Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2170)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin, että lapsia tehdään vain jos siihen on varaa ja jaksamista. Ihan turha odottaa muilta apuja tai yhteiskunnalta rahaa. Nykyvanhemmat on todella surkeaa sakkia. Mitään ei jakseta ja apuja ollaan vaatimassa. Isovanhemmat auttavat jos aikaa tai intoa riittää. Kautta maailman sivun on omat mukulat hoidettu.
Back to square one provoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Minua on huvittanut tuo terassilla käymisen tuomitseminen. Mummojen pitää istua kotona, ei käydä terasseilla, ei ulkomailla, ei rokkikeikoilla, ei edes marttakerhon retkellä. Toivottavasti tuomitsijat muistavat tämän eivätkä itse isovanhempina syyllisty moiseen vapaamielisyyteen.
Vielä tuomittavampaa on ainoastaan jos mummulla on seksiä. Se siis on ihan kamalaa. 😚 Toki mummun pitäisi myös luopua mahdollisesta omakotitalostaan viimeistään viisikymppisenä ja muuttaa kirkolle yksiöön odottelemaan kuolemaa. Rahat talon myynnistä pitäisi tietysti jakaa lapsille, eihän mummulla niille ole käyttöä.
Nämä mielipiteet on muuten tosia. Siskoni mielestä leskeksi jääneen äitimme 50-v. olisi pitänyt menetellä noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Minua on huvittanut tuo terassilla käymisen tuomitseminen. Mummojen pitää istua kotona, ei käydä terasseilla, ei ulkomailla, ei rokkikeikoilla, ei edes marttakerhon retkellä. Toivottavasti tuomitsijat muistavat tämän eivätkä itse isovanhempina syyllisty moiseen vapaamielisyyteen.
Vielä tuomittavampaa on ainoastaan jos mummulla on seksiä. Se siis on ihan kamalaa. 😚 Toki mummun pitäisi myös luopua mahdollisesta omakotitalostaan viimeistään viisikymppisenä ja muuttaa kirkolle yksiöön odottelemaan kuolemaa. Rahat talon myynnistä pitäisi tietysti jakaa lapsille, eihän mummulla niille ole käyttöä.
Nämä mielipiteet on muuten tosia. Siskoni mielestä leskeksi jääneen äitimme 50-v. olisi pitänyt menetellä noin.
Kaikki omaisuus pitää myydä ja jakaa rahat ennakkoperintönä. Eihän kuolemaa odottava tarvitse kuin laihaa velliä ja hyvä, jos sitäkään. Aika monessa ketjussa on aikaisemmin valitettu sitä, miten vaivalloista perillisille on, jos perinnössä on mukana jotain kiinteää omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uupumisen syy ei varmasti ole muuttunut isovanhemmuus. Syytä kannattaa tarkastella muista näkökulmista mm. onko mielikuvat äitiydestä olleet realistiset, ovatko omat odotukset/vaatimukset äitiyteen aivan liian korkeat, miten asennoituu yleensäkin elämän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Itse olen kahden, nyt jo aikuisten lasten äiti. Jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä eikä kummakaan puolen isovanhemmista ollut lasten hoidossa tms. apua. Oma äitini sairasteli, mutta neuloi kaikille lastenlapsilleen sukkia, neulepuseroita ym., mistä olen edelleen kiitollinen. Minulla ei siis ollut ns. turvaverkkoa, mutta haasteita riitti mm. lasten sairastelu, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, muutto toiselle puolelle Suomea työn perässä jne. Jokaisessa vastamäessä olisin voinut uupua, mutta yritin aina etsiä ratkaisuja ja ajatella positiivisesti, vaikka kaikki näytti synkältä. Minun lasini on puoliksi täynnä. Miten sinun lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tuo näkemys on ammattilaisten näkemys. Miksi se siis ei voi muka olla totta?
YKSI syistä on muuttunut isovanhemmuus, vain yksi monista syistä. Niitä muita on työelämän muuttuminen, ulkopuoliset paineet suorittaa "täydellistä elämää", ja ylipäätänsä se että enää ei näköjään oteta vastuuta omasta elämästä ja valinnoista, niin onhan se jatkuva uhriutuminen varmasti raskasta.
