Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielletään vielä autot, jotta äidit saa ajella pikkusiaan polkupyörällä hoitoon pitkin kaupunkia!
Olin tarhaikäinen 1980-luvun alussa. Meidän perheessä ei ollut vara pitää autoa. Minä istuin lastenistuimessa äidin takana, veli isän takana. Päiväkotiin oli 2 km matkaa, siitä vanhemmat vielä pyöräilivät työpaikoilleen 3 km päähän. Eivät koskaan valittaneet asiasta. 6-vuotiaana ajoin jo itse pyörällä oman tarhamatkan. Isä avusti ylämäkeen työntämällä selästä. Vanhempien esimerkin vuoksi olen itsekin innokas pyöräilijä ja omille lapsille hankittiin aikoinaan kärry pyörän perään. Olemme säästäneet aivan huikean määrän rahaa siinä, että emme aja autolla joka paikkaan ja taloudessa ei tarvitse olla kahta autoa.
Ihmisten laiskistumisen huomaa. Lähikauppaan pitää päästä autolla, odotetaan paikallisbussia mieluummin tunti kuin kävellään 1,5 km kotiin yms. Fyysinen kunto romahtaa, ylipaino vaivaa. Ei ole ihme.
Kas kun nykyään se päiväkoti voi olla 20-30 kilsan päässä, lapset siroteltu eri päiväkoteihin ympäri kaupunkia - ja työpaikat vaihtua jatkuvasti määräaikaisuuksien ja epävarmuuden takia moneen kertaan. En täysin hahmota, mitä valittmaista vanhemmillasi olisi ollutkaan ihannetilanteessa.
Toisaalta, muistaako päiväkoti-ikäinen vanhempiensa valitusta? Tai valitettiinko lasten kuullen?
Nämä on hauskoja, että ei minun mummoni valittanut 80 vuotta sitten, eikä vanhempani 50 vuotta sitten. Olitko kuulemassa mummosi valittamista tai muistatko itse muutaman vuoden ikäisenä vanhempiesi valitusta? Olen ihan varma, että jokaisella sukupolvella on ollut murheensa, maailma on vain muuttunut suvaitsevammaksi ja epäkohdista saa sanoa ääneen.
Yksilöllisiä kokemuksia on toki monenlaisia, mutta keskimäärin isovanhemmat on ennen osallistuneet enemmän perheiden elämään. En kuitenkaan ajattele, että ilmiö olisi varsinaisesti niitten isovanhempien syytä, kyse on laajemmasta ilmiöstä.
Nykyään ihmiset on muutenkin enemmän yksin, vahva individualismi ja oman tilan ja ajan ja omanlaisen elämän tärkeys johtaa siihen, että ollaan vähemmän tekemisissä muiden kanssa ja sosiaaliset turvaverkot ohenee. Kaikki vanhemmat ei ota isovanhemmilta apua vastaan, jos se on heidän mielestään jotenkin vääränlaista.
Ja vaikka itse ei edes toivoisi sitä, siihen yksin pärjäämiseen painostetaan, kerrotaan että itse pitää lapsensa hoitaa jos on sellaisia mennyt tekemään eikä saa rasittaa muita. Toisaalta kannustetaan jättämään elämän ulkopuolelle sellaiset ihmissuhteet, jotka ei kaikilta osin miellytä.
Lastenhoidosta on tullut niin tarkkaa kaikkine suosituksineen ja ohjeineen ja lapsentahtisuusvaatimuksineen, että ei ihme jos vanhemmat väsyy. Lisäksi yhä vaan hektisemmäksi käyvä työelämä uuvuttaa lapsettomatkin ja yhä vanhemmaksi työssä käyvät isovanhemmat eivät välttämättä jaksa muuta, voi olla ne omatkin vanhemmat siinä huollettavana (joillain toisaalta on omat pienet lapset ja omat vanhat vanhemmat yhtä aikaa, siinä vasta onkin yhdistelmä).
