Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi sukupolvi ei jaksa kerta kaikkiaan mitään, edes normaalia elämää. Kaikki asiat pyörii oman navan ympärillä. Ei jakseta äitiyttä ilman että on koko ajan joku auttamassa. Ja toihan on ihan samaa kuin kaikki muukin näille ihmisille: ei jakseta työelämää, ei jakseta opiskelua, ei jakseta vanhemmuutta, ruoka tilataan woltista kun ei jakseta tehdä ruokaa, vaatteet tilataan netistä kun ei jakseta mennä kauppaan sovittamaan. Ja aina on joku jota syytetään, nyt isovanhempia. Ainoa mitä jaksetaan on some, sitä seurataan uupumatta. Seurataan muiden tekemistä ja jaetaan omaa elämää. Hei tissiposket, nyt se kännykkä ja oman navan tuijotus ..ttuun ja oma elämä haltuun ja omat lapset hoidetaan ilman jatkuvaa valitusta ja tunnepuhetta. Se uuvuttaa kaikki muut. Ja toivotaan ettei tule sota rajanaapurin kanssa. Miten tää sama sakki ikinä selviäisi mistään siihen liittyvästä, kun tärkeintä on että on pääsy TikTokiin ja Instaan. Ja miten tyypit selviää lasten hoidosta kun osa perheestä on rajalla somettamassa.
Meidän sukupolvi elää aivan täysin erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin esim. boomerit saivat elää. Boomereilla oli kuitenkin vielä paljon paremmat työehdot kuin nuoremmilla, joiden työehtoja on heikennetty koko ajan ja työtahtia ja työtaakkaa vain lisätty. Joten todella ontuva vertaus sulla kun et itsekkään kestäisi nykyajan nuorena, sinä itse tuijotat omaa napaasi yhtään ymmärtämättä mitä on olla nykynuori tai nykyajan vanhempi. Vanhemmuuden vaatimukset ovat myös paljon kovemmat, boomerit pääsi niin paljon helpomalla kasvatuksessa. Ei ole boomereiden tarvinnut juuri reflektoida. Ei ole ollut mitään itsearvointia että tarvisi edes miettiä mitään.
Miksi hyppäät boomereihin, hehän ovat nyt vanhempienne vanhempia?
Boomerit on nyt iältään 76 - 81-vuotiaita. Heidän lapsensa ovat nyt pääsääntöisesti jo päälle viisikymppisiä. Lapsenlapset sitä ikäluokkaa. joka nyt tekee lapsia. Mutta edelleen näiden boomereiden pitäisi kunnostautua ja hoitaa suvun pienimmät? Kun boomereilla on sodan jälkeisessä köyhyydessä ollut niin kadehdittavat olosuhteet? Ei millään pahalla, mutta nuorelle polvelle ei tunnu mikään riittävän.
No ei ihan. Suuret ikäluokat= boomerit. Yhdessä pesueessa on osa boomereita ja osa ei. Harva on nykyään pappa tai mummo 50- vuotiaana. Saattaa olla vaikka 10- vuotiaan äiti tai isä....
Sivusta-
Näkyy yhdellä ex-aluevaltuutetullakin olevan alle vuoden vanha lapsi vaikka on jo itsekin mummukin. Toinenkin mielipiteistään tunnettu mummu 48-vuotiaana. Kyllä näitä on.