Ja mitkä asiat ovat sitten vaikuttaneet sen isovanhemmuuden muuttumiseen? Tuskin vain se että "nykyään mummot on itsekkäitä ja istuu kaiket illat terasseilla lipittämässä viiniä" (kuten on tässä ketjussa vihjailtu) vaan esim. se että ne isovanhemmat on paljon pidempään työelämässä. Joten tässä keskustelussa syyllistetään niitä isovanhempia liikaa ja sellaisista asioista mitkä eivät riipu heistä. Ne lasten vanhemmat eivät voi vaikuttaa siihen miten isovanhemmat toimivat, siitä valittaminen vain kuluttaa aikaa ja energiaa (mitä heillä ei kuulemma kuitenkaan mukamas ole). Heidän pitäisi keskittyä vain siihen mihin he itse pystyvät vaikuttamaan, eli omaan toimintaansa. Tämä toimii myös muilla ihmisillä ja muissa elämäntilanteissa.
-eri
Minua on huvittanut tuo terassilla käymisen tuomitseminen. Mummojen pitää istua kotona, ei käydä terasseilla, ei ulkomailla, ei rokkikeikoilla, ei edes marttakerhon retkellä. Toivottavasti tuomitsijat muistavat tämän eivätkä itse isovanhempina syyllisty moiseen vapaamielisyyteen.
Vielä tuomittavampaa on ainoastaan jos mummulla on seksiä. Se siis on ihan kamalaa. 😚 Toki mummun pitäisi myös luopua mahdollisesta omakotitalostaan viimeistään viisikymppisenä ja muuttaa kirkolle yksiöön odottelemaan kuolemaa. Rahat talon myynnistä pitäisi tietysti jakaa lapsille, eihän mummulla niille ole käyttöä.
Nämä mielipiteet on muuten tosia. Siskoni mielestä leskeksi jääneen äitimme 50-v. olisi pitänyt menetellä noin.
Kaikki omaisuus pitää myydä ja jakaa rahat ennakkoperintönä. Eihän kuolemaa odottava tarvitse kuin laihaa velliä ja hyvä, jos sitäkään. Aika monessa ketjussa on aikaisemmin valitettu sitä, miten vaivalloista perillisille on, jos perinnössä on mukana jotain kiinteää omaisuutta.
Minun appivanhempani halusivat meidän ostavan talon, jossa he asuisivat ilmaiseksi ja se sitten jäisi perinnöksi miehelle ja kälyille. Ahneitamoaskoja on kaikissa ikäluokissa.
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Minä aloitin työskentelyn jo 9-vuotiaana. Olen syntynyt 1986. Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin, että lapsia tehdään vain jos siihen on varaa ja jaksamista. Ihan turha odottaa muilta apuja tai yhteiskunnalta rahaa. Nykyvanhemmat on todella surkeaa sakkia. Mitään ei jakseta ja apuja ollaan vaatimassa. Isovanhemmat auttavat jos aikaa tai intoa riittää. Kautta maailman sivun on omat mukulat hoidettu.
Mulla oli jaksamista ennen raskautta. Raskauden jälkeen olin sitten aivan kuolemanväsynyt ekat viikot ja univelka vain kasvoi. Lapsi itki vatsakipujaan ensimmäiset 2 kk ja senkin jälkeen nukkui omituiseen aikaan vuorokaudesta eikä sitä pystynyt muuttamaan. Ihminen kun alkaa synkronoida sisäistä kelloaan valon mukaan vasta 4 kk iässä.
Onneksi omat vanhempani auttoivat enkä jäänyt yksin vauvan kanssa. Nyt lapsella on hyvät välit isovanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Minä aloitin työskentelyn jo 9-vuotiaana. Olen syntynyt 1986. Ohis
Lisään vielä että eipä tuohon lapsityövoiman käyttöön kukaan puuttunut silloin 1990-luvullakaan saati sen jälkeen. Ei kiinnostanut lastensuojelua eikä ketään muutakaan. Eikä kiinnostanut sekään, vaikka lapsia hakattiin mustelmille kotona. Ihmiskauppa ja pakkotyö tuli rikoslainsäädäntöön vasta 1.8.2004 eli siihen asti sitä sai harjoittaa ihan laillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Minä aloitin työskentelyn jo 9-vuotiaana. Olen syntynyt 1986. Ohis
Minulle sanottiin vuonna 1997, kun olin 14-vuotias (täytin myöhemmin sinä vuonna 15), että olin liian nuori. Oletko siis tehnyt töitä pimeästi?
Äitini kavalsi minulta jopa orvon eläkkeeni. Selvisi kun sain niistä mätkyt.
Semmosia pullantuoksuisia. Millainen äiti tekee tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin, että lapsia tehdään vain jos siihen on varaa ja jaksamista. Ihan turha odottaa muilta apuja tai yhteiskunnalta rahaa. Nykyvanhemmat on todella surkeaa sakkia. Mitään ei jakseta ja apuja ollaan vaatimassa. Isovanhemmat auttavat jos aikaa tai intoa riittää. Kautta maailman sivun on omat mukulat hoidettu.