Asiallinen ja järkevä kirjoitus. Ei kuitenkaan kelpaa näille suorittajille. Olisi kiinnostava tietää, miksi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Eli pojan pitää vakoilla ja penkoa äitinsä kaappeja, tutkia sen työhistoria ja pitää kirjaa äitinsä silmälasesita ja tehdä tilasto, onko joku vaate äidin päällä vuoden 2026 muotia vai vanhempi, jotta voi vaimolleen kertoa, että on sillä mummolla varaa/ei ole varaa. Valtava ajanhukka moisen kiemuroinnin kanssa, vain koska se uhriutumienn ja hiljaa huokailu on mummolle mukavampaa kuin aikuisuus.
HYVIN lapsenomainen on mummo, jos ei voi vaan pojalleen puhua asiasta ja sopia korvauksista tämän kanssa.
Niin lapsenomainen kommentti. Kai se poika lapsuudenkotinsa rahatilanteen tietää
Jos pojalla hoitoa tarvitsevia lapsia ei poikakaan vielä ole voinut unohtaa oliko kotona rahaa jokaiseen nuoren tarpeisiin, tuliko opiskeliaikana rahaa ettei silloinkaan ollut huolia. Mitä vanhemmat tekivät työkseen.
Niin lapsenomaisia kommentteja täällä ja viemä lapsia pykätty.
Aivan eli miksi se miniä sekaantuisi koko asiaan? Miksi äiti ei setvi asiaa oman lapsensa kanssa?
Niin, voisiko se aviopari eli lasten vanhemmat kuitenkin puhua keskenään onkohan anopilla varmasti varaa ruokkia meidän kaksi lastamme kaksi viikkoa vai iloitsevatko vain säästöstä ylävitosia heitellen?
Sehän se onkin järkevää että vanhemmat pohtii tuntitolkulla mummon kaapin sisältöjä ja silmälasien ikää sen sijaan että ovat lastensa kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Eli pojan pitää vakoilla ja penkoa äitinsä kaappeja, tutkia sen työhistoria ja pitää kirjaa äitinsä silmälasesita ja tehdä tilasto, onko joku vaate äidin päällä vuoden 2026 muotia vai vanhempi, jotta voi vaimolleen kertoa, että on sillä mummolla varaa/ei ole varaa. Valtava ajanhukka moisen kiemuroinnin kanssa, vain koska se uhriutumienn ja hiljaa huokailu on mummolle mukavampaa kuin aikuisuus.
HYVIN lapsenomainen on mummo, jos ei voi vaan pojalleen puhua asiasta ja sopia korvauksista tämän kanssa.
Niin lapsenomainen kommentti. Kai se poika lapsuudenkotinsa rahatilanteen tietää
Jos pojalla hoitoa tarvitsevia lapsia ei poikakaan vielä ole voinut unohtaa oliko kotona rahaa jokaiseen nuoren tarpeisiin, tuliko opiskeliaikana rahaa ettei silloinkaan ollut huolia. Mitä vanhemmat tekivät työkseen.
Niin lapsenomaisia kommentteja täällä ja viemä lapsia pykätty.
Aivan eli miksi se miniä sekaantuisi koko asiaan? Miksi äiti ei setvi asiaa oman lapsensa kanssa?
Niin, voisiko se aviopari eli lasten vanhemmat kuitenkin puhua keskenään onkohan anopilla varmasti varaa ruokkia meidän kaksi lastamme kaksi viikkoa vai iloitsevatko vain säästöstä ylävitosia heitellen?
Sehän se onkin järkevää että vanhemmat pohtii tuntitolkulla mummon kaapin sisältöjä ja silmälasien ikää sen sijaan että ovat lastensa kanssa
Aikuinen ei tosiaan ajattele kunhan vaan ilmainen hoito järjestyy. Vaikka mummo kuinka rakastaa ja mielellään on lasten kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Eli pojan pitää vakoilla ja penkoa äitinsä kaappeja, tutkia sen työhistoria ja pitää kirjaa äitinsä silmälasesita ja tehdä tilasto, onko joku vaate äidin päällä vuoden 2026 muotia vai vanhempi, jotta voi vaimolleen kertoa, että on sillä mummolla varaa/ei ole varaa. Valtava ajanhukka moisen kiemuroinnin kanssa, vain koska se uhriutumienn ja hiljaa huokailu on mummolle mukavampaa kuin aikuisuus.
HYVIN lapsenomainen on mummo, jos ei voi vaan pojalleen puhua asiasta ja sopia korvauksista tämän kanssa.
