Lue keskustelun säännöt.
'Nuorisovalmentaja meni harjoitteluun yläkouluun ja järkyttyi: kilpailu liikuntatunneilla oli kielletty'
27.06.2026 |
"Hänen mielestään kilpaileminen on juuri se, mikä innostaa ja kasvattaa lapsia ja nuoria liikuntaan. Lopulta kielto jäi toteutumatta ja Aarnikko järjesti oppilaille kilpailuja.
– Eikö liikuntatunnin tehtävä ole liikuttaa lasta ja opettaa, mitä liikunta on, Aarnikko kysyy"
Voi voi.
Nyt katsotaan asiaa kyllä niin subjektiivisesti ja ammattitaidottomasti.
Tottakai kilpailu on liikunta-alan ihmiselle mielekästä.
Tottakai kilpailu on niille luokan liikunnallisille lapsille mielekästä.
Mutta liikuntatunti koulussa ei ole harrastustoimintaa, ei seuratoimintaa, ei vapaaehtoistoimintaa.
Vaan pakollinen, opetussuunnitelmaan kuuluva aine, johon joutuvat osallistumaan kaikki oppilaat. Myös ne joita liikunta ei kiinnosta. Myös ne, jotka eivät ole siinä hyviä. Myös ne, joita se ei kiinnosta.
Kilpailulla tapetaan se hentoinenkin into, mikä saattaa liikuntaa harrastamattomalla lapsella olla. Kilpailulla nöyryytetään sitä luokan aina viimeiseksi jäävää pullukkaa. Kilpailulla lisätään kiusatun lapsen kiusaamista. Kilpailulla nostatetaan "suosittujen" lasten sädekehää.
Kilpailu ei välttämättä kuulu mitenkään liikuntaan.
Koululiikunnalla pyritään antamaan eväät liikunnalliseen elämään. Opettamaan liikunnan terveyshyödyt.
Jos joku saa kimmokkeen kilpailuun, se on sitten yksilön asia. Ei koululiikunnan tarkoitus.
Kommentit (173)
Jos vertaa menestyviä maita kuten japani niin siellä on alakouluista lähtien erittäin kova kilpailu, joka kulminoituu maineikkaisiin oppilaitoksiin johtaviin pääsykokeisiin. Kilpailullinen ilmapiiri ja korkeat suorituspaineet vaikuttavat merkittävästi oppilaiden arkeen jo nuoresta iästä lähtien. Joten eipä ihme että suomella menee kuten menee. Täällä tasapäistäminen ja anteeksi pyytely opetetaan jo pienestä lähien. Anteeksi että olen olemassa ja sori kun olen syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lajeja jää jäljelle jos kaikki kilpahenkisyys kielletään? Joukkuepelit pannassa ja kaikki missä voi mitata suoritusta on pannassa (yleisyrheilu yms.). Jäljelle jää joku kävely, aerobik-piiri ja paritanssi.
Hiihto, luistelu, jääkiekko, pesäpallo... ym
Lähestulkoon kaikkea voi liikuntatunneilla tehdä, ilman että mitataan/verrataan tuloksia
Koripallossa voidaan opetella koriinheittotekniikkaa. Opetella oikeaa lämmittelyä, pelailla tunnilla ilman tulosten seurantaa, harjoitella tunnin lopulla oikeanlaista venyttelyä
Ja lisäksi esim.
Jooga
Ratsastus
Pilates
Salitreeni
Ilmajooga
Spinning
Melonta
Kiipeily
..onhan näitä lajeja, joita voi harrastaa ihan vaan tekniikkaansa kehittääkseen ja itseään kehittääkseen. Musta tuntuu, että varsinkin mobilla miehillä toi kilpaurheilu on jotenkin niiiin tärkeää, että unohdetaan, että liikkua voi ihan vaan myös siksi, että saa omaa lihaksistoa, koordinaatiota ja korvienväliä kohdilleen. Joku pilateskin. Keskityt ihan vaan omiin vatsalihaksiin, se sa ja sama mitä vierusmaton tyyppi tekee. Tai ridaus. Kaikki opettelee. Ratsastetaan ihan vaan kentällä ympyrässä. Kenenkään ei tarvitse olla ensimmäinen tai nopein.
