Isäni syöksyi aikoinaan ulos junasta vieraalla asemalla kun näki kauniin naisen. Äitini. Romanttista toki mutta nykyään äiti varmaan miettis

Ehkä oikeasti olivat tavanneet seksiorgioissa, mutta keksivät sulle romantisoidun version.

Vierailija kirjoitti:

Ja mun isä näki äidin autosta ja pyysi kyytiin kuumana kesäpäivänä 76. Silloin me naiset ei oltu epäluuloisia vaikka olisi pitänyt olla . No  Suomessa nyt varmaan oli turvallista mutta jossai  jenkeissä sarjamur""lla kissanpäivät, kun hippitytöt hyppi kyytiin.

Ei ollut turvallista silloinkaan, kyllä ihmisiä katosi silloin 

Mies lähestyi kiinnostavaa naista ja myöhemmin perusti perheen tämän kanssa. Ihan normaali tarina mutta huvittavaa on että joidenkin miesten mielessä tämä vääntyy "kattokaa nyt miten ennen oli paremmin kun naiset lähti tuntemattomien miesten mukaan, kyllä nykyäänkin naisten pitäisi olla mukavia ihan joka hyypiölle"-muotoon. Kyllä ennenkin oli niitä naisia jotka tulivat tuollaisen jälkeen hyväksikäytetyksi, raaiskatuksi ja murhatuksi. Ja tietysti syytettiin sitä naista, mitäs olit naiivi ja läksit.

Moni nykyinen avioliitto alkoi tuollaisesta tilanteesta. Ja kuinka käykään kun vuodet vierivät ja nainen (kehtaakin) vanhenee ja rapistuu. Alun "romantiikka" katoaa jonnekin matkalle ja pudotaan vahvasti niihin boomereiden "vihaan vaimoani"-stereotypioihin. Ikävä totuus on että moni avioliitto ennen on solmittu koska miehen muna on reagoinut kauniiseen nuoreen naiseen joka on haluttu omia. Iän myötä rakkaudenosoitukset vähenevät ja tilalle tulee katkeruus ja väliinpitämättömyys. Tämän naiset ovat nähneet vanhempiensa ja isovanhempiensa kohdalla ja ovat syystäkin varuillaan ja nirsoja nykypäivänä.

Joku kysyi, että missä työssä ei voi olla seurusteleva pari!  No hoitotyössä! Omalla osastolla oli kujertava, kikattava, vastarakustunut työpari. Jonkun aikaa sitä onnea töiden lomassa jaksettiin katsella, sitten joku käräytti os.hoitajalle, että työnteosta ei tuu mitään! Heidän eikä meidän.  Nainen siirtyi toiselle osastolle sovinnolla ja voitiin taas palata normaaliin työjärjestykseen.

Niin. Jälkiviisaus on aina helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isä oli heitellyt polkua kulkevaa äitiäni kävyillä selkään ja huudellut kaverinsa kanssa jotain, mitä nyt n. 14 vuotiaat pojankoltiaiset voi tytöille huudella. Siinä oli ensikohtaaminen. 

Äiti oli pari vuotta vanhempi. 

 

Tostakin varmaan jonkun lööpin saisi nykyään. 

Eipä olisi ennenkään monesta tuollaisen tilanteen kokeneesta tytöstä tullut pojalle vaimoa. Itse joudun koulumatkoilla tuollaisten poikien huutelun, pilkan kohteeksi. Kivien ja lumipallojen heittelyltäkään ei säästynyt. Pelkäsin ihan oikeasti.  Ikinä en tuollaisiin paskiaisiin olisi sormellanikaan koskenut.

Olivatkin sellaisia luusereita kaikki, että ei taida monikaan olla enää hengissä. Taisi viina ja huonot elämäntavat viedä ennenaikaiseen hautaan ja hyvä niin.  Ei tuu ikävä. 

Jaa no äiti kyllä on kertonut tosta ensikohtaamisesta ihan lämpimästi, isäni heitteli käpyjä koska näki kivan tytön menevän ohi ja halusi kai että tyttökin kiinnittää häneen huomiota. Ei ollut mitään ilkeää kiusaamista tai raakalaismaista siinä. 

Kaikesta ei tartte leipoa draamaa. Ihan tavallista teinien kommunikointia ja ihastumista. Äitini oli isäni elämän rakkaus, vähän liikaakin lopulta, johtuikohan siitä että niin lapsina kohtasivat, takertui äitiin liikaa ja tuli omistushaluiseksi ja mustasukkaisuus sekoitti nupin välillä ihan pimeeksi. Toi suloinen kävyn viskely tapahtui 60-luvulla, minä synnyin 70-luvun alussa kun isä oli 21. Et ehti ne toisiinsa tutustua ennen kuin minut halusivat. Mutta edelleen olivat nuoria ja kasvoivat yhdessä.  Kumpikin rakasti toisiaan ongelmistakin huolimatta. En usko että tommosta rakkautta kokee enää jos jonkun kohtaa vasta 3kymppisenä. Kyllä nuorena se elämänkumppani löytyy tai jää löytymättä kokonaan. Voi kumppanin löytää vanhempanakin tietysti, muttei enää mitään "elämänkumppania" jonka kanssa kasvaisi.  Ne pariskunnat jotka kasvaa yhdessä, niillä on selvästi isommat ja tukevammat juuret. Vaikka niille tulis erokin, niin toinen pysyy elämässä ja siitä voidaan olla huolissaan, niin kuin perheenjäsenestä. 

