Lue keskustelun säännöt.
Kannatatko aborttia downin syndrooman takia?
10.06.2026 |
Minusta abortti 12 viikon jälkeen pitäisi sallia vain siinä tilanteessa, että lapsi on niin vaikeasti sairas että kärsisi kovista kivuista ja kuolisi pian syntymän jälkeen. En ymmärrä tätä että saat abortin vaikka 20 viikolla, vain siksi että sikiö on vammainen. Jotkut lapset saattaa paljastua vaikeasti vammaiseksi vasta taaperona, eikä sillekään mitään voi. Aina raskaaksi tullessa on ymmärrettävä se mahdollisuus, että voi saada vammaisen lapsen. Sitten miettiä, onko valmis ottamaan sen riskin.
Kommentit (487)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.
Et sinäkään voi päättää, että sikiö joka abortoidaan downin tai muun vamman vuoksi tulee saamaan hyvän elämän omasta mielestään. Nämä eivät ole päätösasioita, vaan täysin riippumattomia itsestä. Lisäksi tässä on vieä äidin elämänlaatu, joka ei välttämättä ole enää hyvää siinä vaiheessa jos vammaisen lapsen joutuu kasvattamaan.
Nimen omaan. Kukaan ei sitä voi tietää etukäteen. Terveenä syntyneenkin elämä voi hänen omasta mielestään olla kamalaa. Puhuin nyt siitä, että on täysin mahdollista, että Down-ihminen elää omasta mielestään hyvää elämää, ja siksi häneltä ei tulisi viedä sitä mahdollisuutta tai yleensäkään mahdollisuutta elämään.
Se mahdollisuus on aina olemassa, että asiat eivät mene niin kuin itse kuvittelee, kun lapsia rupeaa tekemään, ja se pitää tehdä itselle selväksi siinä vaiheessa, kykeneekö myös kasvattamaan lapsen. Muussa tapauksessa kannattaa unohtaa lasten teko.
Tuosta saa nyt sen käsityksen, että lapsia tehdessä pitää vaan hyväksyä että lapsi syntyy terveenä tai sitten vammaisena. Asiahan ei ole noin. Itselleen pitää tehdä selväksi miten suhtautuu abrottiin jos paljastuu että sikiöllä on joku hätänä, ja sitten toimii sen mukaan. Abortti on ihan laillinen ja hyväksytty mahdollisuus, eikä kenenkään pidä kasvattaa vammaista lasta jos pystyy abortin tekemään.
Terveenä syntynyt voi toki elää kurjaa elämää, mutta hänen elämäänsä ei ainakaan kurjista se että hänellä on kromosomipoikkeama tai muu pysyvä vamma.
Laillista kyllä, mutta eettisesti väärin. Vammaisellakin on oikeus elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan aborttioikeutta, mutta syynä ei ole down syndrooma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu varmasti on lähtenyt liikkeelle sekä amerikkalaisen pariskunnan päätöksestä tehdä abortti sen jälkeen, kun saivat selville, että vauvalla olisi mahdollisesti tämä diagnoosi.
Mielestäni on hyvä itse kunkin pohtia raskautta suunnitellessa, että miten suhtautuu näihin asioihin, sillä asia voi tulla eteen. En ole halunnut antaa kyseiselle pariskunnalle tuloja klikkaamalla itse videota asiaan nähden, joten en voi varmalta tietää, perustuiko heidän tekemänsä abortti 100-sesti varmaan tietoon ds- diagnoosista, vai vain suureen mahdollisuuteen, että näin on. Tällä on oleellinen ero, sillä jos ollaan täysin varmoja asiasta, niin monen kanta on varmasti eri kuin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, ettei näin olekaan, sillä aiheesta keskusteluja seuranneena on nähty monia kokemuksia, joissa vastaavia prosentteja saaneet ovat synnyttäneet terveen lapsen. On siis täysin mahdollista, että pariskunta murhasi täysin terveen ihmisen alun.
Olen kolme kertaa käynyt läpi raskauden ja siihen liittyvät testit. En tunne henkilökohtaisesti ihmisiä, joilla on down, joten minulla ei ole todellista kuvaa sen mukanaan tuomista haasteista. En itse asiassa tiedä, mitä olisimme mieheni kanssa tehneet, jos olisimme saaneet vastaavan uutisen. Olen vahvasti ollut sitä mieltä, etten pystyisi tekemään aborttia, koska raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa. Silti kannatan abortin valinnan oikeutta ja turvallisia abortteja. Vaikka olen alkuraskauden aborttien kannalla, en kannata asiaa kaikissa tilanteissa, sillä aborttia ei pidä käyttää ehkäisykeinona tai rangaistuksena esim. pettävälle puolisolle. Mutta abortti on tärkeä asia, kun äidin henki on vaarassa tai raskaus on alkanut raiskauksen jälkeen.
On kuitenkin todella tärkeää pohtia myös, että onko tuokin pariskunta abortoimassa kaikki alkiot, jotka eivät täytä heidän toiveitaan? Ds-lapsi ei ollut tervetullut, mitkä muut diagnoosit eivät ole ok? Mitäs jos vauvalla todetaan jo kohdussa sydän sairaus tai syöpä? "Väärä" sukupuoli? Jatkavatko he valintaa, kunnes vaikuttaa siltä, että alkio täyttää kriteerit? Mitä sitten tehdään, jos vauva vammautuukin synnytyksessä, testit olivat väärässä tai pian synnytyksen jälkeen löytyykin vakavia sairauksia?
