Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan

Tämän palstan käsitys keskiluokkaisuudesta on todella porvarillinen tai kuvailee pikemminkin jopa ns. alempaa yläluokkaa kuin keskiluokkaa.

Kyllähän ylemmän keskiluokan kodeissa saattaa olla kirjastohuoneet ja viinikaapit, mutta tämä koko luokka-ajattelu on todella keskiluokkaista ja vertailevaa. Tuntuu, että alaluokka ja yläluokka ovat vapaampia tällaisesta lokeroinnista kui varsinainen keskiluokka. Jos miettii joka päivä näitä asioita ja jäsentää itsenään luokkateorioiden kautta, on todellisuudessa todennäköisesti keskisintä keskiluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitään luokkajakoa. Verotus tasapäistää. Valitettavan moni on toki pudonnut tai putoamassa työelämästä, mikä saattaa aiheuttaa jonkinmoisia levottomuuksia pudonneen sosiaaliturvan myötä (rikokset lisääntyy jne).

Esim Briteissä luokkajako on totta ja näkyy monessa mm. yksityiset kalliit koulut.

Suomessa on lisäksi miehille armeija, missä he näkevät kaikenlaisia tyyppejä monenlaisilla taustoilla. Pakollinen asevelvollisuus naisille voisi siltäkin kulmalta tehdä hyvää, että oppii näkemään eritaustaisia ihmisiä. Sillä vaikka luokkajakoa ei ole, on aina hyvä laajentaa omaa katsontatapaa erilaisten ihmisten kautta.

Ihan täyttä puutaheinää, etteikö Suomessa olisi luokkia. Se, että Suomessa on erilaiset yhteiskuntaluokat kuin Briteissä, ei tarkoita etteikö niitä olisi. Ne näkyvät eri tavoilla, ja Suomessa luokkien välillä on enemmän liikkuvuutta. 

Armeija on yhteiskunnasta erillään oleva ympäristö, jossa on oma sisäinen hierarkiansa. Yhtenäinen pukeutuminen, ruokailu ja päivärahakäytäntö myös häivyttää luokkien välisiä ulkoisia eroja armeijaympäristössä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?

Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. 

Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.

eri

Anteeksi mitä xD Kuulostaa lähinnä, että omaat erittäin hauraan itsetunnon tai kyse jostain sosiaalisesta ahdistuksesta. Pystytkö siis käyttämään mitään palveluita? Miten vaikka ravintolassa käynti ja lentokoneella matkustaminen sujuu? Näissä kun joutuu vielä useampaan otteeseen kohtaamaan sen asiakaspalvelijan. 

Olen eri, mutta tunnistan tuon arkuuden. Itsekin olen arka työväenluokkaisten kanssa. Pystyn kyllä kohtaamaan, mutta ei se ole luontevaa, vaan hyvin varautunutta. Ei ole kyse sosiaalisesta ahdistuksesta, vaan siitä, että on niin monta kertaa tullut syytetyksi elitistisyydestä ja ylimielisyydestä, mikä on ollut tahatonta. Pikemminkin se on sitä, ettei halua tehdä mitään, mikä loukkaa toista ihmistä, niin yrittää välttää niitä tilanteita tai olla jotenkin huomaamaton. 

Enpä ole aiemmin kuullutkaan että on sattunut - ja ilmeisen useinkin - että keskiluokkaan kuuluva henkilö tervehtii kaupan kassaa/busskikuskia ja sanoo tälle kiitos ja saa työväenluokkaa edustavan ammatti-ihmisen vihat päällensä että väärin ja elitistisesti tervehditty/kiitetty.

En usko höpinöitänne.

Etkö kykene ymmärtämään, että se ylemmän keskiluokan ihminen on niin kaukana työväenluokasta, että hän ei tiedä mistä työväenluokkainen suuttuu ja mistä ei. Siksi hän on varmuuden vuoksi varpaillaan. 

