Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1050)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan.
Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton.
Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.
En usko höpinöitänne.
Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan.
En. En kykene. Jos nyt luokittelemaan alamme niin kuulun keskiluokkaan, jo lapsuuskoti oli akateeminen kulttuurikoti. Meillä oli itsestäänselvää että kaikkia tervehditään, kaikille puhutaan eikä edes omassa mielessä asemoida itseä ja muita luokkiin ja suhtauduta sen takia epäluuloisesti/ylimielisesti/tms.
Ikää nyt jo 55 eikä kukaan kuljettaja, kassahenkilö, asiakaspalvelija jne ole suuttunut kun olen tervehtinyt ja tilanteen niin salliessa/vaatiessa vaihtanut muutaman sanankin.
On ihan siellä omassa päässä omituinen harhaluulo työväenluokan tavasta tervehtiä ja tuntea alemmuutta kun oikein keskiluokkainen sanoo hei tai hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan.
Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton.
Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.
En usko höpinöitänne.
Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan.
Sitten on kyllä todella vakavia ongelmia ihan tavallisissa käytöstä voissa. Nuo viestit on täyttä kukkua, kaikkea oleellista ei nyt kerrottu tai sosiaalisesti ahdistuneita ihmisiä. Bussikuskille ei oikeesti sanota kuin yleensä max kaksi sanaa 99% ajasta.
Tässä nyt puhuttiin yleisesti työväenluokkaiselle miehelle puhumista, jos itse on ylemmän keskiluokan mies. Naisten on helpompi löytää tarttumapintoja keskustelussa, mutta kyllä se työstä käy pidempää keskustelua saada aikaan tasavertaisessa tilanteessa. Te ette työväenluokassa vaan tajua mitä se vaatii keskiluokkaiselta.
Miksi oletat minun olevan työväenluokkaa? Sinun kanssasihan minulla on suuria ongelmia kommunikoida vaikka intät olevasi keskiluokkaa. Ymmärrätkö mitä sanon? Olen itse keskiluokkaa, en työväen. Enkä löydä kanssasi yhteistä rajapintaa enkä kokemusmaailmaa.
Siis onko tuo vapiseva haavanlehti joka ei uskalla tervehtiä työväenluokkaan kuuluvia/sellaisiksi olettamiaan mies??
Tunnen melko monta miljonääriä keski-Euroopassa, eikä näiden pukeutuminen eroa "meidän työväenluokasta". Suomessa on ihan hölmö suhtautuminen ja luullaan, että kallis on yhtä kuin hyvä. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan.
Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton.
Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.
En usko höpinöitänne.
Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan.
En. En kykene. Jos nyt luokittelemaan alamme niin kuulun keskiluokkaan, jo lapsuuskoti oli akateeminen kulttuurikoti. Meillä oli itsestäänselvää että kaikkia tervehditään, kaikille puhutaan eikä edes omassa mielessä asemoida itseä ja muita luokkiin ja suhtauduta sen takia epäluuloisesti/ylimielisesti/tms.
Ikää nyt jo 55 eikä kukaan kuljettaja, kassahenkilö, asiakaspalvelija jne ole suuttunut kun olen tervehtinyt ja tilanteen niin salliessa/vaatiessa vaihtanut muutaman sanankin.
On ihan siellä omassa päässä omituinen harhaluulo työväenluokan tavasta tervehtiä ja tuntea alemmuutta kun oikein keskiluokkainen sanoo hei tai hyvää päivää.
Allekirjoitan tämän täysin, mielestäni sivistynyt ihminen ei yksinkertaisesti voi käyttäytyä millään muulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan.
Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton.
Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.
En usko höpinöitänne.
Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan.
Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan.
Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton.
Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.
En usko höpinöitänne.
Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan.
Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.
Nyt puhutaan bussikuskin ja kaupanmyyjän tervehtimisestä, siihen ei tarvita yhteistä kosketuspintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan.
Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton.
Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.
En usko höpinöitänne.
Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan.
Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.
Nyt puhutaan bussikuskin ja kaupanmyyjän tervehtimisestä, siihen ei tarvita yhteistä kosketuspintaa.
Sinä jankutat sitä tervehtimistä. Me muut yritämme keskutella laajemmasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan.
Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton.
Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.
En usko höpinöitänne.
Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan.
Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.
