Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2170)
Vierailija kirjoitti:
Ei anna vastata edelliseen viestiin, mutta ei, en ole isäni kanssa tekemisissä.
Oikea valinta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Minä aloitin työskentelyn jo 9-vuotiaana. Olen syntynyt 1986. Ohis
Minulle sanottiin vuonna 1997, kun olin 14-vuotias (täytin myöhemmin sinä vuonna 15), että olin liian nuori. Oletko siis tehnyt töitä pimeästi?
Kyllä, nimenomaan pimeästi tein. Eihän sitä laillisella työsopimuksella pysty lasta hyväksikäyttämään niin räikeästi. Ja nykyään tiedän että se oli laitonta, siihen aikaan sitä oli vain pakko tehdä eikä kukaan ihmetellyt. Arvaat varmaan kuinka mahtavaa palkkaa minulle maksettiin?
Läki ettei alle 14-vuotias voi olla palkkatöissä tuli voimaan heinäkuun alussa 1974. Kaikkea turhaa sitä ihminen muistaakin kuten tuon.
Tuo oli mielenkiintoinen yksityiskohta, kiitos. Kyllähän isäni on tiennyt, että se mitä hän teki ei ollut laillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Minua on huvittanut tuo terassilla käymisen tuomitseminen. Mummojen pitää istua kotona, ei käydä terasseilla, ei ulkomailla, ei rokkikeikoilla, ei edes marttakerhon retkellä. Toivottavasti tuomitsijat muistavat tämän eivätkä itse isovanhempina syyllisty moiseen vapaamielisyyteen.
Vielä tuomittavampaa on ainoastaan jos mummulla on seksiä. Se siis on ihan kamalaa. 😚 Toki mummun pitäisi myös luopua mahdollisesta omakotitalostaan viimeistään viisikymppisenä ja muuttaa kirkolle yksiöön odottelemaan kuolemaa. Rahat talon myynnistä pitäisi tietysti jakaa lapsille, eihän mummulla niille ole käyttöä.
Nämä mielipiteet on muuten tosia. Siskoni mielestä leskeksi jääneen äitimme 50-v. olisi pitänyt menetellä noin.
Kaikki omaisuus pitää myydä ja jakaa rahat ennakkoperintönä. Eihän kuolemaa odottava tarvitse kuin laihaa velliä ja hyvä, jos sitäkään. Aika monessa ketjussa on aikaisemmin valitettu sitä, miten vaivalloista perillisille on, jos perinnössä on mukana jotain kiinteää omaisuutta.
Tuo mun viisikymppinen leskiäiti eli lopulta 98-vuotiaaksi, mistä pari viimeistä vuotta vain oli hoitokodissa. Pitkä olisi yksiössä ollut kuoleman odotus.
Mekin yritettiib saada appikset muuttamaan pois omakotitalosta, koska ei julkista liikennettä, hornan tuutissa, vain apella ajokortti. Ei ja ei. Sitten appi sairastui, joutui sairaalaan ja siellähäm se anoppi sitten kökötti korvessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Minä aloitin työskentelyn jo 9-vuotiaana. Olen syntynyt 1986. Ohis
Lisään vielä että eipä tuohon lapsityövoiman käyttöön kukaan puuttunut silloin 1990-luvullakaan saati sen jälkeen. Ei kiinnostanut lastensuojelua eikä ketään muutakaan. Eikä kiinnostanut sekään, vaikka lapsia hakattiin mustelmille kotona. Ihmiskauppa ja pakkotyö tuli rikoslainsäädäntöön vasta 1.8.2004 eli siihen asti sitä sai harjoittaa ihan laillisesti.
Siis ihan hirveää, kyllä tuohon olisi pitänyt silloin tietenkin puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Minua on huvittanut tuo terassilla käymisen tuomitseminen. Mummojen pitää istua kotona, ei käydä terasseilla, ei ulkomailla, ei rokkikeikoilla, ei edes marttakerhon retkellä. Toivottavasti tuomitsijat muistavat tämän eivätkä itse isovanhempina syyllisty moiseen vapaamielisyyteen.
