Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan

Niin, kysyykö Jumala sinulta viimeisellä tuomiolla minkälaiseen luokkaan olet kuulunut. Eiköhän se merkitse eniten sinun iankaikkisuuskohtalosi kannalta oletko ottanut Jeesuksen vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Ai nyt jo insinööri ja fysioterapeutti ovat työväenluokkaa? 😂😂Kas kun ei alaluokkaa. Vauva palsta pistää taas parastaan.  Mikä sitten esim. siivooja on sinulle? Onko kastiton? 

Tällä palstalla sanotaan aina, että esimerkiksi sairaanhoitajat ja amk-insinöörit ovat nimenomaan työnväenluokkaa.

Eri

Sairaanhoitaja on mielestäni kyllä erittäin keskiluokkainen ammatti. Vai olenko missannut jotakin tärkeää? 

Tämän palstan mukaan keskiluokan elämää leimaa porvariston hillitty charmi. Kaikilla on kirjastohuoneet, viinikellarit ja eriliset vastaanottotilat vieraille. Autoista puhuminen on herralle aivan liian rahvaanomaista, eikä rouva todellakaan ostaisi Lokki-valaisinta tai Marimekko-verhoja. Töissä käyminen on intohimo, ei jotain mitä tehdään jotta saataisiin laskut maksettua; onhan perittyä varallisuutta huomattavat määrät jo useassa polvessa. Oopperassa käyminen säännöllisesti on itsestäänselvyys, samoin kuin se, että rantalomat tai huvipuistot ovat alaluokan huvituksia. Eikä ole puhettakaan, etteikö jokainen perheenjäsen olisi korkeakoulutettu, ja mielellään tuplatohtori.
Jos tähän ei pääse, kuuluu selkeästi työväenluokkaan ellei jopa alaluokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kannan ylpeydellä perhetaustani enkä yritä esittää ylempää keskiluokkaa vapaa-ajalla. Asiantuntijatyössä pukeudun ja käyttäydyn toki ammattiroolin mukaisesti, mutta se on vain työroolini.

Ei maisteri kuulu automaattisesti ylempään keskiluokkaan. Itse en edes väitelleenä kuulu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?

Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. 

Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.

eri

Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan. 

Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton. 

Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.

En usko höpinöitänne.

Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan. 

Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.

Sama tilanne luokkien sisällä. Ei Suomi ole oikeasti niin luokkayhteiskunta mitä jotkut tässä ketjussa koettavat väittää. Eikä kukaan joka on Suomessa syntynyt ja koulunsa käynyt voi vakavalla naamalla sanoa että on äärettömän kaukana työväenluokasta eikä ole "joutunut" tekemisiin työväenluokkataustaisten kanssa, kiitos koulujärjestelmämme, en nimittäin pidä todennäköisenä että hän olisi käynyt minkäänlaista kallista yksityiskoulua harvoille ja valituille.

Ei se ole mitenkään mahdotonta, jos Helsingissä asuu. Perhe asuu esim. Paloheinässä ja lapsena käy luokat 1-2 lähikoulua, siitä Sykkiin luokat 3-9 ja lukio. Lukion jälkeen suoraan stadin oikikseen. Keskiluokkaiset harrastukset ja keskiluokkainen matkailu. Ei tuossa missään vaiheessa tule pidempää kontaktia työväenluokkaan, jos ei näin halua.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Siis tottakai ihmisen käyttäytymisen taustalla on aina asenne ja uskomukset, osa niistä voi olla sosiaalisesti haitallisia, kuten vaikkapa haluttomuus puhua palveluammatissa oleville. Kuitenkin hyvä tiedostaa, että jo ihan biologia ohjaa meitä kaltaisiemme joukkoon. Toki sivistynyt ihminen, joka osaa ajatella aivojen etuotsalohkolla (ns. sivistysaivot), tietää, että kaikki ihmiset on loppupeleissä samanarvoisia ja kuuluu hyvään käyttäytymiseen että tervehtii kaikkia ja osaa jutella  erilaisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?

Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. 

Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.

eri

Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan. 

Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton. 

Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.

En usko höpinöitänne.

Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan. 

Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.