Niin lapsenomainen kommentti. Kai se poika lapsuudenkotinsa rahatilanteen tietää
Jos pojalla hoitoa tarvitsevia lapsia ei poikakaan vielä ole voinut unohtaa oliko kotona rahaa jokaiseen nuoren tarpeisiin, tuliko opiskeliaikana rahaa ettei silloinkaan ollut huolia. Mitä vanhemmat tekivät työkseen.
Niin lapsenomaisia kommentteja täällä ja viemä lapsia pykätty.
Aivan eli miksi se miniä sekaantuisi koko asiaan? Miksi äiti ei setvi asiaa oman lapsensa kanssa?
Niin, voisiko se aviopari eli lasten vanhemmat kuitenkin puhua keskenään onkohan anopilla varmasti varaa ruokkia meidän kaksi lastamme kaksi viikkoa vai iloitsevatko vain säästöstä ylävitosia heitellen?
Sehän se onkin järkevää että vanhemmat pohtii tuntitolkulla mummon kaapin sisältöjä ja silmälasien ikää sen sijaan että ovat lastensa kanssa
Aikuinen ei tosiaan ajattele kunhan vaan ilmainen hoito järjestyy. Vaikka mummo kuinka rakastaa ja mielellään on lasten kanssa
Mitä ajattelua? Keskusteluahan sinä vaadit.
Ja äidiltä sataprosenttista keskittymistä lapsiin - ei se onnistu, jos pitääkö pohtia ja jauhaa sitä anoppia. Kaikki se aika on pois lapsilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on mahdollisuus tehdä täyttä työviikkoa miksi ei isäkään sitä tee kun lapsenhoito on noin hyvässä jamassa? Toki aina ei voi itse valita , hyvä kun työtä on.
Miksi ihmeessä just isän pitäisi tehdä täyttä viikkoa, sen sijaan, et on lapsensa kanssa päivän viikossa??
Kyllä kai lapsiperheissäkin täysi palkka on tarpeen jos ei pidä himmailla tukiviidakon takia? Siis jos on mahdollisuus täysipäiväiseen työhön.
Täällä vaaditaan äideiltä täydellistä läsnäoloa lapsilleen. Mutta jos isä tekee lyhyempää työaikaa, voidakseen olla enemmän lapsensa kanssa, se onkin tuomittavaa. Kiitos huolempidosta. Poikani on hyvätuloinen ja -osainen. Hänellä on varaa panostaa ajallisesti lapseen tämän lysyen ajan, mitä hän on pieni. Ilman mitään tukiviidakkoa.
Mutta te isovanhemmathan lapsen hoidatte?
Miksi lyhyttä työviikkoa tekevä varakas isä tarvitsee kaksi lapsetonta yötä viikossa? Jos hän juuri lasta hoitaakseen tekee lyhyttä viikkoa. Äitihän voisi levätä kun isä on lapsen kanssa.
Omahan on asianne , eipä silti.
Se että vanhemmat jakavat sukulaisista vastuun keskenään on yksi tehokas keino varmistaa äidille sitä aikaa lapsilleen. Sitähän täällä haluttiin, että äiti keskittyy lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Eli pojan pitää vakoilla ja penkoa äitinsä kaappeja, tutkia sen työhistoria ja pitää kirjaa äitinsä silmälasesita ja tehdä tilasto, onko joku vaate äidin päällä vuoden 2026 muotia vai vanhempi, jotta voi vaimolleen kertoa, että on sillä mummolla varaa/ei ole varaa. Valtava ajanhukka moisen kiemuroinnin kanssa, vain koska se uhriutumienn ja hiljaa huokailu on mummolle mukavampaa kuin aikuisuus.
HYVIN lapsenomainen on mummo, jos ei voi vaan pojalleen puhua asiasta ja sopia korvauksista tämän kanssa.
Niin lapsenomainen kommentti. Kai se poika lapsuudenkotinsa rahatilanteen tietää
Jos pojalla hoitoa tarvitsevia lapsia ei poikakaan vielä ole voinut unohtaa oliko kotona rahaa jokaiseen nuoren tarpeisiin, tuliko opiskeliaikana rahaa ettei silloinkaan ollut huolia. Mitä vanhemmat tekivät työkseen.
