'Nuorisovalmentaja meni harjoitteluun yläkouluun ja järkyttyi: kilpailu liikuntatunneilla oli kielletty'
"Hänen mielestään kilpaileminen on juuri se, mikä innostaa ja kasvattaa lapsia ja nuoria liikuntaan. Lopulta kielto jäi toteutumatta ja Aarnikko järjesti oppilaille kilpailuja.
– Eikö liikuntatunnin tehtävä ole liikuttaa lasta ja opettaa, mitä liikunta on, Aarnikko kysyy"
Voi voi.
Nyt katsotaan asiaa kyllä niin subjektiivisesti ja ammattitaidottomasti.
Tottakai kilpailu on liikunta-alan ihmiselle mielekästä.
Tottakai kilpailu on niille luokan liikunnallisille lapsille mielekästä.
Mutta liikuntatunti koulussa ei ole harrastustoimintaa, ei seuratoimintaa, ei vapaaehtoistoimintaa.
Vaan pakollinen, opetussuunnitelmaan kuuluva aine, johon joutuvat osallistumaan kaikki oppilaat. Myös ne joita liikunta ei kiinnosta. Myös ne, jotka eivät ole siinä hyviä. Myös ne, joita se ei kiinnosta.
Kilpailulla tapetaan se hentoinenkin into, mikä saattaa liikuntaa harrastamattomalla lapsella olla. Kilpailulla nöyryytetään sitä luokan aina viimeiseksi jäävää pullukkaa. Kilpailulla lisätään kiusatun lapsen kiusaamista. Kilpailulla nostatetaan "suosittujen" lasten sädekehää.
Kilpailu ei välttämättä kuulu mitenkään liikuntaan.
Koululiikunnalla pyritään antamaan eväät liikunnalliseen elämään. Opettamaan liikunnan terveyshyödyt.
Jos joku saa kimmokkeen kilpailuun, se on sitten yksilön asia. Ei koululiikunnan tarkoitus.
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lajeja jää jäljelle jos kaikki kilpahenkisyys kielletään? Joukkuepelit pannassa ja kaikki missä voi mitata suoritusta on pannassa (yleisyrheilu yms.). Jäljelle jää joku kävely, aerobik-piiri ja paritanssi.
Hiihto, luistelu, jääkiekko, pesäpallo... ym
Lähestulkoon kaikkea voi liikuntatunneilla tehdä, ilman että mitataan/verrataan tuloksia
Koripallossa voidaan opetella koriinheittotekniikkaa. Opetella oikeaa lämmittelyä, pelailla tunnilla ilman tulosten seurantaa, harjoitella tunnin lopulla oikeanlaista venyttelyä
Ja lisäksi esim.
Jooga
Ratsastus
Pilates
Salitreeni
Ilmajooga
Spinning
Melonta
Kiipeily
..onhan näitä lajeja, joita voi harrastaa ihan vaan tekniikkaansa kehittääkseen ja itseään kehittääkseen. Musta tuntuu, että varsinkin mobilla miehillä toi kilpaurheilu on jotenkin niiiin tärkeää, että unohdetaan, että liikkua voi ihan vaan myös siksi, että saa omaa lihaksistoa, koordinaatiota ja korvienväliä kohdilleen. Joku pilateskin. Keskityt ihan vaan omiin vatsalihaksiin, se sa ja sama mitä vierusmaton tyyppi tekee. Tai ridaus. Kaikki opettelee. Ratsastetaan ihan vaan kentällä ympyrässä. Kenenkään ei tarvitse olla ensimmäinen tai nopein.
Paljon olet valmis maksamaan lisää veroja siitä, että saadaan edes puolet noista ehdottamistasi liikuntatunneille? Ei ole halpaa lystiä tuollaiset.
Miksi pitäisi?
Koska raha ei tule seinästä. Vai luuletko, että joku hevostalli ottaa hyvää hyvyyttään parisataa oppilasta vuodessa ilmaiseksi ratsastamaan? Jostain nekin on maksettava. Jos ei veroista niin leikataan koulun toiminnasta. Lopetetaan vaikka ilmainen kouluruoka.