Sama tilanne luokkien sisällä. Ei Suomi ole oikeasti niin luokkayhteiskunta mitä jotkut tässä ketjussa koettavat väittää. Eikä kukaan joka on Suomessa syntynyt ja koulunsa käynyt voi vakavalla naamalla sanoa että on äärettömän kaukana työväenluokasta eikä ole "joutunut" tekemisiin työväenluokkataustaisten kanssa, kiitos koulujärjestelmämme, en nimittäin pidä todennäköisenä että hän olisi käynyt minkäänlaista kallista yksityiskoulua harvoille ja valituille.

Ei se ole mitenkään mahdotonta, jos Helsingissä asuu. Perhe asuu esim. Paloheinässä ja lapsena käy luokat 1-2 lähikoulua, siitä Sykkiin luokat 3-9 ja lukio. Lukion jälkeen suoraan stadin oikikseen. Keskiluokkaiset harrastukset ja keskiluokkainen matkailu. Ei tuossa missään vaiheessa tule pidempää kontaktia työväenluokkaan, jos ei näin halua.

ohis

Ja sitten vielä vanhemmat rahoittaa elämää niin, ettei lasten tarvitse mennä kauppaan töihin kesätöihin tai opintojen rinnalla. Moni alempikeskiluokkalainen saa korkeakoulutuksen, mutta joutuu tekemään töitä ennen valmistumista jossain missä kollegoina voi olla duunareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?

Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. 

Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.

eri

Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan. 

Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton. 

Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.

En usko höpinöitänne.

Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan. 

Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.

Sama tilanne luokkien sisällä. Ei Suomi ole oikeasti niin luokkayhteiskunta mitä jotkut tässä ketjussa koettavat väittää. Eikä kukaan joka on Suomessa syntynyt ja koulunsa käynyt voi vakavalla naamalla sanoa että on äärettömän kaukana työväenluokasta eikä ole "joutunut" tekemisiin työväenluokkataustaisten kanssa, kiitos koulujärjestelmämme, en nimittäin pidä todennäköisenä että hän olisi käynyt minkäänlaista kallista yksityiskoulua harvoille ja valituille.

Ei se ole mitenkään mahdotonta, jos Helsingissä asuu. Perhe asuu esim. Paloheinässä ja lapsena käy luokat 1-2 lähikoulua, siitä Sykkiin luokat 3-9 ja lukio. Lukion jälkeen suoraan stadin oikikseen. Keskiluokkaiset harrastukset ja keskiluokkainen matkailu. Ei tuossa missään vaiheessa tule pidempää kontaktia työväenluokkaan, jos ei näin halua.

ohis

Puoliso myös omasta luokasta ja työkaverit ja ystävät. Monella on näin. Harvalla duunarillakaan on proffaystävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?

Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. 

Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.

eri

Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan. 

Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton. 

Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.

En usko höpinöitänne.

Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan. 

Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.

Sama tilanne luokkien sisällä. Ei Suomi ole oikeasti niin luokkayhteiskunta mitä jotkut tässä ketjussa koettavat väittää. Eikä kukaan joka on Suomessa syntynyt ja koulunsa käynyt voi vakavalla naamalla sanoa että on äärettömän kaukana työväenluokasta eikä ole "joutunut" tekemisiin työväenluokkataustaisten kanssa, kiitos koulujärjestelmämme, en nimittäin pidä todennäköisenä että hän olisi käynyt minkäänlaista kallista yksityiskoulua harvoille ja valituille.

Ei se ole mitenkään mahdotonta, jos Helsingissä asuu. Perhe asuu esim. Paloheinässä ja lapsena käy luokat 1-2 lähikoulua, siitä Sykkiin luokat 3-9 ja lukio. Lukion jälkeen suoraan stadin oikikseen. Keskiluokkaiset harrastukset ja keskiluokkainen matkailu. Ei tuossa missään vaiheessa tule pidempää kontaktia työväenluokkaan, jos ei näin halua.

ohis

Sykkiin päästäkseen pitää olla  oikeasti hyvä koulusssa, muualla maailmassa lahjojen ja motivaation puute on kompensoitavissa isän lompakosta, kunhan jälkikasvu saa peilin höyrystymään ja osaa luetelle aakkosista kolme ensimmäistä kirjainta järjestyksessä. Iso ero.

Lähipiiristä löytyy useampi tuntemani lähiöistä, jotka ovat päässeet huippulukioihin ja edelleen kouluttautuneet julkisuudessakin näkyviin  ammatteihin ja asemiin.. Tästä pisteet Suomelle, ja toivottavasti meritokratia toimii täällä näin myös jatkossa.