Vielä tuomittavampaa on ainoastaan jos mummulla on seksiä. Se siis on ihan kamalaa. 😚 Toki mummun pitäisi myös luopua mahdollisesta omakotitalostaan viimeistään viisikymppisenä ja muuttaa kirkolle yksiöön odottelemaan kuolemaa. Rahat talon myynnistä pitäisi tietysti jakaa lapsille, eihän mummulla niille ole käyttöä.
Nämä mielipiteet on muuten tosia. Siskoni mielestä leskeksi jääneen äitimme 50-v. olisi pitänyt menetellä noin.
Kaikki omaisuus pitää myydä ja jakaa rahat ennakkoperintönä. Eihän kuolemaa odottava tarvitse kuin laihaa velliä ja hyvä, jos sitäkään. Aika monessa ketjussa on aikaisemmin valitettu sitä, miten vaivalloista perillisille on, jos perinnössä on mukana jotain kiinteää omaisuutta.
Tuo mun viisikymppinen leskiäiti eli lopulta 98-vuotiaaksi, mistä pari viimeistä vuotta vain oli hoitokodissa. Pitkä olisi yksiössä ollut kuoleman odotus.
Mekin yritettiib saada appikset muuttamaan pois omakotitalosta, koska ei julkista liikennettä, hornan tuutissa, vain apella ajokortti. Ei ja ei. Sitten appi sairastui, joutui sairaalaan ja siellähäm se anoppi sitten kökötti korvessa.
Minunkin äitini asui myös korvessa, mutta ajoi itselleen isän kuoleman jälkeen ajokortin. Ajeli autollaan vielä yli ysikymppisenä.
Se koti korvessa on kuitenkin edelleen koti miehesi äidillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Minua on huvittanut tuo terassilla käymisen tuomitseminen. Mummojen pitää istua kotona, ei käydä terasseilla, ei ulkomailla, ei rokkikeikoilla, ei edes marttakerhon retkellä. Toivottavasti tuomitsijat muistavat tämän eivätkä itse isovanhempina syyllisty moiseen vapaamielisyyteen.
Vielä tuomittavampaa on ainoastaan jos mummulla on seksiä. Se siis on ihan kamalaa. 😚 Toki mummun pitäisi myös luopua mahdollisesta omakotitalostaan viimeistään viisikymppisenä ja muuttaa kirkolle yksiöön odottelemaan kuolemaa. Rahat talon myynnistä pitäisi tietysti jakaa lapsille, eihän mummulla niille ole käyttöä.
Nämä mielipiteet on muuten tosia. Siskoni mielestä leskeksi jääneen äitimme 50-v. olisi pitänyt menetellä noin.
Kaikki omaisuus pitää myydä ja jakaa rahat ennakkoperintönä. Eihän kuolemaa odottava tarvitse kuin laihaa velliä ja hyvä, jos sitäkään. Aika monessa ketjussa on aikaisemmin valitettu sitä, miten vaivalloista perillisille on, jos perinnössä on mukana jotain kiinteää omaisuutta.
Tuo mun viisikymppinen leskiäiti eli lopulta 98-vuotiaaksi, mistä pari viimeistä vuotta vain oli hoitokodissa. Pitkä olisi yksiössä ollut kuoleman odotus.
Mekin yritettiib saada appikset muuttamaan pois omakotitalosta, koska ei julkista liikennettä, hornan tuutissa, vain apella ajokortti. Ei ja ei. Sitten appi sairastui, joutui sairaalaan ja siellähäm se anoppi sitten kökötti korvessa.
Minunkin äitini asui myös korvessa, mutta ajoi itselleen isän kuoleman jälkeen ajokortin. Ajeli autollaan vielä yli ysikymppisenä.
Se koti korvessa on kuitenkin edelleen koti miehesi äidillekin.
