"Synnyitkö 1980-1990-luvulla? Lapsuutesi oli täynnä asioita, jotka olisivat nykypäivänä mahdottomia" - "Kyllä me saatiin remmistä"

Olen syntynyt 60-luvulla, enkä saanut remmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat saattoi olla rakkauttakin. Eli jos muu ei mene perille niin sitten vaikka piiskaa. Yleensähän se oli vain äärirangaistus johonkin per*eilyyn.

Väkivalta ei opeta lapselle mitään, eikä se ole rakkautta, vaan pelolla hallitsemista. Siitä voi jäädä traumat. Väkivallalla ei ole mitään tekemistä rajojen kanssa. Siinä nimenomaan ylitetään toisen rajat. 

Rangaistusten idea on se, että niiden saamista pelätään siinä määrin, että sen vuoksi jätetään kielletty teko tekemättä. Nykylapset eivät saisi pelätä mitään vaan heille lähinnä vain puhutaan tunteista. Tämä on johtanut siihen, että lasten on todella helppo olla välittämättä siitä mitä vanhemmat, opettajat tai hoitajat heille sanovat.

Rangaistusten idea, kyllä, mutta ihan tutkitusti "kasvatus"väkivalta ei toimi tällä tavalla. Rangaistus esim. itselle oli 90-luvulla viikkorahojen tai huvitteluluvan menettäminen enkä näe miksei toimisi myös nykylapsille. Ainakin lähipiirin lapsilla toimii. Tunteista puhumisessa ei ole mitään väärää ja suurin osa vanhemmista osaa kyllä laittaa niitä rajoja lapsilleen. Nuoriso on aina ollut pilalla ja nämä nykynuoretkin tulee urputtamaan seuraavasta sukupolvesta, että ei kyllä meidän nuoruudessa...

Vierailija kirjoitti:

Mitä lempeä ja rakastava vanhempi tekee, kun hänen lapsensa käyttäytyy toistuvasti huonosti eikä lukuisista keskusteluista huolimatta lopeta huonoa käytöstään?

Etkö itse osaa kasvattaa muuten kuin väkivallalla? Kuka sinua lyö, kun käyttäydut huonosti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisin henkisen väkivallan muoto oli varmastikin "Mene huoneeseesi ja ulos tulet vasta kun olet rauhoittunut!!" Eli ei minkäänlaista apua tunteidennsäätelyyn ja viha ja oma tahto piti tukahduttaa. Omia tarpeita ja tunteiden ilmaisua opittiin häpeämään. Näin kasvatettiin itseään häpeäviä ja stressille yliherkkiä aikuisia.

Mitä henkistä väkivaltaa tuossa on? Aikuisenakin on usein hyvä joskus laskea kymmeneen ja jättää turhat tunteet pois vaikka kuinka harmittaisi joku juttu. Ei se auta yhtään että alkaa törmäämään ja hyppimään tasajalkaa jos on vaikka saanut sakon ylinopeudesta, parempi rauhoittua ja muistaa jatkossa ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti.

Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että eihän se olekaan henkistä väkivaltaa, jos se on yksittäinen kerta. Siinä vaiheessa, kun tuo on koko kasvatus ja kaikesta normaaliin kasvamiseen kuuluvasta kipuilustakin täytyy selvitä täysin yksin, niin siinä rangaistaan lasta siitä, että hän ei ole kognitiivisilta kyvyiltään aikuisen tasolla. Eikä tule olemaan, jos ei kasvateta eli opeteta keinoja selviämään ikävistä tunteista. Mene yksin huoneeseesi ja kärsi -tyyli ei opeta mitään selviytymiskeinoja, ainoastaan sen, että ihminen kelpaa ainoastaan ollessaan hiljaa ja täydellinen.