Keskiluokkalainen haluaisi puhua kesämökin kattoremontista tai viikonlopun maratonista, duunari taas pahimmassa tapauksessa haluaa puhua siitä, missä on lähin Alepa josta hakea röökiä. Näin siis kärjistetysti - on olemassa mökkeileviä ja juoksua harrastavia duunareita sekä tupakoivia keskiluokkalaisia. Joka tapauksessa, heidän todellisuus voi olla hyvin erilainen ja he eivät ole keskustelun tasolla samalla maanpinnalla.

Sama tilanne luokkien sisällä. Ei Suomi ole oikeasti niin luokkayhteiskunta mitä jotkut tässä ketjussa koettavat väittää. Eikä kukaan joka on Suomessa syntynyt ja koulunsa käynyt voi vakavalla naamalla sanoa että on äärettömän kaukana työväenluokasta eikä ole "joutunut" tekemisiin työväenluokkataustaisten kanssa, kiitos koulujärjestelmämme, en nimittäin pidä todennäköisenä että hän olisi käynyt minkäänlaista kallista yksityiskoulua harvoille ja valituille.

Ei se ole mitenkään mahdotonta, jos Helsingissä asuu. Perhe asuu esim. Paloheinässä ja lapsena käy luokat 1-2 lähikoulua, siitä Sykkiin luokat 3-9 ja lukio. Lukion jälkeen suoraan stadin oikikseen. Keskiluokkaiset harrastukset ja keskiluokkainen matkailu. Ei tuossa missään vaiheessa tule pidempää kontaktia työväenluokkaan, jos ei näin halua.

ohis

Ja sitten vielä vanhemmat rahoittaa elämää niin, ettei lasten tarvitse mennä kauppaan töihin kesätöihin tai opintojen rinnalla. Moni alempikeskiluokkalainen saa korkeakoulutuksen, mutta joutuu tekemään töitä ennen valmistumista jossain missä kollegoina voi olla duunareita.

Itse työskentelin kesäisin vientiteollisuudessa. Ehkä puoleen duunarimiehistä stereotypiat sopivat, puoleen ei. Osan kanssa kanssakäynti oli hyvin väkinäistä korostuneen rasvaisten juttujen vuoksi. Mutta yksilötasolla lopulta kolikon heittoa kuinka hyvin yksittäisen ihmisen kanssa tuli toimeen. 

Hohhoijaa. Näissä luokkakeskusteluissa on aina aivan kummalliset stereotypiat keskiluokasta. Mietin että kirjoittaako niitä ihmiset jotka ihailevat keskiluokkaa ja kovasti haluaisivat kuulua siihen, vai keskiluokkaiset jotka liioittelevat asioita jotta ne kuulostaisivat loistokkaammilta? Siis että kotona on jonkun huoneen nurkassa kirjahylly, niin se onkin sitten kirjastohuone, tai jos kerran kesässä mennään vaikka työporukalla veneilemään niin harrastuksena on sitten veneily? Toki keskiluokassa on niitäkin, joilla on ne oikeat kirjastohuoneet ja omakotitalon arvoiset purjeveneet, mutta suurimmalla osalla ei ole. 

Lisäksi suoraan sanottuna ottaa pattiin tuo duunareiden tai työväenluokan halveksuminen. Ensiksi kerrotaan keskiluokan hyvät puolet ja sitten sanotaan että duunarit ovat sivistymättömiä ja tyhmiä eikä niillä ole mielessä kuin rööki. Toki jotkut sitten kuitenkin muistavat mainita ettei yhteiskuntaluokka kerro onko ihminen parempi vai huonompi, muuten vain tässä kehutaan toista ryhmää ja haukutaan toista, mutta hei, toinen ei ole yhtään sen parempi! Koska ketju on yhtä keskiluokan nuoleskelua ja mielistelyä, kannan korteni toiseen kekoon ja kerron että tuntemani duunarityötä tekevät ihmiset ovat mukavia ja ystävällisiä, avuliaita ja huumorintajuisia. Joillain ihmisillä on sellainen mielikuva, että duunari tarkoittaa automaattisesti jotain Peraa joka pieree ja röyhtäilee avoimesti muiden seurassa, on vähän kännissä töissä tai korkki aukeaa viimeistään töiden jälkeen, heittelee rasistisia ja sovinistisia juttuja ja työmaakopin seinällä on tyttökalenteri. Asiahan ei todellakaan ole näin. Toki näitä perojakin on, mutta tuo on kyllä niin kulunut ja aikansa elänyt stereotypia, yhtä huono kuin se että keskiluokalla on joku hillitty charmi ja kirjastohuone. 