Näitäkin asioita on hyvä pohtia.
Jos jo kohdussa todetaan sydänvika, niin yleensä lääkäri pystyy arvioimaan melko luotettavasti meneekö raskaus kesken (=onko sikiö elinkelpoinen) vai voidaanko vastasyntynyt leikata heti syntymän jälkeen vai jääkö elinikä lyhyeksi. Samoin syöpä joko aiheuttaa keskenmenon (vastasyntyneiden syövät on äärimmäisen harvinaisia) tai sitten ei, ja jälleen voidaan arvioida kuinka paljon elinikää tulee olemaan jos syöpää ei saada hoidettua. Tuo kehitysvamma diagnoosi taas on sellainen, että vamma on jonkin tasoinen koko lapsen eliniän, tai pienellä osalla tuli väärä positiivinen ja he syntyvät terveitä. Siinä on kuitenkin vissi ero elääkö lapsi vamman kanssa, vai syntyykö hän hoidettavan sairauden tai oireen kanssa ja voi siitä parantua.
Vammaisellakin on oikeus elämään.
Totta kai on, siinä vaiheessa kun hänet on tähän maailmaan saatu. Siinähän on jo monta päätöstä tehty nykypäivän lääketieteen antamin mahdollisuuksin. Seulonnoissa sen sijaan vammaisella ei ole sen suurempaa oikeutta kuin muillakaan sikiöillä, joiden kohtalo on vielä auki. Äidillä on oikeus päättää haluaako hän jatkaa raskauttaan. Vammaisen lapsen kohdalla korostuu muihin abortteihin verrattuna poikkeuksellisella tavalla se, että lapsi tulee olla toivottu kaikin puolin jotta raskautta jatketaan.
Kyllä se on niin, että raskaus jatkuu, ellei äiti erikseen pyydä sen keskeyttämistä. Ei tässä maassa mitään pakkoabortteja tehdä.
Ei tietenkään tehdä pakkoabortteja, vaan nimenomaan tarkoitin että poikkeuksellisella tavalla korostuu vanhempien toive jatkaa raskautta sen sijaan, että he haluaisivat abortin. Kyllä vanhemmille kerrotaan, jos lapsella on kromosomipoikkeavuus tai muu havaittu. Heidän tulee saada tehdä päätös tietoon perustuen. Taitaa suurin osa tuossa vaiheessa päätyä aborttiin, enkä heitä siitä syyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Oikeus elämään menee kaiken muun ohi. Sen jälkeen tulee vasta muut asiat. Ne eivät ole samanarvoisia.
Äärimmilleen vietyä tuo on julmaa, mutta et selvästikään ole ajatellut asiaa riittävän pitkälle. Jos oikeus elämään menee kaiken muun ohi, niin se tarkoittaa että pidetään ihmistä elossa kaikin keinoin vaikka tämän elinkyky olisi hiuskarvan varassa. Se tarkoittaa että ihminen joka on syvästi kehitysvammainen synnytetään, ja sitten hän kuolee syntymänsä jälkeen tuntien tai päivien kituuttamisen lopuksi. Joskus on armoa, että tehdään seulontaa ja sikiö ei koskaan tunne sitä kärsimystä mikä kohdun ulkopuolella odottaa. Armeliasta on myös nykymaailmassa antaa vanhemmille vaihtoehto sen sijaan, että he saavat lapsen jollaiseen heillä ei ole jaksamista, resursseja tai kykyjä vastata tämän tarpeisiin. Kehitysvammainen lapsi voi olla vanhemmille iso kriisi ja tuska, vaikka joku ulkopuolinen näkee vaan sen ettei tehty aborttia ja kiittelee heitä siitä.
Nyt puhuttiin kyllä Downin syndroomasta. Down-lapsi on täysin elinkelpoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu varmasti on lähtenyt liikkeelle sekä amerikkalaisen pariskunnan päätöksestä tehdä abortti sen jälkeen, kun saivat selville, että vauvalla olisi mahdollisesti tämä diagnoosi.
Mielestäni on hyvä itse kunkin pohtia raskautta suunnitellessa, että miten suhtautuu näihin asioihin, sillä asia voi tulla eteen. En ole halunnut antaa kyseiselle pariskunnalle tuloja klikkaamalla itse videota asiaan nähden, joten en voi varmalta tietää, perustuiko heidän tekemänsä abortti 100-sesti varmaan tietoon ds- diagnoosista, vai vain suureen mahdollisuuteen, että näin on. Tällä on oleellinen ero, sillä jos ollaan täysin varmoja asiasta, niin monen kanta on varmasti eri kuin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, ettei näin olekaan, sillä aiheesta keskusteluja seuranneena on nähty monia kokemuksia, joissa vastaavia prosentteja saaneet ovat synnyttäneet terveen lapsen. On siis täysin mahdollista, että pariskunta murhasi täysin terveen ihmisen alun.
