Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tietää, että puoliso rakastaa
Sinä joka olet naimisissa/parisuhteessa, mistä kumppanisi arkisista teoista ja käyttäytymisestä tiedät, että hän välittää sinusta?
Jos olet eronnut tai eroamassa mitä merkkejä on mahdollisesti ollut päinvastaisesta?
Kysyn siksi koska olen alkanut kyseenalaistamaan sen, välittääkö oma mieheni minusta todellisuudessa juurikaan… Hän ei halua erota, mutta hän on usein hyvin välinpitämätön minua kohtaan, varsinkin silloin kun eniten tarvitsisin hänen tukeaan. Ehkäpä hän ei vain lasten takia haluaisi erota..
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kurista...tai kuristaa vain vähän. Vaimo ei vertaa kullia mustaan suurmulkkuun.
Ööh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen tietää siitä, ettei asiaa tarvitse kyseenalaistaa. Ei pohtia. Ei stressata. Olo tuntuu rakastetulta ja siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyllä sen vaan huomaa.
Itse luulen että omalla kohdalla ei rakasta enää.
Tekee kotitöitä muttei omaksi ilokseni vaan velvollisuudentunnosta.
On ennemmin harrastuksissa poissa kotoa. Ei vietä aikaa kanssani laisinkaan.
Tekee ruokaa itselleen ja lapsille, ennen teki kaikille.
Katselee urheilua kokoajan vaikka muut eivät halua sitä katsoa.
Ei kysele yhtään mitään minun päivästäni tai elämästäni yleensäkään. Ei keskustella olleenkaan mistään. Kuollut on. Odotan että lapset kasvaa.
Siis tekee ruokaa perheelle, muttei sulle!!?
Kyllä, en satu syömään mm lasten makaronilaatikkoa eikä hän sitä itsekään kyllä syö.
Meillä vaimo haukkuu minut, jos syön itse perheelle tekemiäni ruokia. Olenkin jo vuosia syönyt käytännössä voileipiä ja se näkyy vatsassa. Saan valita syönkö voileipiä vai syönkö itse tekemiäni ruokia, ja riitelen koko ajan.
Joo, ei vaimo välitä minusta, tuskin koskaan välittänytkään.
Toisille rakastaminen tarkoittaa toista kuin toisille. Itse kun rakastan, näytän sen olemalla välittävä, huomioiva ja kiinnostunut. Enkä halua loukata tai aiheuttaa pahaa mieltä, haluan vain hyvää. Ex taas väitti rakastavansa, mutta oli ilkeä, välinpitämätön eikä häntä haitannut loukata. Hän oli myös hyvin kontrolloiva ja arvosteleva. Ehkä hän sekoitti läheisriippuvaisuuden rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varma merkki että toinen osapuoli ei rakasta eikä välitä sinusta on jos hän alkaa kaataa sinulle omaa emotionaalista kuormaansa välittämättä lainkaan miltä sinusta tuntuu. En tiedä voiko sellaista ihmistä enää korjata parisuhdekelpoiseksi.
Voisitko tarkentaa mitä tuo tarkoittaa? Mielestäni se on täysin normaalia kuitenkin avautua huolistaan kumppanille, kertoa peloistaan, huonoista kokemuksista elämän varrella, ihan siksi että tunnetaan toisemme, ja siksi että toinen tietää mitä päässä ja mielessä liikkuu ja miksi. Toisella on kuitenkin oikeus ja mahdollisuus sanoa, että tämä on sinulle tärkeä mutta aika raskas aihe, puhutaanko siitä kun ei väsytä niin osaan tukea oikealla tavalla, tmv. Se taas on eri asia, että oma paha olo puretaan kumppaniin, oikeutetaan oma huono ja ilkeä käytös sillä, että on joku stressi meneillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyllä sen vaan huomaa.
Itse luulen että omalla kohdalla ei rakasta enää.
Tekee kotitöitä muttei omaksi ilokseni vaan velvollisuudentunnosta.
On ennemmin harrastuksissa poissa kotoa. Ei vietä aikaa kanssani laisinkaan.
Tekee ruokaa itselleen ja lapsille, ennen teki kaikille.
Katselee urheilua kokoajan vaikka muut eivät halua sitä katsoa.
