään ole mitään ruokasuunnitelmaa, vaikka olis maajoukkueleirityksessä asti. Vaan se on vanhempien vastuulla, että teini syö järkevästi. Ehkä jotkut 17v+ teinit alkaa jo ottaa siitä itse enemmän vastuuta, mutta ei kyllä nuoremmat.
Että vähän jotain realismia siihen mitä täällä huutelee.
Sekin riippuu teinin "kehitysasteesta." Nykyteinit ovat ällistyttävän hyvin perillä ja tietoisia, lapsen perheessä ihmetellyt. Kumpikin lapsista kokkaa ja olivat ruokatietoisia jo ainakin 14 v.
Eivät tosin mitään yhden lajin teinejä, erilaista liikuntaa/urheilua ovat harrastaneet, molemmat soittavat paria soitinta, kavereita on ja koulussa hyviä.
Ohis, mutta ruokatietoisuus ei ole aina mikään positiivinen juttu. Jos on kauhean tärkeää syödä todella terveellisesti aina ilman mitään syytä (esim. urheilu tai allergiat tms.), se haiskahtaa enemmän syömishäiriöltä kuin pelkästään positiiviselta jutulta.
Tämä. Ja jos teinillä on huvikseen joku ruokailusuunnitelma, pitää hälytyskellojen soida ja kovaa.
Mutta mummojen pitää osata harrastuslahjakkuudelle laittaa oikeat ruuat ettei vaan tule diabeeettes vai miten se meni.
Tein meillä ennen perhepäivällisiä lähisuvulle aina silloin tällöin. Oli sinänsä ihan kivaa, kunnes melkein kaikilla alkoi olla sellaisia ruokatoiveita, että lopetin. Meillä oli samaan aikaan pöydässä laktoosi-intoleraatikko (helppo), keliaakikko (tämäkin vielä menetteli), vegaani, ketodieettiläinen ja yksi (vävy) joka ei suostunut syömään mitään vihreää. Loput oli sekasyöjiä. Kaikille kun yritti mieleisiään kokata, alkoi olo olla kuin ravintolan pitäjällä, eikä se ollut enää kivaa.
Ketodieettiläinen halusi minun erityisesti leipovan ketojuttuja ja niihin söperryksiin yhdelle ihmiselle meni välillä tunteja, eikä tulos ollut häävi. Myöhemmin kävi ilmi, ettei hän ikinä leiponut mitään dieettinsä juttuja kotonaan. Hän ei myöskään osannut laskea ruokien hiilareita. Vegaani jäi kerran vereksellään kiinni syödessään muualla kinkkupizzaa. Hän ei sinällään ollut mikään paasaava vegaani, vaan antoi toisten sentään syödä mitä halusivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vielä ole tavannut alle 10-vuotiasta huippusuorittajaa. Hirveetä jos te oikeesti pakotatte jo tenavat huippu-urheiljoiksi, tähtipianisteiksi jne.
Teini osaa jo itse hoitaa ruokavalionsa jos systemaattisesti valmentautuu.
No et varmasti jos olet diapeettesmummo, lapsesikin on todennäköisesti luuseri. Mutta kaikkialla maailman huipulla treenaaminen on ylisukupolvista ja alkaa lasten kohdalla jo 3-5 vuotiaana. Sinä voit laittaa pullasi ihan omaan suuhusi vaan.
Kauheata, kun jo alle kouluikäiset lapset ovat huippuvalmennettavia tarkkoine rutiineineen ja ruokavalioineen. Kyllä siinä lapsi on pelkkä vanhempiensa ambitioiden väline, toteuttamassa vain vanhempiensa toiveita saamatta olla lapsi. Nyt ymmärrän paremmin miksi on niin kauheaa, jos mummo ei pidä samaa minuuttiaikataulua ja menee lukemaan kirjasta kolme kappaletta kahden sijasta.