Ite olen boomeri 80. Samanikäisen tutun esikoinen on 63-vuotias. Ei kyllä mummu koska hänellä ei lapsia. Oma esikoinen 53, hänenkin esikoisensa jo aprikoi olisiko vauvan aika milloin. Veljen pojan tytär saa vauvan joulun alla. Vanhempansa alle 50 v.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi sukupolvi ei jaksa kerta kaikkiaan mitään, edes normaalia elämää. Kaikki asiat pyörii oman navan ympärillä. Ei jakseta äitiyttä ilman että on koko ajan joku auttamassa. Ja toihan on ihan samaa kuin kaikki muukin näille ihmisille: ei jakseta työelämää, ei jakseta opiskelua, ei jakseta vanhemmuutta, ruoka tilataan woltista kun ei jakseta tehdä ruokaa, vaatteet tilataan netistä kun ei jakseta mennä kauppaan sovittamaan. Ja aina on joku jota syytetään, nyt isovanhempia. Ainoa mitä jaksetaan on some, sitä seurataan uupumatta. Seurataan muiden tekemistä ja jaetaan omaa elämää. Hei tissiposket, nyt se kännykkä ja oman navan tuijotus ..ttuun ja oma elämä haltuun ja omat lapset hoidetaan ilman jatkuvaa valitusta ja tunnepuhetta. Se uuvuttaa kaikki muut. Ja toivotaan ettei tule sota rajanaapurin kanssa. Miten tää sama sakki ikinä selviäisi mistään siihen liittyvästä, kun tärkeintä on että on pääsy TikTokiin ja Instaan. Ja miten tyypit selviää lasten hoidosta kun osa perheestä on rajalla somettamassa.
Meidän sukupolvi elää aivan täysin erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin esim. boomerit saivat elää. Boomereilla oli kuitenkin vielä paljon paremmat työehdot kuin nuoremmilla, joiden työehtoja on heikennetty koko ajan ja työtahtia ja työtaakkaa vain lisätty. Joten todella ontuva vertaus sulla kun et itsekkään kestäisi nykyajan nuorena, sinä itse tuijotat omaa napaasi yhtään ymmärtämättä mitä on olla nykynuori tai nykyajan vanhempi. Vanhemmuuden vaatimukset ovat myös paljon kovemmat, boomerit pääsi niin paljon helpomalla kasvatuksessa. Ei ole boomereiden tarvinnut juuri reflektoida. Ei ole ollut mitään itsearvointia että tarvisi edes miettiä mitään.
Miksi hyppäät boomereihin, hehän ovat nyt vanhempienne vanhempia?
Boomerit on nyt iältään 76 - 81-vuotiaita. Heidän lapsensa ovat nyt pääsääntöisesti jo päälle viisikymppisiä. Lapsenlapset sitä ikäluokkaa. joka nyt tekee lapsia. Mutta edelleen näiden boomereiden pitäisi kunnostautua ja hoitaa suvun pienimmät? Kun boomereilla on sodan jälkeisessä köyhyydessä ollut niin kadehdittavat olosuhteet? Ei millään pahalla, mutta nuorelle polvelle ei tunnu mikään riittävän.
No ei ihan. Suuret ikäluokat= boomerit. Yhdessä pesueessa on osa boomereita ja osa ei. Harva on nykyään pappa tai mummo 50- vuotiaana. Saattaa olla vaikka 10- vuotiaan äiti tai isä....
Sivusta-
"Boomeri tarkoittaa sotien jälkeen syntyneitä suuria ikäpolvia. Suomessa suuret ikäluokat syntyivät vuosina 1945–1950." Jos on syntynyt 1945 on nyt 81-vuotias. Jos on syntynyt 1950 on nyt 76-vuotias. Ihan aikuisten oikeasti olet sitä mieltä, että noiden liki tai yli kahdeksankymppisten pitäisi jaksaa hoitaa nyt pienet lapset? Siis ihan aikuisten oikeasti??? Jos on viisikymppisenä kymmenvuotias lapsi, silloin se lapsi on 76-81-vuotiaana jo 36 - 41-vuotias. Toddellakin nyt näköjään syyllistetään nuo boomerit siitä, etteivät jaksa tai halua hoitaa lapsenlapsenlapsiaan.
1960 syntynyt on 66-vuotias.
Kälyni on syntynyt 1959. Hänen lapsenlapsensa ovat 8 -15 -vuotiaat. Lasten äidit nyt 42 ja 39. Eikä lisää tule kuulemma.