Olen kolme kertaa käynyt läpi raskauden ja siihen liittyvät testit. En tunne henkilökohtaisesti ihmisiä, joilla on down, joten minulla ei ole todellista kuvaa sen mukanaan tuomista haasteista. En itse asiassa tiedä, mitä olisimme mieheni kanssa tehneet, jos olisimme saaneet vastaavan uutisen. Olen vahvasti ollut sitä mieltä, etten pystyisi tekemään aborttia, koska raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa. Silti kannatan abortin valinnan oikeutta ja turvallisia abortteja. Vaikka olen alkuraskauden aborttien kannalla, en kannata asiaa kaikissa tilanteissa, sillä aborttia ei pidä käyttää ehkäisykeinona tai rangaistuksena esim. pettävälle puolisolle. Mutta abortti on tärkeä asia, kun äidin henki on vaarassa tai raskaus on alkanut raiskauksen jälkeen.
On kuitenkin todella tärkeää pohtia myös, että onko tuokin pariskunta abortoimassa kaikki alkiot, jotka eivät täytä heidän toiveitaan? Ds-lapsi ei ollut tervetullut, mitkä muut diagnoosit eivät ole ok? Mitäs jos vauvalla todetaan jo kohdussa sydän sairaus tai syöpä? "Väärä" sukupuoli? Jatkavatko he valintaa, kunnes vaikuttaa siltä, että alkio täyttää kriteerit? Mitä sitten tehdään, jos vauva vammautuukin synnytyksessä, testit olivat väärässä tai pian synnytyksen jälkeen löytyykin vakavia sairauksia?
Näitäkin asioita on hyvä pohtia.
Jos jo kohdussa todetaan sydänvika, niin yleensä lääkäri pystyy arvioimaan melko luotettavasti meneekö raskaus kesken (=onko sikiö elinkelpoinen) vai voidaanko vastasyntynyt leikata heti syntymän jälkeen vai jääkö elinikä lyhyeksi. Samoin syöpä joko aiheuttaa keskenmenon (vastasyntyneiden syövät on äärimmäisen harvinaisia) tai sitten ei, ja jälleen voidaan arvioida kuinka paljon elinikää tulee olemaan jos syöpää ei saada hoidettua. Tuo kehitysvamma diagnoosi taas on sellainen, että vamma on jonkin tasoinen koko lapsen eliniän, tai pienellä osalla tuli väärä positiivinen ja he syntyvät terveitä. Siinä on kuitenkin vissi ero elääkö lapsi vamman kanssa, vai syntyykö hän hoidettavan sairauden tai oireen kanssa ja voi siitä parantua.
Vammaisellakin on oikeus elämään.
Totta kai on, siinä vaiheessa kun hänet on tähän maailmaan saatu. Siinähän on jo monta päätöstä tehty nykypäivän lääketieteen antamin mahdollisuuksin. Seulonnoissa sen sijaan vammaisella ei ole sen suurempaa oikeutta kuin muillakaan sikiöillä, joiden kohtalo on vielä auki. Äidillä on oikeus päättää haluaako hän jatkaa raskauttaan. Vammaisen lapsen kohdalla korostuu muihin abortteihin verrattuna poikkeuksellisella tavalla se, että lapsi tulee olla toivottu kaikin puolin jotta raskautta jatketaan.
Kyllä se on niin, että raskaus jatkuu, ellei äiti erikseen pyydä sen keskeyttämistä. Ei tässä maassa mitään pakkoabortteja tehdä.
Ei tietenkään tehdä pakkoabortteja, vaan nimenomaan tarkoitin että poikkeuksellisella tavalla korostuu vanhempien toive jatkaa raskautta sen sijaan, että he haluaisivat abortin. Kyllä vanhemmille kerrotaan, jos lapsella on kromosomipoikkeavuus tai muu havaittu. Heidän tulee saada tehdä päätös tietoon perustuen. Taitaa suurin osa tuossa vaiheessa päätyä aborttiin, enkä heitä siitä syyllistä.
Monethan eivät halua osallistua seulontoihin juuri siitä syystä, etteivät joudu kuuntelemaan aborttipuheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Olipas kamala kommentti. Lapsi pitäisi siis tappaa, koska äiti on väsynyt? WTF?
Jos ei jaksa niin hankitaan apua.
Tässä ei nyt puhuta jo syntyneiden tappamisesta, vaan raskaudenkeskeytyksestä. Pitää miettiä omaa ja muiden jaksamista ja elämän laatua tulevaisuudessa.
Jaksamisen ja elämänlaadun eteen voi tehdä paljon eri asioita. Vauvan tappaminen ei kuulu näihin.
En tiedä oletko lukenut uutisia, mutta ihan tavallisetkaan lapsiperheet ei saa apua jaksamisen ja elämänlaadun eteen. Kehitysvammaisilla on jatkuvasti vaikeuksia saada haluamiaan palveluita, tukea, kuntoutusta ja ylipäätään riittävää ohjausta. Viime vuosina on paljon uutisointia näistä epäkohdista. Käytkö sinä henkilökohtaisesti avustamassa perheitä ja parantamassa heidän elämänlaatuaan, vai miten väität että resursseja moiseen on saatavilla? Tulevaisuudessa kaikesta leikataan, myös vammaispalveluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä ne vammaiset lapset, joita ei missään seulonnoissa havaita, tai synnytyksessä vammautuneet? Suurinta osaa kehitysvammoista ei pystytä havaitsemaan raskausaikana, vaan ne saattavat tulla esiin vasta lapsen ollessa jo 4-5 vuotias.
