"Synnyitkö 1980-1990-luvulla? Lapsuutesi oli täynnä asioita, jotka olisivat nykypäivänä mahdottomia" - "Kyllä me saatiin remmistä"

Ruumiillisen kurituksen väheneminen on tuonut ihan uusia ilmiöitä kasvatuskentälle. Kuten lapsia jotka eivät suostu lainkaan menemään kouluun. Heitä käydään sitten kouluavustajien ja sossutätien voimin houkuttelemassa aamuisin, mutta kun eivät suostu niin eivät suostu. Lastenoikeudet takaavat lapsille koskemattomuuden joten yhteiskunta on voimaton heidän edessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Tuo on ehkä nykypäivänä kaikkein vaikeinta tajuta, että miten hyvässä/rakastavassa perheessä on sitten otettu se nahkavyö ja hakattu lasta sillä? Ihan ristiriitaista.

Ehkä tämä kertoo siitä, että aika suuri osaa meistä 80-90-luvuilla lapsuuttaan eläneistä ei oikeasti ollut haluttuja. Lapsia tehtiin kun se oli oletus. 
Äkkipikainen, helposti kuormittuva ADHD-äitini repi mua hiuksista ja läpsi naamalle kun olin uhmaikäinen. Isompi kun olin niin sanoi aivan hirveitä asioita (mm että teki minut koska isäni ja isovanhempani niin vaativat). Tämä n. Vuosina 90-92. 
Äiti sai ADHD-diagnoosin vasta vähän alta kuusikymppisenä.

Onko suuri osa täällä kirjoittavista yhteiskunnan pohjasakkaa? Ei kukaan minun tuttava- tai ystäväpiirissä lyönyt lapsia 80-luvulla, eikä myöskään 50-luvulla. Sitäpaitsi 80-luvulla kaikilla oli myös mahdollisuus ehkäisyyn, joten lapsiakaan ei enää silloin syntynyt vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Tuo on ehkä nykypäivänä kaikkein vaikeinta tajuta, että miten hyvässä/rakastavassa perheessä on sitten otettu se nahkavyö ja hakattu lasta sillä? Ihan ristiriitaista.

Ehkä tämä kertoo siitä, että aika suuri osaa meistä 80-90-luvuilla lapsuuttaan eläneistä ei oikeasti ollut haluttuja. Lapsia tehtiin kun se oli oletus. 
Äkkipikainen, helposti kuormittuva ADHD-äitini repi mua hiuksista ja läpsi naamalle kun olin uhmaikäinen. Isompi kun olin niin sanoi aivan hirveitä asioita (mm että teki minut koska isäni ja isovanhempani niin vaativat). Tämä n. Vuosina 90-92. 
Äiti sai ADHD-diagnoosin vasta vähän alta kuusikymppisenä.

Siis olin uhmaikäinen tuolloin 90-92 ja silloin kuritettiin fyysisesti…

Kai täytit siihen koulusta annettuun kyselyyn, että sinua lyödään? 90-luvulla kysymys oli muistaakseni kaikissa lapsille täytettäväksi annetuissa kyselyissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kuriton lapsi saa nepsydiagnoosin joka oikeuttaa hänelle sen huonon käytöksen. "Nepsy ei mahda aivokemialleen mitään."

Tämä, ennen lapsi pakotettiin vaikka väkivalloin käyttäytymään ja toimimaan. Nykyään  tulee diagnoosi ja joskus jopa tukitoimet. Nykymalli järkevämpi, kuin toiminnanohjauksen kehittäminen väkivalloin.

Nykyinen järjestelmä ei ole hyvä. ADHD:n nimissä jo yli 10% kaikista lapsista vetää huumenappeja, koska erilaisuutta ei siedetä. Toiset ovat luonnostaan vilkkaampia kuin toiset, ja varsinkin pojat kehittyvät myöhemmin kuin tytöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 60-luvun lopussa, eikä meidän lapsuuteen tai edes luokkakaverien tietääkseni kuulunut minkäänlaista fyysistä kuritusta. 