Vähemmän 80-vuotiailla on pieniä lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi sukupolvi ei jaksa kerta kaikkiaan mitään, edes normaalia elämää. Kaikki asiat pyörii oman navan ympärillä. Ei jakseta äitiyttä ilman että on koko ajan joku auttamassa. Ja toihan on ihan samaa kuin kaikki muukin näille ihmisille: ei jakseta työelämää, ei jakseta opiskelua, ei jakseta vanhemmuutta, ruoka tilataan woltista kun ei jakseta tehdä ruokaa, vaatteet tilataan netistä kun ei jakseta mennä kauppaan sovittamaan. Ja aina on joku jota syytetään, nyt isovanhempia. Ainoa mitä jaksetaan on some, sitä seurataan uupumatta. Seurataan muiden tekemistä ja jaetaan omaa elämää. Hei tissiposket, nyt se kännykkä ja oman navan tuijotus ..ttuun ja oma elämä haltuun ja omat lapset hoidetaan ilman jatkuvaa valitusta ja tunnepuhetta. Se uuvuttaa kaikki muut. Ja toivotaan ettei tule sota rajanaapurin kanssa. Miten tää sama sakki ikinä selviäisi mistään siihen liittyvästä, kun tärkeintä on että on pääsy TikTokiin ja Instaan. Ja miten tyypit selviää lasten hoidosta kun osa perheestä on rajalla somettamassa.
Meidän sukupolvi elää aivan täysin erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin esim. boomerit saivat elää. Boomereilla oli kuitenkin vielä paljon paremmat työehdot kuin nuoremmilla, joiden työehtoja on heikennetty koko ajan ja työtahtia ja työtaakkaa vain lisätty. Joten todella ontuva vertaus sulla kun et itsekkään kestäisi nykyajan nuorena, sinä itse tuijotat omaa napaasi yhtään ymmärtämättä mitä on olla nykynuori tai nykyajan vanhempi. Vanhemmuuden vaatimukset ovat myös paljon kovemmat, boomerit pääsi niin paljon helpomalla kasvatuksessa. Ei ole boomereiden tarvinnut juuri reflektoida. Ei ole ollut mitään itsearvointia että tarvisi edes miettiä mitään.
Et kyllä tiedä historiasta etkä aikaisemmista työehdoista mitään. Parasta aikaa on ollut 2000 luvulla ja vasta viime vuosina on alettu tehdä merkittäviä heikennyksiä sekä työlainsäädäntöön että tukiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi sukupolvi ei jaksa kerta kaikkiaan mitään, edes normaalia elämää. Kaikki asiat pyörii oman navan ympärillä. Ei jakseta äitiyttä ilman että on koko ajan joku auttamassa. Ja toihan on ihan samaa kuin kaikki muukin näille ihmisille: ei jakseta työelämää, ei jakseta opiskelua, ei jakseta vanhemmuutta, ruoka tilataan woltista kun ei jakseta tehdä ruokaa, vaatteet tilataan netistä kun ei jakseta mennä kauppaan sovittamaan. Ja aina on joku jota syytetään, nyt isovanhempia. Ainoa mitä jaksetaan on some, sitä seurataan uupumatta. Seurataan muiden tekemistä ja jaetaan omaa elämää. Hei tissiposket, nyt se kännykkä ja oman navan tuijotus ..ttuun ja oma elämä haltuun ja omat lapset hoidetaan ilman jatkuvaa valitusta ja tunnepuhetta. Se uuvuttaa kaikki muut. Ja toivotaan ettei tule sota rajanaapurin kanssa. Miten tää sama sakki ikinä selviäisi mistään siihen liittyvästä, kun tärkeintä on että on pääsy TikTokiin ja Instaan. Ja miten tyypit selviää lasten hoidosta kun osa perheestä on rajalla somettamassa.
Meidän sukupolvi elää aivan täysin erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin esim. boomerit saivat elää. Boomereilla oli kuitenkin vielä paljon paremmat työehdot kuin nuoremmilla, joiden työehtoja on heikennetty koko ajan ja työtahtia ja työtaakkaa vain lisätty. Joten todella ontuva vertaus sulla kun et itsekkään kestäisi nykyajan nuorena, sinä itse tuijotat omaa napaasi yhtään ymmärtämättä mitä on olla nykynuori tai nykyajan vanhempi. Vanhemmuuden vaatimukset ovat myös paljon kovemmat, boomerit pääsi niin paljon helpomalla kasvatuksessa. Ei ole boomereiden tarvinnut juuri reflektoida. Ei ole ollut mitään itsearvointia että tarvisi edes miettiä mitään.
