"Synnyitkö 1980-1990-luvulla? Lapsuutesi oli täynnä asioita, jotka olisivat nykypäivänä mahdottomia" - "Kyllä me saatiin remmistä"

Se on kyllä todella väärin, että puolustuskyvytöntä rangaistaan. Kyllä ihmisellä tulisi aina olla mahdollisuus puolustautua rangaistusta vastaan ja estää sen toteuttaminen.

Syntynyt 92 ja kyllä meillä piestiin lapsia ihan huolella nyrkein ja vyöllä, minua jopa riepotettiin ilmassa hiuksista. En todistanut sitä tapahtuvan kavereille, mutta kerrostalon alakerrassa vanhempi huusi ja heitteli lastaan päin seiniä joka kuului meille asti, minkä takia ajattelin että sen täytyy olla normaalia. Olin aivan äimänkäkenä kun kuulin koulussa ettei lapsia saa pahoinpidellä. Mutta en sitten kertonut kenellekään, koska vanhemmat uhkasi tappaa jos teen sen.

00-syntynyt pikkuveli pääsi vähemmällä, henkisen väkivallan lisäksi luunappeja ja tukistamista. Isä ei kai uskaltanut enää kun me vanhemmat lapset oltiin jo sen kokoisia että pistettäisiin hanttiin.

2012 poliisi ei lähtenyt sen kummemmin edes tutkimaan isän vuosikymmeniä jatkunutta rikosta joka tuli viimein ilmi, mitään seurauksia ei tullut, lasukin jätti rauhaan kun pikkuveli ei hiljennettynä suostunut puhumaan. Eli käytännössä lasten hakkaaminen ei ollut laillista vaan luvallista. 👀

Ei meillä lapsia hakattu ja olemme syntyneet 70 luvulla kaikki sisarukset 

Äitini syntynyt 40 luvulla sai piiskaa kai kerran 

Ja ei olla sivistyneistöä vaan ihan duunariperhe on 

Sain tukkapöllyä ja luunappeja faijalta ihan aiheesta kun käyttäydyin kuin ääliö.

En jatkanut sitä tosin missään nimessä omille lapsilleni.

Opetan heitä toisilla tavoilla.

Olen syntynyt 1982 ja kyllä minä siinä 90 luvun alussa sain piiskaa, luunappeja, korvatillikoita äidilläni, jos olin tehnyt tuhmasti. Esim kaverin mopolla ajamisesta (kun ei riittänyt ikä), siskon tökkäämisestä verille grillihaarukalla, tupakanpoltosta ym. Jo lapsena ihmettelin että mikä virka sillä kurittamisella on, kun ihan yhtälailla hölmöilin, opin vain peittämään jälkeni paremmin etten jää kiinni.

Elimme ns. normaalissa työssäkäyvässä perheessä, jossa ei käytetty päihteitä tms

M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät halua sortua kurittamaan lapsiaan, mutta toisaalta kyllä sorrutaan siihen, että katsotaan jatkuvasti sormien välistä sitä, kun lapsi ei tottele. Joissain perheissä lapset suorastaan kiusaavat vanhempiaan.

Kasvattaa saa ja pitääkin. Väkivalta vaan ei kuulu mitenkään kasvattamiseen.

Kasvattaminen on alettu ymmärtää lähinnä jonkinlaiseksi keskusteluksi tai luennoinniksi ja esimerkin näyttämiseksi.

Siinä kohtaa missä lasta pitäisi alkaa pakottaa tai painostaa tulee stoppi koska ei haluta syyllistyä väkivaltaan.

Aada-Eino 5v käyttää kaupan käytäviä henkilökohtaisena juoksuratanaan, ja se on hänelle vain sallittava, koska vanhemmat eivät katso voivansa estää häntä. Sama pätee Väinö-Kyllikki 10v:hen joka jatkuvasti nimittelee sisarustaan eikä juuri koskaan tule kotiin silloin kun on kotiintuloaika.

Jos ei keksi mitään muuta keinoa noissa kohdissa kuin väkivallan, niin pitää pyytää apua vanhemmuuteen. 

