"Synnyitkö 1980-1990-luvulla? Lapsuutesi oli täynnä asioita, jotka olisivat nykypäivänä mahdottomia" - "Kyllä me saatiin remmistä"

En synnyin 1970- luvulla , Kekkonen. oli Presidentti , Kalevi Sorsa oli pääministeri. Ja markan aikaa oli. Kaikki oli silloin paremmin .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuomittavana pidätte tätä, jollaista minulla oli? Remmiä oikeasti annettiin vain muutaman kerran, mutta se mahdollisuus oli olemassa koko ajan ihan teini-ikään saakka? Tarkoitan, että sanottiin usein ilman sen suurempaa vihastumista ja suuttumista, että nyt jos et tottele tai jos teet niin tai näin, niin haetaan vyö.

Väkivallalla uhkailua, siis lainopillisesti. Ei tee hyvää lapsen henkiselle kehitykselle. Tuomio: kädetöntä vanhemmuutta, ei jatkoon.

On se mielenkiintoista, että vanhemmat ovat olleet tuhansien vuosien ajan aivan kädettömiä ja lapset pahat henkiset traumat saaneita. Nyt aivan äskettäin on vasta hoksattu, että mikä on hyvää käytöstä.

Hurt people hurt people. Suurinosa vanhemmista on aivan sopimattomia kasvattamaan lapsia, ja ylisukupolviset traumat ovat yksi suuri tekijä siinä. Kun on itse tullut piestyksi lapsena sen sijaan että olisi opetettu käsittelemään asioita ja vaikeitakin tunteita, eikä edes aikuisena ole käsitellyt sitä traumaa, niin sitä paskaa vanhemmuutta toimintatapoineen on helppo lähteä toistamaan omassa vanhemmuudessaan. Opitut mallit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuomittavana pidätte tätä, jollaista minulla oli? Remmiä oikeasti annettiin vain muutaman kerran, mutta se mahdollisuus oli olemassa koko ajan ihan teini-ikään saakka? Tarkoitan, että sanottiin usein ilman sen suurempaa vihastumista ja suuttumista, että nyt jos et tottele tai jos teet niin tai näin, niin haetaan vyö.

Väkivallalla uhkailua, siis lainopillisesti. Ei tee hyvää lapsen henkiselle kehitykselle. Tuomio: kädetöntä vanhemmuutta, ei jatkoon.

Toisaalta ehkä tuntuu turvalliselta, kun on selkeät konkreettiset rajat, joiden rikkomisesta seuraa konkreettinen seuraamus?

Väkivallan uhka tuntuu turvalliselta? Niitä rajoja voi tehdä muillakin, terveemmillä tavoilla. Se on ehdottoman tärkeää lapsen terveelle kehitykselle että rikkeestä tulee kohtuullinen rangaistus. Väkivalta on aivan liioiteltu reaktio. Eihän aikuistenkaan maailmassa tule mitään ruoskinta rangaistuksia suhteellisen pienistä rikkeistä.

Tiedän lapsen joka poltti pihavajan ja sai siitä rangaistuksena luunapin. Mikä oli aivan kohtuuton rangaistus koska luunappi on väkivaltaa. Väkivalta ei ole koskaan oikeutettua.

Olen Orpon kanssa samaa mieltä, mitä hän sanoi pari päivää sitten, Suomen maakuvasta, siinä  on suuri musta tahra ja häpeäpilkku, mitä suomalaiset lapset joutuvat näkemään ja kokemaan omassa kodissaan, omien vanhempiensa tekemänä. Se ei ole kumniaksi kenellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Kuritus oli sen ajan keino millä käytännön elämässä pystyttiin selviämään lasten kanssa silloinkin, kun lapset eivät totelleet puhetta.

Ei silloin ollut mitään nepsydiagnooseja, lasuja eikä edes positiivista pedagogiikkaa ja tunnekasvatusta.

Ei, vaan niitä lapsia hakattiin joiden vanhemmilla ei ollut mitään kykyä säädellä omia tunteitaan. Näin se on tänä päivänäkin. Lapsethan nostavat esiin vaikeita tunteita enemmän kuin mikään muu.

