Lue keskustelun säännöt.
'Nuorisovalmentaja meni harjoitteluun yläkouluun ja järkyttyi: kilpailu liikuntatunneilla oli kielletty'
27.06.2026 |
"Hänen mielestään kilpaileminen on juuri se, mikä innostaa ja kasvattaa lapsia ja nuoria liikuntaan. Lopulta kielto jäi toteutumatta ja Aarnikko järjesti oppilaille kilpailuja.
– Eikö liikuntatunnin tehtävä ole liikuttaa lasta ja opettaa, mitä liikunta on, Aarnikko kysyy"
Voi voi.
Nyt katsotaan asiaa kyllä niin subjektiivisesti ja ammattitaidottomasti.
Tottakai kilpailu on liikunta-alan ihmiselle mielekästä.
Tottakai kilpailu on niille luokan liikunnallisille lapsille mielekästä.
Mutta liikuntatunti koulussa ei ole harrastustoimintaa, ei seuratoimintaa, ei vapaaehtoistoimintaa.
Vaan pakollinen, opetussuunnitelmaan kuuluva aine, johon joutuvat osallistumaan kaikki oppilaat. Myös ne joita liikunta ei kiinnosta. Myös ne, jotka eivät ole siinä hyviä. Myös ne, joita se ei kiinnosta.
Kilpailulla tapetaan se hentoinenkin into, mikä saattaa liikuntaa harrastamattomalla lapsella olla. Kilpailulla nöyryytetään sitä luokan aina viimeiseksi jäävää pullukkaa. Kilpailulla lisätään kiusatun lapsen kiusaamista. Kilpailulla nostatetaan "suosittujen" lasten sädekehää.
Kilpailu ei välttämättä kuulu mitenkään liikuntaan.
Koululiikunnalla pyritään antamaan eväät liikunnalliseen elämään. Opettamaan liikunnan terveyshyödyt.
Jos joku saa kimmokkeen kilpailuun, se on sitten yksilön asia. Ei koululiikunnan tarkoitus.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu voi auttaa myös motivoitumaan. "Yritän parastani ja kehityn".
Alamittainen oppilas ei motivoidu pelaamaan koripalloa, jos muut ovat päätä pidempiä.
Stephen Kingin kirjassa Se Ben Hanscom oli lihava poika, joka ei pärjännyt liikunnassa ja jota opettajakin nälvi. Ben sisuuntui ja sanoi vielä voittavansa koulun koko juoksujoukkueen. Hän harjoitteli ankarasti, laihtui ja voitti nämä toiset, jolloin opettaja sai pitkän nenän. Olkoon tämä opetukseksi kaikille. Sen sijaan että voivottelisi kohtaloaan, sitä voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä aikuistenkin välinen kiusaaminen on juuri tuota kilpailua. Sotiin ei ole saatu järkevää ratkaisua v. 2026.
Jos aina ajatellaan että asiat ei voi muuttua niin mikään ei muutu.
Kuinkahan monta kertaa tulin koulun liikuntatunnilta nokka veressä kun en saanut sitä kilpailtua palloa tai kumiesinettä kiinni. Ammattikoulussa viimein tein sellaisen teon ettei minun tarvinnut enää sen jälkeen ottaa osaa liikuntatunteihi, joista sain vapautuksen.
Asia ei yksinkertaisesti kiinnostunut ja toisekseen olen motorisesti kömpelö.
M 51
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella hyvä tapa että lapset itse valitsevat joukkueen. Oman ala-asteluokkani ensimmäisenä valitut ovat nykyisin erittäin menestyneitä ja suurituloisia elämässään.
Ja sinä puolestasi trollaat vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Hahaha. :D Tollasten takia inhosin koko lapsuuden liikuntatunteja, vaikka olin ollut aina liikkuvainen ja liikuntaharrastukset aloitin heti koulun loputtua, kun loppui se typerä pallon perässä juokseminen ja lajit jotka oli tylsiä sekä kilpailu..
