Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan

Vierailija kirjoitti:

Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja? 

Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi vain olla omia itsejänne? Tekee ja ostaa sitä mistä tykkää. Erilaisuus on rikkaus ja on hauska rikkoa stereotypioita. Ei ole mikään pakko mennä oopperaan viikonloppuna, jos tykkää Kaija Koosta. Oma itsevarmuus ja identiteetti löytyy sisäänpäin katsomalla.

 

T. duunari

Olet aivan oikeassa. Erilaisuus on rikkaus, Samalla, jos toinen tykkää oopperasta ja toinen Kaija Koosta, niin yhteistä puheenaihetta niistä on vaikea saada. 

Jotenkin onnistun puhumaan Kaija Koosta, vaikka en häntä aktiivisesti kuuntele. On kuitenkin sen verran pitkän linjan artisti, että vaikeaa olla törmäämättä häneen tai tietämättä hänestä mitään.

Olet ihana! Minä tiedän vain nimen. En seuraa viihdejuttuja. Miten voi keskustella jostain, mistä ei tiedä? 

Kuuntelet mitä sillä toisella on sanottavana. Kysyt, mitkä Kaija Koon biisit on hänelle mieleisiä ja mikä niissä resonoi. Toisen ajatusten kuunteleminen on tärkeä keskustelutaito.

Kiitos tästä. Jos toinen haluaa kertoa niin tällä päästään jo eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja? 

Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin. 

Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja? 

Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin. 

ja en siis tarkoittanut, että juhlissa kukaan laittaa kuulokkeita korviin ja ala kuuntelemaan podcastia, vaan ajattelin että keskustelu käydään jossain hississä tai lentokoneessa. Juhlissa tietty noudatetaan juhlien etikettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.

Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.

Jostain syystä tohtoritasoisilla miehiä kiusaa myös ilmiö, jossa kouluttamaton työväenluokka kokee tarvetta kiistellä asioista hänen kanssaan. Mikään ei latista tohtorin iltaa, kuin duunari, joka vänkää siitä onko esim. ilmastonmuutosta olemassa vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitään luokkajakoa. Verotus tasapäistää. Valitettavan moni on toki pudonnut tai putoamassa työelämästä, mikä saattaa aiheuttaa jonkinmoisia levottomuuksia pudonneen sosiaaliturvan myötä (rikokset lisääntyy jne).

Esim Briteissä luokkajako on totta ja näkyy monessa mm. yksityiset kalliit koulut.

Suomessa on lisäksi miehille armeija, missä he näkevät kaikenlaisia tyyppejä monenlaisilla taustoilla. Pakollinen asevelvollisuus naisille voisi siltäkin kulmalta tehdä hyvää, että oppii näkemään eritaustaisia ihmisiä. Sillä vaikka luokkajakoa ei ole, on aina hyvä laajentaa omaa katsontatapaa erilaisten ihmisten kautta.

Voisin veikata, että nykyään varsin moni akateemisesti kyvykäs ylemmän keskiluokan nuori jättää armeijan käymättä. Yksityislääkäriltä haetaan vapautuspaperit ja suoraan yliopistoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.

Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.

Jostain syystä tohtoritasoisilla miehiä kiusaa myös ilmiö, jossa kouluttamaton työväenluokka kokee tarvetta kiistellä asioista hänen kanssaan. Mikään ei latista tohtorin iltaa, kuin duunari, joka vänkää siitä onko esim. ilmastonmuutosta olemassa vai ei. 

Tämä on helppo ongelma ratkaistavaksi. Osallistut ei-toivottuun keskusteluun puuduttavalla, jargonintäyteisellä miniluennolla. Keskustelu vaihtuu toiseen aiheeseen hyvinkin nopeasti. Toimii joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitään luokkajakoa. Verotus tasapäistää. Valitettavan moni on toki pudonnut tai putoamassa työelämästä, mikä saattaa aiheuttaa jonkinmoisia levottomuuksia pudonneen sosiaaliturvan myötä (rikokset lisääntyy jne).

Esim Briteissä luokkajako on totta ja näkyy monessa mm. yksityiset kalliit koulut.