No anoppi ei laittanut tikkua ristiin. Etänä piti hoitaa kaikki ja palkaksi pelkkää valitusta. Kaikki viikonloput ja lomat olisi pitänyt mennä sinne kyytimään ja organisoimaan. Eikä se edes ollut ollut heillä kauaa. Sanoimme jo sinne muutettaessa että turha on odottaa apuja sinne kun koko idea lähtökohtaisesti päätön.
Minunkin kokemus on että isovanhemmuus on muuttunut, mut niin, että nykyään isovanhemmat auttaa ja pitää lapsenlapsia, niin että vanhemmat pääsee harrastamaan ja viettämään parisuhdeaikaa. Näin ainakin meidän perheessä, mummoilua saa harrastaa keskimäärin 1/3 kaikesta ajasta. Jatkuvasti. Itse en saanut juurikaan apuja omien lasten kanssa. Ja omat vanhempani eivät saaneet m i t ä ä n apuja. Että tämmönen muutos meidän perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin kokemus on että isovanhemmuus on muuttunut, mut niin, että nykyään isovanhemmat auttaa ja pitää lapsenlapsia, niin että vanhemmat pääsee harrastamaan ja viettämään parisuhdeaikaa. Näin ainakin meidän perheessä, mummoilua saa harrastaa keskimäärin 1/3 kaikesta ajasta. Jatkuvasti. Itse en saanut juurikaan apuja omien lasten kanssa. Ja omat vanhempani eivät saaneet m i t ä ä n apuja. Että tämmönen muutos meidän perheessä.
Minä hoidin pikkusiskoa kun äiti harrasti. Olin viisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinikin tuskaili kun siskon perhe on taas tulossa viikoksi täyden palvelun lomalle mummolaan missä perheen iskä ja äiskä viettää kahdestaan yhteistä laatuaikaa ja jättää muksut ja kaiken muun isoäidin hoidettavaksi. Eivät tikkuakaan laita ristiin auttaakseen missään. Pisti itseäkin ärsyttämään kuunnellessa.
Onhan se nyt kohtuutonta kaikin puolin. Yhdessä pitäisi tehdä ruuat tms, niin jäisi hyvä mieli mummollekin.
Äiti on mykkä? Osaa vain selän takana kirjallisesti haukkua lastaan? Vastenmielistä käytöstä.
Mummola-lomailijako se siellä heti hermostui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Olen 80. Kyllä aika ajoin tarvitsen uusia vaatteita ja kenkiä vaikka tarkkaan vaatteet pidänkin. Ja jopa vanhanaikaisia vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Eli pojan pitää vakoilla ja penkoa äitinsä kaappeja, tutkia sen työhistoria ja pitää kirjaa äitinsä silmälasesita ja tehdä tilasto, onko joku vaate äidin päällä vuoden 2026 muotia vai vanhempi, jotta voi vaimolleen kertoa, että on sillä mummolla varaa/ei ole varaa. Valtava ajanhukka moisen kiemuroinnin kanssa, vain koska se uhriutumienn ja hiljaa huokailu on mummolle mukavampaa kuin aikuisuus.
HYVIN lapsenomainen on mummo, jos ei voi vaan pojalleen puhua asiasta ja sopia korvauksista tämän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Minulla ei ole aavistustakaan mikä talo siellä mummon paikkakunnalla on vuokratalo, en tiedä missä hän on ollut töissä, enkä tiedä edes matkusteleeko se. Jos se kantaa krääsää niin sekin voi olla vain sen tyyli, tyypillisesti tuo aina jotain, jota ei ole pyydetty tai haluttu. Tyyliin konjakkilasit opiskelijalle, joka ei juo konjakkia - kun oli pyydetty Teema-sarjan lautasia Prismasta (siis niin että kaikki antaa samaa sarjaa ja lapsi kerää niitä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että on niin paljon häiriintyneitä lapsia kun hekin tietävät olevansa taakkoja ja vanhempiensa vanginvartijoita. Sossutädit ei ole psykiatreja mutta heidän tehtävänsä on vapauttaa nämä vanhemmat ja yrittää antaa lapsille turvaa ja päiväjärjestystä.