Niin, entä sitten? Nyt oli puhe siitä, kannatatko aborttia, jos kehitysvamma havaitaan jo raskauden aikana. Jo syntyneen lapsen jälkiabortointi on melko hankalaa, mutta toki siitäkin voidaan keskustella vaikka omassa ketjussaan.
Itse kannatan aborttioikeutta myöhemmilläkin viikoilla, jos kehitysvamma todetaan.
Jos lapsella on vakava kehityshäiriö, Suomessa "synnytys" voidaan käynnistää "sikiön ahdingon vuoksi" missä tahansa vaiheessa raskautta, vaikka synnytyksen tiedetään päättyvän lapsen kuolemaan. Uskoville näitä tehdään, kun kuvittelevat, ettei se ole abortti, vaikka toimenpide on teknisesti täysin sama kuin myöhäisvaiheen abortissa.
Uskovat kuvittelevat ettei ole abortti ja heille vain tehdään? Outo väite.
Ei ole mitenkään outo väite. Kun toimenpide on synnytyksen käynnistys viikolla 25 sikiön ahdingon vuoksi, niin he kokevat, ettei kyseessä ole enää abortti, vaikka toimenpide on täysin sama kuin abortti viikolla 23, vain sikiö on kehittyneempi. Osa tutkijoista on muuten sitä mieltä, että sikiö saattaa tuntea kipua viikosta 24 eteenpäin. Lastahan ei kummassakaan tapauksessa yritetä pelastaa. Abortin raja on siis häilyvä ja aborttikielteisyys saattaa johtaa aborttiin eli ns. synnytyksen käynnistykseen viikon 30 jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Oikeus elämään menee kaiken muun ohi. Sen jälkeen tulee vasta muut asiat. Ne eivät ole samanarvoisia.
Äärimmilleen vietyä tuo on julmaa, mutta et selvästikään ole ajatellut asiaa riittävän pitkälle. Jos oikeus elämään menee kaiken muun ohi, niin se tarkoittaa että pidetään ihmistä elossa kaikin keinoin vaikka tämän elinkyky olisi hiuskarvan varassa. Se tarkoittaa että ihminen joka on syvästi kehitysvammainen synnytetään, ja sitten hän kuolee syntymänsä jälkeen tuntien tai päivien kituuttamisen lopuksi. Joskus on armoa, että tehdään seulontaa ja sikiö ei koskaan tunne sitä kärsimystä mikä kohdun ulkopuolella odottaa. Armeliasta on myös nykymaailmassa antaa vanhemmille vaihtoehto sen sijaan, että he saavat lapsen jollaiseen heillä ei ole jaksamista, resursseja tai kykyjä vastata tämän tarpeisiin. Kehitysvammainen lapsi voi olla vanhemmille iso kriisi ja tuska, vaikka joku ulkopuolinen näkee vaan sen ettei tehty aborttia ja kiittelee heitä siitä.
Nyt puhuttiin kyllä Downin syndroomasta. Down-lapsi on täysin elinkelpoinen.
Tuossa sanottiin että oikeus elämään menee kaiken muun edelle. Siinä ei enää otettu kantaa down-lapsiin. Ja vaikka down-lapsi onkin elinkelpoinen, niin kannatan silti vanhempien omaa päätösvaltaa siihen haluavatko ja pystyvätkö he sellaisen lapsen kanssa olemaan. Kromosomivika on asia, joka ei ajan kanssa parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu varmasti on lähtenyt liikkeelle sekä amerikkalaisen pariskunnan päätöksestä tehdä abortti sen jälkeen, kun saivat selville, että vauvalla olisi mahdollisesti tämä diagnoosi.
Mielestäni on hyvä itse kunkin pohtia raskautta suunnitellessa, että miten suhtautuu näihin asioihin, sillä asia voi tulla eteen. En ole halunnut antaa kyseiselle pariskunnalle tuloja klikkaamalla itse videota asiaan nähden, joten en voi varmalta tietää, perustuiko heidän tekemänsä abortti 100-sesti varmaan tietoon ds- diagnoosista, vai vain suureen mahdollisuuteen, että näin on. Tällä on oleellinen ero, sillä jos ollaan täysin varmoja asiasta, niin monen kanta on varmasti eri kuin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, ettei näin olekaan, sillä aiheesta keskusteluja seuranneena on nähty monia kokemuksia, joissa vastaavia prosentteja saaneet ovat synnyttäneet terveen lapsen. On siis täysin mahdollista, että pariskunta murhasi täysin terveen ihmisen alun.
Olen kolme kertaa käynyt läpi raskauden ja siihen liittyvät testit. En tunne henkilökohtaisesti ihmisiä, joilla on down, joten minulla ei ole todellista kuvaa sen mukanaan tuomista haasteista. En itse asiassa tiedä, mitä olisimme mieheni kanssa tehneet, jos olisimme saaneet vastaavan uutisen. Olen vahvasti ollut sitä mieltä, etten pystyisi tekemään aborttia, koska raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa. Silti kannatan abortin valinnan oikeutta ja turvallisia abortteja. Vaikka olen alkuraskauden aborttien kannalla, en kannata asiaa kaikissa tilanteissa, sillä aborttia ei pidä käyttää ehkäisykeinona tai rangaistuksena esim. pettävälle puolisolle. Mutta abortti on tärkeä asia, kun äidin henki on vaarassa tai raskaus on alkanut raiskauksen jälkeen.