Ei kysele yhtään mitään minun päivästäni tai elämästäni yleensäkään. Ei keskustella olleenkaan mistään. Kuollut on. Odotan että lapset kasvaa.
Siis tekee ruokaa perheelle, muttei sulle!!?
Kyllä, en satu syömään mm lasten makaronilaatikkoa eikä hän sitä itsekään kyllä syö.
Meillä vaimo haukkuu minut, jos syön itse perheelle tekemiäni ruokia. Olenkin jo vuosia syönyt käytännössä voileipiä ja se näkyy vatsassa. Saan valita syönkö voileipiä vai syönkö itse tekemiäni ruokia, ja riitelen koko ajan.
Joo, ei vaimo välitä minusta, tuskin koskaan välittänytkään.
Välitätkö sinä hänestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyllä sen vaan huomaa.
Itse luulen että omalla kohdalla ei rakasta enää.
Tekee kotitöitä muttei omaksi ilokseni vaan velvollisuudentunnosta.
On ennemmin harrastuksissa poissa kotoa. Ei vietä aikaa kanssani laisinkaan.
Tekee ruokaa itselleen ja lapsille, ennen teki kaikille.
Katselee urheilua kokoajan vaikka muut eivät halua sitä katsoa.
Ei kysele yhtään mitään minun päivästäni tai elämästäni yleensäkään. Ei keskustella olleenkaan mistään. Kuollut on. Odotan että lapset kasvaa.
Kuulostaa tosiaan siltä ettei rakasta, eikä edes kiinnosta.
Todennäköisesti mies vain odottaa samaa, että lapset kasvavat.
Mutta miksi haluatte pitää lapset kasvamassa huonossa ilmapiirissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa jo, miehet eivät halua naisia kavereiksi. Naisia siedetään seksioption vuoksi.
Kammottavaa, jos todella jotkut miehet ovat niin alkeellisia, että sietävät millaista surkeaa elämää tahansa, kunhan vain seksiä on riittävästi. Ja ruokaa.
Tai edes ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedän että mieheni rakastaa? No aika monesta asiasta:
-halua viettää vapaa-aikaansa minun kanssani, ehdottelee yhteisiä tekemisiä jne
-tekee minulle pieniä asioita joista tietää minun tykkäävän
-on kiinnostunut siitä miten minulle menee, mitä minä ajattelen jne.
-tekee mielellään suunnitelmia yhteisistä asioista ja haaveista
-puhuu minusta aina arvostavasti ja kauniisti, sekä kahdenkesken että muille
Niin ja yhdessä oltu 25 vuotta. Joten ei ole mitään alkuhuumaa.
Onnea sinulle. Omalla kohdallani mikään listattu asia ei toteudu. Ei yksikään.
Miksi sitten olet tuossa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein tiedäkään, kun mies istuu yleensä umpimielisenä sohvalla ja pysyttelee kaukana. Ostaa omat ruokansa, nukkuu selin sängyn reunassa ja ajattelee yleensä vain itseään.
Siinä alkaa jo tajuta, että olisi aika lähteä vaikka sitten tyhjänkin päälle.
Eikä pelkästään aika, vaan korkea aika.
Luin jopa tokalle sivulle ja puutunn nyt banaaneihin. Ne ruskea täpläiset banaanit ovat kypsiä. Sen tietää niistä ruskeista täplistä, niitä saa olla reilustikin pinnassa ja bansku vaan parenee.. ellei ole kolhittu. Täysin ruskea banaani taas on sisältää myös suht vaalea maltoinen ja aivan överi makea. Ne on parhaimpia leivontaa.
Kuten ap sanoi, kullakin on oma makunsa, mutta noin se vaan menee. Musta olisi ollut kohteliasta ja huomioonottamista, että kahta erilaista oli. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wow, leide! Jos sä joudut kysyyn tota niin ei hyvä. Kyl leidin kuuluu joka hengenvedossaan tietää olevansa rakastettu.