Suomessa on lisäksi miehille armeija, missä he näkevät kaikenlaisia tyyppejä monenlaisilla taustoilla. Pakollinen asevelvollisuus naisille voisi siltäkin kulmalta tehdä hyvää, että oppii näkemään eritaustaisia ihmisiä. Sillä vaikka luokkajakoa ei ole, on aina hyvä laajentaa omaa katsontatapaa erilaisten ihmisten kautta.

Voisin veikata, että nykyään varsin moni akateemisesti kyvykäs ylemmän keskiluokan nuori jättää armeijan käymättä. Yksityislääkäriltä haetaan vapautuspaperit ja suoraan yliopistoon. 

Ei ole tullut vastaan tällaista, mutta eihän se mahdoton suuntaus ole. Mikään fiksu valinta ilmaisen (tai valtion kustantaman) johtamiskoulutuksen väliin jättäminen ei kyllä ole, joten tähän tuskin kovin monessa keskiluokkaisessa perheessä ainakaan kannustetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitään luokkajakoa. Verotus tasapäistää. Valitettavan moni on toki pudonnut tai putoamassa työelämästä, mikä saattaa aiheuttaa jonkinmoisia levottomuuksia pudonneen sosiaaliturvan myötä (rikokset lisääntyy jne).

Esim Briteissä luokkajako on totta ja näkyy monessa mm. yksityiset kalliit koulut.

Suomessa on lisäksi miehille armeija, missä he näkevät kaikenlaisia tyyppejä monenlaisilla taustoilla. Pakollinen asevelvollisuus naisille voisi siltäkin kulmalta tehdä hyvää, että oppii näkemään eritaustaisia ihmisiä. Sillä vaikka luokkajakoa ei ole, on aina hyvä laajentaa omaa katsontatapaa erilaisten ihmisten kautta.

Voisin veikata, että nykyään varsin moni akateemisesti kyvykäs ylemmän keskiluokan nuori jättää armeijan käymättä. Yksityislääkäriltä haetaan vapautuspaperit ja suoraan yliopistoon. 

Ei ole tullut vastaan tällaista, mutta eihän se mahdoton suuntaus ole. Mikään fiksu valinta ilmaisen (tai valtion kustantaman) johtamiskoulutuksen väliin jättäminen ei kyllä ole, joten tähän tuskin kovin monessa keskiluokkaisessa perheessä ainakaan kannustetaan. 

Armeijan käyntiprosentti taitaa olla kuudenkympin paikkeilla per ikäluokka nykyisin. Keskiluokan pojat sen käyvätkin, koska liikuntaharrastusten vuoksi ovat fyysisesti kunnossa. Työväenluokassa on hakattu pelioneita tuohon ikään mennessä jo niin monta vuotta, että vapauttavat paperit saattavat hyvinkin olla kädessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja? 

Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin. 

Tai siis oletat, ettet arvaa kertoa ulkomaanmatkoistasi, ja että toinen tulee kateelliseksi. Hänestä saattaisi olla kiinnostavaa kuulla asioita paikoista joissa ei ole käynyt, tai mistäs en tietää jo onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitään luokkajakoa. Verotus tasapäistää. Valitettavan moni on toki pudonnut tai putoamassa työelämästä, mikä saattaa aiheuttaa jonkinmoisia levottomuuksia pudonneen sosiaaliturvan myötä (rikokset lisääntyy jne).

Esim Briteissä luokkajako on totta ja näkyy monessa mm. yksityiset kalliit koulut.

Suomessa on lisäksi miehille armeija, missä he näkevät kaikenlaisia tyyppejä monenlaisilla taustoilla. Pakollinen asevelvollisuus naisille voisi siltäkin kulmalta tehdä hyvää, että oppii näkemään eritaustaisia ihmisiä. Sillä vaikka luokkajakoa ei ole, on aina hyvä laajentaa omaa katsontatapaa erilaisten ihmisten kautta.

Voisin veikata, että nykyään varsin moni akateemisesti kyvykäs ylemmän keskiluokan nuori jättää armeijan käymättä. Yksityislääkäriltä haetaan vapautuspaperit ja suoraan yliopistoon. 