Niin lapsenomaisia kommentteja täällä ja viemä lapsia pykätty.
Aivan eli miksi se miniä sekaantuisi koko asiaan? Miksi äiti ei setvi asiaa oman lapsensa kanssa?
Niin, voisiko se aviopari eli lasten vanhemmat kuitenkin puhua keskenään onkohan anopilla varmasti varaa ruokkia meidän kaksi lastamme kaksi viikkoa vai iloitsevatko vain säästöstä ylävitosia heitellen?
Miksi? Kun se anoppi voi vaan puhua OMAN lapsensa kanssa ja hoitaa asian.
Jos perheen äiti ei mitenkään osallistu perheen eikä lasten menoihin ja raha -asioihin silloin se on luonnollisesti vain miehen tehtävä sopia lasten asioista ja kustannuksista. Eikä äiti edes tarvitse mitään lastenhoitoapua.
Jos perheen äiti ei mitenkään osallistu perheen eikä lasten menoihin ja raha -asioihin silloin se on luonnollisesti vain miehen tehtävä sopia lasten asioista ja kustannuksista. Eikä äiti edes tarvitse mitään lastenhoitoapua.
Miehen tehtävä todellakin on sopia anoppinsa kanssa anoppiin liittyvistä asioista. Sehän juuri takaa hyvää äitiyttä miehelle ja miehen vaimolle. Sen sijaan että se vaimo penkoo anopin kaappeja ja tekee listaa anopin vaatteista.
Ja miehen tehtävä on myös huolehtia, että lapsille syntyy yhteys anoppiin. Sekin on nimenomaan lasten etu. Ei sen vaimon yhtikäs mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.
Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.
Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista" tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Eli pojan pitää vakoilla ja penkoa äitinsä kaappeja, tutkia sen työhistoria ja pitää kirjaa äitinsä silmälasesita ja tehdä tilasto, onko joku vaate äidin päällä vuoden 2026 muotia vai vanhempi, jotta voi vaimolleen kertoa, että on sillä mummolla varaa/ei ole varaa. Valtava ajanhukka moisen kiemuroinnin kanssa, vain koska se uhriutumienn ja hiljaa huokailu on mummolle mukavampaa kuin aikuisuus.
HYVIN lapsenomainen on mummo, jos ei voi vaan pojalleen puhua asiasta ja sopia korvauksista tämän kanssa.
Niin lapsenomainen kommentti. Kai se poika lapsuudenkotinsa rahatilanteen tietää
Jos pojalla hoitoa tarvitsevia lapsia ei poikakaan vielä ole voinut unohtaa oliko kotona rahaa jokaiseen nuoren tarpeisiin, tuliko opiskeliaikana rahaa ettei silloinkaan ollut huolia. Mitä vanhemmat tekivät työkseen.
Niin lapsenomaisia kommentteja täällä ja viemä lapsia pykätty.
Miten isovanhempien rahat liittyy mitenkään koko keskusteluun?
Lasten kasvatusvastuu ja elatusvelvollisuus on vanhemmilla. Ei isovanhemmilla.
Onhan se silloin jos isovanhempien tulisi kesät ja lomat hoitaa lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.
Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista" tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.
Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun asenne näin juhannustunnelmissa. Lapsistaan huolehtivat äidit ovat tylsiä, elävät vankilassa.
En tiedä kokeeko esim kissat ja koirat pentueensa hoivaamisen yhtä raskaaksi.
Niillä se pentueen hoivaaminen kestää 7-8 viikkoa, ei 20-30 vuotta. Ja näin koirankasvattajana voin kertoa, että hyvin uuvuttavaa se on ainakin koiraemoilla. Siksipä koiranomistajat huolehtivat hyvin myös emosta.
Kuka omistaa lapsiperheen vanhemmat? Yhteiskunta ainakin huolehtii neuvoloin, vanhempainlomilla ja -etuuksilla, vie taakkaa varhaiskasvatuksella, leikkikentät ylläpitää yhteiskunta. Mitähän vielä.
Mikään noista ei auta hetkellisissä hätätilanteissa yhtään mitenkään.