Et kyllä tiedä historiasta etkä aikaisemmista työehdoista mitään. Parasta aikaa on ollut 2000 luvulla ja vasta viime vuosina on alettu tehdä merkittäviä heikennyksiä sekä työlainsäädäntöön että tukiin.
Minä olen ollut työelämässä vuodesta 1975 (kesätyöt) ja 1978 (vakityöt). Heikennykset hiipivät kyllä jo 20 vuotta sitten. 70- ja 80-luvuilla kun olin nuori työnhakija, nuoria kohdeltiin asiallisesti. Nykyään kohtelu on tosi hövytöntä ja nuorten kokemattomuutta pyritään hyväksikäyttämään ihan törkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilisän ostovoima on nyt kolmannes siitä mitä se oli ysärillä.
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Aijaa. Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Ennen kaikkea siksi kun eivät edes saa töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Just päivän lehdessä miten nuoret naiset joutuu kuuntelemaan paskaa ja löhentelyä,ties miltä ukkeleilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Just päivän lehdessä miten nuoret naiset joutuu kuuntelemaan paskaa ja löhentelyä,ties miltä ukkeleilta.
Jos työtoverit se on työsuojeluasia. Luottamusmiehelle. Ei kun nii. Kun ite hoijetaan asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Aijaa. Lähde?
Kirjoita googleen: seksuaalinen ahdistelu työelämässä 1960-luvulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Aijaa. Lähde?
Kirjoita googleen: seksuaalinen ahdistelu työelämässä 1960-luvulla
Ja siitä tiedät että nyt ei sitä ole. Mistä? Paitsi että on ja mediassa kerrotaan miten nuoret joutuu jo rajoittamaan liikkumistaankin sen takia.
Ja kun työpaikkoja on vähän ja ihmiset epätoivoisia, ei he mitään työsuojelua hälytä, vaan nielee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse juuri töissä työpaikassa jossa esimies huusi ja nöyryytti. Ei siihen kukaan puuttunut mitenkään. Kun se seuraavakin työpaikka on sen esimiehen suosituksista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi sukupolvi ei jaksa kerta kaikkiaan mitään, edes normaalia elämää. Kaikki asiat pyörii oman navan ympärillä. Ei jakseta äitiyttä ilman että on koko ajan joku auttamassa. Ja toihan on ihan samaa kuin kaikki muukin näille ihmisille: ei jakseta työelämää, ei jakseta opiskelua, ei jakseta vanhemmuutta, ruoka tilataan woltista kun ei jakseta tehdä ruokaa, vaatteet tilataan netistä kun ei jakseta mennä kauppaan sovittamaan. Ja aina on joku jota syytetään, nyt isovanhempia. Ainoa mitä jaksetaan on some, sitä seurataan uupumatta. Seurataan muiden tekemistä ja jaetaan omaa elämää. Hei tissiposket, nyt se kännykkä ja oman navan tuijotus ..ttuun ja oma elämä haltuun ja omat lapset hoidetaan ilman jatkuvaa valitusta ja tunnepuhetta. Se uuvuttaa kaikki muut. Ja toivotaan ettei tule sota rajanaapurin kanssa. Miten tää sama sakki ikinä selviäisi mistään siihen liittyvästä, kun tärkeintä on että on pääsy TikTokiin ja Instaan. Ja miten tyypit selviää lasten hoidosta kun osa perheestä on rajalla somettamassa.
Meidän sukupolvi elää aivan täysin erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin esim. boomerit saivat elää. Boomereilla oli kuitenkin vielä paljon paremmat työehdot kuin nuoremmilla, joiden työehtoja on heikennetty koko ajan ja työtahtia ja työtaakkaa vain lisätty. Joten todella ontuva vertaus sulla kun et itsekkään kestäisi nykyajan nuorena, sinä itse tuijotat omaa napaasi yhtään ymmärtämättä mitä on olla nykynuori tai nykyajan vanhempi. Vanhemmuuden vaatimukset ovat myös paljon kovemmat, boomerit pääsi niin paljon helpomalla kasvatuksessa. Ei ole boomereiden tarvinnut juuri reflektoida. Ei ole ollut mitään itsearvointia että tarvisi edes miettiä mitään.