Tämä voi tulla sulle yllätyksenä, mutta monet lapset voivat olla jo ihan alle kouluikäisinä todella intohimoisia jonkin vahvuutensa kanssa. Minun nuorimmaiseni esimerkiksi alkoi jo kolmevuotiaana piirtää, maalata ja kuvata ihan koko ajan. Päiväkodissa sanoivat, että siinä on tuleva arkkitehti. Hän halusi kuviskouluun, kuvisleireille, arkkitehtikouluun, majaleireille, koulussa kuvispainotukseen ja piirsi ja maalasi ja valokuvasi koko ajan, lukiossa teki ylimääräisen kuvisdiplomin. Nyt on arkktehtiopiskelija.
Itse olen aina rakastanut kieliä. Opiskelin niitä omin päin vanhoista Tiedon portaista, kuuntelin tv-ohjelmista ja alle kouluikäisenä opin ruotsin ruotsinkielisistä tv-ohjelmista, minulla oli ranskalainen kirjeenvaihtotoveri. Minusta tuli kääntäjä ja kielten opettaja.
Olet oikeassa. Omakin lapseni on ollut urheilun ja siinä kehittymisen suhteen hyvin päämäärätietoinen hyvin pienestä asti.
Kuitenkin myös lainaamassasi viestissä on totuuden siemen. Oman lapsen urheiluharrastuksessa näkee niitä lapsia vanhempineen, joilla nimen omaan vanhemmilla on se palo siihen, että lapsesta tulee huippu. Alle 10-vuotiaita treenautetaan epäinhimillisen paljon, jotta nämä ovat huippuja ikäluokissaan ja kilpailevat vuosia vanhemmissa. Olen ihan varma, että jokainen urheilua harrastavan lapsen vanhempi tietää tällaisen perheen. Jos ei tiedä, saattaa itse olla se perhe, jossa lapsen menestys on tärkeämpi vanhemmille kuin lapselle itselleen.
Täällä yksi äiti jonka lapsi osoittautui hyvin lahjakkaaksi yleisurheilijaksi. Oli aivan hirveää miten urheiluseura kilpailutti lapsen lopulta ihan loppuun. Monta kertaa viikossa oli harjoitukset, kesäisin kahdesti viikossa kilpailut. Kilpailumatkat saattoivat olla satoja kilometrejä. Onneksi lapsi itse veti pelin poikki ja lopetti urheilun. Mutta oikein klassikkokeissi tuo oli siitä, miten tappaa lapsen into urheilla. Yhtään en vastaan sanonut kun tyttö lopetuspäätöksensä ilmoitti.
Missä yleisurheiluseurassa seura päättää mihin kisoihin mennään? Omakin lapsi harrastaa ja parasta on juuri se, että saadaan perheenä päättää mihin rahkeet riittää ja säädellä kuormitusta ja kisoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vielä ole tavannut alle 10-vuotiasta huippusuorittajaa. Hirveetä jos te oikeesti pakotatte jo tenavat huippu-urheiljoiksi, tähtipianisteiksi jne.
Teini osaa jo itse hoitaa ruokavalionsa jos systemaattisesti valmentautuu.
No et varmasti jos olet diapeettesmummo, lapsesikin on todennäköisesti luuseri. Mutta kaikkialla maailman huipulla treenaaminen on ylisukupolvista ja alkaa lasten kohdalla jo 3-5 vuotiaana. Sinä voit laittaa pullasi ihan omaan suuhusi vaan.
Kauheata, kun jo alle kouluikäiset lapset ovat huippuvalmennettavia tarkkoine rutiineineen ja ruokavalioineen. Kyllä siinä lapsi on pelkkä vanhempiensa ambitioiden väline, toteuttamassa vain vanhempiensa toiveita saamatta olla lapsi. Nyt ymmärrän paremmin miksi on niin kauheaa, jos mummo ei pidä samaa minuuttiaikataulua ja menee lukemaan kirjasta kolme kappaletta kahden sijasta.
Tämä voi tulla sulle yllätyksenä, mutta monet lapset voivat olla jo ihan alle kouluikäisinä todella intohimoisia jonkin vahvuutensa kanssa. Minun nuorimmaiseni esimerkiksi alkoi jo kolmevuotiaana piirtää, maalata ja kuvata ihan koko ajan. Päiväkodissa sanoivat, että siinä on tuleva arkkitehti. Hän halusi kuviskouluun, kuvisleireille, arkkitehtikouluun, majaleireille, koulussa kuvispainotukseen ja piirsi ja maalasi ja valokuvasi koko ajan, lukiossa teki ylimääräisen kuvisdiplomin. Nyt on arkktehtiopiskelija.