On kuitenkin todella tärkeää pohtia myös, että onko tuokin pariskunta abortoimassa kaikki alkiot, jotka eivät täytä heidän toiveitaan? Ds-lapsi ei ollut tervetullut, mitkä muut diagnoosit eivät ole ok? Mitäs jos vauvalla todetaan jo kohdussa sydän sairaus tai syöpä? "Väärä" sukupuoli? Jatkavatko he valintaa, kunnes vaikuttaa siltä, että alkio täyttää kriteerit? Mitä sitten tehdään, jos vauva vammautuukin synnytyksessä, testit olivat väärässä tai pian synnytyksen jälkeen löytyykin vakavia sairauksia?
Näitäkin asioita on hyvä pohtia.
Jos jo kohdussa todetaan sydänvika, niin yleensä lääkäri pystyy arvioimaan melko luotettavasti meneekö raskaus kesken (=onko sikiö elinkelpoinen) vai voidaanko vastasyntynyt leikata heti syntymän jälkeen vai jääkö elinikä lyhyeksi. Samoin syöpä joko aiheuttaa keskenmenon (vastasyntyneiden syövät on äärimmäisen harvinaisia) tai sitten ei, ja jälleen voidaan arvioida kuinka paljon elinikää tulee olemaan jos syöpää ei saada hoidettua. Tuo kehitysvamma diagnoosi taas on sellainen, että vamma on jonkin tasoinen koko lapsen eliniän, tai pienellä osalla tuli väärä positiivinen ja he syntyvät terveitä. Siinä on kuitenkin vissi ero elääkö lapsi vamman kanssa, vai syntyykö hän hoidettavan sairauden tai oireen kanssa ja voi siitä parantua.
Vammaisellakin on oikeus elämään.
Totta kai on, siinä vaiheessa kun hänet on tähän maailmaan saatu. Siinähän on jo monta päätöstä tehty nykypäivän lääketieteen antamin mahdollisuuksin. Seulonnoissa sen sijaan vammaisella ei ole sen suurempaa oikeutta kuin muillakaan sikiöillä, joiden kohtalo on vielä auki. Äidillä on oikeus päättää haluaako hän jatkaa raskauttaan. Vammaisen lapsen kohdalla korostuu muihin abortteihin verrattuna poikkeuksellisella tavalla se, että lapsi tulee olla toivottu kaikin puolin jotta raskautta jatketaan.
Kyllä se on niin, että raskaus jatkuu, ellei äiti erikseen pyydä sen keskeyttämistä. Ei tässä maassa mitään pakkoabortteja tehdä.
Ei tietenkään tehdä pakkoabortteja, vaan nimenomaan tarkoitin että poikkeuksellisella tavalla korostuu vanhempien toive jatkaa raskautta sen sijaan, että he haluaisivat abortin. Kyllä vanhemmille kerrotaan, jos lapsella on kromosomipoikkeavuus tai muu havaittu. Heidän tulee saada tehdä päätös tietoon perustuen. Taitaa suurin osa tuossa vaiheessa päätyä aborttiin, enkä heitä siitä syyllistä.
Monethan eivät halua osallistua seulontoihin juuri siitä syystä, etteivät joudu kuuntelemaan aborttipuheita.
Sitten he ovat jo päätöksensä tehneet, eikä siihen vaikuta se millaisena lapsi syntyy. Seulontoihin osallistuvat ne, jotka haluavat tietää miten lapsi voi ja saada mahdollisuuden vaikuttaa perhesuunnitteluunsa tai ainakin tietää etukäteen, mihin varautua. Ei siinä sen ihmeenpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Olipas kamala kommentti. Lapsi pitäisi siis tappaa, koska äiti on väsynyt? WTF?
Jos ei jaksa niin hankitaan apua.
Ei tuossa niin sanota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Olipas kamala kommentti. Lapsi pitäisi siis tappaa, koska äiti on väsynyt? WTF?
Jos ei jaksa niin hankitaan apua.
Tässä ei nyt puhuta jo syntyneiden tappamisesta, vaan raskaudenkeskeytyksestä. Pitää miettiä omaa ja muiden jaksamista ja elämän laatua tulevaisuudessa.
Jaksamisen ja elämänlaadun eteen voi tehdä paljon eri asioita. Vauvan tappaminen ei kuulu näihin.
En tiedä oletko lukenut uutisia, mutta ihan tavallisetkaan lapsiperheet ei saa apua jaksamisen ja elämänlaadun eteen. Kehitysvammaisilla on jatkuvasti vaikeuksia saada haluamiaan palveluita, tukea, kuntoutusta ja ylipäätään riittävää ohjausta. Viime vuosina on paljon uutisointia näistä epäkohdista. Käytkö sinä henkilökohtaisesti avustamassa perheitä ja parantamassa heidän elämänlaatuaan, vai miten väität että resursseja moiseen on saatavilla? Tulevaisuudessa kaikesta leikataan, myös vammaispalveluista.
Pelkkä koulukyytipalvelukin on helposti painajainen kehitysvammaisten osalta. Lapsi unohdetaan hakea tai jätetään väärään paikkaan ja kyvyt sel iytyä vieraassa paikassa yllättävässä tilanteessa ovat olemattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Olipas kamala kommentti. Lapsi pitäisi siis tappaa, koska äiti on väsynyt? WTF?
Jos ei jaksa niin hankitaan apua.