Muutenkin, miksi koulussa on about pelkkää yleisurheilua!? Miksei ole monipuolisemmin liikuntaa.. aina oli pallopelit (yök), juoksu, yleisurheilu. Niin tylsää.. yhä edelleen tylsistyn niiden lajien parissa kun taas monia muita harrastan ja erittäin taitava olen.
Mistä alkaen hiihto ja luistelu ovat alkaneet olla yleisurheilua, tai uinti? Totta kyllä, että etelässä talvilajit ovat aika vaikeasti harrastettavia ja uintia on vain muutaman kerran koko kouluaikana.
Kerro kuitenkin, miten sisätiloissa koulun liikuntasalissa voi harrastaa yleisurheilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu voi auttaa myös motivoitumaan. "Yritän parastani ja kehityn".
Alamittainen oppilas ei motivoidu pelaamaan koripalloa, jos muut ovat päätä pidempiä.
Stephen Kingin kirjassa Se Ben Hanscom oli lihava poika, joka ei pärjännyt liikunnassa ja jota opettajakin nälvi. Ben sisuuntui ja sanoi vielä voittavansa koulun koko juoksujoukkueen. Hän harjoitteli ankarasti, laihtui ja voitti nämä toiset, jolloin opettaja sai pitkän nenän. Olkoon tämä opetukseksi kaikille. Sen sijaan että voivottelisi kohtaloaan, sitä voi muuttaa.
Mun mielestäni tuon tarinan opetus oli lähinnä se, että kannattaisi ehkä lukea parempia kirjoja, jos ajattelee löytäneensä jakamisen arvoisen viisauden kultajyväsen Se-kirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella hyvä tapa että lapset itse valitsevat joukkueen. Oman ala-asteluokkani ensimmäisenä valitut ovat nykyisin erittäin menestyneitä ja suurituloisia elämässään.
Ja sinä puolestasi trollaat vauvapalstalla.
Mitä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Ennen oli vain helikopterivanhempia, nyt myös kouluja. Kilpailu on olennainen osa yhteiskuntaa, se selviää näille kullannupuille aika nopeasti koulujen jälkeen
Niin, ja se kilpailu tapahtuu kokonaisuudessaan lukuaineiden numeroilla. Tosi kurjaa sekin, jos uniikki lumihiutale kuvittelee pärjäävänsä elämässä, kun urheilee hyvin. Todennäköisesti se ei riitä.
Tulee tässä mieleen parikin maailmanmestaria, joilla koulumenestys ei tainnut olla kaksinen. Sen sijaan muu elämä oli aika takkuista ainakin Matilla, toivottavasti Jessellä menee paremmin. Mikä lienee heillä ollut koulutodistuksen liikuntanumero.
Paremmin on mennyt niillä, jotka ovat kirjoittaneet ylioppilaaksi.
Sitten kun yhdistetään tämä kilpailun ihannointi siihen että koulujärjestelmämme laittaa samalle luokalle vuoden ikäerolla olevia lapsia, niin saadaan aikaiseksi se että tammi, helmi, maaliskuussa syntyneet ovat niitä kilpailevia urheilijoita ja loput pitävät urheilua, ja sen kautta liikuntaa, lähinnä haistapaska asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahin aine oli musiikki. Laitettiin luokan eteen laulamaan joku valitsemansa laulu, opettajan soittaessa pianoa ja siitä sai sitten arvosanan.
Olikohan se laulukoe nimeltään. Tämä oli siis 80-luvulla. Vieläkin muistan sen kauhun kun tuli oma vuoro esittää laulunsa.
Juu, laulukoe.. oli ysärillä viel itelläki.
Hyvä jos ei enää ole sitä lasta joka valitaan viimeisenä joukkueeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lajeja jää jäljelle jos kaikki kilpahenkisyys kielletään? Joukkuepelit pannassa ja kaikki missä voi mitata suoritusta on pannassa (yleisyrheilu yms.). Jäljelle jää joku kävely, aerobik-piiri ja paritanssi.