Siis isovanhempienko pitäisi aina olla valmiina niihin äkillisiin hätätilanteisiin? Täällä on jo monta kertaa sanottu, että apua tarvitaan äkillisiin tilanteisiin. Sehän tarkoittaa, että isovanhemmilla ei saa olla mitään omaa elämää, ei saa olla työvuoroja, ei lomamatkoja eikä kai mitään harrastuksiakaan. Tällaista oikeasti on, paras mitä tiedän, on että isoäidin olisi pitänyt jättää viikottainen jumpparyhmänsä väliin voidakseen katsoa lapsia, kun vanhempi halusi käydä salilla.
Niin ei ole sanottu. On tarkennettu mitä se tukiverkko tarkoittaa, kun täällä on länkytetty, miten vaaditaan valtavaa lastenhoitoa.
Joko sinä olisit nyt valmis oikeasti tarkentamaan mitä ne odotukset isovanhempien avulle on. Ihan ilman vihjailuja mihinkään suuntaan. Tuota tukiverkkoakaan ei ole kukaan avannut ainakaan kuudenkymmenen viimeiseen sivun aikana.
Olen eri, mutta olen minä kertonut, mihin itse sitä tukiverkkoa olen konkreetrisesri tarvinnut ja mihin apua saanut. Jos sitä ei kykene ymmärtämään, vika on siellä päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Minulla ei ole aavistustakaan mikä talo siellä mummon paikkakunnalla on vuokratalo, en tiedä missä hän on ollut töissä, enkä tiedä edes matkusteleeko se. Jos se kantaa krääsää niin sekin voi olla vain sen tyyli, tyypillisesti tuo aina jotain, jota ei ole pyydetty tai haluttu. Tyyliin konjakkilasit opiskelijalle, joka ei juo konjakkia - kun oli pyydetty Teema-sarjan lautasia Prismasta (siis niin että kaikki antaa samaa sarjaa ja lapsi kerää niitä).
Siis et puhu miehesi kanssa tai hänkin vain oottaa mummolta rahas ja tavaraa ilman ajatuksen häivää. Mummon ruokkivan teidän lapsenne kesät.
Juu, en puhu sen anopin paikkakunnan taloista, en puhu anopin silmälaseista, en anopin vaatteista, enkä anopin kaappien sisällöstä. Se mitä mieheni odottaa tai ei odota äidiltään on sekin kuule mieheni ja hänen äitinsä välinen asia.
Miten anopin paikkakunnan talot tai vuokra-asuntotilanteet liittyvät AP:n keskustelunaiheeseen? Menkää toiseen ketjuun höpöttämään niistä.
Nyt puhutaan siitä että jotkut ihmiset vaativat ilmaistyötä sukulaisilta.
Liittyy sikäli onko oikein vaatia ilmaistyötä jos antajalle tekisi tiukkaa ostaa lapsille maistuvia ruokia jos itsekin joutuu säästelemään ruuassa.
Ilmaisesta lastenhoidosta saa kieltäytyä olipa rikas tai köyhä. Ei sillä ole väliä, eikä sitä tarvitse perustella. Jos ei halua hoitaa ilmaiseksi, sitten ei hoida. Yksinkertaista. Jos joku tulee tivaamaan perusteluja ja esittämään vaatimuksia, hän on idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokakuluista jos lapsenlapset pitempään mummolassa. Kai nyt jokainen tietää mummon suunnilleen toimeentulon. Jos tietää mummin panttaavan silmälasien ostoa, näkee mummon niukan ruokakaapin/ ei uusia vaatteita ja kenkiä jne. Voipi tarjota ruokarahaa ja viedä jo jos lapsella erikoismaitoja ( nehän säilyviä) , myslejä tms , säilyvää lasten sapuskaa.
Tottakai suurin osa mummoloista ihan mielellään auttaa eikä huoli korvauksia.
Mummikin voi nykyaikana olla vaikka työtön. Tai eläke on pieni. Kansaneläkemummot tokko enää on lapsenvahti-iässä.
MISTÄ ihmeestä se miniä voi tietää mitään anoppinsa raha-asioista? Miksei mummolla ole puheyhteyttä OMAAN POIKAANSA? Ja kuka menee anoppinsa kaapeille?