Mulla oli jaksamista ennen raskautta. Raskauden jälkeen olin sitten aivan kuolemanväsynyt ekat viikot ja univelka vain kasvoi. Lapsi itki vatsakipujaan ensimmäiset 2 kk ja senkin jälkeen nukkui omituiseen aikaan vuorokaudesta eikä sitä pystynyt muuttamaan. Ihminen kun alkaa synkronoida sisäistä kelloaan valon mukaan vasta 4 kk iässä.
Onneksi omat vanhempani auttoivat enkä jäänyt yksin vauvan kanssa. Nyt lapsella on hyvät välit isovanhempiinsa.
Minä olin todella paljon hoidossa mummoni luona sisarusteni kanssa. Autoimme mummoa loppuun asti kaikessa missä vain pystyimme. Aina kun vierailin samalla paikkakunnalla, kävin mummoni luona. Hän oli elämäni tärkein ihminen elämänsä loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Suurin osa ihmisistä kaipaa oikeasti myös aikuiskontakteja, omia ystäviä, virikkeitä itselleen, mahdollisuutta kehittyä ja joskus jopa keskittyä rauhassa johonkin.
Siksi lapsella on kaksi vanhempaa. Lapsen vanhemmat mahdollistavat tämän toisilleen. Tämä ei ole isovanhempien velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Minä aloitin työskentelyn jo 9-vuotiaana. Olen syntynyt 1986. Ohis
Minulle sanottiin vuonna 1997, kun olin 14-vuotias (täytin myöhemmin sinä vuonna 15), että olin liian nuori. Oletko siis tehnyt töitä pimeästi?
Kyllä, nimenomaan pimeästi tein. Eihän sitä laillisella työsopimuksella pysty lasta hyväksikäyttämään niin räikeästi. Ja nykyään tiedän että se oli laitonta, siihen aikaan sitä oli vain pakko tehdä eikä kukaan ihmetellyt. Arvaat varmaan kuinka mahtavaa palkkaa minulle maksettiin?
Vierailija kirjoitti:
Äitini kavalsi minulta jopa orvon eläkkeeni. Selvisi kun sain niistä mätkyt.
Semmosia pullantuoksuisia. Millainen äiti tekee tuollaista?
Isäni teki samaa, hän käytti elämiseeni tarkoitetut perhe-eläkkeet omiin juttuihinsa mm. kaljaan. Ja tosiaan laittoi minut työskentelemään jo 9-vuotiaasta lähtien. Maksoin ruoasta, vaatteista, herkuista, lehdistä, myöhemmin meikeistä ja hygieniatarvikkeista palkka-rahoillani, vaikka samaan aikaan isä nosti satoja euroja kuukaudessa minulle kuuluvia rahoja. Jossain vaiheessa isäni keksi, että kerta en maksa veroja palkastani koska hän maksoi sen pimeänä, minun tulee maksaa hänelle tietty prosenttiosuus siitä hyvästä, että hän antaa minun tehdä töitä.
Olen miettinyt lukemattomia kertoja, mitä helvettiä tuollaisen kusipään pään sisällä mahtaa tapahtua. Millainen mulkku tekee noin omalle lapselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin hauskaa myös lasten kanssa.
Suurin osa ihmisistä kaipaa oikeasti myös aikuiskontakteja, omia ystäviä, virikkeitä itselleen, mahdollisuutta kehittyä ja joskus jopa keskittyä rauhassa johonkin.
Siksi lapsella on kaksi vanhempaa. Lapsen vanhemmat mahdollistavat tämän toisilleen. Tämä ei ole isovanhempien velvollisuus.
Toinen vanhempi voi sairastua tai kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli toisella lapsella astma ja toisella migreeni. Jatkuvasti tuli hätätilanteita ja muutoksia.
KERRAN unohdin ottaa kännykän mukaan kun vein koiran lenkille (kyllä, tein töitä kotona ja lenkitin koiran tauolla) ja kas, sen 15 minuutin aikana oli esikoisen terkka soittanut, että esikoisella on migreenikohtaus ja pitäisi hakea koulusta. Soitin heti takaisin ja jumalauta sitä syyllistämisen määrää, kun äitiä ei edes tavoiteta.
