Lue keskustelun säännöt.
'Nuorisovalmentaja meni harjoitteluun yläkouluun ja järkyttyi: kilpailu liikuntatunneilla oli kielletty'
27.06.2026 |
"Hänen mielestään kilpaileminen on juuri se, mikä innostaa ja kasvattaa lapsia ja nuoria liikuntaan. Lopulta kielto jäi toteutumatta ja Aarnikko järjesti oppilaille kilpailuja.
– Eikö liikuntatunnin tehtävä ole liikuttaa lasta ja opettaa, mitä liikunta on, Aarnikko kysyy"
Voi voi.
Nyt katsotaan asiaa kyllä niin subjektiivisesti ja ammattitaidottomasti.
Tottakai kilpailu on liikunta-alan ihmiselle mielekästä.
Tottakai kilpailu on niille luokan liikunnallisille lapsille mielekästä.
Mutta liikuntatunti koulussa ei ole harrastustoimintaa, ei seuratoimintaa, ei vapaaehtoistoimintaa.
Vaan pakollinen, opetussuunnitelmaan kuuluva aine, johon joutuvat osallistumaan kaikki oppilaat. Myös ne joita liikunta ei kiinnosta. Myös ne, jotka eivät ole siinä hyviä. Myös ne, joita se ei kiinnosta.
Kilpailulla tapetaan se hentoinenkin into, mikä saattaa liikuntaa harrastamattomalla lapsella olla. Kilpailulla nöyryytetään sitä luokan aina viimeiseksi jäävää pullukkaa. Kilpailulla lisätään kiusatun lapsen kiusaamista. Kilpailulla nostatetaan "suosittujen" lasten sädekehää.
Kilpailu ei välttämättä kuulu mitenkään liikuntaan.
Koululiikunnalla pyritään antamaan eväät liikunnalliseen elämään. Opettamaan liikunnan terveyshyödyt.
Jos joku saa kimmokkeen kilpailuun, se on sitten yksilön asia. Ei koululiikunnan tarkoitus.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikissa muissa kouluaineissa kilpailu on suotavaa?
Ja liikunnastakin annetaan numero sen mukaan, miten hyvä on.
Liikunnallisuus on jokaisen nisäkkään luonnollinen olotila. Muuten ne kuolisi nälkään tai pedon hampaisiin. Jokainen eläin on huippu-urheilija lajissaan tai vainaa. Hemmetin domestikoitu lypsylehmäkin juoksee ihmisen kiinni ja puskee hengiltä jos sattuu huvittamaan.
Ihminen, joka ei tahdo liikkua, tai "ole hyvä siinä", on perin juurin degeneroitunut olento. Terveistä kun puhutaan.
Ja lapsissa tämä vielä korostuu. Kotona on pahasti asiat pielessä jos lapsi ei pidä mistään liikkeestä.
Samaa voisi sanoa niistä, ketkä eivät osaa mitään käsitöitä, tehdä mitään käsillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt en enää ihmettele niitä ongelmia, joita tulee, kun nämä lumihiutaleet pääsevät työelämään. Siellä ei varsinaisesti ole kilpailua, jos nyt myyntiedustajan töitä ei sellaiseksi katso, mutta samaa kuuluisaa resilienssia tarvitaan, mitä esim. minä olen koulu- ja harrastusmaailman kilpailuista saanut.
Pitää oppia kaiken mukavan keskellä myös sietämään turhautumista, pettymyksiä ja kateutta, kun toiset pärjääkin jossain paremmin.
Ymmärrän äitinä hyvin, että lapsia haluaisi suojella pettymyksistä, mutta ei tuo vasemmistolainen homma vaan toimi.