Tässähän on kyse vielä siitä, että tuohon ei yleensä myöskään kuulu se, että edes jälkeenpäin voitaisiin käydä asioita läpi ja miettiä mitä tapahtui ja mitä voisi tehdä, vaan vaietaan kuoliaaksi ja lapsi tukehtuu omaan pahaan oloonsa ja häpeäänsä. En ymmärrä miten tämä ei olisi henkistä väkivaltaa. Tässä ei nyt ole kyse yksittäisestä suutahduksesta kun ei saanut jäätelöä, vaan kokonaisvaltaisesta ja puutteellisesta tavasta kasvattaa. Jos lapsia hankkii, niille pitäisi opettaa taitoja, joilla pärjää yhteiskunnassa. Tällä tavalla kasvatettuna ihmiseltä puuttuu aika olennaisia tapoja toimia ihmisten kanssa, vai miten moni on sitä mieltä, että ihminen, joka ei ole yhtään oppinut kuinka negatiivisia tunteita käsitellään, on esim. hyvä kumppani? Parisuhteessa väkisinkin tulee konflikteja ja olisi todella hyvä, jos ihmisellä olisi toimintatapoja niissä tilanteissa. Muuten helposti joko pullotetaan kaikki tai räjähdellään pikkuasioista. Kuulostaapa tasapainoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä lempeä ja rakastava vanhempi tekee, kun hänen lapsensa käyttäytyy toistuvasti huonosti eikä lukuisista keskusteluista huolimatta lopeta huonoa käytöstään?

Etkö itse osaa kasvattaa muuten kuin väkivallalla? Kuka sinua lyö, kun käyttäydut huonosti? 

Jos aikuinen käyttäytyy huonosti niin hän saa sakkoja tai vankilaa tai potkut töistä. Lapsi ei sen sijaan saa mitään näistä. Lapsi on koskematon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä lempeä ja rakastava vanhempi tekee, kun hänen lapsensa käyttäytyy toistuvasti huonosti eikä lukuisista keskusteluista huolimatta lopeta huonoa käytöstään?

Etkö itse osaa kasvattaa muuten kuin väkivallalla? Kuka sinua lyö, kun käyttäydut huonosti? 

Jos aikuinen käyttäytyy huonosti niin hän saa sakkoja tai vankilaa tai potkut töistä. Lapsi ei sen sijaan saa mitään näistä. Lapsi on koskematon.

Edes ulkomaiden suurlähettiläät eivät ole yhtä koskemattomia kuin lapsi, koska heidät voidaan sentään määrätä poistumaan maasta jos käytös on liian huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat saattoi olla rakkauttakin. Eli jos muu ei mene perille niin sitten vaikka piiskaa. Yleensähän se oli vain äärirangaistus johonkin per*eilyyn.

Väkivalta ei opeta lapselle mitään, eikä se ole rakkautta, vaan pelolla hallitsemista. Siitä voi jäädä traumat. Väkivallalla ei ole mitään tekemistä rajojen kanssa. Siinä nimenomaan ylitetään toisen rajat. 

Rangaistusten idea on se, että niiden saamista pelätään siinä määrin, että sen vuoksi jätetään kielletty teko tekemättä. Nykylapset eivät saisi pelätä mitään vaan heille lähinnä vain puhutaan tunteista. Tämä on johtanut siihen, että lasten on todella helppo olla välittämättä siitä mitä vanhemmat, opettajat tai hoitajat heille sanovat.

Rangaistusten idea, kyllä, mutta ihan tutkitusti "kasvatus"väkivalta ei toimi tällä tavalla. Rangaistus esim. itselle oli 90-luvulla viikkorahojen tai huvitteluluvan menettäminen enkä näe miksei toimisi myös nykylapsille. Ainakin lähipiirin lapsilla toimii. Tunteista puhumisessa ei ole mitään väärää ja suurin osa vanhemmista osaa kyllä laittaa niitä rajoja lapsilleen. Nuoriso on aina ollut pilalla ja nämä nykynuoretkin tulee urputtamaan seuraavasta sukupolvesta, että ei kyllä meidän nuoruudessa...

Erittäin monissa perheissä rangaistus saattoi olla myös piiska tai aresti eikä siis vain etuuksien menettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä lempeä ja rakastava vanhempi tekee, kun hänen lapsensa käyttäytyy toistuvasti huonosti eikä lukuisista keskusteluista huolimatta lopeta huonoa käytöstään?

 Pikkulapsen kanssa harvoin pitkät keskustelut auttaa keskeyttämään tilannetta, niin ihan jos nyt puhutaan vaikka hiekan muiden päälle heittämisestä leikkipuistossa, niin sitten lähdetään kotiin jos ei usko kieltoa. Sitä samaa toistoa joka kerta, toki myös sitten palkitseminen (kehu riittää tässä hyvin) hyvästä käytöksestä. Lapset on usein tosi paljon kehujen perään, niin voipi toimia paremmin. Eli sillä kerralla kun ei heitä hiekkaa muiden päälle vaan leikkii nätisti, niin tämän huomioiminen heti "tosi hienosti leikit tänään ja otat muut huomioon, tosi hienosti tehty!".