Mieheni toimisto oli siinä 15 metrin päässä koulusta ja joka syksy merkitsin, että nopein kontakti on nimenomaan isään, kun hän voi hakea sen migreenilapsen sieltä heti siihen viereen lepäilemään taukotilaan. Ei, se piti soittaa aina äidille ensin puolen tunnin matkan päähän.
Meillä on migreenilapset ja astmalapset kävelleet koulusta kotiin itse jo neljässä polvessa.
Kiva tietysti, että nykyaikana äippä tai iskä hakee autolla. Tulipalokiire lapsella ei ole. Ehtii odotella koululla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli toisella lapsella astma ja toisella migreeni. Jatkuvasti tuli hätätilanteita ja muutoksia.
KERRAN unohdin ottaa kännykän mukaan kun vein koiran lenkille (kyllä, tein töitä kotona ja lenkitin koiran tauolla) ja kas, sen 15 minuutin aikana oli esikoisen terkka soittanut, että esikoisella on migreenikohtaus ja pitäisi hakea koulusta. Soitin heti takaisin ja jumalauta sitä syyllistämisen määrää, kun äitiä ei edes tavoiteta.
Mieheni toimisto oli siinä 15 metrin päässä koulusta ja joka syksy merkitsin, että nopein kontakti on nimenomaan isään, kun hän voi hakea sen migreenilapsen sieltä heti siihen viereen lepäilemään taukotilaan. Ei, se piti soittaa aina äidille ensin puolen tunnin matkan päähän.
Meillä on migreenilapset ja astmalapset kävelleet koulusta kotiin itse jo neljässä polvessa.
Kiva tietysti, että nykyaikana äippä tai iskä hakee autolla. Tulipalokiire lapsella ei ole. Ehtii odotella koululla.
Koulu 18 kilsan päässä kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kavalsi minulta jopa orvon eläkkeeni. Selvisi kun sain niistä mätkyt.
Semmosia pullantuoksuisia. Millainen äiti tekee tuollaista?Isäni teki samaa, hän käytti elämiseeni tarkoitetut perhe-eläkkeet omiin juttuihinsa mm. kaljaan. Ja tosiaan laittoi minut työskentelemään jo 9-vuotiaasta lähtien. Maksoin ruoasta, vaatteista, herkuista, lehdistä, myöhemmin meikeistä ja hygieniatarvikkeista palkka-rahoillani, vaikka samaan aikaan isä nosti satoja euroja kuukaudessa minulle kuuluvia rahoja. Jossain vaiheessa isäni keksi, että kerta en maksa veroja palkastani koska hän maksoi sen pimeänä, minun tulee maksaa hänelle tietty prosenttiosuus siitä hyvästä, että hän antaa minun tehdä töitä.
Olen miettinyt lukemattomia kertoja, mitä helvettiä tuollaisen kusipään pään sisällä mahtaa tapahtua. Millainen mulkku tekee noin omalle lapselleen?
Ootko tohon mätisäkkiin vielä yhteydessä? Itse en olisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun boomerit aloitti teini-iässä työnteon oluäi työsuojelu lastenkengissä. Seksuaalinen ahdistelu oli jokapäiväistä aikuisten ja naimisissa olevien miesten taholta ja härskiydet. Nykypäivän nuorten ei sitä tarvitse kuunnella
Minä aloitin työskentelyn jo 9-vuotiaana. Olen syntynyt 1986. Ohis
Minulle sanottiin vuonna 1997, kun olin 14-vuotias (täytin myöhemmin sinä vuonna 15), että olin liian nuori. Oletko siis tehnyt töitä pimeästi?
Kyllä, nimenomaan pimeästi tein. Eihän sitä laillisella työsopimuksella pysty lasta hyväksikäyttämään niin räikeästi. Ja nykyään tiedän että se oli laitonta, siihen aikaan sitä oli vain pakko tehdä eikä kukaan ihmetellyt. Arvaat varmaan kuinka mahtavaa palkkaa minulle maksettiin?
Läki ettei alle 14-vuotias voi olla palkkatöissä tuli voimaan heinäkuun alussa 1974. Kaikkea turhaa sitä ihminen muistaakin kuten tuon.
Ei anna vastata edelliseen viestiin, mutta ei, en ole isäni kanssa tekemisissä.
Kyllä se on niin, että lapsia tehdään vain jos siihen on varaa ja jaksamista. Ihan turha odottaa muilta apuja tai yhteiskunnalta rahaa. Nykyvanhemmat on todella surkeaa sakkia. Mitään ei jakseta ja apuja ollaan vaatimassa. Isovanhemmat auttavat jos aikaa tai intoa riittää. Kautta maailman sivun on omat mukulat hoidettu.