Fiksu ja sivistynyt ihminen kykenee keskustelemaan myös sellaisen ihmisen kanssa jonka huomaa olevan eri piireistä. Aina löytyy jotain josta saada juttua aikaan ja älykkyyttä on osata "nousta" tai "laskeutua" aina sille tasolle jolla vastapuoli on. On myös mahdollista että juoksua harrastamaton duunari on hyvinkin kiinnostunut kuulemaan maratonista tai itse expertti kattoremontin suhteen/teettänyt itse sellaisen. Sinun esimerkkejäsi käyttäen.
Kyllä kaikesta paistaa vain ja ainoastaan suuri arroganssi ja ennakkoluuloisuus eikä mikään "oi olen niin ylempää keskiluokkaa ettet voi kuvitellakaan kuinka akukana työväenluokasta olenkaan, hui tuolta tulee bussi jota ajaa työläinen, apua mitä teen????"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan.
Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton.
Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.
En usko höpinöitänne.
Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan.
Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.
Nyt puhutaan bussikuskin ja kaupanmyyjän tervehtimisestä, siihen ei tarvita yhteistä kosketuspintaa.
Voi olla, että tätä aihetta on turha jatkaa, kun menee vain jankkaamiseksi. Jos toinen ei ymmärrä, niin ei ymmärrä. Vaikka onkin keskiluokan kodista, niin voi olla eroja siinä, miten on tottunut olemaan muiden kuin keskiluokkaan kuuluvien kanssa. Minä olen eri kirjoittaja, mutta kyllä ymmärrän tuon, jos välttelee niitä tilanteita, jotka ovat oman mukavuusalueen ulkopuolella, silloin kun se on sujuvasti mahdollista. Esimerkiksi juuri runkolinjan bussissa voi mennä keskiovesta ja kaupassa voi valita itsepalvelukassan.
Kertokaa tietämättömälle mikä on se työväenluokan tapa tervehtiä? Se jota joku ei osaa ja siksi pelkää bussikuskia niin että on tervehtimättä jottei tämä suutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Tällainen tunne ja käytös on minusta paljon tyypillisempää luokkanousijalle. Kun se oma asema koetaan niin hauraana, pelätään että duunarin kanssa kommunikoidessa duunarius tarttuu, ja kaikki huomaavat ettei keskiluokkaisuus ollutkaan “aitoa”. Itsestään varma ihminen osaa kyllä kommunikoida luontevasti myös erilaisten ihmisten kanssa, eikä pelkää oman arvonsa siitä laskevan.
Ehkä kyseessä on paremminkin luokkavihan pelko. Jos on vähän herraskaisempi tausta, se saattaa näkyä läpi vaikka kuinka yrittäisi olla Rento-Reiska. Varsinkin aiemmin, kun luokkasuhteet olivat kärjistetymmät, oli joskus aika ikävää olla työläisseurassa tämän takia. Vain "rehellinen työläinen" oli oikea ihminen, herrojen kakara ei niinkään.
>Ehkä kyseessä on paremminkin luokkavihan pelko. Jos on vähän herraskaisempi tausta, se saattaa näkyä läpi vaikka kuinka yrittäisi olla Rento-Reiska.
Jos koettaisit vain olla oma itsesi niin se helpottaisi keskustelua kummasti. Roolien vetäminen sopii paremmin teatterin näyttämölle kuin ihmisten väliseen yleiseen kanssakäymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan.
Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton.
Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.
En usko höpinöitänne.
Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan.
Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.
Sama tilanne luokkien sisällä. Ei Suomi ole oikeasti niin luokkayhteiskunta mitä jotkut tässä ketjussa koettavat väittää. Eikä kukaan joka on Suomessa syntynyt ja koulunsa käynyt voi vakavalla naamalla sanoa että on äärettömän kaukana työväenluokasta eikä ole "joutunut" tekemisiin työväenluokkataustaisten kanssa, kiitos koulujärjestelmämme, en nimittäin pidä todennäköisenä että hän olisi käynyt minkäänlaista kallista yksityiskoulua harvoille ja valituille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Tällainen tunne ja käytös on minusta paljon tyypillisempää luokkanousijalle. Kun se oma asema koetaan niin hauraana, pelätään että duunarin kanssa kommunikoidessa duunarius tarttuu, ja kaikki huomaavat ettei keskiluokkaisuus ollutkaan “aitoa”. Itsestään varma ihminen osaa kyllä kommunikoida luontevasti myös erilaisten ihmisten kanssa, eikä pelkää oman arvonsa siitä laskevan.
Itse olen kuullut tätä juurikin puhtaasti ylemmän keskiluokan miehiltä. Kyllähän se miehen mallikin on hyvin erilainen näiden ja työväenluokan miesten välillä.