Ei ole tullut vastaan tällaista, mutta eihän se mahdoton suuntaus ole. Mikään fiksu valinta ilmaisen (tai valtion kustantaman) johtamiskoulutuksen väliin jättäminen ei kyllä ole, joten tähän tuskin kovin monessa keskiluokkaisessa perheessä ainakaan kannustetaan. 

Itse veikkaisin, että vuosi johtamisopintoja kauppiksessa antaa paremmat valmiudet nykyajan työelämään kuin intin johtamiskoulutus. Aiheesta olisi kyllä kiva lukea tuoretta tutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi vain olla omia itsejänne? Tekee ja ostaa sitä mistä tykkää. Erilaisuus on rikkaus ja on hauska rikkoa stereotypioita. Ei ole mikään pakko mennä oopperaan viikonloppuna, jos tykkää Kaija Koosta. Oma itsevarmuus ja identiteetti löytyy sisäänpäin katsomalla.

 

T. duunari

Olet aivan oikeassa. Erilaisuus on rikkaus, Samalla, jos toinen tykkää oopperasta ja toinen Kaija Koosta, niin yhteistä puheenaihetta niistä on vaikea saada. 

Jotenkin onnistun puhumaan Kaija Koosta, vaikka en häntä aktiivisesti kuuntele. On kuitenkin sen verran pitkän linjan artisti, että vaikeaa olla törmäämättä häneen tai tietämättä hänestä mitään.

Olet ihana! Minä tiedän vain nimen. En seuraa viihdejuttuja. Miten voi keskustella jostain, mistä ei tiedä? 

Kuuntelet mitä sillä toisella on sanottavana. Kysyt, mitkä Kaija Koon biisit on hänelle mieleisiä ja mikä niissä resonoi. Toisen ajatusten kuunteleminen on tärkeä keskustelutaito.

Tärkeä ellei jopa tärkein. Omalta mukavuusalueeltaankin kannattaa poistua joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?

Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. 

Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.

eri

Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan. 

Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton. 

Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.

En usko höpinöitänne.

Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan. 

Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.

Sama tilanne luokkien sisällä. Ei Suomi ole oikeasti niin luokkayhteiskunta mitä jotkut tässä ketjussa koettavat väittää. Eikä kukaan joka on Suomessa syntynyt ja koulunsa käynyt voi vakavalla naamalla sanoa että on äärettömän kaukana työväenluokasta eikä ole "joutunut" tekemisiin työväenluokkataustaisten kanssa, kiitos koulujärjestelmämme, en nimittäin pidä todennäköisenä että hän olisi käynyt minkäänlaista kallista yksityiskoulua harvoille ja valituille.

Ei se ole mitenkään mahdotonta, jos Helsingissä asuu. Perhe asuu esim. Paloheinässä ja lapsena käy luokat 1-2 lähikoulua, siitä Sykkiin luokat 3-9 ja lukio. Lukion jälkeen suoraan stadin oikikseen. Keskiluokkaiset harrastukset ja keskiluokkainen matkailu. Ei tuossa missään vaiheessa tule pidempää kontaktia työväenluokkaan, jos ei näin halua.

ohis

Eikö Paloheinässä ole työväenluokkaa?

Taisi siellä Voice of Finlandissa yksi tohtori lauleskella ja sehän passaa Suomessa. Itse ihan näin merkonomina sain Suomen Kuvalehteen mielipidekirjoituksen julki ja jotain kertoo siitä kuvitellusta ylemmästä keskiluokasta , jota työpaikallani on runsaasti, etten saanut ensimmäistäkään kommenttia siitä artikkelista. Eivät tainneet tohtorit ja maisterit lehteä lukea.  Ennen sen selailu vähintään oli itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja? 

Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin. 

Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.