Paljon olet valmis maksamaan lisää veroja siitä, että saadaan edes puolet noista ehdottamistasi liikuntatunneille? Ei ole halpaa lystiä tuollaiset.
Miksi pitäisi?
Koska raha ei tule seinästä. Vai luuletko, että joku hevostalli ottaa hyvää hyvyyttään parisataa oppilasta vuodessa ilmaiseksi ratsastamaan? Jostain nekin on maksettava. Jos ei veroista niin leikataan koulun toiminnasta. Lopetetaan vaikka ilmainen kouluruoka.
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaa menestyviä maita kuten japani niin siellä on alakouluista lähtien erittäin kova kilpailu, joka kulminoituu maineikkaisiin oppilaitoksiin johtaviin pääsykokeisiin. Kilpailullinen ilmapiiri ja korkeat suorituspaineet vaikuttavat merkittävästi oppilaiden arkeen jo nuoresta iästä lähtien. Joten eipä ihme että suomella menee kuten menee. Täällä tasapäistäminen ja anteeksi pyytely opetetaan jo pienestä lähien. Anteeksi että olen olemassa ja sori kun olen syntynyt.
Jos verrataan Japaniin niin siellä se vasta tasapäistetään. Ulkonäkökriteerit (mm. hiusten väri ja pituus) määrätään jo alakoulussa. Koulujen tarkoitus on puskea ulos helposti ohjailtavaa massaa.
Ei tarvitse kilpailua kieltää, mutta se ei saa olla kaiken liikunnan keskiössä. Liikuntaa liikunnan ilosta, tunnin lopuksi tai vaikka kerran kuussa voi sitten olla kisat joihin voi osallistua ne jotka haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaa menestyviä maita kuten japani niin siellä on alakouluista lähtien erittäin kova kilpailu, joka kulminoituu maineikkaisiin oppilaitoksiin johtaviin pääsykokeisiin. Kilpailullinen ilmapiiri ja korkeat suorituspaineet vaikuttavat merkittävästi oppilaiden arkeen jo nuoresta iästä lähtien. Joten eipä ihme että suomella menee kuten menee. Täällä tasapäistäminen ja anteeksi pyytely opetetaan jo pienestä lähien. Anteeksi että olen olemassa ja sori kun olen syntynyt.
Jos verrataan Japaniin niin siellä se vasta tasapäistetään. Ulkonäkökriteerit (mm. hiusten väri ja pituus) määrätään jo alakoulussa. Koulujen tarkoitus on puskea ulos helposti ohjailtavaa massaa.
Tuskinpa. Ei tuolla ainakaan ole opetuksen kanssa mitään tekemistä. Kuriahan tuo on eikä tasapäistämistä. Täällä ei onnistuisi ikinä. Japanin koulusta tuli jokin aika sitten dokumentti joka olisi hyvää oppiainesta suomeen. Pikku piltit väänsi itkua kun opettaja oli tiukka ja vaati osaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lajeja jää jäljelle jos kaikki kilpahenkisyys kielletään? Joukkuepelit pannassa ja kaikki missä voi mitata suoritusta on pannassa (yleisyrheilu yms.). Jäljelle jää joku kävely, aerobik-piiri ja paritanssi.
Hiihto, luistelu, jääkiekko, pesäpallo... ym
Lähestulkoon kaikkea voi liikuntatunneilla tehdä, ilman että mitataan/verrataan tuloksia
Koripallossa voidaan opetella koriinheittotekniikkaa. Opetella oikeaa lämmittelyä, pelailla tunnilla ilman tulosten seurantaa, harjoitella tunnin lopulla oikeanlaista venyttelyä
Ja lisäksi esim.