Ja suurimmalla osalla mummoikäisiä nyt vaan on jo sitä vaatetta, kenkää ja tavaraa, eikä tarvitse ostella. Itselläni uusimmat ostokset on vuodelta 2014 ja tienaan todella hyvin.
Kai se miniä on pojan kanssa puheväleissä eikä miniä pojan tietämättä vie lasta mummolaan. Vai mitä?
Täytyy olla aika lapsenomainen pojan ja pojan puolisonkin jos ei esim ajattele miksi mummo asuu vaikkapa vuokratalossa ja on ollut matalapalkka-alalla. Miksi mummo ei matkustele, miksi mummo tuo halpoja lavjoja lapsille jne
Täälöä vauvallahan kyllä kulkee legenda, mummot on rikkaita ja eläkkeet viittä tonnia, enemmän kuin palkat.
Eli pojan pitää vakoilla ja penkoa äitinsä kaappeja, tutkia sen työhistoria ja pitää kirjaa äitinsä silmälasesita ja tehdä tilasto, onko joku vaate äidin päällä vuoden 2026 muotia vai vanhempi, jotta voi vaimolleen kertoa, että on sillä mummolla varaa/ei ole varaa. Valtava ajanhukka moisen kiemuroinnin kanssa, vain koska se uhriutumienn ja hiljaa huokailu on mummolle mukavampaa kuin aikuisuus.
HYVIN lapsenomainen on mummo, jos ei voi vaan pojalleen puhua asiasta ja sopia korvauksista tämän kanssa.
Niin lapsenomainen kommentti. Kai se poika lapsuudenkotinsa rahatilanteen tietää
Jos pojalla hoitoa tarvitsevia lapsia ei poikakaan vielä ole voinut unohtaa oliko kotona rahaa jokaiseen nuoren tarpeisiin, tuliko opiskeliaikana rahaa ettei silloinkaan ollut huolia. Mitä vanhemmat tekivät työkseen.
Niin lapsenomaisia kommentteja täällä ja viemä lapsia pykätty.
Miten isovanhempien rahat liittyy mitenkään koko keskusteluun?
Lasten kasvatusvastuu ja elatusvelvollisuus on vanhemmilla. Ei isovanhemmilla.
Onhan se silloin jos isovanhempien tulisi kesät ja lomat hoitaa lapset.
Mutta ei niiden joudu hoitaa, koska mikään laki ei pakota siihen. Täysin itse keksitty ongelma. "EI" on kokonainen lause.
Myös äiti saa kieltäytyä antamasta lapsia mummolaan. Esimerkiksi minä olen niin tehnyt. En ole myöskään lähtenyt siihen, että meidän perhe notkuu mummolassa kaikki lasten lomat, vaikka kuinka mummon suvussa olisikin ollut sellainen käytäntö ja mummo itse viettänyt kaikki lomansa lasten kanssa siellä mummolassa.
Haluan levätäkin niillä lomilla ja olla lasteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.
Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista" tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.
Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.
Niin ja silloin "kaikki" kun kirjoissa on?
Tiina lienee vanhemmalta abalta kuin lapseni mutta kyllä viitepiirini lapset , vanhemmat maalta, viettivät kesän lähiössä ja jonkun jakson kesäsiirtolassa. Kesäsiirtolat oli kouluvirasto, ei sosiaalityötä.
Ei yhdenkään sisaruksenikaan lapset ole olleet maalla kesiä kuin vanhempiensa kanssa käymässä ja ehkä jonkun päivän autellen heinänteossa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.
Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista" tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.
Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.
Niin ja silloin "kaikki" kun kirjoissa on?
Tiina lienee vanhemmalta abalta kuin lapseni mutta kyllä viitepiirini lapset , vanhemmat maalta, viettivät kesän lähiössä ja jonkun jakson kesäsiirtolassa. Kesäsiirtolat oli kouluvirasto, ei sosiaalityötä.
Ei yhdenkään sisaruksenikaan lapset ole olleet maalla kesiä kuin vanhempiensa kanssa käymässä ja ehkä jonkun päivän autellen heinänteossa tms.
Vastasin hourailuun että ne kirjojen kuvaukset koskisi vain kartanoita.
Mutta te isovanhemmathan lapsen hoidatte?