Kantapään kautta on tullut opittua keskustelun aihe voi todellakin näyttäytyä aivan toisella tavalla keskustelukumppanille, kun tausta on erilainen. Pari esimerkkiä:

Juomme puolisomme kanssa viiniä ruokajuomana usein viikonloppuisin. Meillä on viinikaappi ja meille tulee lehdet Glorian Ruoka&Viini, sekä Viinilehti. Meillä on myös jonkin verran viinejä käsitteleviä kirjoja. Matkoilla olemme joskus vierailleet viinitiloilla, ja tuliaisiksi itsellemme ostamme yleensä muutamia viinipulloja. Olen aiemmin kertonut näin juomamieltymyksistä kysyttäessä. Joillekin toisille (tosi tarina) tämä tarkoittaa vain sitä, että koska viini on alkoholi, ja tässä nyt kuulostaa siltä että paljon alkoholia ja siihen liittyvä kiinnostus, ei kyse voi olla muusta kuin alkoholismista. Tällaiselle ihmiselle ei ilmeisesti ole olemassa viiniä muuta kuin rankkaa ryyppäämistä varten. Toki alkoholisti voi olla pelkkää viiniäkin juomalla, mutta ainakin meidän kohdalla kyse on hyvin kohtuullisesta, minun kohdallani vähäisestä alkoholinkulutuksesta.

Toinen esimerkki: Kerroin olevani menossa Tallinnan elokuvafestivaaleille. Kuulija pöyristyi, sillä hänen mielessään Tallinna ja itse asiassa koko Viro on vain yksi suuri viinakauppa, jonne matkustetaan ainoastaan jos aikeissa on ostaa tai nauttia paljon halpaa alkoholia. 

Sittemmin olen pyrkinyt valitsemaan keskustelukumppanini paremmin ja yrittänyt opetella punnitsemaan vastaukseni kolmeen kertaan ennen niiden antamista. On kuitenkin hyvin vaikea ennakoida millainen toisen maailmankuva on, ja miten eri asiat hänelle näyttäytyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja? 

Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin. 

Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.

Kantapään kautta on tullut opittua keskustelun aihe voi todellakin näyttäytyä aivan toisella tavalla keskustelukumppanille, kun tausta on erilainen. Pari esimerkkiä:

Juomme puolisomme kanssa viiniä ruokajuomana usein viikonloppuisin. Meillä on viinikaappi ja meille tulee lehdet Glorian Ruoka&Viini, sekä Viinilehti. Meillä on myös jonkin verran viinejä käsitteleviä kirjoja. Matkoilla olemme joskus vierailleet viinitiloilla, ja tuliaisiksi itsellemme ostamme yleensä muutamia viinipulloja. Olen aiemmin kertonut näin juomamieltymyksistä kysyttäessä. Joillekin toisille (tosi tarina) tämä tarkoittaa vain sitä, että koska viini on alkoholi, ja tässä nyt kuulostaa siltä että paljon alkoholia ja siihen liittyvä kiinnostus, ei kyse voi olla muusta kuin alkoholismista. Tällaiselle ihmiselle ei ilmeisesti ole olemassa viiniä muuta kuin rankkaa ryyppäämistä varten. Toki alkoholisti voi olla pelkkää viiniäkin juomalla, mutta ainakin meidän kohdalla kyse on hyvin kohtuullisesta, minun kohdallani vähäisestä alkoholinkulutuksesta.

Toinen esimerkki: Kerroin olevani menossa Tallinnan elokuvafestivaaleille. Kuulija pöyristyi, sillä hänen mielessään Tallinna ja itse asiassa koko Viro on vain yksi suuri viinakauppa, jonne matkustetaan ainoastaan jos aikeissa on ostaa tai nauttia paljon halpaa alkoholia. 

 

Sittemmin olen pyrkinyt valitsemaan keskustelukumppanini paremmin ja yrittänyt opetella punnitsemaan vastaukseni kolmeen kertaan ennen niiden antamista. On kuitenkin hyvin vaikea ennakoida millainen toisen maailmankuva on, ja miten eri asiat hänelle näyttäytyvät. 

Vipiniharrastus tuskin liittyy erityisesti mihinkään yhteiskuntaluokkiin ainakaan Suomessa. Joku voisi pitää sitä ns hienona harrastuksena, mutta eiköhän kyseessä ole vain harrastus muiden joukossa? Verrattuna esimerkiksi viskiharrastukseen, maantiepyöräilyyn tai neuletöihin?