Jooga
Ratsastus
Pilates
Salitreeni
Ilmajooga
Spinning
Melonta
Kiipeily
..onhan näitä lajeja, joita voi harrastaa ihan vaan tekniikkaansa kehittääkseen ja itseään kehittääkseen. Musta tuntuu, että varsinkin mobilla miehillä toi kilpaurheilu on jotenkin niiiin tärkeää, että unohdetaan, että liikkua voi ihan vaan myös siksi, että saa omaa lihaksistoa, koordinaatiota ja korvienväliä kohdilleen. Joku pilateskin. Keskityt ihan vaan omiin vatsalihaksiin, se sa ja sama mitä vierusmaton tyyppi tekee. Tai ridaus. Kaikki opettelee. Ratsastetaan ihan vaan kentällä ympyrässä. Kenenkään ei tarvitse olla ensimmäinen tai nopein.
Paljon olet valmis maksamaan lisää veroja siitä, että saadaan edes puolet noista ehdottamistasi liikuntatunneille? Ei ole halpaa lystiä tuollaiset.
Miksi pitäisi?
Koska raha ei tule seinästä. Vai luuletko, että joku hevostalli ottaa hyvää hyvyyttään parisataa oppilasta vuodessa ilmaiseksi ratsastamaan? Jostain nekin on maksettava. Jos ei veroista niin leikataan koulun toiminnasta. Lopetetaan vaikka ilmainen kouluruoka.
Kuka tässä nyt on väittänyt, että ratsastusta pitäisi olla nimenomaan koulussa? Tässä puhuttiin siitä, mitä lajeja voi harrastaa kilpailematta, ainoastaan itseään kehittäen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kilpailua kieltää, mutta se ei saa olla kaiken liikunnan keskiössä. Liikuntaa liikunnan ilosta, tunnin lopuksi tai vaikka kerran kuussa voi sitten olla kisat joihin voi osallistua ne jotka haluaa.
Eikö ne kisat voisi olla kouluajan ulkopuolella, kerhotyyppisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lajeja jää jäljelle jos kaikki kilpahenkisyys kielletään? Joukkuepelit pannassa ja kaikki missä voi mitata suoritusta on pannassa (yleisyrheilu yms.). Jäljelle jää joku kävely, aerobik-piiri ja paritanssi.
Hiihto, luistelu, jääkiekko, pesäpallo... ym
Lähestulkoon kaikkea voi liikuntatunneilla tehdä, ilman että mitataan/verrataan tuloksia
Koripallossa voidaan opetella koriinheittotekniikkaa. Opetella oikeaa lämmittelyä, pelailla tunnilla ilman tulosten seurantaa, harjoitella tunnin lopulla oikeanlaista venyttelyä
Ja lisäksi esim.
Jooga
Ratsastus
Pilates
Salitreeni
Ilmajooga
Spinning
Melonta
Kiipeily
..onhan näitä lajeja, joita voi harrastaa ihan vaan tekniikkaansa kehittääkseen ja itseään kehittääkseen. Musta tuntuu, että varsinkin mobilla miehillä toi kilpaurheilu on jotenkin niiiin tärkeää, että unohdetaan, että liikkua voi ihan vaan myös siksi, että saa omaa lihaksistoa, koordinaatiota ja korvienväliä kohdilleen. Joku pilateskin. Keskityt ihan vaan omiin vatsalihaksiin, se sa ja sama mitä vierusmaton tyyppi tekee. Tai ridaus. Kaikki opettelee. Ratsastetaan ihan vaan kentällä ympyrässä. Kenenkään ei tarvitse olla ensimmäinen tai nopein.
Paljon olet valmis maksamaan lisää veroja siitä, että saadaan edes puolet noista ehdottamistasi liikuntatunneille? Ei ole halpaa lystiä tuollaiset.