Ehkä paria juoppoperheen lasta lukuunottamatta, mutta noillahan sossut ravasi jatkuvasti "avustamassa" ja sen mitä noista kuulin niin vankila tuli tutuksi parillekin ja yhdestä tuli joku toimitusjohtaja pikku firmaan keskisuomessa.

Mikä on tarinan opetus? En minä vaan tiedä. Liian vähän vertailuaineistoa tilastollisten päätösten tekemiseen. 

Älä valehtele, tuohon aikaan kyllä sitä remmiä saattoi antaa naapuri ja opettajakin. 

Ei opettaja saanut koskea oppilaisiin enää 60-luvulla.

Lopeta ja tee muuta kuin näitä samoja yksinkertaisia aloituksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät halua sortua kurittamaan lapsiaan, mutta toisaalta kyllä sorrutaan siihen, että katsotaan jatkuvasti sormien välistä sitä, kun lapsi ei tottele. Joissain perheissä lapset suorastaan kiusaavat vanhempiaan.

Kasvattaa saa ja pitääkin. Väkivalta vaan ei kuulu mitenkään kasvattamiseen.

Kasvattaminen on alettu ymmärtää lähinnä jonkinlaiseksi keskusteluksi tai luennoinniksi ja esimerkin näyttämiseksi.

Siinä kohtaa missä lasta pitäisi alkaa pakottaa tai painostaa tulee stoppi koska ei haluta syyllistyä väkivaltaan.

Aada-Eino 5v käyttää kaupan käytäviä henkilökohtaisena juoksuratanaan, ja se on hänelle vain sallittava, koska vanhemmat eivät katso voivansa estää häntä. Sama pätee Väinö-Kyllikki 10v:hen joka jatkuvasti nimittelee sisarustaan eikä juuri koskaan tule kotiin silloin kun on kotiintuloaika.

Aada-Einon kauppareissu olisi tyssännyt huonoon käytökseen, ja hänet olisi viety kaupasta ulos.

Väinö-Kyllikille taas olisi kerrottu, miten vanhemmille tulee suuri huoli, mikäli hän ei ilmesty sovittuna aika kotiin. Hänelle olisi myös kerrottu, miksi on tärkeää informoida vanhempia, jos sovittuun suunitelmaan tulee muutos.

Vierailija kirjoitti:

Juu, kiellettiin toki. Mutta se kieltohan vain herätti oikein uhmaa hakata entistä enemmän! Ettekö vieläkään tajua, että boomerisukupolvi oli ja on edelleen kauttaaltaan häiriintynyttä eikä heillä ollut viinanjuonnin ja pettämisen lisäksi muuta iloa kuin lasten hakkaaminen. 

Olen sekä 90-luvulla että vielä tämänkin vuosituhannen puolella todistanut fyysistä kuritusta omin silmin. 

Minä taas en.

T. Nainen jolla on boomerivanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät halua sortua kurittamaan lapsiaan, mutta toisaalta kyllä sorrutaan siihen, että katsotaan jatkuvasti sormien välistä sitä, kun lapsi ei tottele. Joissain perheissä lapset suorastaan kiusaavat vanhempiaan.

Kasvattaa saa ja pitääkin. Väkivalta vaan ei kuulu mitenkään kasvattamiseen.

Kasvattaminen on alettu ymmärtää lähinnä jonkinlaiseksi keskusteluksi tai luennoinniksi ja esimerkin näyttämiseksi.

Siinä kohtaa missä lasta pitäisi alkaa pakottaa tai painostaa tulee stoppi koska ei haluta syyllistyä väkivaltaan.

Aada-Eino 5v käyttää kaupan käytäviä henkilökohtaisena juoksuratanaan, ja se on hänelle vain sallittava, koska vanhemmat eivät katso voivansa estää häntä. Sama pätee Väinö-Kyllikki 10v:hen joka jatkuvasti nimittelee sisarustaan eikä juuri koskaan tule kotiin silloin kun on kotiintuloaika.

Jos ei keksi mitään muuta keinoa noissa kohdissa kuin väkivallan, niin pitää pyytää apua vanhemmuuteen. 