Itse olen kokenut kaikista epämiellyttävimmäksi keskustelut sen ihmistyypin kanssa, joka on epävarma itsestään ja pelkää mitä muut ajattelevat. Esimerkiksi yksi tuttavaperhe pelkäsi, että naapurit näkevät että ovat käyneet Lidlissä. Lidlin ostokset piti kuljettaa äkkiä sisään ettei kukaan näe, eikä sitä pussia saanut sen jälkeen käyttää roskapussina, edelleen siksi ettei kukaan näe. Kuulostaa naurettavalta mutta tarina on totta, tosin aikaa tästä on noin 15 vuotta. Toki olihan Lidl jo silloinkin ollut Suomessa jo kymmenisen vuotta. 

Toisen tuttavaperheen rouvalle erilaiset merkit olivat hirveän tärkeitä, eikä hän oikein muusta puhunutkaan. Heti ensimmäisellä kerralla kun menin kylään, rouva kysyi minkä merkkinen auto minulla on ja kertoi sen jälkeen heidän autojensa merkit. Sen jälkeen koko kyläilyn ajan puhui siitä miten verhot ja tyynyt on Marimekkoa, kalusteet Artekia, astiat Iittalaa, lamput Lokki-valaisimia, jne. Meno oli siis täysin Hyacinth Bucket -tasoa. Muutaman kerran jaksoin kyläillä, mutta keskustelut aina ajautuivat merkkeihin tai jollain tavalla rahaan (yleensä heidän hankintoihinsa), niin totesin että ehkä meistä ei tule tämän lähempiä ystäviä. Älkää käsittäkö väärin, kuuntelen mielelläni ystävieni juttuja ja iloitsen heidän ostoksistaan, mutta kyllä sillä on eroa luetteleeko joku kodin tavaroidensa merkkejä pröystäilyn takia, vai onko aidosti innoissaan uudesta ostoksestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Vierailija kirjoitti:

Tämän palstan käsitys keskiluokkaisuudesta on todella porvarillinen tai kuvailee pikemminkin jopa ns. alempaa yläluokkaa kuin keskiluokkaa.

 

Kyllähän ylemmän keskiluokan kodeissa saattaa olla kirjastohuoneet ja viinikaapit, mutta tämä koko luokka-ajattelu on todella keskiluokkaista ja vertailevaa. Tuntuu, että alaluokka ja yläluokka ovat vapaampia tällaisesta lokeroinnista kui varsinainen keskiluokka. Jos miettii joka päivä näitä asioita ja jäsentää itsenään luokkateorioiden kautta, on todellisuudessa todennäköisesti keskisintä keskiluokkaa.

Mikähän on alempi yläluokka? Voitko selventää? Ei ole sosiologiassa tullut vastaan sellaista, ainakaan Suomen kontekstissa. 

Monissa tuntemissani ylemmän keskiluokan kodeissa on kirjastohuone tai työhuone, jossa on kirjahyllyt, ja monella on viinikaappi, jos harrastaa viinejä ja haluaa kypsyttää niitä kotona, joillakin on viinikellarikin. Olen samaa mieltä, että keskiluokka on usein hyvin normeihin sidottua. Pyrkivät noudattamaan käyttäytymissääntöjä ja etikettiä ja varsinkin luokkahypyn tehneet tarvitsevat siihen usein neuvoja joltain tapakouluttajalta. 

Alaluokalle (tukien varassa elävät) ja eliitille (taloudellisesti riippumattomat) on yhteistä se, että toimeentulo ei ole sidottu palkkaan. Suomessa on vain hyvin pieni yläluokka, joka luetaan osaksi eliittiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Kateus. Se saa ihmiset ilkeilemään. 

