Kuinka paljon morsiuspari voi teettää ilmaista työtä kavereilla?

Mä sanoisin että "emmä ny joura", mutta mä oonkin mä. Omien teiden kulkija. 

Ei tosiaankaan teetetä mitään tuollaista. Itse voisin lähteä mukaan hääpukuostoksille ja auttaa juhlapaikalla edellisenä päivänä (iltana, jos päivä sattuu olemaan perjantai ja olen silloin töissä), olettaen tietysti että jos juhlapaikka ei ole lähellä kotia, pari maksaa häitä edeltävän yön majoituksen.

Tulossa siis karmeat häät.

Onko häät joku uusi joukkuekilpailulaji?

Introverttina ja yksin viihtyvänä  sekä myös koko elämänsä ulkopuolisena viettäneenä olen monesti miettinyt tälläisiä asioita, ihan sivusta seuranneena hämmästellyt, miten jotkut ihmiset onnistuukin valjastamaan koko lähipiirin näihin juttuihin mukaan.

Itse olen niin vaatimaton ettö aitoonkin tarpeeseen on tosi vaikea pyytää apua ja tuntuu hullulta että kehtaisin hypyyttää koko lähipiiriä jonkun niin turhan asian takia kuin häät, synttärit tai babyshowerit.

En tiedä onko se omalta osaltani kuitenkin sitten kateutta siitä että osalla on niin paljon ystäviä ja lähipiiriä, mutta minusta se näyttää tosi itsekeskeiseltä että kuvitellaan että toisia kiinnostaa siis maailman tappiin jotkut omat häät ja niiden suunnittelu.

Kamala sanoa mutta minua ei kiinnostaisi oikeastaan yhtään toisten häät, ei edes omien perheenjösenten niin paljoa että uhraisin niille kaiken vapaa-aikani koska pidän sellaisia spektaakkeleita ja instahäitä jotenkin tosi turhina. Tärkeämpää on saada someen materiaalia kun aidosti rakkaudesta mennä naimisiin, tosi monesti se huokuu nykyään.

Itse olen onnellisessa parisuhteessa mutta ei olla koskaan suunniteltu menevämme naimisiin tai jos joskus sellainen halu iskee tehdään se varmasti kaksin jossain vain parin todistajan läsnäollessa koska en osaa nähdä itseäni hypyyttämässä niitö muutamia läheisiä ilmaisensk vain meidän häiden tähden.

Nauttiiko kukaan vieraistakaan aidosti häistä vai onko tämä vain minun kestointrovertin kapea näkökulma? Ja jos joku on mukana suunnittelemassa niin aidostikko se tuntuu ihanalta ja motivoivalta olla viikkotolkulla kiinni toisen ihmisen juhlien suunnittelussa? Saako siitä sellaista aitoa iloa irti oikeasti? 

Ja jos olet se hypyyttäjä joka vaatii että koko lähipiirin on mukauduttava JUST sun juhliin JUST sun haluamalla tavalla niin mistä se ajatus edes kumpuaa ettö ketään AIDOSTI kiinnostaa sinun naimisiinmeno ja pippalot? 

Sitten bridezilla ja lapatossu eroaa alle 5 vuoden kuluttua 🤣

Ei ole määrättyä oikeaa.

Onko pointti ilmaisen työn teeettäminen vai sinun ajallinen sitouttaminen? 

Turha tuossa on korvausta odottaa häiden järjestelystä, ehkä teille järkätään kiitospippalot. Tottakai kukin itse asettaa omat rajansa minkä verran voi järjestelyissä auttaa ja ilmoittaa ajoissa, jos ei pääse johonkin suunniteltuun juttuun mukaan. Jos et ole kaaso niin tuskin sinun joka käänteessä pitää mukana olla.

Tuohon kysymykseen ei osaa vastata kukaan muu kuin sinä itse. Mutta mikäli kaikki muut ovat tuohon tiimiin sitoutuneet, niin vaikea sinun on siitä keplotella ulos aiheuttamatta ryppyä sosiaalisiin suhteisiin. Itse sitten puntaroit, mikä on parasta. Useimmat menevät naimisiin vain kerran.

Itse olen avoliitossa muusikon kanssa, ja kyllä aina yllättää, kuinka monet tuttavat ja tuttavantuttavat ajattelevat, että heille aivan tuntematon ihminen mielellään käyttää kesäisen viikonlopun palkattomaan työhön heidän juhlissaan, ajellen jopa toiselle puolelle maata.

Vierailija kirjoitti:

Onko pointti ilmaisen työn teeettäminen vai sinun ajallinen sitouttaminen? 

Turha tuossa on korvausta odottaa häiden järjestelystä, ehkä teille järkätään kiitospippalot. Tottakai kukin itse asettaa omat rajansa minkä verran voi järjestelyissä auttaa ja ilmoittaa ajoissa, jos ei pääse johonkin suunniteltuun juttuun mukaan. Jos et ole kaaso niin tuskin sinun joka käänteessä pitää mukana olla.

Olen ollut kerran mukana kiitospippaloissa. Siellä känninen morsian haukkui kaasot, bestmanit ja häälahjat. Jostain kumman syystä se ystävyys lähti hiipumaan, enkä itse leiponut parille jouluksi pipareita, vaikka tuolini pohjasta löytyikin häissä sellainen lappu.