Kannattaa käydä hakemassa uusimmat sanoitusvinkit perheneuvolasta. Moni ei esimerkiksi tiedä, että sanoitukseen voi ottaa avuksi tunnemittarin.

Oman lapsen juoksenteluyrityksiin kaupassa riitti se, että kerrottiin pikkukärryjen lähtevän pois jos aikoo juoksennella.

Leikkipuistosta lähdettiin pois, kun heiteltiin muiden päälle hiekkaa eikä kieltoa uskottu. Sen jälkeen riitti muistuttelut, että pitääkö taas lähteä nyt jo kotiin jos ei uskota.

10v kun alkoi myöhästellä kotiintuloajasta, sanoin että sitten on aikaistettava kotiintuloaikaa. Se riitti. 

Helppojen lasten vanhempien on hyvin vaikea kuvitella millaista on olla kovapäisen tai edes keskiverron lapsen vanhempi.

Meillä oli itsepäinen lapsi, ja kommentissa kerrotut keinot toimivat oikein hyvin. Avainsana on systemaattisuus. Sovituista säännöistä täytyy pitää kiinni aina, ja joka kerta, vaikka itse olisi rättiväsynyt ja pääsisi paljon helpommalla antamalla periksi.

Avainsana on kärsivällisyys ja sen muistaminen ettei kasvatus ole aina helppoa. Vanhemman tehtävä on olla pedagoginen, ei etsiä helppoja tai nopeita ratkaisuja. Joskus siihen voi mennä vuosia kunnes lapsi oppii, mutta se on vain hyväksyttävä.

Hyväksyttävä häiriökäytös tai vaarallinenkin käytös vuosien ajan? Jos todellisuus on tuo niin en ihmettele miksei lapsia enää haluta hankkia.

Jos lapsen käytös on vakavaa ja vaarallista niin puhutaan sellaisista ongelmista ettei tämän varmastikaan ole parasta asua kotona vaan laitoksessa. Miksi luulet että sellaista ratkotaan hakkaamalla sitä lasta? Piekseminenhän vain pahentaa, jos ei jopa aiheuta sellaisia ongelmia!

Ihan hyvä vaan jos potentiaalisesti huonot vanhemmat jättää lapset hankkimatta siitä syystä ettei niitä saa hakata. Hanki mieluummin ei-elävä nyrkkeilysäkki niin pääset tyydyttämään väkivaltaisia tarpeitasi laillisesti, et sinä lasta tarvitse siihen.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä todella väärin, että puolustuskyvytöntä rangaistaan. Kyllä ihmisellä tulisi aina olla mahdollisuus puolustautua rangaistusta vastaan ja estää sen toteuttaminen.

Tämä. Sakot, linnatuomiot sun muut ihmisen kiusaamiset poistettava!

T. Vihervassari 

Kuinka legendaa tuo joidenkin mainitsema vyön solkipäällä hakkaaminen lienee, mutta sehän vesittää koko vyön käytön idea, koska pointti on ollut se, että nahkavyöllä, siis sillä vyöosalla eikä soljella, kurittaminen kirpaisee hetken, mutta ei vahingoita. Silloinkaan, kun vyöllä kurittaminen on ollut hyväksyttyä, ei solkipäällä hakkaaminen ole ollut hyväksyttävää.

Tukkapöllyä sain pari kertaa ja suu pestiin saippualla kiroilun jälkeen. Ei ole jäänyt traumoja. Vaikka en tietenkään omille lapsille tuota tekisi. 

Kuritus oli sen ajan keino millä käytännön elämässä pystyttiin selviämään lasten kanssa silloinkin, kun lapset eivät totelleet puhetta.

Ei silloin ollut mitään nepsydiagnooseja, lasuja eikä edes positiivista pedagogiikkaa ja tunnekasvatusta.

Toisaalta ei voida kieltää myöskään sitä, että lasten käyttäytymisongemien ja kasvatuksen ja vanhemmuuden puutteiden medikalisoinnissa on menty liian pitkälle. Nuo alueelliset 20% ADHD-diagnoodit kertovat omaa karua kieltään. 