Kyllä se vaan niin on, että niin työväenluokan ihmisistä, kuin yhtä hyvin keskiluokasta ja ylemmästä keskiluokasta löytyy sekä m**kkuja että sivistyneitä.

Jokainen voi sitten miettiä haluaako tulla muistetuksi ensimmäisenä vai jälkimmäisenä.

Ettekö voi vain olla omia itsejänne? Tekee ja ostaa sitä mistä tykkää. Erilaisuus on rikkaus ja on hauska rikkoa stereotypioita. Ei ole mikään pakko mennä oopperaan viikonloppuna, jos tykkää Kaija Koosta. Oma itsevarmuus ja identiteetti löytyy sisäänpäin katsomalla.

T. duunari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.

Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Kateus. Se saa ihmiset ilkeilemään. 

Ei ole väsyneempää läppää kuin kateuskortin vetäminen jokaiseen keskusteluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.

Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.

Tohtori taitaa olla vähän tylsähkö tyyppi, jos hän on kiinnostunut pelkästään kahvipavuista. Ei sillä, toki duunareistakin löytyy tylsää porukkaa.

Heh.

En ymmärrä miten yhteiskuntaluokka liittyy hyviin keskusteluihin. Ei vaan nyt taida energiat kohdata tässä kahden ihmisen välillä. Vaikka toinen voi olla perinteisen älykkyyden mittaamisen tavalla älykkäämpi, en kyllä yleistäisi kaikkiin elämän osa-alueisiin. Sosiaalinen taitavuus voi olla erinomaista koulutuksesta riippumatta. Samoin siinä kohtaa, kun opiskella olisi pitänyt, on elämässä vaan tapahtunut jotain sellaista mikä on opiskelut katkaissut. Ei kannata tuomita ihmistä vaikka hän ei olisi tohtoriksi väitellytkään. Uskallan myös sanoa, että ihminen on paljon rikkaampi, jos tuntee eri taustoista erilaisia ihmisiä.
 

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi vain olla omia itsejänne? Tekee ja ostaa sitä mistä tykkää. Erilaisuus on rikkaus ja on hauska rikkoa stereotypioita. Ei ole mikään pakko mennä oopperaan viikonloppuna, jos tykkää Kaija Koosta. Oma itsevarmuus ja identiteetti löytyy sisäänpäin katsomalla.

 

T. duunari

Olet aivan oikeassa. Erilaisuus on rikkaus, Samalla, jos toinen tykkää oopperasta ja toinen Kaija Koosta, niin yhteistä puheenaihetta niistä on vaikea saada. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.

Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.

No hohhoijaa. Olen työläinen palveluammatissa, ja tohtoreiden ja professorien kanssa riittää paljon juttua ihan normaaleista asioista. Mistähän olet käsityksesi saanut? Tunnet yhden (n=1) tohtorin joka ei ymmärrä muuta maailmaa kahvipapujen ulkopuolella?

Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi vain olla omia itsejänne? Tekee ja ostaa sitä mistä tykkää. Erilaisuus on rikkaus ja on hauska rikkoa stereotypioita. Ei ole mikään pakko mennä oopperaan viikonloppuna, jos tykkää Kaija Koosta. Oma itsevarmuus ja identiteetti löytyy sisäänpäin katsomalla.

 

T. duunari

Olet aivan oikeassa. Erilaisuus on rikkaus, Samalla, jos toinen tykkää oopperasta ja toinen Kaija Koosta, niin yhteistä puheenaihetta niistä on vaikea saada. 

Jotenkin onnistun puhumaan Kaija Koosta, vaikka en häntä aktiivisesti kuuntele. On kuitenkin sen verran pitkän linjan artisti, että vaikeaa olla törmäämättä häneen tai tietämättä hänestä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.

Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.

