Mistä tietää, että puoliso rakastaa

Annahan lasten kasvaa perheessä jonka sinä olet valinnut,älä riko kotia hölynpölyn takia, älä ole niin pohjattoman itsekäs.

Kunhan tajuaisit,  koska alkaa inhoamaan ja vihaamaan, siis olemaan sinulle vaaraksi. En viitsi luetella mistä sen huomaat. Ainakin siitä, jos sulkee koppiin ja lukitsee kopin oven.

Yleensä jos asiaa joutuu pohtimaan, toinen ei rakasta. Aloittajan puoliso ei kuulosta rakastavalta kumppanilta.

Huomioi toisen arjessa. Juttelee ja kysyy miten päivä meni. Auttaa tarvittaessa. Haluaa läheisyyttä. On hauskaa yhdessä ja tehdään asioita myös yhdessä. Sitä se rakkaus mielestäni pitkässä parisuhteessa on.

Ei asuta samassa kaupungissa. On alusta asti järjestänyt paljon aikaa yhdessä olemiseen, tekee jämptisti suunnitelmia (ei mitään "katsotaan sitten perjantaina nähdäänkö" -vedätystä) ja pitää niistä kiinni. Haaveillaan yhdessä tulevista suunnitelmista lähemmässä ja kauemmassa tulevaisuudessa. Pitää yhteyttä tiiviisti kun ollaan erikseen, ei ole olo että oon vaan varalla. 

On etäsuhteesta huolimatta tuonut mut elämäänsä, tunnetaan toistemme perheet ja ystäväpiirit. Mulle tämä on tärkeää luottomuksen kannalta.

Kertoo usein, että rakastaa. Tekee pieniä tekoja kuten keittää kahvin aamuisin tai hakee kaupasta herkkua vain piristääkseen, kun olen pahimmassa pms-väsymyksessä. Rakkauselämä on auvoisaa... 

Ristiriitatilanteessa kommunikoi ja pyrkii ymmärtämään, ei voittamaan. Tuo oman kantansa ilmi, mutta on valmis kuuntelemaan minuakin. Ei ole ikinä rumaa riitelyä. 

Haluu seks hommii sun kanssas. Jos ei haluu, niin ei rakasta.

Voi hyvänen aika! Olet kyllä herkkähipiäinen, jos tuollaiset tilanteet saavat sinut pois raiteiltaan. Olisit lyönyt kummankin tilanteen leikiksi siinä paikassa ja myöhemmin sanonut miehellesi, että pahoitit mielesi. Keskustelemalla olisi selvinnyt. Nyt möyhennät niitä mielessäsi ja pilaat tulevst hetket. Puhumalla aina pois pestään harmitukset pilaamasta liittoa. Meillä on  50 vuotta avioliittoa takana ja olemme aivan eriluontoisia, mutta puhuminen auttaa aina.

Voi herttanen sentään! Hyvässä, turvallisessa suhteessa saa loukkaantua silloin kun loukkaantuu, oli kyseessä sitten pieni tai iso asia.

Ei tarvitse loukkaantumisen ja sen ilmaisun sijaan väkinäisesti lyödä leikiksi ja siirtää tunteitaan johonkin myöhemmin sanottavaan. Jäädä siis möyhentämään mieleensä ja odottamaan sopivaa aikaa, koska sopisi sanoa, että kyllä mua vtuttaa että vttuilet mulle kavereidesi aikana (jotka toki eivät edes ole mitään vieraita) tai nalkutat jostain mekosta väärässä kaapissa ilkeällä äänellä.

Minä tiedän, että mieheni rakastaa minua juuri tuon takia: ei hän huomauttele pikkuvioistani tai jostain banaanista, olisi iloinen, jos viitsin häntä ja kavereitaan passata. Nyt on juhannuksen jäljiltäkin vieläkin kämppä aika sekaisin, mutta vaikka minä olen työtön nyt ja hän töissä, ei hän ala nalkuttamaan, että koskas täällä siivotaan. On tehnyt jotain itse ja tietää, että teen loppuja kun teen. Silloin kyllä minä siivoankin kunnolla, vielä en ole jaksanut. Ehkä tänään ja silloin hän osoittaa, että arvostaa tekemääni työtä.