Et kyllä tiedä historiasta etkä aikaisemmista työehdoista mitään. Parasta aikaa on ollut 2000 luvulla ja vasta viime vuosina on alettu tehdä merkittäviä heikennyksiä sekä työlainsäädäntöön että tukiin.
Minä olen ollut työelämässä vuodesta 1975 (kesätyöt) ja 1978 (vakityöt). Heikennykset hiipivät kyllä jo 20 vuotta sitten. 70- ja 80-luvuilla kun olin nuori työnhakija, nuoria kohdeltiin asiallisesti. Nykyään kohtelu on tosi hövytöntä ja nuorten kokemattomuutta pyritään hyväksikäyttämään ihan törkeästi.
Vielä 90-luvulla määräaikaisia työsopimuksia yleisesti ketjutettiin. Usein vielä niin, että välissä oli pari päivää, joten työtekijä oli aina uusi työntekijä, ei saanut sairastaa palkallisesti ja silloisten eläkelakien mukaan ei edes eläke kertynyt. Eikä taida olla kuin 15 vuotta, minkä aikana puolison tulot eivät ole vaikuttaneet työmarkkinatukeen. Kun haikaillaan vanhoja aikoja, niin ei muisteta, mitkä asiat olivat silloin huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi sukupolvi ei jaksa kerta kaikkiaan mitään, edes normaalia elämää. Kaikki asiat pyörii oman navan ympärillä. Ei jakseta äitiyttä ilman että on koko ajan joku auttamassa. Ja toihan on ihan samaa kuin kaikki muukin näille ihmisille: ei jakseta työelämää, ei jakseta opiskelua, ei jakseta vanhemmuutta, ruoka tilataan woltista kun ei jakseta tehdä ruokaa, vaatteet tilataan netistä kun ei jakseta mennä kauppaan sovittamaan. Ja aina on joku jota syytetään, nyt isovanhempia. Ainoa mitä jaksetaan on some, sitä seurataan uupumatta. Seurataan muiden tekemistä ja jaetaan omaa elämää. Hei tissiposket, nyt se kännykkä ja oman navan tuijotus ..ttuun ja oma elämä haltuun ja omat lapset hoidetaan ilman jatkuvaa valitusta ja tunnepuhetta. Se uuvuttaa kaikki muut. Ja toivotaan ettei tule sota rajanaapurin kanssa. Miten tää sama sakki ikinä selviäisi mistään siihen liittyvästä, kun tärkeintä on että on pääsy TikTokiin ja Instaan. Ja miten tyypit selviää lasten hoidosta kun osa perheestä on rajalla somettamassa.
Meidän sukupolvi elää aivan täysin erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin esim. boomerit saivat elää. Boomereilla oli kuitenkin vielä paljon paremmat työehdot kuin nuoremmilla, joiden työehtoja on heikennetty koko ajan ja työtahtia ja työtaakkaa vain lisätty. Joten todella ontuva vertaus sulla kun et itsekkään kestäisi nykyajan nuorena, sinä itse tuijotat omaa napaasi yhtään ymmärtämättä mitä on olla nykynuori tai nykyajan vanhempi. Vanhemmuuden vaatimukset ovat myös paljon kovemmat, boomerit pääsi niin paljon helpomalla kasvatuksessa. Ei ole boomereiden tarvinnut juuri reflektoida. Ei ole ollut mitään itsearvointia että tarvisi edes miettiä mitään.
Et kyllä tiedä historiasta etkä aikaisemmista työehdoista mitään. Parasta aikaa on ollut 2000 luvulla ja vasta viime vuosina on alettu tehdä merkittäviä heikennyksiä sekä työlainsäädäntöön että tukiin.
Minä olen ollut työelämässä vuodesta 1975 (kesätyöt) ja 1978 (vakityöt). Heikennykset hiipivät kyllä jo 20 vuotta sitten. 70- ja 80-luvuilla kun olin nuori työnhakija, nuoria kohdeltiin asiallisesti. Nykyään kohtelu on tosi hövytöntä ja nuorten kokemattomuutta pyritään hyväksikäyttämään ihan törkeästi.