Miksi pitäisi?
Koska raha ei tule seinästä. Vai luuletko, että joku hevostalli ottaa hyvää hyvyyttään parisataa oppilasta vuodessa ilmaiseksi ratsastamaan? Jostain nekin on maksettava. Jos ei veroista niin leikataan koulun toiminnasta. Lopetetaan vaikka ilmainen kouluruoka.
Kuka tässä nyt on väittänyt, että ratsastusta pitäisi olla nimenomaan koulussa? Tässä puhuttiin siitä, mitä lajeja voi harrastaa kilpailematta, ainoastaan itseään kehittäen.
Koska keskustelun aihe on koululiikunta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaa menestyviä maita kuten japani niin siellä on alakouluista lähtien erittäin kova kilpailu, joka kulminoituu maineikkaisiin oppilaitoksiin johtaviin pääsykokeisiin. Kilpailullinen ilmapiiri ja korkeat suorituspaineet vaikuttavat merkittävästi oppilaiden arkeen jo nuoresta iästä lähtien. Joten eipä ihme että suomella menee kuten menee. Täällä tasapäistäminen ja anteeksi pyytely opetetaan jo pienestä lähien. Anteeksi että olen olemassa ja sori kun olen syntynyt.
Jos verrataan Japaniin niin siellä se vasta tasapäistetään. Ulkonäkökriteerit (mm. hiusten väri ja pituus) määrätään jo alakoulussa. Koulujen tarkoitus on puskea ulos helposti ohjailtavaa massaa.
Tuskinpa. Ei tuolla ainakaan ole opetuksen kanssa mitään tekemistä. Kuriahan tuo on eikä tasapäistämistä. Täällä ei onnistuisi ikinä. Japanin koulusta tuli jokin aika sitten dokumentti joka olisi hyvää oppiainesta suomeen. Pikku piltit väänsi itkua kun opettaja oli tiukka ja vaati osaamista.
Oliko sinulla vaikea lapsuus? Vaikea kuvitella muuta syytä, miksi joku saa mielihyvää katsellessaan lasten itkua. Suosittelen pitkää terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lajeja jää jäljelle jos kaikki kilpahenkisyys kielletään? Joukkuepelit pannassa ja kaikki missä voi mitata suoritusta on pannassa (yleisyrheilu yms.). Jäljelle jää joku kävely, aerobik-piiri ja paritanssi.
Hiihto, luistelu, jääkiekko, pesäpallo... ym
Lähestulkoon kaikkea voi liikuntatunneilla tehdä, ilman että mitataan/verrataan tuloksia
Koripallossa voidaan opetella koriinheittotekniikkaa. Opetella oikeaa lämmittelyä, pelailla tunnilla ilman tulosten seurantaa, harjoitella tunnin lopulla oikeanlaista venyttelyä
Ja lisäksi esim.
Jooga
Ratsastus
Pilates
Salitreeni
Ilmajooga
Spinning
Melonta
Kiipeily
..onhan näitä lajeja, joita voi harrastaa ihan vaan tekniikkaansa kehittääkseen ja itseään kehittääkseen. Musta tuntuu, että varsinkin mobilla miehillä toi kilpaurheilu on jotenkin niiiin tärkeää, että unohdetaan, että liikkua voi ihan vaan myös siksi, että saa omaa lihaksistoa, koordinaatiota ja korvienväliä kohdilleen. Joku pilateskin. Keskityt ihan vaan omiin vatsalihaksiin, se sa ja sama mitä vierusmaton tyyppi tekee. Tai ridaus. Kaikki opettelee. Ratsastetaan ihan vaan kentällä ympyrässä. Kenenkään ei tarvitse olla ensimmäinen tai nopein.
Paljon olet valmis maksamaan lisää veroja siitä, että saadaan edes puolet noista ehdottamistasi liikuntatunneille? Ei ole halpaa lystiä tuollaiset.