Hiihto, luistelu, jääkiekko, pesäpallo... ym
Lähestulkoon kaikkea voi liikuntatunneilla tehdä, ilman että mitataan/verrataan tuloksia
Koripallossa voidaan opetella koriinheittotekniikkaa. Opetella oikeaa lämmittelyä, pelailla tunnilla ilman tulosten seurantaa, harjoitella tunnin lopulla oikeanlaista venyttelyä
Ja lisäksi esim.
Jooga
Ratsastus
Pilates
Salitreeni
Ilmajooga
Spinning
Melonta
Kiipeily
..onhan näitä lajeja, joita voi harrastaa ihan vaan tekniikkaansa kehittääkseen ja itseään kehittääkseen. Musta tuntuu, että varsinkin mobilla miehillä toi kilpaurheilu on jotenkin niiiin tärkeää, että unohdetaan, että liikkua voi ihan vaan myös siksi, että saa omaa lihaksistoa, koordinaatiota ja korvienväliä kohdilleen. Joku pilateskin. Keskityt ihan vaan omiin vatsalihaksiin, se sa ja sama mitä vierusmaton tyyppi tekee. Tai ridaus. Kaikki opettelee. Ratsastetaan ihan vaan kentällä ympyrässä. Kenenkään ei tarvitse olla ensimmäinen tai nopein.
Paljon olet valmis maksamaan lisää veroja siitä, että saadaan edes puolet noista ehdottamistasi liikuntatunneille? Ei ole halpaa lystiä tuollaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikissa muissa kouluaineissa kilpailu on suotavaa?
Niin?
Pitäisikö kaikkien aineiden kokeet lopettaa?
Yhtä laillahan se on kilpailua ja siten paremmuusjärjestykseen laittamista.
Kokeet ei ole kilpailua luokkakavereita vastaan, vaan testaa kuinka asia on opittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella hyvä tapa että lapset itse valitsevat joukkueen. Oman ala-asteluokkani ensimmäisenä valitut ovat nykyisin erittäin menestyneitä ja suurituloisia elämässään.
Ja sinä puolestasi trollaat vauvapalstalla.
Mitä tarkoitat?
Sitäpä mieti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lajeja jää jäljelle jos kaikki kilpahenkisyys kielletään? Joukkuepelit pannassa ja kaikki missä voi mitata suoritusta on pannassa (yleisyrheilu yms.). Jäljelle jää joku kävely, aerobik-piiri ja paritanssi.
Hiihto, luistelu, jääkiekko, pesäpallo... ym
Lähestulkoon kaikkea voi liikuntatunneilla tehdä, ilman että mitataan/verrataan tuloksia
Koripallossa voidaan opetella koriinheittotekniikkaa. Opetella oikeaa lämmittelyä, pelailla tunnilla ilman tulosten seurantaa, harjoitella tunnin lopulla oikeanlaista venyttelyä
Ja lisäksi esim.
Jooga
Ratsastus
Pilates
Salitreeni
Ilmajooga
Spinning
Melonta
Kiipeily
..onhan näitä lajeja, joita voi harrastaa ihan vaan tekniikkaansa kehittääkseen ja itseään kehittääkseen. Musta tuntuu, että varsinkin mobilla miehillä toi kilpaurheilu on jotenkin niiiin tärkeää, että unohdetaan, että liikkua voi ihan vaan myös siksi, että saa omaa lihaksistoa, koordinaatiota ja korvienväliä kohdilleen. Joku pilateskin. Keskityt ihan vaan omiin vatsalihaksiin, se sa ja sama mitä vierusmaton tyyppi tekee. Tai ridaus. Kaikki opettelee. Ratsastetaan ihan vaan kentällä ympyrässä. Kenenkään ei tarvitse olla ensimmäinen tai nopein.
Paljon olet valmis maksamaan lisää veroja siitä, että saadaan edes puolet noista ehdottamistasi liikuntatunneille? Ei ole halpaa lystiä tuollaiset.
Miksi pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Ainetaitureilla joilla ei ole suoritettuna opettajan pedagogisia opintoja aineopintojensa lisäksi, lähes aina on puutteellinen ammattitaito. Ei mitään käryä pedagogiikasta tai didaktiikasta. Näin se sitten mm näkyy.