Ei Suomessa ole mitään luokkajakoa. Verotus tasapäistää. Valitettavan moni on toki pudonnut tai putoamassa työelämästä, mikä saattaa aiheuttaa jonkinmoisia levottomuuksia pudonneen sosiaaliturvan myötä (rikokset lisääntyy jne).

Esim Briteissä luokkajako on totta ja näkyy monessa mm. yksityiset kalliit koulut.

Suomessa on lisäksi miehille armeija, missä he näkevät kaikenlaisia tyyppejä monenlaisilla taustoilla. Pakollinen asevelvollisuus naisille voisi siltäkin kulmalta tehdä hyvää, että oppii näkemään eritaustaisia ihmisiä. Sillä vaikka luokkajakoa ei ole, on aina hyvä laajentaa omaa katsontatapaa erilaisten ihmisten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?

Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. 

Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.

eri

Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan. 

Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton. 

Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.

En usko höpinöitänne.

Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan. 

Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.

On myös varakkaita keskiluokkaisia, joita ei saisi mökille pakottamallakaan, vaikka se olisi kuinka oleellinen osa suomalaista kulttuuria ja kesänviettoa. Luokka-ajattelijoita todennäköisesti yhdistää myös kaipuu yhtenäiskulttuurin aikoihin, jolloin todellakin oli pulaa vaihtoehdoista toteuttaa itseään ja sosiaalinen paine sulautua joukkoon kaiken päälle. Individualismin nousun myötä tällaiset seikat ovat menettäneet merkitystään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?

Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. 

Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.

eri

Tällainen tunne ja käytös on minusta paljon tyypillisempää luokkanousijalle. Kun se oma asema koetaan niin hauraana, pelätään että duunarin kanssa kommunikoidessa duunarius tarttuu, ja kaikki huomaavat ettei keskiluokkaisuus ollutkaan “aitoa”. Itsestään varma ihminen osaa kyllä kommunikoida luontevasti myös erilaisten ihmisten kanssa, eikä pelkää oman arvonsa siitä laskevan.

Itse olen kuullut tätä juurikin puhtaasti ylemmän keskiluokan miehiltä. Kyllähän se miehen mallikin on hyvin erilainen näiden ja työväenluokan miesten välillä. 

Itse olen valitettavasti kohtelias herraspoika enkä pysty tätä peittämään. Ennen esimerkiksi autokorjaamoissa koin tämän takia selkeää halveksuntaa. Olinhan mies joka ei pystynyt korjaamaan omaa autoaan. Nykyään tämä ei ole niin yleistä. 

Oma ylemmän keskiluokan tohtorimieheni kokee myös hankalaksi esim. autokorjaamossa asioinnin. Asentajat olettavan miehen ymmärtävän jotain autoista. Käytännössä mies ei juurikaan ymmärrä mistä ne hänelle puhuvat. Myös helveksunta välittyy nopeasti. Jossain vaiheessa teetimme kylpyhuoneremonttia sijoitusasuntoomme. Tuli selväksi, että mies ei halunnut asioida remonttimiesten kanssa eivätkä he hänen. Rouvan piti käydä selvittämässä mitä remonttimiehet kulloinkin halusivat. 

Merkkikorjaamoissa autosi ottaa vastaan kauluspaitainen asiakaspalvelija. Varsinaisia automekaanikkoja et edes tapaa tänä päivänä, ellet halua.

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitään luokkajakoa. Verotus tasapäistää. Valitettavan moni on toki pudonnut tai putoamassa työelämästä, mikä saattaa aiheuttaa jonkinmoisia levottomuuksia pudonneen sosiaaliturvan myötä (rikokset lisääntyy jne).

Esim Briteissä luokkajako on totta ja näkyy monessa mm. yksityiset kalliit koulut.

Suomessa on lisäksi miehille armeija, missä he näkevät kaikenlaisia tyyppejä monenlaisilla taustoilla. Pakollinen asevelvollisuus naisille voisi siltäkin kulmalta tehdä hyvää, että oppii näkemään eritaustaisia ihmisiä. Sillä vaikka luokkajakoa ei ole, on aina hyvä laajentaa omaa katsontatapaa erilaisten ihmisten kautta.