Miksi pitäisi?
Koska raha ei tule seinästä. Vai luuletko, että joku hevostalli ottaa hyvää hyvyyttään parisataa oppilasta vuodessa ilmaiseksi ratsastamaan? Jostain nekin on maksettava. Jos ei veroista niin leikataan koulun toiminnasta. Lopetetaan vaikka ilmainen kouluruoka.
Kuka tässä nyt on väittänyt, että ratsastusta pitäisi olla nimenomaan koulussa? Tässä puhuttiin siitä, mitä lajeja voi harrastaa kilpailematta, ainoastaan itseään kehittäen.
Koska keskustelun aihe on koululiikunta
Katso vähän ylempiä lainauksia, niin pysyt kärryillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lajeja jää jäljelle jos kaikki kilpahenkisyys kielletään? Joukkuepelit pannassa ja kaikki missä voi mitata suoritusta on pannassa (yleisyrheilu yms.). Jäljelle jää joku kävely, aerobik-piiri ja paritanssi.
Hiihto, luistelu, jääkiekko, pesäpallo... ym
Lähestulkoon kaikkea voi liikuntatunneilla tehdä, ilman että mitataan/verrataan tuloksia
Koripallossa voidaan opetella koriinheittotekniikkaa. Opetella oikeaa lämmittelyä, pelailla tunnilla ilman tulosten seurantaa, harjoitella tunnin lopulla oikeanlaista venyttelyä
Ja lisäksi esim.
Jooga
Ratsastus
Pilates
Salitreeni
Ilmajooga
Spinning
Melonta
Kiipeily
..onhan näitä lajeja, joita voi harrastaa ihan vaan tekniikkaansa kehittääkseen ja itseään kehittääkseen. Musta tuntuu, että varsinkin mobilla miehillä toi kilpaurheilu on jotenkin niiiin tärkeää, että unohdetaan, että liikkua voi ihan vaan myös siksi, että saa omaa lihaksistoa, koordinaatiota ja korvienväliä kohdilleen. Joku pilateskin. Keskityt ihan vaan omiin vatsalihaksiin, se sa ja sama mitä vierusmaton tyyppi tekee. Tai ridaus. Kaikki opettelee. Ratsastetaan ihan vaan kentällä ympyrässä. Kenenkään ei tarvitse olla ensimmäinen tai nopein.
Paljon olet valmis maksamaan lisää veroja siitä, että saadaan edes puolet noista ehdottamistasi liikuntatunneille? Ei ole halpaa lystiä tuollaiset.
Miksi pitäisi?
Koska raha ei tule seinästä. Vai luuletko, että joku hevostalli ottaa hyvää hyvyyttään parisataa oppilasta vuodessa ilmaiseksi ratsastamaan? Jostain nekin on maksettava. Jos ei veroista niin leikataan koulun toiminnasta. Lopetetaan vaikka ilmainen kouluruoka.
Kuka tässä nyt on väittänyt, että ratsastusta pitäisi olla nimenomaan koulussa? Tässä puhuttiin siitä, mitä lajeja voi harrastaa kilpailematta, ainoastaan itseään kehittäen.
Koska keskustelun aihe on koululiikunta
Katso vähän ylempiä lainauksia, niin pysyt kärryillä.
Katso keskustelun otsikkoa niin pysyt itse kontekstissa. Miksi koululiikuntakeskustelussa puhuttaisiin harratuksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lukuaineissa on tasoryhmiä ja pienryhmiä jne., niin miksi ei myös liikunnassa? Tähän ryhmään kilpailuviettiset ja tuohon ne, jotka ovat paikalla siksi, että tunnilla on oltava.