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitään luokkajakoa. Verotus tasapäistää. Valitettavan moni on toki pudonnut tai putoamassa työelämästä, mikä saattaa aiheuttaa jonkinmoisia levottomuuksia pudonneen sosiaaliturvan myötä (rikokset lisääntyy jne).

Esim Briteissä luokkajako on totta ja näkyy monessa mm. yksityiset kalliit koulut.

Suomessa on lisäksi miehille armeija, missä he näkevät kaikenlaisia tyyppejä monenlaisilla taustoilla. Pakollinen asevelvollisuus naisille voisi siltäkin kulmalta tehdä hyvää, että oppii näkemään eritaustaisia ihmisiä. Sillä vaikka luokkajakoa ei ole, on aina hyvä laajentaa omaa katsontatapaa erilaisten ihmisten kautta.

Asun Britanniassa. En koe, että lapseni tarvitsee nähdä mitään muuta kuin oman kuplan ja siitä ylöspäin. Bussikuskille he osaavat sanoa päivää ja kiitos. Se riittää. Mutta en koe, että he hyötyvät millään tavalla ajan viettämisestä työväenluokan kanssa. Kivoja, fiksuja tyyppejä on siinäkin ryhmässä, mutta haluan että lapseni odottavat elämältään enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja? 

Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin. 

Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.

Kantapään kautta on tullut opittua keskustelun aihe voi todellakin näyttäytyä aivan toisella tavalla keskustelukumppanille, kun tausta on erilainen. Pari esimerkkiä:

Juomme puolisomme kanssa viiniä ruokajuomana usein viikonloppuisin. Meillä on viinikaappi ja meille tulee lehdet Glorian Ruoka&Viini, sekä Viinilehti. Meillä on myös jonkin verran viinejä käsitteleviä kirjoja. Matkoilla olemme joskus vierailleet viinitiloilla, ja tuliaisiksi itsellemme ostamme yleensä muutamia viinipulloja. Olen aiemmin kertonut näin juomamieltymyksistä kysyttäessä. Joillekin toisille (tosi tarina) tämä tarkoittaa vain sitä, että koska viini on alkoholi, ja tässä nyt kuulostaa siltä että paljon alkoholia ja siihen liittyvä kiinnostus, ei kyse voi olla muusta kuin alkoholismista. Tällaiselle ihmiselle ei ilmeisesti ole olemassa viiniä muuta kuin rankkaa ryyppäämistä varten. Toki alkoholisti voi olla pelkkää viiniäkin juomalla, mutta ainakin meidän kohdalla kyse on hyvin kohtuullisesta, minun kohdallani vähäisestä alkoholinkulutuksesta.

Toinen esimerkki: Kerroin olevani menossa Tallinnan elokuvafestivaaleille. Kuulija pöyristyi, sillä hänen mielessään Tallinna ja itse asiassa koko Viro on vain yksi suuri viinakauppa, jonne matkustetaan ainoastaan jos aikeissa on ostaa tai nauttia paljon halpaa alkoholia. 

 

Sittemmin olen pyrkinyt valitsemaan keskustelukumppanini paremmin ja yrittänyt opetella punnitsemaan vastaukseni kolmeen kertaan ennen niiden antamista. On kuitenkin hyvin vaikea ennakoida millainen toisen maailmankuva on, ja miten eri asiat hänelle näyttäytyvät. 

Vipiniharrastus tuskin liittyy erityisesti mihinkään yhteiskuntaluokkiin ainakaan Suomessa. Joku voisi pitää sitä ns hienona harrastuksena, mutta eiköhän kyseessä ole vain harrastus muiden joukossa? Verrattuna esimerkiksi viskiharrastukseen, maantiepyöräilyyn tai neuletöihin?

Niinpä, en todella voinut kuvitellakaan että jollekin viinien harrastaminen olisi aivan outo asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja? 

Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin. 

Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.