Synnyin -85 ja kotona läimäytettiiin avokämmenellä kunnes muutin täysi-ikäisenä pois. Syy saattoi olla esim. se että äiti oli väsynyt ja hänestä vitsini wei ollut hauska, tai että isäni halusi viedä pois maton jonka päällä satuin juuri seisomaan. Pahempaaa oli mielestäni silti henkinen väkivalta jossa vanhemmat uhkaili tappaa koiran kirveellä tai suuttuivat jos itkin tai en hymyillyt tai kävellyt tarpeeksi pirteästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuritus oli sen ajan keino millä käytännön elämässä pystyttiin selviämään lasten kanssa silloinkin, kun lapset eivät totelleet puhetta.

Ei silloin ollut mitään nepsydiagnooseja, lasuja eikä edes positiivista pedagogiikkaa ja tunnekasvatusta.

Ei, vaan niitä lapsia hakattiin joiden vanhemmilla ei ollut mitään kykyä säädellä omia tunteitaan. Näin se on tänä päivänäkin. Lapsethan nostavat esiin vaikeita tunteita enemmän kuin mikään muu.

Ei ymmärretty että tunnetaitojen kehitys vaatii sitä, ettei lapsen tunneilmaisua rajoiteta.

Suomalaisilla on asenne-ja mielenvamma,  joka periintyy sukupolvelta toiselle, kun ei edes lasta voi hoitaa tai kasvattaa ilman väkivaltaa, sama jatkuu parisuhteessa, kaveri-ja ystäyysshteissa, naapurisuhteissa, jopa vanhusten hoivakodeissa.  Se ulottuu jopa työpaikoille, jopa ulkomaalaisiin marjanpoimijoihin. Mikä suomalaisia vaivaa?

Ja Suomi on ollut jo vuosia naisille toiseksi vaarallisin Eu maa naiselle, tulla pahoinpideltyksi omassa kodidsaan tai menettää henkensä ja tekijä on suomalainen puoliso. Tänäkin vuonna joka viikko useampi tapaus mediassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuomittavana pidätte tätä, jollaista minulla oli? Remmiä oikeasti annettiin vain muutaman kerran, mutta se mahdollisuus oli olemassa koko ajan ihan teini-ikään saakka? Tarkoitan, että sanottiin usein ilman sen suurempaa vihastumista ja suuttumista, että nyt jos et tottele tai jos teet niin tai näin, niin haetaan vyö.

Väkivallalla uhkailua, siis lainopillisesti. Ei tee hyvää lapsen henkiselle kehitykselle. Tuomio: kädetöntä vanhemmuutta, ei jatkoon.

Toisaalta ehkä tuntuu turvalliselta, kun on selkeät konkreettiset rajat, joiden rikkomisesta seuraa konkreettinen seuraamus?

Väkivallan uhka tuntuu turvalliselta? Niitä rajoja voi tehdä muillakin, terveemmillä tavoilla. Se on ehdottoman tärkeää lapsen terveelle kehitykselle että rikkeestä tulee kohtuullinen rangaistus. Väkivalta on aivan liioiteltu reaktio. Eihän aikuistenkaan maailmassa tule mitään ruoskinta rangaistuksia suhteellisen pienistä rikkeistä.

Tiedän lapsen joka poltti pihavajan ja sai siitä rangaistuksena luunapin. Mikä oli aivan kohtuuton rangaistus koska luunappi on väkivaltaa. Väkivalta ei ole koskaan oikeutettua.

Millä tavalla se nyrkillä lyöminen olisi ollut yhtään parempi rangaistus? Tuohan alleviivaa vain että väkivalta on idioottimainen tapa kasvattaa lasta. Varsinkin jos on itse vanhempana eli päävastuussa mennyt sössimään kasvatuksen, joko niin ettei ole vahtinut mitä lapsi puuhaa tai että tämä polttaa asioita huvikseen.

Vierailija kirjoitti:

Joskus näpäytettiin karttakepillä sormille, ehkä kansakoulun aikana. Kumppania on kuritettu lapsena eli hän sai piiskaa 80-luvulla. Hän itseasiassa on sitä mieltä että kuriton kakara joka ei mitenkään muuten lopeta huonoa käytöstä eikä mikään muu  mene perille sietäisikin saada vähän piiskaa. 

Minäkin olen tätä mieltä, mutta lainkuuliaisena kansalaisena kuitenkin jää ajatuksen tasolle. Valitettavasti keinot kurittomien kakaroiden kurinpitoon on nykyaikana hyvin vähäiset, kun ei saisi edes kiinni tarttua, vaikka muksu miten hakkaisi esim. sisarusta tai itseä.