Mutta suurin kaikista ei ole rakkaus, vaan kunnioitus: ei kummankaan tarvitse tuntea, että toinen ei hyväksy, odottaa jotain, mitä minulta ei saa, katsoo alaspäin.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika! Olet kyllä herkkähipiäinen, jos tuollaiset tilanteet saavat sinut pois raiteiltaan. Olisit lyönyt kummankin tilanteen leikiksi siinä paikassa ja myöhemmin sanonut miehellesi, että pahoitit mielesi. Keskustelemalla olisi selvinnyt. Nyt möyhennät niitä mielessäsi ja pilaat tulevst hetket. Puhumalla aina pois pestään harmitukset pilaamasta liittoa. Meillä on  50 vuotta avioliittoa takana ja olemme aivan eriluontoisia, mutta puhuminen auttaa aina.

Voi herttanen sentään! Hyvässä, turvallisessa suhteessa saa loukkaantua silloin kun loukkaantuu, oli kyseessä sitten pieni tai iso asia.

Ei tarvitse loukkaantumisen ja sen ilmaisun sijaan väkinäisesti lyödä leikiksi ja siirtää tunteitaan johonkin myöhemmin sanottavaan. Jäädä siis möyhentämään mieleensä ja odottamaan sopivaa aikaa, koska sopisi sanoa, että kyllä mua vtuttaa että vttuilet mulle kavereidesi aikana (jotka toki eivät edes ole mitään vieraita) tai nalkutat jostain mekosta väärässä kaapissa ilkeällä äänellä.

Minä tiedän, että mieheni rakastaa minua juuri tuon takia: ei hän huomauttele pikkuvioistani tai jostain banaanista, olisi iloinen, jos viitsin häntä ja kavereitaan passata. Nyt on juhannuksen jäljiltäkin vieläkin kämppä aika sekaisin, mutta vaikka minä olen työtön nyt ja hän töissä, ei hän ala nalkuttamaan, että koskas täällä siivotaan. On tehnyt jotain itse ja tietää, että teen loppuja kun teen. Silloin kyllä minä siivoankin kunnolla, vielä en ole jaksanut. Ehkä tänään ja silloin hän osoittaa, että arvostaa tekemääni työtä.

Mutta suurin kaikista ei ole rakkaus, vaan kunnioitus: ei kummankaan tarvitse tuntea, että toinen ei hyväksy, odottaa jotain, mitä minulta ei saa, katsoo alaspäin.

Miksi mies on sun kanssa "räiskyvä laiskuri"? Ethän sä kunnioita, jos sä riehut vieraiden aikana ja vetelehdit siivottomassa kodissa laiskana, kun mies käy töissä. Ai niin se pillu. Sitä edes toivottavasti on saatavilla.

Mistä tiedän että mieheni rakastaa? No aika monesta asiasta:

-halua viettää vapaa-aikaansa minun kanssani, ehdottelee yhteisiä tekemisiä jne

-tekee minulle pieniä asioita joista tietää minun tykkäävän

-on kiinnostunut siitä miten minulle menee, mitä minä ajattelen jne.

-tekee mielellään suunnitelmia yhteisistä asioista ja haaveista

-puhuu minusta aina arvostavasti ja kauniisti, sekä kahdenkesken että muille

Niin ja yhdessä oltu 25 vuotta. Joten ei ole mitään alkuhuumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinpäin ensin, rakastatko itse puolisoasi? Miten kohtelet häntä?

Kyselen hänen kuulumisia päivittäin ja olen oikeasti kiinnostunut. Minulla on aito halu ilahduttaa häntä. Myötäelän hänen surussa (silloin kun sellaisia päiviä on).