Se ensimmäinen kilpailu koetaan jo yhdeksännellä luokalla, kun jaetaan jatko-opintopaikat. Suurimmalle osalle ei ole mitään väliä, mikä se liikunnan numero on, ja siksi ei kannattaisi rakentaa itsetuntoaan liikaa sen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Ennen oli vain helikopterivanhempia, nyt myös kouluja. Kilpailu on olennainen osa yhteiskuntaa, se selviää näille kullannupuille aika nopeasti koulujen jälkeen
Niin, ja se kilpailu tapahtuu kokonaisuudessaan lukuaineiden numeroilla. Tosi kurjaa sekin, jos uniikki lumihiutale kuvittelee pärjäävänsä elämässä, kun urheilee hyvin. Todennäköisesti se ei riitä.
Eiköhän realiteetit omasta fyysisestä suorituskyvystä selkene viimeistään kun kohtaa monikulttuurisen katujengin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyky kilpailla resursseista nyt vain niin yksilön kuin yhteiskunnankin elinehto. Siksi siihen tulisi kasvattaa, ettei sitten mene nuoli lyttyyn niin helposti todellisessa maailmassa.
Just näin. Ja sillä miten vanhempi suhtautuu tällaiseen, voi olla lapsen koko tulevaisuutta määrittävä tekijä. Jos ensimmäisenä lähdetään liikaa ymmärtäen paapomaan ja syyttelemään opettajaa tai yhteiskuntaa, kasvatetaan ikuisesti autettava ja muita ongelmistaan syyttelevä rassukka. Oikea tapa olisi kohdata omat heikkoudet ja laatia suunnitelma niissä kehittymiseksi.
Kyllä, ja tässä prioriteettilistalla liikunta ei ole kovin korkealla. Sitä voi harrastaa, jos siitä tykkää, mutta koulussa keskitytään tärkeämpiin asioihin kuin kilpaa urheilemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ihme koulut sylkee nynnyjä ulos. Ei saa kilpailla kun joillekin saattaa tulla paha mieli. Voi voi ja nyyh sille. Sitten koulun jälkeen kova, kilpailuun perustuva maailma iskee täysillä päin näköä. Lähes kaikesta pitää kilpailla, opiskelupaikasta, työpaikasta ja myöhemmin työpaikalla ym ym.
Samaa sanoi mun muinainen liikunnanopettaja, että odotas vaan, aikuisena sitä pitää vasta tehdäkin kaikkea mitä ei halua. Mun täytyy sanoa, että missään ei ole nöyryytetty samalla tavalla kuin koulussa.
Joku on lahjakas matikassa joku jossakin muussa aineessa. Miksi näissä ei noudateta samaa kaavaa? Jos oppilas x ei osaa tai halua oppia esim kertotaulua koska kokee sen vaikeaksi oppia niin miksi ei mennä sielläkin x mukaan ja unohdetaan koko hoito ja lasketellaan plus laskuja tms että kaikilla on kivaa ja ketään ei nöyryytetä osaamattomuudella? Jotkut on lahjakkaita liikunnassa ja se ei saisi näkyä mitenkään kun jotkut loukkaantuu kun eivät itse ole. Kylläpä on tasapuolista.
Se ops! Matematiikassa pitäisi oppia laskemaan, liikunnassa riittää, että yrittää. Nämä on mietitty ihan kuules loppuelämää silmällä pitäen.
Laskut suorittaa hetkessä kännykällä, vaikeammat tekoälyllä. Kynää ja paperia tarvittiin 70 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten taloustaito-, matematiikka-, fysiikka- yms. muut koululaisille tarkoitetut kilpailut?
Niihin ei ole pakko osallistua eikä opettaja tahallisesti jaa arvosanoja koko luokan kesken nöyryyttäen heikommin suoriutuvia, vaikka oppilaat yleensä oppivatkin missä kukin pärjää hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni meistä muistaa, että liikuntatunnilla olisi oikeasti opetettu jotain? Aivan päteviä opettajia minulla kouluaikana oli, mutta eipä monta juttua muistu mieleen. Ei opetettu juoksemista eikä hiihtämistä. Sen muistan, että korkeushypyssä opeteltiin oikea tyyli ja lentopallossa kosketukset. Noin kymmenen vuotta sitten joku liikunnanohjaajaharjoittelija kävi pitämässä alakoululaisille hiihtotuntia luisteluhiihdosta. Siinäpä ne kaikki liikunnan opetukset niin omalta kouluajalta kuin luokanopettajan sijaisena ovat.