Kannattaa käydä hakemassa uusimmat sanoitusvinkit perheneuvolasta. Moni ei esimerkiksi tiedä, että sanoitukseen voi ottaa avuksi tunnemittarin.

Oman lapsen juoksenteluyrityksiin kaupassa riitti se, että kerrottiin pikkukärryjen lähtevän pois jos aikoo juoksennella.

Leikkipuistosta lähdettiin pois, kun heiteltiin muiden päälle hiekkaa eikä kieltoa uskottu. Sen jälkeen riitti muistuttelut, että pitääkö taas lähteä nyt jo kotiin jos ei uskota.

10v kun alkoi myöhästellä kotiintuloajasta, sanoin että sitten on aikaistettava kotiintuloaikaa. Se riitti. 

Helppojen lasten vanhempien on hyvin vaikea kuvitella millaista on olla kovapäisen tai edes keskiverron lapsen vanhempi.

Meillä oli itsepäinen lapsi, ja kommentissa kerrotut keinot toimivat oikein hyvin. Avainsana on systemaattisuus. Sovituista säännöistä täytyy pitää kiinni aina, ja joka kerta, vaikka itse olisi rättiväsynyt ja pääsisi paljon helpommalla antamalla periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ota kantaa, mikä on oikea tapa kasvattaa lapset. Mutta se on täysin selvää, että nykylasten kasvatuksessa jokin on mennyt pahasti pieleen. Toki kasarilla ja ysärillä syntyneetkin omat perseilynsä lapsena ja nuorena perseilivät, muttei se todellakaan ollut sitä, että kylillä riehutaan teräasein, hakataan ja ryöstetään joukolla toisia lapsia, jopa vaatteetkin päältä, tuupitaan mummoja ojaan, riehutaan väkivaltaisesti kouluissakin, jopa teräasein, huumeet pyörivät sekä kaupungilla että jopa kouluissa, väkivalta on levinnyt jopa jo päiväkoteihinkin jne jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

 

Ei ollut kasarilla ja ysärillä syntyneiden lapsuudessa tuollaista, kuin korkeintaan hyvin harvoissa yksittäistapauksissa. Nykyään tuollainen on niin yleistä, että ihan hirvittää.

Juu ei pidä paikkaansa. Kyllä kasareilla ja ysäreillä ihan yhtä lailla riehuttiin kylillä ja hakattiin toisia lapsia. Tavaroita varasteltiin ja mummoja tuupittiin. Kouluväkivalta oli muistaakseni todella fyysistä ja raakaa, jopa siinä määrin että kouluissa kiersi kampanja kertomassa väkivaltaisen koulukiusaamisen aiheuttamista vammoista. Huumeita oli jo silloin katukuvassa sekä yläasteikäisillä, lisäksi silloin kakarat olivat huomattavasti useammin kännissä. Kaikki yläasteikäiset tiesivät vähintään yhden ikätoverin joka oli sammunut talvella hankeen ja kuollut. Kyllä sen aikaisessa lasten kasvatuksessa oli myös jotain aika pahasti pielessä. Toki aika kultaa varmaan monella muistot ja sitä haluaa nähdä oman lapsuutensa jotenkin hienona aikana nostalgian sävyttämien lasien läpi. 

 

Kasarilla ja ysärillä oli vähintään yhtä raakaa ja julmaa olla lapsi, siitä ei vain kerrottu somessa tai lehdistössä mitään. kuten nykyään. Jos samanlaista menoa olisi nykymaailmassa luulenpa että aika monia hirvittäisi huomattavasti enemmän.

Höpön löpön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät halua sortua kurittamaan lapsiaan, mutta toisaalta kyllä sorrutaan siihen, että katsotaan jatkuvasti sormien välistä sitä, kun lapsi ei tottele. Joissain perheissä lapset suorastaan kiusaavat vanhempiaan.

Kasvattaa saa ja pitääkin. Väkivalta vaan ei kuulu mitenkään kasvattamiseen.

Kasvattaminen on alettu ymmärtää lähinnä jonkinlaiseksi keskusteluksi tai luennoinniksi ja esimerkin näyttämiseksi.