Jos ei mikään auttaisi, olisin yhteydessä neuvolaan saadakseni asiaan neuvoja ja tarvittavaa tukea.

70-80 luvulla lapsuutta eläneenä remmiä on tullut saatua ja joskus 2000-luvun alussa tuli omillekin piiskaa annettua. Aikuisia ovat jo kiitollisia kasvatuksesta vaikka kova kuri olikin, mutta ovat sitä mieltä että, "opittiinhan olemaan"

Nykyään ollaan nii heikkoja et tarvitaan terapiaa pelkästään huutamisest 😆

Vierailija kirjoitti:

70-80 luvulla lapsuutta eläneenä remmiä on tullut saatua ja joskus 2000-luvun alussa tuli omillekin piiskaa annettua. Aikuisia ovat jo kiitollisia kasvatuksesta vaikka kova kuri olikin, mutta ovat sitä mieltä että, "opittiinhan olemaan"

Miltä tuntui hakata omaa lasta piiskalla?

Kyllä mua tukistettiin ja sain luunappeja tarhassa joskus 91-94

Ihminen on eläin ja jos eläintä ei fyysisesti vastusteta, eläin luulee olevansa alfa. Siitä nykyajan ongelmat johtuvat. Jokaiselle pitää osoittaa paikka tarvitaessa fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Yleisin henkisen väkivallan muoto oli varmastikin "Mene huoneeseesi ja ulos tulet vasta kun olet rauhoittunut!!" Eli ei minkäänlaista apua tunteidennsäätelyyn ja viha ja oma tahto piti tukahduttaa. Omia tarpeita ja tunteiden ilmaisua opittiin häpeämään. Näin kasvatettiin itseään häpeäviä ja stressille yliherkkiä aikuisia.

No tavallaan se aikalisä on siinä se tunteidensäätely. Jos on kiukustunut, tunne kyllä laantuu itsekseen ollessakin ilman miltä-sinusta-nyt-tuntuu -jutusteluakin.

Kaikki pysyvä muutos ihmisen käyttäytymisessä vaatii omaa oivallusta. Herääkö oma oivallus tehdystä rikkeestä, jos sen takia oma vanhempi tuottaa lapselle kipua? Vai herääkö vain oivallus, että jos rikon sääntöjä, sattuu. Riittääkö se?

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt 92 ja kyllä meillä piestiin lapsia ihan huolella nyrkein ja vyöllä, minua jopa riepotettiin ilmassa hiuksista. En todistanut sitä tapahtuvan kavereille, mutta kerrostalon alakerrassa vanhempi huusi ja heitteli lastaan päin seiniä joka kuului meille asti, minkä takia ajattelin että sen täytyy olla normaalia. Olin aivan äimänkäkenä kun kuulin koulussa ettei lapsia saa pahoinpidellä. Mutta en sitten kertonut kenellekään, koska vanhemmat uhkasi tappaa jos teen sen.

00-syntynyt pikkuveli pääsi vähemmällä, henkisen väkivallan lisäksi luunappeja ja tukistamista. Isä ei kai uskaltanut enää kun me vanhemmat lapset oltiin jo sen kokoisia että pistettäisiin hanttiin.

 

2012 poliisi ei lähtenyt sen kummemmin edes tutkimaan isän vuosikymmeniä jatkunutta rikosta joka tuli viimein ilmi, mitään seurauksia ei tullut, lasukin jätti rauhaan kun pikkuveli ei hiljennettynä suostunut puhumaan. Eli käytännössä lasten hakkaaminen ei ollut laillista vaan luvallista. 👀

Elämää kaupungin vuokratalossa?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka legendaa tuo joidenkin mainitsema vyön solkipäällä hakkaaminen lienee, mutta sehän vesittää koko vyön käytön idea, koska pointti on ollut se, että nahkavyöllä, siis sillä vyöosalla eikä soljella, kurittaminen kirpaisee hetken, mutta ei vahingoita. Silloinkaan, kun vyöllä kurittaminen on ollut hyväksyttyä, ei solkipäällä hakkaaminen ole ollut hyväksyttävää.