Hyvänen aika, että pitäisi vielä kilpailla jossain liikuntalajeissa. Ihmettelin tätä jo lapsena, että miten päättömän tyhmää. Urheilupomojen ressaantunut purkansyönti kisoissa ja totisuus: lasten hiekkalaatikkoleikistä on tehty totista totta ja tietenkin huudetaan, että SIELLÄ PYÖRII RAHA. Kun raha pyörii se pyhittää kaiken tärkeyden multihuipentumaksi. Itseäni ei liikkuessani kiinnosta korvaani lotkauttaa yhdellekään kilpaulua huutavalle atleetille. Sen kun liikun ihan omaksi ilokseni. Kiesus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten taloustaito-, matematiikka-, fysiikka- yms. muut koululaisille tarkoitetut kilpailut?
Niihin ei ole pakko osallistua eikä opettaja tahallisesti jaa arvosanoja koko luokan kesken nöyryyttäen heikommin suoriutuvia, vaikka oppilaat yleensä oppivatkin missä kukin pärjää hyvin.
Meillä lapsi on matematiikkaluokalla, ja jatkuvasti kisataan mm. kertotaulussa, kuka osaa ulkoa eniten piin desimaaleja, kuka tekee eniten lisätehtäviä yms. Vähän mietityttää välillä tämä opetustyyli, mutta lapsi ei tunnu siitä kärsivän, vaikka ei kärkikahinoissa olekaan, ja opettaja toisaalta tuntuu olevan reilu ja kannustava, vaikka tiukka. Itse kuitenkin ajattelen, että vaikka asioita opetellaan ja kokeita pidetään, niin onko julkinen paremmuusjärjestys niin välttämätöntä - missään aineessa. Toisaalta tämän ansiosta lapsen kertotauluratkaisunopeus on vuodessa noin tuplaantunut (aika jossa laskee virheettä sata laskua). Voi olla, että ilman kisailua ei samaa tulosta olisi tullut.
Liikunnasta kun puhutaan, niin itse vähän kömpelönä ja tanakkana kyllä ihan tykkäsin vaikkapa pesäpallosta, se oli jännittävää ja aika strategista. Paloin harvoin, vaikka palloon osuin vain niukin naukin. Tärkeintä näissä on, että oppilaat ei jaa itse joukkueita ja että tuloksia ei alleviivata.
Vierailija kirjoitti:
Kun lukuaineissa on tasoryhmiä ja pienryhmiä jne., niin miksi ei myös liikunnassa? Tähän ryhmään kilpailuviettiset ja tuohon ne, jotka ovat paikalla siksi, että tunnilla on oltava.
Aika mustavalkoinen ajattelu sinulla.
Siis, että jos ei ole kilpailemassa (eli hyvä kaikissa kilpailulajeissa), niin on oltava sellainen, joka tulee tunnille vaan kun on pakko tulla.
Tämä vähän liikunnassa on vikana. Siis, että jos satut jostain lajista pitämään, niin siinä on pakko olla sitten myös todella hyvä.
Et edes maininnut keskitietä. Eli sen, että pitää liikunnasta, mutta vain siinä liikunnasta itsestään, eikä siitä kilpailemisesta.
Joo-oh, itseltäni tapettiin liikunnan ilo jo koulussa koska liikunnassa oli joukko idiootteja jotka otti liikunnan niiiiin tosissaan kun olla ja voi, varsinkin jalkapallo, sähly, jääkiekko nuo lajit aiheuttivat suurinta murhetta itselleni yllätys yllätys koska muut luokkalaiset olivat niin kilpailuhenkisiä että, ainuat urheilut josta edes vähän nautin oli uinti ja kävely, olen harrastanut uintia ja kävelyä nykypäivänäkin ja nautin niistä mutta kaikki joukkuelajit ovat inhokkejani vieläkin. Pällit eivät osanneet valita koululiikunnaksi mitään muuta kuin jalkapallo tai sähly nuo kaksi olivat joita aina tehtiin liikunnassa. Idioottit eivät osanneet muutakaan valita. Amiskassa sain onneksi valita mitä itse tein spessu liikuntapäivänä, muut menivät pelaamaan jotain mitä lie ja itse menin uimaan ja sehän ei pälleille käynyt ja haukkuivat siitä hyvästä, eivät osanneet huomata miksi valitsin uinnin. Joten joo kilpailu SUUUUCKS
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukuaineissa on tasoryhmiä ja pienryhmiä jne., niin miksi ei myös liikunnassa? Tähän ryhmään kilpailuviettiset ja tuohon ne, jotka ovat paikalla siksi, että tunnilla on oltava.