Vielä 90-luvulla määräaikaisia työsopimuksia yleisesti ketjutettiin. Usein vielä niin, että välissä oli pari päivää, joten työtekijä oli aina uusi työntekijä, ei saanut sairastaa palkallisesti ja silloisten eläkelakien mukaan ei edes eläke kertynyt. Eikä taida olla kuin 15 vuotta, minkä aikana puolison tulot eivät ole vaikuttaneet työmarkkinatukeen. Kun haikaillaan vanhoja aikoja, niin ei muisteta, mitkä asiat olivat silloin huonommin.
Niinhän niitä nykyäänkin tehdään, paitsi esimerkiksi opettajilla se katkeaa ainaa lukuvuoden lopussa ja uusi alkaa kun opetus alkaa eli koko kesä on palkaton.
En ole haikaillut vanhoihin aikoihin, mutta kyllä tää nykyinen työelämä on täydellisen perseestä nuorempien osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
No luulisi sinun sitten ymmärtävän tämän päivän vanhempien haasteita tuon päivähoidon suhteen. Mut jotenkin ne muiden haasteet mitätöityy, kun itselläkin ollut vaikeaa.
Eri
Tuossa edellä taisi kuitenkin olla niin, että tuoreempi äiti dissasi niiden vanhempien äitien haasteita ei päin vastoin.
No koska silloin oli helpompaa!
Aika jännä katsantokanta tuo, että solidaarisuus pitää kulkea vain tuoreita äitejä kohti. Ettei olisi minä, minä, minä ajattelua.
Kyllä yhteisö on kautta aikain tullut tuoreen äidin avuksi. Ei niin pöin että kas tuo sai lapsen, pyydänpä sitä tulemaan hakkaamaan halkoni samalla kun kanniskelee tuota päivän vanhaa vauvaansa räteissään (koska ver ta vielä vuotaa).
Taidan ymmärtää yhden puolen tästä asiasta nyt. Olemme vieraantuneet niin kauas syntymästä ja tästä koko elämäntilanteesta jossa uusi vauva tulee maailmaan, että monet eivät aidosti ymmärrä että silloin äiti tarvitsee ihmistensä tukea. Jätetään yksin koska on opittu, että vauvan hoitaminen on äidin tehtävö. Ei se koskaan ole pllut 100 prosenttia yksin äidin, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten jos äiti jötettäisiin järjestäen aina yksinään selviämään.
Mistä olet saanut tuollaisen romanttisen käsityksen, että synnyttänyttä äitiä olisi passattu sukupolvien yli? Milloin noin on tapahtunut Suomessa? Tuo on ollut mahdollista vain hyvin varakkaissa perheissä. Vielä 1800 - 1900-lukujen vaihteessa äidit synnyttivät usein salaa, korkeintaan maallikkokätilö apuna. Jo tuo käsitys, että mökeissä olisi ollut apukäsiä tuoretta äitiä auttamassa on outo. Vaikka esimerkiksi 1800-luvulla äiti yleensä synnytti vähintään puolen tusinaa lasta, ei niistä henkiin montaa jäänyt, kolmannes korkeintaan. Eikä talouksissa ollut sellaista varallisuutta, että useampi sisarus tai sukupolvi olisi siellä edes asunut. Elinikäkin oli kovin lyhyt. Oli nälkävuodet ja kaikki.
Eikä niillä pienten mökkien naisilla ollut mitään mahdollisuutta tietenkään sellaiseen ylellisyyteen kuin lepoon synnytyksen jälkeen. Osa todella synnytti kesken vaikka maatilan toimien ja jatkoi toimiensa tekoa heti lapsen synnyttyä. Muut lapsetkin oli tietysti pakko äidin synnytyksensä lisäksi hoitaa, eivät ukot sisätöihin koskeneet. Oli jopa niin päin, että kun neuvolatoiminta ja viralliset kätilöt tulivat kuvaan mukaan toisen maailmansodan aikoihin, äidit vastustivat niitä tarpeettomina. Vaikka jo 1917 määriteltiin neljän viikon äitiysloma, sekin koski vain kodin ulkopuolista työtä lähinnä tehtaissa.