Itse olen tukkapöllyä saanut ja piiskaakin kerran 90-luvulla, ja ihan normaali naisihminen minusta kasvoi. Välit vanhempiin ok, isommat traumat vanhempien keskinäisestä riitelystä kuin kurittamisesta. Heille pitänyt sanoa, ettei samoja "kurinpidollisia toimia" saa lapsiini käyttää, mitä minuun ja sisaruksiini käyttivät, koska sillä henkilökohtaisella mielipiteellä ei lain edessä ole merkitystä.

Tämä keskustelu on hyvä esimerkki, miten jotkut suomalaidet edelleen  hyväksyvät  ruumiillisen kurituksen  ja väkivallan v.2026, vaikka se on ollut lähes 50v rangaistava teko, myös kotona ja kouluissa lähes 150v ja edelleen siitä keskustellaan. 

Hyväksyvätkö nämä samat tyypit myös eläinten huonon kohtelun ja väkivallan ja lyömisen esim.koiran kasvatuksessa, tai hevosen tai eläinten tehotuotannossa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on hyvä esimerkki, miten jotkut suomalaidet edelleen  hyväksyvät  ruumiillisen kurituksen  ja väkivallan v.2026, vaikka se on ollut lähes 50v rangaistava teko, myös kotona ja kouluissa lähes 150v ja edelleen siitä keskustellaan. 

 

Hyväksyvätkö nämä samat tyypit myös eläinten huonon kohtelun ja väkivallan ja lyömisen esim.koiran kasvatuksessa, tai hevosen tai eläinten tehotuotannossa. 

Tää keskustelu on hyvä esimerkki siitä, että yksi maaninen hullu hokee ketjun puolilleen kommentteja siitä miten häntä ja kaikkia hänen kavereita hakattiin 24/7 koko suvun ja kylän ja opettajienkin toimesta, ja loppuketjun tuo kauhistelee miten noita älyttömiä tarinoita epäilevät on kaikki hakkaamisen kannalla. 

Eli todella väsynyttä trollausta. Sääli vaan että laiskat journalistit ottaa tuon sonnan jatkuvasti tosissaan ja kirjoittaa sen juttuihinsa totena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka legendaa tuo joidenkin mainitsema vyön solkipäällä hakkaaminen lienee, mutta sehän vesittää koko vyön käytön idea, koska pointti on ollut se, että nahkavyöllä, siis sillä vyöosalla eikä soljella, kurittaminen kirpaisee hetken, mutta ei vahingoita. Silloinkaan, kun vyöllä kurittaminen on ollut hyväksyttyä, ei solkipäällä hakkaaminen ole ollut hyväksyttävää.

Milloin vyöllä hakksaminen on ollut hyväkstäävää?

 

Tai taisihan se olla omasta mielestään tällä Joensuun tapauksessa Milon isäpuolelta, kun hän "vähän" antoi ruumiillista kuritusta,  kun lapsi ei totellut hullua, mutta lapsi ikäväkyllä kuoli mielipuolen käsiin. 

Olihan se käytännössä hyväksyttävää ennen 80-lukua. Mutta ei verille hakkaaminen ole koskaan ollut hyväksyttävää.

Ei  ollut hyväksyttävää, vaan ennen 80-lukua se ei ollut viranomaisasia, eikä siitä saanut rangaistusta.  Ja maailmassa on miljoona asiaa, mitä ei yleisesti hyväksytä, mutta siitä ei ole erikseen laissa kielletty. 

Mutta se laki tarvittiin näille hakkaajille ja kynnys tuoda asia viranomaisten tietoon, jo pelkkä epäilys riittää ja ne jotka työskentelvät  esimm opettajat, hpitajat, lääkärit jne. lasten ja nuorten kanssa, heidän velvollisuus on ilmoittaa asiasta lastensuojeluun tai poliisille väi

littömästi  rangaistuksen  ja työsuhteen irtisanomisen uhalla.  Ja ilmoitukden viranomaisille voi tehdä kuka tahansa nimettömänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Tuo on ehkä nykypäivänä kaikkein vaikeinta tajuta, että miten hyvässä/rakastavassa perheessä on sitten otettu se nahkavyö ja hakattu lasta sillä? Ihan ristiriitaista.