Ja mitä olen kuullut kaasojen tarinoita niin uskomattominta on se että morsiamet monesti kiukuttelee vielä päälle ja kiitosta ei meinaa saada. Polttarit menee usein pieleen ja morsian on pettynyt, ja oletetaan ystävien käyttävän SATOJA euroja jonkun polttareihin! Olen kauhistuneena kuunnellut näitä.

Sitten häät lähenee ja se kiukuttelu alkaa niistä ja ollaa  jopa tosi ilkeitä paineen alla.

Mistä niin kova itsekeskeisyys kumpuaa että ajatellaan läheisten auttavan ilmaiseksi sun turhanpäiväisissä juhlissa, ja kaiken päälle vielä kiukutellaan ja tiuskitaan palkkioksi.

Entisiä kavereita.

Ap ei kerro, minkä ikäisistä ihmisistä on kysymys, mutta itse yhdistäisin tuon tyylin aika vahvasti nuoreen aikuisuuteen. Aika, jolloin omat vanhemmat passasivat, on vielä tuoreena mielessä, käsitys häistä on suureellinen ja romantisoitu, raha on tiukassa ja kaveriporukka on tiivis. 
Elämä luonnostaan hajottaa tuollaiset siteet, ruuhkavuodet tulevat, nuorena avioituneet eroavat ja ystävyksinä säilyvät ne, joiden kanssa vaatimukset osataan sovittaa armolliselle tasolle. Toisella kierroksella kutsutaan pari parasta kaveria samppanjalle.

No varmasti teettää, niin paljon kuin pyytää, ellei osaa sanoa ei. Tyttäreni meni kesällä naimisiin, kaasot piti polttarit ja toimi häissä ohjaajina, minne mennään seuraavaksi. Tyttäreni ja miehensä hoitivat muun. Paikan siivouksen hoitui talkoo voimin.

Minkä ikäisiä te olette? Normaali aikuinen työssäkäyvä ihminen ei veny tuollaiseen bridezilla-meininkiin. Jäisi itselläkin väliin. Ja jos tuon takia menee välit, niin ehkä saa mennäkin tuommoiseen ystävään.

Ero tulossa lähitulevaisuudessa.

Apua voi pyytää, ei vaatia. 

Häätiimi, my ass!

Mä en näkisi hääpuvunostomatkaa mitenkään sellaisena "pakkona" vaan mun mielestä olis tosi ihanaa päästä näkemään niitä pukuja ja kertoa mielipiteensä niistä. Ehkä riittää että sinne tulee 1-2 kaveria mukaan. Montaa niihin liikkeisiin mahdukaan. 

Juhlapaikan koristeluun ei nyt montaa tuntia saa kulumaan. Me pidettiin ihan täys mittaiset häät kun vauva oli päälle vuoden vanha ja itse tilailin kaikkea somistetta netistä suoraan kotiovelle. Yhdelle kaverille nakitin etsintähomman parille jutulle mitä en mistäänpäin nettiä löytänyt. 

Juomat laitettiin esille siten että jokainen sai itse käydä hakemassa sen viinipullon pöytään tai tekemässä drinkin siinä diy -baaritiskillä (lue: sivupöydän ääressä). 

Lasten puuhanurkan saa järjestettyä siten että hakee ikeasta tai rustasta kyniä, paperia, tarroja ym. ja laittaa ne esille. 

Sanoisin että aloittaja nyt stressaa liikaa ja kuvittelee että juhlat on vähintäänkin itsenäisyyspäivän vastaanoton veroinen ponnistus.

Ex kaveri tuntui odottavan ilmaistyötä ja häiden jälkeen itki minulle, että kokee, ettei ole tärkeä kun en tehnyt tarpeeksi häiden eteen (vaikka useana iltana olin koristeita värkkäämässä ja polttaritkin kustansi yli 100e). Tai että kuulemma toiselle kaasolle jäi liikaa hommaa. Se siitä ystävyydestä. Meni maku moisesta kiittämättömyydestä.

Mielestäni häät tulee järjestää niin, että hääpari itse ja palkatulla avulla ne voivat järjestää. Kaasojen rooli on autella. Eli nähdään muutenkin, mutta tehdään koristeita juttelun lomassa. Ei niin että nyt on pakko olla puoleen yöhön askartelemassa täysin turhia koristeita, koska morsian niin haluaa.

Onhan tuo nyt ihan käsittämätöntä meininkiä. Meillä oli n. 80 vieraan häät. Järjestimme ne lähinnä vanhempieni kanssa. Minulla ei ollut edes kaasoa, koska se on mielestäni amerikkalaista humpuukia enkä olisi kehdannut teettää asioita edes hänellä. Oli vuokrattu juhlatila, pitopalvelu ja musisoija. Nämä järjestyivät tilaamalla. Koristeluna taisi olla cain kukka-asetelmat pöydillä, johon tarvittiin yksi käynti kukkakaupassa. Hääpuvun kävin ostamassa äitini kanssa. Siihen kului ehkä kaksi tuntia. Ihan oli kauniit, juhlavat häät. En ymmärrä, mitä säätämistä edes olisi tuollaiselle tiimille. Puhumattakaan siitä, etten ikinä kehtaisi hyppyyttää ihmisiä tuolla lailla ja tehdä itsestäni tuollaista numeroa.