Itse olen valitettavasti kohtelias herraspoika enkä pysty tätä peittämään. Ennen esimerkiksi autokorjaamoissa koin tämän takia selkeää halveksuntaa. Olinhan mies joka ei pystynyt korjaamaan omaa autoaan. Nykyään tämä ei ole niin yleistä.
Autokorjaamoissa palveluasenne on muuttunut parin vuosikymmenen aikana parempaan suuntaan erittäin rajusti. Kuten myös monella mulla alalla. Asiakkaalle vi..uilu ja penseä käytös tuntui kuuluvan asiakaspalvelijoiden pääsyvaatimuksiin vielä 1980-luvulla. Myös työelämässä on ainakin ns. valkokaulusaloilla ilmapiiri mielestäni paljon parempi kuin vanhoina 'hyvinä' aikoina. Näihin asioihin kiinnitetään huomiota jo perehdytyksessä ja vaatimukset korrektin käytöksen suhteen ovat tiukempia, ainakin isommissa yrityksissä.
Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?
Vierailija kirjoitti:
Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?
Nauraisin jos ei melkein itkettäisi tällaista lukea. Kun ajattelen miten monenlaista sakkia omassa suvussanikin on varsinkin kun otetaan pari kolme mennyttä sukupolveakin mukaan voi sanoa että on sukua yhteiskunnan pohjalta huipulle Jos ei heidän kanssaan olisi osannut keskustella noin olisipa säälittävää. Ihmisiä me ollaan kaikki, unohda ennakkoluulosi ja kohtele muita ihmisinä, muuta ei tarvita.
Voi että vai että aggressivisia, huoh, kun ajattelenkin hillittyä edesmennyttä sukulaistani, jonka en koskaan kuullut korottavan ääntään, loisen lapsi hän oli, ihminen jota kaikki hänet tunteneet arvostivat, sinä tuskin olisit ymmärtänyt, kun oli vain asentaja, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?
Aggressiivisia ja varautuneempia on varmasti kaikissa ihmis- ja ammattiryhmissä. Ihmisten luokittelu itse kehiteltyjen stereotypioiden mukaan ei ole kovin hyvä lähtökohta kanssakäymiselle ja kommunikaatiolle, sen enempää siviili- kuin työelämässä.
Tässä ketjussa jokaisella tuntuu lisäksi olevan oma määritelmänsä 'suomalaiselle luokkajaolle' jossa oma kotitalous vääntyy pääsääntöisesti mieluisimpaan lokeroon, eli useimmiten varakas, koulutettu, sivistynyt, hyvät käytöstavat omaava kuulostaa yllättäen itselle tutuimmalta viiteryhnältä.
Vierailija kirjoitti:
Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?
Passiivis-aggressiivinenkin käytös - eli se välttely ja tervehtimättömyys - on aggressiivisuutta.
Vai oikein herraskainen..
T: Oikeasti ylempään keskiluokkaan kuuluva eikä vain sellaista leikkivä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?
Aggressiivisia ja varautuneempia on varmasti kaikissa ihmis- ja ammattiryhmissä. Ihmisten luokittelu itse kehiteltyjen stereotypioiden mukaan ei ole kovin hyvä lähtökohta kanssakäymiselle ja kommunikaatiolle, sen enempää siviili- kuin työelämässä.
Tässä ketjussa jokaisella tuntuu lisäksi olevan oma määritelmänsä 'suomalaiselle luokkajaolle' jossa oma kotitalous vääntyy pääsääntöisesti mieluisimpaan lokeroon, eli useimmiten varakas, koulutettu, sivistynyt, hyvät käytöstavat omaava kuulostaa yllättäen itselle tutuimmalta viiteryhnältä.
No onhan se yksi ylempään keskiluokkaan itsensä asemoinut pitänyt huolen että kaikille on käynyt selväksi että sivistys ja hyvät käytöstavat eivät kuulu hänen pääomaansa.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä tämä on ihan hyvä esimerkki siitä, että ei se ylempään keskiluokkaan kuuluminen välttämättä ole mikään autuaaksi tekevä asia, kuten palstalaiset usein tuntuvan kuvittelevan. Kaikenlaisia ihmisiä sieltäkin löytyy.
Itse valitsisin esim. puolisoksi sosiaalisesti älykkään kaikkien kanssa toimeen tulevan duunarin mieluummin kuin ylemmän keskiluokan edustajan, jolle joku kaupan kassalla asiointi tuottaa haasteita.