Koulujen välisissä kisoissa huomasi erot. Jonkun koulun oppilaat heittivät keihästä monta metriä pitemmälle kuin muut. Se on paljon silloin, kun heitot ovat noin kymmenen metriä. Eräät heittivät kuulaa, eivät työntäneet. Oikealla tyylillä työntäneet olivat käärmeissään siitä, että kukaan ei puuttunut asiaan.
Tämä. Hiihtoa olisi voinut opettaa, ja eri lajeja olisi voinut kokeilla ja opettaa. Tieytysti on rajallista, mihin koululla on mahdollisuuksia ja rahaa, mutta ainainen pesis ym. oli tylsää ja viimeisenä valituille kamalaa. Jopa kävely on asia, jossa oikeasta tekniikasta on apua.
Hiihto etenkin on hankala, kun nykypäivänä niin monilla ei ole edes suksia, ja kyseessä on välineurheilu.
Herää kysymys pitäisikö koko koululaitos lakkauttaa ettei kellään tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten taloustaito-, matematiikka-, fysiikka- yms. muut koululaisille tarkoitetut kilpailut?
En ole kuullut, että olisivat missään koulussa pakollisia.
Ainakaan ne eivät vaikuta arvosanoihin kuin korkeintaan korottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Ennen oli vain helikopterivanhempia, nyt myös kouluja. Kilpailu on olennainen osa yhteiskuntaa, se selviää näille kullannupuille aika nopeasti koulujen jälkeen
Niin, ja se kilpailu tapahtuu kokonaisuudessaan lukuaineiden numeroilla. Tosi kurjaa sekin, jos uniikki lumihiutale kuvittelee pärjäävänsä elämässä, kun urheilee hyvin. Todennäköisesti se ei riitä.
No ainakaan ei kuole veritulppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Ennen oli vain helikopterivanhempia, nyt myös kouluja. Kilpailu on olennainen osa yhteiskuntaa, se selviää näille kullannupuille aika nopeasti koulujen jälkeen
Niin, ja se kilpailu tapahtuu kokonaisuudessaan lukuaineiden numeroilla. Tosi kurjaa sekin, jos uniikki lumihiutale kuvittelee pärjäävänsä elämässä, kun urheilee hyvin. Todennäköisesti se ei riitä.
No ainakaan ei kuole veritulppaan.
Anna kun arvaat, sinä olet ollut koulussa korkeintaan keskinkertainen, jos ajattelet että liikuntaa harrastamalla välttää veritulpan.
Kilpaileminen innostaa tietyssä määrin lapsia mutta ainainen häviäminen ei. Tuo Kosken kommentti sitä, että pitää huolehtia siitä että voitot ja häviöt eivät osu aina samoille oli hyvä. Samoin kuin Aarnikon kommentti, että opettajan ammattitaito mitataan sillä, että voi järjestää kaikille turvallisen tavan kokeilla rajojaan kisailun merkeissä.
Mitä tulee joukkueiden jakoon, niin opettaja voi tehdä jaon ennakkoon, jotta joukkueista tulee suhteellisen tasaiset tai käyttää vaikka aakkosjärjestystä. Ei aina tarvitse valita kapteeneita, jotka valitsevat joukkueet. Meillä ala-asteella laitettiin myös välillä ne pienimmät valitsemaan joukkueet, kun samalla tunnilla oli 3-6-luokkalaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lajeja jää jäljelle jos kaikki kilpahenkisyys kielletään? Joukkuepelit pannassa ja kaikki missä voi mitata suoritusta on pannassa (yleisyrheilu yms.). Jäljelle jää joku kävely, aerobik-piiri ja paritanssi.