M35
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Haluaisin vielä lisätä muutaman asian. Mies siis tosiaan sanoo rakastavansa sillon kun olen sitä häneltä suoraan kysynyt. Hänen monet teot mielestäni vain vain puhuvat päinvastaisen puolesta. Tiedän että kaikki tekevät virheitä. Mutta mieheni kohdalla ei vaikuta että olisi kyse vain ajattelemattomuudesta, stressistä jne. vaan enemmänkin tietoisesta loukkaamisesta/halveksunnasta. Pari esimerkkiä kuluneen viikon tilanteista:
Meillä oli vieraita. Meillä oli heille sekä suolaisia että makeita tarjottavia. Yhdessä vaiheessa iltaa toin myös tarjottavaksi hedelmiä, mm. banaaneja. Itse tykkään kuoreltaan hieman vihertävistä banaaneista, mutta meillä oli myös banaaneja joissa oli kuoressa hieman ruskeaa. Tiedän että banaanien suhteen mieltymyksiä on monia joten laitoin tarjolle molemmat. Mieheni nähtyään sen sanoi VIERAIDEN EDESSÄ halveksuvalla äänellä: Ei vieraille ruskeita banaaneja laiteta….
Tyttärillämme on useampi mekko. Yhtenä päivänä olin vahingossa pistänyt yhden nuoremman tytön mekoista vanhemman vaatekaappiin. Hän etsi sitä ja kun ei heti löytänyt niin hermostui. Kun itse löysin mekon väärästä kaapista, jonne olin sen ajatuksissani pistänyt alkoi haukkuminen siitä miten en osaa pitää lasten vaatteita järjestyksessä…
Tuntuu että hänellä on ihan oikea tarve loukata minua. Mutta rehellisesti, loukkaantuisitteko itse vastaavissa tilanteissa vai olisitteko välittämättä?
Luottaisin tekoihin, en sanoihin
Toki on mahdollista, että miehesi oikeasti rakastaakin mutta on vaan itsekäs k-pää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Haluaisin vielä lisätä muutaman asian. Mies siis tosiaan sanoo rakastavansa sillon kun olen sitä häneltä suoraan kysynyt. Hänen monet teot mielestäni vain vain puhuvat päinvastaisen puolesta. Tiedän että kaikki tekevät virheitä. Mutta mieheni kohdalla ei vaikuta että olisi kyse vain ajattelemattomuudesta, stressistä jne. vaan enemmänkin tietoisesta loukkaamisesta/halveksunnasta. Pari esimerkkiä kuluneen viikon tilanteista:
Meillä oli vieraita. Meillä oli heille sekä suolaisia että makeita tarjottavia. Yhdessä vaiheessa iltaa toin myös tarjottavaksi hedelmiä, mm. banaaneja. Itse tykkään kuoreltaan hieman vihertävistä banaaneista, mutta meillä oli myös banaaneja joissa oli kuoressa hieman ruskeaa. Tiedän että banaanien suhteen mieltymyksiä on monia joten laitoin tarjolle molemmat. Mieheni nähtyään sen sanoi VIERAIDEN EDESSÄ halveksuvalla äänellä: Ei vieraille ruskeita banaaneja laiteta….
Tyttärillämme on useampi mekko. Yhtenä päivänä olin vahingossa pistänyt yhden nuoremman tytön mekoista vanhemman vaatekaappiin. Hän etsi sitä ja kun ei heti löytänyt niin hermostui. Kun itse löysin mekon väärästä kaapista, jonne olin sen ajatuksissani pistänyt alkoi haukkuminen siitä miten en osaa pitää lasten vaatteita järjestyksessä…
Tuntuu että hänellä on ihan oikea tarve loukata minua. Mutta rehellisesti, loukkaantuisitteko itse vastaavissa tilanteissa vai olisitteko välittämättä?
Ehdottomasti loukkaantuisin tuollainen vieraiden edessä arvosteleminen on sellaista, mitä en kuuntelisi yhtään. Ja mitä tulee lapsen vaatteen laittamiseen vahingossa väärään kaappiin, jos hän siitä arvosteli sinua lasten kuullen, niin kohta lapset tekevät samaa - oppivat isältään. Minä pitäisin kyllä itse miehelle puhuttelun ja sanoisin suoraan, että tuollainen on asiatonta ja saa luvan loppua, jos hän haluaa kanssani jatkaa.
En loukkaantuisi, ja noissa tilanteissa tuntuu olevan enemmänkin kyse omasta huonosta itsetunnosta jos tuollaisetkin asiat menevät niin tunteisiin että niitä jää hautomaan päivä/viikkokausiksi.