Kyllä ne entisajan liikunnanopet oli käyneet ihan samat koulut kuin muutki opet. Alakoulussahan se oma open oli myös se liikkaope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ihme koulut sylkee nynnyjä ulos. Ei saa kilpailla kun joillekin saattaa tulla paha mieli. Voi voi ja nyyh sille. Sitten koulun jälkeen kova, kilpailuun perustuva maailma iskee täysillä päin näköä. Lähes kaikesta pitää kilpailla, opiskelupaikasta, työpaikasta ja myöhemmin työpaikalla ym ym.
Samaa sanoi mun muinainen liikunnanopettaja, että odotas vaan, aikuisena sitä pitää vasta tehdäkin kaikkea mitä ei halua. Mun täytyy sanoa, että missään ei ole nöyryytetty samalla tavalla kuin koulussa.
Sama. Olen ollut työelämässä nyt kauemmin, mitä peruskoulu kesti.
Yhtäkään kertaa yhdessäkään työpaikassa yksikään työtiimi ei ole alkanut kovaan ääneen valittaa pomolle, että "onko meijän pakko ottaa toi kun se on niin huono?! Laita se pliis toiseen tiimiin!".
Tuo on sitä, mitä kuulin peruskoulun liikuntatunneilla kun joukkueita jaettiin.
Meni muuten monta, monta vuotta sohvaperunana, koska liikunnasta tuli heti ihan karsea olo henkisesti. Että en minä tätä voi tehdä, kun olen niin huono.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikissa muissa kouluaineissa kilpailu on suotavaa?
Hmm. Kilpaillaanko tosiaaan matematiikassa, äikässä tai kuvataiteessa päivittäin. En ole kuullut. Kilpailu liikunnassa motivoi varmasti jo valmiiksi liikunnallisia ja kilpailuhenkisiä, mutta koululiikunnan tehtävänä on edistää kansanterveyttä kannustamalla juuri niitä ei-liikunnallisia. Valmiiksi liikunnalliset ja kilpailevat kun liikkuvat joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikissa muissa kouluaineissa kilpailu on suotavaa?
Ja liikunnastakin annetaan numero sen mukaan, miten hyvä on.
Liikunnallisuus on jokaisen nisäkkään luonnollinen olotila. Muuten ne kuolisi nälkään tai pedon hampaisiin. Jokainen eläin on huippu-urheilija lajissaan tai vainaa. Hemmetin domestikoitu lypsylehmäkin juoksee ihmisen kiinni ja puskee hengiltä jos sattuu huvittamaan.
Ihminen, joka ei tahdo liikkua, tai "ole hyvä siinä", on perin juurin degeneroitunut olento. Terveistä kun puhutaan.
Ja lapsissa tämä vielä korostuu. Kotona on pahasti asiat pielessä jos lapsi ei pidä mistään liikkeestä.
Minun liikkumiseni lapsena oli puissa kiipeilyä ja pyöräilyä. Oikein hyviä liikuntamuotoja, etenkin kiipeily.
Niitä vaan ei koululiikunnassa ollut. Oli varmasti lihaksisto hyvässä kunnossa säännöllisen kiipeilyn ansiosta, mutta se ei auttanut pikajuoksussa, korkeushypyssä tai uimisessa. Joissa oli sitten sitä kilpailua.
Surullista jälkikäteen miettiä. Olin liikkuva ja urheilullinen lapsi, mutta koska urheiluni ei ollut mitään kilpalajeja, niin ei ollut riittävää.
Hahaha. :D Tollasten takia inhosin koko lapsuuden liikuntatunteja, vaikka olin ollut aina liikkuvainen ja liikuntaharrastukset aloitin heti koulun loputtua, kun loppui se typerä pallon perässä juokseminen ja lajit jotka oli tylsiä sekä kilpailu..
Muutenkin, miksi koulussa on about pelkkää yleisurheilua!? Miksei ole monipuolisemmin liikuntaa.. aina oli pallopelit (yök), juoksu, yleisurheilu. Niin tylsää.. yhä edelleen tylsistyn niiden lajien parissa kun taas monia muita harrastan ja erittäin taitava olen.