Hiihto, luistelu, jääkiekko, pesäpallo... ym
Lähestulkoon kaikkea voi liikuntatunneilla tehdä, ilman että mitataan/verrataan tuloksia
Koripallossa voidaan opetella koriinheittotekniikkaa. Opetella oikeaa lämmittelyä, pelailla tunnilla ilman tulosten seurantaa, harjoitella tunnin lopulla oikeanlaista venyttelyä
Ja lisäksi esim.
Jooga
Ratsastus
Pilates
Salitreeni
Ilmajooga
Spinning
Melonta
Kiipeily
..onhan näitä lajeja, joita voi harrastaa ihan vaan tekniikkaansa kehittääkseen ja itseään kehittääkseen. Musta tuntuu, että varsinkin mobilla miehillä toi kilpaurheilu on jotenkin niiiin tärkeää, että unohdetaan, että liikkua voi ihan vaan myös siksi, että saa omaa lihaksistoa, koordinaatiota ja korvienväliä kohdilleen. Joku pilateskin. Keskityt ihan vaan omiin vatsalihaksiin, se sa ja sama mitä vierusmaton tyyppi tekee. Tai ridaus. Kaikki opettelee. Ratsastetaan ihan vaan kentällä ympyrässä. Kenenkään ei tarvitse olla ensimmäinen tai nopein.
Vierailija kirjoitti:
Kilpaileminen innostaa tietyssä määrin lapsia mutta ainainen häviäminen ei. Tuo Kosken kommentti sitä, että pitää huolehtia siitä että voitot ja häviöt eivät osu aina samoille oli hyvä. Samoin kuin Aarnikon kommentti, että opettajan ammattitaito mitataan sillä, että voi järjestää kaikille turvallisen tavan kokeilla rajojaan kisailun merkeissä.
Mitä tulee joukkueiden jakoon, niin opettaja voi tehdä jaon ennakkoon, jotta joukkueista tulee suhteellisen tasaiset tai käyttää vaikka aakkosjärjestystä. Ei aina tarvitse valita kapteeneita, jotka valitsevat joukkueet. Meillä ala-asteella laitettiin myös välillä ne pienimmät valitsemaan joukkueet, kun samalla tunnilla oli 3-6-luokkalaiset.
Tuo nyt on ihan katastrofaalista: pistää pienimmät oppilaat valitsemaan joukkueita. Kyllä asian aina pitäisi olla aikuisen vastuulla, ei lasten.
Olihan sitä matikkakilpailu, kirjoituskilpailuja ym. Mutta niihin osallistuminen oli vapaaehtoista.
Mun molemmat lapseni ovat aina olleet hyvin liikunnallisia, mutta kumpikaan ei koskaan kilpailullisia. Toinen harrasti varsinkin alakoululaisena omaehtoisesti liikuntaa tunteja päivässä, mutta kyllästyi nopeasti valmennettuun kilpaurheiluun.
Valmentaja on yksinkertaisesti väärässä. Osa lapsista motivoituu kilpailusta, mutta eivät läheskään kaikki. Eivät edes paljon liikkuvat ja liikunnallisesti hyvät. Urheiluseuroihin vaan tietenkin valikoituvat ne lapset, joita kilpaileminen kiinnostaa. Meidän lasten kaltaisia siellä ei kauaa käy.
Tuo on todella hyvä tapa että lapset itse valitsevat joukkueen. Oman ala-asteluokkani ensimmäisenä valitut ovat nykyisin erittäin menestyneitä ja suurituloisia elämässään.
Tuleekohan jalkapallon MM-kisoissa häviäjille turvaton olo.
Se ops! Matematiikassa pitäisi oppia laskemaan, liikunnassa riittää, että yrittää. Nämä on mietitty ihan kuules loppuelämää silmällä pitäen.