Tässä ei nyt puhuta jo syntyneiden tappamisesta, vaan raskaudenkeskeytyksestä. Pitää miettiä omaa ja muiden jaksamista ja elämän laatua tulevaisuudessa.
Jaksamisen ja elämänlaadun eteen voi tehdä paljon eri asioita. Vauvan tappaminen ei kuulu näihin.
En tiedä oletko lukenut uutisia, mutta ihan tavallisetkaan lapsiperheet ei saa apua jaksamisen ja elämänlaadun eteen. Kehitysvammaisilla on jatkuvasti vaikeuksia saada haluamiaan palveluita, tukea, kuntoutusta ja ylipäätään riittävää ohjausta. Viime vuosina on paljon uutisointia näistä epäkohdista. Käytkö sinä henkilökohtaisesti avustamassa perheitä ja parantamassa heidän elämänlaatuaan, vai miten väität että resursseja moiseen on saatavilla? Tulevaisuudessa kaikesta leikataan, myös vammaispalveluista.
Mitään takeita ei ole, että jatkossa täysi-ikäisen kehitysvammaisen saisi tuettuun asumiseen. Pitää varautua olemaan loppuelämän omaishoitaja, vailla mahdollisuutta käydä töissä, vaikka myös tukien määrät saattavat romahtaa.
Ei kaikilla ole ruusunpunaiset lasit silmillä ja ajattele vain vauva- ja pikkulapsiaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.
Et sinäkään voi päättää, että sikiö joka abortoidaan downin tai muun vamman vuoksi tulee saamaan hyvän elämän omasta mielestään. Nämä eivät ole päätösasioita, vaan täysin riippumattomia itsestä. Lisäksi tässä on vieä äidin elämänlaatu, joka ei välttämättä ole enää hyvää siinä vaiheessa jos vammaisen lapsen joutuu kasvattamaan.
Nimen omaan. Kukaan ei sitä voi tietää etukäteen. Terveenä syntyneenkin elämä voi hänen omasta mielestään olla kamalaa. Puhuin nyt siitä, että on täysin mahdollista, että Down-ihminen elää omasta mielestään hyvää elämää, ja siksi häneltä ei tulisi viedä sitä mahdollisuutta tai yleensäkään mahdollisuutta elämään.
Se mahdollisuus on aina olemassa, että asiat eivät mene niin kuin itse kuvittelee, kun lapsia rupeaa tekemään, ja se pitää tehdä itselle selväksi siinä vaiheessa, kykeneekö myös kasvattamaan lapsen. Muussa tapauksessa kannattaa unohtaa lasten teko.
Tuosta saa nyt sen käsityksen, että lapsia tehdessä pitää vaan hyväksyä että lapsi syntyy terveenä tai sitten vammaisena. Asiahan ei ole noin. Itselleen pitää tehdä selväksi miten suhtautuu abrottiin jos paljastuu että sikiöllä on joku hätänä, ja sitten toimii sen mukaan. Abortti on ihan laillinen ja hyväksytty mahdollisuus, eikä kenenkään pidä kasvattaa vammaista lasta jos pystyy abortin tekemään.
Terveenä syntynyt voi toki elää kurjaa elämää, mutta hänen elämäänsä ei ainakaan kurjista se että hänellä on kromosomipoikkeama tai muu pysyvä vamma.
Laillista kyllä, mutta eettisesti väärin. Vammaisellakin on oikeus elämään.
Mun mielestä eettisesti ongelmallisempaa jatkaa raskautta, jos sikiö on todettu vammaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.
Et sinäkään voi päättää, että sikiö joka abortoidaan downin tai muun vamman vuoksi tulee saamaan hyvän elämän omasta mielestään. Nämä eivät ole päätösasioita, vaan täysin riippumattomia itsestä. Lisäksi tässä on vieä äidin elämänlaatu, joka ei välttämättä ole enää hyvää siinä vaiheessa jos vammaisen lapsen joutuu kasvattamaan.
Nimen omaan. Kukaan ei sitä voi tietää etukäteen. Terveenä syntyneenkin elämä voi hänen omasta mielestään olla kamalaa. Puhuin nyt siitä, että on täysin mahdollista, että Down-ihminen elää omasta mielestään hyvää elämää, ja siksi häneltä ei tulisi viedä sitä mahdollisuutta tai yleensäkään mahdollisuutta elämään.
Se mahdollisuus on aina olemassa, että asiat eivät mene niin kuin itse kuvittelee, kun lapsia rupeaa tekemään, ja se pitää tehdä itselle selväksi siinä vaiheessa, kykeneekö myös kasvattamaan lapsen. Muussa tapauksessa kannattaa unohtaa lasten teko.
Tuosta saa nyt sen käsityksen, että lapsia tehdessä pitää vaan hyväksyä että lapsi syntyy terveenä tai sitten vammaisena. Asiahan ei ole noin. Itselleen pitää tehdä selväksi miten suhtautuu abrottiin jos paljastuu että sikiöllä on joku hätänä, ja sitten toimii sen mukaan. Abortti on ihan laillinen ja hyväksytty mahdollisuus, eikä kenenkään pidä kasvattaa vammaista lasta jos pystyy abortin tekemään.
Terveenä syntynyt voi toki elää kurjaa elämää, mutta hänen elämäänsä ei ainakaan kurjista se että hänellä on kromosomipoikkeama tai muu pysyvä vamma.