Itse olen aina rakastanut kieliä. Opiskelin niitä omin päin vanhoista Tiedon portaista, kuuntelin tv-ohjelmista ja alle kouluikäisenä opin ruotsin ruotsinkielisistä tv-ohjelmista, minulla oli ranskalainen kirjeenvaihtotoveri. Minusta tuli kääntäjä ja kielten opettaja.
Olet oikeassa. Omakin lapseni on ollut urheilun ja siinä kehittymisen suhteen hyvin päämäärätietoinen hyvin pienestä asti.
Kuitenkin myös lainaamassasi viestissä on totuuden siemen. Oman lapsen urheiluharrastuksessa näkee niitä lapsia vanhempineen, joilla nimen omaan vanhemmilla on se palo siihen, että lapsesta tulee huippu. Alle 10-vuotiaita treenautetaan epäinhimillisen paljon, jotta nämä ovat huippuja ikäluokissaan ja kilpailevat vuosia vanhemmissa. Olen ihan varma, että jokainen urheilua harrastavan lapsen vanhempi tietää tällaisen perheen. Jos ei tiedä, saattaa itse olla se perhe, jossa lapsen menestys on tärkeämpi vanhemmille kuin lapselle itselleen.
Täällä yksi äiti jonka lapsi osoittautui hyvin lahjakkaaksi yleisurheilijaksi. Oli aivan hirveää miten urheiluseura kilpailutti lapsen lopulta ihan loppuun. Monta kertaa viikossa oli harjoitukset, kesäisin kahdesti viikossa kilpailut. Kilpailumatkat saattoivat olla satoja kilometrejä. Onneksi lapsi itse veti pelin poikki ja lopetti urheilun. Mutta oikein klassikkokeissi tuo oli siitä, miten tappaa lapsen into urheilla. Yhtään en vastaan sanonut kun tyttö lopetuspäätöksensä ilmoitti.
Missä yleisurheiluseurassa seura päättää mihin kisoihin mennään? Omakin lapsi harrastaa ja parasta on juuri se, että saadaan perheenä päättää mihin rahkeet riittää ja säädellä kuormitusta ja kisoja.
Siksi urheiluseura pääsi päättämään, kun ne nuoretkin urheilijat ainakin täällä silloin urheilivat aina oman urheiluseuransa nimissä. Pienehköllä paikkakunnalla lahjakas lapsi joutui erityishuomion kohteeksi. Lisäksi hän oli vielä sukunimeltään huippu-urheilusukua. Ymmärrän kyllä jollakin asteella, että lähes kylmiltään heti suomenennätyksiä juossut tyttö oli urheiluseuralle sensaatio ja kultakimpale, jota haluttiin näyttää ja näytettiin sitten ihan koko rahalla. Toki harjoituksiakin oli kolmesti viikossa, mutta sekin vielä menetteli. Eikä laji jäänyt yhteen juoksumatkaan, vaan tyttö oli monipuolisesti lahjakas ja piti sen takia kilpailla useissa lajeissa. Siksi niitä kisojakin oli pari joka viikolla kesäisin. Jos yritimme johonkin vaikka kaukana olleisiin kisoihin lähtöä torpata, saattoi sieltä seurasta tulla vielä kotiin joku uhriutumaan asiasta.
Tuossa on tietysti tosi ikävää, että tytöstä olisi saattanut oikeasti tulla todella hyvä aikuinen yleisurheilija (muissakin lajeissa kuin juoksussa), mutta sen mahdollisuus meni siihen lapsena loppuun kilpailuttamiseen.
Nykyään mummot ovat tekemisissä lapsien kanssa. Miehensä, lapsiensa, lastenlapsien ym.
Kännykkää käteen kolmevuotiaalle, juhuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vielä ole tavannut alle 10-vuotiasta huippusuorittajaa. Hirveetä jos te oikeesti pakotatte jo tenavat huippu-urheiljoiksi, tähtipianisteiksi jne.
Teini osaa jo itse hoitaa ruokavalionsa jos systemaattisesti valmentautuu.