Siinä kohtaa missä lasta pitäisi alkaa pakottaa tai painostaa tulee stoppi koska ei haluta syyllistyä väkivaltaan.

Aada-Eino 5v käyttää kaupan käytäviä henkilökohtaisena juoksuratanaan, ja se on hänelle vain sallittava, koska vanhemmat eivät katso voivansa estää häntä. Sama pätee Väinö-Kyllikki 10v:hen joka jatkuvasti nimittelee sisarustaan eikä juuri koskaan tule kotiin silloin kun on kotiintuloaika.

Aada-Einon kauppareissu olisi tyssännyt huonoon käytökseen, ja hänet olisi viety kaupasta ulos.

Väinö-Kyllikille taas olisi kerrottu, miten vanhemmille tulee suuri huoli, mikäli hän ei ilmesty sovittuna aika kotiin. Hänelle olisi myös kerrottu, miksi on tärkeää informoida vanhempia, jos sovittuun suunitelmaan tulee muutos.

Aada-Einon voi viedä kaupasta ulos mutta sama käytös toistuu seuraavalla kerralla, eikä Aada-Einoa voi jättää kauppareissun ajaksi yksinkään koska se olisi lasun paikka.

Väinö-Kyllikkiä taas ei suuremmin kiinnosta vanhempien huolipuheet, joten kielletty käytös jatkuu.

Synnyin  -50 luvulla. 

Oli mm näitä  teille täysin OUTOJA  juttuja :

- Kansakoulu,  alussa koulua 6pv/vkossa

- Ei ohjattu koulutukseen.

- kuri oli  kotona kaikilla kova .

- kaikki vaatteet joko toisten entisiä tai kylän enämäntä ompeli.

- vanhemmille ei koskaan sanottu vastaan.

- Maailmalle itteensä elättämään ja   vastaamaan itestään   15 vuotiaana, että oli  katto pään päällä ja sai hankittua  sen verran ruokaa että pärjäsi.

- Elämänkokemuksen ja elämänkoulun   avulla piti pärjätä ja sillä on pärjätty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät halua sortua kurittamaan lapsiaan, mutta toisaalta kyllä sorrutaan siihen, että katsotaan jatkuvasti sormien välistä sitä, kun lapsi ei tottele. Joissain perheissä lapset suorastaan kiusaavat vanhempiaan.

Kasvattaa saa ja pitääkin. Väkivalta vaan ei kuulu mitenkään kasvattamiseen.

Kasvattaminen on alettu ymmärtää lähinnä jonkinlaiseksi keskusteluksi tai luennoinniksi ja esimerkin näyttämiseksi.

Siinä kohtaa missä lasta pitäisi alkaa pakottaa tai painostaa tulee stoppi koska ei haluta syyllistyä väkivaltaan.

Aada-Eino 5v käyttää kaupan käytäviä henkilökohtaisena juoksuratanaan, ja se on hänelle vain sallittava, koska vanhemmat eivät katso voivansa estää häntä. Sama pätee Väinö-Kyllikki 10v:hen joka jatkuvasti nimittelee sisarustaan eikä juuri koskaan tule kotiin silloin kun on kotiintuloaika.

Jos ei keksi mitään muuta keinoa noissa kohdissa kuin väkivallan, niin pitää pyytää apua vanhemmuuteen. 

Kannattaa käydä hakemassa uusimmat sanoitusvinkit perheneuvolasta. Moni ei esimerkiksi tiedä, että sanoitukseen voi ottaa avuksi tunnemittarin.

Oman lapsen juoksenteluyrityksiin kaupassa riitti se, että kerrottiin pikkukärryjen lähtevän pois jos aikoo juoksennella.

Leikkipuistosta lähdettiin pois, kun heiteltiin muiden päälle hiekkaa eikä kieltoa uskottu. Sen jälkeen riitti muistuttelut, että pitääkö taas lähteä nyt jo kotiin jos ei uskota.

10v kun alkoi myöhästellä kotiintuloajasta, sanoin että sitten on aikaistettava kotiintuloaikaa. Se riitti. 