Laillista kyllä, mutta eettisesti väärin. Vammaisellakin on oikeus elämään.
Sinun etiikkasi poikkeaa valtavirrasta ja ihan turha kuvitella, että olisit joku moraalinen auktoriteetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Olipas kamala kommentti. Lapsi pitäisi siis tappaa, koska äiti on väsynyt? WTF?
Jos ei jaksa niin hankitaan apua.
Tässä ei nyt puhuta jo syntyneiden tappamisesta, vaan raskaudenkeskeytyksestä. Pitää miettiä omaa ja muiden jaksamista ja elämän laatua tulevaisuudessa.
Jaksamisen ja elämänlaadun eteen voi tehdä paljon eri asioita. Vauvan tappaminen ei kuulu näihin.
Vanhempien jaksaminen ja elämänlaatu vaikuttavat suoraan myös heidän kykyynsä huolehtia jälkikasvustaan. Eikä tukiverkkoihinkaan voi sokeasti luottaa, että joku muu on aina tarvittaessa valmis kantamaan osan vastuusta.
Vauvan tappamistakin tapahtuu, kun (usein äiti) on venynyt kestämiskykynsä yli. Raskauden keskeytys on eri asia.
Tälläkin palstalla kyllä kirjoittaa monia sellaisia tyyppejä, joiden olisi ollut parasta tulla eliminoiduiksi jo varhaisessa vaiheessa, eivätkä he ole kehitysvammaisia. Harmi, ettei narsistia uusnassea tai muuta väkivaltaista vaimonhakkaajaa voi testata jo sikiövaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Oikeus elämään menee kaiken muun ohi. Sen jälkeen tulee vasta muut asiat. Ne eivät ole samanarvoisia.
Äärimmilleen vietyä tuo on julmaa, mutta et selvästikään ole ajatellut asiaa riittävän pitkälle. Jos oikeus elämään menee kaiken muun ohi, niin se tarkoittaa että pidetään ihmistä elossa kaikin keinoin vaikka tämän elinkyky olisi hiuskarvan varassa. Se tarkoittaa että ihminen joka on syvästi kehitysvammainen synnytetään, ja sitten hän kuolee syntymänsä jälkeen tuntien tai päivien kituuttamisen lopuksi. Joskus on armoa, että tehdään seulontaa ja sikiö ei koskaan tunne sitä kärsimystä mikä kohdun ulkopuolella odottaa. Armeliasta on myös nykymaailmassa antaa vanhemmille vaihtoehto sen sijaan, että he saavat lapsen jollaiseen heillä ei ole jaksamista, resursseja tai kykyjä vastata tämän tarpeisiin. Kehitysvammainen lapsi voi olla vanhemmille iso kriisi ja tuska, vaikka joku ulkopuolinen näkee vaan sen ettei tehty aborttia ja kiittelee heitä siitä.
Nyt puhuttiin kyllä Downin syndroomasta. Down-lapsi on täysin elinkelpoinen.
Moniko selviäisi ilman mitään toimenpiteitä edes 1-vuotiaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Olipas kamala kommentti. Lapsi pitäisi siis tappaa, koska äiti on väsynyt? WTF?
Jos ei jaksa niin hankitaan apua.
Tässä ei nyt puhuta jo syntyneiden tappamisesta, vaan raskaudenkeskeytyksestä. Pitää miettiä omaa ja muiden jaksamista ja elämän laatua tulevaisuudessa.
Jaksamisen ja elämänlaadun eteen voi tehdä paljon eri asioita. Vauvan tappaminen ei kuulu näihin.
Vanhempien jaksaminen ja elämänlaatu vaikuttavat suoraan myös heidän kykyynsä huolehtia jälkikasvustaan. Eikä tukiverkkoihinkaan voi sokeasti luottaa, että joku muu on aina tarvittaessa valmis kantamaan osan vastuusta.
Vauvan tappamistakin tapahtuu, kun (usein äiti) on venynyt kestämiskykynsä yli. Raskauden keskeytys on eri asia.
Vammaisten lasten vanhemmat eroavat usein ja sitä saattaa jäädä lapsen ainoaksi hoitajaksi. Jos lapsi on kovasti erityistarpeinen, vaikea on rakastavienkaan isovanhempien lasta välillä hoitoonsa ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu varmasti on lähtenyt liikkeelle sekä amerikkalaisen pariskunnan päätöksestä tehdä abortti sen jälkeen, kun saivat selville, että vauvalla olisi mahdollisesti tämä diagnoosi.
Mielestäni on hyvä itse kunkin pohtia raskautta suunnitellessa, että miten suhtautuu näihin asioihin, sillä asia voi tulla eteen. En ole halunnut antaa kyseiselle pariskunnalle tuloja klikkaamalla itse videota asiaan nähden, joten en voi varmalta tietää, perustuiko heidän tekemänsä abortti 100-sesti varmaan tietoon ds- diagnoosista, vai vain suureen mahdollisuuteen, että näin on. Tällä on oleellinen ero, sillä jos ollaan täysin varmoja asiasta, niin monen kanta on varmasti eri kuin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, ettei näin olekaan, sillä aiheesta keskusteluja seuranneena on nähty monia kokemuksia, joissa vastaavia prosentteja saaneet ovat synnyttäneet terveen lapsen. On siis täysin mahdollista, että pariskunta murhasi täysin terveen ihmisen alun.