Palaa ajassa taaksepäin ja kerro se äidilleni. 

Kyllä kuritettiin ja istuttiin takapenkillä ilman turvavöitä 😬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät halua sortua kurittamaan lapsiaan, mutta toisaalta kyllä sorrutaan siihen, että katsotaan jatkuvasti sormien välistä sitä, kun lapsi ei tottele. Joissain perheissä lapset suorastaan kiusaavat vanhempiaan.

Kasvattaa saa ja pitääkin. Väkivalta vaan ei kuulu mitenkään kasvattamiseen.

Kasvattaminen on alettu ymmärtää lähinnä jonkinlaiseksi keskusteluksi tai luennoinniksi ja esimerkin näyttämiseksi.

Siinä kohtaa missä lasta pitäisi alkaa pakottaa tai painostaa tulee stoppi koska ei haluta syyllistyä väkivaltaan.

Aada-Eino 5v käyttää kaupan käytäviä henkilökohtaisena juoksuratanaan, ja se on hänelle vain sallittava, koska vanhemmat eivät katso voivansa estää häntä. Sama pätee Väinö-Kyllikki 10v:hen joka jatkuvasti nimittelee sisarustaan eikä juuri koskaan tule kotiin silloin kun on kotiintuloaika.

Jos ei keksi mitään muuta keinoa noissa kohdissa kuin väkivallan, niin pitää pyytää apua vanhemmuuteen. 

Kannattaa käydä hakemassa uusimmat sanoitusvinkit perheneuvolasta. Moni ei esimerkiksi tiedä, että sanoitukseen voi ottaa avuksi tunnemittarin.

Oman lapsen juoksenteluyrityksiin kaupassa riitti se, että kerrottiin pikkukärryjen lähtevän pois jos aikoo juoksennella.

Leikkipuistosta lähdettiin pois, kun heiteltiin muiden päälle hiekkaa eikä kieltoa uskottu. Sen jälkeen riitti muistuttelut, että pitääkö taas lähteä nyt jo kotiin jos ei uskota.

10v kun alkoi myöhästellä kotiintuloajasta, sanoin että sitten on aikaistettava kotiintuloaikaa. Se riitti. 

Helppojen lasten vanhempien on hyvin vaikea kuvitella millaista on olla kovapäisen tai edes keskiverron lapsen vanhempi.

Meillä oli itsepäinen lapsi, ja kommentissa kerrotut keinot toimivat oikein hyvin. Avainsana on systemaattisuus. Sovituista säännöistä täytyy pitää kiinni aina, ja joka kerta, vaikka itse olisi rättiväsynyt ja pääsisi paljon helpommalla antamalla periksi.

Avainsana on kärsivällisyys ja sen muistaminen ettei kasvatus ole aina helppoa. Vanhemman tehtävä on olla pedagoginen, ei etsiä helppoja tai nopeita ratkaisuja. Joskus siihen voi mennä vuosia kunnes lapsi oppii, mutta se on vain hyväksyttävä.

Hyväksyttävä häiriökäytös tai vaarallinenkin käytös vuosien ajan? Jos todellisuus on tuo niin en ihmettele miksei lapsia enää haluta hankkia.

Sanottiinko lainaamassasi kommentissa, ettei mitään saa tehdä?

Oikeasti, tosiaan toivon, että omatkin vanhempani olisivat hakeneet apua vanhemmuuteen, kun eivät keksineet yhtään mitään muuta "kasvatuskeinoa" kuin pahoinpitelyt.

Ehei! Eivät he apua olisi ottaneet, vaikka olisi tarjottu. Hehän tiesivät ja tietävät vieläkin, että juuri he toimivat oikein. Etkö ymmärrä, että he ovat häiriintyneitä epäihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä lempeä ja rakastava vanhempi tekee, kun hänen lapsensa käyttäytyy toistuvasti huonosti eikä lukuisista keskusteluista huolimatta lopeta huonoa käytöstään?

Etkö itse osaa kasvattaa muuten kuin väkivallalla? Kuka sinua lyö, kun käyttäydut huonosti? 

Toivottavasti mahdollisimman moni.