Helppojen lasten vanhempien on hyvin vaikea kuvitella millaista on olla kovapäisen tai edes keskiverron lapsen vanhempi.

Meillä oli itsepäinen lapsi, ja kommentissa kerrotut keinot toimivat oikein hyvin. Avainsana on systemaattisuus. Sovituista säännöistä täytyy pitää kiinni aina, ja joka kerta, vaikka itse olisi rättiväsynyt ja pääsisi paljon helpommalla antamalla periksi.

Avainsana on kärsivällisyys ja sen muistaminen ettei kasvatus ole aina helppoa. Vanhemman tehtävä on olla pedagoginen, ei etsiä helppoja tai nopeita ratkaisuja. Joskus siihen voi mennä vuosia kunnes lapsi oppii, mutta se on vain hyväksyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Tuo on ehkä nykypäivänä kaikkein vaikeinta tajuta, että miten hyvässä/rakastavassa perheessä on sitten otettu se nahkavyö ja hakattu lasta sillä? Ihan ristiriitaista.

Ehkä tämä kertoo siitä, että aika suuri osaa meistä 80-90-luvuilla lapsuuttaan eläneistä ei oikeasti ollut haluttuja. Lapsia tehtiin kun se oli oletus. 
Äkkipikainen, helposti kuormittuva ADHD-äitini repi mua hiuksista ja läpsi naamalle kun olin uhmaikäinen. Isompi kun olin niin sanoi aivan hirveitä asioita (mm että teki minut koska isäni ja isovanhempani niin vaativat). Tämä n. Vuosina 90-92. 
Äiti sai ADHD-diagnoosin vasta vähän alta kuusikymppisenä.

Onko suuri osa täällä kirjoittavista yhteiskunnan pohjasakkaa? Ei kukaan minun tuttava- tai ystäväpiirissä lyönyt lapsia 80-luvulla, eikä myöskään 50-luvulla. Sitäpaitsi 80-luvulla kaikilla oli myös mahdollisuus ehkäisyyn, joten lapsiakaan ei enää silloin syntynyt vahingossa.

Oli ehkäisy, mutta lapsia tehtiin ainakin se 1 kpl sosiaalisen paineen vuoksi. Vielä 80-luvulla avioparien lapsettomuus oli suuri ihmettelyn aihe ainakin pk-seudun ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Tuo on ehkä nykypäivänä kaikkein vaikeinta tajuta, että miten hyvässä/rakastavassa perheessä on sitten otettu se nahkavyö ja hakattu lasta sillä? Ihan ristiriitaista.

Ehkä tämä kertoo siitä, että aika suuri osaa meistä 80-90-luvuilla lapsuuttaan eläneistä ei oikeasti ollut haluttuja. Lapsia tehtiin kun se oli oletus. 
Äkkipikainen, helposti kuormittuva ADHD-äitini repi mua hiuksista ja läpsi naamalle kun olin uhmaikäinen. Isompi kun olin niin sanoi aivan hirveitä asioita (mm että teki minut koska isäni ja isovanhempani niin vaativat). Tämä n. Vuosina 90-92. 
Äiti sai ADHD-diagnoosin vasta vähän alta kuusikymppisenä.

Onko suuri osa täällä kirjoittavista yhteiskunnan pohjasakkaa? Ei kukaan minun tuttava- tai ystäväpiirissä lyönyt lapsia 80-luvulla, eikä myöskään 50-luvulla. Sitäpaitsi 80-luvulla kaikilla oli myös mahdollisuus ehkäisyyn, joten lapsiakaan ei enää silloin syntynyt vahingossa.

Oli ehkäisy, mutta lapsia tehtiin ainakin se 1 kpl sosiaalisen paineen vuoksi. Vielä 80-luvulla avioparien lapsettomuus oli suuri ihmettelyn aihe ainakin pk-seudun ulkopuolella.

Nyt kun se ei enää ole ihmettelyn aihe niin syntyvyys on romahtanut ja suomalaisten määrä laskee 2100-luvulla alle miljoonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät halua sortua kurittamaan lapsiaan, mutta toisaalta kyllä sorrutaan siihen, että katsotaan jatkuvasti sormien välistä sitä, kun lapsi ei tottele. Joissain perheissä lapset suorastaan kiusaavat vanhempiaan.