Kuka tässä nyt on väittänyt, että ratsastusta pitäisi olla nimenomaan koulussa? Tässä puhuttiin siitä, mitä lajeja voi harrastaa kilpailematta, ainoastaan itseään kehittäen.
Koska keskustelun aihe on koululiikunta
Katso vähän ylempiä lainauksia, niin pysyt kärryillä.
Katso keskustelun otsikkoa niin pysyt itse kontekstissa. Miksi koululiikuntakeskustelussa puhuttaisiin harratuksista?
Miten tuo oma jankkauksesi liittyy koululiikuntaan? Opetettiinko teillä koulussa jankkausta liikuntatunnilla?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikissa muissa kouluaineissa kilpailu on suotavaa?
Niin kuin missä? Ei muissakaan aineissa ole tarkoitus kilpailla - muuta kuin korkeintaan itsensä kanssa. Oppiminen on se tarkoitus, ei kilpailu. Kisat ovat sitten asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu voi auttaa myös motivoitumaan. "Yritän parastani ja kehityn".
Tai lannistaa, masentaa ja tappaa vähäinenkin tekemisen/oppimisen ilo. olla aina se huonoin ja nauretuin/pilkatuin.
Järkyttyi? Minä järkytyin lapsena siitä että liikuntatunnit olivat kilpailua ja moni jäi jälkeen. Ahdistui. Se oli joku ** paras kuntokilpailu joka kerralla. Kuin armeija. Ja hirveät sääolosuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainetaitureilla joilla ei ole suoritettuna opettajan pedagogisia opintoja aineopintojensa lisäksi, lähes aina on puutteellinen ammattitaito. Ei mitään käryä pedagogiikasta tai didaktiikasta. Näin se sitten mm näkyy.
Kyllä ne entisajan liikunnanopet oli käyneet ihan samat koulut kuin muutki opet. Alakoulussahan se oma open oli myös se liikkaope
Meillä liikuntaa opetti alakoulussa ihan perus luokanopettaja. Yläkoulussa tuli aineopettaja myös liikuntaan. Liikkaopet eivät ole opiskelleet samoja aineita kuin vaikkapa matematiikan aineopettaja. Liikuntatieteellinen tiedekunta on Jyväskylän yliopistossa.
Meillä oli yläkoulussa liikunnanopettajana kilpaurheilu-uransa alkoholilla pilannut äijä, joka vaati jokaiselta täyden kympin suoritusta - mielellään jopa vähän enemmänkin. Koskaan tuo ei tehnyt yhtäkään suoritusta malliksi, mutta oli naamassa kiinni huutamassa jos joku ei hänen vaatimaansa kyennyt. Ulkoliikuntatunnit tuo makasi aurinkotuolissa kentän reunalla siemaillen jääteetä.
M 53
Hyvä ettei kilpailla! Ominani kouluaikonani liikunta oli ainoa aine, jossa ei opetettu mitään, ei siis yhtään mitään. Kilpailtiin tai suoraan pelaamaan, ilman että edes sääntöjä opetettiin aluksi ollenkaan. Kilpailu ei tuo liikunnan riemua kellekään ei-liikunnalliselle. Minä löysin liikunnan ilon koulun ulkopuolella kun sitä sai tehdä omaan tahtiin ja ilman kilpailua. Liikunnan tarkoitus on opettaa ymmärtämään sääntöjä ja liikkuminen, eikä liikkuminen tarvitse kilpailua.
Kuvaamataitossa meillä oli opettaja, joka oli pedagogisesti epäpätevä ja vähän viinaan menevä. Mutta hänkin opetti! Hän opetti tekniikoita, päävärejä, eikä pistänyt vain piirtämään vaan neuvoi kun piirrettiin mallista lyijykynätyötä, mistä kuvakulmatsa katsotaan. Minä en ole mitenkään taiteellisesti lahjakas, mutta sain piirustukseni jopa seinälle, koska opettaja opettio niin hyvin että sain tehtyä hyvän lyijykynäkuvan.