Menee ohi aiheen, mutta kyllä teinikin on sen varassa mitä aikuiset ostaa ja millaisen mallin aikuiset antaa, vaikka kuinka olisi millaisessa valmennuksessa. Harvalla teinillä on koulun ja harrastuksen välissä aikaa suunnitella ja toteuttaa tiettyä ruokavaliota. Kyllä se on aikuisten tehtävä pitää siitä huoli.
Teini osaa antaa listan mitä tarvitsee ruokailusuunnitelman mukaan.
Ja mummoja on turha siitäkään syyllistää, ei ne teinit tokko edes käy saati vietä viikkoja hoidossa.
En syyllistänyt mummoja. Tartuin vain tuohon, että olisi teinin homma hoitaa itse ruokavalionsa. Aika monessa lajissa ei myöskään ole mitään ruokasuunnitelmaa, vaikka olis maajoukkueleirityksessä asti. Vaan se on vanhempien vastuulla, että teini syö järkevästi. Ehkä jotkut 17v+ teinit alkaa jo ottaa siitä itse enemmän vastuuta, mutta ei kyllä nuoremmat.
Että vähän jotain realismia siihen mitä täällä huutelee.
Sekin riippuu teinin "kehitysasteesta." Nykyteinit ovat ällistyttävän hyvin perillä ja tietoisia, lapsen perheessä ihmetellyt. Kumpikin lapsista kokkaa ja olivat ruokatietoisia jo ainakin 14 v.
Eivät tosin mitään yhden lajin teinejä, erilaista liikuntaa/urheilua ovat harrastaneet, molemmat soittavat paria soitinta, kavereita on ja koulussa hyviä.
Ohis, mutta ruokatietoisuus ei ole aina mikään positiivinen juttu. Jos on kauhean tärkeää syödä todella terveellisesti aina ilman mitään syytä (esim. urheilu tai allergiat tms.), se haiskahtaa enemmän syömishäiriöltä kuin pelkästään positiiviselta jutulta.
Tämä. Ja jos teinillä on huvikseen joku ruokailusuunnitelma, pitää hälytyskellojen soida ja kovaa.
Mutta mummojen pitää osata harrastuslahjakkuudelle laittaa oikeat ruuat ettei vaan tule diabeeettes vai miten se meni.
Tein meillä ennen perhepäivällisiä lähisuvulle aina silloin tällöin. Oli sinänsä ihan kivaa, kunnes melkein kaikilla alkoi olla sellaisia ruokatoiveita, että lopetin. Meillä oli samaan aikaan pöydässä laktoosi-intoleraatikko (helppo), keliaakikko (tämäkin vielä menetteli), vegaani, ketodieettiläinen ja yksi (vävy) joka ei suostunut syömään mitään vihreää. Loput oli sekasyöjiä. Kaikille kun yritti mieleisiään kokata, alkoi olo olla kuin ravintolan pitäjällä, eikä se ollut enää kivaa.
Ketodieettiläinen halusi minun erityisesti leipovan ketojuttuja ja niihin söperryksiin yhdelle ihmiselle meni välillä tunteja, eikä tulos ollut häävi. Myöhemmin kävi ilmi, ettei hän ikinä leiponut mitään dieettinsä juttuja kotonaan. Hän ei myöskään osannut laskea ruokien hiilareita. Vegaani jäi kerran vereksellään kiinni syödessään muualla kinkkupizzaa. Hän ei sinällään ollut mikään paasaava vegaani, vaan antoi toisten sentään syödä mitä halusivat.
Vanha ihminen on lisäksi ihan puolikuollut, kun valmistaa 15 hengen perhepäivällisen, tarjoilla pitoa parin tunnin ajan, kun jälkikasvu perheineen ei tule yhdellä kertaa, sitten kahvitarjoilu ja jälkien korjaus siihen päälle. Siinä on vanhus seissyt keittiössä jo kokonaisen työpäivän ajan.
Kuinkahan monelta nuoremmalta edes onnistuisi tai edes ryhtyisi moiseen?
Ihan voit käydä tarkistamassa, nuo olivat suoria lainauksia, kuten jo lainausten muodoista näkyy.