Olen kolme kertaa käynyt läpi raskauden ja siihen liittyvät testit. En tunne henkilökohtaisesti ihmisiä, joilla on down, joten minulla ei ole todellista kuvaa sen mukanaan tuomista haasteista. En itse asiassa tiedä, mitä olisimme mieheni kanssa tehneet, jos olisimme saaneet vastaavan uutisen. Olen vahvasti ollut sitä mieltä, etten pystyisi tekemään aborttia, koska raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa. Silti kannatan abortin valinnan oikeutta ja turvallisia abortteja. Vaikka olen alkuraskauden aborttien kannalla, en kannata asiaa kaikissa tilanteissa, sillä aborttia ei pidä käyttää ehkäisykeinona tai rangaistuksena esim. pettävälle puolisolle. Mutta abortti on tärkeä asia, kun äidin henki on vaarassa tai raskaus on alkanut raiskauksen jälkeen.
On kuitenkin todella tärkeää pohtia myös, että onko tuokin pariskunta abortoimassa kaikki alkiot, jotka eivät täytä heidän toiveitaan? Ds-lapsi ei ollut tervetullut, mitkä muut diagnoosit eivät ole ok? Mitäs jos vauvalla todetaan jo kohdussa sydän sairaus tai syöpä? "Väärä" sukupuoli? Jatkavatko he valintaa, kunnes vaikuttaa siltä, että alkio täyttää kriteerit? Mitä sitten tehdään, jos vauva vammautuukin synnytyksessä, testit olivat väärässä tai pian synnytyksen jälkeen löytyykin vakavia sairauksia?
Näitäkin asioita on hyvä pohtia.
Jos jo kohdussa todetaan sydänvika, niin yleensä lääkäri pystyy arvioimaan melko luotettavasti meneekö raskaus kesken (=onko sikiö elinkelpoinen) vai voidaanko vastasyntynyt leikata heti syntymän jälkeen vai jääkö elinikä lyhyeksi. Samoin syöpä joko aiheuttaa keskenmenon (vastasyntyneiden syövät on äärimmäisen harvinaisia) tai sitten ei, ja jälleen voidaan arvioida kuinka paljon elinikää tulee olemaan jos syöpää ei saada hoidettua. Tuo kehitysvamma diagnoosi taas on sellainen, että vamma on jonkin tasoinen koko lapsen eliniän, tai pienellä osalla tuli väärä positiivinen ja he syntyvät terveitä. Siinä on kuitenkin vissi ero elääkö lapsi vamman kanssa, vai syntyykö hän hoidettavan sairauden tai oireen kanssa ja voi siitä parantua.
Vammaisellakin on oikeus elämään.
Totta kai on, siinä vaiheessa kun hänet on tähän maailmaan saatu. Siinähän on jo monta päätöstä tehty nykypäivän lääketieteen antamin mahdollisuuksin. Seulonnoissa sen sijaan vammaisella ei ole sen suurempaa oikeutta kuin muillakaan sikiöillä, joiden kohtalo on vielä auki. Äidillä on oikeus päättää haluaako hän jatkaa raskauttaan. Vammaisen lapsen kohdalla korostuu muihin abortteihin verrattuna poikkeuksellisella tavalla se, että lapsi tulee olla toivottu kaikin puolin jotta raskautta jatketaan.
Kyllä se on niin, että raskaus jatkuu, ellei äiti erikseen pyydä sen keskeyttämistä. Ei tässä maassa mitään pakkoabortteja tehdä.
Ei tietenkään tehdä pakkoabortteja, vaan nimenomaan tarkoitin että poikkeuksellisella tavalla korostuu vanhempien toive jatkaa raskautta sen sijaan, että he haluaisivat abortin. Kyllä vanhemmille kerrotaan, jos lapsella on kromosomipoikkeavuus tai muu havaittu. Heidän tulee saada tehdä päätös tietoon perustuen. Taitaa suurin osa tuossa vaiheessa päätyä aborttiin, enkä heitä siitä syyllistä.
Monethan eivät halua osallistua seulontoihin juuri siitä syystä, etteivät joudu kuuntelemaan aborttipuheita.
Mä osallistuin seulontoihin. En joutunut kuuntekemaan aborttipuheita.
Äärimmilleen vietyä tuo on julmaa, mutta et selvästikään ole ajatellut asiaa riittävän pitkälle. Jos oikeus elämään menee kaiken muun ohi, niin se tarkoittaa että pidetään ihmistä elossa kaikin keinoin vaikka tämän elinkyky olisi hiuskarvan varassa. Se tarkoittaa että ihminen joka on syvästi kehitysvammainen synnytetään, ja sitten hän kuolee syntymänsä jälkeen tuntien tai päivien kituuttamisen lopuksi. Joskus on armoa, että tehdään seulontaa ja sikiö ei koskaan tunne sitä kärsimystä mikä kohdun ulkopuolella odottaa. Armeliasta on myös nykymaailmassa antaa vanhemmille vaihtoehto sen sijaan, että he saavat lapsen jollaiseen heillä ei ole jaksamista, resursseja tai kykyjä vastata tämän tarpeisiin. Kehitysvammainen lapsi voi olla vanhemmille iso kriisi ja tuska, vaikka joku ulkopuolinen näkee vaan sen ettei tehty aborttia ja kiittelee heitä siitä.