Mutta liikunta, pelataan pesäpalloa. Ensin seisostaan jonossa ja sitten huonot heittäjät johonkin paikkaan ettei vaan palloon pääse koskemaan. Se oli kaukana liikunnasta! Meillä oli urheilukentälle 300 metriä ja metsä alkoi melkein vierestä, mutta aina vaan jotain peliä ilman mitään opettamista. Hiihtämisestä (olen varmaan outo) tykkäsin ja luistelusta. Kävelemään jos lähti kun ei halunnut pelata, se oli sallittua, mutta numero laski. Kuitenkin se kävely on paljon parempaa liikuntaa kuin seisoskelu kentällä.
Ihan oikeassahan hän on ja palstalla taas ollaan ihan pihalla. Kilpailuttomuus ja riskittömyys ovat hyviä keinoja kasvattaa näitä nykypäivän nuoria aikuisia, jotka ahdistuvat milloin mistäkin.
"Aktiivinen ulkoleikki on lapselle yhtä tärkeää kuin uni – tutkijat vannovat riskiliikkumisen nimeen
Jos lapsi ei leikkiessään saa ottaa riskejä, siitä voi seurata myöhemmin jopa ahdistushäiriöitä. Rajoja koetteleva leikki opettaa lasta kohtaamaan elämän haasteita."
Aloitus täyttä asiaa! Oi kun olisi ollut unelma lapsena liikuntatunti, missä ei ole kilpailua. Sellaisia oli harvoin. Vaikka olinkin joissain lajeissa hyvä, niin niissä lajeissa missä en ollut, niin masensi. Ja kaikenlainen mittaaminen myös pois koululiikunnasta! Voi sitä huonommuuden tunnetta, kun en saanut tehtyä minuutissa tarpeeksi vatsalihasliikkeitä ja sain liikuntanumeroksi kuutosen. Arvatkaa olenko tehnyt yhtään vatsalihasliikettä aikuisena (onneksi muita mieleisiä liikkumisen tapoja on vuosien liikkumattomuuden jälkeen löytynyt).
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi lapsille kehittää itsetuntoa niin että normaali kilpailu ei kolauta omaa minuutta rikki.
Ja toisaalta opettajia pitäs kouluttaa ottaan huomioon ne huonoimmin suoriutuvat lapset jotenkin, mutta mikä olis paras tapa niin vaikee sanoo. On sekin väärin että kaikkien lasten kilpailu kielletään vain siksi koska luokalla joku 1-3 lasta on erittäin huonoja liikunnassa...
Kyllä mä tykkäsin liikuntatunneista ja kilpailusta. Ja en ollut suosittu lapsi, minut valittiin monesti viimeiseksi ja se tuntui pahalta (paitsi jossain kohtaa alettiin valitseen vähän aikaisemmin kun olin oikeestaan aika hyvä yhessä lajissa vaikka en ollut ees sitä ikinä harrastanut).
Se itsetunto yleensä kohenee onnistumisen tunteista.
Ei ihan sovi siihen kuvioon, että joka viikko sinulle kerrotaan kuinka huono tässä olet.
Ja ei, ei "sisuunnuttanut" minulla. Totesin, että antaa sitten olla, kerta olen liikunnassa niin uskomattoman huono. Menikin sitten nuori aikuisuus sohvaperunana.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeassahan hän on ja palstalla taas ollaan ihan pihalla. Kilpailuttomuus ja riskittömyys ovat hyviä keinoja kasvattaa näitä nykypäivän nuoria aikuisia, jotka ahdistuvat milloin mistäkin.
"Aktiivinen ulkoleikki on lapselle yhtä tärkeää kuin uni – tutkijat vannovat riskiliikkumisen nimeen
Jos lapsi ei leikkiessään saa ottaa riskejä, siitä voi seurata myöhemmin jopa ahdistushäiriöitä. Rajoja koetteleva leikki opettaa lasta kohtaamaan elämän haasteita."
Vapaa riskileikki on oikeastaan ihan päinvastainen asia kuin näiden valmentajahihhuleiden tärkeinä organisoima kilpaurheilu.