Aika mustavalkoinen ajattelu sinulla.
Siis, että jos ei ole kilpailemassa (eli hyvä kaikissa kilpailulajeissa), niin on oltava sellainen, joka tulee tunnille vaan kun on pakko tulla.
Tämä vähän liikunnassa on vikana. Siis, että jos satut jostain lajista pitämään, niin siinä on pakko olla sitten myös todella hyvä.
Et edes maininnut keskitietä. Eli sen, että pitää liikunnasta, mutta vain siinä liikunnasta itsestään, eikä siitä kilpailemisesta.
Et taida ymmärtää termiä kilpailuvietti? Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko hyvä vai ei, toki pyrkii parhauteen. Eikä kyse ole edes siitä, pitääkö liikunnasta vai ei, koska vaikka pitäisi liikunnasta, mutta jokainen liikuntatunti on kilpailua, niin ilo katoaa.
Jos liikuntatunti on pelkkää kilpailua, niin siellä todella on vain kilpailuviettiset sekä ne, jotka ovat paikalla siksi, että on pakko. Siinä välissä ei ole mitään melkein kilpailuviettisiä.
En ole koskaan saanut sitä liikunnan iloa. En myöskään koe sitä hyvää oloa mikä tulee liikunnasta. Olen kyllä yrittänyt, mutta sitä ei vaan tule. Väsyttää vaan. Koululiikunta oli perinteisesti sitä, että ne jotka urheilua harrasti olivat aina kärjessä ja sitten tuli muut. Urheilu on vain yksinkertaisesti tylsää. Mielummin vaikka pelaan tietokoneella.
Oleellisissa asioissa pieni kilpailullisuus ei haittaa, mutta että liikunnassa. Liikunta on välttämättömyys, jotta paino pysyy aisoissa, arvot hyvinä ja liikkuvuus riittävänä kaikissa elämän vaiheissa. Itse liikun vain niin, että otan mukaan jotain olennaisempia elementtejä, kuten äänikirjoja ja kielen sanastoja. Tai jossain pilateksessa tms. se olennaisuus voi olla meditatiivisuus tai jopa spiritualiteetin hoitaminen. Joukkuelajien sosiaalisia taitoja ja häviämisen taitoja, nöyryyttä, sitkeyttä jne. voi treenata myös aivan muissa yhteyksissä.
Onko nykyään siis mitään koulujenvälisiä kilpailujakaan enää? Tykkäsin liikunnasta alkusyksyllä kun käytiin urheilukentällä treenaamassa yksilölajien tekniikkaa, pidettiin karsintoja koulujenvälisiin ja sitten homma huipentui niihin itse kisoihin. Itse asiassa myös hiihto oli kivaa vaikken koulun hiihtokisoihin jostain syystä osallistunutkaan. Joukkuelajit oli perseestä. Ja sanottakoon että kaikkina vuosina en suinkaan päässyt karsinnoissa niihin koulujenvälisiin mutta ei se oikeastaan sitä mun kokemaa nautintoa vähentänyt. Kilpailuja oli siis kahdet vuodessa jos hiihtokisatkin laskettiin. Kaikki eivät kilpailleet mutta kaikki saivat jännätä, miten oma koulu pärjää. Mun mielestä tuo oli hyvä noin. Jos joka tunnilla olisi kilpailuja niin sehän olisi pois siitä itse lajin treenaamisesta, ja korostaisi oppilaiden välisiä tasoeroja.