Jos kolmikymppisenä tavannut pari eroaa, ei ne toistensa sydämiin jää, 

 Ja ei tartte nyt repiä pelihousuja, tämä on mun havainto jonka olen elämässä tehnyt. Itse en ole koskaan saanut elämänkumppania, en ole kyllä etsinytkään. Mutta jos en olisi lempannut ensimmäistä poikaystävääni, ehkä olisi mullekin suotu elämänkumppani. Ei voi tietää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isä oli heitellyt polkua kulkevaa äitiäni kävyillä selkään ja huudellut kaverinsa kanssa jotain, mitä nyt n. 14 vuotiaat pojankoltiaiset voi tytöille huudella. Siinä oli ensikohtaaminen. 

Äiti oli pari vuotta vanhempi. 

 

Tostakin varmaan jonkun lööpin saisi nykyään. 

Huutelivatko huo*raksi? Eipä taida kummallakaan järki päätä pakottaa. Kyllähän se huonompikin aines valitettavasti lisääntyy, ikävä kyllä.  Ja näitähän ne sitten on vankilat täynnä. Kotoa jo opittu, että huono käytös on erittäin suotavaa.

Mikä sua vaivaa. Toihan oli suloinen juttu ja väännät siitä huorittelua mitä siinä ei ollut. Et oo tainnut kokea teininä ihasrumista. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä oikeasti olivat tavanneet seksiorgioissa, mutta keksivät sulle romantisoidun version.

Menneet paikalle Jallussa olleen ilmoituksen johdosta. 

Minun isäni hengaili nuorison suosimassa kahvilassa,näki äitini omien ystäviensä kanssa ja keräsi turhaan rohkeutta mennä juttelemaan. Kun äiti poistui isälle tuli hätä ja juoksi äidin perään. Isän nuoruuskuvien perusteella en usko,että äidistä oli kovin vastenmielistä kun hoikka ja ruskettunut kundi pitkät kiharat liehuen juoksee perässä .D

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin rohkaistua juttelemaan, kun ei ole ollut kännyköitä saati nettiä ja somea.

No siis, netti ja kännykät tuli molemmat ysärillä. Kolkyt vuotta sitten. Aloittajan tarina voi hyvinkin olla jo internetin ja kännykäiden ajoilta.

Nykyään on Tinder, IG ym.

Some on pilannut elämän.

Tästä ketjusta huomaa,että romanttinen ele on nykyään ihmisille tuntematon. Sotketaan mukaan rais""set,vaikka midstään sellaisesta ei aloituksesta puhuttu ja tuskinpa aloittajan isä nyt sitä kaunotartaan puskaan alkoi raahata,todennäköisesti pyysi lankapuhelimen numeroa.

Ihana tarina. Jatkoivatko he juna-aseman vessaan harrastamaan kiihkeää seksiä?

Alan olla rehellisesti sitä mieltä, että suviseurojen kaltaisille tapahtumille on yhä enemmän tilausta, tarvetta ja arvostusta nykyajan Suomessa.

Ihmisillä on aina tehnyt hyvää tietynlainen vakaus: perhe, järjestys, tarkoitus, ihmisyys. Halu ymmärtää. Ja niin edelleen.

Katsokaa ympärillenne. Olemme menettäneet nykyaikaina sitä tärkeintä; ihmisyyttä. Some ja netti ovat täynnä, ihan sitä samaa kuin tämäkin keskustelu.

Syyttelyä, tahallista väärinymmärrystä,jne jne.

Kun menee suviseuroille ja näkee sitä. Ihmisiä, normaaleita ihmisiä. Yhdessäoloa. Ruokaan. Kaunis Suomen kesä. Virsiä. Myös eri tavalla ajattelevat saavat tulla. Jumala ei käännä selkäänsä kenellekään. Rauha. 

Ja se, että me olemme kaikki syntisiä ihmisiä, puutteellisia omalla tavallamme. Ei yksikään ole synnistä vapaa.

En ole vanhoillislestadiolainen, mutta Jumalaan uskon kyllä. Toivottavasti rakkaus, ihmisyys ja pyyteetön hyvä voittaisivat tässä maailmassa, joka on näinäkin aikoina niin monella erilaisella tavalla liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset ovat liian epävakaita romantiikkaan. Some ja kaikenlainen signalointiteeskentely ovat pilanneet ihmiset.

Selittää Viljo 56 v., ikuinen neitsyt

Te inselit olette säälittäviä ja naurettavia. Säälinauru on teknisesti vaikeaa mutta onnistuu :D

Ennen tuo oli mahdollista. Mielestäni ihana juttu. Mun sukulainen tapasi miehensä bussipysäkillä. Se liitto päättyi kun toinen kuoli. Vanhuksia jo olivat.

Mietin että mistä mun 22-vuotias löytäisi jonkun. On aina kotona.

Mitä romanttista siinä on, jos mies ihastuu naisen ulkonäköön, kuoreen? En käsitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä sitä taas nähtiin että miehet ovat viettiensä vietävinä vain kauniit naiset kelpaa

Niin. Naisethan tunnetusti rakastaa rumia miehiä :)

Vierailija kirjoitti:

Mitä romanttista siinä on, jos mies ihastuu naisen ulkonäköön, kuoreen? En käsitä. 

No ei se välttämättä vielä ihastunut vasta sitten kun tunsi paremmin