Jollain sen opettajan on pystyttävä antamaan arvosanat. Matikassa se on kokeet ja liikunnassa esim lihaskuntotesti
Vierailija kirjoitti:
Jollain sen opettajan on pystyttävä antamaan arvosanat. Matikassa se on kokeet ja liikunnassa esim lihaskuntotesti
Tai miten olisi vaikka sen perusteella, että osallistuu ja tekee parhaansa, on liikkavaatteet mukana yms.
Liikkatunneilla kun ei vissiin olla etsimässä huippu-urheilijoita, vaan tarkoitus motivoida liikkumaan.
Saa toki korjata jos olen väärässä. En tosin tiedä mitä ihmettä minä siellä liikkatunneilla sitten tein, kun oli selvää etten ole se seuraava huippu-urheilija.
Vierailija kirjoitti:
Jollain sen opettajan on pystyttävä antamaan arvosanat. Matikassa se on kokeet ja liikunnassa esim lihaskuntotesti
Riittäisi hyväksytty vs. hylätty. Arvosanat erikseen niille, jotka sen haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Jollain sen opettajan on pystyttävä antamaan arvosanat. Matikassa se on kokeet ja liikunnassa esim lihaskuntotesti
No eihän ole. Lue opsia!
Tasoryhmät olisivat liikunnassakin hyvä idea. Liikunnalliset ja urheilulliset saisivat kilpailla keskenään ja meille vähemmän liikunnallisille neuvottaisiin hitaasti ja lempeästi. En näe mitään ongelmaa tässä.
Vierailija kirjoitti:
Jollain sen opettajan on pystyttävä antamaan arvosanat. Matikassa se on kokeet ja liikunnassa esim lihaskuntotesti
Miten selität sen, että ei parhaita numeroita saa ne, joilla on testeissä parhaat tulokset?
Vierailija kirjoitti:
Tasoryhmät olisivat liikunnassakin hyvä idea. Liikunnalliset ja urheilulliset saisivat kilpailla keskenään ja meille vähemmän liikunnallisille neuvottaisiin hitaasti ja lempeästi. En näe mitään ongelmaa tässä.
On myös valinnaisliikuntaa. Oma lapseni sai valinnaisesta 9, pakollisesta 7. Arvaatte varmaan, että oli eri opettaja. Jälkimmäisessä vaikutti se, että harrasti liikuntaa aktiivisesti muutenkin, pakollisessa enemmän ns. pärstäkerroin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoryhmät olisivat liikunnassakin hyvä idea. Liikunnalliset ja urheilulliset saisivat kilpailla keskenään ja meille vähemmän liikunnallisille neuvottaisiin hitaasti ja lempeästi. En näe mitään ongelmaa tässä.
On myös valinnaisliikuntaa. Oma lapseni sai valinnaisesta 9, pakollisesta 7. Arvaatte varmaan, että oli eri opettaja. Jälkimmäisessä vaikutti se, että harrasti liikuntaa aktiivisesti muutenkin, pakollisessa enemmän ns. pärstäkerroin.
Liikunnan harrastaminen vapaa-ajalla ei saisi vaikuttaa arvosanaan nostavasti mitenkään. Pelkästään oppituntien näytöt merkitsevät. Käy kurkkaamassa päättöarvioinnin kriteerit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoryhmät olisivat liikunnassakin hyvä idea. Liikunnalliset ja urheilulliset saisivat kilpailla keskenään ja meille vähemmän liikunnallisille neuvottaisiin hitaasti ja lempeästi. En näe mitään ongelmaa tässä.
On myös valinnaisliikuntaa. Oma lapseni sai valinnaisesta 9, pakollisesta 7. Arvaatte varmaan, että oli eri opettaja. Jälkimmäisessä vaikutti se, että harrasti liikuntaa aktiivisesti muutenkin, pakollisessa enemmän ns. pärstäkerroin.
Pakollisesta liikunnasta saa arvosanan 8 (hyvä), jos tulee paikalle aina ajoissa ja asianmukaisissa vaatteissa, yrittää parhaansa mukaan tehdä kaiken mitä pyydetään, eikä ole suorastaan ilkeä kenellekään. Mikä näistä lapseltasi ei onnistunut?
Valmentajalla menee liikunta ja urheilu sekaisin. Urheilu on kilpailua, liikunta on liikkumista.