Itse synnyin 60-luvulla yhtenä juhannuksena. Äitini kertoi vuosikymmeniä ihan ylpeänä tarinaa, miten heinäkuussa minä alle 1 kk ikäinen vauva olin vain neljä vuotta vanhemman sisareni kanssa ja vastuulla monta tuntia kerrallaan kaksistaan kotona kun muu perhe teki kaukana pellolla heinää. Meidän ja vanhempien välissä oli mm. joki ja vartioimaton radan tasoristeys. Nelivuotiaan piti mennä mäelle heiluttamaan punaista villatakkia jos oli hätä.
Olen tuota tarinaa pitänyt aina ihan hirveänä meidän lapsien näkölohdasta, en ikinä kuuna kullan valkeana olisi voinut jättää nelivuotiasta edes hetkeksi vastuuseen vauvasta. Mutta onhan tuon täytynyt olla sille juuri synnyttänelle äidillekin rankka rasti, mättää kokopäiväisesti karjanhoidon lisäksi jo heinää seipäille kuukausi synnytyksestä.
Ylellä on mielenkiintoinen kirjoitus vanhan kätilön kokemuksista urallaa. https://yle.fi/a/20-51335
Linkin takana tosiaan on hyvää ja tarpeellista tietoa tämän palstan mammoille, jotka vuodesta toiseen väittävät naisten päässeen ennen helpommalla.
"– Niitä äitejä oli kyllä, jotka lähtivät pellolta kotiin, synnyttivät ja menivät pellolle takaisin työhön. Ja vaikka olisi puhunut mitä, niin ne tekivät sen kuitenkin, nauraa turkulainen Annikki Aalto, joka on toiminut kätilönä vuosina 1946–1973.
– Minä yritin heille puhua, että he olisivat edes sen ensimmäisen yön sängyssä ja lepäisivät, mutta aamulla kuitenkin selvisi, että he olivat hoitaneet yöllä muita lapsia. Siihen aikaan oli vaikea saada apua kotiin eivätkä äidit sitä edes halunneet, Aalto muistelee."
Eli kotiapua oli ennen vaikea saada. Palstamammojen mukaan ennen jokaisessa taloudessa oli kunnasta kotityöntekijä ja isovanhemmat raatamassa. EI OLLUT.
No nykyäänhän ei kätilöt kehottele lepäämään lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
No luulisi sinun sitten ymmärtävän tämän päivän vanhempien haasteita tuon päivähoidon suhteen. Mut jotenkin ne muiden haasteet mitätöityy, kun itselläkin ollut vaikeaa.
Eri
Tuossa edellä taisi kuitenkin olla niin, että tuoreempi äiti dissasi niiden vanhempien äitien haasteita ei päin vastoin.
No koska silloin oli helpompaa!
Aika jännä katsantokanta tuo, että solidaarisuus pitää kulkea vain tuoreita äitejä kohti. Ettei olisi minä, minä, minä ajattelua.
Kyllä yhteisö on kautta aikain tullut tuoreen äidin avuksi. Ei niin pöin että kas tuo sai lapsen, pyydänpä sitä tulemaan hakkaamaan halkoni samalla kun kanniskelee tuota päivän vanhaa vauvaansa räteissään (koska ver ta vielä vuotaa).
Taidan ymmärtää yhden puolen tästä asiasta nyt. Olemme vieraantuneet niin kauas syntymästä ja tästä koko elämäntilanteesta jossa uusi vauva tulee maailmaan, että monet eivät aidosti ymmärrä että silloin äiti tarvitsee ihmistensä tukea. Jätetään yksin koska on opittu, että vauvan hoitaminen on äidin tehtävö. Ei se koskaan ole pllut 100 prosenttia yksin äidin, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten jos äiti jötettäisiin järjestäen aina yksinään selviämään.