Tuotakaan ei voi yleistää, koska osa työelämästä tipahtavistakin on syntymävarakkaita. Ei kaikki suomalaiset ole köyhiä ja elä vain palkan varassa, joten vaikka työyhteisöstä luopuminen on varmaan kaikille ikävää, niin palkan loppuminen ei ole kaikille samalla tavalla taloudellinen järkytys. Mutta kyllähän nyt juuri oli uutisissa, että Kela-tukien määrä kasvaa, joten varmasti entistä useampi joutuu turvautumaan tukiin. Sen sijaan sosiaaliturva nyt ei mihinkään ole kai pudonnut, vaan kyllähän Suomessa edelleen on hyvin kattava sosiaaliturva, vaikka mihin maahan verrattuna? 

Suomessa koulut määräytyvät yleensä asuinalueen mukaan, ja eri asuinalueilla on erilainen sosioekonominen jakauma. Kärjistäen omakotialueilla asuu yleensä keskiluokkaa ja vuokralähiöissä vähävaraisempaa väkeä. Muistan, että olin 3. luokalla kun tajusin, että kaikkien lasten perheillä ei ole omaa taloa. Siihen asti olin ajatellut että naapurustossa on Ainon talo, Marian talo, Beatrixin talo jne. Kävin ensimmäistä kertaa kerrostalossa sisällä yläkoululaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Näköjään kaikki ei todellakaan ymmärrä. Mitä sivistystä tuokaan on, että jos ongelma ei ole itselle ajankohtainen, niin silloin pilkataan sitä, joka uskaltaa ongelman myöntää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?

Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. 

Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.

eri

Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan. 

Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton. 

Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.

En usko höpinöitänne.

Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan. 

Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.

Sama tilanne luokkien sisällä. Ei Suomi ole oikeasti niin luokkayhteiskunta mitä jotkut tässä ketjussa koettavat väittää. Eikä kukaan joka on Suomessa syntynyt ja koulunsa käynyt voi vakavalla naamalla sanoa että on äärettömän kaukana työväenluokasta eikä ole "joutunut" tekemisiin työväenluokkataustaisten kanssa, kiitos koulujärjestelmämme, en nimittäin pidä todennäköisenä että hän olisi käynyt minkäänlaista kallista yksityiskoulua harvoille ja valituille.

Ei se ole mitenkään mahdotonta, jos Helsingissä asuu. Perhe asuu esim. Paloheinässä ja lapsena käy luokat 1-2 lähikoulua, siitä Sykkiin luokat 3-9 ja lukio. Lukion jälkeen suoraan stadin oikikseen. Keskiluokkaiset harrastukset ja keskiluokkainen matkailu. Ei tuossa missään vaiheessa tule pidempää kontaktia työväenluokkaan, jos ei näin halua.

ohis

Sykkiin päästäkseen pitää olla  oikeasti hyvä koulusssa, muualla maailmassa lahjojen ja motivaation puute on kompensoitavissa isän lompakosta, kunhan jälkikasvu saa peilin höyrystymään ja osaa luetelle aakkosista kolme ensimmäistä kirjainta järjestyksessä. Iso ero.

Lähipiiristä löytyy useampi tuntemani lähiöistä, jotka ovat päässeet huippulukioihin ja edelleen kouluttautuneet julkisuudessakin näkyviin  ammatteihin ja asemiin.. Tästä pisteet Suomelle, ja toivottavasti meritokratia toimii täällä näin myös jatkossa.

Yhdysvalloissa myös hyville urheilijoille käytännössä järkätään opiskelupaikka ja coachataan pikemminkin tutkinto läpi urheilun lomassa. Suomessa urheilijat ovat täysin oman onnensa nojassa. Pitäisi opiskella ja treenata yhtäaikaa.

Ylempään keskiluokkaa ei liity siis varallisuus, omaisuus mitenkään. Voit olla köyhä ja silti ylempää keskiluokkaa.

Erottelevana tekijänä muuhun keskiluokkaa tulee sivistyksestä : puhuu sujuvasti useita kieliä, harrastaa oopperaa ja teatteria, on ystävällinen ja huoliteltu, bmi alle 22, viettää kesiä ulkomailla, on tunnettu omassa sosiaalisessa piirissään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Minulle tuo on tarkoittanut, että puolisoni on erittäin itsenäinen, looginen ja analyyttinen persoona. En jaksaisi jakaa elämääni boheemin taivaanrannan maalarin kanssa.