Ehkä tämä kertoo siitä, että aika suuri osaa meistä 80-90-luvuilla lapsuuttaan eläneistä ei oikeasti ollut haluttuja. Lapsia tehtiin kun se oli oletus. 
Äkkipikainen, helposti kuormittuva ADHD-äitini repi mua hiuksista ja läpsi naamalle kun olin uhmaikäinen. Isompi kun olin niin sanoi aivan hirveitä asioita (mm että teki minut koska isäni ja isovanhempani niin vaativat). Tämä n. Vuosina 90-92. 
Äiti sai ADHD-diagnoosin vasta vähän alta kuusikymppisenä.

Onko suuri osa täällä kirjoittavista yhteiskunnan pohjasakkaa? Ei kukaan minun tuttava- tai ystäväpiirissä lyönyt lapsia 80-luvulla, eikä myöskään 50-luvulla. Sitäpaitsi 80-luvulla kaikilla oli myös mahdollisuus ehkäisyyn, joten lapsiakaan ei enää silloin syntynyt vahingossa.

Mielestäsi perheväkivallan uhrit ovat pohjasakkaa? Tällainen asenne ei kuulosta kovin sivistyneeltä. 80-luvulla ei ollut helppoa olla lapseton.

Ei nämä lasten, naisten, eläinten ja vanhusten hakkaajat ole sidottu vuosikymmeniin, vaan aina ollut sairaita mieliä, jotka eiät ole hakeutuneet hoitoon. Sama kiusaamisessa. Vahvempi lyö ja kiusaa heikompaansa, kun oma kehitys jäänyt kesken. 

Samaa meinasin sano, että ei ole iästä kiinni. Itse olen 80-luvun lapsi jota on pahoinpidelty, mieheni taas 70-lukulainen jolla on ollut lempeät ja rakastavat vanhemmat. 

Mitä lempeä ja rakastava vanhempi tekee, kun hänen lapsensa käyttäytyy toistuvasti huonosti eikä lukuisista keskusteluista huolimatta lopeta huonoa käytöstään?

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoitukset otettiin käyttöön vasta vuodesta 2008 alkaen. Sitä ennen oli moni sellainen asia mahdollinen joka ei nykyisin tulisi kuuloonkaan.

On ollut paljon aiemmin omasta lapsesta tehty lasu - 07.

Vierailija kirjoitti:

Yleisin henkisen väkivallan muoto oli varmastikin "Mene huoneeseesi ja ulos tulet vasta kun olet rauhoittunut!!" Eli ei minkäänlaista apua tunteidennsäätelyyn ja viha ja oma tahto piti tukahduttaa. Omia tarpeita ja tunteiden ilmaisua opittiin häpeämään. Näin kasvatettiin itseään häpeäviä ja stressille yliherkkiä aikuisia.

Tämä itselläkin (vuosimallia -85), vaikka meillä ei edes komennettu omaan huoneeseen, oltiin vaan hiljaa ja ottamatta kontaktia kipuilevaan lapseen. Kasvoin häpeämään itseäni ja epäilemään omaa arvoani. Tunnetaitojen opetus tosiaan nollissa, mutta sitä olen onneksi saanut korjattua terapiassa ja omin päin. Meidän sukupolvi vielä sai sitä terapiaa kuitenkin, nykyään tuntuu olevan haastavaa.

Fyysisesti ei koskaan kuritettu ja sen verran se laki oli kyllä esillä, että tiedostin hyvin selkeästi sen olevan laitonta. Muistan ihmetelleeni vanhoja akkiksia, kun veljenpojat saivat selkäsaunoja koko ajan. Puhuin niistä isällenikin, joka kertoi juttuja omasta lapsuudestaan. Hän ei lapsuutensa ajan mittapuulla ollut kovin pahoin fyysisesti kuritettu, mutta koin ne tarinat silti barbaarisina.

Samana vuonna syntynyt kaveri kertoi saaneensa kyllä turpaan kotona jatkuvasti, mutta se ei ollut kyllä edes entisaikojen mittapuulla kasvatusta, vaan tätä perinteistä suomalaista viinanhuuruista väkivaltaa. Eihän noihin mitkään lait vaikuta, nykyäänkään. Toivottavasti jäisivät herkemmin kiinni kuin ennen.

Onneksi se on lasun paikka nykyään jos vanhempi laiminlyö lapsensa tunnetaitojen kehittämisen.