Mistä olet saanut tuollaisen romanttisen käsityksen, että synnyttänyttä äitiä olisi passattu sukupolvien yli? Milloin noin on tapahtunut Suomessa? Tuo on ollut mahdollista vain hyvin varakkaissa perheissä. Vielä 1800 - 1900-lukujen vaihteessa äidit synnyttivät usein salaa, korkeintaan maallikkokätilö apuna. Jo tuo käsitys, että mökeissä olisi ollut apukäsiä tuoretta äitiä auttamassa on outo. Vaikka esimerkiksi 1800-luvulla äiti yleensä synnytti vähintään puolen tusinaa lasta, ei niistä henkiin montaa jäänyt, kolmannes korkeintaan. Eikä talouksissa ollut sellaista varallisuutta, että useampi sisarus tai sukupolvi olisi siellä edes asunut. Elinikäkin oli kovin lyhyt. Oli nälkävuodet ja kaikki.
Eikä niillä pienten mökkien naisilla ollut mitään mahdollisuutta tietenkään sellaiseen ylellisyyteen kuin lepoon synnytyksen jälkeen. Osa todella synnytti kesken vaikka maatilan toimien ja jatkoi toimiensa tekoa heti lapsen synnyttyä. Muut lapsetkin oli tietysti pakko äidin synnytyksensä lisäksi hoitaa, eivät ukot sisätöihin koskeneet. Oli jopa niin päin, että kun neuvolatoiminta ja viralliset kätilöt tulivat kuvaan mukaan toisen maailmansodan aikoihin, äidit vastustivat niitä tarpeettomina. Vaikka jo 1917 määriteltiin neljän viikon äitiysloma, sekin koski vain kodin ulkopuolista työtä lähinnä tehtaissa.
Itse synnyin 60-luvulla yhtenä juhannuksena. Äitini kertoi vuosikymmeniä ihan ylpeänä tarinaa, miten heinäkuussa minä alle 1 kk ikäinen vauva olin vain neljä vuotta vanhemman sisareni kanssa ja vastuulla monta tuntia kerrallaan kaksistaan kotona kun muu perhe teki kaukana pellolla heinää. Meidän ja vanhempien välissä oli mm. joki ja vartioimaton radan tasoristeys. Nelivuotiaan piti mennä mäelle heiluttamaan punaista villatakkia jos oli hätä.
Olen tuota tarinaa pitänyt aina ihan hirveänä meidän lapsien näkölohdasta, en ikinä kuuna kullan valkeana olisi voinut jättää nelivuotiasta edes hetkeksi vastuuseen vauvasta. Mutta onhan tuon täytynyt olla sille juuri synnyttänelle äidillekin rankka rasti, mättää kokopäiväisesti karjanhoidon lisäksi jo heinää seipäille kuukausi synnytyksestä.
Ylellä on mielenkiintoinen kirjoitus vanhan kätilön kokemuksista urallaa. https://yle.fi/a/20-51335
Linkin takana tosiaan on hyvää ja tarpeellista tietoa tämän palstan mammoille, jotka vuodesta toiseen väittävät naisten päässeen ennen helpommalla.
"– Niitä äitejä oli kyllä, jotka lähtivät pellolta kotiin, synnyttivät ja menivät pellolle takaisin työhön. Ja vaikka olisi puhunut mitä, niin ne tekivät sen kuitenkin, nauraa turkulainen Annikki Aalto, joka on toiminut kätilönä vuosina 1946–1973.
– Minä yritin heille puhua, että he olisivat edes sen ensimmäisen yön sängyssä ja lepäisivät, mutta aamulla kuitenkin selvisi, että he olivat hoitaneet yöllä muita lapsia. Siihen aikaan oli vaikea saada apua kotiin eivätkä äidit sitä edes halunneet, Aalto muistelee."
Eli kotiapua oli ennen vaikea saada. Palstamammojen mukaan ennen jokaisessa taloudessa oli kunnasta kotityöntekijä ja isovanhemmat raatamassa. EI OLLUT.
Yksi kätilö. Yksi paikkakunta. Ei kauheen kattava otanta.😂😂😂😂😂😂
No ei ihan. Suuret ikäluokat= boomerit. Yhdessä pesueessa on osa boomereita ja osa ei. Harva on nykyään pappa tai mummo 50- vuotiaana. Saattaa olla vaikka 10- vuotiaan äiti tai isä....
Sivusta-