Toki vanhempien omat tunnetaidot ja psykologinen kehitys vaikuttavat tässä paljon. Hyvä, että väkivallasta on luovuttu. Se ei silti ole tehnyt vanhemmista henkisesti yhtään kyvykkäämpiä kasvattajia. Diagnoosi on ikään kuin hyväksyntä ulkoistaa lapsen kasvatusvastuu, toimijuuden vahvistaminen ja rajojen asettelu yhteiskunnalle. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka legendaa tuo joidenkin mainitsema vyön solkipäällä hakkaaminen lienee, mutta sehän vesittää koko vyön käytön idea, koska pointti on ollut se, että nahkavyöllä, siis sillä vyöosalla eikä soljella, kurittaminen kirpaisee hetken, mutta ei vahingoita. Silloinkaan, kun vyöllä kurittaminen on ollut hyväksyttyä, ei solkipäällä hakkaaminen ole ollut hyväksyttävää.

Kyllä sillä nahkavyölläkin saa ihon verelle, ja jopa kuolettavia vammoja, varsinkin kun on kyse heiveröisestä lapsesta. Solki tulee usein mukaan siinä vaiheessa kun se vanhempi menee sokeaan kiihkoon siitä hakkaamisesta ja alkaa lyödä kovempaa ja millä sattuu.

Yleensä lapsiin kohdistettu väkivalta on vain sen verran kontrolloitua ettei siitä jää todisteita joista voisi joutua vastuuseen, mutta kun koko toiminnan pointti on tyydyttää aikuisen väkivaltaisia haluja niin raja on hiuksen hieno milloin mopo karkaa käsistä, eikä ole mitenkään poikkeuksellista että lapselle jää näkyviä vammoja tai hakataan sairaalakuntoon tai jopa kuoliaaksi.

Miten tuomittavana pidätte tätä, jollaista minulla oli? Remmiä oikeasti annettiin vain muutaman kerran, mutta se mahdollisuus oli olemassa koko ajan ihan teini-ikään saakka? Tarkoitan, että sanottiin usein ilman sen suurempaa vihastumista ja suuttumista, että nyt jos et tottele tai jos teet niin tai näin, niin haetaan vyö.

Ei millään vuosikymmenellä ruumiillinen kuritus tai väkivalta ole ollut hyväksyttävää, vaan sitä on julkisesti paheksettu ja tekijää pidetty moniongelmaisena. Jos joku kansakoulun opettaja erehtyi antamaan 50-60-luvulla tukkapöllyn, opettaja erotettiin, niin kuin omalla kansakoulu ajoilla. 

Ja sitä väkivaltaa ja ruumillista kuritusta tapahtuu edelleen, vaikka kuinka lailla on sitä yritetty estää ja aivan liian moni lapsi saa nykyäänkin  elinikäiset traumat, vammat, jopa menettävät hengensä. 

Tärkeitä olisi saada lapset puhumaan kotioloista esim. päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa  ja jokaisen lapsen lähellä olevan pitäisi puuttua ja tehdå siitä ilmoitus. Jokainen lapsella on oikeus hyvää lapsuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tuomittavana pidätte tätä, jollaista minulla oli? Remmiä oikeasti annettiin vain muutaman kerran, mutta se mahdollisuus oli olemassa koko ajan ihan teini-ikään saakka? Tarkoitan, että sanottiin usein ilman sen suurempaa vihastumista ja suuttumista, että nyt jos et tottele tai jos teet niin tai näin, niin haetaan vyö.

Väkivallalla uhkailua, siis lainopillisesti. Ei tee hyvää lapsen henkiselle kehitykselle. Tuomio: kädetöntä vanhemmuutta, ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuomittavana pidätte tätä, jollaista minulla oli? Remmiä oikeasti annettiin vain muutaman kerran, mutta se mahdollisuus oli olemassa koko ajan ihan teini-ikään saakka? Tarkoitan, että sanottiin usein ilman sen suurempaa vihastumista ja suuttumista, että nyt jos et tottele tai jos teet niin tai näin, niin haetaan vyö.