Mua kyllä rassaa päivittäinen kuulumisten kysely. Jos saman katon alla ollaan niin ei ne kuulumiset nyt päivässä parissa niin radikaalisti muutu, että joka päivä tarvitsee kuulumisia olla erikseen kyselemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva.fi forumin parisuhde ohjeet.

 

1. Jätä se renttu.

 

2. Jos edes ajattelet mitään muuta vaihtoehtoa niin lue sääntö numero yksi.

 

Kaikki parisuhde ongelmat katoaa kun ei ole parisuhdetta. Toimii 100%sti parisuhde ongelmiin.

Katoaa niin parisuhdeongelmat kuin parisuhteen edutkin…

Mitkä koet olevan parisuhteen etuja?

"Mua kyllä rassaa päivittäinen kuulumisten kysely. Jos saman katon alla ollaan niin ei ne kuulumiset nyt päivässä parissa niin radikaalisti muutu, että joka päivä tarvitsee kuulumisia olla erikseen kyselemässä."

Meillä kyllä kuuluu ihan normaaliin kanssakäymiseen puhua kummankin meistä päivän pienistä tapahtumista.

Siinä on sitten luontevaa samalla kertoa myös jos joku asia sattuu painamaan mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

"Mua kyllä rassaa päivittäinen kuulumisten kysely. Jos saman katon alla ollaan niin ei ne kuulumiset nyt päivässä parissa niin radikaalisti muutu, että joka päivä tarvitsee kuulumisia olla erikseen kyselemässä."

 

Meillä kyllä kuuluu ihan normaaliin kanssakäymiseen puhua kummankin meistä päivän pienistä tapahtumista.

Siinä on sitten luontevaa samalla kertoa myös jos joku asia sattuu painamaan mieltä. 

Toki päivästä jutellaan kun se luontevaan kohtaan tulee, mutta ei sitä erikseen tarvi kysellä "mitä kuuluu?", heti kun naaman näkee. 

Miksi mies on sun kanssa "räiskyvä laiskuri"? Ethän sä kunnioita, jos sä riehut vieraiden aikana ja vetelehdit siivottomassa kodissa laiskana, kun mies käy töissä. Ai niin se pillu. Sitä edes toivottavasti on saatavilla.

Mikä ihmeen räiskyvä laiskuri? Miksi nä riehuisin vieraiden aikana, kun miehen ei tulisi mieleenkään alkaa vttuilemaan jonkun banaanin väristä, jonka pöytään tuon.  Mieheni mielestä tosiaan tämä on minunkin koti ja saan vetelehtiä  laiskana täällä just niin paljon kun kuvittaa. 

Ihminen, joka kuvittelee, että mies ole naisen kanssa muutoin kuin pillun vuoksi ei itse muuhun pysty edes kuvitelmissaan. Sitä en kulkisi kerskumassa edes anonyymilla palstalla.

Välinpitämättömyys on suhteen loppu.

Se osaa puhua ja sanoa sen. Puhuu muutenkin kaikesta. Suutelee. Halaa. Silittää. Hymyilee ja katsoo silmiin. Pitää kainalossa.  Sanoo sen.

Näin meillä 9 vuoden jälkeen. 64 ja 61.

Antaa pillua pienen vonkaamisen jälkeen. Tänä aamuna ihan mahtava pano<3 T Ope M52, 190 cm

Tekee pyytämättä epäitsekkäitä tekoja. Esim käydessään ex tempore kaupassa tuo mullekin jotain pientä.  Viimeisin mieheni toi mulle Kismetin. Tiesin että hän on vähissä rahoissa. Arvostin, tuli hyvä mieli.

Olet aikuinen nainen, miksi et osaa selvittää omia sotkujasi ja haet tukea mieheltä. 

Vierailija kirjoitti:

Se osaa puhua ja sanoa sen. Puhuu muutenkin kaikesta. Suutelee. Halaa. Silittää. Hymyilee ja katsoo silmiin. Pitää kainalossa.  Sanoo sen.

 

Näin meillä 9 vuoden jälkeen. 64 ja 61.

Ei oo vaikeaa.

- Mies. Ihanaa.