Kasvattaa saa ja pitääkin. Väkivalta vaan ei kuulu mitenkään kasvattamiseen.

Kasvattaminen on alettu ymmärtää lähinnä jonkinlaiseksi keskusteluksi tai luennoinniksi ja esimerkin näyttämiseksi.

Siinä kohtaa missä lasta pitäisi alkaa pakottaa tai painostaa tulee stoppi koska ei haluta syyllistyä väkivaltaan.

Aada-Eino 5v käyttää kaupan käytäviä henkilökohtaisena juoksuratanaan, ja se on hänelle vain sallittava, koska vanhemmat eivät katso voivansa estää häntä. Sama pätee Väinö-Kyllikki 10v:hen joka jatkuvasti nimittelee sisarustaan eikä juuri koskaan tule kotiin silloin kun on kotiintuloaika.

Aada-Einon kauppareissu olisi tyssännyt huonoon käytökseen, ja hänet olisi viety kaupasta ulos.

Väinö-Kyllikille taas olisi kerrottu, miten vanhemmille tulee suuri huoli, mikäli hän ei ilmesty sovittuna aika kotiin. Hänelle olisi myös kerrottu, miksi on tärkeää informoida vanhempia, jos sovittuun suunitelmaan tulee muutos.

Aada-Einon voi viedä kaupasta ulos mutta sama käytös toistuu seuraavalla kerralla, eikä Aada-Einoa voi jättää kauppareissun ajaksi yksinkään koska se olisi lasun paikka.

Väinö-Kyllikkiä taas ei suuremmin kiinnosta vanhempien huolipuheet, joten kielletty käytös jatkuu.

Montako lasta sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Tuo on ehkä nykypäivänä kaikkein vaikeinta tajuta, että miten hyvässä/rakastavassa perheessä on sitten otettu se nahkavyö ja hakattu lasta sillä? Ihan ristiriitaista.

Ihan yhtä vaikeata se on ollut tajuta ennenkin. Itse olen 60-luvulla syntynyt ja olin todella järkyttynyt, kun aikuisena kuulin, että meidän naapurissa oli käytetty fyysistä kuritusta lapsia kohtaan. Meitä ei lyöty koskaan, eikä edes tukkapöllyjä annettu. Vanhimmat sisaret on syntyneet jo 50-luvulla. 

Kyllä se aina on ollut vanhemmista kiinni, onko lapsia hakattu vai ei, eikä niinkään vuosikymmenestä.

varmaan nykyäänkin on lapsia jotka saa selkäänsä ja heitä pahoinpidellään.

Vierailija kirjoitti:

Ruumiillisen kurituksen väheneminen on tuonut ihan uusia ilmiöitä kasvatuskentälle. Kuten lapsia jotka eivät suostu lainkaan menemään kouluun. Heitä käydään sitten kouluavustajien ja sossutätien voimin houkuttelemassa aamuisin, mutta kun eivät suostu niin eivät suostu. Lastenoikeudet takaavat lapsille koskemattomuuden joten yhteiskunta on voimaton heidän edessään.

Ruumiillinen kuritus ei ole ollut koskaan hyväksyttävää, vaan sitä on aina paheksuttu ja ollut lähinnä vähän koulutettujen ja heikkohermoisten ongelma,  kun muuta eivät osaa, sillä se kielettiin kansakoulussa jo 1800-luvulla ja jopa näille ongelmatapauksille tarvittiin  erikseen oma laki kieltämään väkivalta 80-luvulla, jota saatiin rangaistus vankilatuomio. 

Itse olen syntynyt 50-luvun alussa, enkä koskaan ole saanut piiskaa tai kohdeltu väkivaltaisesti, eikä myöskään kaveri-ja ystäväpiirissä. Ainoastaan naapurissa asui juoppohullu mies joka löi lapsiaan ja sitä paheksuttiin suuresti ja isät meni väliin.  Sama isovanhemmilla, jotka synyyivät 1900-luvun akussa. 