Joka ikinen joka on asunut tiiviisti ja läheisesti muiden ihmisten kanssa tulee kohtaamaan tilanteen/tilanteita jossa asuinkumppani ei löydä jotain etsimäänsä, turhautuu ja alkaa syytellä muita tavaran katoamisesta(jos ei suoraan niin kysellen "oletko nähnyt asiaa X, etkö varmasti ole nähnyt asiaa X, minä kyllä laitan asian X aina paikkaan Y joten sen on oltava sinun jäljiltäsi jossain!"). Jos kateissa ollut tavara löytyy jonkun muun jäljiltä, tämä episodi päättyy 100% varmuudella niin että tavaraa etsinyt julistaa jotain tyyliin "ei jaksa aina tätä tavaroiden etsimistä, etkö tiedä että saksien paikka on keittiöm ylimässä vetolaatikossa. Jos käytät niitä niitä vie ne takaisin omalle paikalleen!" Tämä on aivan luonnollinen inhimillinen reaktio joka tulee kaikilta, etenkin jos hukassa on ollut jotain mikä on pakko löytyä nyt ja on kiire jonnnekin, vaikka autonavaimet töihin lähtiessä. Tämä ei ole haukkumista nähnytkään.
Banaanijuttu on kans ihan normaalia, ehkä puolisosi ei osannut ajatella että olet niin heikolla itsetunnolla varustettu että tuollainen pieni viaton lausahdus menee sulla noin pahasti ihon alle ja otat sen arvosteluna vaikka kyseessähän on selvästi makuasia ja mielipide ruskea pilkkuisia banaaneja kohtaan eikä siinä ole häivähdystäkään arvostelua tai edes kritiikkiä sinua/persoonaasi/toimintaasi kohtaan. En myöskään ymmärrä miksi tuollainen asia olisi pitänyt kertoa sinulle salassa. Luonnollisestikaan ihminen joka ei pidä jostain, ei halua tarjota sitä vierailleenkaan, koska me ihmiset ollaan luonnostaan sellaisia että herkästi ajatellaan muiden jakavan omat maut. Mietipä jos miehesi vaikka pitäisi leivän suhteen erityisesti kantapaloista kuten minä(ostaisin pelkästään niitä pussin jos voisin) ja laittaisi kahvipöytään myös kantapaloista tehtyjä voileipiä vaikka pussissa olisi vielä muitakin. Luultavasti sinä kuten moni muukin sanoisi viattomasti ja yhtään toista arvostelematta "ei kai nyt vieraille noita kantapaloja laiteta". Ne, kuten ruskeat banaanitkin, ovat monen mielestä vähän b-luokan tarjottavaa ja vieraillehan yleensä halutaan tarjota sitä parasta.
Mutta joo, on tää kyllä. Lehdissä naiset kertoo kohtaavansa mieluummin metsässä karhun kuin miehen, suomi on lähisuhdeväkivallan kärkimaa, iso osa miehistä on päihde/alkoholiongelmaisia, mielenterveysongelmaisia, peliongelmaisia, on tuilla eläjiä, käyttää henkistä väkivaltaa ja huorittelee puolisoaan, on sairaalloisen mustasukkaisia yms. ja sinä pohdit eroa kun miehesi on sellainen törkysäkki että kehtasi antaa sinulle palautetta kun olit laittanut tavaran väärään paikkaan ja kehtasi vieraiden edessä sanoa ettei halua laittaa niille tarjolle banskuja joista sinä pidät. Jos sulla ei ole muuta pahaa sanottavaa niin sullahan on äärimmäisen hyvä ja ihana mies, sellainen joita on oikeasti harvassa.
Mies nuolee pyllyn ja nainen ottaa suihin loppuun asti.
Lasten suusta, eräästä kirjasta: Nuorena puolisot sanovat toisilleen: "Rakastan sinua". Vanhoina: "Otatko lisää kahvia?"
Alue: Aihe vapaa
Varma merkki että toinen osapuoli ei rakasta eikä välitä sinusta on jos hän alkaa kaataa sinulle omaa emotionaalista kuormaansa välittämättä lainkaan miltä sinusta tuntuu. En tiedä voiko sellaista ihmistä enää korjata parisuhdekelpoiseksi.