Väkivallalla uhkailua, siis lainopillisesti. Ei tee hyvää lapsen henkiselle kehitykselle. Tuomio: kädetöntä vanhemmuutta, ei jatkoon.

Toisaalta ehkä tuntuu turvalliselta, kun on selkeät konkreettiset rajat, joiden rikkomisesta seuraa konkreettinen seuraamus?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka legendaa tuo joidenkin mainitsema vyön solkipäällä hakkaaminen lienee, mutta sehän vesittää koko vyön käytön idea, koska pointti on ollut se, että nahkavyöllä, siis sillä vyöosalla eikä soljella, kurittaminen kirpaisee hetken, mutta ei vahingoita. Silloinkaan, kun vyöllä kurittaminen on ollut hyväksyttyä, ei solkipäällä hakkaaminen ole ollut hyväksyttävää.

Milloin vyöllä hakksaminen on ollut hyväkstäävää?

Tai taisihan se olla omasta mielestään tällä Joensuun tapauksessa Milon isäpuolelta, kun hän "vähän" antoi ruumiillista kuritusta,  kun lapsi ei totellut hullua, mutta lapsi ikäväkyllä kuoli mielipuolen käsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuomittavana pidätte tätä, jollaista minulla oli? Remmiä oikeasti annettiin vain muutaman kerran, mutta se mahdollisuus oli olemassa koko ajan ihan teini-ikään saakka? Tarkoitan, että sanottiin usein ilman sen suurempaa vihastumista ja suuttumista, että nyt jos et tottele tai jos teet niin tai näin, niin haetaan vyö.

Väkivallalla uhkailua, siis lainopillisesti. Ei tee hyvää lapsen henkiselle kehitykselle. Tuomio: kädetöntä vanhemmuutta, ei jatkoon.

On se mielenkiintoista, että vanhemmat ovat olleet tuhansien vuosien ajan aivan kädettömiä ja lapset pahat henkiset traumat saaneita. Nyt aivan äskettäin on vasta hoksattu, että mikä on hyvää käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka legendaa tuo joidenkin mainitsema vyön solkipäällä hakkaaminen lienee, mutta sehän vesittää koko vyön käytön idea, koska pointti on ollut se, että nahkavyöllä, siis sillä vyöosalla eikä soljella, kurittaminen kirpaisee hetken, mutta ei vahingoita. Silloinkaan, kun vyöllä kurittaminen on ollut hyväksyttyä, ei solkipäällä hakkaaminen ole ollut hyväksyttävää.

Milloin vyöllä hakksaminen on ollut hyväkstäävää?

 

Tai taisihan se olla omasta mielestään tällä Joensuun tapauksessa Milon isäpuolelta, kun hän "vähän" antoi ruumiillista kuritusta,  kun lapsi ei totellut hullua, mutta lapsi ikäväkyllä kuoli mielipuolen käsiin. 

Olihan se käytännössä hyväksyttävää ennen 80-lukua. Mutta ei verille hakkaaminen ole koskaan ollut hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuomittavana pidätte tätä, jollaista minulla oli? Remmiä oikeasti annettiin vain muutaman kerran, mutta se mahdollisuus oli olemassa koko ajan ihan teini-ikään saakka? Tarkoitan, että sanottiin usein ilman sen suurempaa vihastumista ja suuttumista, että nyt jos et tottele tai jos teet niin tai näin, niin haetaan vyö.

Väkivallalla uhkailua, siis lainopillisesti. Ei tee hyvää lapsen henkiselle kehitykselle. Tuomio: kädetöntä vanhemmuutta, ei jatkoon.

Toisaalta ehkä tuntuu turvalliselta, kun on selkeät konkreettiset rajat, joiden rikkomisesta seuraa konkreettinen seuraamus?

Väkivallan uhka tuntuu turvalliselta? Niitä rajoja voi tehdä muillakin, terveemmillä tavoilla. Se on ehdottoman tärkeää lapsen terveelle kehitykselle että rikkeestä tulee kohtuullinen rangaistus. Väkivalta on aivan liioiteltu reaktio. Eihän aikuistenkaan maailmassa tule mitään ruoskinta rangaistuksia suhteellisen pienistä rikkeistä.