Väkivalta on väkivaltaa ja ruumiillinen  kuritus on väkivaltaa ja kertoo perheen henkisestä  ja suurista ongelmista perheessä, eikä vanhemmilla ole valmiuksia ja taitoja kasvattaa lasta, vaan ongelmat ratkaistaan lyömällä ja as eilla ja tekijän itse pitäisi päästä hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Tuo on ehkä nykypäivänä kaikkein vaikeinta tajuta, että miten hyvässä/rakastavassa perheessä on sitten otettu se nahkavyö ja hakattu lasta sillä? Ihan ristiriitaista.

Ehkä tämä kertoo siitä, että aika suuri osaa meistä 80-90-luvuilla lapsuuttaan eläneistä ei oikeasti ollut haluttuja. Lapsia tehtiin kun se oli oletus. 
Äkkipikainen, helposti kuormittuva ADHD-äitini repi mua hiuksista ja läpsi naamalle kun olin uhmaikäinen. Isompi kun olin niin sanoi aivan hirveitä asioita (mm että teki minut koska isäni ja isovanhempani niin vaativat). Tämä n. Vuosina 90-92. 
Äiti sai ADHD-diagnoosin vasta vähän alta kuusikymppisenä.

Onko suuri osa täällä kirjoittavista yhteiskunnan pohjasakkaa? Ei kukaan minun tuttava- tai ystäväpiirissä lyönyt lapsia 80-luvulla, eikä myöskään 50-luvulla. Sitäpaitsi 80-luvulla kaikilla oli myös mahdollisuus ehkäisyyn, joten lapsiakaan ei enää silloin syntynyt vahingossa.

Nämä lyömiset kertoon perheen suurista ongelmista, jossa lapset kärsijöinä, eikä näihin kukaan ikävä kyllä ole kommentien perusteella puuttunut, niin lapset kuin vanhemmat olivat tarvinneet apua ja terapiaa. 

Meitä on 7 sisarusta, syntyneet v.1939-1958 eikä yksikään meistä ole saanut ruumiillista kuritusta, vaan asiat on ratkaistu puhumalla. Eikä myöskään käveri-tai sukulaispiirissä. Muistan, kuinka  50-ja 60-luvulla suhtautuminen ruumiilliseen kuritukseen ja väkvaltaan oli hyvin kielteinen, puhumattakaan myöhemmistä vuosikymmenistä, kuten 80-ja 90-luvulla. 

ihan uskomattomia kommenteja, näin yli 70v silmissä, mitä nämä ovat ikävä kyllä lapsuudessaan kokemaan. Nuohan on poliisiasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kuriton lapsi saa nepsydiagnoosin joka oikeuttaa hänelle sen huonon käytöksen. "Nepsy ei mahda aivokemialleen mitään."

Tämä, ennen lapsi pakotettiin vaikka väkivalloin käyttäytymään ja toimimaan. Nykyään  tulee diagnoosi ja joskus jopa tukitoimet. Nykymalli järkevämpi, kuin toiminnanohjauksen kehittäminen väkivalloin.

Nykyinen järjestelmä ei ole hyvä. ADHD:n nimissä jo yli 10% kaikista lapsista vetää huumenappeja, koska erilaisuutta ei siedetä. Toiset ovat luonnostaan vilkkaampia kuin toiset, ja varsinkin pojat kehittyvät myöhemmin kuin tytöt.

Jos sinulla ei ole ADHD:ta etkä ymmärrä sitä, älä kirjoita siitä, kun et tiedä siitä ja lääkityksestä mitään. ADHD ei ole vain jotain vilkkautta. Se on paljon muutakin, kuten toiminnanohjauksen haasteita ja vaikeutta keskittyä. Ilman lääkkeitä voi olla todella toimintakyvytön. Ne lääkkeet auttaa keskittymään ja tekee olosta normaalin. Annokset eivät ole verrattavissa huumeisiin. ADHD-lääkkeistä löytyy myös muitakin vaihtoehtoja. Et myöskään näytä ymmärtävän, että ADHD-aikuisten (myös naisten) aivot kehittyvät yhtälailla paljon myöhemmin kuin muiden.