Tohtori taitaa olla vähän tylsähkö tyyppi, jos hän on kiinnostunut pelkästään kahvipavuista. Ei sillä, toki duunareistakin löytyy tylsää porukkaa.

 

Heh.

En ymmärrä miten yhteiskuntaluokka liittyy hyviin keskusteluihin. Ei vaan nyt taida energiat kohdata tässä kahden ihmisen välillä. Vaikka toinen voi olla perinteisen älykkyyden mittaamisen tavalla älykkäämpi, en kyllä yleistäisi kaikkiin elämän osa-alueisiin. Sosiaalinen taitavuus voi olla erinomaista koulutuksesta riippumatta. Samoin siinä kohtaa, kun opiskella olisi pitänyt, on elämässä vaan tapahtunut jotain sellaista mikä on opiskelut katkaissut. Ei kannata tuomita ihmistä vaikka hän ei olisi tohtoriksi väitellytkään. Uskallan myös sanoa, että ihminen on paljon rikkaampi, jos tuntee eri taustoista erilaisia ihmisiä.
 

Yhteiskuntaluokka voi liittyä keskusteluun sillä tavalla, että samanlaisissa elämäntilanteissa olevien tai samoja asioita harrastavien ihmisten on usein helpompi löytää yhteistä keskustelunaihetta. Ei se aina samaa yhteiskuntaluokkaa tietenkään edellytä. Mutta elämässä usein, ei silti aina, valikoituu ne tiedonjanoisimmat ja uteliaimmat ihmiset akateemisille poluille ja nopeatempoisimmat ja käytännönläheisimmät ihmiset työläispoluille. Jos toinen on kovin analyyttinen ja kiinnostunut ilmiöistä pintaa syvemmältä, ja toinen on enemmän käytännön tason ihminen, joka ei jaksa takertua yksityiskohtiin, niin se varmasti vaikuttaa keskusteluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi vain olla omia itsejänne? Tekee ja ostaa sitä mistä tykkää. Erilaisuus on rikkaus ja on hauska rikkoa stereotypioita. Ei ole mikään pakko mennä oopperaan viikonloppuna, jos tykkää Kaija Koosta. Oma itsevarmuus ja identiteetti löytyy sisäänpäin katsomalla.

 

T. duunari

Olet aivan oikeassa. Erilaisuus on rikkaus, Samalla, jos toinen tykkää oopperasta ja toinen Kaija Koosta, niin yhteistä puheenaihetta niistä on vaikea saada. 

Jotenkin onnistun puhumaan Kaija Koosta, vaikka en häntä aktiivisesti kuuntele. On kuitenkin sen verran pitkän linjan artisti, että vaikeaa olla törmäämättä häneen tai tietämättä hänestä mitään.

Olet ihana! Minä tiedän vain nimen. En seuraa viihdejuttuja. Miten voi keskustella jostain, mistä ei tiedä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi vain olla omia itsejänne? Tekee ja ostaa sitä mistä tykkää. Erilaisuus on rikkaus ja on hauska rikkoa stereotypioita. Ei ole mikään pakko mennä oopperaan viikonloppuna, jos tykkää Kaija Koosta. Oma itsevarmuus ja identiteetti löytyy sisäänpäin katsomalla.

 

T. duunari

Olet aivan oikeassa. Erilaisuus on rikkaus, Samalla, jos toinen tykkää oopperasta ja toinen Kaija Koosta, niin yhteistä puheenaihetta niistä on vaikea saada. 

Jotenkin onnistun puhumaan Kaija Koosta, vaikka en häntä aktiivisesti kuuntele. On kuitenkin sen verran pitkän linjan artisti, että vaikeaa olla törmäämättä häneen tai tietämättä hänestä mitään.

Olet ihana! Minä tiedän vain nimen. En seuraa viihdejuttuja. Miten voi keskustella jostain, mistä ei tiedä? 

Kuuntelet mitä sillä toisella on sanottavana. Kysyt, mitkä Kaija Koon biisit on hänelle mieleisiä ja mikä niissä resonoi. Toisen ajatusten kuunteleminen on tärkeä keskustelutaito.