Trolltrolltroll...
Eihän ne lapset ole mitään tehnyt, vaan nuo järjettömät sääntöjen sanelijat ja solvaajat - kuten sinä.
Jokuhan juuri kertoi kokevansa lapset 20 vuoden vankeudeksi??? Lasten kanssa ei voi olla hauskaa.
Eipä kertonut, vaan kommentoi, että se saarnaajan kuvaama vanhemmuus on ankea vankila - mikä oli täysin totta. Ei siinä lastenkaan kanssa saanut hauskaa olla, koska VANHEMMUUS ON VAKAVA ASIA JOKA PITÄÄ OTTAA VAKAVASTI JA SUORITTAA TÄYSIN ERISTYKSISSÄ.
Tätä koko ketju jankuttaa. Yksin ja ite pitää suorittaa, ilman apuja. Ja iloinen pitää olla. Aina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Minulla ei ole aavistustakaan mikä talo siellä mummon paikkakunnalla on vuokratalo, en tiedä missä hän on ollut töissä, enkä tiedä edes matkusteleeko se. Jos se kantaa krääsää niin sekin voi olla vain sen tyyli, tyypillisesti tuo aina jotain, jota ei ole pyydetty tai haluttu. Tyyliin konjakkilasit opiskelijalle, joka ei juo konjakkia - kun oli pyydetty Teema-sarjan lautasia Prismasta (siis niin että kaikki antaa samaa sarjaa ja lapsi kerää niitä).
Siis et puhu miehesi kanssa tai hänkin vain oottaa mummolta rahas ja tavaraa ilman ajatuksen häivää. Mummon ruokkivan teidän lapsenne kesät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Eli pojan pitää vakoilla ja penkoa äitinsä kaappeja, tutkia sen työhistoria ja pitää kirjaa äitinsä silmälasesita ja tehdä tilasto, onko joku vaate äidin päällä vuoden 2026 muotia vai vanhempi, jotta voi vaimolleen kertoa, että on sillä mummolla varaa/ei ole varaa. Valtava ajanhukka moisen kiemuroinnin kanssa, vain koska se uhriutumienn ja hiljaa huokailu on mummolle mukavampaa kuin aikuisuus.
HYVIN lapsenomainen on mummo, jos ei voi vaan pojalleen puhua asiasta ja sopia korvauksista tämän kanssa.
Niin lapsenomainen kommentti. Kai se poika lapsuudenkotinsa rahatilanteen tietää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Eli pojan pitää vakoilla ja penkoa äitinsä kaappeja, tutkia sen työhistoria ja pitää kirjaa äitinsä silmälasesita ja tehdä tilasto, onko joku vaate äidin päällä vuoden 2026 muotia vai vanhempi, jotta voi vaimolleen kertoa, että on sillä mummolla varaa/ei ole varaa. Valtava ajanhukka moisen kiemuroinnin kanssa, vain koska se uhriutumienn ja hiljaa huokailu on mummolle mukavampaa kuin aikuisuus.
HYVIN lapsenomainen on mummo, jos ei voi vaan pojalleen puhua asiasta ja sopia korvauksista tämän kanssa.
Niin lapsenomainen kommentti. Kai se poika lapsuudenkotinsa rahatilanteen tietää
Jos pojalla hoitoa tarvitsevia lapsia ei poikakaan vielä ole voinut unohtaa oliko kotona rahaa jokaiseen nuoren tarpeisiin, tuliko opiskeliaikana rahaa ettei silloinkaan ollut huolia. Mitä vanhemmat tekivät työkseen.
Niin lapsenomaisia kommentteja täällä ja viemä lapsia pykätty.
Tuo mun viisikymppinen leskiäiti eli lopulta 98-vuotiaaksi, mistä pari viimeistä vuotta vain oli hoitokodissa. Pitkä olisi yksiössä ollut kuoleman odotus.