Kantapään kautta on tullut opittua keskustelun aihe voi todellakin näyttäytyä aivan toisella tavalla keskustelukumppanille, kun tausta on erilainen. Pari esimerkkiä:

Juomme puolisomme kanssa viiniä ruokajuomana usein viikonloppuisin. Meillä on viinikaappi ja meille tulee lehdet Glorian Ruoka&Viini, sekä Viinilehti. Meillä on myös jonkin verran viinejä käsitteleviä kirjoja. Matkoilla olemme joskus vierailleet viinitiloilla, ja tuliaisiksi itsellemme ostamme yleensä muutamia viinipulloja. Olen aiemmin kertonut näin juomamieltymyksistä kysyttäessä. Joillekin toisille (tosi tarina) tämä tarkoittaa vain sitä, että koska viini on alkoholi, ja tässä nyt kuulostaa siltä että paljon alkoholia ja siihen liittyvä kiinnostus, ei kyse voi olla muusta kuin alkoholismista. Tällaiselle ihmiselle ei ilmeisesti ole olemassa viiniä muuta kuin rankkaa ryyppäämistä varten. Toki alkoholisti voi olla pelkkää viiniäkin juomalla, mutta ainakin meidän kohdalla kyse on hyvin kohtuullisesta, minun kohdallani vähäisestä alkoholinkulutuksesta.

Toinen esimerkki: Kerroin olevani menossa Tallinnan elokuvafestivaaleille. Kuulija pöyristyi, sillä hänen mielessään Tallinna ja itse asiassa koko Viro on vain yksi suuri viinakauppa, jonne matkustetaan ainoastaan jos aikeissa on ostaa tai nauttia paljon halpaa alkoholia. 

 

Sittemmin olen pyrkinyt valitsemaan keskustelukumppanini paremmin ja yrittänyt opetella punnitsemaan vastaukseni kolmeen kertaan ennen niiden antamista. On kuitenkin hyvin vaikea ennakoida millainen toisen maailmankuva on, ja miten eri asiat hänelle näyttäytyvät. 

Vipiniharrastus tuskin liittyy erityisesti mihinkään yhteiskuntaluokkiin ainakaan Suomessa. Joku voisi pitää sitä ns hienona harrastuksena, mutta eiköhän kyseessä ole vain harrastus muiden joukossa? Verrattuna esimerkiksi viskiharrastukseen, maantiepyöräilyyn tai neuletöihin?

Niinpä, en todella voinut kuvitellakaan että jollekin viinien harrastaminen olisi aivan outo asia. 

Monelle moni harrastus, kuten esim. antiikin kerääminen tai kukka-asetelmat voivat myös olla aivan outo asia mutta mitenköhän se nyt liiittyyn keskustelussa oleviin yhteiskuntaluokkiin?

Tämä omasta kokemuksesta kun olen kertonut mitä harrastan esim. sukujuhlissa, mutta tästäkin on selvitty eikä ole tarvinnut myöskään  vaihtaa pöytää tai keskustelijaa. Tiettyä sosiaalista hoksaavutta tosin edellytetään puolin ja toisin, ainakaan pitkän monologin pitäminen jostain spesiaalialasta ei ole kovin hyvä jäänsärkijä uusien ihmisten kanssa jutellessa. Laajan yleistiedon omaavia ja analyyttisiä ns. kansan miehiä olen myös tavannut varsinkin maaseudulla,  aina ei ole koiraa karvoihin katsominen; vaikka nyt nenä ei välttämättä erottaisikaan eri rypälelajikkeita toisistaan maistelutilaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Taisi siellä Voice of Finlandissa yksi tohtori lauleskella ja sehän passaa Suomessa. Itse ihan näin merkonomina sain Suomen Kuvalehteen mielipidekirjoituksen julki ja jotain kertoo siitä kuvitellusta ylemmästä keskiluokasta , jota työpaikallani on runsaasti, etten saanut ensimmäistäkään kommenttia siitä artikkelista. Eivät tainneet tohtorit ja maisterit lehteä lukea.  Ennen sen selailu vähintään oli itsestäänselvyys.

Sun esimerkit on taas yksittäistapauksia. Puhutaan aina isoista massoista, jooko?